ASIAN SIIRTO - Aluehallintovirasto

Etelä-Suomi 

Päätös 

Nro 78/2012/2 

Dnro ESAVI/581/04.09/2010 

Annettu julkipanon jälkeen 

4.4.2012 

ASIA 

LUVAN HAKIJA 

Pietari-Kaliningrad merenalaisen valokaapelin rakentaminen Suomen talousvyöhykkeelle 

ja töiden aloittaminen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista 

ZAO Perspective Technologies Agency 

HAKEMUS 

ZAO Perspective Technologies Agency on Etelä-Suomen aluehallintovirastoon 

3.12.2010 toimittamassaan sekä 10.12.2010, 2.2.2011 ja 3.6.2011 

täydentämässään hakemuksessa pyytänyt lupaa Pietari-Kaliningrad merenalaisen 

valokaapelin rakentamiseen Suomen talousvyöhykkeelle sekä 

töiden aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. 

LUVAN HAKEMISEN PERUSTE 

LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA 

Vesilain (264/1961) 1 luvun 15 (88/2000) ja 19 § (88/2000) 

Laki Suomen talousvyöhykkeestä 18 § 

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY 

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ymparistokeskus on päättänyt 

31.8.2010 ymparistövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 

(468/1994) 6 §:n nojalla hakijan elinkeino-, liikenne- ja ymparistokeskukselle 

tuolloin esittämien tietoen perusteella, että Pietari–Kaliningrad 

-tietoliikennekaapelin rakentamishankkeeseen ei sovelleta ymparistövaikutusten 

arviointimenettelyä Suomen tatousvyöhykkeellä. Suunnitelman mukaan 

tietoliikennekaapeli kulkisi Suomen talousvyöhykkeellä 371 kilometriä 

ja upotettaisiin merenpohjaan 250 kilometrin matkalla. Kaapelin upottamiseen 

käytettävän kaapeliauran terän arvioitiin aiheuttavan sedimenttien liikuttelua, 

jonka määrä olisi 62 400 m³. 

ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE │ ymparistoluvat.etela@avi.fi 

puh. 020 636 1040 

fax 03 570 8002 

kirjaamo.etela@avi.fi 

www.avi.fi/etela 

Hämeenlinnan päätoimipaikka 

Birger Jaarlin katu 15 

PL 150, 13101 Hämeenlinna 

Helsingin toimipaikka 

Ratapihantie 9 

PL 110, 00521 Helsinki

Tietoliikennekaapelihanketta varten on sittemmin haettu Suomen talousvyöhykkeestä 

annetun lain mukaista suostumusta valtioneuvostolta sekä 

vesilain mukaista lupaa aluehallintovirastolta. Hakemusasiakirjojen mukaan 

kaapeli kulkee Suomen talousvyöhykkeellä 374 kilometrin matkalla ja 

se upotetaan kaapelinlaskualuksesta merenpohjaan yhteensä 322 kilometrin 

matkalla. Liikuteltavien sedimenttien määrän on arvioitu olevan hieman 

yli 180 000 m³. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ymparistokeskus on 

edellä manittujen seikkojen vuoksi ottanut ympäristovaikutusten arviointimenettelyä 

koskevan asian uudelleen käsittelyyn ja päättänyt 27.10.2011 

hakijan 12.9.2011 toimittaman selvityksen ja 10.10.2011 toimittamien lisäselvitysten 

perusteella, että Pietari–Kaliningrad -tietoliikennekaapelin rakentamishankkeeseen 

ei sovelleta ympäristovaikutusten arviointimenettelyä 

Suomen talousvyöhykkeellä. 

2 

SUUNNITELMA 

Hankkeen tarkoitus 

Hankkeen hyödyt 

Hankkeen tarkoituksena on rakentaa vedenalainen valokuitukaapelijärjestelmä 

Pietarin ja Kaliningradin välille (”Baltian silta”) ja sen käyttäminen. 

Hankkeen johdosta Venäjän federaation eri osien välillä toteutuu luotettava 

tietoliikenneyhteys, joka mahdollistaa uusien laajakaistasovellusten (IP, Internet, 

videokuva, multimediapalvelut) käytön. Samalla tiedonsiirto nopeutuu 

ja kahden toisistaan etäällä olevan kohteen välille saadaan suora tietoliikenneyhteys, 

jolla on pitkä käyttöikä. 

Kaapelilinjan tekniset tiedot 

Kaapelijärjestelmä on vedenalainen yhtenäinen (”pisteestä pisteeseen”) 

tietoliikennelinja, joka on osa Venäjän federaation viestintäverkkoa. Kaapelin 

pituus on 1 100 km, josta 374 km sijoittuu Suomen talousvyöhykkeelle. 

Kaapelin kapasiteetti on 16 x 10 Gb/s. Tiedonsiirtojärjestelmä perustuu 

DWDM-tekniikkaan ja vedenalaisiin välivahvistimiin. 

Kaapelireitti 

Itämeren pohjassa kulkeva kaapeli yhdistää Kaliningradin alueen muuhun 

Venäjän federaatioon. Kaapeli kulkee Venäjän aluevesillä sekä Suomen, 

Ruotsin ja Venäjän talousvyöhykkeillä. 

Kaapelilinjan koordinaattipisteet Suomen talousvyöhykkeellä ovat seuraavat: 

Piste 

Maantieteelliset koordinaatit 

Huomautus 

(WGS-84-koordinaatisto) 

Pituus, itäinen Leveys, pohjoinen 

EG-2 20°27.58 58°52.84 Suomen ja Ruotsin talousvyöhykkeiden 

raja 

BM-14 20°31.04 58°56.42 

BМ-15 20°48.80 59°05.76 

BМ-15А 20°59.57 59°09.92 

S-5 21°01.97 59°11.34 Vedenalaisen kaapelin 

risteämiskohta

3 


risteämiskohta 

BМ-16 21°08.47 59°15.71 

BМ-17 21°22.89 59°16.47 

BМ-18 21°30.41 59°17.83 

BМ-19 22°00.03 59°24.63 

BМ-20 22°30.42 59°29.19 

BМ-21 23°00.87 59°33.75 

BМ-22 23°28.22 59°37.72 

BМ-23 23°53.57 59°40.53 

G-3 23°57.90 59°39.17 Vedenalaisen kaasuputken 


G-4 23°57.98 59°39.12 Vedenalaisen kaasuputken 


BМ-24 23°59.42 59°38.84 

BМ-25 24°09.77 59°41.01 

BМ-26 24°13.98 59°42.23 







BМ-27 24°34.02 59°46.91 



S-10А 24°41.42 59°48.85 Vedenalaisen kaapelin 


S-10B 24°44.53 59°49.66 Vedenalaisen kaapelin 


BМ-28 24°47.24 59°50.37 





BМ-29 24°55.42 59°52.24 

BМ-30 24°59.25 59°52.51 



BМ-31 25°09.95 59°53.50 

BМ-32 25°28.26 59°52.99 

BМ-33 25°56.57 59°52.05 



BМ-34 26°07.71 59°58.39 

BМ-35 26°11.92 59°59.35 

BМ-36 26°18.25 59°59.90 

EG-3 26°20.84 60°00.26 Suomen ja Venäjän talousvyöhykkeiden 

raja 

Kaapelin rakenne 

Kaapelit ovat piioptisia kuitukaapeleita, jotka on suojattu kestävällä PEvaipalla 

ja mitoitettu kestämään merenpohjan olosuhteissa vähintään 25

Kaapelin reitillä olevat kohteet 

Kaapeli- ja putkilinjojen risteämiskohdat 

Kaapelin laskeminen ja upottaminen 

vuotta. Paras suojaus saavutetaan DA-rakenteella (kaksinkertainen panssarointi), 

jota käytetään ei-upotettavilla osuuksilla. DA-rakenne koostuu 

kahdesta galvanoidusta teräslankakerroksesta ja kahdesta ulkoisesta polypropeenisesta 

suojapinnoituksesta. DA-kaapelin halkaisija on 37,5 mm ja 

vetolujuus 400 kN. Yksinkertaista panssarointia (SA) käytetään merenpohjan 

pinnan alle upotettavilla osuuksilla, joissa suojaustarve on vähäisempi. 

SA-rakenne koostuu yhdestä galvanoidusta teräslankakerroksesta ja kahdesta 

ulkopuolisesta polypropeenipinnoituskerroksesta. SA-kaapelin halkaisija 

on 28,0 mm ja vetolujuus 200 kN. 

Kaapelin reitti sille varatulla 500 metrin levyisellä vyöhykkeellä on valittu 

niin, että vedenalaisia luonnollisia ja keinotekoisia esteitä pystytään mahdollisuuksien 

mukaan väistämään. Yksittäisillä osuuksilla, joissa esteitä ei 

voida väistää (kuten risteämiskohdat olemassa olevien kaapeleiden ja putkilinjojen 

kanssa) ja osuuksilla, joilla maaperän ominaisuudet ovat ongelmallisia 

(kalliot, kivet yms.), esteet ylitetään. 

Kohdat, joissa tietoliikennekaapelin reitti risteää olemassa olevien kaapeleiden 

ja putkilinjojen (risteäviä kaapeleita on 12 ja putkilinjoja 2) kanssa, 

valitaan ja hyväksytetään kaapeleiden ja linjojen haltijoilla noudattaen kansainvälisiä 

kaapeleiden suojaussuosituksia. Risteämiskohtia koskevat neuvottelut 

kaapeleiden ja putkilinjan haltijoiden kanssa on aloitettu. 

Kaapeli kulkee Suomen talousvyöhykkeellä 374 kilometrin matkan, josta 

322 km meren pohjan alapuolella ja 52 km pohjan päällä. 

