Valkjarvi2014

11 yksilöä, vain kaikkein syvimmistä osista järveä
(r = 0,47, p = 0,021). Näytteenottopaikasta 4
löydettiin yksi tarkemmin määrittämätön sukkulamato
(Nematoda). Lähtelänlahden kolmelle
laiturille nousi järvisampukka (Anodonta anatina),
yksi noutimen runtelema sudenkorennon
toukka (Odonata), yksi juotikas (Hirudinea), ja
yksi vesiskorpioni (Nepa cinerea). Myös näytteenottopaikassa
12 saattoi olla järvisimpukka,
mutta sitä ei saatu noutimella ylös (Laatikko 1).
Pohjaeläinten kokonaistiheys neliömetriä kohden
vaihteli välillä 22 - 1 133 (Taulukko 5). Yksilötiheys
kasvoi selvästi veden syventyessä (kuva
79; y = 76,68x -117,52, F 1,22
= 33,22, p < 0,001, R 2
= 0,602). Hapen määrä pohjasedimentissä (F 1,22
= 1,73, p = 0,202, R 2 = 0,073) ja metri pohjan yläpuolella
(F 1,22
= 2,98, p = 0,098, R 2 = 0,119) ei sen
sijaan näyttänyt vaikuttavan pohjaeläintiheyteen.
Pohjaeläinten tuorebiomassa neliömetriä kohden
vaihteli välillä 89 - 8 111 mg (Taulukko 5).
Tiheyden tapaan myös biomassa kasvoi selvästi
veden syvyyden mukana (kuva 79; y = 492,44x
– 422,26, F 1,22
= 17,33, p < 0,001, R 2 = 0,44). Hapen
määrä pohjassa (F 1,22
= 0,056, p = 0,815, R 2 =
0,003) ja metri pohjan yläpuolella (F 1,22
= 0,558, p
= 0,463, R 2 = 0,025) eivät vaikuttaneet myöskään
tuorebiomassaan. Käytimme näissä analyyseissä
pohjaeläinten tuorebiomassaa kuivabiomassan
sijaan vaa’an mittaustarkkuden vuoksi.
Johtopäätökset
Kuten aiemman tutkimuksen perusteella voi
olettaa, Valkjärven pohjaeläimistö oli lukumäärältään
ja biomassaltaan kohtuullisen runsas,
mutta lajistoltaan köyhä. Mettinen (2006) määritti
tutkimuksessaan keskisyvänteen näytteistä
meidän tutkimuksemme tapaan Chironomus
plumosusta ja C. thummia, mutta myös C. plumosus
”semireductus” -tyyppiä, jota meidän
tutkimuksessamme ei löytynyt. Lisäksi Mettisen
(2006) aineistossa syvänteissä esiintyi oman tutkimuksemme
tapaan sulkasääsken Chaoborus
flavicans toukkia. Mettisen (2006) tutkimuksen
kanssa yhteensopivaa tutkimuksessamme on
myös Procladius-suvun surviaissääskien ilmestyminen
aineistoon syvänteestä väliveteen siirryttäessä.
Mettinen aineistossa pohjaeläinten
märkäbiomassa oli kuitenkin 12 metrin syvyisessä
vedessä 3400 mg / m 2 , ja seitsemässä metrissä
5300 mg/m 2 . Meidän aineistossamme pohjaeläinten
märkäbiomassa sen sijaan lisääntyi
lineaarisesti syvyyden kasvaessa. Määritetyistä
runsaista taksoneista Chrironomys-lajit, harvasukamadot
ja sulkasääsken toukat olivat runsaampia
syvemmällä, ja vain Procladius-toukkia
oli enemmän matalammassa vedessä. Syynä tutkimusten
eroon voi olla vuosien välinen vaihtelu,
tai se, että Mettisen (2006) tutkimus perustuu
vain kahteen näytteenottopisteeseen. Mettisen
(2006) tutkimuksen näytteet myös otettiin noin
kaksi kuukautta oman tutkimuksemme näytteitä
aiemmin syksyllä (20.9.2005).
Valkjärven pohjaeläinlajisto koostuu hapenpuutetta
hyvin sietävistä lajeista, mikä selittänee
sen, ettei hapen määrä näytä vaikuttavan näiden
runsauteen lainkaan. Happitilanteen lisäksi Valkjärven
pohjafaunan lajiköyhyyteen vaikuttanee
myös pohjan mikrohabitaattien puute. Pohjan
sedimentti on hämmästyttävän tasalaatuista
savea, eikä yli 0,55 millimetriä halkaisijaltaan
olevia kiviä tai detritusmuruja jää haaviin kuin
hyppysellinen. Vuonna 2005 tehdyssä viistokaikuluotauksessa
järven pohjasta löytyi 490 kiinteää
kohdetta (http://www.provalkjarvi.fi/taulukko1.pdf),
mutta pinta-alaltaan nämä lienevät
kuitenkin murto-osa pohjan alasta. Valkjärven
pohja on tasaista savea. Ja sen vieressä savea.
Käyttämämme menetelmä osoittautui erittäin
käyttökelpoiseksi Valkjärvellä pohjan pehmeyden
ja tasalaatuisuuden vuoksi. Vain kerran Ekman-noutimen
kanssa oli ongelmia, pisteessä 12,
jossa sattumat ja muutama kivenmurunen onnistui
lukitsemaan noutimen jouset (Laatikko 1).
Jatkossa aiomme keskittyä pohjaeläintutkimuksissa
kolmeen osa-alueeseen: 1) pohjaeliöstön
vuosittaisten muutosten seurantaan tämän tutkimuksen
valikoiduissa havaintopisteissä, 2) mahdollisten
monimuotoisuuskeskittymien etsintään
viistokaikuluotauksessa löydettyjen kohteiden
luona, ja 3) litoraalivyöhykkeen pohjaeläinfaunan
selvittämiseen. Valkjärvellä pohjaeläinfauna
muuttunee nopeasti siirryttäessä rannalta ilmaversois-,
kelluslehtis- ja uposlehtiskasvustojen
läpi paljaalle savipohjalle, joten pyrimme muodostamaan
seurantaan sopivia laskentalinjoja.
94