Liite 3. Maisema - Ramboll

Hattulan kunta 

Maisema- ja kulttuuriympäristöselvitys 

Viite 

82120665 Hattulan keskeisten alueiden osayleiskaava 

ja asemakaavojen ajantasaistaminen 

Pvm 16.6.2009 (päivitetty 30.9.2009 ja 10.2.2011) 

Ramboll Finland Oy 

Terveystie 2 

FI-15870 Hollola 

Finland 

Puhelin: 020 755 7800 

www.ramboll.fi

Sisällys 

1. Johdanto 3 

2. Lähtötiedot 4 

3. Maisema 6 

3.1 Maisematyypit 6 

3.1.1 Kulttuuri- ja perinnemaisemat 6 

3.1.2 Luonnonmaisemat 6 

3.2 Arvokkaat maisema-alueet 6 

3.2.1 Maisema-alueiden arvottaminen 6 

3.2.2 Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet 7 

3.2.3 Maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaat maisema-alueet 7 

3.2.4 Kansallismaisemat 7 

3.2.5 Luonnonsuojelulain mukaiset maisema-alueet 7 

3.3 Maisema-alueita koskeva lainsäädäntö, määräykset, ohjeet ja 

suositukset 8 

3.3.1 Maankäyttö ja rakennuslaki ja -asetus (132/1999, 895/1999) 8 

3.3.2 Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 8 

3.3.3 Metsälaki (1093/1996) 8 

3.3.4 Maa-aineslaki (555/1981) 9 

3.3.5 Vesilaki (264/1961) 9 

3.3.6 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 9 

3.3.7 Maakuntakaava 10 

3.4 Maisema-alueiden huomioon ottaminen asema- ja 

yleiskaavoituksessa 11 

3.4.1 Maisema-alueita koskevat kaavamerkinnät 11 

3.5 Suunnittelualueella sijaitsevat arvokkaat maisema-alueet 12 

3.6 Kartta-analyysi 16 

3.6.1 Kartta-analyysin kylittäinen yhteenveto, maisemaa koskevat 

osuudet 16 

3.7 Suositukset 20 

4. Kiinteät muinaisjäännökset 21 

4.1 Muinaisjäännökset 21 

4.1.1 Rauhoitusluokat 21 

4.2 Kiinteitä muinaismuistoja koskeva lainsäädäntö, määräykset, 

ohjeet ja suositukset 21 

4.2.1 Muinaismuistolaki (295/1963) 21 

4.2.2 Maankäyttö ja rakennuslaki ja -asetus (132/1999, 895/1999) 22 

4.2.3 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 22 

4.2.4 Maakuntakaava 23 

4.3 Muinaisjäännösten huomioon ottaminen asema- ja 


4.3.1 Muinaisjäännöksiä koskevat kaavamerkinnät 23 

4.4 Suunnittelualueella sijaitsevat kiinteät muinaisjäännökset 24 

4.5 Kartta-analyysi 25 

4.5.1 Kartta-analyysin kylittäinen yhteenveto, muinaisjäännöksiä 

koskevat osuudet 26 

4.6 Suositukset 28 

Hattula_maisema ja kulttuuriympäristö 20110210.doc 1

5. Rakennettu ympäristö 29 

5.1 Rakennettu ympäristö, kulttuuriympäristö ja rakennusperintö 29 

5.2 Arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 29 

5.2.1 Rakennettujen kulttuuriympäristöjen arvottaminen 29 

5.2.2 Valtakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt 29 

5.2.3 Maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 30 

5.2.4 Paikallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 30 

5.3 Rakennetun kulttuuriympäristön suojelua koskeva lainsäädäntö, 

määräykset, ohjeet ja suositukset 30 

5.3.1 Maankäyttö ja rakennuslaki ja -asetus (132/1999, 895/1999) 30 

5.3.2 Rakennussuojelulaki (60/1985) 31 

5.3.3 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 31 

5.3.4 Maakuntakaava 32 

5.4 Rakennetun kulttuuriympäristön huomioon ottaminen asema- ja 


5.4.1 Rakennetun ympäristön suojelua koskevat kaavamerkinnät 33 

5.5 Suunnittelualueella sijaitsevat arvokkaat rakennetun ympäristön 

kohteet ja alueet 35 

5.6 Suositukset 38 

6. Liitteet 39 

1 Historiallisen ajan kylätonttien määritys ja maastoarviointiraportti 

(Leena Lehtinen 2009) 39 

2 Arvokkaat maisema-alueet, sijaintikartta 39 

3 Kiinteät muinaisjäännökset, sijaintikartta 39 

4 Rakennettu kulttuuriympäristö, luettelo 39 

5 Rakennettu kulttuuriympäristö, sijaintikartta 39 

6 Rakennettu kulttuuriympäristö, kohteiden arvotus (Lauri Putkonen 

2009) 39 

7 Kanukin/Kanungin tilan karttaprojisointi (Dennis Söderholm 2011) 39 

Kannen kuva: Marjut Ahponen 2008 


1. Johdanto 

Hattulan kulttuuriympäristölle on ominaista keskiajan ja historiallisen ajan 

näkyminen maisemassa mm. Vanajaveden laakson hyvin säilyneen kartanokulttuurin, 

vanhojen Hämeen maaseutukylien ja kulttuurimaisemaan 

sopeutuvan vanhan tiestön sekä erityispiirteenä puolustuksen historiaan liittyvä 

rakennusperinnön kautta. 

Suomen perustuslain mukaan vastuu ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä 

kuuluu kaikille. Arvokkaita kulttuuriperintökohteita on Hattulassa poikkeuksellisen 

runsaasti ja niiden säilymisen turvaaminen on yksi maankäytön 

suunnittelun keskeisistä tehtävistä. 

Hattulan keskeisten alueiden osayleiskaavoituksen ja asemakaavojen ajantasaistamistyön 

tueksi laadittu maisema- ja kulttuuriympäristöselvitys on 

yleispiirteinen kooste olemassa olevasta tiedosta sekä lainsäädännöstä, joka 

koskee maisemallisesti, rakennus- ja/tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaita 

kohteita ja alueita. 

Selvityksen ovat laatineet arkkitehti Marjut Ahponen, rakennusarkkitehti 

(AMK) Pirjo Pellikka ja ympäristötutkija Kirsi Lehtinen Ramboll Finland 

Oy:stä. Työhön osallistuivat myös suunnittelumaantieteilijä (FM) Dennis Söderholm, 

graafinen suunnittelija Sampo Ahonen ja tekninen avustaja Kirsti 

Kautto. 

Olemassa olevan tiedon kokoamisen lisäksi selvityksen yhteydessä on laadittu 

muinaismaisemaa koskeva kartta-analyysi ja tarkentava historiallisen ajan 

kylätonttien kartoitus vuosina 2008 ja 2009. Selvitysten laatimisesta vastasi 

osin lisensiaattityöhönsä liittyvänä tehtävänä arkeologi, FM Leena Lehtinen. 

Kulttuuriympäristön osalta selvityksen lähtötietojen kokoamiseen ja kaavoitustyön 

ohjaukseen ovat osallistuneet Kaija Kiiveri-Hakkarainen ja Eeva-Liisa 

Schulz Museoviraston Hämeenlinnan toimistosta sekä Irmeli Kaartokallio ja 

Annu Tulonen Hämeen ELY-keskuksesta. 


2. Lähtötiedot 

Selvityksessä on käytetty ensisijaisina tietolähteinä seuraavia julkaisuja, 

raportteja ja sähköisiä aineistoja: 

Arkeologiset kulttuuriperintökohteet, matkailu- ja opetuskohteita Hämeessä. 

Hämeen liiton, Museoviraston ja Hämeen virkistysalueyhdistyksen 

esite 2008 

Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I (Maisemanhoito) 

ja II (Arvokkaat maisema-alueet). Ympäristöministeriö, mietintö 

66/1992. 1993 

Asemakaavamerkinnät ja –määräykset, Opas 12, Ympäristöministeriö 

2003 

Hämeen liiton internet-sivut, www.hämeenliitto.fi 

Hämeen maakunnallinen maisemaselvitys. Hämeen liitto, 2003 

Kanta-Hämeen kulttuurihistorialliset kohteet. Lauri Putkonen, Kanta- 

Hämeen seutukaavaliitto 1983 

Kanta-Hämeen maakuntakaavan alueluettelot, Hämeen liitto 2004 

Kanta-Hämeen muinaisjäännökset. Kanta-Hämeen seutukaavaliitto 

1988 

Kanta-Hämeen muinaisrannat, Hanna Virkki ja Kalevi Hokkanen/Geologian 

tutkimuskeskus GTK, Hämeen liitto 2007 

Kanta-Hämeen perinnemaisemat, Outi Talvia, Alueelliset ympäristöjulkaisut 

157. Hämeen ympäristökeskus 2000 

Kyliä ja kortteleita, Hämeenlinnan ja Hattulan rakennuskulttuuriselvitys, 

Lauri Putkonen 2003 

Muinaisjäännösten paikkatietoaineisto, Museovirasto, Dokumentointiyksikkö 

2008 

Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen 

liitto. 2003 

Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset 

ympäristöt. Museovirasto, Rakennushistorian osaston julkaisu 

16, 1993 (myös http://www.nba.fi/rky1993/) 

Suomen kansallismaisemat, Ympäristöministeriö/ALO 1992 

Suomen ympäristökeskuksen internet-sivut, www.ymparisto.fi 

Valtion säädöstietopankki FINLEX, www.finlex.fi 

Vanajaveden laakson maisema, esihistoria, rakennettu kulttuuriympäristö 

ja luonto, Marja Mikkola, Heli Jutila, Lauri Putkonen ja Sirkka-Liisa 

Seppälä, Hämeen ympäristökeskus 2001 

Vanajaveden laakson perusselvitykset, rakennettu kulttuuriympäristö. 

Lauri Putkonen, Hämeen ympäristökeskuksen moniste 24/2004 

Yleiskaavamerkinnät ja –määräykset, Opas 11, Ympäristöministeriö 

2003 

Ympäristöministeriön ja Museovirasto ylläpitämä Rakennusperintö.fi- internetsivusto, 

www.rakennusperinto.fi 


Maiseman taannehtivaa tulkintaa käsittelevässä kartta-analyysissä on lähtötietoina 

käytetty lisäksi mm. seuraavia aineistoja: 

Hattulan muinaisjäännösinventointi 1985, Jyri Saukkonen. Raportti museoviraston 

arkistossa. 

Hattulan seurakunnan internet-sivut, www.hattula-evl.fi 

Keskiaikaisia tonttimaita jäljittämässä, Veli-Pekka Suhonen. SKAS 1- 

2008 

Museoviraston extranet-palvelu Museoverkko, www.museoverkko.fi 

Vanajaveden laakson perusselvitykset, Esihistoriallisten kiinteiden muinaisjäännösten 

inventointi. Kohdekuvaukset, Sirkka-Liisa Seppälä. Hämeen 

ympäristökeskuksen moniste 25. 2001 

Kartta-analyysin kyläkohtaisissa kuvauksissa maininnalla ’internet’ varustetut 

kartat löytyvät osoitteesta: 

www.virtuaaliyliopisto.fi/palvelut/maakirjakartat/index.html 

Muita selvityksen laadintahetkellä tiedossa olleita kulttuuriympäristöä koskevia 

aineistoja ovat mm.: 

Hämeen alueellinen kulttuuriympäristöohjelma, Annu Tulonen. Hämeen 

ympäristökeskus. 2000 

"Maantien 3053 parantaminen välillä Rahkoila-Aulanko", Eeva Raiken 

vuonna 2000 suorittama inventointi 

Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto. 

2001 

Parolan-Katinalan osayleiskaava, taajamakuva- ja maisemaselvitys, 

Suunnittelukeskus Oy 1995 

Vanajaveden laakson maisemaselvitys, Hattula, Hämeenlinna, Marja 

Mikkola, Hämeen ympäristökeskuksen moniste 2002 


3. Maisema 

3.1 Maisematyypit 

Maisema jaetaan kulttuuri - ja luonnonmaisemaan sen mukaan, ovatko siinä 

hallitsevat elementit seurausta luonnon vai ihmisen toiminnasta. 

3.1.1 Kulttuuri- ja perinnemaisemat 

Kulttuurimaisemat ovat ihmisen ja luonnon yleisvaikutuksena syntyneitä 

maisema- ja ympäristökokonaisuuksia. 

Kulttuurimaisemista voidaan muodostaa useita erilaisia alatyyppejä, kuten 

esimerkiksi ihmisen ja luonnon pitkäaikaisen vuorovaikutuksen seurauksena 

muodostunut maaseudun kulttuurimaisema ja toisena ääripäänä yksinomaan 

ihmistyön tuloksena syntynyt kaupunkimaisema. Kulttuurimaisemaan voidaan 

lukea myös mm. asutuksen jäänteet, metsäalueet ja vesistöt. 

Suomalaisen kulttuurimaiseman perusta on viljelysmaisemaan kuuluvien 

peltojen ja niittyjen avoimuudessa. Viljelysmaisema on syntynyt jopa tuhansia 

vuosia jatkuneen maatalouden ja karjanhoidon tuloksena. Historiallisesti, 

maisemallisesti ja luonnonympäristöltään arvokkaimmat kulttuurimaisemaalueet 

ovat usein myös pisimpään käytössä olleita viljelysalueita, joiden säilyminen 

edellyttää merkittävää jatkuvaa työpanosta. 

Maaseudun kulttuurimaisemiin lukeutuvat perinnemaisemat ovat tyypillisiä 

etenkin Lounais-Suomessa ja Hämeessä, jossa ihminen on vaikuttanut luonnonympäristöön 

jo rautakaudelta lähtien. Perinnemaisemalla tarkoitetaan 

maisematyyppiä, joka on alkutuotannon tai muiden varhaisten elinkeinojen 

muovaama. 

Rakennettua perinnemaisemaa ovat esim. historialliset rakennukset ja muinaisjäännökset. 

Perinnemaisemille ominaiset perinnebiotoopit ovat ihmisen 

toiminnan vaikutuksiin mukautunut eliöstö, joka poikkeaa muusta luonnonympäristöstä 

kuten kedoista ja hakamaista. 

3.1.2 Luonnonmaisemat 

Luonnonmaisemia ovat alueet, joiden kehitykseen ovat vaikuttaneet ensisijaisesti 

vain luonnon omat prosessit ja kiertokulku. 

Suomessa tyypillisimmät luonnonmaisemat muodostuvat vesistöistä ja metsistä. 

Metsämaisema on tosin harvoin täysin luonnontilainen, jolloin se muodostaa 

usein myös kulttuurimaiseman osan. Metsämaisema onkin yleensä 

metsäalueiden muodostama kokonaisuus, jonka sisältöä on muokattu ihmisen 

toiminnan seurauksena. 

3.2 Arvokkaat maisema-alueet 

3.2.1 Maisema-alueiden arvottaminen 

Kulttuurimaisemien arvon määrittämisessä eli arvottamisessa käytetään vakiintuneita 

kriteerejä, joita ovat mm. tyypillisyys, harvinaisuus, monipuolisuus 

(kulttuurihistorialliset kerrokset), säilyneisyys ja alkuperäisyys. Maisema-alueiden 

hoito ja suojelu perustuu tunnistettuihin arvoihin sekä niiden 

luokitteluun valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti merkittäviksi 

alueiksi tai kohteiksi. 


3.2.2 Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet 

Suomessa on valtioneuvoston vuonna 1995 tekemän periaatepäätöksen mukaan 

156 valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta, joiden pinta-ala on 

yhteensä 730 000 hehtaaria. Suurin osa näistä maisema-alueista sijaitsee 

Etelä- ja Länsi-Suomen viljelyseuduilla. 

Valtioneuvoston päätös pohjautui ympäristöministeriön mietintöön (1992), 

jossa valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden arviointia varten laadittiin 

koko maata koskeva maisemamaakuntajako. Jaon avulla maisemaaluevalikoimaan 

saatiin edustava otos maan eri osille luonteenomaisista viljely- 

ja kulttuurimaisemista. 

3.2.3 Maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaat maisema-alueet 

Valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden lisäksi ympäristöministeriö 

nimesi vuoden 1992 päätöksen yhteydessä myös 171 maakunnallisesti arvokasta 

maisema-aluetta. Niitä ei mainita valtioneuvoston periaatepäätöksessä 

eikä niistä ole esitetty tarkkoja aluerajauksia. 

Myös maakuntaliitot ja kunnat ovat laatineet erillisiä selvityksiä maakunnallisesti 

ja paikallisesti arvokkaista maisema-alueista, jotka on tarkoitus merkitä 

maakunta-, yleis- ja asemakaavoihin. Hattulan osalta sen perinnemaisemat 

on kartoitettu Hämeen liiton toimesta Kanta-Hämeen maakuntakaavan laatimisen 

yhteydessä. 

3.2.4 Kansallismaisemat 

Kansallismaisema-käsite kytkeytyy 1800-luvun alkupuolella, romantiikan 

kaudella, kirjallisuudessa ja kuvataiteissa vallinneisiin ilmiöihin, joilla on tunnepohjainen 

sisältö, voimakas symboli- ja identiteettiarvo. 

Kansallismaisemat ovat Suomen tunnetuimpia maisemanähtävyyksiä ja ilmentävät 

maamme eri osien edustavimpia luonnon- ja kulttuuripiirteitä. 

Kansallismaisemilla ei ole hallinnollista merkitystä. 

Ympäristöministeriön julkaisuun Kansallismaisemat (1993) on valittu 27 aluetta, 

joilla ilmenevät maamme eri osien edustavimmat luonnon- ja kulttuuripiirteet 

sekä tärkeimpien perinteisten elinkeinojen maankäyttötavat ja niiden 

vaikutus maamme maisemakuvan muotoutumiseen. 

Kansallismaisemista ei ole esitetty tarkkoja aluerajauksia, koska niillä ei ole 

juridista asemaa. Kansallismaisemat- julkaisua ei ole tarkoitus tarkistaa eikä 

siihen lisätä uusia kohteita. 

3.2.5 Luonnonsuojelulain mukaiset maisema-alueet 

Luonnonsuojelulain 32 §:n nojalla voidaan perustaa valtakunnallisesti merkittävä 

tai muu maisema-alue sen luonnon- ja kulttuurimaiseman kauneuden, 

historiallisten ominaispiirteiden tai muiden siihen liittyvien erityisten 

arvojen säilymisen ja hoidon turvaamiseksi. 

Valtakunnallisesti merkittävän maisema-alueen perustamisesta päättää ympäristöministeriö. 

Muun maisema-alueen perustamisesta päättää alueellinen 

ympäristökeskus maakunnan liiton esityksestä. 


3.3 Maisema-alueita koskeva lainsäädäntö, määräykset, ohjeet 

ja suositukset 

3.3.1 Maankäyttö ja rakennuslaki ja -asetus (132/1999, 895/1999) 

Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) mukaan alueiden käytön suunnittelussa 

on edistettävä mm. maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimista. 

Jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun 

ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten 

ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, voidaan kaavassa antaa suojelua koskevia 

tarpeellisia määräyksiä. 

MRL:n 33 §:n mukaan maakuntakaavassa suojelualueeksi osoitetulla alueella 

on voimassa rakentamista koskeva rajoitus. Alueella, jolla rakentamisrajoitus 

on voimassa, ei lupaa rakennuksen rakentamiseen saa myöntää siten, 

että vaikeutetaan maakuntakaavan toteutumista. Lupa on kuitenkin myönnettävä, 

jos maakuntakaavasta johtuvasta luvan epäämisestä aiheutuisi hakijalle 

huomattavaa haittaa. Rajoitus ei koske jo olevaan asuntoon kuuluvan 

talousrakennuksen rakentamista eikä maa- ja metsätalouden harjoittamista 

varten tarpeellista rakentamista. 

MRL:n 39§:n ja 41§:n mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon 

rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen. Jos 

jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun 

ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen 

vuoksi suojeltava, yleiskaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia 

määräyksiä (suojelumääräykset). 

MRL:n 54 §:n ja 57§:n mukaan asemakaavaa laadittaessa on otettava huomioon 

maakuntakaava ja oikeusvaikutteinen yleiskaava. Rakennettua ympäristöä 

ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja 

saa hävittää. Jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, 

rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten 

ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, asemakaavassa voidaan antaa 

sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset). Suojelumääräysten 

tulee olla maanomistajalle kohtuullisia, mutta asemakaavaan voidaan 

ottaa tämän estämättä rakennussuojelulain (60/1985) 2 §:ssä tarkoitetun 

kohteen suojelemiseksi tarpeelliset määräykset. 

3.3.2 Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 

Maiseman suojelusta säädetään luonnonsuojelulain 5. luvussa. 

Maisema-alueen perustamispäätökseen voidaan ottaa maiseman olennaisten 

piirteiden säilyttämiseksi tarpeellisia määräyksiä. Määräykset eivät kuitenkaan 

saa aiheuttaa kiinteistön omistajalle merkityksellistä haittaa. 

Alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen 

maisema-aluetta koskevista määräyksistä. Maisema-aluetta koskevia rakennuslainsäädännön 

piiriin kuuluvia määräyksiä ei sovelleta alueella, jolla on 

voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava. 

Maisema-alueen suojelu saadaan lakkauttaa tai sen suojelumääräyksiä lieventää, 

jos alueen maisema-arvo on olennaisesti vähentynyt tai jos suojelu 

estää yleisen edun kannalta tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen. 

3.3.3 Metsälaki (1093/1996) 

Metsälakia sovelletaan metsämaiseman hoitamiseen ja metsän käyttämiseen 

pääsääntöisesti metsätalousmaaksi luettavilla alueilla sekä myös yleis- ja 


asemakaavoissa osoitetuilla maa- ja metsätalousalueilla. Metsälain soveltamisalueen 

ulkopuolelle jäävät mm. luonnonsuojelulain nojalla muodostetut 

suojelualueet sekä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavassa suojelualueeksi 

osoitetut alueet. 

Metsälaissa ei ole erityisiä maiseman suojeluun liittyviä säädöksiä, mutta 

siinä esitetyillä metsän hoitoa koskevilla säädöksillä on kuitenkin joko suoria 

tai epäsuoria metsämaisemaan ulottuvia vaikutuksia. 

3.3.4 Maa-aineslaki (555/1981) 

Maa-aineslakia sovelletaan maa-ainesten ottamiseen joko pois kuljetettavaksi, 

paikalla varastoitavaksi tai jalostettavaksi. 

Maa-aineslain 3 §:n mukaan laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, 

että siitä aiheutuu kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien 

kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista. Ottamispaikat 

on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen 

vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman 

vähäiseksi. 

Alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on 

lisäksi katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa 

varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. 

3.3.5 Vesilaki (264/1961) 

Vesilain 15 §:ssä kielletään sellaiseen vesistössä tai maalla suoritettavaan 

toimenpiteen ryhtymisen, joka melkoisesti vähentää vesiympäristön luonnon 

kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä tai kulttuuriarvoja. 

Myös toimenpide, joka vaarantaa enintään kymmenen hehtaarin suuruisen 

fladan tai kluuvijärven taikka muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden 

hehtaarin suuruisen lammen tai järven säilymisen luonnontilaisena, on kielletty 

riippumatta siitä, aiheutuisiko siitä edellä 15 §:ssä tarkoitettu seuraus. 

3.3.6 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 

Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevan valtioneuvoston päätöksen 

(30.11.2000) kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevissa erityistavoitteissa 

todetaan, että alueiden käytössä on varmistettava valtakunnallisesti merkittävien 

kulttuuri- ja luonnonperintöarvojen säilyminen. 

Säilyttämisvelvoite edellyttää, että viranomaisten laatimat valtakunnalliset 

inventoinnit otetaan huomioon alueiden käytön suunnittelun lähtökohtina. 

Rakennetun kulttuuriympäristön osalta tällainen inventointi on Museoviraston 

ja ympäristöministeriön yhteistyönä laatima selvitys "Rakennettu kulttuuriympäristö, 

Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt" 

(RKY 2009). RKY on Museoviraston laatima inventointi, joka on valtioneuvoston 

päätöksellä 22.12.2009 otettu maankäyttö- ja rakennuslakiin 

perustuvien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi 

rakennetun kulttuuriympäristön osalta 1.1.2010 alkaen. Rakennetun 

kulttuuriympäristön virallisesti voimassa olevat kohteet ovat RKY 2009 

mukaiset. Valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen 

inventointi on tehty vuonna 2009 (RKY 2009). Uusi inventointi korvaa 

vuonna 1993 tehdyn julkaisun valtakunnallisesti merkittävistä kulttuuriympäristöistä 

(RKY 1993). Rakennetun kulttuuriympäristön 2009 kohteista valitettiin 

korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitus ei koskenut tässä esitettyjä 

valtakunnallisesti arvokkaita rakennetun kulttuuriympäristön kohteita. Korkein 

hallinto-oikeus päätti 30.6.2010 poistaa valtioneuvoston päätökseen 

liitetyn valitusosoituksen ja jättää valituksen tutkimatta. 


3.3.7 Maakuntakaava 

Kanta-Hämeen maakuntakaavassa merkinnällä maisema-alue (ma) on osoitettu 

valtakunnallisesti ja/tai maakunnallisesti merkittäviä kulttuurimaiseman, 

rakennetun kulttuuriympäristön tai kulttuurihistorian kannalta arvokkaita 

alueita. Alueet ovat laajoja kulttuurimaisemakokonaisuuksia, joissa 

kulttuuriympäristö ja luonnonympäristö yhdessä muodostavat maisemarakenteellisesti 

ja maisemakuvallisesti yhtenäisen kokonaisuuden. 

Suunnittelumääräyksen mukaan maisema-alueille sijoittuvassa maankäytön 

ja rakentamisen suunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota rakennetun 

kulttuuriympäristön vaalimiseen ja maisemallisiin näkökulmiin ja kulttuuriympäristön 

moniarvoisuuden ja ajallisen kerroksellisuuden säilymiseen. 

Kehittämissuosituksen mukaan maisema-alueilla tulisi edistää maiseman- ja 

kulttuuriympäristön hoitoa. 

Merkinnällä perinnemaisema (sp) on osoitettu valtakunnallisesti, maakunnallisesti 

ja seudullisesti arvokkaita perinnemaisemia, jotka ovat kasvistollisesti 

edustavia perinnebiotoppeja. Alueiden suojelu perustuu MRL 30 §:een. Alueilla 

on voimassa MRL 33 §:n mukainen rakentamisrajoitus. 

Suunnittelumääräyksen mukaan perinnemaisema-alueiden käytön suunnittelussa 

on otettava huomioon, että aluetta on maiseman, luonnonarvojen tai 

kulttuurihistoriallisten arvojen vuoksi erityisesti suojeltava. 

Merkinnällä Maatalousalue, merkittävä yhtenäinen peltoalue (MT) on osoitettu 

säilytettäviä yhtenäisiä peltoalueita, jotka on tarkoitettu erityisesti maatalouden 

harjoittamiseen ja joilla on myös kulttuurimaisemallisia arvoja. Suunnittelumääräyksen 

mukaan MT-alueiden suunnittelussa tulee pyrkiä peltojen 

säilymiseen avoimina ja maatalouskäytössä. Alueiden käytön ja rakentamisen 

suunnittelussa maa- ja metsätalouden tarpeita lukuun ottamatta, tulee 

pyrkiä sijoittamaan rakennuspaikat peltojen metsäisille reunavyöhykkeille. 

