Valkjarvi2014
Valkjarvi2014
Valkjarvi2014
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Valkjärven pohjaeläimet<br />
Anni Hekali, Arttu Majoinen ja Mika Sipura<br />
Johdanto<br />
Järvien ulappaekosysteemeissä kasviplankton<br />
vastaa perustuotannosta, jonka varassa kuluttajien<br />
ravintoverkot toimivat. Eläinplankton käyttää<br />
ravinnokseen kasviplanktonia, jota puolestaan<br />
hyödyntävät planktonia syövät kalat, ja edelleen<br />
petokalat. Jossain vaiheessa suurin osa kaikkien<br />
näiden sisältämästä aineesta ja energiasta (detritus)<br />
laskeutuu järven pohjaan pohjaeläinten<br />
käytettäväksi. Nämä pohjan profundaalivyöhykkeessä<br />
elävät niin sanotut benthiset eliöyhteisöt<br />
jakaantuvat edelleen monimuotoisiksi vuorovaikutusverkoiksi.<br />
Pohjassa elää detrituksen syöjien<br />
lisäksi myös muun muassa perustuottajia, kasvinsyöjiä,<br />
petoja ja loisia (Brönmark & Hansson<br />
1998, Dodds & Whiles 2010, Bertoni 2011).<br />
Pohjaeläimet jakaantuvat kokonsa puolesta kolmeen<br />
ryhmään: 1) makrofaunaan (pituus tai halkaisija<br />
yli 1 mm), 2) meiofaunaan (0,1 - 1 mm)<br />
ja mikrofaunaan (alle 0,1 mm). Toiminnallisesti<br />
pohjaeläimet jaetaan usein: 1) kerääjiin, jotka<br />
käyttävät ravinnokseen suurikoista detritusta tai<br />
kokonaisia eliöitä, 2) suodattajiin, jotka osittain<br />
pohjaan upottautuneena odottavat detrituksen<br />
laskeutumista, 3) pilkkojiin, jotka keräävät pohjaan<br />
laskeutuneita pienehköjä partikkeleita, 4)<br />
laiduntajiin, jotka keräävät pienikokoista detritusta<br />
pohjan pinnoilta, 5) kaapijoihin, jotka keräävät<br />
tiukkaan kiinnittynyttä detritusta pohjan<br />
pinnoilta, ja 6) petoihin, jotka pyydystävät eläviä<br />
eliöitä (Smith & Smith 2001).<br />
Pohjaeläimet jaetaan usein elinympäristövaatimusten<br />
perusteella 1) kivikkoa suosiviin lithofiileihin<br />
(esim. koskikorentojen toukat virtaavissa<br />
vesissä), 2) hiekkaista pohjaa suosiviin psammofiileihin,<br />
3) pohjaan kaivautujiin (esim. pallosimpukat<br />
ja hernesimpukat), 4) puualustaa suosiviin<br />
ksylofiileihin, ja 5) kasvipintoja suosiviin<br />
fytofiileihin (esim. sudenkorentojen toukat). Osa<br />
pohjaeläimistä elää pohjassa koko elinkiertonsa<br />
(esim. simpukat, katkat), osa vain jonkin osan<br />
elinkierrostaan (hyönteistoukat).<br />
Suomalaisissa järvissä pohjaeläinlajisto on parhaimmillaan<br />
hyvin monimuotoinen. Hyvin<br />
tutkitussa Lammin Pääjärvessä on arvioitu elävän<br />
yli viiden metrin syvyisillä alueilla jopa 128<br />
eläinlajia, mutta yli 40 metrin syvyydellä enää 46<br />
lajia (Hakkari 1986). Hakkarin (1986) mukaan<br />
pohjaeläimistön lajimäärä on suurimmillaan<br />
niukkatuottoisissa ja kirkkaissa vesissä. Niukkatuottoisissa<br />
ruskeavetisissä järvissä lajeja on vähemmän,<br />
ja pienimmillään monimuotoisuus on<br />
rehevissä, ja rehevöityvissä vesissä, joissa pohjalla<br />
on ajoittain puutetta hapesta. Rehevien järvien<br />
pohjasedimentti voi myös olla liian pehmeää<br />
monille eläinlajeille, ja mikrohabitaattien määrä<br />
karuja vesiä vähäisempi. Rehevien vesien rantojen<br />
litoraalivyöhykkeillä pohjaeläinten tiheys,<br />
biomassa ja monimuotoisuus saattavat sen sijaan<br />
nousta hyvinkin suuriksi. Monimuotoisimmillaan<br />
pohjaeläineläinyhteisöt ovat hapekkaissa<br />
virtavesissä (Smith & Smith 2001).<br />
Wiederholm (1980) nosti esiin pohjaeläinten<br />
merkityksen vesien tilan seurannassa. Pohjaeläimet<br />
ovat usein paikallaan pysyviä ja pitkäikäisiä,<br />
joten niiden runsaus ja lajikoostumus kuvaavat<br />
hyvin paikallisia olosuhteita. Muutokset pohjan<br />
85
Change language