kesantopellolla virratessaan. Veden jäähtyminen Valkjärveä kohti johtunee toisaalta syvyyden lisääntymisestä, toisaalta varjoisuuden lisääntymisestä purouoman syventyessä. Pisteessä 4 Lähtelänoja myös sukeltaa metsään. TDS oli ennakkokaavailuissamme tärkeä muuttuja, sillä se kertoo hulevesiongelmasta, esimerkiksi tiesuolan päätymisestä veteen. Kuten kuvasta 70 nähdään, TDS:n vaihtelu on vähäistä, eikä siinä ole minkäänlaista ajallista trendiä. Kahta ensimmäistä havaintokertaa lukuun ottamatta lukemat kuitenkin nousivat kohti Valkjärveä, mikä kertonee matkan varrella Lähtelänojaan kohdistuvasta kuormituksesta. Veden väri näyttää kuvan 70 perusteella keskimäärin vähenevän kohti Valkjärveä. Kolmannella havaintokerralla värilukemat ovat erikoisen korkeita, samoin kuin sameuslukema toisella havaintopisteellä, mikä edelleen heijastuu absorbansseihin ja näkösyvyyteen. Lähtelänojan valuma-alueella ei ole soita, ja metsätkin ovat ohutturpeisia, joten väri veteen on tullut joko maataloudesta tai Klaukkalan hulevesistä. Alun perin melko korkeat värilukemat pienenivät yläjuoksullakin toukokuun jälkeen. Jos kolmannen havaintokerran erikoinen piikki toisen havaintopisteen sameusarvossa (Kuva 70) jätetään huomioimatta, sameudessa on nähtävissä kaksi trendiä: 1) sameus lisääntyy kohti Valkjärveä ja 2) sameus vähenee kesän edetessä. Tämä näkyy käänteisesti myös näkösyvyysarvoissa, ja melko hyvin molemmissa absorbansseissa. Vaihtelu päivien ja havaintoasemien välillä on kuitenkin melko voimakasta. Kiintoaineen määrissä (Kuva 70) näkyy kolme trendiä. 1) Toukokuun alkupuolen mittauksissa kiintoainetta on paljon ja havaintopisteiden väliset erot suuria. Kuten kuvasta 73 nähdään, Lähtelänoja ei ole vastikään perattuja osia lukuun ottamatta uomaltaan tasainen, mikä saattaa aiheuttaa kasvittomana voimakkaan virtauksen aikana täyttyneiden altaiden purkautumisia, ja näiden mukanaan tuomia kiintoainepulsseja. 2) Kiintoaineen suurimmat määrät näyttävät keskittyvän havaintopisteeseen 4. Lähtelänojan uoma on tässä kohdin syvimmillään, ja vähän Syvyys (cm) Virtausnopeus (m/s) 50 40 30 20 10 0 0,8 0,6 0,4 0,2 0,0 1 2 3 4 5 6 7 1 2 3 4 5 6 7 Paikka 23.4. 4.5. 27.5. 18.6. 3.7. Kuva 65. Näytteenottopaikkojen veden syvyydet ja virtausnopeus keskellä puroa. ennen pistettä 4 ojaan liittyy etelästä leveähkö sivuoja (S) 3) Kiintoaineen määrä on kesäkuussa huomattavasti toukokuuta pienempi. Kuva 71 havainnollistaa havaintopisteiden 3 ja 4 välissä Lähtelänojaan etelästä liittyvän sivuojan (S kuvassa 61) vaikutusta Lähtelänojan veden laatuun. Sivuoja on vain muutamia satoja metrejä pitkä, mutta se on melko syvä, ja siinä on yleensä runsaasti vettä (Kuva 68). Ojan valuma-alue muodostuu lypsykarjan laitumista, lypsykarjatilan pihapiiristä, Lepsämäntiestä ja muutamasta pienemmästä tiestä, ja muutamasta omakotitalotontista. Sivuoja osoittautui kaikkien mitattujen muuttujien perusteella selvästi Lähtelänojaa likaisemmaksi. Ensimmäisellä havaintokerralla ojasta mitattiin mm. käsittämättömän suuri, yli 800 mg Pl/l väriarvo. Kuvassa 71 on kuvattu vaaleansinisillä pylväillä Lähtelänojan veden ominaisuudet ennen sivuoja, tummalla violetilla sivuojan ominaisuudet, ja vaalealla violetilla Lähtelänojan veden ominaisuudet sivuojan jäl- 73
Kuva 66. Yläkuvassa Lähtelänojan loppupään meanderointia huhtikuun lopussa. Veden nopeus on mutkan ulkokaarteessa suurempi kuin sisäkaarteessa, joten ulkokaarteen törmä kuluu ja irronnut aines kasaantuu vähitellen sisäkaarteeseen särkäksi. Alakuvassa Lähtelänojan loppupään koivikon vehmautta heinäkuun alussa. Tässä kohdin Valkjärven vesi työntyy pohjoistuulella Lähtelänojaan. 74
Change language