Valkjarvi2014
Valkjarvi2014
Valkjarvi2014
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
80<br />
130<br />
70<br />
120<br />
Näkösyvyys (cm)<br />
60<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
Kiintoaine (mg/l)<br />
110<br />
100<br />
90<br />
80<br />
70<br />
0<br />
120<br />
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10<br />
60<br />
700<br />
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10<br />
100<br />
600<br />
Sameus (FTU)<br />
80<br />
60<br />
40<br />
Väri (mg Pl /l)<br />
500<br />
400<br />
300<br />
200<br />
20<br />
100<br />
0<br />
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10<br />
0<br />
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10<br />
Paikka<br />
Paikka<br />
Kuva 39. Näkösyvyysputkella (kuva 66) mitattu näkösyvyys, kiintoaineen määrä, sameus ja väri<br />
jokivedessä kymmenessä havaintopisteessä ja Valkjärven säännöstelypadolla (sininen vaakaviiva).<br />
Urttilankulmankin veden väriarvoksi yli 700 mg<br />
Pl/l. Kaiken kaikkiaan väriarvot säilyivät odottamattoman<br />
korkeina koko matkalla. Väri ei kuitenkaan<br />
vähentänyt veden läpinäkyvyyttä, sillä<br />
mittasimme suurimmat näkösyvyysarvot värikkäimmistä<br />
vesistä. Harjulan jälkeen näkösyvyys<br />
pysyi loppumatkan melko tasaisena, kirkastuttuaan<br />
kuitenkin hieman Valkjärven ohituksen<br />
jälkeen. Tästä kertovat myös sameusarvot. Kahden<br />
ensimmäisen paikan veden sameus oli lähes<br />
Valkjärven luokkaa, mutta alkoi matkan edessä<br />
samentua tasaisesti, pois lukien näkösyvyydessäkin<br />
havaittu hetkellinen kirkastuminen Holman<br />
kohdalla. Kiintoainetta oli eniten virran alkupäässä,<br />
Harjulassa lähes 130 mg/l. Valkjärven jälkeen<br />
kiintoainemäärät putosivat Valkjärven tasolle,<br />
nousten kuitenkin hieman Vantaanjoessa.<br />
Kuvassa 40 on esitetty laboratoriossa mitatut<br />
jokiveden ravinnepitoisuudet. Fosfaattifosforipitoisuudet<br />
olivat kolmessa ensimmäisessä,<br />
pääosin metsässä virtaavassa havaintopisteessä<br />
hyvin pieniä, mutta nousivat selvästi Valkjärven<br />
tasoa korkeammiksi joen saavuttua peltoalueille.<br />
Toivolan ja Moottoritien havaintopisteissä pitoisuudet<br />
laskivat väliaikaisesti. Korkein fosfaattifosforipitoisuus<br />
mitattiin Vantaanjoella. Myös<br />
nitraatti-, nitriitti- ja ammoniumtypen määrät<br />
olivat yläjuoksulla vähäisiä, mutta saavuttivat<br />
fosfaattifosforista poiketen huippunsa jo Ojaniitun<br />
kohdalla. Typen määrä oli Matkunojan<br />
ammoniumtyppeä lukuun ottamatta koko virtausmatkalla<br />
vähintään kertaluokkaa Valkjärven<br />
typpimääriä korkeampi. Magnesiumia oli sen sijaanValkjärveä<br />
enemmän vain Aurinkorinteen ja<br />
Kuhakosken kohdalla, ja kaliumiakin oli Valkjärveä<br />
enemmän vain neljässä havaintopisteessä.<br />
Matkunojassa sekä magnesiumia että kaliumia<br />
oli hyvin vähän.<br />
Kuvassa 41 on esitetty vesistä mitatut bakteerimäärät.<br />
Heterotrofisia aerobisia oli Matkunojassa<br />
vähemmän kuin Valkjärvessä, mutta bakteerimäärä<br />
nousi nopeasti Ojaniittuun saakka. Siitä<br />
46