Merkinnällä Maa- ja metsätalousvaltainen alue jolla on erityisiä ympäristöarvoja, 

arvokas geologinen muodostuma tai maa-aineslain tarkoittama kaunis 

maisema (MYg), on osoitettu maakunnallisesti ja seudullisesti merkittäviä 

geologian ja maisemansuojelun alueita, joiden perustana on arvokas harju-, 

kallio- tai moreenimuodostuma. Alueet sisältävät osan valtakunnallisen harjujensuojeluohjelman 

kohteista ja niiden suojelun perustana on maaaineslaki 

ja MRL 30§. Alueella on voimassa MRL 33 §:n mukainen rakentamisrajoitus. 

Alueilla on hajarakennusoikeus eikä niillä ei ole maakuntakaavassa 

metsänhoidollisia rajoituksia. Metsälain mukaisissa toimenpiteissä ei 

edellytetä lausuntomenettelyä. 

Suunnittelumääräyksen mukaan MYg-alueen käytön suunnittelussa on otettava 

huomioon, että aluetta on geologisten ympäristöarvojen vuoksi erityisesti 

suojeltava. Rakentamismääräyksen mukaan rakennusten sijoituksessa 

tulee ottaa huomioon alueen geologiset ja maisemalliset arvot. Suojelumääräyksen 

mukaan erityistä huomiota on kiinnitettävä alueen arvokkaan harju- 

, kallio- tai moreenimuodostuman geologiseen suojeluun. Alueella suoritettavissa 

toimenpiteissä on otettava huomioon ympäristönhoidolliset näkökohdat. 

Ennen rakentamista tai vallitsevia maaperäolosuhteita muuttaviin toimenpiteisiin 

ryhtymistä on ympäristöviranomaisille varattava mahdollisuus 

lausunnon antamiseen. 

Maakunnan alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittämissuosituksissa todetaan 

lisäksi, että rakentamisen sijoittelussa tulisi ottaa huomioon maakunnan 

maisemarakenne. 


3.4 Maisema-alueiden huomioon ottaminen asema- ja yleiskaavoituksessa 

Arvokkaiden maisema-alueiden kaavoituksessa on otettava huomioon kohdassa 

3.3 esitetty lainsäädäntö, määräykset, ohjeet ja suositukset. 

Kulttuuriympäristöä koskevien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden 

tarkoittamien alueiden ja kohteiden osalta on kysymys erityistavoitteista, 

jotka koskevat myös yleis- ja asemakaavoitusta. Alue- tai kohdekohtaiset 

oikeusvaikutukset syntyvät maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavoitusprosessissa 

perustuen eri kaavatasojen sisältövaatimuksiin. 

Käytännössä maisema-alueet sijoittuvat usein alueille, joille ei kohdistu ympäristön 

muutospaineita eikä maakunta- tai yleiskaavaa yksityiskohtaisemman 

maankäytön suunnitelman laatimiselle ole välitöntä tarvetta. 

Valtioneuvoston 25.10.2005 päivätyn muistion ”Valtakunnallisesti merkittävien 

kulttuuriympäristöjen huomioiminen kaavoituksessa ja lupamenettelyssä” 

mukaan kaikilla kaavatasoilla on tärkeää huolehtia siitä, että ratkaisut 

eivät ole ristiriidassa valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen 

ominaisluonteen ja erityispiirteiden kanssa. Jos alueeseen 

kohdistuu myös muita valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, kaavoituksen 

yhtenä tehtävänä on sovittaa yhteen eri tavoitteet siten, että valittu 

vaihtoehto edistää mahdollisimman hyvin tavoitteiden toteutumista. 

3.4.1 Maisema-alueita koskevat kaavamerkinnät 

Yleis- ja asemakaavoissa maisemallisesti arvokas alue- merkinnällä (ma) 

osoitetaan paikallisesti, maakunnallisesti tai valtakunnallisesti arvokkaiden 

kulttuurimaisemien alueet. Merkinnällä osoitettujen alueiden arvoja ja luokituksia 

täsmennetään joko merkintään liittyvässä kuvauksessa tai kaavaselostuksessa. 

Alueita, joilla on säilytettäviä ympäristöarvoja, voidaan yleiskaavoissa osoittaa 

myös vinoviivoituksella merkittyinä aluevarauksina. Merkintää voidaan 

käyttää yleispiirteisempänä merkintänä esimerkiksi tilanteessa, jossa alueella 

on useita erityyppisiä, kuten maisemallisia, kylä- tai kaupunkikuvallisia ja 

luontoarvoja. Merkintää voidaan käyttää myös osoittamaan esimerkiksi paikallishistoriaan 

liittyvää kohdetta tai aluetta, samoin aluetta, jossa ympäristöarvot 

ovat hyvin yksilöitävissä. Merkinnän selityksessä on tarpeen kertoa 

peruste ja säilytettävät arvot. 

Yleiskaavoissa maisemallisesti arvokas peltoalue- merkinnällä (MA) osoitetaan 

alueet, joiden säilyminen avoimina ja viljelykäytössä on maisemakuvan 

kannalta tärkeää. Näitä ovat mm. valtakunnallisesti arvokkaiden maisemaalueiden 

viljelyaukeat ja maisemallisesti arvokkaat viljelyalueet sekä valtakunnallisesti 

arvokkaisiin rakennettuihin ympäristöihin liittyvät viljelyaukeat. 

Asemakaavoissa MA -merkintää voidaan käyttää osoittamaan rajattuja peltoalueita, 

joille ei yleensä sallita rakentamista lainkaan. Jos rakentaminen 

kuitenkin jossakin erityistapauksessa on tarpeen, on rakennusten paikat 

syytä osoittaa ja ohjata rakentamistapaa lisämääräyksillä. 

Yleismerkintää suojelualue (S) käytetään silloin, kun ei ole kyse selvästi tietyn 

erityislainsäädännön mukaisesta suojelutarpeesta tai jos on kyse kokonaisuudesta, 

joka voidaan toteuttaa useamman lainsäädännön perusteella. 

Tällöin vasta yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä päätetään erityyppisiin 

suojeluarvoihin liittyvien kysymysten osalta tarkemmin, miten 

alueiden suojelu on käytännössä tarkoitus toteuttaa. 


3.5 Suunnittelualueella sijaitsevat arvokkaat maisema-alueet 

Suurin osa suunnittelualueesta kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen Vanajaveden 

laakson kulttuurimaisemaan, joka on myös yksi Suomen kansallismaisemiksi 

nimetyistä kohteista. Muita suunnittelualueelle sijoittuvia, pääsääntöisesti 

Vanajaveden laakson kulttuurimaisema-alueeseen sisältyviä 

maakunnallisesti ja/tai paikallisesti arvokkaita maisema-alueita on nimetty 

kahdeksan. 

Maisema-alueet on luetteloitu alla olevassa taulukossa. Sarakkeessa ”kohteen 

nro kartalla” viitataan liitteenä 2 olevaan sijaintikarttaan. 

Kaavamerkinnät -sarakkeisiin on koottu suunnittelualueelle sijoittuvia maisema-alueiden 

osia koskevat voimassa olevien maakunta-, yleis- ja asemakaavojen 

kaavamerkinnät ja –määräykset. Kaavamerkintöjen yhteydessä 

mainitut muinaisjäännösten kohdenumerot viittaavat tässä selvityksessä 

käytettyyn kohdenumerointiin. 

kohteen 

nro 

kartalla 

kohteen nimi 

maakuntakaavamerkinnät 

yleiskaavamerkinnät 

asemakaavamerkinnät 

1 Ahlbackan 

kartano ja kulttuurimaisema 

ma Maisema-alue: 

kulttuurimaiseman, 

rakennetun kulttuuriympäristön 

tai 

kulttuurihistorian kannalta 

tärkeä alue 

MT23 Rahkoila, Pekola: 

maisemakuvaltaan 

yhtenäinen viljelykäytössä 

säilytettävä pelto 

sr 62 Ahlbackan kartano: 

valtakunnallista 

merkitystä omaava 

kulttuurihistoriallisesti 

arvokas miljöö 

am Valtakunnallisesti merkittävä 

maisema-alue 

AP-3 Kyläasutukselle varattu 

pientalovaltainen asuntoalue 

AP-4 Pientalovaltainen asuntoalue, 

jolla ympäristö säilytetään 

MA Maisemallisesti arvokas 

peltoalue 

MT-1/s Maa- ja metsätalousalue, 

joka on maisemallisesti 

arvokas ja jolla ympäristö 

säilytetään 

RA Loma-asuntoalue 

SM Muinaismuistolain rauhoittama 

kiinteä muinaisjäännös 

(Tenhiälän kylätontti) 

sl Luonnonsuojelukohde 

sr-2 Rakennustaiteellisesti, 

kulttuurihistoriallisesti tai maiseman 

kannalta edustava 

rakennus tai rakennettu ympäristökokonaisuus 

(Ahlbackan 

kartano) 

VV Uimaranta-alue 

ei asemakaavaa 

2 Ihalempi- 

Leiniälä kulttuurimaisema 




tai 


tärkeä alue 

MT18 Ihalemmen alue: 




ei yleiskaavaa 



3 Hattulan vanhan 

kirkon maisema 

4 Koreilanlahden 

kulttuurimaisema 

A Asuntovaltainen 

taajamatoimintojen alue 

As Asuntovaltainen 

taajamatoimintojen alue, 

jolla rakennetun kulttuuriympäristön 

peruspiirteet 





tai 


tärkeä alue 

MT13 Hurttalan aukee: 




SM Kiinteä muinaisjäännös 

(kohteet 62, 63, 

64 ja 74) 

Sr 58 Pyhän ristin 

kirkko: valtakunnallista 




Δ Virkistys- tai matkailukohde, 

venesatama 



jolla arvokkaan rakennetun 

kulttuuriympäristön 

peruspiirteet säilytetään 




tai 


tärkeä alue 






(kohde 59) 


maisema-alue 

AP Pientalovaltainen asuinalue 

AP-3/s Kyläasutukselle varattu 

pientalovaltainen asuntoalue, 




AP-5 Pientalovaltainen asuinalue, 

joka sisältyy arvokkaaseen 

maisema-alueeseen 

EH/s Hautausmaa-alue, jolla 

on erityistä kulttuurihistoriallista 

merkitystä 


peltoalue 

PY Julkisten palvelujen ja 

hallinnon alue 



(kohteet 62, 63, 64 ja 74) 

sr-1 Rakennustaiteellisin, 

kulttuurihistoriallisin tai maisemallisin 

perustein suojeltava 


(Pyhän ristin 

kirkko ja Pitäjänmakasiini) 





(Kalliolan tila) 


VL Lähivirkistysalue 

VL-2 Lähivirkistysalue, jolla 

ympäristö säilytetään 

YK/s Kirkkolailla suojeltujen 

kirkkojen ja muiden seurakunnallisten 

rakennusten alue 




sr-2 Rahkoilan koulu: Rakennustaiteellisesti, 


tai maiseman kannalta 

edustava rakennus tai rakennettu 

ympäristökokonaisuus 

LH Huoltoasema-alue 

M Maa- ja metsätalousvaltainen 

alue 


peltoalue 









(kohde 59) 

AO Erillispientalojen korttelialue 

AO/s Erillispientalojen 

korttelialue, jolla ympäristö 


AR Rivitalojen ja muiden 

kytkettyjen asuinrakennusten 

korttelialue 

AL Asuin- ja liikerakennusten 

korttelialue 

EH Hautausmaa-alue 

LP Yleinen pysäköintialue 

MT-1 Maatalousalue, 


arvokas maisemakokonaisuus 

MV Maatalousalue (suojaalue) 

RA/RH Loma-asuntojen 

korttelialue 

SM Muinaismuistoalue 

(kohde 64) 

sr Suojeltava rakennus 

(Pyhän ristin kirkko, kellotapuli, 

Hurttalan entinen 

pappila) 

TY Ympäristöhäiriötä 

aiheuttamattomien teollisuusrakennusten 

korttelialue 


VP/PL Puisto 

YK Kirkkojen ja muiden 

seurakunnallisten rakennusten 

korttelialue 

YO Opetustoimintaa palvelevien 

rakennusten korttelialue 


AP Asuinpientalojen korttelialue 

K Liike- ja toimistorakennusten 

korttelialue 

LH Huoltoasemarakennusten 

korttelialue 

S Suojelualue 

s-1 Rakennuspaikan osa, 

jolla olemassa oleva puusto 

on säilytettävä 

s-2 Alueen tai rakennuspaikan 

osa, jolla olemassa 

olevaa luonnosuojelun 

kannalta arvokasta puuta 

ei saa kaataa eikä muuten 

vahingoittaa 


YL Julkisten lähipalveluiden 

korttelialue 


5 Merven kylän 


6 Mierolan kylä ja 


Ar Rakennettava uusi 

tai rakennetta tiivistävä 

asuntovaltainen alue 




tai 


tärkeä alue 

MT14 Merve: maisemakuvaltaan 

yhtenäinen 

viljelykäytössä säilytettävä 

pelto 

SL69 Mervenselkä- 

Mustameri: Luonnonsuojelualue 

(linnustonsuojelu) 



jolla arvokkaan rakennetun 

kulttuuriympäristön 


Ar Rakennettava uusi 

tai rakennetta tiivistävä 

asuntovaltainen alue 




tai 


tärkeä alue 


(kohde 61) 


venesatama 


maisema-alue 

AP-2 Pientalovaltainen asuinalue 




alue 


peltoalue 

MT Maatalousalue 






SL Luonnonsuojelualue (Mervensuo) 

VL-1 Lähivirkistysalue, jonka 

tulee olla puustoinen ja muodostaa 

ehyt maisemaraja 


maisema-alue 

AM Maatilojen talouskeskuksen 

alue 

AO Erillispientalojen asuntoalue 

AP-1 Pientalovaltainen asuntoalue 

AP/s, AP-4 Pientalovaltainen 

asuntoalue, jolla ympäristö 


LS Satama-alue 


alue 



sk Keskiajalta asuttu kyläpaikka 



(kohde 61) 





(Ventolan 

rustholli) 


ALO Yhdistettyjen liike- ja 

omakotirakennusten korttelialue 

AO Erillispientalojen krottelialue 

AP/s Asuinpientalojen 





korttelialue 

LS/k Satama-alue 

M Maa- ja metsätalousalue 


(kohde 61) 

sr1 Rakennustaiteellisesti, 

historiallisesti tai kyläkuvallisesti 

arvokas rakennus, 

joka tulisi säilyttää (kolme 

rakennusta Ventolantien ja 

Rainionkujan välisellä 

alueella) 

TP Teollisuusrakennusten 

korttelialue 


aiheuttamattomien teollisuusrakennusten 

korttelialue 

VP Puisto 



korttelialue 


7 Pekolan kulttuurimaisema 

8 Vanajaveden 


9 Vesunnan kartanon 





tai 


tärkeä alue 





MY9 Metsäkylän vuori: 

maakunnallista merkitystä 

omaava maiseman- 

ja kasvistonsuojelualue 

SL14 Metsänkylän 

ranta: valtakunnallista 


kasvistonsuojelualue 

(kynäjalava) 

SL73 Pekolan kynäjalavalehto: 

valtakunnallista 


kasvistonsuojelualue 

Sr59 Ellilän kartano: 

valtakunnallista merkitystä 

omaava kulttuurihistoriallisesti 

arvokas 

miljöö 

Sr77 Metsänkylän 

kartano: valtakunnallista 







tai 


tärkeä alue 




tai 


tärkeä alue 





Sr57 Vesunnin kartano: 

valtakunnallista merkitystä 

omaava kulttuurihistoriallisesti 

arvokas 

miljöö 


maisema-alue 





M-1 Maa- ja metsätalousvaltainen 

alue (Metsäkylänvuori) 


peltoalue 





PY Julkisten palvelujen ja 

hallinnon alue 


RA/s Loma-asuntoalue, jolla 



SL Luonnonsuojelualue 



(kohteet 71, 77 ja 78) 





(Soinilan 

huvila, Pekolan koulu ja Santti) 

VU Urheilu- ja virkistyspalveluiden 

alue 


maisema-alue 


maisema-alue 




alue 


peltoalue 






ei omaa merkintää 


Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittaman inventoinnin "Valtakunnallisesti 

merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt (RKY1993)" päivitys 

on valmistunut loppuvuonna 2009. 

Uudet suunnittelualueelle sijoittuvat RKY -alueet ovat Hattulan Pyhän Ristin 

kirkon, Mierolan-Rahkoilan, Ihalemmen-Leiniälän-Pelkolan sekä Hattulan 

keskiaikaisten kartanoiden ja Lepaan puutarhaopistojen maisema-alueet. 

Alueet on rajattu liitteen 2 kartoilla. 

Lähtötietojen perusteella kaavoitettavalla alueella ei ole luonnonsuojelulain 

nojalla perustettuja maisema-alueita tai arvokkaita perinnemaisema-alueita. 

Maisemaan liittyvät kiinteästi myös historialliset tielinjaukset, jotka suurelta 

osin sijoittuvat nykyisinkin käytössä olevien teiden paikoille. Liitteenä 1 ole- 


van kartta-analyysin sekä vuoden 2001 keskeisten alueiden osayleiskaavan 

avulla historiallisia tielinjauksia voitiin paikallistaa yhteensä kymmenen. 

Tiet on luetteloitu alla ja merkitty myös liitteenä 2 olevaan karttaan. 

historialliset tielinjaukset 

kaavamerkinnät 

Aulangontie (Pekola-Tenhiälä-Koreila-Rahkoila) yleiskaava (2001): 

historiallinen tielinja 

Santintien länsiosa (Pekola) 

ei merkintää 

Kärjenniementie (Tenhiälä) 


Pappilanniementie (Pappilanniemi) 


Tyrvännöntie (Rahkoila-Vesunta) yleiskaava (2001): 


Parolannummentie-Parolantie-Kanungintie-Asemantie-Parolantie- 

Mierolantie-Kirkkotie-Tanhuanpääntie 

(Parolannummi-Parola-Mierola-Rahkoila-Tanhuanpää) 

yleiskaava (2001): 


Ventolantie (Mierola) yleiskaava (2001): 


Merven kylätie-Marttaristintie 

(Mervi-Kivismäki-Ihalempi) 

Pyhänristintie-Kalliolantie-Merventie 

(Hurttala-Parola-Rietoo-Rajala) 

Katinalantie-Vanhankirkontie-Kirkkotie 

(Katinala-Herniäinen-Hurttala-Mierola) 






3.6 Kartta-analyysi 

Leena Lehtisen vuonna 2008 laaditussa kartta-analyysissä käytiin läpi Hattulan 

keskeisille alueille sijoittuneiden, 1600 - 1700-luvuilla asuttujen kylien 

kartat ja muinaisjäännökset. 

Tutkimusalueen rajaus perustui laadittavana olevan keskeisten alueiden 

osayleiskaavan aluerajaukseen. Alueella sijaitsevat 1600 - 1700-luvuilla kartoitetut 

kylät ovat Katinala, Hurttala, Mierola, Ventola, Rahkoila, Pappilanniemi, 

Tenhiälä ja Pekola. 

Kartta-analyysi on rajoitettu vanhimpiin, suurimittakaavaisiin ja kyläkohtaisiin 

1600 - 1700- luvun karttoihin, koska tavoitteena oli etsiä vanhimpia 

kylätontteja ja muita muinaismuistolain suojaamia kohteita sekä arvottaa 

maiseman säilyneisyyttä. 

Seuraavassa kohdassa on esitetty lyhennelmät analyysiin sisältyneistä kyläkohtaisista 

karttatarkasteluista. Kartta-analyysiä täydentävä historiallisten 

kylätonttien määrittelyraportti on selvityksen liitteenä 1. 

3.6.1 Kartta-analyysin kylittäinen yhteenveto, maisemaa koskevat 

osuudet 

Katinala 

Katinalan kylä on laajentunut spontaanin oloisesti vanhasta kylätontista länteen, 

1600-luvun lopun metsien suuntaan. Maisemaa hallitsevia kerros- ja 

rivitaloja on rakennettu Katinalantiestä itään vanhan kylätien ja valtatien 

väliin. 


Kartta-analyysin perusteella Katinalan läpi pohjoiseen kulkeva keskiaikaista 

perua oleva kylätie (nyk. Katinalantie) on samalla paikalla kuin 1600-luvulla. 

Myös nykyinen Peltolan tilalle johtava tie seuraa vuoden 1698 kartan eteläosaan 

merkittyä, länteen niityille menevän tien linjausta (tosin tätä tietä ei 

ole merkitty vuoden 1766 karttaan). 

Katinalantien länsipuolella pohjois-eteläsuuntaisessa jonossa sijaitsevat, tietä 

seuraavat talot muodostivat keskiaikaisen kylätontin, jonka paikalla on 

nykyisinkin taloja. Pohjoisen tankojakopellon keskellä on raivaamaton tontti, 

joka nykyisin on peltoa. Tämä alue, joka voi olla jäänne vanhemmasta tontista, 

on syytä tarkistaa maastossa kynnösaikaan. 

Myös Kauksaareen menevän tien varrella oleva peltoalue vastaa vuoden 

1766 kartan niittyaluetta. Kauksaarentien alue onkin maisemallisesti merkittävä 

alue ja olisi tärkeää, että se voitaisiin pitää avoimena vaikka osa näkymästä 

on jo jäänyt uusien teollisuushallien peittämäksi. 

Arvokkainta Katinalan maisemassa: 

- keskiaikainen kylätie, joka jatkuu edelleen Pyhän ristin kirkolle, ja 

- avoimet peltoaukeat erityisesti kylätien pohjoispuolella ja Kauksaarentien 

eteläpuolella. 

Hurttala 

Hurttalassa sijaitseva 1300-1400-luvun vaihteessa rakennettu Hattulan Pyhän 

Ristin kirkko on Hämeen vanhin kirkko. Vuoden 1691 geometriseen 

karttaan on merkitty kirkon pohjoispuolelle tien molemmin puolin kuusi taloa, 

kolme tien länsipuolelle ja kolme itäpuolelle. Kirkon kaakkoispuolelle on 

piirretty erillään seisova Herniäisten kartano. Tien itäpuolella kartan pohjoisosassa 

on kaksi raivaamatonta alaa ja yksi tyhjä paikka, joista eteläisin on 

jäänyt talojen ja pohjoisemmat nykyisen Penttilän tilan rakennusten alle. 

Kun vertaa Hurttalan ydinaluetta, kirkkoa ja sen pohjoispuolista kylätonttia 

tämän päivän karttaan, voidaan huomata, että sama perusrakenne on edelleen 

näkyvissä. Pellot ympäröivät 1600-luvun lopun Hurttalaa joka puolelta, 

ja niiden sijoitus vastaa tämänkin päivän peltojen sijaintia erityisesti kirkon 

luoteis- ja länsipuolella. Kylätontti ja kartano näkyvät myös vuoden 1831 

tiluskartassa. Herniäisten kartanon päärakennuksen palon jälkeen kartanon 

maat on uudisrakennettu 1900-luvulta alkaen ja kartanomiljöö koivukujineen 

on lähes kokonaan hävinnyt. (Mikkola et.al. 2001:74). 

Hurttalan karttamateriaalia tarkasteltaessa (vuoden 1831 kartassa lähteenä 

Mikkola et. al 2001), voidaan todeta, että keskiaikaiseen kylätonttiin liittyviä 

jäänteitä voi teoriassa löytyä tienristeyksen luoteispuolelta, jossa sijaitsee 

nyt yksi rakennus. 

Maastokäyntien perusteella Hurttalan kylän arvokkain nähtävyys on Pyhän 

ristin kirkko, joka onneksi on edelleen länsipuolelta avoimen peltomaiseman 

vieressä. Myös vanha Katinalasta tuleva tie on säilynyt alkuperäisellä paikallaan, 

ja heti kirkon pohjoispuolella tien varrella on kujamaisesti sijoittuvia 

vanhoja puutaloja. 

Arvokkainta Hurttalan maisemassa: 

- vanha kirkko hautausmaineen ja sen ohi kulkeva keskiaikainen kylätie, 

- avoin peltomaisema kirkon länsipuolella (ollut peltona jo 1600- 

luvulla), 

- kirkon pohjoispuolen kylätie rakennuksineen, ja 

- pitäjänmakasiini, joka on helposti löydettävä opastuskeskus. 


Mierola 

Mierolanvirran eteläpuolella sijaitseva kylätontti sekä Mierolan silta ja kylätie 

ovat säilyttäneet keskiaikaisen sijaintinsa. Sillan eteläpuolella suurin muutos 

nykypäivään on rannassa toimiva uusi kahvila pysäköintipaikkoineen ja sen 

takana oleva venesatama. Kahvilan lähellä sillan kupeessa on rannassa kyltillä 

varustettu kuppikivi. 

Mierolan betonisillan pohjoispuolinen alue on 1700-luvulla ollut peltoa, mutta 

nykyään se on tiiviisti rakennettu. Kauniilla paikalla uuden sillan itäpuolella 

sijaitseva Alhaisten kartano on muodostettu 1600-luvun lopulla Sorkkalan 

rälssitilasta ja Alhaisten tilasta (Putkonen 2004:28). 

Verrattaessa 1700-luvun karttoihin Alhaisten kartanoa ei löydy samalta paikalta 

kuin nykyään, koska vuoden 1749 kartta on mittauksiltaan varsinkin 

itäosistaan epätarkka. Vuoden 1749 karttaan kylän eteläpuolelle peltosaarekkeeseen 

merkityt pienet rakennukset ovat nykyisen Kirkkotien eteläosan 

kohdalla. Kirkkotie seuraa keskiaikaista Pyhän Ristin kirkolta tulevaa tietä, 

vaikka nykyisin valtatiet katkovat sen useasta kohdasta. 

Mierolan kylän eteläpuoliset pellot tien itäpuolella sekä myös itäosan Majaniemi 

ovat säilyneet peltoina nykyaikaan saakka. Sen sijaan Mierolan länsiosan 

pellot ovat nykyisin Hattulan keskustaajaman rakennuskannan peitossa. 

Laivalaiturilta länteen Olavintielle johtava tie seuraa 1700-luvun linjausta. 

Sen länsipäässä ja Teollisuustien pohjoispuolella sijaitseva rakentamaton 

mäki on sama peltojen keskellä oleva mäki, joka näkyy vuoden 1749 kartan 

luoteisnurkassa samanlaisena rakentamattomana mäkenä. 

Arvokkainta Mierolan maisemassa: 

- vanha kylänraitti ja sen itäpuolella avoimena säilyneet pellot, 

- vuonna 1918-19 rakennettu betonisilta, joka on Tielaitoksen museosilta 

ja kartan mukaan samalla paikalla kuin keskiaikainen silta, ja 

- itse kylä, joka on rakennettu vanhan sillan eteläpuolisen vanhan kylätontin 

paikalle sekä sen puutaloasutus, joka kertoo hyvin vanhasta 

kyläasutuksesta. 

