Valkjarvi2014

12,0
105
O 2
(mg/l)
11,5
11,0
10,5
O 2
kyllästysprosentti
100
95
90
85
10,0
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
120
100
80
1400
1200
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
ORP (mV)
80
60
40
20
Rauta (µg/l)
1000
800
600
400
200
0
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
0
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Paikka
Paikka
Kuva 38. Hapen määrä vedessä, hapen kyllästysaste, redox-potentiaali ja veden rautapitoisuus jokivedessä
kymmenessä havaintopisteessä ja Valkjärven säännöstelypadolla (sininen vaakaviiva).
Tulokset
Pilvistä kenttäpäiväämme edeltävä perjantai oli
koko Valkjärvi-projektin tutkimusjakson (21.4.-
22.11.) toiseksi sateisin (22 mm/vrk). Todennäköisesti
tämä vaikutti ratkaisevasti saamiimme
tuloksiin. Jokiuomat olivat täynnä savisen ruskeaa
vettä, ja vesi oli huomattavan kylmää verrattuna
vaikkapa Valkjärven veteen (Kuva 37).
Koska sadevesi on hapanta (tyypillisesti 5,6),
suuri sademäärä vaikuttanee myös kuvassa 37
esitettyihin yllättävän alhaisiin happamuusarvoihin.
Matkunojan vesi oli väriltään humuksellisen
ruskeaa, joten sen alhainen pH-arvo ei yllätä.
Arvo nousi odotetusti siirryttäessä Nurmijärven
savisille peltoaukeille, Harjulan kohdille, muttanousi
sen jälkeen vain hieman.
Kuvassa 37 esitetyt TDS ja johtokyky (sähkönjohtavuus)
mittaavat samaa asiaa, veteen liuenneiden
aineiden kokonaismäärää. Matkunojalla
arvot olivat vielä Valkjärveä alhaisemmat, mutta
nousivat Ojaniittuun mennessä lähtötilanteeseen
nähden kolminkertaisiksi, ja laskivat vähitellen
kohti Vantaanjokea. Matkunojaa lukuun ottamatta
arvot olivat Valkjärveä korkeammat.
Hapen määrä ja kyllästysaste olivat melko korkeita
koko joen matkalla, kuitenkin alemmalla tasolla
kuin Valkjärvessä. Odotetusti liuenneen hapen
määrä oli korkeimmillaan Kuhakosken alla,
ja alhaisimmillaan hitaasti virtaavassa Kyläjoessa
Aurinkorinteen kohdalla. Hapetus-pelkistyspotentiaali
(ORP) nousi tasaisesti Urttilankulmalta
Vantaanjoelle. Raudan määrä vedessä sen sijaan
laski jyrkästi humuspitoiselta Matkunojalta Harjulaan,
ja pysyi tämän jälkeen melko tasaisena.
Valkjärveen verrattuna jokiveden rautapitoisuus
oli kuitenkin koko matkalla korkea (Kuva 38).
Kuvassa 39 on esitetty veden väriin ja sameuteen
liittyvät muuttujat. Odotetusti humuksisen
Matkunojan väriarvo oli korkein, mutta yllättäen
mittasimme maastossa kirkkaalta näyttäneen
45