Puokanojan arvo oli sama kuin Valkjärven keskisyvänteen pintavedestä samana päivänä mitattu sameus. Heinäkuussa Valkjärven vesi kirkastui niin, ettei mittarimme resoluutio riittänyt. Purojen sameusarvot pysyivät sen sijaan ennallaan. Johtopäätökset Vaikka tutkimuksemme perustuu vain kahteen havaintokertaan, se riitti paljastamaan tutkittujen purojen luonteenomaisimmat piirteet. Puokanoja virtaa kauneimmassa maisemassa, kumpuilevien hevoslaitumien joukossa, ja laskee vetensä Valkjärveen rehevässä lehdossa. Se on naapuriinsa Hyypiänmäenojaan verrattuna vähemmän savinen, mutta valuma-alueensa ominaisuuksista johtuen arvaamaton Valkjärven kuormittaja. Hyypiänmäenoja sen sijaan virtaa pääosin rehevässä metsässä, joten sen aiheuttama kuormitus lienee tasaisempaa, ja helpommin ennustettavaa. Lähtelänoja on puroistamme omituisin, ja säilytti hyvin salaisuutensa, vaikka toinen ryhmä erikoistui sen tutkimiseen. Puro oli välillä hyvin samea, ja sisälsi ainoana tutkimistamme puroista E. colia. Toisinaan taas Lähtelänojan vesi vaikutti erittäin kirkkaalta, ja ravinnemäärät olivat pieniä. Koska Lähtelänoja on myös suurin Valkjärveen laskevista puroista, sen tutkimiseen on syytä keskittyä jatkossakin, ja jos hoitotoimenpiteitä suunnitellaan, Lähtelänojasta on hyvä aloittaa. Tiiranoja ja Rantalanoja ovat puroistamme pienimmät. Ne ovat niin pieniä, että lopettavat kesällä olemassaolonsa. Tiiranoja vaikutti puhtaalta, eikä se aiheuttane ongelmia Valkjärvelle. Rantalanoja sen sijaan osoittautui yllättäväksi murheenkryyniksi. Valuma-alueen perusteella sen ei pitäisi olla noi samea ja ravinteikas, eikä veden biologisen hapenkulutusken noin suuri. Puokanojan valuma-alueella oli tapahtunut jotain ennen toista havaintokertaa. Sameus, raviteiden määrä ja bakteerien määrät olivat moninkertaistuneet, ja biologinen hapenkulutus paljastaa vedessä jopa jätevesimäisiä piirteitä. Koska teimme vain yhden mittauksen, emme voi tietää, oliko kyseessä vain hetkellinen tila. Koska ojan tuntumassa laiduntaa hevosia, kyseessä voi olla vain yksi sopivaan kohtaan lorautettu virtsa. Myös Vahtera ym. (2009) havaitsivat Puokanojassa ulostekuormitusta E. colin suuriin määriin väitteensä perustaen. Erikoista kuitenkin on, ettei muutos näy aineistossamme lainkaan veden värissä, eikä sähkönjohtavuudessa. Valkjärven valuma-alueella metsämaatkin ovat luontaisesti ravinteikkaita (Pajunen 2010), mutta maatalouden ja taajamien kuormitukseen voidaan vaikuttaa enemmän. Hagman (2009) arvioi pelloilta tulevan fosforikuormituksen olevan noin 50 % Valkjärveen tulevasta kokonaiskuormituksesta. Käyttämässään Vollenweiderin mallissa noin 70 % vähentäminen fosforikuormituksessa riittäisi laskemaan Valkjärven kuormituksen kestävälle tasolle. Tähän pääsemiseksi hän ehdottaa vähintään 15 metrin levyisiä suojavyöhykkeitä pelloille, tarkkoja viljavuusmäärityksiä oikean lannoitusmäärän saavuttamiseksi, pelto-ojien loiventamista ja ojakasvillisuuden lisäämistä, sekä mahdollisesti myös kosteikkojen rakentamista merkittävimpien purojen varsille. Aiempia selvityksiä mukailleen Hagmanin (2009) kartassa kosteikot sijaitsisivat Lähtelänojassa pellolla havaintopisteiden 3 ja 4 välissä, sekä notkossa havaintopisteen 4 ja 5 välissä. Myös Puokanojan, Hyypiänmäenojan ja Järvenpäänpelto-ojan kosteikot sijaitsisivat pellolla melko kaukana Valkjärvestä. vaihtoehtoisesti tässä suunnitelmassa esitetään kosteikkoja aivan Valkjärven tuntumaan, myös Tiiranojaan. Näiden maatalouteen liittyvien toimenpiteiden lisäksi Valkjärven valuma-alueella on syytä huomoida myös maankäytön muutokset, esimerkiksi hevostalouden aiheuttamat haasteet, ja lisääntyvän taajama-asutuksen aiheuttamat toimenpiteet hulevesien puhdistamiseksi (Pajunen 2010). Koska tutkitut purot Järvenpään pelto-ojalla täydennettynä vastaavat mitä ilmeisimmin suuresta osasta Valkjärven kuormitusta, aiomme jatkaa niiden tutkimista Valkjärvi-projektissamme myös jatkossa. Tulevissa tutkimuksissa seuraamme edelleen keväisin purojen tilaa muuttujien ja puroejn määrää lisäten, ja tarkemmin yksittäisten purojen piirteisiin perehtyen. Mikäli Valkjärven hoitotoimenpiteissä päädyttäisiin purojen kunnostamiseen tai vaikkapa kosteikkojen rakentamiseen, tämä tarjoaisi erinomaisen mahdollisuuden myös kokeellisiin tutkimuksiin. 63
Kuva 56. Yläkuvassa tienvarsiojista alkunsa saava Rantalanoja uurtamassaan notkossa roudan sulaessa huhtikuun lopussa. Ojan valuma-alue on varsin pieni, eikä sen vuolauskaan juuri tästä nouse. Alemmassa kuvassa Rantalanojan ryteikköinen näytteenottopaikka Valkjärven partaalla. Yllättäen yläjuoksullaan kirkkaalta näyttänyt Rantalanoja oli molemmilla havaintokerroilla puroista samein. 64
Change language