Ventola 

Ventolan kylästä muodostettiin 1600-luvun alussa rustholli. Nykyinen vuonna 

1911 rakennettu päärakennus ja pihapiiri ovat samalla paikalla kuin 1700- 

luvun kartassa. 

Ventolan rustholli näkyy hyvin Mierolan sillalta ja sillankorvan uuden kahvion 

pihalta. Kun vuoden 1773 tiluskarttaa vertaa nykypäivän peruskarttaan, 

huomaa, että pellot, rakennukset ja tilan läpi luode-kaakko-suuntaisesti kulkeva 

tie ovat käytännössä pysyneet samoilla paikoilla karttojen laatimisen 

välisen ajan - yli 200 vuotta. Ventola on poikkeuksellisen hyvin säilynyt kokonaisuus, 

jonka arvoa nostaa sen keskeinen sijainti Vanajaveden kapeikon 

kulttuurimaisemassa. 

Arvokkainta Ventolan maisemassa: 

- Ventolan tila ja sitä ympäröivä, vähintään 230 vuotta samanlaisena 

säilynyt maatalousmaisema. 

Ventolan alueella on edellytettävä muinaisjäännösten inventointia, mikäli 

sinne osoitetaan uutta rakentamista. 


Rahkoila 

Rahkoilan kylä ja teiden linjaukset Mierolan vanhalta sillalta kohti Pekolaa 

ovat säilyneet samoilla paikoillaan 1600-luvulta saakka. Nykyiset peltoaukeat 

seuraavat v. 1693 kartan niittyjä ja peltoja kylästä pohjoiseen ja kaakkoon. 

Sen sijaan 1700-luvun pellot on rakennettu kylästä etelään uuden 

kirkon ja Mierolan suuntaan. 

Rahkoilan kyläkeskus ei enää ole niin tiiviisti rakennettu kuin 1600-luvulla, ja 

on teoriassa mahdollista, että joitain vanhoja rakennuksen pohjia voisi kylätontilta 

löytyä. Myös em. peltoaukeat ja vanhat kylätiet ovat suoraa jatkoa 

1600-luvulta, ja ne tulisi säilyttää avoimena. 

Rahkoilan koulun takaiselta ja nyttemmin uusien omakotitalojen reunustamalta, 

kaavassa ls-alueeksi merkityltä Kettumäeltä tunnetaan todennäköisesti 

historiallisen aikaan kuuluvia peltojen raivausröykkiöitä ja myös perimätietoa 

”aarnivalkeista”. 

Arvokkainta Rahkoilan maisemassa: 

- vanha kylänraitti ja kyläkeskittymän rakennuskanta, 

- vanha kansakoulu, joka näkyy hyvin tielle, 

- tielinjaukset, jotka seuraavat keskiaikaisia teitä, ja 

- 1600-luvulta asti viljellyt peltoaukeat erityisesti Koreilanlahden pohjoispuolella 

pääteiden risteyksessä. 

Myös kivikkoinen tarinapaikka Kettumäki on syytä säilyttää uuden asutuksen 

keskellä. 

Pekola 

Pekolassa on jäljellä muinaisjäännökseksi luokiteltava autioitunut keskiaikainen 

kylätontti Kiviniemen kohdalla, missä on myös varhaismetallikautinen 

asuinpaikka ja kaksi rautakautista asuinpaikkaa (muinaisjäännösinventoinnin 

kohteet nro 71, 77 ja 78). 

Vedenpinnan laskun myötä 1700-luvun niemi, jonka etelärannan pohjukassa 

kahden talon keskiaikainen kylä oli, on jäänyt kuivalle maalle. Metsikössä on 

runsaasti pellonraivauksessa syntyneitä röykkiöitä, jotka voivat olla keskiaikaisia 

tai jopa sitä vanhempia. Löydöt kertovat, että koko niemi on ollut pitkään 

asuttu arvokas kokonaisuus. 

Nykyisessä peruskartassa on kaksi saarta, eteläisempi Lehtosaari ja mantereessa 

jo kiinni oleva Kalliosaari, joiden perusteella 1700-luvun kartta voidaan 

kiinnittää nykymaisemaan. Myös mäki, jolla kylän pohjoispuolinen tuulimylly 

on aikoinaan ollut, löytyy tämän päivän peruskartasta. Niin ikään 

alueen pellot ovat pääosin samoilla paikoilla kuin 1700-luvulla. Lisäksi läheiset 

Ellilän ja Metsänkylän kartanoiden miljööt kulttuurihistoriallisesti erittäin 

arvokkaita, vaikka Ellillä on rakennettu karttojen teon jälkeen. 

Kylän pohjoispuolella olevalla mäellä on vuonna 1702 ollut tuulimylly. Sama 

kylätontti näkyy vielä 1780-luvun kuninkaankartastossa. 

Arvokkainta Pekolan maisemassa: 

- kokonaisuus, jossa asutusjatkuvuus rautakaudelta keskiajalle ja 

edelleen historiallisen aikaan 

- autioitunut keskiaikainen kylätontti ja muinaisjäännökset 

- läheinen historiallisen ajan kartanomiljöö. 


Pappilanniemi 

Pappilanniemi on ollut kirkkoherran virkatalon paikkana 1300-luvulta 1950- 

luvulle saakka. Nykyisin Pappilanniemi on tiiviisti rakennettu sairaalakokonaisuus, 

jolle johtavan tien varteen on 2000-luvulla rakennettu uusia rivitaloja. 

Niemelle vievän tien eteläpuolella, uusien rivitalojen viereisellä peltosaarekkeella 

on rautakautinen kuppikivi, polttokalmisto ja röykkiö, jotka 

on merkitty peruskarttaan muinaisjäännösmerkillä. 

Vuoden 1773 kartan mukaan pappila on sijainnut niemen pohjoisrannalla, 

missä nyt on rannan suuntaisia asuinrakennuksia. Pappilanniemen itäpuoliset 

nykypäivän pellot olivat 1770-luvulla niittyä ja niemelle menevän tien 

linjaus on sama kuin tänään. Peltoaukeat niemen itä- ja kaakkoispuolella 

ovat olleet maatalouskäytössä yli 300 vuotta. 

Arvokkainta Pappilanniemen maisemassa: 

- peltoaukeat niemelle tultaessa, ja 

- sairaalaan vievä lehmuskuja, joka seuraa keskiaikaista tietä. 

Tenhiälä 

Tenhiälän keskiaikainen kylätontti sijaitsi vielä kuninkaankartaston tekemisen 

aikaan 1780-luvulla nykyisen uimarannan kohdalla Poransaarenlahden 

itärannalla. Nykyisen Ahlbackan kartanon perustana oli tällä kylätontilla vuoteen 

1806 saakka sijainnut Eerolan ratsutila. 

Tämä päivänä uimarannan mäeltä päältä löytyy 1950-70-luvuilla paikalla 

olleen vanhainkodin kivijalkaa ja vierestä rehevä lehtimetsä, jossa on arvokkaita 

kulttuurikasveja (Mikkola et.al. 2001: 85-86). Maastokäynnillä kesäkuussa 

2008 ei kadonneen kylän kivijalkoja kuitenkaan löytynyt, vaikka niiden 

olemassaolosta on mainittu 2000-luvun alun kulttuurimaisemainventoinneissa. 

Tenhiälän kylään kuuluva läheinen Poransaari on nykyisin tiiviisti rakennettua 

uutta omakotiasutusta. Sen nyk. leikkipuiston kohdalla, po. uimarantaa 

vastapäätä lahden takana on rautakautisia röykkiöitä (kohde nro 79). 

Arvokkainta Tehniälän maisemassa: 

- autioitunut keskiaikainen kylätontti, joka on yleisellä alueella uimarannan 

vieressä. 

3.7 Suositukset 

Kohdissa 3.5 ja 3.6 luetteloidut maisema-alueet sekä niihin sisältyvät osaalueet 

ja historialliset tielinjaukset merkitään yleiskaavaan ja soveltuvin osin 

myös asemakaavoihin. Kaavamerkintöjen ja –määräysten osalta noudatetaan 

kohdassa 3.4.1 esitettyjä periaatteita. Alueiden ja kohteiden rajauksissa 

otetaan huomioon myös luvuissa 4 ja 5 luetellut kiinteät muinaisjäännökset 

ja rakennettu ympäristö, joiden suojelumerkinnät voivat olla osin päällekkäisiä 

maisema-alueiden kanssa. 

Maankäytön suunnittelun yhteydessä suositellaan käytettäväksi kaksijakoista 

kaavoitusajattelua, joka jakaa maiseman vanhoihin ja uusiin kulttuuriympäristöihin. 

Vanhat miljööt pidetään pieninä kylinä, historialliset tielinjaukset ja 

ympäröivät pellot säilytetään. Uusi taajama saa kasvaa erillään. Hattulanvirran 

itäpuolella entisiin metsiin suunnittelut asemakaavan laajennukset tulee 

sijoittaa keskiaikaisen asutuksen ja maiseman ydinalueiden ulkopuolelle. 


4. Kiinteät muinaisjäännökset 

4.1 Muinaisjäännökset 

Muinaisjäännökset ovat maassa tai vedessä säilyneitä muistoja ihmisen läsnäolosta 

ja menneistä sukupolvista. Ne kertovat elämisestä, asumisesta, 

liikkumisesta, elinkeinojen ja uskonnon harjoittamisesta sekä kuolleiden 

hautaamisesta. 

Osa muinaisjäännöksistä erottuu maisemassa vielä tänäkin päivänä, kun 

taas toiset ovat kokonaan maan peitossa. Yleisimpiä vedenalaisia kohteita 

ovat laivojen hylyt. Uusia muinaisjäännöksiä löydetään vuosittain lisää mm. 

suunnitelmallisesti toteutettujen inventointien ja vanhojen kohteiden lisätutkimusten 

yhteydessä. 

Esihistoriallisen ajan muinaisjäännöksiin kuuluvat kivi-, rauta-, ja pronssikaudelta 

peräisin olevat löydökset. Historiallinen aika alkaa 1200 - 1300- 

luvuilla kirjoitettujen dokumenttien tultua osaksi hallintoa. 

Muinaisjäännökset ovat suoraan lain nojalla suojeltuja kulttuuriympäristön 

osia. Myös ne kohteet, joita ei ole vielä löydetty, ovat automaattisesti lain 

suojan piirissä. 

4.1.1 Rauhoitusluokat 

Muinaisjäännökset jaetaan kolmeen rauhoitusluokkaan niiden tieteellisen 

arvon, kunnon, ympäristöarvojen ja säilyneisyyden perusteella. 

Luokkaan 1 kuuluvat valtakunnallisesti merkittävät kohteet, joilla on huomattavan 

tieteellisen arvon lisäksi nähtävyysarvoa. Luokkaan 2 kuuluvat 

kohteet, joiden arvon selvittäminen edellyttää tarkempia tutkimuksia. Luokkaan 

3 kuuluvat kohteet, jotka eivät riittävästi tutkittuina tai kokonaan tuhoutuneiksi 

todettuina ole enää rauhoitettuja. 

4.2 Kiinteitä muinaismuistoja koskeva lainsäädäntö, määräykset, 

ohjeet ja suositukset 

4.2.1 Muinaismuistolaki (295/1963) 

Muinaismuistolain 1 ja 2 §:n mukaan kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja 

muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. 

Ilman muinaismuistolain lain nojalla annettua lupaa on kiinteän muinaisjäännöksen 

kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen 

ja muu siihen kajoaminen kielletty. 

Kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat: 

1) maa- ja kivikummut, röykkiöt, kivikehät ja muut kiveykset ja kivilatomukset, 

jotka ovat ihmisten muinoin tekemiä; 

2) pakanuuden aikaiset haudat ja kalmistot, myös sellaiset, joista maan pinnalla 

ei ole merkkejä; 

3) kivet ja kalliopinnat, joissa on muinaisilta ajoilta kirjoituksia, kuvia tai 

muita piirroksia tahi maalauksia, hiomauria tai muita hionnan tahi hakkuun 

jälkiä taikka uhrikuoppia; 

4) uhrilähteet, uhripuut, uhrikivet ja muut palvontapaikat sekä muinaiset 

käräjäpaikat; 


5) muinaisilta ajoilta peräisin olevat asumusten jäännökset sekä asuin- ja 

työpaikat, niin myös muodostumat, jotka ovat syntyneet sellaisten asumusten 

tai paikkojen käyttämisestä; 

6) muinaisaikaiset hylätyt linnat, linnamäet, linnoitukset, linnakkeet, vallit ja 

vallihaudat sekä niiden jäännökset, kirkkojen, kappelien, luostarien ja muiden 

huomattavien rakennusten rauniot sekä muinaiset hautapaikat, jotka 

eivät ole seurakunnan hoidossa olevalla hautausmaalla; 

7) kivet, ristit ja patsaat, jotka muinoin on pystytetty jonkun henkilön tai 

tapahtuman muistoksi tai uskomuksellisessa tarkoituksessa, samoin kuin 

muut sellaiset muistomerkit; 

8) muinaisten huomattavien kulkuteiden, tienviittojen ja siltojen sekä vartiotuli- 

ja muiden sellaisten laitteiden jäännökset; sekä 

9) kiinteät luonnonesineet, joihin liittyy vanhoja tapoja, tarinoita tai huomattavia 

historiallisia muistoja. 

Muinaismuistolain 13 §:n mukaan kaavoitusta valmisteltaessa tulee selvittää, 

saattaako kaavoituksen toimeenpaneminen tai muun hankkeen toteuttaminen 

koskea kiinteitä muinaisjäännöksiä. 

4.2.2 Maankäyttö ja rakennuslaki ja -asetus (132/1999, 895/1999) 















4.2.3 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 










(1993). 

Rakennettua kulttuuriympäristöä koskeva inventointi on parhaillaan tarkistettavana. 

Valtioneuvoston hyväksymispäätöksen jälkeen sitä käytetään uutena 

valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamana inventointina. 

Myös valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita on tarkastettu, ja muutokset 

astuivat voimaan 1.3.2009. 


4.2.4 Maakuntakaava 

Kanta-Hämeen maakuntakaavassa aluevarausmerkinnällä muinaismuistoalue 

(SM) tai kohdemerkinnällä kiinteä muinaisjäännös (SM) on osoitettu muinaismuistolain 

nojalla rauhoitettuja muinaismuistoalueita ja –kohteita sekä 

niiden suoja-alueita tai suoja-alueiksi tarkoitettuja alueita. Alueilla on voimassa 

MRL 33 §:n mukainen rakentamisrajoitus. 

Suunnittelumääräysten mukaan SM-alueiden käytön suunnittelussa on otettava 

huomioon, että aluetta on arkeologisten, maisemallisten, kulttuurihistoriallisten 

tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava. 

Rakentamismääräyksen mukaan SM-alueiden rakentaminen on sallittua, 

mikäli se voidaan tehdä vaarantamatta alueen muinaisjäännösten suojelua 

tai heikentämättä alueen arkeologisia, kulttuurihistoriallisia tai maisemallisia 

arvoja. 

Suojelumääräyksen mukaan kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen tai vahingoittaminen 

on muinaismuistolain nojalla kielletty. Muinaisjäännöksen 

läheisyydessä suoritettavissa toimenpiteissä on otettava huomioon maisemanhoidolliset 

ja kulttuurihistoriallisen ympäristön suojeluun liittyvät näkökohdat. 

Ennen kuin rakentamalla tai maanpintaa kaivamalla tai täyttämällä 

muutetaan vallitsevia olosuhteita, on museovirastolle varattava tilaisuus 

lausunnon antamiseen ja alueen tutkimiseen. 

4.3 Muinaisjäännösten huomioon ottaminen asema- ja yleiskaavoituksessa 

Muinaisjäännösalueiden ja -kohteiden kaavoituksessa on otettava huomioon 

kohdassa 4.2 esitetty lainsäädäntö, määräykset, ohjeet ja suositukset. 






Muinaismuistolain nojalla rauhoitusluokkien 1 ja 2 kohteet tulee suojella kaikilla 

kaavatasoilla. Myös lain suojelun ulkopuolelle jääviä luokan 3 kohteita 

voidaan harkinnan mukaan suojella yleis- tai asemakaavoissa, mikäli ne katsotaan 

esimerkiksi paikallishistoriallisista syistä arvokkaiksi kohteiksi. 

Muinaisjäännöskohteiden kaavaan merkitseminen edellyttää niitä koskevien 

tietojen ajantasaisuutta. Kaavaselostuksessa on tuotava esiin tietojen kattavuus, 

ajantasaisuus ja merkittävimmät puutteet. 

4.3.1 Muinaisjäännöksiä koskevat kaavamerkinnät 

Museovirasto suosittelee kaikissa tapauksissa käytettäväksi SM-merkintää 

(isot kirjaimet), jolla osoitetaan muinaismuistolain nojalla suojellut alueet ja 

kohteet. Kaavamerkinnän selitys on "Muinaismuistolain rauhoittama kiinteä 

muinaisjäännös. Alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen ja muu siihen 

kajoaminen on muinaismuistolain nojalla kielletty. Aluetta koskevat 

maankäyttösuunnitelmat on lähetettävä Museovirastoon tai maakuntamuseoon 

lausuntoa varten". 

Yleiskaavaan kohteet merkitään kohdemerkinnällä SM (muinaismuistokohde). 

Laajat muinaismuistoalueet merkitään aluevarauksina SM (muinaismuistoalue). 

Asemakaavassa kiinteät muinaisjäännökset osoitetaan yleensä aluevarausmerkinnällä 

SM (muinaismuistoalue). Jos muinaisjäännös sijaitsen jonkin 


muun käyttötarkoitusmerkinnän alueelle, käytetään kohdemerkintää sm tai 

SM (alueen osa, jolla sijaitsee muinaismuistolailla suojeltu kiinteä muinaisjäännös). 

Joissain tapauksissa voidaan käyttää myös aluevarausmerkintää S 

(suojelualue) tai muuhun aluevarausmerkintään liitettävää merkintää /s 

(alue, jolla ympäristö säilytetään). 

Myös kohdemerkinnällä osoitetut muinaisjäännökset, jotka sijaitsevat pääkäyttötarkoitukseltaan 

muulla alueella, voivat olla pinta-alaltaan laajoja. 

Näissä tapauksissa kohdemerkintään tulee kaavamääräyksessä liittää maininta 

siitä, että muinaisjäännöksen laajuus tulee selvittää museoviranomaisten 

kanssa mahdollisten aluetta koskevien toimenpiteiden yhteydessä. 







4.4 Suunnittelualueella sijaitsevat kiinteät muinaisjäännökset 

Suunnittelualueella on yhteensä 27 muinaisjäännösrekisteriin merkittyä kiinteää 

muinaisjäännöstä. Kohteista viisi on FM Leena Lehtisen vuosina 2008 ja 

2009 laatiman määrittelyn perusteella rekisteriin lisättyjä historiallisen ajan 

autioituneita kylätontteja. 

Kiinteät muinaisjäännökset on luetteloitu alla olevassa taulukossa. Sarakkeessa 

”kohteen nro kartalla” viitataan liitteenä 3 olevaan sijaintikarttaan. 

Mikäli kohdenumeron ympärillä on sulut (), se tarkoittaa, että kohteen tarkka 

sijainti ei ole toistaiseksi tiedossa. 

Kaavamerkinnät -sarakkeisiin on koottu suunnittelualueelle sijoittuvia muinaisjäännöksiä 

koskevat voimassa olevien maakunta-, yleis- ja asemakaavojen 

kaavamerkinnät ja –määräykset. 

mj-tunnus 

kohteen 

nimi 

kohteen 

nro 

kartalla 

tyyppi, 

alatyyppi 

82010017 Sovintokivi 17 kivirakenteet, 

rajamerkit 

82010059 Kettumäki 59 työ- ja valmistuspaikat, 

viljelyröykkiöt 

82010060 Pappilanniemi 

60 muinaisjään- 

1 

nösryhmät 

82010061 Mierola 61 kultti- ja tarinapaikat, 

sillankorva 

82010062 Vanha 

kirkko NNW 

82010063 Vanha 

kirkko N 

82010064 Herniäisten 

kartano 

ajoitus 

maakuntakaavamerkintä 

historiallinen 


yleiskaavamerkintä 

asemakaavamerkintä 

SM (kohde) ei merkintää ei merkintää 

SM (kohde) SM (kohde) ei merkintää 

rautakautinen 

SM (kohde) SM (alue) SM (alue) 

rautakautinen 

SM (kohde) SM (kohde) SM (alue) 

kuppikivet 

62 maarakenteet keskiaikainen 

SM SM ei merkintää 

63 kultti- ja tarinapaikatkautinen 

rauta- 

SM SM ei merkintää 

kuppikivet 

82010065 Mäkelä 65 kivirakenteet, 

röykkiöt 

82010067 Puotila 67 muinaisjäännösryhmät 

82010068, 

109010016 

Peltola 68 hautapaikat, 

hautaröykkiöt 

64 hautapaikat, 

polttokenttäkalmistot 

rautakautinen 

SM (kohde) SM (kohde) SM (alue) 

rautakautinen 


rautakautinen 

SM 

SM (kaksi SM (kolme 

erillistä erillistä 

aluetta) aluetta) 

rautakautinen 

SM (alue) SM (kohde) ei asemakaavaa 


82010069, 

109010015 

Rautapaasi 69 kivirakenteet, 

rajamerkit 


82010074 Herniäisten 74 teollisuuskohteetlinen 

historial- 

tiiliruukki 

tiiliruukit 

82010077 Viinaniemi 77 asuinpaikat rautakautinen 

82010078 Ellilä 78 asuinpaikat rautakautinen 

82010079 Porasaaren 

leikkipuisto 

109010014 Kirstulankärki 

(Rantakalmisto) 

1000008732 Mierola 

Kirkkotie 8 

(kylätontti) 

79 kivirakenteet, 

röykkiöt 

14 muinaisjäännösryhmät 

32 asuinpaikat, 

kylänpaikat 

SM (kohde) SM (alue) ei asemakaavaa 

rautakautinen 

moniperiodinen 

SM (alue) SM (alue) ei asemakaavaa 


1000013923 Autioitunut 

kylätontti, 

Tenhiälä 

23 asuinpaikat, 

kylänpaikat 

1000013924 Rahkoila 24 asuinpaikat, 

kylänpaikat 

1000013925 Hurttala 25 asuinpaikat, 

kylänpaikat 

1000013926 Katinala 26 asuinpaikat, 

kylänpaikat 

1000013927 Ventola 27 asuinpaikat, 

kylänpaikat 

1000014809 Hattulan 80 uskonnon 

Pyhän Ristin 

harjoittaminen 

kirkko 

100001392 

8 

100001823 

6 

28 asuinpaikat 

Kanunki 36 asuinpaikat 

1000013198 Kivismäki 98 kivirakenteet historiallinen 

1000013922 Autioitunut 22 asuinpaikat, historiallinen 

kylätontti, 

kylänpaikat 

Pekola 







Pappilanniemi 

keskiaikainen 

keskiaikainen 

SM (alue) SM (alue) ei asemakaavaa 


SM (kohde) SM (alue) ei asemakaavaa 

SM (kohde) SM (alue) ei merkintää 


sk (alue) 

Keskiajalta 

asuttu kyläpaikka 


ei merkintää ei merkintää ei merkintää 


ei merkintää SM (alue) ei merkintää 





ei merkintää YK/s YK, sr 


ei merkintää ei merkintää ei asemakaavaa 

Yksi muinaisjäännösrekisteriin merkitty kohde (82010071 Kiviniemi 1) on 

siirretty vuonna 2009 rauhoitusluokkaan 3. Kanungin keskiaikainen asuinpaikka 

on lisätty muinaisjäännösrekisteriin 2011. 

4.5 Kartta-analyysi 

Leena Lehtisen vuoden 2008 kartta-analyysissä käytiin läpi Hattulan keskeisille 

alueille sijoittuneiden, 1600 - 1700-luvuilla asuttujen kylien kartat ja 

muinaisjäännökset. 

Seuraavassa kohdassa on esitetty lyhennelmät analyysiin sisältyneistä kyläkohtaisista 

karttatarkasteluista. Analyysin lähtökohdat ja maisemaa koskevien 

osuuksien lyhennelmät on esitetty kohdassa 3.6. Kartta-analyysiä täydentävä 

historiallisten kylätonttien määrittelyraportti on selvityksen liitteenä 

1. 

Leena Lehtisen vuoden 2008 kartta-analyysin jälkeen on laadittu Kanukin/Kanungin 

tilan, joka on ilmeisesti Pikku-/Vähä-Luolajan kylän vanhin talo 


ja sijainnut nykyisellä paikallaan ainakin 1400 –luvulta lähtien, osalta karttaprojisoinnit, 

jotka ovat selvityksen liitteenä 7. 

4.5.1 Kartta-analyysin kylittäinen yhteenveto, muinaisjäännöksiä koskevat 

osuudet 

Katinala 

Katinalan läpi kulkevan kylätien länsipuolella pohjois-eteläsuuntaisessa jonossa 

sijaitsevat, tietä seuraavat talot muodostivat keskiaikaisen kylätontin, 

jonka paikalla on nykyisinkin taloja. Pohjoisen tankojakopellon (harmaalla 

väritetty pelto) keskellä on raivaamaton tontti, joka nykyisin on peltoa. Tämä 

alue, joka voi olla jäänne vanhemmasta tontista, on syytä tarkistaa 

maastossa kynnösaikaan. 

Katinalantien molemmin puolin tunnetaan kaksi kiinteää rautakautista muinaisjäännöstä: 

rautakautinen hautaröykkiöryhmä tien itäpuolella, Mäkelän 

tilan päärakennuksen itäpuolella (kohde nro 65, Mäkelä), sekä rautakautinen 

hautaröykkiöryhmä ja kuppikivi tien molemmin puolin uusien asuntoalueiden 

pihapiirissä (kohde nro 67, Puotila). Mäkelä on käytännössä pihapiirissä ja 

sen käyttö nähtävyyskohteena on hankalaa. Puotilan kohteille pääsee vapaasti, 

mutta niiden löytäminen kasvillisuuden ja talojen seasta on hankalaa. 

Lisäksi Saukkosen 1985 inventoinnissa on mainittu epävarma rautakautinen 

löytöpaikka, jonka tarkkaa paikkaa ei tunneta. Sitä ei näin ollen lueta kiinteäksi 

muinaisjäännökseksi (Saukkonen 185A ja 185B). Katinalasta on voinut 

maansiirtotöiden yhteydessä tuhoutua muinaisjäännöksiä, sillä alueen sijainti 

on niille erittäin otollinen ja lähiympäristössä on tunnettuja rautakautisia 

kohteita. 

Tunnetuista kohteista pohjoisempi nro 65 on todennäköisesti merkitty vuoden 

1766 tarkkaan karttaan pellolle nro 1 (muutamia kiviä ja kumpuja). 

Vuoden 1698 tankojakokartassa alue on metsäinen kaistale tien ja peltojen 

välissä. Eteläisempi kohde nro 67 sijoittuu vuoden 1766 kartassa peltojen 

reunaan peltolohkojen 5 ja 6 väliin silloisen tien molemmin puolin. 

