Tästä!

Rakkaat. Kiitän teitä toimellisia. Vointini tällä kertaa on hajanaista.
Ajatukset on samalla kertaa monessa paikassa. Käy sääli monia ihmisiä,
vanhoja, niin kun se, jonka sinäkin näit Kalle Törmänen. Täytyy sanoa
niin kun ennen Wanhimmat. Tulkoot uskollansa autuaaksi, jos tulevat,
mutta turvassa ne ovat, jotka pitävät kiinni siitä alkuperäisestä opista.
Toivon, olet nyt terve. Jumalan siunaava käsi teitä johtakoon nyt ja aina.
Jääkää Herramme haltuun. Uskomme synnit anteeksi Herramme
Jesuksen pyhässä nimessä ja veressä viattomassa. Rakkaat terveiset
lapsilta. Rukoilkaa vielä meidän edestämme, pyytää kelvottomin e.t.
Sophia
Luin Björkmannin kirjeen, kirjotettu se 9/1 1936 Killingi. Nykyiset
suomalaiset ja sitä vähemmät E.kieliset eivät niitä lue, eivät ota vaarin.
2. Ajattelen, mitä Boremannilaiset ajattelevat. Uskon on siellä joitakin
totisia. Mutta miksi pelkäävät enempi ihmisiä kun Jumalaa. Ne saarnaajat
luulee vissiin, että he voi Jumalan pettää. Jumala vaan ottaa omansa ja
he saavat ihmetellä.
On kaunis aamu. Yksin olen. Ei ainoakaa ole käynyt minua
näkemässä. Hyvin he ovat sen syntymäpäivä vieton selittäneet nuorille.
Kun ei lähetä kutsu kortteja, ei se ole synti, jos lahjoja antaa ja kahvia
keittää, ja lapsetkin pitää saada leikkiä. Woi aikaa, Woi tapoja. Nyt justiin
jaksan ei pahasti. Ikävä Jumalan ihmisiä. Jääkää Jumalan rauhaan.
Uskokaamme kaikki synnit anteeksi Herramme Jesuksen pyhässä nimessä
ja veressä viattomassa. Rukoilkaat minun ja lasteni puolesta, pyytää
kelvottomin e.t.
Sophia.
S. terveiset kaikille totuuden rakastajille. Kiitos kaikista kirjeistä ja
terveisistä. Olkaat siunatut. Rauha olkoon kanssanne.
Molempain mieheni kanssa kun lähetimme Lappiin, emme
määränneet, mihin sen kuluttaa. He sanoi, kyllä he tietää, mikä on
tarpeellista, ja sinä kun olet lähettänyt niin paljon minulle. Älköön sinun
vasen kätesi tietäkö, itä oikia kätesi tekee.
N:o 86
8.5.1980
Te kalliit Hyvän paimenen karitsat, jotka Paimen on se ylimmäinen
paimeneksi pannut laumaansa vartioitsemaan ja varjelemaan, antakoon
voimaa ja viisautta kokoomaan eksyneitä. Onhan se kirjoitettu, että
ensimmäiset tulee viimiseksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Te kalliit
siunatut veljeni Herrassa, Lauri ja Eero, olkaa rakkaudella tervehditty.
Ja kiitän sen kalliin kirjeen edestä, jonka olen saanut vasta, jossa
oli se ylen määräinen toivo, että jos Jumala vielä antaisi sen
ylenmääräisen armon, että voisin vielä nähdä kasvonne tämän maan
päällä.
Menin vielä nukkumaan, kun oli liian aikunen nousta ja jalkani oli
koko kipeä. On pilvinen päivä, jaksan paljon paremmin. Ajattelen, olette
siellä kaukana nauttimassa niitä herkkuja, joita hääpöydässä on, jotka ei
koskaan lopu eikä muutu, eikä menetä makuansa.
Yksi nuori vaimo oli niin rohkea, että tuli minua näkemään ja vielä
52