Tästä!

Isaksonin kirjeen, kirjoitettu N.vara 11.8.1957. Olisi erinomainen niille
soiton rakastajille. Kopioin sen ja lähetän sen pojalleni. Onko Jumala
kironnut jo tämän American maan, että tänne ei enään pidä päästä
puhdas Jumalan elävä sana. Tiedän, täällä on totisia sieluja, vaan kun
valheen henki on saanut niin suuren vallan. Jos sanan sanoo, niin
vastaavat, joo, jos se olisi tosi. Kenelle se on sanottu, he valheen uskovat
ja joutuvat kadotukseen.
Sain Kalervon kirjottaman yhteisen kirjeen Annin ja Nastin kanssa.
On se suloista heillä ja teillä, kun on kenelle sanan sanoo. Minulla on
ystävänä nämä kirjotukset ja siellä kaukana se siunattu lauma, josta
kuuluu rauhan ääni. Se on se kirkas kappale, josta vanhimmat puhuu
Lumijärvelle. Armo se on suuri minulle suurelle syntiselle, että näen vielä
sen kaitaisen tien, joka vie elämään, vaikka se on hidasta, mutta se on
vaan yhden askeleen takana.
Jääkää, rakkaat, Jumalan rauhaan ja uskokaamme kaikki synnit
anteeksi Herramme Jesuksen pyhässä nimessä ja veressä viattomassa
taivaaseen asti. Rukoilkaa minun ja lasteni edestä, jos jaksatte minua
kristittynä kantaa, armoistuimen tykö. Sydämelliset terveiset kaikille,
joilla yksi on sydän ja yksi sielu sinun kanssasi, muistelee kelvottomin
e.t.
Sophia H.
N:o 37
26.2.1978
Kallis Siionin muurin vartia ja veljeni Herrassa, Lauri K. Jumala
rakas Taivaallinen Isä antakoon teille kaikille totuuden rakastajille voimaa
ja viisautta sotimaan pimeyden valtoja vastaan tuhansien sielujen
autuudeksi.
Tässä lähetän tämän Dave'in kirjeen, joka ei tuota iloa vaan haluan,
että näet. He ovat joka pyhä olleet tässä jälestä kun minä en halua
mennä minnekään. He ymmärtää huonosti suomea ja minä huonosti
E.kieltä. Se meni hyvin niin kauvan kun tuo Sten J. ei ollut, vaan kun he
nieli sen myrkyn. En ole puhunut mitään, kun he ei ole alkaneet, vaan
nyt kun annoin sen kirjeen, jonka lähetit Norjasta, niin silloin se tuli
leimahti. Se kävi hyvin. D. antoi minulle tämän kirjeen illalla ja minä sain
sinun kirjeesi, eli ne juhannusk. kirjeet aamulla. Nyt viime pyhänä annoin
D. ja E. sen jonka lähetitte minulle, ja heidän nyt pitää lähettää se E.
äidille ja sitte he tietää, mitä siinä on. Tietysti he selittää sen heidän
oman mielensä jälkeen. Sattuu, eivät tule ensi pyhänä, ja luulen, vanha
M. foonaa, mitä siinä on. Jos tulevat, annan sen toisen, vaan jos eivät
tule, en anna sitä. Jääkää Jumalan rauhaan ja uskomme synnit anteeksi
Jesuksen nimen ja veren voiman kautta. Rukoilkaa edestäni p.v.
Sophia
Nyt on pyhä, vissiin 26.2.78
Ei ole D. ja E. näkynyt. Yksin olen istunut ja lukenut noita Wanhinten
kirjeitä, jotka löysin. Lähetän tämän kuvan. Tarvitsethan taistelussa
paperia ja postimerkkiä. Minulla on suuressa laumassa yksi pariskunta, he
ovat aina olleet meidän uskolliset ystävät. Gunnari on ne niin peljättänyt.
Ei he uskalla vastata minun kirjeitä. Saanko lähettää tämän Atle
Akselsenin kirjeen hänelle luettavaksi. En lähetä ennen kun saan
21