Hurttala 

Kirkkotien itäpuolella kartan pohjoisosassa on kaksi raivaamatonta alaa ja 

yksi tyhjä paikka, joista eteläisin on jäänyt talojen ja pohjoisemmat nykyisen 

Penttilän tilan rakennusten alle. Tältä alueelta ei kuitenkaan tunneta rautakautisia 

löytöjä, ainoastaan tilan länsipuolelta uuden ja vanhan tien välistä 

kivikautinen nuolenkärjen löytöpaikka (Saukkonen 1985, kohde 177). 

Kun vertaa Hurttalan ydinaluetta, kirkkoa ja sen pohjoispuolista kylätonttia 

tämän päivän karttaan, voidaan huomata, että sama perusrakenne on edelleen 

näkyvissä. Kylätontti ja kartano näkyvät myös vuoden 1831 tiluskartassa. 

Keskiaikaiseen kylätonttiin liittyviä jäänteitä voi teoriassa löytyä tienristeyksen 

luoteispuolelta, jossa sijaitsee nyt yksi rakennus. 

Harjujakso on ollut asuttu jo rautakaudella. Tästä on jäänyt jäljelle entisen 

kartanon navetan kohdalla oleva viikinkiaikainen (800-1050 jKr.), todennäköisesti 

tuhoutunut polttokenttäkalmisto (kohde 64) sekä kirkon pohjoispuolella 

oleva kuppikivi (kohde 63). Nämä alueet ovat ympäristöineen tiiviisti 

rakennettuja ja uusimmassa inventoinnissa Seppälä (2001) toteaa, että ensiksi 

mainittua kalmistosta on jäljellä noin 4x5 metrin laajuinen alue. Muinaisjäännösluettelossa 

on mainittu myös Herniäisten uimarannan tuntumasta 

tutkittu 1800-luvun tiilenpolttouuni (nro 74). 

Mierola 


Mierolanvirran eteläpuolella sijaitseva kylätontti sekä Mierolan betonisilta ja 

kylätie ovat säilyttäneet keskiaikaisen sijaintinsa. Kirkkotie seuraa keskiaikaista 

Pyhän Ristin kirkolta tulevaa tietä, vaikka nykyisin valtatiet katkovat 

sen useasta kohdasta. Kahvilan lähellä sillan kupeessa on rannassa kyltillä 

varustettu kuppikivi. Muita muinaisjäännöksiä ei tunneta ja mikäli paikalla on 

ollut rautakautista asutusta – mikä on hyvin mahdollista – on se jäänyt rakennusten 

alle. 

Ventola 

Ventolan tilalta ei tunneta muinaisjäännöksiä eikä sitä ole merkitty 1600- 

luvun karttoihin. Ventola on kuitenkin poikkeuksellisen hyvin säilynyt kokonaisuus 

ja sen sijainti edellyttää muinaisjäännösten inventointia, mikäli alueelle 

suunnitellaan rakentamista. 

Rahkoila 

Rahkoilan kyläkeskus ei enää ole niin tiiviisti rakennettu kuin 1600-luvulla ja 

on teoriassa mahdollista, että joitain vanhoja rakennuksen pohjia voisi kylätontilta 

löytyä. Myös em. peltoaukeat ja vanhat kylätiet ovat suoraa jatkoa 

1600-luvulta, ja ne tulisi säilyttää avoimena. Rahkoilan kylätontin alueelta ei 

tunneta rautakautisia muinaisjäännöksiä, joskin kylän sijainti on niille erittäin 

sopiva. 


kaavassa ls-alueeksi merkityltä Kettumäeltä tunnetaan todennäköisesti 

historiallisen aikaan kuuluvia peltojen raivausröykkiöitä ja myös perimätietoa 

”aarnivalkeista” (kohde 59). 

Pekola 


kylätontti Kiviniemen kohdalla, missä on myös varhaismetallikautinen 

asuinpaikka (kohde nro 71, Kiviniemi 1). Alueella on lisäksi kaksi rautakautista 

asuinpaikkaa (kohteet nro 77, Viinaniemi ja 78, Ellilä). 

Metsikössä on runsaasti pellonraivauksessa syntyneitä röykkiöitä, jotka voivat 

olla keskiaikaisia tai jopa sitä vanhempia. Kylän pohjoispuolella olevalla 

mäellä on vuonna 1702 ollut tuulimylly. Sama kylätontti näkyy vielä 1780- 

luvun kuninkaankartastossa. 

Alueen muinaismuistolain nojalla suojellut kohteet on merkittävä kaavakarttoihin. 

Mikäli Kiviniemen alueelle suunnitellaan rakentamista, tulee laajemmalla 

alueella tehdä tarkka muinaisjäännösinventointi esihistoriallisten alueiden 

määrittelyä ja rajaamista varten. 

Pappilanniemi 

Pappilanniemelle vievän tien eteläpuolella, uusien rivitalojen viereisellä peltosaarekkeella 

on rautakautinen kuppikivi, polttokalmisto ja röykkiö, jotka 

on merkitty peruskarttaan muinaisjäännösmerkillä (kohde 60). Saukkosen 

inventoinnissa mainitaan lisäksi tieto, että noin vuonna 1960 räjäytetty kuppikivi 

olisi ollut nykyisen sairaalan päärakennuksen paikalla. 

Mikäli Pappilanniemen uudisrakentaminen jatkuu, on hyvä tehdä tarkempi 

muinaisjäännösinventointi niemen itäpuolen pelloilla, sillä rautakautinen löytöpaikka 

kertoo alueelle sijoittuneesta rautakautisesta asutuksesta. 

Tenhiälä 


Tenhiälän keskiaikainen kylätontti sijaitsi vielä kuninkaankartaston tekemisen 

aikaan 1780-luvulla nykyisen uimarannan kohdalla Poransaarenlahden 

itärannalla. Tämä päivänä uimarannan mäeltä päältä löytyy 1950-70-luvuilla 

paikalla olleen vanhainkodin kivijalkaa ja vierestä rehevä lehtimetsä, jossa 

on arvokkaita kulttuurikasveja (Mikkola et.al. 2001: 85-86). Sen sijaan kesäkuun 

2008 rehevyydessä ei kadonneen kylän kivijalkoja löytynyt, vaikka 

niiden olemassaolosta on mainittu 2000-luvun alun kulttuurimaisemainventoinneissa. 

Tenhiälän kylään kuuluvan Poransaaren leikkipuiston kohdalla, uimarantaa 

vastapäätä lahden takana on rautakautisia röykkiöitä (kohde nro 79). Alueen 

uudisrakentaminen edellyttää tarkkaa muinaisjäännösinventointia Pekolan 

tapaan. 

4.6 Suositukset 

Kaikki kohdassa 4.4 luetellut muinaismuistolain nojalla suojellut kohteet ja 

alueet merkitään yleis- ja asemakaavoihin. Käytettävien kaavamerkintöjen 

ja –määräysten osalta noudatetaan kohdassa 4.3.1 esitettyjä periaatteita. 

Muinaisjäännöksiä on Hattulasta inventoitu kattavasti, jolloin voidaan olettaa, 

että tärkeimmät kaava-alueille sijoittuvat kohteet ovat jo tiedossa. Kartta-analyysissä 

tarkastellut kyläalueet muodostavat kuitenkin keskittymiä, 

joilla muinaisjäännösten suhteen on oltava erityisen tarkkana (erit. Rahkoilan, 

Hurttalan ja Tenhiälän vanhat kylätontit sekä Mierolan länsipuoliset alueet). 

Mikäli näille alueille osoitetaan kaavoituksen yhteydessä nykyisestä 

poikkeavaa maankäyttöä, on tarpeen tarkastaa selvityksessä luetteloitujen 

kohteiden tarkka sijainti maastossa ja tarvittaessa tehdä aiempia inventointeja 

täydentäviä tutkimuksia. 


5. Rakennettu ympäristö 

5.1 Rakennettu ympäristö, kulttuuriympäristö ja rakennusperintö 

Rakennettua ympäristöä on kaikki rakentamalla syntynyt ympäristö: rakennukset 

sisä- ja ulkotiloineen, polut, pihat ja puistot sekä tekniset rakenteet 

kuten sähkö- ja tieverkot. 

Rakennettu kulttuuriympäristö on kokonaisuus, joka muodostuu ihmisen 

toiminnan seurauksena rakentuneista kohteista ja alueista. Historiallisen 

rakennetun kulttuuriympäristömme tyypillisimpiä ilmentymiä ovat mm. maaseudun 

kylät, puukaupungit, kaupunkikeskustat, erilaiset tuotantolaitokset ja 

työväen asuntoalueet, linnoitukset, kartanot, pappilat ja kirkot, rautatiet, 

maantiet ja kanavat. 

Rakennusperintö on edellisten sukupolvien aikana luotua rakennettua ympäristöä, 

jonka vaaliminen, hoito ja säilyttäminen on tarpeen jotta perintö säilyisi 

myös tuleville sukupolville. 

5.2 Arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 

5.2.1 Rakennettujen kulttuuriympäristöjen arvottaminen 

Rakennetun kulttuuriympäristön arvoa määriteltäessä sitä tarkastellaan mm. 

historiallisten, rakennushistoriallisten, arkkitehtonisten, rakennusteknisten, 

taiteellisten ja maisemallisten arvojen perusteella. Kohteen arvon määrittämisessä 

eli arvottamisessa käytetään vakiintuneita kriteerejä, joita ovat mm. 

tyypillisyys, harvinaisuus, monipuolisuus (kulttuurihistorialliset kerrokset), 

säilyneisyys ja alkuperäisyys. 

Rakennetun ympäristön hoito ja suojelu perustuu tunnistettuihin arvoihin 

sekä niiden luokitteluun valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti 

merkittäviksi alueiksi tai kohteiksi. Alueellisissa rakennusinventoinneissa 

kohteille määritellään lisäksi arvoluokka (I-III), joka toimii mm. yleis- ja 

asemakaavoituksen yhteydessä laadittavien suojelua tai säilyttämistä edellyttävien 

kaavamerkintöjen ja -määräysten perustana. 

5.2.2 Valtakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt 

Museoviraston ja ympäristöministeriön yhteistyönä laatima, vuonna 1993 

valmistunut selvitys ”Rakennettu kulttuuriympäristö, Valtakunnallisesti merkittävät 

kulttuurihistorialliset ympäristöt" (RKY 1993) on ensimmäinen Suomen 

rakennetun kulttuuriympäristön valtakunnallinen inventointi. Selvityksellä 

on kartoitettu ja luokiteltu rakennustaiteelliselta, historialliselta ja ympäristölliseltä 

kannalta arvokkaat rakennetut kokonaisuudet yhtenäisesti 

koko maan alueella. Rakennettu kulttuuriympäristö 1993- selvityksen kohteet 

ovat osaksi päällekkäisiä kuin ympäristöministeriön maisemaaluetyöryhmän 

mietintöön sisältyvät arvokkaat maisema-alueet (Mietintö 

66/1992). 

Valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen inventointi 

on tehty vuonna 2009 (RKY 2009). Uusi inventointi korvaa vuonna 

1993 tehdyn julkaisun valtakunnallisesti merkittävistä kulttuuriympäristöistä 

(RKY 1993). Rakennetun kulttuuriympäristön 2009 kohteista valitettiin korkeimpaan 

hallinto-oikeuteen. Valitus ei koskenut tässä esitettyjä valtakunnallisesti 

arvokkaita rakennetun kulttuuriympäristön kohteita. Korkein hallin- 


to-oikeus päätti 30.6.2010 poistaa valtioneuvoston päätökseen liitetyn valitusosoituksen 

ja jättää valituksen tutkimatta. 

Uudet suunnittelualueelle sijoittuvat RKY-alueet ovat Hattulan Pyhän Ristin 

kirkon, Mierolan-Rahkoilan, Ihalemmen-Leiniälän-Pelkolan sekä Hattulan 

keskiaikaisten kartanoiden ja Lepaan puutarhaopistojen maisema-alueet. 

Alueet on rajattu liitteen 2 kartoilla. 

5.2.3 Maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 

Hämeen liitto päivitti maakuntakaavan valmisteluun liittyvän maakunnallisesti 

arvokkaiden rakennettujen kulttuuriympäristöjen luettelon 2000-luvun 

alussa. Tulokset julkaistiin 2003 Rakennettu Häme-kirjana. 

Maakunnallisesti arvokkaat rakennusperintökohteet -luettelossa kiinnitetään 

erityistä huomiota rakennettuihin kokonaisuuksiin, rakennusten ja ympäristön 

suhteeseen sekä Hämeen rakennusperinnön maakunnallisiin erityispiirteisiin. 

Selvityksessä on luetteloitu Hämeen kuudestatoista kunnasta 553 

kulttuurihistoriallisesti merkittävää kohdetta, ja siinä korostuvat eräät Hämeen 

rakennuskulttuurin maakunnalliset erityispiirteet, kuten keskiajan näkyvä 

osuus maisemassa, kartanot ja suurtilat, ikiaikaiset maantiet ja monipuolinen 

puolustuksen historia. 

5.2.4 Paikallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 

Paikallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt on inventoitu ja koottu valtakunnallisesti 

ja maakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ohella vuonna 

2003 valmistuneeseen Hämeenlinnan ja Hattulan ”Kyliä ja kortteleita-” 

rakennuskulttuuriselvitykseen. Julkaisu sisältää yhteensä 343 kulttuuriympäristökohteen 

pohjatiedot, jotka ovat tarpeen rakennuksiin ja ympäristöihin 

kohdistuvissa muutostilanteissa. 

5.3 Rakennetun kulttuuriympäristön suojelua koskeva lainsäädäntö, 

määräykset, ohjeet ja suositukset 

5.3.1 Maankäyttö ja rakennuslaki ja -asetus (132/1999, 895/1999) 















MRL:n 39§:n ja 41§:n mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon 

rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen. Jos 

jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun 

ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen 

vuoksi suojeltava, yleiskaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia 

määräyksiä (suojelumääräykset). 


MRL:n 54 §:n ja 57§:n mukaan asemakaavaa laadittaessa on otettava huomioon 

maakuntakaava ja oikeusvaikutteinen yleiskaava. Rakennettua ympäristöä 

ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja 

saa hävittää. Jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, 

rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten 

ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, asemakaavassa voidaan antaa 

sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset). Suojelumääräysten 

tulee olla maanomistajalle kohtuullisia, mutta asemakaavaan voidaan 

ottaa tämän estämättä rakennussuojelulain (60/1985) 2 §:ssä tarkoitetun 

kohteen suojelemiseksi tarpeelliset määräykset. 

5.3.2 Rakennussuojelulaki (60/1985) 

Rakennussuojelulain nojalla suojellaan kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi 

tarpeellisia kulttuurikehitykseen tai historiaan liittyviä rakennuksia, 

rakennusryhmiä ja rakennettuja alueita. 

Rakennussuojelulaissa tarkoitetun suojelun kohteita ovat sellaiset rakennukset, 

rakennusryhmät ja rakennetut alueet, joilla on kulttuurihistoriallista 

merkitystä rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten 

ympäristöarvojen, rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien taikka 

rakennuksen ainutlaatuisuuden tai tyypillisyyden kannalta. Rakennussuojelulain 

mukainen suojelu voi koskea myös rakennuksen osaa ja rakennuksen 

kiinteää sisustusta sekä siltaa, kaivoa tai muuta sellaista rakennelmaa 

samoin kuin rakennukseen liittyvää puistoa taikka muuta vastaavaa rakentamalla 

tai istuttamalla muodostettua aluetta. 

Rakennuksen saattamisesta suojeltavaksi rakennussuojelulain nojalla päättää 

lääninhallitus. Suojeltavaksi määräämistä koskeva päätös on alistettava 

ympäristöministeriön vahvistettavaksi. 

Rakennussuojelulakia sovelletaan pääasiassa asemakaava-alueiden ulkopuolella. 

Rakennuksista, jotka ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä, on säädetty 

muinaismuistolaissa (295/63). Kirkollisten rakennusten suojelusta on säädetty 

kirkkolaissa (1054/1993) ja valtion omistamien rakennusten suojelusta 

säädetään asetuksella (480/1985). 

5.3.3 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 










(1993). Valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen 

inventointi on tehty vuonna 2009 (RKY 2009). Uusi inventointi korvaa 

vuonna 1993 tehdyn julkaisun valtakunnallisesti merkittävistä kulttuuriympäristöistä 

(RKY 1993). Rakennetun kulttuuriympäristön 2009 kohteista valitettiin 

korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitus ei koskenut tässä esitettyjä 

valtakunnallisesti arvokkaita rakennetun kulttuuriympäristön kohteita. Korkein 

hallinto-oikeus päätti 30.6.2010 poistaa valtioneuvoston päätökseen 

liitetyn valitusosoituksen ja jättää valituksen tutkimatta. 


Rakennettua kulttuuriympäristöä koskeva inventointi on vastikään tarkistettu. 

Valtioneuvoston hyväksymispäätöksen jälkeen sitä käytetään uutena 

valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamana inventointina. 

Myös valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita on tarkastettu, ja muutokset 

ovat astuneet voimaan 1.3.2009. 

5.3.4 Maakuntakaava 

Kanta-Hämeen maakuntakaavassa merkinnällä arvokas rakennettu kulttuuriympäristö 

(ra) on osoitettu valtakunnallisesti ja/tai maakunnallisesti merkittäviä 

rakennetun kulttuuriympäristön tai kulttuurihistorian kannalta arvokkaita 

alueita, jotka eivät sisälly maisema-alueisiin (ma) eivätkä taajamiin. 

Rakennetun kulttuuriympäristön osa-alueilla ei ole maakuntakaavassa 

metsänhoidollisia rajoituksia eikä metsälain mukaisissa toimenpiteissä edellytetä 

lausuntomenettelyä. 

Suunnittelumääräyksen mukaan ra- alueille sijoittuvassa maankäytön ja 

rakentamisen suunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota rakennetun 

kulttuuriympäristön vaalimiseen ja niihin sisältyvien maisemallisten arvojen 

vaalimiseen. Kehittämissuosituksen mukaan arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön 

alueilla tulisi edistää rakennetun kulttuuriympäristön hoitoa. 

Maakuntakaavassa merkinnällä erityisen merkittävä arvokas rakennettu kulttuuriympäristö 

(Sr) on osoitettu valtakunnallisesti ja/tai maakunnallisesti 

erityisen arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä. 

Suunnittelumääräysten mukaan Sr-alueilla on voimassa MRL 33 §:n mukainen 

rakentamisrajoitus. Alueiden käytön suunnittelussa on otettava huomioon, 

että rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden 

erityisten ympäristöarvojen säilyminen turvataan. 

Rakentamismääräyksen mukaan uudisrakentaminen on sallittua, mikäli se 

voidaan tehdä heikentämättä alueen kulttuurihistoriallista arvoa ja vaarantamatta 

kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennettujen ympäristöjen säilymistä. 

Suojelumääräyksen mukaan Sr-alueilla suoritettavissa toimenpiteissä on 

otettava huomioon rakennetun kulttuuriympäristön säilyttämiseen liittyvät 

näkökohdat. 

Maakuntakaavassa kohdemerkinnällä erityisen merkittävä arvokas rakennettu 

kulttuuriympäristö (kohdenro) on osoitettu valtakunnallisesti ja/tai maakunnallisesti 

erityisen arvokkaita yksittäisiä rakennuskulttuurikohteita ja 

pienialaisia rakennettuja kulttuuriympäristöjä. 

Maakuntakaavassa kohdemerkinnällä arvokas rakennettu kulttuuriympäristö 

(kohdenro) on osoitettu valtakunnallisesti ja/tai maakunnallisesti arvokkaita 

pienialaisia rakennettuja kulttuuriympäristöjä, jotka eivät sisälly maisemaalueeseen 

(ma). 

Suunnittelumääräysten mukaan kohdemerkinnällä osoitetuilla alueilla on 

voimassa MRL 33 §:n mukainen rakentamisrajoitus. Alueiden käytön suunnittelussa 

on otettava huomioon, että aluetta on rakennetun ympäristön, 

kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi 

suojeltava. 

Rakentamismääräyksen mukaan uudisrakentaminen on sallittua, mikäli se 

voidaan tehdä heikentämättä alueen kulttuurihistoriallisia arvoja ja vaarantamatta 

kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennettujen ympäristöjen suojelua. 

Suojelumääräyksen mukaan alueilla suoritettavissa toimenpiteissä on otettava 

huomioon rakennetun kulttuuriympäristön suojeluun liittyvät näkökohdat. 


Maakunnan alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittämissuosituksissa todetaan 

lisäksi, että vanha olemassa oleva rakennettu ympäristö ja uudisrakentaminen 

tulisi sovittaa yhteen kulttuurisesti kestävällä tavalla. Kaupunkiseutujen 

viherrakenteessa tulisi pyrkiä koko seutua palveleviin ratkaisuihin tukeutumalla 

luonnon- ja kulttuuriympäristön suomiin mahdollisuuksiin. Kehittämisen 

kohdealueen alueidenkäytössä tulee kiinnittää erityistä huomiota vesi- ja 

jätehuollon kestävään järjestämiseen sekä asutuksen kylämäisen tai maaseutumaisen 

luonteen säilymiseen. 

5.4 Rakennetun kulttuuriympäristön huomioon ottaminen 

asema- ja yleiskaavoituksessa 

Rakennetun ympäristön kehittämistä ja muutoksia säädellään ensisijaisesti 

kaavoituksella, jossa on otettava huomioon kohdassa 5.2 esitetty lainsäädäntö, 

määräykset, ohjeet ja suositukset. 






Kaava voi myös antaa valtuudet kohteen purkamiseen tai hävittämiseen, 

mutta siinäkin tapauksessa asia on ratkaistu vuorovaikutteisella kaavoitusmenettelyllä. 

Käytännössä kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet sijoittuvat 

usein tiiviisti rakennettuun ympäristöön, joiden kaavoittaminen on perusteltua 

ja suojelutarpeet tulevat riittävällä tavalla huomioiduksi. 

Valtioneuvoston 25.10.2005 päivätyn muistion ”Valtakunnallisesti merkittävien 

kulttuuriympäristöjen huomioiminen kaavoituksessa ja lupamenettelyssä” 

mukaan kaikilla kaavatasoilla on tärkeää huolehtia siitä, että ratkaisut 

eivät ole ristiriidassa valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen 

ominaisluonteen ja erityispiirteiden kanssa. Jos alueeseen 

kohdistuu myös muita valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, kaavoituksen 

yhtenä tehtävänä on sovittaa yhteen eri tavoitteet siten, että valittu 

vaihtoehto edistää mahdollisimman hyvin tavoitteiden toteutumista. 

Arvokkaiden rakennetun ympäristön kohteiden kaavaan merkitseminen edellyttää 

niitä koskevien tietojen ajantasaisuutta. Kaavaselostuksessa on tuotava 

esiin tietojen kattavuus, ajantasaisuus ja merkittävimmät puutteet. 

Erityisesti laaja-alaisissa kohteissa aluerajauksen sisällä olevien yksittäisten 

rakennusten tai ympäristön osien säilyttämistarve arvioidaan tapauskohtaisesti. 

Yleis- ja asemakaavoituksessa aluerajauksia on usein tarpeen täsmentää 

suunnittelutarkkuuden kasvaessa. Oleelliset muutokset tulee perustella 

ja käsitellä viranomaisneuvottelussa tai olemalla muutoin yhteydessä museoviranomaisiin 

ja ympäristökeskukseen. 

Kirkkolain mukaan ennen vuotta 1917 rakennettu kirkollinen rakennus on 

automaattisesti suojeltu. Näitä rakennuksia ovat kirkkojen lisäksi kellotapulit, 

siunaus- ja hautakappelit sekä hautausmaalla olevat, niihin rinnastuvat 

rakennukset. Myös kirkkotarha, sen ja hautausmaan aidat ja portit sisältyvät 

kirkkolailla suojeltujen rakenteiden joukkoon. 

5.4.1 Rakennetun ympäristön suojelua koskevat kaavamerkinnät 

Kaupunki- tai kyläkuvallisesti arvokas alue- merkinnällä (sk) osoitetaan esimerkiksi 

arvokkaat kylät, joissa on useita kulttuurimaisemaan liittyviä, historiallisesti 

tai taajamakuvan kannalta arvokkaita rakennuksia pihapiireineen. 

Merkintää käytetään myös taajaman yhtenäisen tai omaleimaisen, yleensä 

tiettyyn ajanjaksoon tai tyyliin kuuluvan rakennetun osa-alueen ilmaisemi- 


seen. Arvoperusteet on nimettävä, esim. kaupunkikuvan säilymisen kannalta 

merkittävä rakennus- ja aluekokonaisuus. 

Alueita, joilla on säilytettäviä ympäristöarvoja, voidaan yleiskaavoissa osoittaa 

myös vinoviivoituksella merkittyinä aluevarauksina. Merkintää voidaan 

käyttää yleispiirteisempänä merkintänä esimerkiksi tilanteessa, jossa alueella 

on useita erityyppisiä, kuten maisemallisia, kylä- tai kaupunkikuvallisia ja 

luontoarvoja. Merkintää voidaan käyttää myös osoittamaan esimerkiksi paikallishistoriaan 

liittyvää kohdetta tai aluetta, samoin aluetta, jossa ympäristöarvot 

ovat hyvin yksilöitävissä. Merkinnän selityksessä on tarpeen kertoa 

peruste ja säilytettävät arvot. 







Asemakaavalla tai rakennusten suojelua koskevan lainsäädännön nojalla 

rakennussuojelualueiksi (SR) osoitetaan koko rakennettu kulttuuriympäristö 

rakennuksineen, rakenteineen ja pihapiireineen. Alue voi soveltua eri käyttötarkoituksiin 

tai käyttö voi olla vaihtuvaa, mutta kokonaisuuden säilyminen 

on jatkossa keskeinen tavoite. Suojelutarve asettaa reunaehdot käyttötarkoitukselle. 

SR- merkintään tulee liittää määräys siitä, mitkä toiminnat soveltuvat 

alueen kulttuurihistorialliseen arvoon. Usein suojelu voidaan myös 

osoittaa tavanomaisiin käyttötarkoitusmerkintöihin liittyvin suojelumääräyksin 

(esim. kohdemerkintä sr-1, suojeltava rakennus). 

Alueen varsinaiseen käyttötarkoitusmerkintään liittyvällä lisämerkinnällä /s 

(alue, jolla ympäristö säilytetään) osoitetaan sellaisia merkittäviä ympäristökokonaisuuksia, 

joiden säilyttäminen edellyttää kaavalta aktiivista ohjausta, 

mutta alueiden pääkäyttötarkoitus ei kuitenkaan ole suojelu. Säilytettävään 

ympäristöön kuuluvat tällöin yleensä rakennusten lisäksi erilaiset rakenteet 

ja viherympäristö. Merkintään tulee liittää säilyttämistä ja/tai suojelua täsmentäviä 

määräyksiä. 

