Tästä!

Onko siellä niitä seitsemän päivän pyhittäjiä En minä muista. Olen
käynyt kansakoulun läpi ja minulla on kirkko historia, jota luettiin silloin.
Einon emäntä on niitä ja heidän vanhin poika on heidän pappi. En ole sitä
tiennyt. Nyt kun hän tuli kotia, kysyin, taidat olla heidän pappi. Sanoi
olleensa, vaan ei enään. He ei tykänneet hänestä enään. Kyllä hän on niin
pimiä ja kielevä. Ei mikään häntä pidätä. Hän on korkia koulun opettaja.
Onko se ihme, kun kirjotit, että Levin sydän halkeaa murheesta, kun
näkee, mihin piru vie rakkaat opetuslapset silmäin edestä.
Lähetän tämän kuvan ja kirjotuksen, että näet, miten pimiää täällä
on Reazo Redingerin kirkossa. Se on hänen poikansa, jonka näit. Vissiin
nyt on pää ja häntä, ja Gunnari tulee ja sanoo, miten ihana kristillisyys
Amerikassa on.
Nyt on maanantai. Lupaavat viedä minut kotia torstaina. Se tuntuu
hyvälle päästä kotia. Vaikka hyvin he ovat hoitaneet, mutta yksi ja
tärkein puuttuu.
Eino vei Redingerille ja Koskille omalla kädellänsä sen Levi
Wanhimman hautajais muistopuheen. Pyysin Koskia tulkitsemaan sen
kaikkien kuullen. Se on siinä, jos R.R. antaa aikaa. (Oli sanonut, häneltä
on mennyt muisto, Kun ei vaan olisi riettaan koukku.)
Istun tässä auringossa ja kirjotan penkin käsipuun päällä. Toivon,
saat selvän. Toivon, että jos on elonpäiviä vielä, että Jumala antaisi sen
suuren armon, että joku heräisi täällä ja tie aukeaisi totuuden
saarnaajille, ja jos minäkin vielä korvillani saisin kuulla elämän sanaa.
Kalliitten Wanhinten kirjoitettu sana meillä vielä on Jumalan suuresta
armosta puhtaana. Jos on väärennettyjäkin. Uskon, että muistatte minua
ja lapsiani rukouksissanne. Olkaamme turvatut Jumalan suuresta
armosta, vaikka olemme näin erotettu vähäksi aikaa, siinä autuaallisessa
uskossa, että kerran yhteen tulemme ystäväimme ja opettajaimme
kanssa. Jääkää Jumalan rauhaan. Muistelee vähin ja kelvottomin vaeltaja
elämän tiellä
Se on niin syvä pimeys täällä, sieltä on kova nousta.
Sattuu monelta menee muisto.
Sophia
N:o 91
17.8.1980
Rakkaat, jalot Micaelin Enkelit, Lauri ja Eero teidän perheenne
kanssa ja minun rakkaat veljeni Herrassa. Jumalan armo vahvistakoon
sielunne ja henkenne kestämään kaiken, mikä vastaan tulee nyt, kun
vanhin on otettu lepäämään.
Muistan, kun täällä oli Salomon Johansson ja monia vanhoja. Se oli
vissiin 40, kun Johansson otettiin ja aivan lyhyen ajan sisällä meni 6
vanhaa. Ei jäänyt yhtään vanhaa suomalaista. Jacob Stickinger, hän oli
saksalainen vakainen. Ajattelen, olette onnelliset, kun on vielä muutamia
vanhoja. Olkaa visusti olka olkapäässä ja rinta rintaa vasten, että ei vesi
eikä valkia pääse välistä. Näin siunasi Matti Kinnunen Johan Humolan
hautajaisten jälestä, jotka piti ottaa huolen seurakunnasta. Oli monta
saarnaajaa siellä ja pitivät yhteisen istunnon. Kinnunen oli siinä vanhin ja
hyvä tulkki. Voi niitä ikäviä vuosia, kun suomalaiset väheni.
Ilma on jo jähtynyt, vaan kyllä niitä lämpimiä päiviä vielä tulee. Ei
56