Kuva 83. Anni ja Arttu laskemassa pohjaeläinsaalista. Kaadoimme seulotut ja etanoli-vesiliuokseen säilötyt näytteet pienissä erissä petrimaljoille, ja nypimme niistä pohjaeläimet kuivauspaperin päälle, ja edelleen punnitukseen 0,001 gramman tarkkuudella (yläkuva). Apuvälineinä käytimme mm. suurennuslaseja, Motic RED-30 -stereomikroskooppeja ja Motic BA210 -mikroskooppeja (alakuva). 93
11 yksilöä, vain kaikkein syvimmistä osista järveä (r = 0,47, p = 0,021). Näytteenottopaikasta 4 löydettiin yksi tarkemmin määrittämätön sukkulamato (Nematoda). Lähtelänlahden kolmelle laiturille nousi järvisampukka (Anodonta anatina), yksi noutimen runtelema sudenkorennon toukka (Odonata), yksi juotikas (Hirudinea), ja yksi vesiskorpioni (Nepa cinerea). Myös näytteenottopaikassa 12 saattoi olla järvisimpukka, mutta sitä ei saatu noutimella ylös (Laatikko 1). Pohjaeläinten kokonaistiheys neliömetriä kohden vaihteli välillä 22 - 1 133 (Taulukko 5). Yksilötiheys kasvoi selvästi veden syventyessä (kuva 79; y = 76,68x -117,52, F 1,22 = 33,22, p < 0,001, R 2 = 0,602). Hapen määrä pohjasedimentissä (F 1,22 = 1,73, p = 0,202, R 2 = 0,073) ja metri pohjan yläpuolella (F 1,22 = 2,98, p = 0,098, R 2 = 0,119) ei sen sijaan näyttänyt vaikuttavan pohjaeläintiheyteen. Pohjaeläinten tuorebiomassa neliömetriä kohden vaihteli välillä 89 - 8 111 mg (Taulukko 5). Tiheyden tapaan myös biomassa kasvoi selvästi veden syvyyden mukana (kuva 79; y = 492,44x – 422,26, F 1,22 = 17,33, p < 0,001, R 2 = 0,44). Hapen määrä pohjassa (F 1,22 = 0,056, p = 0,815, R 2 = 0,003) ja metri pohjan yläpuolella (F 1,22 = 0,558, p = 0,463, R 2 = 0,025) eivät vaikuttaneet myöskään tuorebiomassaan. Käytimme näissä analyyseissä pohjaeläinten tuorebiomassaa kuivabiomassan sijaan vaa’an mittaustarkkuden vuoksi. Johtopäätökset Kuten aiemman tutkimuksen perusteella voi olettaa, Valkjärven pohjaeläimistö oli lukumäärältään ja biomassaltaan kohtuullisen runsas, mutta lajistoltaan köyhä. Mettinen (2006) määritti tutkimuksessaan keskisyvänteen näytteistä meidän tutkimuksemme tapaan Chironomus plumosusta ja C. thummia, mutta myös C. plumosus ”semireductus” -tyyppiä, jota meidän tutkimuksessamme ei löytynyt. Lisäksi Mettisen (2006) aineistossa syvänteissä esiintyi oman tutkimuksemme tapaan sulkasääsken Chaoborus flavicans toukkia. Mettisen (2006) tutkimuksen kanssa yhteensopivaa tutkimuksessamme on myös Procladius-suvun surviaissääskien ilmestyminen aineistoon syvänteestä väliveteen siirryttäessä. Mettinen aineistossa pohjaeläinten märkäbiomassa oli kuitenkin 12 metrin syvyisessä vedessä 3400 mg / m 2 , ja seitsemässä metrissä 5300 mg/m 2 . Meidän aineistossamme pohjaeläinten märkäbiomassa sen sijaan lisääntyi lineaarisesti syvyyden kasvaessa. Määritetyistä runsaista taksoneista Chrironomys-lajit, harvasukamadot ja sulkasääsken toukat olivat runsaampia syvemmällä, ja vain Procladius-toukkia oli enemmän matalammassa vedessä. Syynä tutkimusten eroon voi olla vuosien välinen vaihtelu, tai se, että Mettisen (2006) tutkimus perustuu vain kahteen näytteenottopisteeseen. Mettisen (2006) tutkimuksen näytteet myös otettiin noin kaksi kuukautta oman tutkimuksemme näytteitä aiemmin syksyllä (20.9.2005). Valkjärven pohjaeläinlajisto koostuu hapenpuutetta hyvin sietävistä lajeista, mikä selittänee sen, ettei hapen määrä näytä vaikuttavan näiden runsauteen lainkaan. Happitilanteen lisäksi Valkjärven pohjafaunan lajiköyhyyteen vaikuttanee myös pohjan mikrohabitaattien puute. Pohjan sedimentti on hämmästyttävän tasalaatuista savea, eikä yli 0,55 millimetriä halkaisijaltaan olevia kiviä tai detritusmuruja jää haaviin kuin hyppysellinen. Vuonna 2005 tehdyssä viistokaikuluotauksessa järven pohjasta löytyi 490 kiinteää kohdetta (http://www.provalkjarvi.fi/taulukko1.pdf), mutta pinta-alaltaan nämä lienevät kuitenkin murto-osa pohjan alasta. Valkjärven pohja on tasaista savea. Ja sen vieressä savea. Käyttämämme menetelmä osoittautui erittäin käyttökelpoiseksi Valkjärvellä pohjan pehmeyden ja tasalaatuisuuden vuoksi. Vain kerran Ekman-noutimen kanssa oli ongelmia, pisteessä 12, jossa sattumat ja muutama kivenmurunen onnistui lukitsemaan noutimen jouset (Laatikko 1). Jatkossa aiomme keskittyä pohjaeläintutkimuksissa kolmeen osa-alueeseen: 1) pohjaeliöstön vuosittaisten muutosten seurantaan tämän tutkimuksen valikoiduissa havaintopisteissä, 2) mahdollisten monimuotoisuuskeskittymien etsintään viistokaikuluotauksessa löydettyjen kohteiden luona, ja 3) litoraalivyöhykkeen pohjaeläinfaunan selvittämiseen. Valkjärvellä pohjaeläinfauna muuttunee nopeasti siirryttäessä rannalta ilmaversois-, kelluslehtis- ja uposlehtiskasvustojen läpi paljaalle savipohjalle, joten pyrimme muodostamaan seurantaan sopivia laskentalinjoja. 94
Change language