Rakennussuojelulailla suojeltu rakennus, kohde tai alue sekä valtion rakennusten 

suojelua koskevan asetuksen (480/1985) nojalla suojellut rakennukset 

osoitetaan merkinnällä SRS, Rakennussuojelulain nojalla suojeltu alue. 

Rakennussuojelulailla suojeltujen kohteiden suojelumääräykset on annettu 

suojelupäätöksessä, eikä niitä ole tarpeen toistaa kaavamääräyksissä. Päätös 

voi sisältää myös aluerajauksen, jota kaavassa tulee noudattaa. 

Evankelis-luterilaisten kirkkorakennusten aluevarauksille osoitetaan niiden 

käyttötarkoitusta kuvaava merkintä, joka sitoo ne kirkkolakiin (esim. aluevarausmerkintä 

YK/s tai kohdemerkintä srk). Rautatieasema-alueiden suojeluesityksen 

tai -sopimuksen mukaiset kohteet merkitään SR- tai /smerkinnällä. 

Asemakaavan säilyttämiseen ja suojeluun liittyviä kohdemerkintöjä käytetään 

yleensä täydentämään aluemerkintää määräyksineen. Yleisluonteista 

kohdemerkintää s (suojeltava alueen osa) voidaan käyttää useille eri perustein 

suojeltaville kohteille. Kulttuuriympäristön suojelemiseksi käytettynä s- 

merkintää tulee kuitenkin täsmentää lisämääräyksin, esim. ss-1, suojeltava 

silta. 


5.5 Suunnittelualueella sijaitsevat arvokkaat rakennetun ympäristön 

kohteet ja alueet 

Suunnittelualueella on yhteensä 49 arvokasta rakennetun ympäristön kohdetta 

tai aluetta, jotka sisältyvät ”Kyliä ja kortteleita-” rakennuskulttuuriselvityksen 

kohdeluetteloon tai ovat jollakin kaavatasolla merkitty suojeltaviksi 

tai säilytettäviksi rakennuksiksi. 

Kohteiden arvotus tehtiin rakennuskulttuuriselvityksen toisena laatijana olleen 

Lauri Putkosen toimesta maaliskuussa 2009. Alueista, kohteista ja/tai 

niihin kuuluvista rakennuksista valtakunnallisesti arvokkaiksi todettiin 26 kpl, 

maakunnallisesti arvokkaiksi 32 kpl ja paikallisesti arvokkaiksi 17 kpl. 

Kohteet ja alueet on luetteloitu seuraavassa taulukossa. Sarakkeessa ”kohteen 

nro kartalla” viitataan liitteinä 4 ja 5 oleviin kohdeluetteloon ja sijaintikarttaan. 

Liitteenä 4 olevan tarkemman kohdeluettelon kaavamerkinnät -sarakkeisiin 

on koottu lisäksi suunnittelualueelle sijoittuvia rakennetun ympäristön kohteita 

ja alueita koskevat voimassa olevien maakunta-, yleis- ja asemakaavojen 

kaavamerkintöjä ja –määräyksiä. 

kohteen 

nro 

kartalla 

kohteen nimi 

tyyppi, 

alatyyppi 

1 Hurttalan kylä rakennettu ympäristö, historiallinen 

kylämaisema vanhan 

kirkon tuntumassa 

kohteen arvotus 

(Lauri Putkonen 2009) 

valtakunnallisesti 

arvokas (1) 

2 Pyhän Ristin kirkko, 

Hattulan vanha kirkko 

rakennettu ympäristö 


arvokas (1) 

3 Pitäjänmakasiini rakennus, 1800-luvun viljamakasiini 

vanhan kirkon 

tuntumassa 


arvokas (1) 

4 Hurttalan entinen pappila rakennettu ympäristö maakunnallisesti arvokas (2) 

5 Penttilä, Hurttala rakennus, perinteiseen 

kylämaisemaan kuuluva 

rakennus 

maakunnallisesti arvokas (2) 

6 Herniäinen, Hurttala 

(Herniäisten kartano) 

maisema-alue, historiallinen 

kartanoympäristö 


7 Kärjen huvila, Hurttala rakennus maakunnallisesti arvokas (2) 

8 Saarela, Hurttala rakennettu ympäristö, huvilarakennus 

Vanajaveden 

kapeikossa 

9 Kalliola, Hurttala rakennettu ympäristö, rakennusryhmä 

Hurttalan 

peltoaukealla 

10 Kinnala, Hurttala rakennettu ympäristö, pihapiiri 

rakennuksineen Ylityntien 

varrella 


arvokas (1) 



11a-e 

Katinalan kylä, 

a) Mäkelä (Honkasaari), 

b) Ali-Valtari (Waltari), c) 

Puotila, d) von Zansenin 

talot, e) ent. kaupparakennus 

rakennettu ympäristö, vanhaa 

rakennuskantaa keskiaikaisperäisen 

tontin tuntumassa 

Mäkelä (Honkasaari), Ali- 

Valtari (Waltari), Puotila, von 

Zansenin talot maakunnallisesti 

arvokkaita (2), 

ent. kaupparakennus paikallisesti 

arvokas (3) 

12 Tuulia-koti, Parolan kunnalliskoti, 

Katinala 

rakennus, funktionalistinen 

kunnalliskotirakennus 

paikallisesti arvokas (3) 


13 Parolan rautatieasema 

ympäristöineen 

rakennettu ympäristö, 1900- 

luvun eheä asemaympäristö 

asemarakennus maakunnallisesti 

arvokas (2), 

asuin- ja liikerakennukset 

paikallisesti arvokkaita (3) 

14 Parolan työväntalo rakennus, 1928 rakennettu 

yhdistystalo 


15 Tehdasvilla rakennus paikallisesti arvokas (3) 

16 Parolan paloasema rakennus, 1940-luvulla 

rakennettu ja myöh. laajennettu 

paloasema 

17 Kunnan virastotalo rakennus, 1960-l. rakennettu 

tiilinen virastotalo 



18 Nuorisotalo, ent. Hattulan 

osuusmeijeri 

rakennus, 1900-luvun alun 

meijeri, nuorisotaloksi 1980- 

1990-l. 


19 Vehnämylly rakennus paikallisesti arvokas (3) 

20 Jussila, Mierola rakennus paikallisesti arvokas (3) 

21 Entinen Hattulan säästöpankki 

rakennus, klassistinen, 

nykyisin srk:n virastalona 

toimiva rakennus 


22 Seurakuntatalo rakennus, 1964-1965 rakennettu 

tiilirakennus 

24 Osuuspankin talo rakennus, 1960-luvulla 

suunniteltu liikerakennus 



25 Parolan keskuskansakoulu 


koulurakennus maakunnallisesti 

arvokas (2), 

ent. opettajien asuinrakennus 


26 Parolan yhteiskoulu rakennus, 1960- 

kouluarkkitehtuuria 

27 Turmiontien asutus rakennettu ympäristö, esikaupunkimaista 

tienvarsiasutusta 

1900-luvun alusta 



28 Alhainen, Mierola rakennettu ympäristö, 

eheänä säilynyt maatilakokonaisuus 

29a-i Mierolan kylä 


a) Hiidenlinna, b) Lotti, c) 

Tommen, d) Rantala 

(Sorkkala), e) Pihamaa 

(Jussila,) f) Mäkirinne, g) 

Lehtomäki, h) Kivimäki, i) 

Tyynelä 

30 Mierolan betonisilta rakennettu ympäristö, Tiehallinnon 

museosilta 

32 Ventola rakennettu ympäristö, Ventolan 

tilakokonaisuus 


arvokas (1) 

kylä valtakunnallisesti 

arvokas (1), 

kohteista Hiidenlinna, Lotti, 

Tommen, Rantala ja Pihamaa 

valtakunnallisesti arvokkaita 

(1), 

muut maakunnallisesti arvokkaita 

(2) 


arvokas (1) 


arvokas (1) 

33 Suvanto ja Kulhian huvilan 

pihapiiri 

rakennettu ympäristö maakunnallisesti arvokas (2) 

34 Soinilan huvila, Mierola rakennus, huvilarakennus 

1800-1900-luvun taitteesta 

35 Rahkoilan kylä rakennettu ympäristö, valtakunnallisesti 

arvokas kylämiljöö 



arvokas (1) 


35a-f a) Niemelä, b) Puontila, c) 

Oravainen, d) Jaakkola 

(Lepistö), e) Rekola, f) 

Kankaanniemi (Rahkoila) 

36 Hattulan uusi kirkko, 

Rahkoila 

rakennuksia 

rakennettu ympäristö, 1950- 

luvulla rakennettu kirkko, 

osana Rahkoilan ja Mierolan 

kyläkokonaisuuksia 

(rakennusperintörekisterissä 

nro 200548) 

Niemelä, Puontila, Oravainen 

ja Lepistö valtakunnallisesti 

arvokkaita (1) 

Rekola ja Kankaanniemi maakunnallisesti 



arvokas (1) 

37 Tanhuanpään asutus rakennettu ympäristö, pienimuotoista, 

omaleimaista 

rakennuskantaa 

43 Rahkoilan koulu rakennus, maisemallisesti 

tärkeällä paikalla sijaitseva 

koulurakennus 

44 Koreila, Rahkoila rakennettu ympäristö, eheä 

talonpoikainen rakennusryhmä 

45 Sofieron huvila, Rahkoila rakennus, koristeellinen 

puutalo osana Hattulan 

huvilaperinnettä 

46a,d Pappilanniemi rakennettu ympäristö, historialliselle 

pappila-alueelle 

rakennettu sairaalaympäristö 




arvokas (1) 


arvokas (1) 

ent. pappilan päärakennus 

valtakunnallisesti arvokas (1), 

talousrakennus ja sairaala 

paikallisesti arvokkaita (3), 

pistetalot maakunnallisesti 


47 Ahlbackan kartano rakennettu ympäristö päärakennus valtakunnallisesti 

arvokas (1), 

navetta ja viljamakasiini maakunnallisesti 


48a-b Poransaaren huvilat, a) 

Savonjousi ja b) Nordenswan 

rakennettu ympäristö, Vanajaveden 

vanhaa huvilakulttuuria 

maakunnallisesti arvokkaita (2) 

49 Ellilän kartano, Pekola rakennettu ympäristö, kulttuurihistoriallisesti 

arvokas 

suurtilan rakennusryhmä ja 

puutarha 


arvokas (1) 

50 Mattila, Pekola rakennettu ympäristö valtakunnallisesti 

arvokas (1) 

51 Santti, Pekola rakennettu ympäristö, arvokas 

rakennuskokonaisuus 

52 Pekolan koulut rakennettu ympäristö, koulurakennusyhmä 

53 Pekolan lava rakennus, puinen tanssilava 

vuodelta 1947 

54 Metsänkylän kartano rakennettu ympäristö, Metsänkylän 

kartanon rakennusryhmä 

(päärakennus 

tuhoutunut v. 2001) 


arvokas (1) 



talousrakennukset maakunnallisesti 


91 Kanunki, Nummi rakennettu ympäristö maakunnallisesti arvokas (2) 


5.6 Suositukset 

Kohdassa 5.5 luetteloidut valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaat 

rakennetun ympäristön kohteet ja alueet merkitään yleis- ja asemakaavoihin 

vuoden 2009 arvotuksen (Lauri Putkonen) ja aiempien selvitysten perusteella. 

Paikallisesti arvokkaiden kohteiden ja alueiden osalta asemakaavallisen suojelun 

tarpeen ja tason määrittämisestä neuvotellaan tapauskohtaisesti kunnan 

ja museoviranomaisten kanssa. 

Kaavamerkintöjen ja –määräysten osalta noudatetaan kohdassa 5.4.1 esitettyjä 

periaatteita. Alueiden ja kohteiden rajauksissa otetaan huomioon myös 

luvuissa 3 ja 4 luetellut maisema-alueet ja kiinteät muinaisjäännökset, joiden 

suojelumerkinnät voivat olla osin päällekkäisiä maisema-alueiden kanssa. 


6. Liitteet 

1 Historiallisen ajan kylätonttien määritys ja maastoarviointiraportti 

(Leena Lehtinen 2009) 

2 Arvokkaat maisema-alueet, sijaintikartta 

3 Kiinteät muinaisjäännökset, sijaintikartta 

4 Rakennettu kulttuuriympäristö, luettelo 

5 Rakennettu kulttuuriympäristö, sijaintikartta 

6 Rakennettu kulttuuriympäristö, kohteiden arvotus (Lauri Putkonen 

2009) 

7 Kanukin/Kanungin tilan karttaprojisointi (Dennis Söderholm 

2011) 


Hattulan kylätonttien rajojen määritys ja maastoarviointi 

Heinäkuu 2009 Leena Lehtinen 

LIITE 1 

1. Johdanto ja lähteet 

2. Hattulan keskiaikaiset kylätontit 

3. Kyläkohtaiset tarkastelut 

3.1.Katinala 

3.2. Hurttala 

3.3. Mierola 

3.4. Ventola 

3.5. Rahkoila 

3.6. Pappilanniemi 

3.7. Pekola 

3.8. Tenhiälä 

4. Yhteenveto 

Liite 1:a-b: Karttojen päällekkäisprojisoinnit (Söderholm 2008/Ramboll 

Oy) 

Liite 2:a-b: Kuninkaan kartaston Hattulaa koskevat sivut 

Liite 3: Alueen muinaisjäännökset 

Kyläkohtaiset liitekartat 1-7 

1

Hattulan kylätonttien rajojen määritys ja maastoarviointi 

Heinäkuu 2009 Leena Lehtinen 

LIITE 1 

1. Johdanto ja lähteet 

Tämä Hattulan keskiaikaisten kylätonttien rajojen määritys liittyy Hattulan keskeisten 

alueiden osayleiskaavan laatimiseen ja on tehty heinäkuussa 2009. Työn 

tilaaja on Hattulan kunta. Maastotyössä läpikäytiin kentällä keskiaikaiset kylätontit: 

Katinala, Hurttala, Mierola, Rahkoila, Tenhiälä ja Pekola sekä yhden talon 

Pappila ja Ventola joista myös on tietoa keskiajalta. Kenttätyössä ei tehty koekuoppia, 

kairauksia eikä niiden yhteydessä menty yksityisiin pihapiireihin. Raportin 

liitekarttoina ovat kylätonttien rajaukset nykyisissä kartoissa ja niihin on myös 

merkitty se, mitkä alueet maastokäynnin perusteella ovat rakentamattomia. Hattulan 

kylätonteista useimmat ovat olleet jatkuvasti rakennettuja keskiajalta lähtien, 

joten niissä ei todennäköisesti ole säilynyt keskiaikaisia rakenteita. Tässä 

työssä arvioitiin arvokkaimmiksi I luokan suojelukohteiksi Tenhiälän ja Pekolan 

autioituneet kylätontit ja Rahkoila kylän alue jossa on nykyisin vain muutama talo. 

Hattulan kylien historiallisten karttojen pohjalta tehtiin syksyllä 2008 Ramboll 

Oy:lle kartta-analyysi joka on liitetty kaavaselostuksiin ja jota on tässä raportissa 

referoitu pääkohdissa (Lehtinen 2008). Historialliset kartat on tallennettu Kansallisarkistoon 

(KA) ja osaksi aineistoa on internetissä: vanhimmat kartat eli 1600- 

luvun maakirjakartat (www.virtuaaliyliopisto.fi/maakirjakartat/). Osa Kansallisarkiston 

kartoista on myös digitalisoitu internetiin, ks. www.narc.fi. 1600-luvun 

maakirjakartat löytyvät internetistä (www.virtuaaliyliopisto.fi/maakirjakartat/). 

Vuonna 2008 tehtyyn analyysiin liittyy kaksi Dennis Söderholmin/Ramboll Oy tekemää 

päällekkäisprojisointia historiallisen ajan ja nykypäivän kartoista. Muutoksena 

syksyn 2008 raportista, tässä raportissa on käytetty muinaisjäännösten 

numeroinnissa yleisölle syksyllä 2008 avatun Museoviraston kulttuurirekisteriportaalin 

numeroita, jolloin ne on helppo löytää ko. rekisteristä. Hattulan osalta kaavaluonnokseen 

merkityt muinaisjäännösten numerot ovat edelleen käyttökelpoisia, 

koska ko. portaalin numeroinnissa kaksi viimeistä numeroa ovat samat kuin 

vanhoissa inventointiluetteloissa ja kaavaluonnoksessa. ks. 

http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx 

Kylien historiaa ei tässä sen tarkemmin läpikäydä koska kaavaan on jo tehty 

Rambollin toimesta 16.6.2009 päivätty osayleiskaava-alueen maisema- ja kulttuuriympäristöselvitys 

(Ramboll 2009) . Siihen kuuluu Lauri Putkosen maaliskuussa 

2009 tekemä arvio rakennetusta ympäristöstä ja mm. kylämiljöistä. Jo 

aikaisempien arvioiden mukaan edelleen Hurttalan, Mierolan ja Rahkoilan rakennetut 

kylämiljööt on määritelty valtakunnallisesti arvokkaiksi ja muissa kylissä on 

runsaasti maakunnallisesti ja valtakunnallisesti arvokkaita rakennuksia (Ramboll 

2009: 35-37). 

Mainittakoon, että 1776-1805 kartoitettuun ”Kuninkaan kartastoon” on merkitty 

kaava-alueelta nämä samat paikat ja niiden lisäksi vain Herniäisten kartano ja 

”Saris” (Saari)-niminen talo nykyisen Poransaaren itärannalle. (Alanen-Kepsu 

1989: 204). Kopiot Kuninkaan kartastosta ovat tämän raportin liitteenä 3 a-b. 

Kartta-analyysien perusteella voidaan päätellä, että nämä tässä arvioidut kylät 

2

LIITE 1 

muodostavat Hattulanselän ympäristön eli kaava-alueen ydinalueen asutuksen 

perustan jonka juuret ovat rautakaudella. Kartta-analyysissa on huomioitu se, 

että vesiolot ovat koskien perkauksen takia muuttuneet 1700-1800-luvuilla. Vuosina 

1773-74 on perattu Lempäälän koskia jolloin Vanajaveden pinta vesi laski 

noin 90 cm. Edelleen 18181-19 Tammerkosken, 1819-1824 eri koskien ja vuodesta 

1857 alkanut Lempäälän Kuokkalankosken perkaaminen ovat laskeneet 

Vanajanveden pintaa yhteensä 2-3 metriä noin tasolta 82 m mpy nykyiseen tasoon 

79,4 m mpy. (Mikkola 2000: 18). 

Tämä vedenpinnan lasku näkyy erityisesti Pekolan autioituneen kylätontin kohdalla 

joka on nyt yli 100 rannasta. Erikoisuutena mainittakoon Mierolanvirran 

kuppikivi (rek.nro 82010061) joka on korkeudella 79-80 m eli aikoinaan ollut 

kuppikivelle erikoisessa paikassa aivan vesirajassa ja voi olla korkeutensa perusteella 

historialliselta ajalta. 

Keskiaikaiset tontit ovat muinaismuistolailla suojeltuja muinaisjäännöksiä ja mikäli 

maaston ja kartta-analyysin perusteella tonttien alueelta löytyy rakentamattomia 

alueita, joilla keskiaikaisia rakennelmia on voinut säilyä, ne tulee merkitä 

kaavaan sm-merkinnällä. Osayleiskaavaluonnokseen on merkitty alueen muinaisjäännökset 

ja suojellut rakennukset kesän 2008 tilanteen pohjalta. Rekisterin 

päivityksestä vastaava Museovirasto lisää siihen tässä raportissa määritellyt keskiaikaiset 

kylätontit ja muut mahdolliset vastikään löydetyt muinaisjäännökset. 

Kirjalliset lähteet: 

Alanen-Kepsu 1989 

Timo Alanen ja Saulo Kepsu: Kuninkaan kartasto Suomesta 1776-1805. Suomalaisen 

kirjallisuuden seuran toimituksia 505. Helsinki 1989. 

Ramboll 2009 

Hattulan kunta. Maisema- ja kulttuuriympäristöselvitys. 16.6.2009. Ramboll Finland 

Oy 

Lehtinen 2008 

Analyysi Hattulan kartoista. Leena Lehtinen 22.10.2008 

Mikkola 2000 

Marja Mikkola: Vanajaveden laakson maisemaselvitys. Hämeen ympäristökeskusken 

moniste 20/2000. 

Mikkola et.al. 2001 

Marja Mikkola, Heli Jutila, Lauri Putkonen ja Sirkka-Liisa Seppälä: Vanajanveden 

laakson maisema, esihistoria, rakennettu kultturiympäristö ja luonto. Hämeen 

ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 245. Hämeenlinna. 

Mäntylä 1976 

Eero Mäntylä: Hattulan historia. Hämeenlinna 1976. 

Saukkonen 1985: 

Jyri Saukkonen: Hattulan muinaisjäännösinventointi. Raportti Museoviraston arkistossa. 

3

LIITE 1 

Seppälä 2001: 

Sirkka-Liisa Seppälä: Vanajaveden laakson perusselvitykset. Esihistoriallisten 

kiinteiden muinaisjäännösten inventointi. Hämeen ympäristökeskuksen moniste 

25/2001. 

Karttalähteet: 

Hattulan kunta. Keskeisten alueiden osayleiskaava. Alustava luonnos. 23.6.2009. 

Ramboll Oy. 

Söderholm 2008 a-b 

Dennis Söderholm, Hattulan historiallisten ja nykyisten karttojen 

päällekkäisprojisoinnit. Ramboll Oy. Tämän raportin liitteenä 1. 

2. Hattulan keskiaikaiset kylätontit 

Seuraavassa taulukossa on yhteenveto Hattulan kylien 1500-luvun taloluvuista ja 

siitä milloin ne on ensimmäisen kerran mainittu kirjallisissa lähteissä. Taloluku on 

vanhimmasta säilyneestä maakirjasta vuodelta 1539, joka nykyisin löytyy Kansallisarkiston 

(www.narc.fi) verkkopalvelusta ”Suomen asutuksen yleisluettelon” nimellä 

(Mäntylä 1976:96, 149-150). 

Kylä Varhaisin maininta Taloluku Kylätontin autioituminen 

1539 

Katinala 1444 11 edelleen rakennettu, kerrostaloalue 

kylätontin 

päällä 

Hurttala 1385 10 edelleen asuttu 

Mierola 1405 7 edelleen asuttu 

Rahkoila 1385 13 edelleen asuttu, kolme 

taloa ja peltoja. Mahdollisesti 

säilyneitä rakenteita 

keskiaikaisesta kylätontista 

Pekola 1455 3 autioitunut 1800-luvulla. 

Nykyisin osaksi metsäsaareke 

peltojen keskellä 

Pappilanniemi 1405 

nykyisin kokonaan rakennettu 

sairaala- ja 

asuntoalue 

Tenhiälä 1447 4 autioitunut 1806, paikalla 

ollut 70-luvulla purettu 

vanhainkoti. Nykyisin uimarantana 

ja metsänä 

Ventola 1448 3 edelleen asuttu yhden 

talon kylä 

4

LIITE 1 

3. Kyläkohtaiset tarkastelut 

3.1.Katinala 

läpikäydyt kartat: 

kartta 1: Katinalan tankojakokartta 1698, N.Avander sij. H9 7/1-2 

kartta 2: Katinala, kartta tankopelloista 1766 Pehr Kjällman sij. H9 7/3, 7/4-5 

Kartta 3: Pehr Kjellman 1766, Kartta kotitiluksista sij. H9 7/4-5 

liitekartta 1a: Katinalan kylätontti sijoitettuna nykypäivän kartalle 

liitekartta 1b: Dennis Söderholmin tekemä päällekkäisprojisointi 

Kylätontin koordinaatit 

KKJ peruskoordinaatisto: 

pohjoisreuna N 677 0059; E 2521769 

eteläreuna N 6769747; E 2521909 

länsireuna N 6769763; E 2521725 

itäreuna N 6769783; E 2522029 

KKJ yhtenäiskoordinaatisto samassa järjestyksessä 

6772776/3359663 

6772458/3359788 

6772482/3359605 

6772488/3359910 

kartta 1: Katinalan tankojakokartta 1698, N.Avander sij. H9 7/1-2 

5

LIITE 1 

Päällekkäisprojisoinnin (Avander 1698 ja nykypäivän kartta; Söderholm 2008a) 

perusteella vanha kylätontti on nyt Katinalantien länsipuolella pohjoiseteläsuuntaisesti 

vieläkin peruskartassa näkyvän puron ulottuen pohjoisessa likimain 

Mäkelän tilan kohdalle (ks. liitekartta 1.). Nykyisin kylätontin alue on rakennettu 

pientaloilla. Oletettavasti tontin alue on ollut jatkuvasti rakennettu keskiajasta 

lähtien ja on epätodennäköistä, että arvokkaita kokonaisuuksia keskiaikeisesta 

kylätontista on säilynyt vaikka pientalojen välissä on metsää ja nurmikkoa. 

Tien itäpuolella olevat kerrostalot ovat olleet sarkajakopelloilla, joka yllä 

olevassa kartassa (kartta 1.) on merkitty tumman ruskealla kartan keskelle. Tällä 

tien itäpuolella Mäkelän talon kaakkoispuolella ja leikkikentän eteläpuolella sijaitsevat 

muinaisjäännökset (Mäkelä nro 82010065 ja Puotila nro 82010067) ovat 

merkki alueen rautakautisesta asuinpaikasta joka on todennäköisesti eteläosiltaan 

tuhoutunut niiden välisen kerrostaloryhmän ja rivitalojen alle. Puotilan muinaisjäännösten 

ympäristö on pahasti rikkoutunut kerros- ja rivitalojen rakentamisen 

myötä. 

Katinalassa rautakautinen asutus voi olla vielä jäljellä Mäkelän talon eteläpuolisen 

pellon alueella. Kaavaluonnoksessa tämä pelto oli merkitty AP-merkinnällä ilman 

maisemallisesti merkittävää viivoitusta. Mäkelän tilakokonaisuus peltoineen on 

kuitenkin sen verran arvokas ja on mahdollista, että pellon kohdalla on jälkiä rautakautisesta 

asuinpaikasta, että ehdotan ko. peltoalueen merkintää viivoituksella. 

Heinäkuussa 2009 kun pelto oli viljalla, sitä ei tutkittu tarkemmin. Pellolla on syytä 

tehdä muinaisjäännösten kartoitus ennen rakennuslupien myöntämistä. 

Kartta 2: Katinala, kartta tankopelloista 1766 Pehr Kjällman sij. H9 7/3, 7/4-5 

Tämän kartan perusteella voidaan löytää kylän maakumpuja ja kiviröykkiöitä joilla 

voi olla rautakautisia muinaisjäännöksiä 

6

LIITE 1 

Kartta 3: Pehr Kjellman 1766, Kartta kotitiluksista sij. H9 7/4-5 

Heinäkuussa 2009 tarkastettiin myös Kauksaaren keskiosa missä on rakentamaton 

alue omakotitalojen keskellä. Saari on erittäin sopiva rautakautisille asutukselle 

joka on ainakin rannoilla todennäköisesti tuhoutunut tiiviin rakentamisen 

takia. Saaren keskiosa on syytä jättää rakentamatta tai varata se esimerkiksi 

leikkipuistoksi. 

