Tästä!

Kalliimmat sielut siellä kaukana, joita minä ikävöitsen. Nämä
maalliset ja hengelliset asiat. Eikö totta, vihollinen sekottaa niin kun
kirjoitettu on, kiireellä, tietäen hänellä vähän aikaa olevan. Olisin iloinen
tietää, mitä te tai missä te jouluna Jesuksen syntymäpäivää juhlitte.
Minä istun tässä ja luen sinun kirjeitäsi ja postilloita ja odotan
lisää ihmeitä. Jääkää Herramme haltuun uskossa, että syntimme on
anteeksi annettu ja todistettu Jesuksen pyhässä nimessä ja viattomassa
veressä taivaaseen asti. Muistelee vähin elämän tiellä. Rukoilkaa
edestämme, pyytää
Sophia
N:o 182
8.12.1984 aamu
Kalliimmat kirkkaimmat tähdet tällä viimeisellä lopun ajalla,
joita vielä löytyy siellä pohjolassa, joita se tuhka ei vielä ole voinut
peittää.
Heräsin 3 aikana. Ajattelin sitä Sten Johansonia, kun hän on
piirtänyt kuvansa Eerolle. Sehän muistuttaa sitä, kun Laestadiuksen
aikana ne mustat linnut siellä kirkossa pitkällä nokallansa tahtoi joka
Jumalan sanan nokkia kuuliain korvista pois.
Mutta nyt taas rietas petti itsensä, että hän Eeron korvista voisi
ottaa puhtaan sanan pois, sillä se on mennyt sydämeen, joka on liian
kirkas isolle pitkälle nokalle ja liian kuuma.
Ilta. Olkaa tervehditty, rakkaat Lauri ja Eero perheinne kanssa.
Nyt justiin tuli Evlen Wilen miniänsä kanssa ja kirjotus jäi.
Aamu 10.p. Kaunis. Jaksan koko hyvin, josta kiitos olkoon
Jumalalle, kaiken hyvän antajalle. On kumma jos mitä kysyn, sanovat
emme tiedä. Pelkään, eikö lie tule valhe. Sanoin sinun täytyy tietää. No
tiedätkö sinä, kuinka keitetään voipuuro. Kukaan ei sitäkään tiedä. Kun
ne Haaparantalaiset meni näkemään Salomon Johnsonia, niin he keitti
voipuuron ja veivät hänelle. Ajattelin, se täytyy olla hyvä sairaan ruoka,
vaan ei kukaan tiedä, miten se keitetään. (Tämä on salaisuus minulle.)
On minulla yksi salaisuus sinulle, jota ei ole kirjotettu.
Oli sillä Evlenillä huivi päässä nyt, mutta hyvin lyhyet hameet.
Hän ei tiennyt mitään. Onko sinulla vielä Huutavan Ääni korvessa ja mitä
niitten hinta on. Olen tässä lukenut sitä.
Joulu se kohta on ja tiedän ja näen hengessä. Teille Jumala
antaa paljon iloa niitten nuorten iloksi ja turvaksi, aivan suussa tuntuu ne
onnen hetket, jotka tämän maan päällä ovat niin lyhyet. Voi, jos
vähäksikään ajaksi saisi olla teidän seurassa.
Muistan, sinä olit näkymättömissä siellä Minneapolissa ja sitte
ilmestyit sinne. En muista, miksi sanoivat sitä. Olen ihmetellyt, mikä
henki se siellä johdatti. Olen päättänyt se on täytynyt olla Hyvä henki.
Jääkäät rakkaat Jumalan haltuun armon ja rauhan kanssa ijankaikkisesti.
Kiittäkäät Herraa. Ajattelen, että voisimme yhdessä kiittää, jos minun
jalat olisi terveet. Tiedän, sinä muistat, miten täällä on ikävää. Mutta
toivossa, että kerran tulee päivä, joka on selkiä.
Menen lepäämään. Rukoilkaa puolestamme, pyytää
Sophia
113