Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
vissiin kun lapsi. Tulen kipeäksi hyvästä ja pahasta, mutta se menee pian<br />
yli.<br />
Olen jo Jumalaa kiittänyt siitä suuresta sanomasta, että jos<br />
voimme vielä nähdä toisemme tämän maan päällä ja vielä muuta. Se<br />
minun Everstini on saanut uuden ylennyksen. Vissiin tulee sinne<br />
Suomeen Helsinkiin. Voit sitte nähdä hänet. Jumalan työt ovat<br />
käsittämättömät. Lähetän tämän kortin. Näet, ei hän pahalla minua<br />
muista.<br />
Jää Jumalan siunattuun rauhaan omaistesi kanssa. Menen taas<br />
lepäämään<br />
Sophia<br />
On jo 15.p. Pääni on jo koko selvä. Panin vaatteet päälleni. On<br />
kaunis aurinkoinen p[äivä]. Kiitos Isälle Ylhäiselle kaikesta armosta.<br />
Uskon, olet jo terve, sillä monta huokausta on mennyt Isän tykö sinun<br />
edestäsi, että pysyisit terveenä ruumiinkin puolesta. Toivon kaikkea<br />
hyvää<br />
Iso Äiti<br />
No nyt näet jo, luulin olen kirjottanut Everstille, luin ennen kun<br />
panin kuoreen. Terveisiä kaikille. Sydämen syvimmät, rakkaat.<br />
N:o 189 [Sophia Hillin viimeinen kirje.]<br />
[postileima 6.4.1985]<br />
Pitkänä perjantaina<br />
Kalliimmat ja ihanimmat Herramme Sebaotin enkelit ja<br />
kyyhkyset. On haluni tervehtää teitä, vaan nämä kuolevaiset kädet on<br />
niin lyhykäiset ja tulee niin monta semmosta kirjainta, jota en meinaa. Ja<br />
tämä jatko siihen Rakkauden ja synnin mereen ja kohtuuden saareen ja<br />
siinä tunnustuspuussa on tunnustus, vaan pieni tunnustus merkki, josta<br />
Jesus sanoo, joka minua häpee ihmisten edessä, sitä minä häpeen minun<br />
pyhän ja Korkean Isäni ja Enkelein edessä. Eikö niin pientä tunnustus<br />
merkkiä kannata kantaa, jonka Herramme maksaa niin ihanalla palkkiolla<br />
meille vähäpätöisille synti toukille.<br />
Kun ajattelen teitä siellä, jotka yhdessä olette. Saatatteko<br />
kyllin kiittää sen tunnustus merkin edestä. Minua ei se loukkaa, mutta<br />
kun ajattelen, olenko kyllin kiittänyt, en sitä löydä. Onko se siinä, että<br />
tämän pitkän elämäni aikana olen tottunut. Nyt huomaan miksi se on<br />
nuorille kova, niin kun paljot saarnaajat sanovat. Siitä minä olin iloinen,<br />
kun mieheni sai kristillisyyden, kun jälestä hän sanoi, että hän kantaa<br />
kunniaa, että saa kantaa tunnustus merkkiä.<br />
Tämän kansapuheen pitäis lukea joka ihmisen, joka on<br />
syntynyt tähän onnettomaan maailmaan.<br />
Nyt viimeinen toivoni on, että saisin nähdä teistä yhdenkään<br />
tämän viheliäisen maan päällä.<br />
Uskokaamme kaikki syntimme ja puuttuvaisuutemme anteeksi,<br />
pienet ja suuret ylitse käymisemme Herramme Jesuksen pyhässä ja<br />
viattomassa veressä ja nimen voimassa taivaaseen asti. Muistelee<br />
kelvotoin. Tahtoisin olla ystävänne Herrassa<br />
Sophia<br />
117
Change language