Kaapeli on tarpeen upottaa meren pohjan alapuolelle, jolloin se on suojassa 

mekaanisilta vaurioilta. Vaurioita voi aiheutua troolauksesta, laivojen 

ankkuroinnista ja muista merenpohjassa tehtävistä töistä, kuten kaapelien 

tai putkien laskemisesta. 

Kaapelin upotetaan käyttämällä kelkkatyyppistä (sledge-type cable buriel 

plow) kaapeliauraa. Kyseessä on laajasti käytössä oleva menetelmä, josta 

ei synny läjitysmassoja. Menetelmä on kustannustehokas, nopea ja ympäristön 

kannalta turvallinen. 

Vedenalaista kaapeliauraa hinataan kaapelilaivan perässä kaapelin suunniteltua 

laskureittiä myöten. Kaapelia syötetään alukselta auran rungon 

kautta sen passiiviseen vantaaseen ja siitä meren pohjaan tehtyyn kaivantoon, 

jonka leveys on noin 0,2 m ja syvyys enintään 1,2 m. Samaan kaivantoon 

upotetaan myös toistimet (retranslator) ja liitäntämuhvit. 

Reittiosuuksilla, joissa kaapelia ei voida kaivaa merenpohjaan (kalliopohja, 

vaihtelevat pinnanmuodot, kohdat, joissa kaapeli risteytyy aiemmin asen- 

4

nettujen vedenalaisten kaapeleiden tms. verkkojohtojen kanssa) ja joissa 

auran käyttö ei ole mahdollista, kaapeli lasketaan suoraan merenpohjalle. 

Tällöin aura nostetaan laivan kannelle ja kaapelina käytetään panssaroitua 

kaapelia. Tällaisten ei-upotettujen osuuksien kokonaispituus Suomen talousvyöhykkeellä 

on 52 km. Upottamaton kaapeli on pohjan yläpuolella ainoastaan 

Nord Stream putkijohdon ylityskohdassa, jossa riippuman korkeus 

on noin 1,5 m ja pituus noin 15 m putken molemmilla puolilla. 

Miehittämätöntä vedenalaista robottia (ROV), joka on yhdyskaapelin välityksellä 

kauko-ohjattava laite, voidaan rakentamisaikana tarpeen mukaan 

käyttää avustamaan kaapelin laskemisessa, havaitsemaan reitillä olevia 

esteitä ja korjaamaan kaapelin asentoa meren pohjalla. Robottia ohjaillaan 

laivalta käsin. Sen varustukseen kuuluvat videokamerat, jotka välittävät tietoa 

työn etenemisestä laivaan. Laitteella voidaan korjata kaapelin asentoa. 

Kaapelilaiva liikkuu kaapelia laskiessaan ja upottaessaan noin 1 km/h nopeudella. 

Laivan työskentelynopeus riippuu kaapelin upotussyvyydestä ja 

sedimentin kovuudesta. Yksittäisillä reittiosuuksilla, joissa kaapelia ei voida 

kaivaa merenpohjaan (kalliopohja, vaihtelevat pinnanmuodot, kohdat, joissa 

kaapeli risteytyy aiemmin asennettujen vedenalaisten kaapeleiden tms. 

verkkojohtojen kanssa), kaapeli lasketaan suoraan merenpohjalle. Tätä 

varten aura nostetaan laivan kannelle. Kaapelilaivan etenemisvauhti on tällöin 

enintään 10 km/h. Merenpohjassa mahdollisesti olevien vieraiden esineiden 

raivaamiseksi pois suunnitellulta kaapelin reitiltä kaapelilaivan edellä 

kulkee laiva, joka hinaa perässään naara-ankkuria (cable grapnel anchor). 

Sen liikkumisnopeus on 1,5 km/h. 

Naara-ankkureita on kahta tyyppiä. Käytettävä tyyppi valitaan merenpohjan 

olosuhteiden mukaan. Ensimmäisessä tyypissä joustavaan vaijeriin 

kiinnitettyjä koukkuja (pituus enintään 5,0 m, paino enintään 300 kg) käytetään 

kovaa merenpohjaa (savi- tai kivipohja) raivattaessa. Tämä ankkurityyppi 

toimii välittömästi pohjan tuntumassa. Toisessa tyypissä tavallisen 

ankkurin muotoista naarauslaitetta, jossa on useita naarauspäitä (pituus 

enintään 2,0 m, paino enintään 500 kg), käytetään pehmeää pohjaa (lieju, 

hiekka) käsiteltäessä ja sillä ulotutaan raivaamaan pohjaa 0,7 metrin syvyyteen 

saakka. 

Naara-ankkurin rakenne on suunniteltu sellaiseksi, että ankkuri tarttuu ainoastaan 

vedenalaisiin kaapeleihin tai vastaavanlaisiin esineisiin (vaijeri, 

verkko, ketju yms.) ja nostaa ne kaapelilaivalta käsin ohjattuna meren pohjasta 

korjaustöitä tai poistamista varten. Kun ankkuri on tarttunut tällaiseen 

esineeseen, esine nostetaan laivan kannelle, kunnes se voidaan siirtää satamassa 

pois laivalta. Kaapelireitillä tehdyt merenpohjan tutkimukset osoittavat, 

ettei ole vaaraa siitä, että naara-ankkuri tai kaapelia upotettaessa 

vedenalainen aura tarttuisi suurikokoisiin esineisiin, kuten hylkyihin, miinoihin 

tai tynnyreihin, kun työskennellään kaapelille varatun 500 m:n vyöhykkeen 

sisällä. 

Jos reitillä tulee vastaan ammuksia tms. naara-ankkurin rakenne on sellainen, 

että este on helppo siirtää muutaman kymmenen sentin verran syr- 

5

Kaapelin reitillä olevat kohteet 

jään. Koska on epätodennäköistä, että kaapelin reitillä tulisi vastaan ammuksia, 

upottamistyön vaikutus meren pohjaeliöstöön on melko vähäinen 

ja muihin eliöihin vähäinen. Vaikutus merialueen käyttöön on olematon. 

Naara-ankkurin edessä olevaa merenpohjaa valvotaan kaapelilaivalta käsin 

kaiken aikaa. Mikäli epäilyttäviä kohteita havaitaan, työ keskeytetään, 

kohde tutkitaan ROV-robotin avulla ja tutkimuksen perusteella päätetään 

kohteen väistämisestä. Merenpohjaa naarataan ja esteitä raivataan ainoastaan 

niiltä osin kaapelireittiä, joilla ei ole vedenalaisia kaapeleita tai putkilinjoja 

ja noin 460 m:n säteellä kaapeleiden ja kaasuputkien ylityskohdista. 

Työstä tiedotetaan kaapelien ja putkilinjojen omistajille. Kaapelin asennustyö 

Suomen talousvyöhykkeellä kestää kaiken kaikkiaan noin kolme–neljä 

viikkoa. Vedenalaisen kaapelin laskemisesta aiheutuvat ympäristövaikutukset 

rajoittuvat kaapelin välittömään läheisyyteen ja ovat tilapäisiä ja niistä 

ympäristölle aiheutuva haitta on hyvin vähäinen. 

Tehdyissä tutkimuksissa kaapelin suunnitellulta reitiltä 500 metrin leveydeltä 

ei löytynyt vaarallisia, työ- ja ympäristöturvallisuutta uhkaavia kohteita, 

kuten sotatarvikkeita, tynnyreitä tai laivan hylkyjä. 

Kaapeli tulee risteämään seuraavien vedenalaisten kaapeleiden ja kaasuputkien 

kanssa: 

6 

Reitin 

Piste 

Linja Tiedossa oleva haltija Risteämispisteiden 

koordinaatit 

(WGS-84) 

Pituus, itäinen 

Leveys, pohjoinen 

S-5 Viro (Tahkuna) – 

Ruotsi (Tukholma) 

S-6 Viro (Tahkuna) – 

Ruotsi (Tukholma) 

Telia Sonera 21°01.97 59°11.34 

Linxtelecom 21°04.70 59°13.11 

G-3 Venäjä – Saksa Nord Stream 

AG 

G-4 Venäjä – Saksa Nord Stream 

AG 

23°57.90 59°39.17 

23°57.98 59°39.13 

S-7 Viro (Suurupi) – 

Suomi 

(Porkkalanniemi) 

Estlink 

(Energia) 

24°22.60 59°44.19 

С-8 Viro (Tallinna) – 

Suomi (Helsinki) 

Elion, Estlink 

(Energia) 

24°23.73 59°44.46

7 

S -9 Viro (Meremoisa) – 

Suomi (Lauttasaari) 

S-10 Viro (Tallinna) – 


S-10А Viro (Viimsi) – 

Suomi 

(Porkkalanniemi) 

S-10B Viro (Paljassaare) – 


S-11 Viro (Viimsi) - Suomi 

(Lauttasaari) 

S-12 Viro (Viimsi) – 


TeliaSonera 24°27.17 59°45.28 

Elion, 

Linxtelecom 

24°39.30 59°48.29 

Määrittämätön 24°41.42 59°48.85 

Määrittämätön 24°44.53 59°49.66 

Telia Sonera 24°48.68 59°50.66 

Elisa 24°51.33 59°51.20 

S-13 Latvia (Liepaja) – 


Lattelecom, 

Estlink 

(Energia), 

Linxtelecom 

25°00.65 59°52.64 

S-14 Estonia-Finland 2 

(EE-SF2) 

Elion 26°01.19 59°54.74 

Nord Stream AG:n kaasuputki 

Etäisyys valokaapelista kaasuputkeen on vähintään kaksi kertaa meren 

syvyys siellä, missä kaapeli ja putki lähestyvät toisiaan, kuitenkin vähintään 

100 m. 