Arvio Katinalan kylätontin säilyneisyydestä. Katinalan kylätontilla on omakotiasutuksen 

ansiosta tonteilla runsaasti rakentamatonta puutarhaa ja metsikköjä minkä 

vuoksi ehdotus rauhoitusluokaksi on II. 

Katinalan kylätontilta löytyy nykyisin metsikköä omakotitalojen välistä. Kuva kylätontin 

eteläosasta kohti pohjoista, oikealla keskiaikaista tietä seuraava nykyinen 

Katinalantie. Kuva L.Lehtinen 08-2009. 

7

LIITE 1 

3.2. Hurttala 

kartta 1: Geometrinen kartta 1691, Lars Forsell H9 3/1 (internet) 

liitekartta 2a: Hurttalan kylätontti sijoitettuna nykypäivän kartalle 




eteläreuna N 6771293; E 2521676 

pohjoisreuna N 6771528, E 2521679 

länsireuna N 6771462, E 2521554 

itäreuna N 6771493; E 2521800 


6774013/3359626 

6774248/3359640 

6774188/ 3359512 

6774207/3359760 

Hurttala, joka on Hattulan keskiaikaisen Pyhän Ristin kirkon viereinen kylä, sijaitsee 

lähes valtatie 57:n vieressä keskeisellä ja näkyvällä paikalla. Hurttalassa sijaitseva 

1300-1400-luvun vaihteessa rakennettu Hattulan Pyhän Ristin kirkko on 

Hämeen vanhin kirkko. Kirkon pohjoispuolella oleva kuppikivi (Vanha kirkko N 

82010063) on merkitty kaavaluonnokseen. 

Vuoden 1691 geometriseen karttaan on merkitty kirkon pohjoispuolelle tien molemmin 

puolin kuusi taloa, kolme tien länsipuolelle ja kolme itäpuolelle. Kirkon 

kaakkoispuolelle on piirretty erillään seisova Herniäisten kartano. Pellot ympäröivät 

1600-luvun lopun Hurttalaa joka puolelta, ja tämän päivän pellot vastaavat 

1600-luvun sijaintia erityisesti kirkon luoteis- ja länsipuolella. 

Herniäisten kartanosta on jäljellä yksi rakennus uimarannan tuntumassa ja Lauri 

Putkosen keväällä 2009 tekemästä kaava-alueen inventoinnissa se on merkitty 

8

LIITE 1 

”maakunnallisesti arvokkaaksi (2)” rakennetuksi ympäristöksi. Kartanon luoteispuolella 

on talojen välissä rakentamaton alue ja rautakautinen kalmisto puretun 

navetan kohdalta (Herniäisten kartano 82010064). Uimarannan tuntumassa on 

myös 1800-luvun tiiliuunin jäännökset (nro 82010074). Erittäin hyvä asia on se, 

että Herniäisten kartanon luoteispuolinen mäki on jätetty viheralueeksi sekä se, 

että kaavassa ehdotetaan Pälkäneentien itäpuolisen viljelysmaiseman jättämistä 

maatalouskäyttöön. 

Heinäkuussa 2009 tehdyn maastokäynnin perusteella Hurttalan kylätontista voi 

olla osia jäljellä risteyksen luoteispuolella (ks. liitekartta 2.). Alue on kuitenkin 

ollut pitkään rakennettu, joten ehjiä osia kylätontista lienee vähän jäljellä. 

Arvio Hurttalan kylätontin säilyneisyydestä. Koska ehjää kylätonttia jäljellä vielä 

risteyksen luoteispuolella ja miljöö on kirkon takia arvokas, luokka II. 

3.3. Mierola 

Kartta 1: Hattula Mierola. Kartta ja selitys kylän tankopelloista. Nils Westermarck 

1749 sij. H10 1/1 

Kartta 2: Kartta ja selitykset tonteista ja kotitiluksista Mierolan ja Pappilan kylissä 

sekä yhteisistä ulkometsistä Hurttalan kanssa. Olof Rehnström ja Pehr Kjällman 

1773-74. sij. H10 1/9-21 

liitekartta 3: Mierola sijoitettuna nykypäivän kartalle 

Kartta 1: Hattula Mierola. Kartta ja selitys kylän tankopelloista. Nils Westermarck 

1749 sij. H10 1/1 



etelä N 6772570; E 2521187 

pohjoinen N 6772770; E 2521165 

länsi N 6772616; E 2521119 

itä N 6772658; E 2521287 

9

LIITE 1 

KKJ yhtenäiskoordinaatisto samassa järjestyksessä: 

6775312/3359196 

6775512/ 3359184 

6775361/3359131 

6775395/3359300 

Mierolanvirran eteläpuolella sijaitseva kylätontti sekä Mierolan betonisilta ja kylätie 

ovat säilyttäneet keskiaikaisen sijaintinsa. Varhaisin tieto kylästä on 1300- 

luvun alkupuolelta. Putkosen selvityksen mukaan ”Mierolan kylä muodostaa yhä 

harvinaisen hyvin säilyneen kylämiljöön… Historiallisen kyläkeskuksen ja raittinäkymän 

säilyttänyt Mierola omaa poikkeuksellisen monipuolisen kulttuurihistorian 

” (Putkonen 2004:28-29). Lauri Putkosen maaliskuussa 2009 tekemässä kylä 

on edelleen määritelty valtakunnallisesti arvokkaaksi kuten myös viisi rakennusta 

ja sen lisäksi neljä rakennusta maakunnallisesti arvokkaiksi. 

Sillan eteläpuolella suurin rakennuskannan muutos on rantaan rakennettu uusi 

kahvila pysäköintipaikkoineen ja laivalaitureineen. Kahvilan itäpuolella, sillan kupeessa 

on kyltillä varustettu kuppikivi (nr 82010061), joka sopii nähtävyyskohteeksi. 

Muita muinaisjäännöksiä ei tunneta ja mikäli paikalla on ollut rautakautista 

asutusta – mikä on hyvin mahdollista – on se jäänyt rakennusten ja kahvilan 

pysäköintipaikan alle. 

Betonisillan pohjoispuolinen alue on 1700-luvulla ollut peltoa, mutta nykyään se 

on tiiviisti rakennettu. Kauniilla paikalla uuden sillan itäpuolella sijaitseva Alhaisten 

kartano on muodostettu 1600-luvun lopulla Sorkkalan rälssitilasta ja Alhaisten 

tilasta (Putkonen 2004:28). Alhaisten nykyisellä paikalla ei ole vuoden 1749 

kartassa rakennuksia ja Sorkkala oli yksi Mierolan kylän taloista (Mäntylä 

1976:339). Alhaisten kartanon nykyinen päärakennus on rakennettu vv. 1879- 

80. 

Myös siltojen alta kulkevan kanavan rannat on pengerretty joten nykyinen rantaviiva 

ei vastaa vanhan sillan itäpuolella yksityiskohdissa 1700-luvun rantaviivaa. 

Maasto-olosuhteita verratessa voidaan todeta, että nykypäivän kartassa 82,5 

metrin apukäyrä vastaa Mierolansalmen etelärannalla vuoden 1749 rantapenkkaa. 

Vuoden 1749 karttaan kylän itäpuolelle merkitty kapea niemi on nyt uuden 

sillan eteläpenkka. 

Vuoden 1749 karttaan kylän eteläpuolelle peltosaarekkeeseen merkityt pienet 

rakennukset ovat nyt Kirkkotien eteläosan kohdalla missä on nykyisin uudisrakennusta. 

Kirkkotie seuraa keskiaikaista Pyhän Ristin kirkolta tulevaa tietä, vaikka 

nykyisin valtatiet katkovat sen useasta kohdasta. 

Mierolan kylän eteläpuoliset pellot valtatie 57:n itäpuolella sekä myös itäosan Majaniemi 

ovat säilyneet peltoina nykyaikaan saakka. Sen sijaan Mierolan länsiosan 

pellot ovat nykyisin Hattulan keskustaajaman, Parolan rakennuskannan peitossa. 

Laivalaiturilta länteen Olavintielle johtava tie seuraa 1700-luvun linjausta. Sen 

länsipäässä ja Teollisuustien pohjoispuolella sijaitseva rakentamaton mäki on sama 

peltojen keskellä oleva mäki, joka näkyy vuoden 1749 kartan luoteisnurkassa 

samanlaisena rakentamattomana mäkenä. 

10

LIITE 1 

Maastokäynnin perusteella Mierolan kylätontti on pysynyt jatkuvasti rakennettuna 

1600-luvulta saakka. Rakentamatonta aluetta on lähinnä kesäkahvilan pohjoispuolella 

sijaitsevan maatilan pelloilla ja pihapiirien yhteydessä. On kuitenkin todennäköistä, 

että keskiaikainen kylätontti on jatkuvan rakentamisen alla pahoin 

tuhoutunut joten sen suojeluluokitukseksi ehdotetaan III. Rannassa kuppikiven 

ympärillä mahdollisesti ollut muinaisjäännösalue, joka tosin sijaitsee rautakautiseen 

rantaviivaan nähden erittäin alhaalla, on aivan kiven lähiympäristöä lukuun 

ottamatta todennäköisesti tuhoutunut tien alle. 

Mierolan kylätontin eteläosaa pohjoisesta vanhalta sillalta kuvattuna. Kuppikivi on 

kuvassa vasemman reunan koivujen keskellä, kahvila oikealla. Kuva L.Lehtinen 

07/2009 

11

3.4. Ventola 

LIITE 1 

Kartta 1: Tiluskartta ja selitys, Olof Rehnström 1773, sij. H10 15/1 

liitekartta 4: Ventola sijoitettuna nykypäivän kartalle 

Kartta 1: Tiluskartta ja selitys, Olof Rehnström 1773, sij. H10 15/1 

koordinaatit: 

KKJ peruskoordinaatisto 

eteläreuna N 6772998; E 252890 

pohjoisreuna N 6773068; E 2520866 

länsireuna N 6773098; E 2520928 

itäreuna N 6772990; E 2520814 

KKJ yhtenäiskoordinaatisto samassa järjestyksessä: 

6840565/2769262 

6775824/3358898 

6775851/3358962 

6775748/ 3358843 

Ventolan rustholli, joka näkyy hyvin Mierolan sillalta ja sillankorvan uuden kahvion 

pihalta, on hyvin säilynyt arvokas kokonaisuus, joka on arvioitu valtakunnallisesti 

arvokkaaksi rakennetuksi miljööksi. Ventolan kylä mainitaan ensimmäisen 

kerran vuonna 1448 ja se on ollut ainakin keskiajalta lähtien asuttu. Kylästä 

muodostettiin 1600-luvun alussa rustholli. Nykyinen vuonna 1911 rakennettu 

päärakennus ja pihapiiri ovat samalla paikalla kuin 1700-luvun kartassa. 

Ainoaan Ventolasta käytössä olevaan karttaan (Rehnström 1773) on merkitty 

vain pihapiiri, ei rakennuksia, mutta sen sijainnin perusteella voidaan todeta, että 

kylätontti on pysynyt samalla paikalla satoja vuosia. Peltoaloissa on pieniä muu- 

12

LIITE 1 

toksia mutta olennaista on se, että talon eteläpuoliset pellot ja tilan läpi kulkeva 

tie ovat säilyneet viljelyskäytössä meidän päiviin saakka, yli 200 vuotta. 

Eero Mäntylä toteaa Hattulan historiassa, että Ventola ”kuuluu ilmeisesti Hattulan 

nuorimpiin kyliin. Vieraiden kylien lukuisat niittyomistukset Ventolan alueella voivat 

merkitä sitä, että tämä alue oli Lehijärven ympäristön asukkaille kauttakulkupaikkana 

Vanajaveden rannalle, ja siitä edelleen koillisille erämaille” (Mäntylä 

1976: 363). Ventolan tilalta ei tunneta muinaisjäännöksiä eikä sitä ole merkitty 

1600-luvun karttoihin mikä voi johtua siitä, että se oli 1600-luvulla useita kertoja 

veronmaksukyvyttömänä ja välillä ilman asukkaita (Mäntylä 1976: 363). 

Sijaintinsa perusteella Ventolalla voi kuitenkin olla rautakautisia muinaisjäännöksiä 

joten siellä on syytä tehdä muinaisjäännösinventointi mikäli rakentamista 

suunnitellaan. Nykyisen alue on yksityisen maatilan hyvin hoidettua pihapiiriä 

laajoine nurmikenttineen. Ventolan suojelumerkinnäksi sen perusteella ehdotetaan 

II. 

3.5. Rahkoila 

kartta 1: Lars Forssell, tiluskartta ja selitys 1693, H 10 7/1-2 (internet) 

kartta 2: Tiluskartta ja selitys (Anders Lindh) 1770, sij. H10, 7/3-26 (osa isosta 

kartasta) 

kartta 3: Charta över Rahkola byns inägor.Olof Rehnström 1768, sij. H10, 7/3-26 

liitekartta 5: Rahkoilan kylätontti sijoitettuna nykypäivän kartalle 

kartta 1: Lars Forssell, tiluskartta ja selitys 1693, H 10 7/1-2 (internet) 

13

LIITE 1 

kartta 3: Charta över Rahkola byns inägor. Olof Rehnström 1768, sij. H10, 7/3- 

26 

koordinaatit 1768 kartan perusteella: 


eteläreuna N 6773754; E 2521027 


länsireuna N 6773976; E 2520649 

itäreuna N 6774010; E 2520921 

KKJ yhteisnaiskoordinaatit samassa järjestyksessä 

6776502/3359091 

6776907/3358869 

6776741/3358723 

6776763/3358997 

Rahkoila on yksi Hattulan vanhimpia ja aikoinaan pitäjän suurin kylä. Siellä oli 

vuonna 1539 yhteensä 11 kruunulle veroa maksavaa taloa, joten se oli Hattulan 

suurin kylä uuden ajan alussa. Mäntylän mukaan myös sen asema neljänneskunnan 

keskuksena viittaa siihen, että sillä on pitkä kehitys takanaan. On melko 

varmaa, että Rahkoilan kaikki talot olivat jo keskiajalla olemassa (Mäntylä 1976: 

351). Tänä päivänä Rahkoilan rakennettu kylämiljöö on arvioitu valtakunnallisesti 

arvokkaaksi. Nykyisin kylätontin alueella on pystyssä neljä rakennusta, joista läntisin, 

v. 1906 rakennettu Niemelän päärakennus on likimain samalla paikalla kuin 

läntisin talo v. 1768 kartassa. Myös em. peltoaukeat ja vanhat kylätiet ovat suo- 

14

LIITE 1 

raa jatkoa 1600-luvulta, ja ne tulisi säilyttää avoimena. Rahkoilan kylätontin alueelta 

ei tunneta rautakautisia muinaisjäännöksiä, joskin kylän sijainti ja keskiaikaiset 

juuret viittaisivat, että alue on asutettu jo rautakaudella. Rahkoilan kylän 

ranta on alavaa ja siinä näkyy Vanajaveden pinnan laskut 1700-1800-luvuilla. 

Em. kahden kartan teon välillä v. 1773-74 pintaa laskettiin 90 cm eli Rahkoilasa 

82,5 metrin käyrästä noin 81 metriin. Näin ollen v. 1693 kartoissa näkyvä kylän 

ranta on nykyisen 82,5 m apukäyrän korkeudella. Myöhemmän kartan mukaan 

1700-luvun lopun kylä on käyttänyt rantoja niittyinä ja asutus on edelleen sijainnut 

82 metrin yläpuolella. Vuoden 1768 tarkka kartta niemen eteläpuolella näyttää, 

että tällä kohtaa ranta on ollut jyrkempi ja lähellä nykyistä 80 metrin käyrää. 

Eli tässä alempana rajaviiva on vedetty 80-metrin käyrän mukaan, niemellä 82,5 

mukaan. 

Rahkoilan kylätontin rajauksen määrittelyssä kylätontin itä- ja etelärajan vetäminen 

on hieman hankalaa, koska jos vertaa vuosien 1693 ja 1768 karttoja, on jälkimmäisessä 

asutus alkanut levittäytyä rantaa pitkin etelämmäksi. Vanhemmasta 

kartasta saa sen kuvan, että koko 11 talon kylä olisi tiivis ryhmäkylä vain niemen 

alueella. Rahkoilan isojako toimitettiin vuosina 1771-1775 (Mäntylä 1976:430), 

joten vuoden 1768 kartta kuvaa maisemaa ennen sitä. Tässä arvioinnissa oletetaan, 

että keskiaikainen kylätontti on keskittynyt niemelle ja asutus on levittäytynyt 

1700-luvulla etelämmäksi. Sen vuoksi tässä on tehty kylätontille kaksi rajausta: 

1) arvio v. 1693 kartan pohjalta luonnonolosuhteet huomioiden ja 2) rajaus 

tarkan v. 1768 kartan perusteella. 

Näiden arvioiden ja vertaamalla nykymaisemaan on helppo todeta, että Rahkoilan 

keskiaikainen kylätontti on alkanut osaksi autioitua jo 1600-1700-lukujen vaihteessa 

ja mikäli pellot ovat vallanneet niemen, on todennäköistä että keskiaikaisia 

rakennelmia voi niiltä löytyä. Maastokäynnin perusteella niemen pohjoisranta 

on metsää ja kylätontin alueella on pitkään ollut vain nyt pystyssä olevat rakennukset. 

Sen perusteella Rahkoilan kylätontin suojeluluokitus olisi ”vahva II” eli 

sieltä voidaan olettaa löytyvän jatkuvasti asutetuista Hattulan kylistä eniten keskiaikaisia 

rakenteita. 


kaavassa ls-alueeksi merkityltä Kettumäeltä tunnetaan todennäköisesti historiallisen 

aikaan kuuluvia peltojen raivausröykkiöitä ja myös perimätietoa ”aarnivalkeista” 

(nro 82010059). Kettumäki on merkitty kaavaluonnokseen smmerkinnällä 

mutta on hyvä tarkistaa alueen rajaus koska museoviraston rekisteriportaalissa 

on mainittu paikalla olevan kuusi röykkiötä joita kaikkia ei löytynyt 

kesän 2008 maastokäynnillä. Uusien omakotitalojen takana sijaitseva kivikkoinen 

mäki ei tosin sovellu hyvin rakentamiseen jolloin laajempi suoja-alue on mahdollista. 

15

LIITE 1 

Rahkoilan kylätonttia kuvattuna lännestä Niemelän pihalta itään nyt asumattoman 

niemen keskimmäisen talon suuntaan. Kuva L.Lehtinen 07-2009 

16

3.6. Pappilanniemi 

LIITE 1 

kartta 1: Pappilan ja Mierolan kylät kartta ja selitys, tontti ja rintamaista sekä 

näiden ja Hurttalan kylän yhteisestä ulkometsästä. (Charta öfver Mierola med 

Prästegårdens Hem Ägor). Pehr Kjällman 1773-1780. Sijainti Mierolan kylän kohdalla 

sij. H10 1/9-21. 

kartta 1: Pappilan ja Mierolan kylät kartta ja selitys, tontti ja rintamaista sekä 

näiden ja Hurttalan kylän yhteisestä ulkometsästä. (Charta öfver Mierola med 

Prästegårdens Hem Ägor). Pehr Kjällman 1773-1780. Sijainti Mierolan kylän kohdalla 

sij. H10 1/9-21. 

Pappilanniemi on ollut kirkkoherran virkatalon paikkana 1300-luvulta 1950-luvulle 

saakka. Paikalla on edelleen vanha valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu pappilan 

päärakennus karttojen perusteella on likimain samalla paikalla kuin 1773 

kartassa. 

Nykyisin Pappilanniemi on tiiviisti 1950-luvun lopulta rakennettu sairaalakokonaisuus, 

jolle johtavan tien varteen on 2000-luvulla rakennettu uusia rivitaloja ja 

niemen itäosaan omakotitaloja. Niemelle vievän tien eteläpuolella, uusien rivitalojen 

viereisellä peltosaarekkeella on rautakautinen kuppikivi, polttokalmisto ja 

röykkiö, jotka on merkitty peruskarttaan ja kaavaluonnokseen muinaisjäännösmerkillä 

(nro 82010060). Saukkosen inventoinnissa mainitaan lisäksi tieto, että 

noin vuonna 1960 räjäytetty kuppikivi olisi ollut nykyisen sairaalan päärakennuksen 

paikalla. 

Pappilanniemellä ei ole historiallisten lähteiden perusteella koskaan sijainnut kylää 

vaan ainoastaan pappila, jonka tilusten kaupasta on maininta vuonna 1405. 

Mäntylän mukaan pappilan tilusten järjestely on tapahtunut vuosina 1370-84. 

Pappilan tilusten osto Mierolan kylästä kautta aiheutti pitkiä riitoja jotka näkyvät 

17

LIITE 1 

vielä 1600-luvun tuomiokirjoista. (Mäntylä 1976:271). Tämän perusteella niemen 

rautakautinen asutus ei jatkunut kyläasutuksena keskiajalla eikä näin ollen paikalla 

ole kylätonttia. 1900-luvun alun kartassa näkyy pappilan rakennus nykyisellä 

paikallaan ja muutama muu rakennus niemen keskiosassa. Pappilan laaja puutarha 

oli sen ympärillä sairaalan rakentamiseen saakka. (Mikkola 2000:84-85, 

jossa 1900-luvun alun kartta). 

Alueen muinaisjäännökset on merkitty sm-merkinnällä. Mikäli Pappilanniemen 

uudisrakentaminen jatkuu, on hyvä tehdä tarkempi muinaisjäännösinventointi 

niemen itäpuolen pelloilla ja tietenkin nykyisen rautakausien kalmiston ympärillä. 

3.7. Pekola 

*lailla suojeltu keskiaikainen kylätontti – tarkempi projisointi suuremmassa mittakaavassa 

ks. liite 6b 

kartta 1: Tiluskartta ja selitys. Nils Avander 1702, sij. H10 3/1-2, (internet) 

kartta 2: Pekola bys bröstmark, Pehr Kjällman 1761 sij. H10 3/7-9 

liitekartta 6a: Pekolan kylätontti sijoitettuna nykypäivän kartalle 

liitekartta 6b: lähikuva Dennis Söderholmin tekemästä päällekkäisprojisoinnista 

kartta 1: Tiluskartta ja selitys. Nils Avander 1702, sij. H10 3/1-2, (internet) 

18

LIITE 1 

kartta 2: Pekola bys bröstmark, Pehr Kjällman 1761 sij. H10 3/7-9 

koordinaatit ilman tuulimyllykalliota: 


eteläreuna N 6770928; E 2523361 


länsireuna N 6770850; E 2523263 

itäreuna N 6770882; E 2523393 

KKJ yhtenäiskoordinaatit samassa järjestyksessä 

6773571/3361293 

6773476/3361275 

6773498/3361192 

6773524/ 3361323 


kylätontti Santin tilan länsipuolella, jonka lähellä on myös Kiviniemen varhaismetallikautinen 

asuinpaikka (nro 82010071). Alueella on lisäksi kaksi rautakautista 

asuinpaikkaa (nro 82010077 ja 82010078). Nämä on merkitty kaavaluonnokseen. 

Saukkosen inventoinnin (1985) mukaan metsikössä on runsaasti pellonraivauksessa 

syntyneitä röykkiöitä, jotka voivat olla keskiaikaisia tai jopa sitä vanhempia. 

Vanajaveden kulttuuriselvityksessä alue on merkitty esihistoriallisesti merkittäväksi 

kulttuuriympäristöksi (Mikkola et.al. 2001:77). Perusteena mm. se, että 

alueella on asutusjatkuvuudesta kertova rautakautinen ja keskiaikainen asuinpaikka. 

Löydöt kertovat, että koko niemi on ollut pitkään asuttu. Tänä päivänä 

Pekolan autioitunut kylätontti on Santin tilalta länteen menevän tien mutkassa, 

82,5 metrin korkeuskäyrällä noin 250 m pohjoiseen rannasta. 

19

LIITE 1 

1760-luvun jälkeen Pekolan eteläpuolinen lahti on kuivunut vedenpinnan laskun 

seurauksena ja otettu viljelyskäyttöön. Kyseinen lahti on merkitty 1761 karttaan 

kaislikkoisena matalana lahtena. Kylätontin pohjoispuolella olevalla mäellä on 

vuonna 1702 ollut tuulimylly. Sama kylätontti näkyy vielä 1780-luvun kuninkaankartastossa. 

Paturin talo on nykyisen Santin talon paikalla. Santti on arvioitu valtakunnallisesti 

arvokkaaksi rakennusryhmäksi. 

Pellot ovat pääosin samoilla paikoilla kuin 1700-luvulla. Kuten Mikkola et.al. 

(2001: 77-79) toteaa, ovat läheiset Ellilän ja Metsänkylän kartanoiden miljööt 

kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokkaita, vaikka Ellillä on rakennettu karttojen 

teon jälkeen. 

Heinäkuussa 2009 tehdyn maastokäynnin perusteella kylätontin paikka on säilynyt 

rakentamottomana peltona metsäsaarekkeen pohjoispuolella. Samoin metsäinen 

kallionyppylä, missä on aikoinaan ollut tuulimylly, oli säilynyt rakentamattomana 

ja ne on helppo paikantaa karttojen perusteella. Ranta-alueita aina Ellilään 

saakka on merkitty ls-alueiksi ja kaavamerkinnässä alueella on oikeutetusti 

suojelumerkinnät. 

Alueen säilyneisyyden ja muinaisjäännösten takia kylätonttia ehdotetaan 1- 

luokan kohteeksi. 

Mikäli alueelle suunnitellaan rakentamista, tulee laajemmalla alueella tehdä tarkka 

muinaisjäännösinventointi esihistoriallisten alueiden määrittelyä ja rajaamista 

varten. 

Pekolan kylätontti kuvan keskellä metsikön oikealla puolella ja siitä oikeaan heinäkuussa 

2009. Kuva otettu suoraan idästä, Santin tilalta tulevalta tieltä, joka on 

samalla paikalla kuin v. 1702 kartassa. Tie tekee jyrkän mutkan heinäpaalien 

suuntaan. Kylän talojen paikka on sijainnut paalien ja metsikön välissä. Tie jatkuu 

rantaan entisen tuulimyllykallion ohi seuraten 1700-luvun linjausta. Kuva 

L.Lehtinen 07-2009. 

20

LIITE 1 

3.8. Tenhiälä 

*lailla suojeltu keskiaikainen kylätontti – tarkempi projisointi suuremmassa mittakaavassa 

ks. liite 7b. 

kartta 1: Tiluskartta ja selitys rintamaista. Nils Avander 1699. H10 11/1-2 

liitekartta 7a: kylätontti tämän päivän kartalla 


kartta 1: Tiluskartta ja selitys rintamaista. Nils Avander 1699. H10 11/1-2 (internet) 

Koordinaatit: 


Eteläreuna N 6771637; E 2522918 

Pohjoisreuna N 6771801; E 2522934 

Länsireuna N 6771675; E 2522808 

Itäreuna N 6771719; E 2522964 


6774300/3360883 

6774463/3360907 

6774343/3360775 

6774380/3360933 

Kuten Vanajaveden kulttuuriselvityksessä todetaan, Tenhiälän keskiaikainen kylätontti 

sijaitsi vielä kuninkaankartaston tekemisen aikaan 1780-luvulla nykyisen 

uimarannan kohdalla Poransaarenlahden itärannalla. Nykyisen Ahlbackan kartanon 

perustana oli tällä kylätontilla vuoteen 1806 saakka sijainnut Eerolan ratsutila. 

