Tästä!

N:o 178
5.9.1984
Kallein Herran Sebaotin enkeli. Ole siunattu ajassa ja
ijankaikkisesti.
Luin tuon saarnan neljäs rukouspäivä, rippisaarna 1846. Luulen
en ole ikinä kuullu. Ole nyt hyvä, jos sinulla olisi aikaa tehdä taas siitä
vihkonen. Posti tulee pian. Jää Jumalan rauhaan. Haluan tämän sanoa.
Olkaat kaikki tervehditty, piirsi kelvottomin
Sophia
N:o 179
20.9.1984
Kallis Herramme Sebaotin enkeli ja veljeni Herrassa, Lauri,
rakkaan perheesi kanssa. Olkaat siunatut ajassa ja ijankaikkisesti.
Tämä aika on ikävää. En ole kuullut mitään Larsonistakaan.
Eihän niistä iloa minulle olisi. Olen vaan toivonut, että täällä näkisivät
miksi he ovat menneet. Ja tätä Niskaa, mitä hän oikeen ajatteli, kun hän
minulta sitä postillaa halusi saada. Enhän minä niin äkkiää osannut
ajatella, olisiko hänellä ollut joku koukku mielessä. Hän vaan varmasti
tiesi, mistä niitä saa. Eikö se rietas ole mutkikas. Kouluahan tämä kaikki
on. En minä Niskalle ennen kirjoita, kun saan sinulta kirjeen. Olen
ajatellut sattuu Niska sanoo, että sinä olet minua kieltänyt ja opettanut.
Kuka voi kaikkia arvata.
Olen jaksanut jo koko hyvin, mutta en kestä paljon koukkuja.
Ahkeroitsen heittää kaikki Jumalan väkevän käden haltuun. Olen
muistanut usein Markit Ojalaa. Tervehdä häntä ja kaikkia sodassa olevia.
Jumalan siunattu käsi varjelkoon sinua ja kaikkia, jotka varjelee ja
suojelee sinua.
Jää Jumalan rauhaan, kallis Jumalan Pojan pappi. Rukoile
puolestamme, pyytää vähin halvin vaeltaja
Sophia
***
Kalliit Pyhän Herramme Sebaotin enkelit, Lauri, Eero, Kalervo, Juha-Lassi
ja niin monta onnellista kun teitä sillä puolen suurta vettä on. Olkaa
tervehditty. Jumalan siunaus levätköön sielussanne.
En minä tiedä, mitä minä kirjottaisin. Jos olisitte täällä,
puhuisin paljon, vaan ei nyt.
Kaaduin. Loukkasin vasemman käden peukalon. Eino otti heti
ja muutti minut toiseen paikkaan. Tämä on paljon suurempi ja valosampi
huone.
Olisin iloinen saada tietää, miten se Melvinin kirja kaupan
kanssa kävi. Oli ne käyneet E. ja D. tykönä sillon, kun menivät Wyo.
Tässä sanoivat, ei he mene. Nyt arvaan, että he meinasi kopata sen kirjan
vaan kun salaa. Kun luen tätä niin tulee mieleen, pitäisi joka saarnan
kirjottaa erikseen, vaan sattuisi käydä niin kun Wanhinten kirjeelle, että
pistäisit pesään, eikä moni lukisi.
Voi sitä mustan keiturin karvasäkkiä. Haaralan Johannes
saarnasi, käärme sanoi vaimolle: Ei suinkaan Jumala niin sanonut. Ja nyt
se käärme sanoo: Ei se ole niin nuukaa. En ole kuullut, josko ne Larssonin
joukko on tullu takasi.
110