Reitit on valittu niin, että yllä mainittua ehtoa on mahdollista noudattaa 

Suomen talousvyöhykkeellä kulkevalla osuudella pisteiden EG-2 ja EG-3 

välillä. Kaapelin reitti leikkaa kaasuputken reitin yhdessä kohdassa pisteiden 

BM-23 ja BM-24 välillä. Tarkka leikkauskohta kaapelin reitin 500 metrin 

vyöhykkeellä hyväksytetään kaasuputken omistajilla. Rakenteilla olevan 

kaasuputken ylitys/risteämiskohta toteutetaan ICPC:n (International Cable 

Protection Committee) suositusten ja muiden kansainvälisten sopimusten 

mukaisesti. Lähestyessään kaasuputkea, kun välimatka on enää noin 460 

m (0,25 merimailia), kaapelialus nostaa kaapeliauran laivan kannelle ja jatkaa 

kaapelin laskua meren pohjalle putkilinjan risteämiskohtaan saakka 

(jolloin risteämiskulma on lähes 90 o ) ja siitä eteenpäin 460 metrin matkalla 

(0,25 merimailia). Sen jälkeen aura lasketaan jälleen meren pohjaan ja 

kaapelin upottamista jatketaan tavanomaiseen tapaan. 

Upottamattomalla osuudella käytetään erityisvahvistettua (kaksinkertainen 

panssarointi) DA-kaapelia, kun taas kohdissa, joissa kaapeli koskettaa välittömästi 

putkilinjaa, käytetään Uraduct-suojauskourua. Uraduct koostuu 

segmenteistä, jotka on valettu sylinterinpuolikkaan (kourun) muotoon.

Kaapelin etäisyys Viron talousvyöhykkeestä 

Segmenttien paksuudet valitaan suojaustason vaatimuksen mukaan. 

Segmenttien materiaali on polyuretaanielastomeeria, jonka mekaaniset ja 

fysikaaliset ominaisuudet voivat olla erilaisia, riippuen käyttökohteesta ja 

ympäristön vaatimuksista. Kaapelilaivalla Uraduct-segmentit kiinnitetään 

ylitettävän putken päälle laskettavaan kaapeliin. Kun kaapeli on laskettu 

merenpohjaan, Uraductsegmentit lepäävät putken päällä ja suojaavat kaapelia 

putken molemmin puolin enintään 50 metrin matkalta. Uraductsegmenttien 

käyttöjärjestys ja -vaihtoehdot putkilinjaa ylitettäessä on hyväksytetty 

Nord Stream AG:n kaasuputken omistajilla. Uraductsuojasegmenttejä 

on käytetty meriympäristössä erilaisia vedenalaisia kaapeli- 

ja putkilinjoja rakennettaessa. 

Kaapelireitin etäisyys Viron talousvyöhykkeen rajalle on: 

• pisteiden EG-2 ja BM-24 välillä vähintään 3 500 m 

• pisteiden BM-24 ja EG-3 välillä vähintään 500 m 

Ottaen huomioon Nord Stream AG:n kaasuputken sijainnin ja sen vaatiman 

turvavyöhykkeen etäisyys kaapelista Viron talousvyöhykkeen rajalle 

on: 

• pisteessä BM-25: 300 m 

• pisteessä BM-27: 320 m 

8 

Rakentamisaikataulu 

Kaapelin käyttäminen 

Kaapelin lasku Suomen talousvyöhykkeellä kestää noin 3–4 viikkoa. Lopullinen 

töiden alkamis- ja päättymisajankohta riippuu sääolosuhteista ja vesilain 

mukaisen rakentamisluvan antopäivästä. Tarkka rakentamisaikataulu 

voidaan esittää vasta, kun kyseinen lupa on saatu. 

Kaapelin käyttöolosuhteet merenpohjassa ovat hyvin vakaat. Kaapelin 

käyttökaudella ei tarvita muita huoltotoimenpiteitä kuin kaapelin sähkönsyötöstä 

varmistuminen, eikä muita huoltotoimia ole myöskään suunniteltu. 

Poikkeuksen muodostavat ulkoisten vaikutusten aiheuttamat kaapelivauriot, 

jotka pitää korjata. Vedenalaisen kaapelijärjestelmän takuuaika on 25 

vuotta. Suomen hallituksen antamaa suostumusta on haettu 50 vuodeksi. 

Kaapelin poistaminen käytöstä 

HANKEALUE 

Kaapelin oletettu käyttöikä on vähintään 25 vuotta. Meren pohjaan upotetun 

kaapelin todellisesta käyttöiästä ei ole varmaa tietoa, joten suunnitelmia 

sen poistamisesta ole laadittu. 

Yleistä 

Suomenlahti on Itämeren itäinen osa ja sen vesialueella on Suomen, Viron 

ja Venäjän aluevesiä ja talousaluetta. Suomenlahden pinta-ala on 29 500 

km 2 , pituus 420 km, leveys 70–130 km ja keskisyvyys 38 m (syvin kohta 

121 m). Vedenalaisen kaapelin kokonaispituus Suomen talousalueella on 

374 km, josta 322 km upotetaan merenpohjaan. Meren keskisyvyys kaape-

lin reitillä on 90 m ja etäisyys Suomen rantaviivasta vähintään 30 km. Kaapelille 

on avomerellä varattu 500 metrin levyinen vyöhyke. 

9 

Merenpohja 

Maaperätutkimuksessa on selvitetty pohjasedimentin ominaisuuksia kaapelin 

reitillä sen eri osuuksilla. 

Osuuden pituus/Reitin pituus 

kumulatiivisesti EG-2:sta EG 

3:een, km 

Sedimentin laatu 

ja kerrospaksuus merenpohjassa osuuksittain (kaapelin 

enimmäissyvyyden ollessa 1,2 m) 

5/5 Hiekka, sora ja somerokerros, paksuus 10–60 cm, pohjamaana 

savi ja siltti, kerrospaksuus yli 150 cm 

40/45 Liejuinen savi, kerrospaksuus 100–300 cm 

25/70 Merenpohjan pinnalla suurissa pitkissä painanteissa liejuinen 

savikerros enintään 200–250 cm 

5/75 Liejuinen savi, kerrospaksuus 50–100 cm, pohjamaana moreenisiltti, 

kerrospaksuus yli 100 cm 

100/175 Liejuinen savi, kerrospaksuus 100–150 cm, pohjamaana 

harmaasavi (lustosavi), kerrospaksuus yli 150 cm 

10/185 Liejuinen savi, kerrospaksuus 100 cm, pohjamaana harmaasavi 

(lustosavi), sora ja somero, kerrospaksuus 100– 

150 cm 

100/285 Liejuinen savi, kerrospaksuus 10–50 cm, pohjamaana harmaasavi 

(lustosavi), kerrospaksuus yli 150 cm 

10/295 Hiekka, karkeus vaihtelee, kerrospaksuus 50 cm, pohjamaana 


5/300 Someromaa, jossa sora- ja hiekkakerroksen paksuus 50 

cm, pohjamaana plastinen siltti ja hiekkainen siltti, sora ja 

somerokerros, paksuus yli 150 cm 

10/310 Liejuinen savi, kerrospaksuus 10–50 cm, pohjamaana harmaasavi 

(lustosavi), kerrospaksuus yli 200 cm 

20/330 Harmaasavi (lustosavi), kerrospaksuus yli 200 cm 

44/374 Hiekka, karkeus vaihtelee, kerrospaksuus 50 cm, pohjamaana 


Virtaukset 

Kaapelin laskualueella meressä on pysyviä virtauksia ja tuulen aiheuttamia 

virtauksia. Pysyvä pintavirtaus etenee Suomenlahden etelärannan suuntaisesti 

itään. Nevanlahdella tämä virtaus yhtyy Nevajoen vesien virtauksiin 

ja kääntyy luoteeseen ja etenee Suomenlahden pohjoisrannan suuntaisesti 

länteen, kunnes saavuttaa jälleen Itämeren pääaltaan. Pysyvät virtaukset 

ovat Itämeressä heikkoja ja epävakaita. 

Tuulien aiheuttmat virtaukset ovat yleensä voimakkaampia kuin pysyvät 

virtaukset. Itämerellä tuulien aiheuttamien virtausten nopeus saavuttaa

7 km/h myrskyn aikana. Vuorovesivirtaukset alueella ovat heikkoja eikä 

niillä ole suurta merkitystä merenkulun kannalta. Keskimääräinen nopeus 

avomerellä on 0,5–1,0 km/h. 

Koska lähes 95 % kaapelin reitistä Suomen talousvyöhykkeellä kulkee yli 

60 metrin syvyydessä, vaikuttavat pohjasta kohoavaan sedimenttiin lähes 

yksinomaan pohjavirtaukset. Virtausnopeudet ovat enintään 2 сm/s. 

10 

Vedenlaatu 

Kaapelin laskualueella Suomenlahden vedenlaatu on luokiteltu pääosaltaan 

joko erinomaiseksi tai hyväksi. Itämeren suolapitoisuuteen vaikuttavat 

kausivaihtelut, sateisuus, haihtuvuus, makeanveden valunta ja jääolosuhteet. 

Avomerellä suolapitoisuus on 0,6–0,7 ‰ Keväällä suolapitoisuus laskee 

sulamisvesien johdosta ja jokien virtaaman kasvun johdosta. Veden 

keskimääräinen kuukausilämpötila kaapelin laskualueella vaihtelee 0–20 

asteen välillä. Alin kuukausilämpötila on helmi-maaliskuussa, jolloin kuukauden 

keskilämpötila on lähellä 1 astetta. Korkein keskilämpötila (15–18 

astetta) on heinä–elokuussa. Vesi on alueella kirkkaimmillaan talvella ja 

näkösyvyys avomerialueilla ulottuu 18 metriin saakka. Keväällä näkösyvyys 

vaihtelee 9–14 metriin. Vesi on vihertävää ja harmahtavaa väriltään. 