21

LIITE 1 

Tänä päivänä Tenhiälän niemen kärjessä on yleinen uimaranta ja sen itäpuolella 

korkeahko mäki. Sen päältä löytyy 1950-70-luvuilla paikalla olleen vanhainkodin 

kivijalkaa ja vierestä rehevä lehtimetsä, jossa on arvokkaita kulttuurikasveja 

(Mikkola et.al. 2001: 85-86). Vanhainkoti on merkitty vielä 1960-luvun 

peruskarttaan. Alueelta on etsitty kadonneen kylän kivijalkoja sekä kesäkuussa 

2008 että heinäkuussa 2009 ilman tulosta koska alue on poikkeuksellisen 

rehevää. Niiden olemassaolosta on mainittu 2000-luvun alun kulttuurimaisemainventoinneissa 

(Mikkola 2000:81). 

Tenhiälän kylään kuuluva läheinen Poransaari on nykyisin tiiviisti rakennettua 

uutta omakotiasutusta. Sen nyk. leikkipuiston kohdalla, po. uimarantaa vastapäätä 

lahden takana on rautakautisia röykkiöitä (kohde nro 82010079). Vuoden 

1699 kartassa tällä kohdalle on merkitty kiviröykkiöitä. Kuninkaan kartastoon on 

myös Poransaaren itärannalle merkitty Saaren talo jonka paikalla on nyt uudisrakentamista. 

Mäntylän mukaan Saaren kylässä (nyk. Poransaari) oli 1550-luvulla 

kaksi taloa, jotka olivat 1500-1600-luvuilla jatkuvasti autioina. Niistä pienemmästä 

perustettiin 1630-luvulla ratsutila joka 1670-luvulla muodosti kolmen talon Katilan 

ratsutilan, johon kuului Saaren kahden talon lisäksi yksi talo Tenhiälästä. 

(Mäntylä 1976:354). 

Tänä päivänä uimarannalle menevä tie Poransaaren tiestä erottuaan noudattaa 

vanhaa kylätontille menevää tietä joka on merkitty, kuten paikalla ollut Seppälän 

talo, 1800-luvun lopun venäläiseen topografikarttaan. Mikkolan mukaan vielä 

1950-luvun ilmakuvissa näkyy rannan tuntumassa pihapiiri ja jäänteitä toisesta. 

Tie on vielä 1950-luvulla kulkenut vanhan kylätontin kautta. (Mikkola 2000:80- 

81). 

Tenhiälän kylätontin rajauksessa on huomioitu vedenpinnan lasku 1700-1800- 

luvuilla eli nykyinen 82,5 m käyrä on vastaa 1699 rantaviivaa. Rannoiltaan jyrkällä 

Poransaarella vedenpinnan muutos ei ole muuttanut saaren länsirantaa. Poransaaren 

kohdalla Söderholmin tekemä päällekkäisprojisointi on paikkansapitävä. 

Sen sijaan mantereen puolella vuoden 1699 kartassa lienee mittausvirhe. Kartan 

pohjoisnuoli osoittaa suoraan nykyiseen karttapohjoiseen joten projisointi nykykartalle 

on helppoa. Uimarannan takana oleva jyrkkäreunainen niemi (85 m mpy) 

on kuitenkin ollut kuivalla maalla jo 1600-luvulla ja on todennäköistä, että karttaan 

merkitty kylä on sijainnut tällä niemellä eikä sen eteläpuolisella alueella joka 

on tuolloin ollut veden alla. Näin ollen kylätontin määrittelyssä on arviointia painotettu 

luonnonolosuhteisiin ja 82,5 metrin käyrään. 

Alueen rakentamattoman keskiaikaisen kylätontin takia alueen suojeluluokka on 

I. Kaavaluonnoksessa tulee SM-alue olla laajempi. Alue on merkitty virkistyskäyttöön. 

Alueen uudisrakentaminen edellyttää tarkkaa muinaisjäännösinventointia Pekolan 

tapaan. Jäännöksen sijainti mahdollistaa kylätontin esittelyn esim. opastetauluin 

ja maastokierroksin. 

22

LIITE 1 

Tehniälän uimarannan itäpuolen rehevässä lehtimetsästä löytyy vanhainkodin kivijalkaa 

lehtipuiden keskeltä. Kuva L.Lehtinen 07-2009 

4. Yhteenveto 

Karttojen läpikäynnin perusteella havaittiin vanhimpien karttojen perustella Hattulan 

maisemarakenteesta se, että Tenhiälää ja Pekolaa lukuun ottamatta nykyinen 

kyläasutus on keskiaikaisten kylien paikalla. Nykyiset kyläraitit vanhoine 

puutaloineen muodostavat idyllin, joka sijainniltaan on helppo markkinoida keskiaikaisen 

kyläasutuksen suoraksi jatkumoksi. Kaava-alueella on myös paljon aukeaa 

peltoalaa joka on hyvä säästää avoimena koska esim. Hurttalan länsipuolella 

ne luovat keskiaikaisen kirkon länsipuolelle hyvän ”suojavyöhykkeen” joka havainnollistaa 

maanviljelyskylien kehitystä ulkopuolisillekin. 

Keskiaikaisia, autioituneita kylätontteja on kaava-alueella kaksi, Tenhiälä ja Pekola. 

Niiden lisäksi erityisesti Rahkoilan kylän alueelta voi keskiaikaisen asutuksen 

jälkiä vielä löytyä. Katinalan, Mierolan ja Hurttalan on rakentaminen todennäköisesti 

tuhonnut suurimman osan keskiaikaisista muinaisjäännöksistä. Papinniemen 

ja Ventolan talojen osalta jälkimmäinen on paremmin säästynyt rakentamiselta. 

Muinaisjäännöksiä on Hattulasta inventoitu hyvin ja maatalouskäytössä olevilta 

alueilta myös irtolöydöt tulevat hyvin esiin, jos niistä ilmoitetaan museoviranomaisille. 

Näin olleen voimme lähteä siitä olettamasta, että suurin osa ja tärkeimmät 

esihistorialliset kohteet kaava-alueelta ovat tiedossa ja selvityksessä 

mainitut alueet muodostavat keskittymät, joilla muinaisjäännösten suhteen on 

oltava erityisen tarkkana. Tämä tulee huomioida mm. Poransaaren asemakaavan 

laajennuksessa, joka eteläosaltaan näyttää menevän Tenhiälän keskiaikaisen kylätontin 

päälle. 

Hattulanselän molemmin puolin kiertävä kylätie (vaikka täällä ei se enää ole Hämeen 

härkätie) oli se selvästi se tekijä, jota seuraamalla koko keskiaikainen mai- 

23

LIITE 1 

sema avautuu. Vanhat tiet ovat hämmästyttävän hyvin säilyneet nykypäivän kulkuteinä, 

ja niitä seuraamalla asukas ja kävijä löytävät Hattulan historian. 

Analyysin perusteella kylätiet muodostavat Hattulan vanhan kulttuurimaiseman 

ytimen, ja niiden tulee ehdottomasti säilyä eräänlaisena elämänvirtana. Hattulan 

asumisen keskiaikainen – jo rautakaudesta lähtenyt – perusta ovat nauhana vettä 

myötäilleen kylätien varrella olleet pikkukylät ja niitä ympäröivät pellot ja niityt, 

jotka kaikki ovat nykyisin peltoja. Tämä ihmisen mittainen asumisrakenne on 

vieläkin nähtävissä ja on hyvä, jos kaavoitus ottaa sen lähtökohdakseen. Onneksi 

Parolan taajama on rakennettu entiselle ”joutomaalle” eikä kylien päälle, jolloin 

se voi elää omaa elämäänsä kauempana kulttuurimaiseman ydinkohdista. 

Hattulan osalta on hyvä suosia kaksijakoista kaavoitusajattelua: vanhat miljööt 

pidetään pieninä kylinä ja ympäröivät pellot säilytetään. Uusi taajama saa kasvaa 

erillään, koska se on dokumentti 1970-luvulla alkaneesta uudisrakentamisesta. 

Myös Hattulanvirran itäpuolella entisiin metsiin suunnittelut asemakaavan laajennukset 

ovat keskiaikaisen asutuksen ulkopuolella. 

Kiitos alueen hyvien luonnonolosuhteiden ja isojen tilojen, Hattulan pellot ovat 

säilyneet poikkeuksellisen hyvin avoimena ja viljeltynä. Ne seuraavat pääosin 

keskiaikaisia peltoja, eikä muulle Suomelle tyypillistä peltojen metsittymistä tai 

rakentamista juurikaan näy. Ainoa rakentamisella 1970-90-luvuilla tuhottu peltoalue, 

jonka vaurio mainitaan mm. ympäristöministeriön valtakunnallisesti arvokkaiden 

alueiden kuvauksessakin, on Katinalan kylätien itäpuolinen ja Pälkäneentien 

välinen uudehko asutusalue kerrostaloineen. 

Pyhän Ristin Kirkko on valtakunnallisesti todella arvokas ja ansaitsisi nykyistä paremman 

markkinoinnin, koska kauempaa tuleva matkailija ei välttämättä sitä 

tunne. Kirkko voisi olla lähtökohtana Hattulan keskiaikaisen maiseman ja kylätien 

matkailulliselle hyödyntämiselle. Toinen keskuspaikka voisi olla Mierolan sillankorvan 

kesäkahvila, koska sinne pääsee myös vesitse ja on kesällä todella suosittu 

paikka. 

Alueella on muutamia 1700-luvulta saakka sijaintinsa säilyttäneitä maatalousmiljöitä, 

kuten Ventolan rustholli, Rahkoila ja 1800-luvuilla rakennetut kartanot Alhainen, 

Ellilä, Ahlbacka ja Metsänkylä sekä joukko maalaistaloja, jotka on mainittu 

Mikkola et.al ja Putkosen selvityksissä. Niiden merkitystä vahvistaa tässä kartta-analyysissa 

saatu tulos niiden miljöön pitkästä säilymisestä nykypäivään saakka. 

Kokonaisuutena Hattula on Suomen oloissa ainutlaatuinen kunta missä maisemassa 

on jäljellä rikas, harvinaisen hyvin säilynyt historiallinen jatkuvuus yhdistyneenä 

moderniin, luonnonläheiseen asumiseen. 

24

LIITE 1 

Liite 1a-b. Karttojen päällekkäisprojisoinnit 1600-luvun geometristen 

karttojen ja nykypäivän karttojen kesken. Dennis Söderholm/Ramboll 

Oy, 2008. Kartat voi klikata suuremmiksi. Näiden yksityiskohtia kyläkohtaisten 

karttojen yhteydessä. 

1600-luvun kartoista lähteinä käytetty: 

Katinala: Katinalan tankojakokartta 1698, N.Avander sij. H9 7/1-2 

Hurttala: Geometrinen kartta 1691, Lars Forsell H9 3/1 (internet) 

Rahkoila: Lars Forssell, tiluskartta ja selitys 1693, H 10 7/1-2 (internet) 

Pekola: Tiluskartta ja selitys. Nils Avander 1702, sij. H10 3/1-2, (internet) 

Tenhiälä: Tiluskartta ja selitys rintamaista. Nils Avander 1699. H10 11/1-2 (internet) 

25

LIITE 1 

Liite 2a-b. Alanen-Kepsu (1989) Kuninkaan kartaston Hattulaa esittelevät karttasivut 

26

Liite 3: Tarkastelualueen kiinteät muinaisjäännökset Museoviraston museoverkon 

perusteella elokuussa 2008. Rekisteriin on lisätty sen jälkeen tässä raportissa esitellyt 

keskiaikaiset kylätontit. Rekisteriä päivitetään jatkuvasti. Lähde: 

http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx 

Ensimmäisen sarakkeen numerosarjan viimeiset numerot vastaavat Mikkola et.al 

2001 julkaisun ja Seppälän (2001) kohteiden numerointeja. Tämän raportin tekstissä 

viitatut, vanhojen kylien alueelle tulevat muinaisjäännökset on merkitty 

tähdellä (*). Kohteiden tarkemmat kuvaukset löytyvät em. rekisteriportaallista ja 

Seppälän (2001) ja Saukkosen (1985) inventointikertomuksista. Tiivistetyt kohdekuvaukset 

karttoineen on myös Vanajaveden kulttuuriympäristöselvityksessä 

(Mikkola et.al. 2001). 

kunta: Hattula, laji: kiinteä muinaisjäännös 

tulos 96 kpl 

Hattula 

82010001 Palsankallio historiallinen kivirakenteet 

82010003 Kiehuvalähde historiallinen kultti- ja tarinapaikat 

82010004 Hakinharju 1 kivikautinen asuinpaikat 

82010005 Hakinharju 2 kivikautinen asuinpaikat 

82010006 Kukkumäki W rautakautinen hautapaikat 

82010007 Kukkumäki rautakautinen hautapaikat 

82010008 Yli-Moijala rautakautinen muinaisjäännösryhmät 

82010009 

Raimaanmäki 

(Kevola) 

rautakautinen hautapaikat 

82010010 Toukola 1 rautakautinen kultti- ja tarinapaikat 

82010011 Toukola 2 rautakautinen kultti- ja tarinapaikat 

rautakautinen 

82010012 Kirkkomäki 1 ja/tai keskiaikainen 

hautapaikat 

82010013 Kirkkomäki 2 keskiaikainen kirkkorakenteet 

82010014 Savola rautakautinen kultti- ja tarinapaikat 

82010015 Torttolanmäki 1 rautakautinen kultti- ja tarinapaikat 

82010016 

Torttolanmäki 2 

ja 3 

rautakautinen muinaisjäännösryhmät 

82010017 Sovintokivi historiallinen kivirakenteet 

82010018 Kauraasaari historiallinen kivirakenteet 

82010019 

Tenholan linnavuori 

rautakautinen puolustusvarustukset 

82010020 

Pirnes (Lehtiranta) 


82010021 Ruskeenkärki rautakautinen hautapaikat 

82010022 Käräjämäki ajoittamaton kultti- ja tarinapaikat 

82010023 Vesitorninmäki rautakautinen hautapaikat 

82010024 Suontaan karta- rautakautinen muinaisjäännösryhmät 

LIITE 1 

27

no 3 

82010025 

Hinnonmäki 

(Surmanmäki) 


82010026 

Kassela (ent. 

Heikelin huvilapalsta) 


82010027 Pekkanen rautakautinen hautapaikat 

82010028 Sakastinmäki 3 rautakautinen asuinpaikat 

82010029 

Puutarhaopisto 

NNW 


82010030 Kirkkovalkama rautakautinen kultti- ja tarinapaikat 

82010031 Ristiinanhovi 2 rautakautinen kultti- ja tarinapaikat 

82010032 

Anttila 1 (Katinkivenpelto) 


82010033 Anttila 2 rautakautinen kultti- ja tarinapaikat 

82010034 Antiala rautakautinen hautapaikat 

82010035 Äijälä kivikautinen asuinpaikat 

82010036 Myllymäki rautakautinen muinaisjäännösryhmät 

82010037 Kotiranta 2 ajoittamaton kivirakenteet 

82010038 Laurila SE historiallinen muinaisjäännösryhmät 

82010039 Kiettarankallio historiallinen kultti- ja tarinapaikat 

82010040 Kiettara rautakautinen muinaisjäännösryhmät 

82010041 Kiettara SW rautakautinen kivirakenteet 

rautakautinen 

82010042 Kiettara-Peltoitu ja/tai keskiaikainen 

muinaisjäännösryhmät 

82010043 Peltoitu E historiallinen työ- ja valmistuspaikat 

82010044 Peltoitu moniperiodinen työ- ja valmistuspaikat 

82010045 Riidanmaa historiallinen työ- ja valmistuspaikat 

rautakautinen 

82010046 Koivuniemi ja/tai keskiaikainen 

muinaisjäännösryhmät 

82010047 Huhtanen 1 rautakautinen hautapaikat 

82010048 Huhtanen 2 rautakautinen kivirakenteet 

82010049 Piilosaari moniperiodinen muinaisjäännösryhmät 

82010050 

Monaalan kartano 

1 

rautakautinen kivirakenteet 

82010051 Äijälä historiallinen kivirakenteet 

82010052 Hämeskivi historiallinen kivirakenteet 

82010053 Lippilinnanmäki ajoittamaton puolustusvarustukset 

82010054 Ent. Työväentalo historiallinen kivirakenteet 

82010055 

Vesunnin kartano 

1 


82010056 Mustalaismäki rautakautinen 

hautapaikat 

LIITE 1 

28

82010057 

Vesunnin kartano 

4 

työ- ja valmistuspaikat 


82010058 Pirunlinkokivi historiallinen 

kultti- ja tarinapaikat 

poistettu v. 1999 inventoinnissa 

82010059* Kettumäki* historiallinen* työ- ja valmistuspaikat* 

82010060* Pappilanniemi 1* rautakautinen* muinaisjäännösryhmät* 

Mierola sillankorva* 

82010061* rautakautinen* kultti- ja tarinapaikat* 

Vanha kirkko 

82010062* 

NNW* 

keskiaikainen* maarakenteet* 

82010063* Vanha kirkko N* rautakautinen* kultti- ja tarinapaikat* 

Herniäisten kartano* 

82010064* rautakautinen* hautapaikat* 

82010065* Mäkelä* rautakautinen* kivirakenteet* 

82010066* Torttolanmäki 4 

ja 5* 

rautakautinen* muinaisjäännösryhmät* 

82010067* Puotila* rautakautinen* muinaisjäännösryhmät* 

82010068* Peltola* rautakautinen* hautapaikat* 

82010069 Rautapaasi historiallinen kivirakenteet 

82010070 Vartiovuori historiallinen kivirakenteet 

82010071* Kiviniemi 1* 

kivi- ja/tai 

pronssikautinen* asuinpaikat* 

82010072 Mustilanmäki kivikautinen hautapaikat 

82010073 Kruununkivi historiallinen kivirakenteet 

82010074 

Herniäisten tiiliruukki 

historiallinen teollisuuskohteet 

82010075 Märvistömäki ajoittamaton kivirakenteet 

82010076 

Lepaan puutarhaopisto 

NW 

rautakautinen asuinpaikat 

82010077* Viinaniemi* rautakautinen* asuinpaikat* 

82010078* Ellilä* rautakautinen* asuinpaikat* 

Porasaaren leikkipuisto* 

82010079* rautakautinen* kivirakenteet* 

82010080 Hiukanmäki rautakautinen kivirakenteet 

82010081 Itu historiallinen kivirakenteet 

1000002504 Rievetinlahti 

kivi- ja/tai 

pronssikautinen asuinpaikat 

1000002505 Savijoki kivikautinen asuinpaikat 

1000002773 Pikkuvahopää rautakautinen kultti- ja tarinapaikat 

1000004317 Hakionmäki moniperiodinen asuinpaikat 

1000005471 Salonniemi moniperiodinen muinaisjäännösryhmät 

1000005835 Myllyaro-Mikkola historiallinen kivirakenteet 

1000006118 Laikkaansuo historiallinen kivirakenteet 

Mierola (Mierola) 

1000008732 historiallinen 

Kirkkotie 8 

asuinpaikat 

LIITE 1 

29

1000009703 Myllyoja esihistoriallinen asuinpaikat 

1000009708 Kupila kivikautinen asuinpaikat 

1000009709 Ilveskallio kivikautinen asuinpaikat 

1000009710 Satulinna kivikautinen asuinpaikat 

1000011189 Solanmäki historiallinen työ- ja valmistuspaikat 

1000011190 Sillansuunmäki historiallinen työ- ja valmistuspaikat 

Alinen Savijärvi 

1000011192 

1 

historiallinen työ- ja valmistuspaikat 

Alinen Savijärvi 

1000011194 

2 

historiallinen muinaisjäännösryhmät 

LIITE 1 

30

LIITE 1

LIITE 1

LIITE 1

LIITE 1

LIITE 1

LIITE 1

LIITE 1

LIITE 1

LIITE 1

LIITE 1

LIITE 1

LIITE 1

LIITE 1

82120665 Keskeisten alueiden OYK ja AK:t LIITE 2 

Arvokkaat maisema-alueet 

- kaavaluonnosvaiheen mukainen tilanne

LIITE 4 

Rakennuskulttuurikohteet 

kohteen kohteen 

nro kartalla nimi 

tyyppi, 

alatyyppi 

maakuntakaavamerkinnät yleiskaavamerkinnät asemakaavamerkinnät kohteen arvotus (L. 

Putkonen 2009) 

1 Hurttalan kylä rakennettu 

ympäristö, 


kylämaisema 

vanhan kirkon 

tuntumassa 

2 Pyhän Ristin 

kirkko, Hattulan 

vanha kirkko 

rakennettu 

ympäristö 




taajamatoimintojen alue, jolla 




kulttuurimaiseman, rakennetun 

kulttuuriympäristön tai 

kulttuurihistorian kannalta tärkeä alue 


maisemakuvaltaan yhtenäinen 

viljelykäytössä säilytettävä pelto 

SM Kiinteä muinaisjäännös (kohteet 

62, 63, 64 ja 74) 

Sr 58 Pyhän ristin kirkko: 

valtakunnallista merkitystä omaava 

kulttuurihistoriallisesti arvokas miljöö 


venesatama 









maisema-alue 



pientalovaltainen asuntoalue, jolla 







EH/s Hautausmaa-alue, jolla on 

erityistä kulttuurihistoriallista 

merkitystä 


peltoalue 

PY Julkisten palvelujen ja hallinnon 

alue 




kulttuurihistoriallisin tai 

maisemallisin perustein suojeltava 

rakennus tai rakennettu 




kannalta edustava rakennus tai 

rakennettu ympäristökokonaisuus 

VL-2 Lähivirkistysalue, jolla 



kirkkojen ja muiden 

seurakunnallisten rakennusten alue 


maisema-alue 







kirkkojen ja muiden 








korttelialue 


korttelialue 

EH Hautausmaa-alue 

LP Yleinen pysäköintialue 


kulttuurihistoriallisesti arvokas 

maisemakokonaisuus 

MV Maatalousalue (suojaalue) 

RA/RH Loma-asuntojen 

korttelialue 

SM Muinaismuistoalue (kohde 

64) 

sr Suojeltava rakennus (Pyhän 

ristin kirkko, kellotapuli, 

Hurttalan entinen pappila) 


aiheuttamattomien 

teollisuusrakennusten 

korttelialue 


VP/PL Puisto 



korttelialue 

YO Opetustoimintaa palvelevien 





korttelialue 


arvokas (1) 


arvokas (1) 

3 Pitäjänmakasiini rakennus, 1800- 

luvun viljamakasiini 

vanhan kirkon 

tuntumassa 









maisema-alue 


alue 







kulttuurihistoriallisesti arvokas 

maisemakokonaisuus 


arvokas (1) 

4 Hurttalan 

entinen pappila 

rakennettu 

ympäristö 



taajamatoimintojen alue, jolla maisema-alue 

arvokkaan rakennetun 


kulttuuriympäristön peruspiirteet pientalovaltainen asuntoalue, jolla 











maakunnallisesti arvokas 

(2) 

5 Penttilä, Hurttala rakennus, 

perinteiseen 

kylämaisemaan 

kuuluva rakennus 




kulttuuriympäristön peruspiirteet 







maisema-alue 







AT Maatilojen talouskeskusten 

korttelialue 


(2) 

6 Herniäinen, 

Hurttala 

(Herniäisten 

kartano) 

maisema-alue, 


kartanoympäristö 




maisema-alue 


AP Pientalovaltainen asuntoalue 




AO Erillispientalojen korttelialue maakunnallisesti arvokas 

(2) 

1 (7)

LIITE 4 


7 Kärjen huvila, 

Hurttala 

rakennus 






kulttuuriympäristön peruspiirteet pientalovaltainen asuntoalue, jolla 







RH Loma-asuntoalue 


(2) 

8 Saarela, 

Hurttala 

rakennettu 

ympäristö, 

huvilarakennus 

Vanajaveden 

kapeikossa 





maisema-alue 



kulttuurihistorian kannalta tärkeä alue jolla ympäristö säilytetään 






arvokas (1) 

9 Kalliola, Hurttala rakennettu 

ympäristö, 

rakennusryhmä 

Hurttalan 

peltoaukealla 




am Valtakunnallisesti merkittävä ei asemakaavaa 

maisema-alue 





maisemakuvaltaan yhtenäinen kulttuurihistoriallisesti tai maiseman 

viljelykäytössä säilytettävä pelto kannalta edustava rakennus tai 



(2) 

10 Kinnala, Hurttala rakennettu 

ympäristö, pihapiiri 

rakennuksineen 

Ylityntien varrella 

Ar Rakennettava uusi tai rakennetta 

tiivistävä asuntovaltainen alue 






maisema-alue 




AM Maatilojen talouskeskusten 

korttelialue 


(2) 

11a-e 

Katinalan kylä, 

a) Mäkelä 

(Honkasaari), b) 

Ali-Valtari 

(Waltari), c) 

Puotila, d) von 

Zansenin talot, 

e) ent. 

kaupparakennus 

rakennettu A Asuntovaltainen 

ympäristö, vanhaa 


keskiaikaisperäise 

n tontin 

tuntumassa 












SM Kiinteä muinaisjäännös (kohteet 

65 ja 67) 


maisema-alue 

AK Kerrostalovaltainen asuinalue 







AP-me Pientalovaltainen 

asuinalue, joka sijoittuu 

liikennemelualueelle 


alue 

PY/s Julkisten palvelujen ja 

hallinnon alue, jolla ympäristö 




kiinteä muinaisjäännös (kohteet 65 

ja 67) 





TY Teollisuusalue, jolla ympäristö 

asettaa toiminnan laadulle erityisiä 

vaatimuksia 



AK Asuinkerrostalojen 

korttelialue 

AKR Asuinkerrostalojen 

korttelialue 

AM Maatilojen talouskeskusten 

korttelialue 



korttelialue 


korttelialue 


korttelialue 

AV Asuin- ja 

kasvitarharakennusten 

korttelialue 

EV Suojaviheralue 


LPA Autopaikkojen korttelialue 


T Teollisuus- ja 

varastorakennusten korttelialue 




korttelialue 

UL Leikkikenttä 


VP/PL Puisto 

VU Urheilu- ja 

virkistyspalvelujen alue 

YS Sosiaalitointa ja 

terveydenhuoltoa palvelevien 


Mäkelä (Honkasaari), Ali- 

Valtari (Waltari), Puotila, 

von Zansenin talot 

maakunnallisesti 


ent. kaupparakennus 


12 Tuulia-koti, 

Parolan 

kunnalliskoti, 

Katinala 

rakennus, 

funktionalistinen 

kunnalliskotirakenn 

us 











maisema-alue 








YS Sosiaalitointa ja 




13 Parolan 

rautatieasema 

ympäristöineen 

rakennettu 

ympäristö, 1900- 

luvun eheä 

asemaympäristö 

la Taajamajuna-asema 

TP35 Parolan risteys: palvelu-, 

toimisto- ja ympäristöhäiriötä 

tuottamattoman teollisuus- ja 

varastotoiminnan työpaikka-alue 

LR Rautatieliikenteen alue LR Rautatiealue 





asemarakennus 


(2), 

asuin- ja liikerakennukset 

paikallisesti arvokkaita 

(3) 

2 (7)

LIITE 4 


14 Parolan 

työväntalo 

rakennus, 1928 

rakennettu 

yhdistystalo 



PY Julkisten palvelujen ja hallinnon sr-1 Suojeltava rakennus. 

alue 

Kulttuurihistoriallisesti ja 

sr-2 Rakennustaiteellisesti, kyläkuvan kannalta arvokas 

kulttuurihistoriallisesti tai maiseman rakennus, jota ei saa purkaa. 

kannalta edustava rakennus tai Y/s Yleisten rakennusten 

rakennettu ympäristökokonaisuus korttelialue, jolla ympäristö 



15 Tehdasvilla rakennus A Asuntovaltainen 


TY Teollisuusalue, jolla ympäristö 

asettaa toiminan laadulle erityisiä 

vaatimuksia 

T Teollisuus- ja 

varastorakennusten korttelialue 


16 Parolan 

paloasema 

17 Kunnan 

virastotalo 

rakennus, 1940- 

luvulla rakennettu 

ja myöh. 

laajennettu 

paloasema 

rakennus, 1960-l. 

rakennettu tiilinen 

virastotalo 

TP35 Parolan risteys: palvelu-, 

toimisto- ja ympäristöhäiriötä 

tuottamattoman teollisuus- ja 

varastotoiminnan työpaikka-alue 



P/TY Palvelujen, hallinnon ja YT Julkisten ja 

ympäristöhäiriötä aiheuttamattoman varastorakennusten korttelialue 

teollisuuden alue 

PY Julkisten palvelujen ja hallinnon YHS Hallinto- ja 

alue 

virastorakennusten korttelialue, 

sekä sosiaalista toimintaa 

palvelevien 

rakennusten korttelialue. 