Näkösyvyys on heikointa kesällä, kun planktonkasvu on voimakkainta; 

tällöin näkösyvyys on keskimäärin vain 6–8 metriä, enimmilläänkin 12 

m. Syksyyn mennessä näkösyvyys lisääntyy ollen keskimäärin 9–11 m ja 

avomerellä jopa 14 m. Fosforin vapautuminen merenpohjan sedimenteistä 

on viime aikoina lisääntynyt merenpohjan happikadon vuoksi. Rehevöityminen 

aiheuttaa happikatoa, nauhamaisten levien ja syanobakteerien (sinilevä) 

kasvua kesäkautena ja vaikuttaa benttiseen yhteisöön. 

Orgaaniset ja epäorgaaniset haitta-aineet 

Itämeren vedessä on orgaanisia aineita (öljypäästöt, muut hiilivedyt) ja 

raskasmetalleja (kadmium, lyijy ja elohopea). Lisäksi merenpohjaan on 

upotettu kemiallisia aseita. Raskasmetallien lähteitä ovat hajapäästöt, kuten 

maa- ja metsätalous sekä teollisuus ja yhdyskunnat sekä sadannan 

myötä tulevat päästöt. 

Pohjanäytteitä otettiin 52 meren pohjasta kaapelireitiltä. Näytteistä tutkittiin 

ensisijaisesti pohjasedimentin fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia Näytteiden 

satunnaistestaukset ja analyysit, joissa selvitettiin haittaainepitoisuuksia, 

olivat luonteeltaan avustavia ja melko rajoittuneita, ja 

niissä selvitettiin lähinnä laadullisesti yksittäisten raskasmetallien, DDT:n ja 

rikkivedyn (H 2 S) pitoisuuksia. Lisäksi on käytetty Nord Stream AG:n kaasuputken 

linjalla (melko lähellä tulevaa kaapelia) tekemien tutkimusten julkisesti 

saatavissa olevia tuloksia. 

Pohjasedimentin kokonaisfosforipitoisuus kaapelin reitillä vuonna 2009 oli 

410–5 400 mg/kg ja typpipitoisuus 250–13 000 mg/kg. Koska kaapeli lasketaan 

hyvin lähelle putkilinjaa, käytettiin Nord Streamin AG:n tutkimustietoja.

11 

Metalli Analysoitu Normalisoitu 

Pitoisuus keskimäärin 

mg/kg, keskimäärin 

(min.–max) 

Pitoisuus keskimäärin 

mg/kg, keskimäärin 

(min.–max) 

Arseeni 12.3 (4.5–29) 7.1 (2.4–17.0) 

Kadmium 1.09 (

Pohjasedimenttien dioksiinipitoisuudet kaapelireitin välittömässä läheisyydessä 

ovat enimmäkseen alempia kuin Suomessa ympäristöministeriön 

ohjeen raja-arvot. 

Dioksiinit Dioksiinipitoisuudet Itämeren pohjasedimenteissä vaihtelevat välillä 500– 

1 500 pg/g (keskimäärin), mikä toksisena ekvivalenttina vastaa 10–30 pg/g 

(keskimäärin) (WHO-TEQ). Meren pohjan kerrostumat sisältävät PCDD- ja 

PCDF-yhdisteitä eli dioksiineja, jotka ovat hitaasti hajoavia ja pysyviä orgaanisia 

yhdisteitä ja jotka voivat aiheuttaa vakavia ja pitkäaikaisia vaikutuksia 

meriympäristössä (kalat, koko ekosysteemi) ja myös ihmisen terveydelle. 

Pohjakerroksiin kerääntyneet dioksiinit sitoutuvat pohjan hiukkasiin 

ja hajoavat hitaasti. Hiukkasmuodostuksen mallinnuksessa todettiin, 

ettei pohjakerroksen kiintoaines leviä koko vesikerrokseen, vaan keskittyy 

noin 1 metrin kerrokseen pohjasta ja laskeutuu sitten takaisin pohjaan. 

Tehtyjen laskelmien perusteella voidaan katsoa, että Suomen talousalueella 

kaapelin laskemisen johdosta pohjasta kohoaa veteen 20 mg dioksiinia 

(WHO-TEQ). Koska suuri osa dioksiineista on sitoutunut kiintoainekseen, 

on arvioitu, että niiden leviäminen vastaa kiintoaineksen leviämistä pohjakerroksista. 

Kiintoaines laskeutuu takaisin pohjaan jonkin ajan kuluttua. 

Vaikutus vesikerrokseen on vähäinen eikä rikastumista ravintoketjussa tapahdu. 

12 

Linnut 

Nisäkkäät 

Kalat ja kalakannat 

Suomenlahden rannikon linnusto on monipuolista; alueella tavataan noin 

70 vesilintu- ja kahlaajalajia. Lintulajeista puolet on muuttolintuja. Koska 

Itämeren yli kulkee tärkeä lintujen muuttoreitti, tavataan alueella 17 arktista 

lintulajia. Muuttoa edeltää parveutuminen. Suomenlahden alueella tavataan 

kaikkia vesilinnuille ja kahlaajille luonteenomaisia muuttotyyppejä. 

Monilukuisimpia muuttajia ovat puolisukeltajasorsat, sotkat, joutsenet, 

hanhet, sirrit ja lokit. 

Itämeressä on tavattu 10 merinisäkäslajia. Hylkeistä Itämerellä tavataan 

itämerennorppaa (Phosa hispida Botnica), harmaahyljettä (Halichoerus 

grypus Macrorhynchus) ja hyljettä (Phoca vitulina). Valaseläimistä Itämerellä 

tavataan Atlantin pullonokkadelfiiniä (Tursiops truncatus, Montagu) ja 

valkokuonodelfiiniä (Lagenorhynchus albiostris, Gray) ympärivuotisesti, 

pyöriäistä (Phocoena phocoena phocoena, L) vain kesäkautena. Pikkumiekkavalasta 

ja mustaa miekkavalasta (Pseudorca crassidens, Owen) 

sekä miekkavalasta (Orcinus orca, L) tavataan satunnaisesti. 

Itämeressä (ilman Tanskan salmia) on yli 70 kalalajia, jotka kuuluvat 29 eri 

heimoon. Tärkeimpiä kalastuksen kannalta ovat silli/silakka, kilohaili, turska 

ja kampela, jotka ovat sopeutuneet elämään murtovedessä. Makeanveden 

ja murtoveden kalalajeja on tavattu Itämeren alueella rannikoilla, lahdissa 

ja jokien suistoissa 40 lajia. Näitä ovat mm. hauki, särki, merisiika ja kuore. 

Vaelluskalalajeja ovat lohi, taimen ja ankerias.

13 

Plankton ja pohjaeliöstö 

Kasviplanktonin kehitys Itämeressä on selkeän kausiluontoista. Panktonin 

biomassalla on kolme selvää huippukautta: kevät, kesä ja syksy. Suomenlahden 

kasviplanktonin vuosituotanto on noin 70 g C/m 2 . 

Vähäisen suolaisuuden vuoksi Itämeressä on vain vähän eläinplanktonlajeja. 

Suomenlahden eläinplanktonin kokonaismääräksi on arveltu 36 200 

yksilöä/m 3 . Määrän ja biomassan kausivaihtelut ovat tyypillisiä. 

Itämeren pohjaeläimistön perustan muodostavat halkoisjalkaiset äyriäiset 

ja kilkit (Saduria entomon). Pienikokoinen pohjaeliöstö on tärkeä kalojen 

ravinnonlähde. Pohjaeläinten biomassa ei jakaudu tasaisesti Itämeren vesialueelle. 

Syvissä painanteissa biomassaa ei juuri ole, kun taas sinisimpukkamatalikoilla 

pohjaeläimiä voi olla useita kiloja neliömetriä kohden. 

Keskimääräinen biomassaa Suomenlahdella on 16,3 g/m 2 . Suomenlahden 

keskiosien laajoilla alueilla pohjaelämistö puuttuu kokonaan, kun taas tuotteliain 

kerros on 20–30 metrin syvyydessä. Happikadon vuoksi täysin pohjaeliöttömän 

alueen kokonaispinta-ala Itämeressä on 40 000–60 000 km 2 . 

Luonnonsuojelualueet 

Suomenlahdella on kaksi luonnonsuojelualuetta. Tammisaaren saariston 

kansallispuisto sijaitsee Raaseporin ja Hangon kaupunkien läheisyydessä. 

Itäisen Suomenlahden kansallispuisto sijaitsee Haminan ja Kotkan kaupunkien 

edustalla. Kaapelin reitti kulkee näiden luonnonsuojelualueiden ulkopuolella. 

Laivaliikenne 

Kalastus 

Kaapelireitti Suomen talousvyöhykkeellä on vilkkaan ja kasvavan laivaliikenteen 

aluetta. Teknologian tutkimuskeskus VTT on laskenut, että öljykuljetukset 

kasvavat Suomenlahdella nykyisestä 145 miljoonasta tonnista 

vuodessa 250 miljoonaan tonniin vuoteen 2015 mennessä. Vuosittain 

Suomesta lähtee noin 16 miljoonaa henkeä autolautoilla ja muilla laivoilla. 

Heistä noin 6 miljoonaa matkustaa Helsingin ja Tallinnan väliä. Suomenlahdella 

riskitekijä on matkustaja- ja rahtialusten risteävät reitit. Riskiä lisäävät 

lahdella purjehtivat monilukuiset huviveneet. Laivojen keskinopeus 

on 15–20 solmua ja osa laivoista on suuria konttialuksia ja tankkereita, jotka 

kuljettavat lasteja Keski-Euroopan satamista Venäjälle. Yleensä laivat 

liikkuvat ko. reitillä 8–10 aluksen ryhmissä. Vilkkainta liikenne on Helsingin 

ja Tallinnan välillä. Kesäaikana alusten määrä tällä reitillä kasvaa 2–3 - 

kertaiseksi. 

Suomenlahdella harjoitetaan Itämeren kalastussäännön mukaiseta troolikalastusta 

yli 20 metrin syvyydessä. Itämerestä pyydetään neljää tärkeätä 

kalalajia: silakkaa, kilohailia, lohta ja turskaa, joiden kalastusta Itämeren 

maat säätelevät yhdessä ja joiden osuus kaikesta kalastuksesta on 75 %. 

Aktiivinen kalastus vaikuttaa Itämeren kalalajien monipuolisuuteen ja heikentää 

yksittäisten lajien kantoja. Tällaisia ovat etenkin silakka, lohi ja siika. 

Suomen kalastuslaivasto koostuu troolareista, verkkokalastusaluksista

ja rannikkoaluksista. Troolarit pyytävät silakkaa ja kilohailia, joiden osuus 

Suomenlahdella on suurin sekä määrällisesti että rahassa arvioituna. Kilohailia 

saadaan silakanpyynnin ohessa. Pelagiaalista troolausta harjoitetaan 

enimmäkseen Itämeren altaassa ja Suomenlahdella. Silakkaa pyydetään 

yleensä yksittäistroolilla. 

Kalojen rysäpyynnissä kalastus tapahtuu rannikon tuntumassa ja saaristoissa. 

Suomen rannikolla pyydetään silakkaa, turskaa, kampelaa ja makeanveden 

kaloja ankkuriverkoilla. Pyynti tapahtuu pienveneistä, paitsi 

turskan pyynti, jota harjoitetaan myös avomerellä. Kotitarvekalastuksen 

saaliina on makeavedenkaloja, jotka eivät kuulu kalastuskiintiöihin. Suomenlahden 

rannikolla harjoitetaan myös kampelan kalastusta. 

14 

Ampuma-alueet 

Kaapelireitti kulkee mahdollisten ampuma-alueiden ulkopuolella. 

Kulttuuriperintökohteet Kaapelireitti kulkee mahdollisten kulttuuriperintökohteiden (kuten laivojen 

hylyt) ulkopuolella. Reitillä tehdyissä tutkimuksissa ei havaittu tällaisia kohteita 

kaapelille varatulla 500 metrin vyöhykkeellä. 

VAIKUTUKSET 

Vaikutukset merenpohjaan 

Sedimentin leviäminen 

Aura rikkoo merenpohjaa, minkä seurauksena osa auran nostamasta kiintoaineksesta 

jää leijumaan veteen. Tästä on seurauksena veden sameuden 

lisääntyminen ja mahdollinen aineiden liukeneminen pohjasedimenteistä 

veteen. Kapelityökohteista saatu aiempi kokemus osoittaa, että merenpohjan 

häiriintyminen kaapelivaon kohdalla on vähäistä ja merenpohja 

palautuu nopeasti ennalleen. Vaikutus leviää kaapeliauraa hinattaessa 

noin 4 m:n alueelle meren pohjassa. 

Kaapeliauraa hinataan kaapelilaivan perässä suunniteltua kaapelinlaskureittiä 

myöten. Kaapelia syötetään alukselta auran rungon kautta sen passiiviseen 

vantaaseen (”veitseen”) ja siitä meren pohjaan tehtyyn vakoon, 

jonka leveys on enintään 0,2 m ja syvyys enintään 1,2 m. Kaapeliauran terä- 

ja vannasrakenteen ansiosta vako voidaan avata ja kaapeli asettaa siihen 

ilman, että maa-ainesta jouduttaisiin poistamaan ja läjittämään toiseen 

paikkaan merenpohjalle. Syntyvä vako vetäytyy luonnollisella tavalla umpeen 

auranterän levittämän maa-aineksen painosta. Merenpohjan pinnan 

epätasaisuudet täytetään ja tasoitetaan välittömästi erikoisrakenteisen, auranvantaan 

taakse asennetun siiven avulla. Varsinaista maa-aineksen kaivua, 

siirtoa tai varastointia ei tapahdu kaapelia laskettaessa ja upotettaessa 

merenpohjaan 

Kaapeliauran jalakset sekoittavat myös sedimenttiä. Jalasten leveys on 0,8 

m ja ne uppoavat sedimenttiin auran painosta enintään 0,2 metriin saakka.

Suomen talousvyöhykkeellä noin 322 km:n matkalla kaapeli upotetaan merenpohjaan. 

Kaapelin upotuksessa möyhennettävän sedimentin kokonaistilavuus 

on 180 000 m 3 . 

Leviävien sedimenttien enimmäismäärä Suomen talouvyöhykkeellä kaapelireitillä 

naara-ankkuria käytettäessä on noin 150 tonnia. Kaapeliaura aiheuttaa 

sedimentin leviämistä 1 850 tonnia. 

15 

Ravinteet 

Haitalliset aineet 

Ravinteet (fosfori, typpi), jotka vapautuvat pohjakerroksista kaapeliauran 

möyhentäessä pohjaa ja lyhytaikaisesti nostaessa kiintoainetta veteen, eivät 

pysty kiihdyttämään kasviplanktonin kasvua (koska ne eivät ylety valoisiin 

kerroksiin) eivätkä lisää biomassan kasvua ja vastaavasti happikatoa 

orgaanisen aineksen lahotessa. Happea kuluttavien aineiden päästöt kaapelia 

laskettaessa eivät heikennä merenpohjan happitilannetta. Töiden 

mahdollisesti aiheuttama ravinteiden pitoisuuksien kasvu on merkityksetön 

verrattuna Itämeren altaan ravinnekuormitukseen. Koska suuri osa merenpohjan 

ravinteista on sitoutunut hiukkasiin, ne eivät kiihdytä perustuotantoa, 

vaan laskeutuvat saman tien takaisin pohjaan. Ravinteiden kohoaminen 

pohjasta ei lisää niiden kokonaispitoisuuksia eikä niiden vaikutus pohjan 

veden laatuun ole merkittävä. 

Orgaaniset haitta-aineet pidättyvät meriveden orgaanisiin pienhiukkasiin ja 

kulkeutuvat sedimentaation seurauksena meren pohjaan ja varastoituvat 

sedimenttiin. Haitta-ainetta voi esiintyä myös veteen liuenneina. Yksittäiset 

meren pohjan kerrostumat sisältävät myrkyllisiä aineita, kuten rikkivetyä 

(H 2 S), joiden pitoisuudet voivat olla korkeita. Kaapelin laskun ja upottamisen 

aikana on mahdollista, että rikkivetyä vapautuu meren pohjasta, jolloin 

se reagoi veden hapen kanssa muodostaen H 2 SO 4 . Tämän johdosta vesikerroksen 

happipitoisuus voi laskea. Ilmiön vaikutus on tilapäinen, sillä veden 

vaihdunta korvaa happivajeen. 

Metallien ja pohjasedimenttien orgaanisten aineiden kohonneet pitoisuudet 

voivat vaikuttaa haitallisesti eliöihin. Pitoisuuksien haitallisuus riippuu aineesta 

ja vaikutuksen kohteesta (eläin, kasvi). Ollakseen toksikologisesti 

vaikuttava haitta-aineen on oltava biologisesti eliöiden ulottuvilla. Halokliinin 

ja termokliinin rajapinta estää haitta-aineiden siirtymisen pohjakerroksesta 

ylempiin vesikerroksiin, joissa biologinen toiminta on aktiivisempaa. 

Koska kaapelia laskettaessa ei tehdä varsinaisia kaivutöitä eikä läjitettäviä 

vedenalaisia maamassoja synny ja koska kaapelivakoa ei peitetä muualta 

tuodulla maamassalla, hankkeen rakentamisaikainen raskasmetallien ja 

dioksiinien kokonaismäärä on täysin verrannollinen Suomenlahden raskasmetalli- 

ja dioksiinipitoisuuteen ennen rakentamistyön aloittamista. 

Koska haitta-aineet liukenevat veteen hitaasti, voidaan olettaa, että rakentamistyöt 

aiheuttavat ainoastaan haitta-aineiden siirtymistä paikasta toiseen 

meren pohjalla. Pohjalle laskeutunutta sedimenttiä kohoaa veteen 

arviolta yhteensä noin 2 000 tonnia (naara-ankkurin ja kaapeliauran toiminnan 

yhteen laskettu vaikutus). Pohjasedimentin tulosten perusteella 

keskimääräinen dioksiinipitoisuus sedimentin pintakerroksessa (0–30 cm) 

on 10 pg/g (WHO-TEQ). Dioksiinit ovat päätyneet mereen viimeisten 100

Vaikutukset veden laatuun 

Vaikutukset eliöstöön 

Pohjaeläimet 

vuoden aikana ja niitä löytyy enimmäkseen 30 cm pintakerroksesta. Dioksiinien 

sukulaisyhdisteitä ovat penta- ja heptakloorifuraanit ja pentaklooridioksiinit, 

joiden osuus on 66 % toksisen ekvivalentin pitoisuudesta. 

Haitta-aineita sisältävien pohjakerrosten sekoittuessa veden kanssa osa 

kiinteistä haitta-aineista pysyy sidoksissa kiintoaineeseen, kun taas toiset 

aineet liukenevat veteen, koska vapaassa vedessä pitoisuudet ovat pienempiä 

kuin sedimenttien huokosvedessä. 