Rakennuspaikalle saa rakentaa 

enintään 15 asuntoa. 



18 Nuorisotalo, ent. 

Hattulan 

osuusmeijeri 


luvun alun meijeri, 

nuorisotaloksi 1980 

1990-l. 



AK Kerrostalovaltainen asuinalue YV-1 Huvi- ja viihdetarkoituksia 

sr-2 Rakennustaiteellisesti, palvelevien rakennusten 

kulttuurihistoriallisesti tai maiseman korttelialue, joka on tarkoitettu 

kannalta edustava rakennus tai vapaa-aikatoimen käyttöön 



19 Vehnämylly rakennus A Asuntovaltainen 



AO Omakotirakennusten ja 

muiden enintään kahden 

perheen talojen korttelialue 


20 Jussila, Mierola rakennus A Asuntovaltainen 




korttelialue 


21 Entinen Hattulan rakennus, A Asuntovaltainen 

säästöpankki klassistinen, 

nykyisin srk:n 

virastalona toimiva 

rakennus 


AK kerrostalovaltainen asuinalue ALK Yhdistettyjen liike- ja 

sr-2 Rakennustaiteellisesti, asuntokerrostalojen korttelialue 





(2) 

22 Seurakuntatalo rakennus, 1964- 

1965 rakennettu 

tiilirakennus 

24 Osuuspankin 

talo 


luvulla suunniteltu 

liikerakennus 

25 Parolan rakennettu 

keskuskansakou ympäristö 

lu 

26 Parolan 

yhteiskoulu 

27 Turmiontien 

asutus 







rakennus, 1960- A Asuntovaltainen 

kouluarkkitehtuuria taajamatoimintojen alue 

rakennettu A Asuntovaltainen 

ympäristö, taajamatoimintojen alue 

esikaupunkimaista VL86 Taivaskallio: merkittävä 

tienvarsiasutusta retkeilyn ja luontovirkistyksen 

1900-luvun alusta viheralue 

C Keskustatoimintojen alue 

AK Kerrostalovaltainen asuinalue 



korttelialue 

AL Liikerakennusten 

korttelialue 

PY Julkisten palvelujen ja hallinnon Y/s Yleisten rakennusten 

alue 



PY Julkisten palvelujen ja hallinnon YO Opetustoimintaa 

alue 

palvelevien rakennusten 

korttelialue 




AP-me Pientalovaltainen 

asuinalue, joka sijoittuu 

liikennemelualueelle 


alue 




UL Leikkikenttä 


(2) 


koulurakennus 


(2), 

ent. opettajien 

asuinrakennus 




28 Alhainen, 

Mierola 

rakennettu ma Maisema-alue: 

ympäristö, eheänä kulttuurimaiseman, rakennetun 

säilynyt 


maatilakokonaisuu 

s 


MT12 Mierola: maisemakuvaltaan 




maisema-alue 








arvokas (1) 

3 (7)

LIITE 4 


29a-i 

Mierolan kylä 

a) Hiidenlinna, 

b) Lotti, c) 

Tommen, d) 

Rantala 

(Sorkkala), e) 

Pihamaa 

(Jussila,) f) 

Mäkirinne, g) 

Lehtomäki, h) 

Kivimäki, i) 

Tyynelä 

rakennettu 

ympäristö 












SM Kiinteä muinaisjäännös (kohde 

61) 


venesatama 


maisema-alue 

AM Maatilojen talouskeskuksen 

alue 

AO Erillispientalojen asuntoalue 

AP-1 Pientalovaltainen asuntoalue 

AP/s, AP-4 Pientalovaltainen 

asuntoalue, jolla ympäristö 


LS Satama-alue 


alue 



sk Keskiajalta asuttu kyläpaikka 


kiinteä muinaisjäännös (kohde 61) 





(Ventolan rustholli) 

ALO Yhdistettyjen liike- ja 

omakotirakennusten korttelialue 


AP/s Asuinpientalojen 





korttelialue 

LS/k Satama-alue 


SM Muinaismuistoalue (kohde 

61) 

sr1 Rakennustaiteellisesti, 

historiallisesti tai kyläkuvallisesti 

arvokas rakennus, 

joka tulisi säilyttää (kolme 

rakennusta Ventolantien ja 

Rainionkujan välisellä alueella) 

TP Teollisuusrakennusten 

korttelialue 




korttelialue 

VP Puisto 



korttelialue 

kylä valtakunnallisesti 

arvokas (1), 

kohteista Hiidenlinna, 

Lotti, Tommen, Rantala 

ja Pihamaa 



muut maakunnallisesti 


30 Mierolan 

betonisilta 

rakennettu 

ympäristö, 

Tiehallinnon 

museosilta 











maisema-alue 





l l l Historiallinen tielinjaus 

Katualue 


arvokas (1) 

32 Ventola rakennettu 

ympäristö, 

Ventolan 

tilakokonaisuus 











maisema-alue 

AM maatilojen talouskeskusten 

alue 







arvokas (1) 

33 Suvanto ja 

Kulhian huvilan 

pihapiiri 

rakennettu 

ympäristö 










maisema-alue 

AM maatilojen talouskeskusten 

alue 


jolla rakentaminen ja 

ympäristönhoito 

tulee sopeuttaa alueen 


kulttuurihistorian kannalta tärkeä alue arvokkaaseen maisemaan 






(2) 

34 Soinilan huvila, 

Mierola 

rakennus, 

huvilarakennus 

1800-1900-luvun 

taitteesta 





maisema-alue 


kulttuurihistorian kannalta tärkeä alue sr-2 Rakennustaiteellisesti, 

MT12 Mierola: maisemakuvaltaan kulttuurihistoriallisesti tai maiseman 







(2) 

35 Rahkoilan kylä rakennettu 

ympäristö, 


arvokas kylämiljöö 

ATs Kyläalue, jolla arvokkaan 


peruspiirteet 







maisema-alue 








ei asemakaavaa valtakunnallisesti 

arvokas (1) 

4 (7)

LIITE 4 


35a-f a) Niemelä, b) 

Puontila, c) 

Oravainen, d) 

Jaakkola 

(Lepistö), e) 

Rekola, f) 

Kankaanniemi 

(Rahkoila) 

rakennuksia 



peruspiirteet 






maisema-alue 







kulttuurihistorian kannalta tärkeä alue rakennettu ympäristökokonaisuus 

Niemelä, Puontila, 

Oravainen ja Lepistö 



Rekola ja Kankaanniemi 



36 Hattulan uusi rakennettu 

kirkko, Rahkoila ympäristö, 1950- 

luvulla rakennettu 

kirkko, osana 

Rahkoilan ja 

Mierolan 

kyläkokonaisuuksia 

(rakennusperintöre 

kisterissä nro 

200548) 






kulttuuriympäristön peruspiirteet kulttuurihistoriallisin tai 





kulttuurimaiseman, rakennetun ympäristökokonaisuus 



kulttuurihistorian kannalta tärkeä alue kirkkojen ja muiden 




korttelialue 


arvokas (1) 

37 Tanhuanpään 

asutus 

rakennettu 

ympäristö, 

pienimuotoista, 

omaleimaista 


43 Rahkoilan koulu rakennus, 

maisemallisesti 

tärkeällä paikalla 

sijaitseva 

koulurakennus 

44 Koreila, 

Rahkoila 

rakennettu 

ympäristö, eheä 

talonpoikainen 




peruspiirteet 





kulttuurihistorian kannalta tärkeä alue M Maa- ja metsätalousvaltainen 


alue 

maisemakuvaltaan yhtenäinen MA Maisemallisesti arvokas 

viljelykäytössä säilytettävä pelto peltoalue 





ympäristökokonaisuus (Rahkoilan 

kylä) 











maisema-alue 





EV Suojaviheralue 

ei asemakaavaa paikallisesti arvokas (3) 


maisema-alue 








s-2 Alueen tai rakennuspaikan 

osa, jolla olemassa oleva 

luonnonsuojelun kannalta 

arvokasta puuta ei saa kaataa 

eikä muuten vahingoittaa 

YL Julkisten lähipalveluiden 

korttelialue 


AM Maatilan talouskeskusten alue ei asemakaavaa 





(2) 


arvokas (1) 

45 Sofieron huvila, 

Rahkoila 

rakennus, 

koristeellinen 

puutalo osana 

Hattulan 

huvilaperinnettä 




maisema-alue 








arvokas (1) 

5 (7)

LIITE 4 


46a,d Pappilanniemi rakennettu 

ympäristö, 

historialliselle 

pappila-alueelle 

rakennettu 

sairaalaympäristö 

47 Ahlbackan 

kartano 

rakennettu 

ympäristö 













AK/s Kerrostalovaltainen 

asuinalue, jolla ympäristö 



maisema-alue 


AP/s Pientalovaltainen asuinalue, 


AK/s Asuinkerros-talojen 



ALY/s Asuin-, liike- ja 

toimistorakennusten sekä 

yleisten rakennusten 

korttelialue, 


AP-4 Pientalovaltainen asuntoalue, AO Erillispientalojen korttelialue 












Sr 62 Ahlbackan kartano: 


valtakunnallista merkitystä omaava kulttuurihistoriallisesti tai maiseman 

kulttuurihistoriallisesti arvokas miljöö kannalta edustava rakennus tai 


(Ahlbackan kartano) 

AP/s-1 Asuinpientalojen 



AP/s-2 Asuinpientalojen 



AR-1 Rivitalojen ja muiden 


korttelialue 

ET Yhdyskuntateknistä huoltoa 

palvelevien rakennusten ja 

laitosten alue 

MT/s Maatalousalue, jolla 




VP Puisto 


YS/s Sosiaalitointa ja 


rakennusten korttelialue, 



maisema-alue 


ent. pappilan 

päärakennus 

valtakunnallisesti arvokas 

(1), 

talousrakennus ja 

sairaala paikallisesti 


pistetalot 



päärakennus 


arvokas (1), 

navetta ja viljamakasiini 



48a-b 

Poransaaren rakennettu 

huvilat, a) ympäristö, 

Savonjousi ja b) Vanajaveden 

Nordenswan vanhaa 

huvilakulttuuria 






maisema-alue 




s-1 Suojeltava rakennus 

(merkintä epäselvä) 

s Luonnonmukaisena 


kulttuurihistoriallisesti tai maiseman säilytettävä rakennuspaikan osa 

kulttuurihistorian kannalta tärkeä alue kannalta edustava rakennus tai 




49 Ellilän kartano, 

Pekola 

rakennettu 

ympäristö, 

kulttuurihistoriallise 

sti arvokas 

suurtilan 

rakennusryhmä ja 

puutarha 









maisema-alue 







(karttamerkintä virheellisesti nron 

50 Mattila kohdalla) 



arvokas (1) 

50 Mattila, Pekola rakennettu 

ympäristö 





maisema-alue 




(sr-merkintä tarkoittaa kohdetta nro 

maisemakuvaltaan yhtenäinen 49 Ellilä) 



arvokas (1) 

51 Santti, Pekola rakennettu 

ympäristö, arvokas 

rakennuskokonaisu 

us 









maisema-alue 








52 Pekolan koulut rakennettu 

ympäristö, 

AT Kyläalue tai kylämäisen 

asutuksen alue 


maisema-alue 


koulurakennusyhm ma Maisema-alue: 


ä 



alue 


kulttuurihistorian kannalta tärkeä alue kulttuurihistoriallisesti tai maiseman 




arvokas (1) 


(2) 

6 (7)

LIITE 4 


53 Pekolan lava rakennus, puinen 

tanssilava vuodelta 

1947 

AT Kyläalue tai kylämäisen 

asutuksen alue 






maisema-alue 



PV Huvi- ja viihdepalvelujen 

korttelialue 


54 Metsänkylän 

kartano 

rakennettu 

ympäristö, 

Metsänkylän 

kartanon 


(päärakennus 

tuhoutunut v. 2001) 





Sr77 Metsänkylän kartano: 




maisema-alue 







talousrakennukset 



91 Kanunki, Nummi rakennettu 

ympäristö 



taajamatoimintojen alue, jolla M Maa- ja metsätalousvaltainen 


alue 

kulttuuriympäristön peruspiirteet pv-1 Vedenhankinnalle tärkeän 


pohjavesialueen raja 





AO Erillispientalojen korttelialue maakunnallisesti arvokas 

MM Metsätalousalue 

(2) 

7 (7)

LIITE 6 

HATTULAN KESKEISTEN ALUEIDEN 

OSAYLEISKAAVAN JA ASEMAKAAVOJEN 

AJANTASAISTAMISEEN LIITTYVÄ 

KULTTUURIHISTORIALLISTEN RAKENNUSTEN 

ARVOTTAMINEN 

Tmi Lauri Putkonen 22.4.2009 

1

LIITE 6 

HATTULAN KESKEISTEN ALUEIDEN OSAYLEISKAAVAN 

JA ASEMAKAAVOJEN AJANTASAISTAMISEEN LIITTYVÄ 

KULTTUURIHISTORIALLISTEN RAKENNUSTEN ARVOTTAMINEN 

Lauri Putkonen 22.4.2009 

tarkistukset 25.5.2009 

Tilaaja: 

Hattulan kunta 

Aineistoon liittyy erillinen karttaliite 

TMI LAURI PUTKONEN 

Kristianinkatu 14 A 10 

00170 HELSINKI 

040 - 503 84 14 

lauri.putkonen@dlc.fi 

2

HATTULAN KESKEISTEN ALUEIDEN OSAYLEISKAAVAN JA ASEMAKAAVOJEN LIITE 6 

AJANTASAISTAMISEEN LIITTYVÄ KULTTUURIHISTORIALLISTEN 

RAKENNUSTEN ARVOTTAMINEN 

Lauri Putkonen 22.4.2009, tarkistukset 25.5.2009 

Kohteiden numerointi pohjautuu vuonna 2003 julkaistuun rakennuskulttuuriselvitykseen Kyliä ja kortteleita. 

Kohteen jälkeen on merkitty numerona arvoluokka sekä kohteen merkityksestä kertova luonnehdinta. 

Luokitus: 

1. Valtakunnallisesti merkittävä rakennus, edellyttää säilyttämismääräyksen kaavassa 

2. Maakunnallisesti merkittävä rakennus, edellyttää säilyttämismääräyksen kaavassa 

3. Seudullisesti tai paikallisesti merkittävä rakennus, säilyttämisedellytykset tutkittava detaljikaavoituksen 

yhteydessä (kunto, käyttömahdollisuudet) 

Liitteenä olevassa arvottamiskartassa kohteet on merkitty ryhmiin seuraavasti 

Punainen 1 

Sininen 2 

Vihreä 3 

1. Hurttalan kylä 

1 

Historiallinen kylämaisema vanhan kirkon tuntumassa. 

2. Hattulan vanha kirkko, tapuli ja kirkkomaa aitoineen 

1 

Suomen keskiajan tärkeimpiin muistomerkkeihin lukeutuvalla pyhäköllä on poikkeuksellinen maisemallinen 

merkitys. 

3. Pitäjänmakasiini, Hurttala 

1 

1800-luvun suuri pitäjänmakasiini vanhan kirkon maisemassa. 

4. Hurttalan entinen pappila 

2 

1950-luvun pappila-arkkitehtuuria sopeutettuna kulttuurimaisemaan. 

5. Penttilä, Hurttala 

2 

Kirkon pohjoispuolen perinteiseen kylämaisemaan kuuluva rakennus vanhan tien varrella. 

6. Herniäinen, Hurttala 

2 

Historiallinen kartanoympäristö, josta osa säilynyt. 

7. Kärjen huvila, Hurttala 

2 

Vanajaveden kapeikon vanhinta huvila-asutusta. 

8. Saarela, Hurttala 

1 

Saarelan varhaisella huvilalla on näkyvä asema Vanajaveden kapeikon kulttuurimaisemassa. 

3

9. Kalliola, Hurttala 

2 

a. vanha kivinavetta 

Kalliolan rakennukset muodostavat vaikuttavan kokonaisuuden keskellä Hurttalan peltoaukeaa. 

LIITE 6 

10. Kinnala, Hurttala (Yllitty) 

a. Toinen vanha asuinrakennus 

2 

Kauas näkyvät kaksi vanhaa taloa Hurttalan kulttuurimaisemassa. 

11. Katinalan kylä 

a. Mäkelä (Honkasaari) 

2 

b. Ali-Valtari (Waltari) 

2 

c. Puotila 

2 

d. von Zansenin talot 

2 

e. entinen kaupparakennus 

3 (sr) 

Keskiaikaisperäisen kylätontin tuntumassa on säilynyt monipuolista vanhaa rakennuskantaa. 

12. Tuulia-koti, Parolan kunnalliskoti, Katinala 

3 

Funktionalistinen kunnalliskotirakennus, jota on myöhemmin laajennettu 

EHDOTAN sr-2 MERKINNÄN POISTAMISTA 

13. Parolan rautatieasema 

2 

a. asemahenkilökunnan asuinrakennus. 

3 (sr) 

b. vanhoja 1900-luvun alun liikerakennuksia. 

3 (/s) 

1900-luvun alun eheä asemaympäristö. 

14. Parolan työväentalo 

3 (sr) 

Alkuperäisessä asussa säilynyt yhdistystalo. 

15. Tehdasvilla 

3 (sr-mahdolisuus tutkittava) 

Parolan vanhimpia tehdasrakennuksia 

16. Parolan paloasema 

3 (ei sr) 

Useassa vaiheessa rakennettu paloasema 

17. Kunnan virastotalo 

3 

Ajalleen tyypillistä kunnantaloarkkitehtuuria 1960-luvun alusta. 

18. Nuorisotalo, ent. Hattulan osuusmeijeri 

3 (ei sr) 

Maatalouteen liittyvää teollisuusperintöä 1900-luvun alusta uudessa käytössä. 

4

19. Vehnämylly 

3 (ei sr) 

Parolan liikekeskustan vanha maamerkki. 

LIITE 6 

20. Jussila, Mierola 

3 sr 

Sopusuhtainen maatilan rakennusryhmä Parolan liikekeskustassa. 

21. Entinen Hattulan säästöpankki 

2 

Parolan vanhimpia liikerakennuksia. 

22. Seurakuntatalo 

2 

Geometrisiä muotoja ihannoivaa arkkitehtuuria 1960-luvulta. 

24. Osuuspankin talo 

3 (ei sr) 

Modernin Parolan ensimmäisiä liikerakennuksia. 

25. Parolan keskuskansakoulu 

2 

a. entinen opettajien asuinrakennus samalta ajalta. 

3 (sr) 

Kouluarkkitehtuuria suurten ikäluokkien aikakaudelta. 

26. Parolan yhteiskoulu 

3 (ei sr) 

1960-luvun kouluarkkitehtuuria. 

27. Turmiontien asutus 

3 (/s) 

Omaleimaista vanhaa tienvarsiasutusta. 

28. Alhainen, Mierola 

1 

Eheänä säilynyt vauraan maatilan rakennusryhmä maisemallisesti merkittävällä paikalla Vanajan virran partaalla 

29. Mierolan kylä ja kulttuurimaisema 

1 

- Lotti 1 

- Tommen 1 

- Rantala (ent. Sorkkala) 1 

- Pihamaa (ent. Jussila) 1 

- Mäkirinne, Lehtomäki ja Kivimäki 2 

- Tyynelä 2 

a. Hiidenlinna 

1 

Historiallisen kyläkeskuksen ja raittinäkymän säilyttäneellä Mierolalla on poikkeuksellisen monipuolinen 

kulttuurihistoria. 

30. Mierolan betonisilta 

1 

Tielaitoksen museosilta, Vanajaveden maiseman tärkeimpiä tunnusmerkkejä, varhaisen teräsbetonirakentamisen 

muistomerkki. 

5

32. Ventola 

1 

Ainakin keskiajalta lähtien asuttu kylä, josta myöhemmin tuli rustholli. 

LIITE 6 

33. Suvanto 

2 

1900-luvun alun huvilakulttuurin hyvin säilynyt edustaja Vanajaveden rantamaisemassa. 

34. Soinilan huvila, Mierola 

2 

Alueen huvilakulttuurin hyvin säilynyt edustaja. 

35. Rahkoilan kylä 

1 

Niemelä 1 

Puontila 1 

Oravainen 1 

Lepistö 1 

Rekola 2 

Kankaanniemi 2 

Valtakunnallisesti arvokas kylämiljöö Vanajaveden rannassa. 

36. Hattulan uusi kirkko, Rahkoila 

1 

Vanajaveden maisemassa kauaksi näkyvä maamerkki osana Rahkoilan ja Mierolan kyläkokonaisuuksia. 

37. Tanhuanpään tienvarsiasutus 

3 (/s) 

Omaleimainen kylän osa, jossa pienimuotoista rakennuskantaa tien varrella. 

43. Rahkoilan koulu 

2 

Maisemallisesti tärkeällä paikalla sijaitseva Hattulan vanhimpiin kuuluva koulurakennus. 

44. Koreila, Rahkoila 

1 

Eheänä säilynyt 1800-luvun talonpoikainen rakennusryhmä vanhan maantien varressa. 

45. Sofieron huvila, Rahkoila 

1 

Hattulan vanhaan huvilakulttuuriin liittyvä rikasmuotoinen rakennus. 

HUOM. TÄLLÄ KOHTEELLA EI sr-MERKINTÄÄ VUODEN 2001 OSAYLEISKAAVASSA 

46. Pappilanniemi 

a. Entinen pappilan päärakennus 

1 

b. Kivinen talousrakennus on vuodelta 1935. 

3 

c. Sairaalarakennus 

3 

d. kolme nelikerroksista pistetaloa 

2 

Historialliselle pappila-alueelle rakennettu 1950-luvun sairaalaympäristö. 

47. Ahlbackan kartano 

6

1 

a. tiilinen navetta 

2 

b. tiilinen, rapattu viljamakasiini 

2 

Vanajaveden itärannan rinteellä sijaitseva kartano, jolla on monipuolinen rakennushistoria. 

LIITE 6 

48. Poransaaren huvilat 

a. Savonjousen huvila (Mäntykärki) 

2 

b. Nordenswanin huvila 

2 

Vanajaveden vanhaa huvilakulttuuria. 

49. Ellilän kartano, Pekola 

1 

OSAYLEISKAAVASSA EI MERKINTÄÄ sr-2 VAIKKA KYSEESSÄ ARVOKAS RAKENNUS 

Kulttuurihistoriallisesti arvokas suurtilan rakennusryhmä ja historiallinen puutarha-alue maisemallisesti 

hallitsevalla paikalla. 

50. Mattila, Pekola 

1 

Ellilän kartanon vaiheisiin liittyvä arvokas rakennuskokonaisuus. 

51. Santti, Pekola 

1 

Ellilän kartanon vaiheisiin liittyvä arvokas rakennuskokonaisuus. 

52. Pekolan koulut 

a. Pekolan ent. kansakoulu 

2 

b. Uudempi koulurakennus 

2 

Omaleimainen koulurakennusryhmä vanhan maantien varrella. 

53. Pekolan lava 

3 

Paikallista kulttuurihistoriaa vanhan maantien varrella. 

54. Metsänkylän kartano 

VANHA PÄÄRAKENNUS PALOI v. 2000, OSAYLEISKAAVASSA MERKINTÄ sr-2, MIKÄ ON SYYTÄ MUUTTAA 

a. Metsänkylän talousrakennuksia 

2 

Metsänkylän kartanon monipuolinen, arvokas rakennusryhmä sijaitsee maisemallisesti merkittävällä paikalla 

Vanajaveden rannan ja vanhan maantien välissä. 

91. Kanunki, Nummi 

2 

Historiallisen talonpoikaistilan hyvin säilynyt rakennusryhmä Parolantien varrella. 

Lähdeaineistoa: 

• Hattula. Keskeisten alueiden oikeusvaikutukseton osayleiskaava 24.9.2001. Hattulan kunta ja Suunnittelukeskus 

Oy, Tampere. 

• Marja Ivars - Lauri Putkonen, Kyliä ja kortteleita. Hämeenlinnan ja Hattulan rakennuskulttuuriselvitys. 

7

Hämeenlinna 2003. http://www.hameenlinna.fi /tekniikkajaymparisto/index.phpid=2993 

LIITE 6 

• Kansallismaisema. Julkaisija ympäristöministeriö, alueidenkäytön osasto. Toim. Lauri Putkonen. Vantaa 1993. 

• Marja Mikkola, Sirkka-Liisa Seppälä, Lauri Putkonen ja Heli Jutila, Vanajaveden laakson maisema, esihistoria, 

rakennettu kulttuuriympäristö ja luonto. Hämeen ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 245. 

Hämeenlinna 2001. 

• Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen liitto – Rakennustieto. Hämeenlinna 

2003. http://www.hameenliitto.fi /default.aspdocId=24478 

• Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museovirasto 

– Ympäristöministeriö. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16. Helsinki 1993. 2. painos 1998. 

http://www.nba.fi /rky1993/default.htm 

8

LIITE 6

Liite 3. Maisema - Ramboll

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?