Kaapelin laskemisen seurauksena veteen leviävien dioksiinien kokonaismäärä 

on noin 20 mg (WHO-TEQ). Työstä aiheutuva haitta-aineiden liikkeellelähtö 

on vähästä ja vaikutus paikallista sekä tilapäistä. 

Vedenalaisten kaapeleiden rakenteissa käytetään eristeenä polyeteeniä, 

joka on erittäin kestävä ja vettähylkivä aine. Panssarointilanka, jolla kaapeli 

suojataan, on sinkittyä hiiliterästä, minkä ansiosta sen ruostuminen on hyvin 

vähäistä. Merenpohjaan upotetusta kaapelista saattaa pitkän ajan kuluttua 

liueta vähäisiä määriä sinkkiä. Kaapelin uloimmat kerrokset on 

suunniteltu suojelemaan galvanoituja lankoja merivedeltä. Ne koostuvat 

useasta polypropyleenipunoskerroksesta. 

Kaapelin laskeminen ja upottaminen vedenalaista auraa käyttäen ei aiheuta 

huomattavaa meriveden laadun heikentymistä. Kaapeliauran käytöstä 

saadun kokemuksen mukaan möyhentyvästä merenpohjan maaaineksesta 

siirtyy veteen kiintoaineeksi vain noin 1–5 %, joskin määrä on 

riippuvainen maa-aineksen raekoostumuksesta. Kiintoaineen kohoaminen 

veteen on suurinta liejupitoisilla maa-aineksilla, joiden raekoko on

17 

Linnut 

Nisäkkäät 

Linnuille aiheutuva melu- ja visuaalinen haitta on lyhytaikaista ja paikallista. 

Kaapelin laskeminen ja upottaminen eivät vaikuta välittömästi merinisäkkäisiin, 

sillä eläimet voivat paeta niiltä alueilta, joilla melu tai veden kiintoainespitoisuus 

kohoaa. Kaapelilaivan työskentelynopeus on hyvin pieni, joten 

on epätodennäköistä, että laiva tai aura vahingoittaisi eläimiä fyysisesti. 

Nisäkkäille aiheutuva melu- ja visuaalinen haitta on lyhytaikaista ja paikallista. 

Kalat ja kalakannat 

Vaikutukset suojelualueisiin 

Kaapelin laskemisella ja upottamisella ei ole välitöntä vaikutusta kaloihin, 

sillä kalat voivat paeta niiltä alueilta, joilla veden kiintoainespitoisuus (10– 

20 mg/l) kohoaa. Arvion mukaan kiintoaines laskeutuu takaisin pohjaan 

noin 3 tunnin sisällä kaapeliauran ohitettua kohdan. Koska kiintoainespitoisuuden 

kohoaminen on tilapäinen ja paikallinen ilmiö, ei kaapelin laskun 

voida katsoa vaikuttavan haitallisesti aikuisiin kaloihin, kalanpoikasiin tai 

mätiin. Kaapelilaivan työskentelynopeus on lisäksi hyvin pieni, joten on 

epätodennäköistä, että laiva tai aura vahingoittaisi kaloja fyysisesti. 

Hakkeella ei ole vaikutusta suomalaisiin luonnonsuojelualueisiin. 

Vaikutukset Itämeren tilan seurannassa käytettäviin tieteellisiin seuranta-asemiin 

Vaikutukset kalastukseen 

Hankkeella ei ole vaikutusta Itämeren tilan tutkimus- ja seuranta-asemiin. 

Hanketta suunniteltaessa on otettu huomioon Suomen talousvyöhykkeellä 

sijaitsevat HELCOM- ja FIM-pitkäaikaisseuranta-asemat eikä hanke vaaranna 

niiden toimintaa. 

Kaapelin laskutyö ei edellytä turva-alueiden erottamista merellä, joten merkittävää 

haittaa kalastukselle ei aiheudu. Työt voivat häiritä kalastusta tilapäisesti 

kaapelin laskemisen aikana. Tällöin kalastusaluksia pyydetään lyhyeksi 

ajaksi välttämään liikkumista ja kalastusta kaapelialuksen välittömässä 

läheisyydessä (noin 1 merimaili (=1,85 km)). Näissä tilanteissa 

kaapelialukseen sovelletaan COLREGS-sääntöjä (International Rules of 

Preventing Collision at Sea), koska kaapelilaivan liikkeet ovat rajoitettuja. 

Kalastusalukset, jotka havaitsevat kaapelialuksen tai voivat sen havaita, 

saavat 24 tunnin määräajan, jonka sisällä niiden on järjestettävä toimintansa 

ja jonka jälkeen niiden liikkeet eivät saa estää kaapelilaivan liikkumista. 

Koska merenkulun normaalit turvallisuustoimet edellyttävät ilmoituksen tekemistä 

kaapelilaivan sijainnista kalastuslaivoille, ei aluksen toiminnasta 

aiheudu varsinaista haittaa kalastukselle. Merenkulun viranomaisia informoidaan 

koko ajan kaapelityön etenemisestä. Rannikkovartiosto tiedottaa 

kaikille aluksille (myös kalastusaluksille) merellä tehtävästä työstä tiedo-

Vaikutukset laivaliikenteeseen 

Vaikutukset sotilasalueisiin 

Vaikutukset kulttuuriperintökohteisiin 

Vaikutukset kaapeleihin 

tusvälineiden ja Navtext-lähetysten välityksellä. Kalastusalukset voivat siten 

suunnitella toimintansa ja välttää kaapelityöalueita, joten haitta ei ole 

sen suurempi kuin tavanomaisen vilkkaan meriliikenteen kalastukselle aiheuttama 

haitta. 

Kaapelin käytöstä ammattikalastukselle mahdollisesti aiheutuvat vahingot 

voidaan välttää tai minimoida sillä, että kaapeli kaivetaan 1,2 metrin syvyydelle 

merenpohjan pinnan alapuolelle. 

Kaapelijärjestelmää ja sen rakentamista suunniteltaessa on otettu huomioon 

laivaliikenteet reitit ja navigointi. Tarvittaessa laivaliikennereittejä ja 

ankkurointipaikkoja voidaan välttää merenkululle aiheutuvien häiriöiden 

minimoimiseksi, alustörmäysriskien ja kaapelin varioitumisen eliminoimiseksi. 

Kaapelin reitti risteää kahden laivaväylän kanssa. Kaikista Suomenlahdella 

tehtävistä töistä ilmoitetaan Suomenlahden alusliikenteen ilmoittautumisjärjestelmään 

(GOFREP). Kaapelinlaskemisen ajaksi ei tarvita turvavyöhykettä, 

vaan riittää, että sovelletaan COLREGS-sääntöjä, joiden 

mukaan muut alukset väistävät liikkeissään rajoitetumpaa alusta. Välitöntä 

haittaa merenkululle ei siis aiheudu. Vaikutukset merenkululle ovat vähäiset, 

koska alukset joutuvat muuttamaan kurssiaan vain tilapäisesti ja suuri 

osa laivoista voi ohittaa kaapelilaivan ilman suurta kurssilta poikkeamista. 

Yhteentörmäyksen välttämiseksi muiden laivojen on otettava yhteyttä kaapelilaivaan 

ja analysoitava sen liikkeet. Kaapelilaiva etenee reitillään hitaasti, 

noin 15–20 km vuorokaudessa. Sen vaikutus on siis paikallinen ja 

laivan ympärille ei tarvitse muodostaa turvavyöhykettä. Laivan ohitettua risteämiskohdan 

liikenne palautuu ennalleen. 

Suomen sotilasalueisiin kaapelilla ei ole vaikutusta. 

Koska kaapelireitillä on tehty tarkkoja tutkimuksia ja reittiä valittaessa on 

oltu yhteydessä Suomen viranomaisiin, on hyvin epätodennäköistä, että 

reitiltä yllättäen löytyisi jotakin erityistä arkeologisiin kohteisiin tai arkeologisesti 

arvokkaisiin resursseihin viittaavaa. Näin ollen kaapelin asennuksella 

ei voida olettaa olevan vaikutusta kulttuuriperintökohteisiin. 

Kaapelin ja aiemmin asennettujen kaapelien risteämiskohdat toteutetaan 

ICPC:n (International Cable Protection Committee) suositusten ja muiden 

kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Kaapelin reittisuunnittelussa ja 

hankkeessa toteutetuissa tutkimuksissa ja selvityksissä pyrittiin välttämään 

kaapeleiden risteämistä aina, kun se vain on mahdollista. Muutoin kaapelit 

18

Vaikutukset Nord Stream AG:n kaasuputkeen 

RISKIEN ARVIOINTI 

TARKKAILU 

suojataan Uraduct-suojauksella. Sen vuoksi kaapelin laskemisen arvioidaan 

vaikuttavan aiemmin laskettuihin kaapeleihin vain vähän. 

Ylitys/risteämiskohta toteutetaan standardiratkaisuin ja soveltaen koettuja 

teknisiä menettelyjä ICPC:n suositusten ja muiden kansainvälisten sopimusten 

mukaisesti. Kaapelin ja putkilinjan risteäminen meren pohjassa ei 

heikennä tai estä putken toimintaa. Kaapeli ja putki suojataan käyttämällä 

Uraduct-suojausta. 

Rakentamisaikaiset ympäristöriskit liittyvät kaapelilaivan onnettomuuteen, 

josta voi aiheutua öljypäästöjä. Tällaisia tilanteita ovat yhteentörmäys toisen 

laivan kanssa, tulipalo laivalla tai laivan uppoaminen. Tarvittavat valmiussuunnitelmat 

tehdään vaikutusten estämiseksi. 

Kaapelin käytön aikana mahdolliset kolmansia osapuolia ja ympäristöä 

kohtaavat riskit aiheutuvat kaapelin rikkoutumisesta ja korjaamisesta kaapelilaivalta 

käsin. Kaapelin rikkoutumisriskin on hyvin vähäinen. Kaapeli voi 

vaurioitua, jos laskettu raskas ankkuri tarttuu siihen ja raahaa sitä mukanaan 

pitkin meren pohjaa. Kaapelin reitti on merkitty merikortteihin tiedoksi 

merenkulkijoille. Lisäksi kaapeli upotetaan meren pohjan alle ankkurien 

kannalta turvalliseen syvyyteen. 

Rakennusvaiheen aikainen tarkkailu 

Kaapelilaivalla seurataan veden laatua ottamalla vesinäytteitä pohjakerroksista 

(liuennut happi, lämpötila, sameus, suolapitoisuus) sekä veden värin 

muutoksia silmämääräisesti (sameus, öljyläikät, kelluvat jätteet, muutosten 

kesto ja voimakkuus). Kaapelireittä luodataan laivan luotauslaitteilla. 

Lisäksi alueilla, joilla kalastus on vilkasta, tarkkaillaan kalastusta, kalastusvälineitä 

ja saalista. 

Veden laatuparametreihin ja muihin seurattaviin tietoihin kirjataan myös 

näytteen ottopaikka ja kaapeliauran paikka ottohetkellä, syvyys, aika, sääolosuhteet, 

meren tila, vuorovesi, virtauksen suunta ja nopeus sekä erityiset 

ilmiöt ja toimet, jotka voivat vaikuttaa seurannan tuloksiin. 

Käytön aikainen tarkkailu 

Vedenalainen kaapeli ei vaadi käytön aikaista tarkkailua. Kaapelin luotettavan 

toiminnan turvaamiseksi ja merenkulkijoiden informoimiseksi sen 

maantieteelliset koordinaatit ja reitti julkaistaan merkittäväksi merikortteihin. 

19

LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY 

Lupahakemuksesta tiedottaminen 

Muistutukset ja vaatimukset 

Mereen upotettu kaapeli on kaapelijärjestelmän huoltovapaa osa. Kun se 

on laskettu ja upotettu merenpohjaan, ei mitään teknisiä tarkastuksia tarvita 

eikä ole suunniteltu (lukuun ottamatta sähkönsyötöstä varmistumista ja 

tiedon välittämistä kaapelia pitkin). Poikkeuksen muodostavat ulkoisten tekijöiden 

aiheuttamat kaapelivauriot, jotka pitää korjata. 

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on vesilain (265/1961) 16 luvun 6, 7 ja 8 

§:ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta aluehallintovirastossa sekä 

Loviisan, Porvoon, Helsingin, Espoon, Hangon, Raaseporin ja Länsi- 

Turunmaan (1.1.2012 lähtien Parainen) kaupungeissa sekä Inkoon, Sipoon, 

Kirkkonummen, Siuntion, Kemiönsaaren, Kökarin ja Lemlandin kunnissa 

varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden 

esittämiseen hakemuksen johdosta 17.6.–15.8.2011 välisenä aikana. 

Hakemuksesta on kuulutettu 17.6.2011 virallisessa lehdessä. 

1) Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö 

ja luonnonvarat -vastuualue on lausunut, että hankkeen tarkoituksena on 

rakentaa tietoliikenneyhteys Pietarin ja Kaliningradin välille. Kaapelireitti 

kulkee Suomen talousvyöhykkeellä noin 374 kilometrin matkan. Kaapeli 

upotetaan 322 kilometrin matkalta meren pohjan alapuolelle ja 52 kilometrin 

matkalta kaapeli lasketaan suojattuna merenpohjan päälle. 

Halkaisijaltaan noin 4 cm oleva kaapeli upotetaan meren pohjaan kaapeliauralla, 

joka tekee pohjaan enintään 0,2 metriä leveän ja 1,2 metriä syvän 

vaon. Kaapeliauran ja sen jalaksien on arvioitu liikuttavan meren pohjan 

sedimenttiä noin 180 000 m 3 . Lisäksi kaapelin laskureitiltä raivataan mahdolliset 

vieraat esineet vetämällä pohjaa pitkin naara-ankkureita kaapelin 

laskureitillä. Myös naara-ankkureiden on arvioitu pöllyttävän pohjasedimenttiä. 

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat 

-vastuualue on todennut asiasta seuraavaa: 

Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue on antanut 31.8.2010 päätöksen 

dnro UUDELY/16/07.04/2010 koskien kyseessä olevan hankkeen ympäristövaikutusten 

arviointimenettelyn tarvetta. Kyseistä päätöstä antaessa oli 

upotettavan osuuden pituudeksi ilmoitettu 250 kilometriä ja pöllytettävän 

sedimentin määräksi arvioitu 62 400 m 3 . Nyt kyseessä olevassa vesilupahakemuksessa 

esitettyjen tietojen perusteella ympäristö- ja luonnonvarat 

-vastuualue on katsonut, että kyseessä olevan hankkeen ympäristövaikutusten 

arviointimenettelyn soveltamistarvetta koskevan arvioinnin keskeiset 

lähtökohdat ovat olennaisella tavalla muuttuneet. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn 

tarve on arvioitava uudelleen hankkeesta vastaavan ilmoittamien, 

hanketta koskevien uusien tietojen perusteella. Ympäristö- ja 

20

luonnonvarat -vastuualue on 25.8.2011 ilmoittanut asian hankkeesta vastaavalle. 

Tällä perusteella ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue on katsonut, että 

hankkeen vesilupamenettelyä ei tule vesilain 16 luvun 1a §:n perusteella 

jatkaa, ennen kuin hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarve 

on käsitelty. Ennen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarpeen 

ratkaisemista hankkeelle ei tule myöntää vesilain mukaista lupaa. 

Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue on todennut, että se ei lausu tässä 

vaiheessa asiasta tarkemmin, vaan pyytää saada täydentää lausuntoaan 

sitten, kun ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarveasia on selvitetty 

ja hankkeen vesilupakäsittely jatkuu. 

Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue ei ole täydentänyt lausumaansa. 

2) Varsinais-Suomen Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 

ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunut, että valokaapelin 

upottaminen meren pohjaan aiheuttaa työnaikaista samentumista, 

jonka vaikutuksia tulee seurata hyväksytyn tarkkailusuunnitelman mukaisesti. 

Hakemussuunnitelmassa oleva rakennusvaiheen aikainen tarkkailusuunnitelma 

on yleispiirteinen. Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on 

esittänyt, että hakija velvoitetaan toimittamaan yksityiskohtaisempi tarkkailusuunnitelma 

aluehallintovirastoon. Ensisijaisesti tulee tarkkailla mahdollisia 

muutoksia pohjasedimentissä. Aluehallintoviraston tulee pyytää ympäristö 

ja luonnonvarat -vastuualueen lausunto tarkkailusuunnitelmasta ennen 

lupapäätöksen antamista. 

Varsinais-Suomen ELY-keskus on katsonut, että hankkeelle voidaan 

myöntää vesilain mukainen lupa ja töidenaloittamislupa. 

3) Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö 

ja luonnonvarat -vastuualue on lausunut, että vaikeasti tulkittavien 

karttojen perusteella näyttää siltä, että hanke ei sijaitse Suomen talousvyöhykkeellä 

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 

toimialueen edustan merialueella. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- 

ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue ei anna 

asiasta lausuntoa. 

4) Porvoon kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta on lausunut, 

että hankkeesta aiheutuvat vaikutukset kohdistuvat todennäköisesti eniten 

alueen meriliikenteeseen, minkä vuoksi hankevastaavien on kiinnitettävä 

erityistä huomiota laivaliikenteen havainnointiin, työaikatauluista tiedottamiseen 

ja tarvittaessa varoitusten antamiseen. 

Hakemuksen sedimenttianalyysien tulokset on esitetty melko ylimalkaisesti. 

Hakemusta on syytä tarkentaa tältä osin. Rakennusvaiheen aikaisia 

ympäristövaikutuksia on syytä tarkkailla ja tarkkailuun sisällyttää myös kaivutöiden 

yhteydessä sedimentistä irtoavien haitta-aineiden seuranta. Kaapelireitiltä 

löytyvistä ammuksista ja muista vastaavista esineistä tulee ilmoittaa 

viranomaisille. 

21

5) Museovirasto on lausunut, että Pietarin - Kaliningradin valokaapelihankkeella 

voi olla vaikutusta vedenalaiseen kulttuuriperintöön, erityisesti 

kulttuurihistoriallisiin laivanhylkyihin. Suomen muinaismuistolakia (295/63) 

sovelletaan vain Suomen aluevesillä. YK:n merioikeusyleissopimus, jonka 

Suomi on ratifioinut 1996, velvoittaa kuitenkin jäsenvaltiot suojelemaan 

merestä löytyneitä arkeologisia ja historiallisia esineitä (artikla 303) sekä 

säilyttämään kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilta merialueilta löytyviä 

arkeologisia ja historiallisia esineitä koko ihmiskunnan etua silmälläpitäen 

(artikla 149). Myös UNESCO:n valmistelemassa sopimuksessa vedenalaisen 

kulttuuriperinnön suojelusta, jota Suomi ei ole vielä ratifioinut, mutta 

jonka hyväksymisen puolesta Suomi äänesti UNESCO:n yleiskokouksessa 

2001, pidetään suojelua kansallisten vesien ulkopuolella tärkeänä. 

Valokaapelireitin on suunniteltu kulkevan Suomen talousvyöhykkeellä 374 

kilometrin matkan. Hakemuksessa kerrotaan, että kaapelireitti aurataan ja 

kaapeli upotetaan meren pohjaan tehtyyn yli metrin syvyiseen uraan 322 

kilometrin matkalla. Kaapeli lasketaan meren pohjan päälle 52 km:n matkalla. 

Vieraiden esineiden pois raivaamiseksi kaapelilaivan edellä kulkee 

naara-ankkuria hinaava alus. Jos naara-ankkuri tai aura osuu vedenalaiseen 

kulttuuriperintökohteeseen, kuten vanhaan puurakenteiseen hylkyyn, 

kohde vahingoittuu tai tuhoutuu, ja sen sisältämää tietoa menetetään. 

Myös kaapelin lasku kulttuuriperintökohteen päälle vahingoittaa kohdetta. 

Museovirastolla ei ole kattavaa tietoa vedenalaisten kulttuuriperintökohteiden 

sijainneista talousvyöhykkeellä. Kokemuksesta tiedetään, että talousvyöhykkeellä 

on em. kohteita. Esimerkiksi Venäjän–Saksan kaasuputkihankkeen 

alueelta löydettiin hankkeen toteuttamista edeltäneissä merenpohjan 

kartoituksissa useita kulttuuriperintökohteita. Vasta hankealueelta 

tehtävän vedenalaisinventoinnin perusteella voidaan tietää, onko hankkeella 

vaikutusta vedenalaiseen kulttuuriperintöön. 

Hakemuksessa todetaan, että hankealueella on tehty suunnittelu-, selvitysja 

tutkimustöitä vuosina 2008 ja 2009. Todetaan myös, että tutkimusten aikana 

ei ole havaittu kulttuuriperintökohteita kaapelille varatulla 500 metrin 

vyöhykkeellä ja että vaikutuksista kulttuuriperintökohteisiin on oltu yhteydessä 

Suomen viranomaisiin. Museovirastolle ei kuitenkaan ole toimitettu 

hakemuksessa mainittua merenpohjan arkeologisen kartoituksen raporttia 

tai muuta tutkimusaineistoa eivätkä hankkeen valmistelijat ole olleet yhteydessä 

Museovirastoon. Näin ollen Museovirastolla ei ole tietoa kartoitusaineiston 

sisällöstä ja laadusta. Museovirasto on katsonut katsoo, että hankkeelle 

myönnettävän luvan ehtona on syytä olla vedenalaisinventoinnin tekeminen 

Museoviraston hyväksymällä tavalla ennen hankkeen toteuttamista. 

6) Ahvenanmaan maakuntahallitus on lausunut, että koska Ahvenanmaa 

on yksikielinen ja ruotsinkielinen, sillä ei ole ollut mahdollisuutta tarkastaa 

koko hakemusta. Vain maakuntahallituksen ympäristövirasto on tarkastanut 

hakemuksen yhteenvedon. Jäljennökset on lähetetty tiedoksi maakuntahallituksen 

kalastustoimistolle ja museovirastolle. 

22

Maakuntahallituksen ympäristövirasto on halunnut korostaa hankkeen toteuttamisajankohdan 

tärkeyttä, jotta hankkeen vaikutukset ekosysteemille 

olisivat mahdollisimman vähäiset. Paras ajankohta hankkeen toteuttamiselle 

on 1.–30.4. Hakija pitää velvoittaa ilmoittamaan maakuntahallitukselle, 

jos veteen joutuu öljyä tai muita haitallisia aineita tai uhkaa joutua päästöjä 

tai aiheutua muita onnettomuuksia. 

7) Ahvenanmaan maakuntahallituksen museovirasto on lausunut, ettei 

hankkeen toteuttamiseen ole kulttuuriperinnöllisiä esteitä. 

8) Pohjolan Voima Oy (PVO) on lausunut, että sille on myönnetty lupa 

Suomen talousvyöhykkeen käyttöön Suomen ja Viron välisen Estlinksähkökaapelin 

asentamista ja käyttämistä varten. Estlink-sähkökaapeli kulkee 

Fingrid Oyj:n Espoon 110/400 kilovatin muuntoaseman ja Viron Harkun 

330/110 kilovatin muuntoaseman välillä. Hakijan suunnittelema valokaapeli 

tulee risteämään Estlink-sähkökaapelia, mistä syystä suunnitellun 

valokaapelin laskeminen ja käyttö tulee toteuttaa siten, että Estlinksähkökaapelille 

ei aiheudu vaurioita. Estlink-sähkökaapelin omistaa ja sitä 

operoi As Nordic Energy Link-yhtiö. 

Estlink-sähkökaapeli käsittää kaksi mekaanisesti erillistä ja rinnakkain laskettua 

halkaisijaltaan 10 cm:n kaapelia, jotka on upotettu merenpohjaan 

suunnilleen samaan syvyyteen, kuin suunniteltu valokaapeli on tarkoitus 

upottaa. Muistutuksen liitteenä on luettelo Estlink-sähkökaapelin sijaintikoordinaateista, 

joiden toleranssi on ±30 m mihin suuntaan tahansa. 

Valokaapelin ja Estlink-sähkökaapelin risteämiskohdan todentaminen 

Hakija on ollut yhteydessä As Nordic Energy Link-yhtiöön suunnitellun valokaapelin 

ja Estlink-sähkökaapelin risteämiskohdan todentamiseksi. Hakijan 

lupahakemuksessa esittämät risteämiskohdat eivät kuitenkaan sijaitse 

Estlink-sähkökaapelin reitillä. Risteämiskohta S-8 (koordinaatit 59°44.46 N 

ja 24°23.73 E) on lähempänä Estlink-sähkökaapelia, mutta sekin on noin 

90 m Estlink-sähkökaapelin länsipuolella. Hakijan lupahakemuksessa esitetyt 

risteämiskohdat S-7 ja S-13 eivät ole lähelläkään Estlinksähkökaapelia. 

Muistuttaja ei ole tästä syystä vakuuttunut siitä, että hakijan suorittamassa 

tutkimuksessa on riittävällä tarkkuudella paikallistettu Estlinksähkökaapelija 

sen tuleva risteämiskohta valokaapelin kanssa. 

Valokaapelin ja Estlink-sähkökaapelin risteämän tekninen toteutus 

Estlink-sähkökaapelin suojaamiseksi risteämäkohdassa tarvittavat rakenteelliset 

ratkaisut ja muut suojaukset sekä suunnitellun valokaapelin laskemisen 

toteuttamistapa eivät riittävällä tarkkuudella ilmene hakijan lupahakemuksesta. 

Muistuttaja on edellyttänyt, että edellä mainituista seikoissa 

on esitettävä yksityiskohtaiset suunnitelmat, jotta As Nordic Energy Linkyhtiö 

voisi edeltä käsin varmistua siitä, että suunnitellulla valokaapelilla ei 

ole haitallisia vaikutuksia Estlink-sähkökaapelille. 

23

24 

Suunnitellun valokaapelin laskemisessa käytettäväksi aiottu aurauslaite 

todennäköisesti vaurioittaisi Estlink-sähkökaapelia vakavasti, mikä johtaisi 

sähkönsiirron keskeytymiseen. Tämän vuoksi muistuttaja on edellyttänyt, 

että suunniteltua valokaapelia ei upoteta merenpohjaan siltä osin, kuin valokaapeli 

risteää Estlink-sähkökaapelia ja sen ympärillä olevaa riittävää 

suojavyöhykettä. 

Risteämissopimus ja sitä koskevat neuvottelut 

Toisin kuin hakija on lupahakemuksessaan väittänyt, As Nordic Energy 

Link-yhtiö ei ole käynyt mitään neuvotteluja hakijan tai tämän lukuun toimivien 

tahojen kanssa risteämissopimuksesta tai vastaanottanut ehdotusta 

risteämissopimukseksi. Hakijan väittämä lopullisen risteämäsopimuksen allekirjoitus 

ei ole As Nordic Energy Link-yhtiön osalta valmisteltavana. 

Muistuttajan näkemyksen mukaan risteämäsopimus tulee olla allekirjoitettuna 

As Nordic Energy Link-yhtiön ja hakijan välillä ennen kuin hakija voi 

aloittaa suunnitellun valokaapelin laskemisen. 

Merimiinat ja muut vaaralliset esineet 

Hakija on lupahakemuksessaan esittänyt, että kaapelireitillä tehtyjen merenpohjan 

tutkimusten mukaan ei ole vaaraa siitä, että suunniteltua valokaapelia 

laskettaessa kohdattaisiin suurikokoisia esineitä kuten hylkyjä, 

miinoja tai tynnyreitä. Lisäksi hakemuksessa on esitetty, että ammusten 

esiintyminen suunnitellun valokaapelin reitillä on epätodennäköistä. 

Nord Stream AG:n kaasuputkihankkeen yhteydessä paikannettiin yhteensä 

27 merimiinaa tai muita räjähteitä 50 m:n levyisellä vyöhykkeellä suunniteltujen 

kaasuputkien ympärillä Suomen talousvyöhykkeen alueella. Suomen 

talousvyöhykkeellä Nord Stream AG:n kaasuputkien reitti on olosuhteiltaan 

samanlainen kuin suunnitellun valokaapelin reitti. Muistuttaja ei ole tästä 

syystä vakuuttunut siitä, että hakija on suorittanut riittävän tarkat tutkimukset 

suunnitellun valokaapelin reitillä merimiinojen ja muiden vaarallisten 

esineiden osalta. 

Estlink-sähkökaapelin käytössä tarvittava tiedonsiirto 

Muistuttaja on huomauttanut lisäksi, että Estlink-sähkökaapelin käytössä 

tarvittava tiedonsiirto on toteutettu valokaapeliyhteydellä. Tästä syystä 

suunnitellun valokaapelin rakentamisessa on otettava huomioon, että 

Suomen ja Viron välisille olemassa oleville tiedonsiirtokaapeleille ei aiheuteta 

vaurioita, koska Estilink-sähkökaapelin tarvitseman tiedonsiirron katkeaminen 

johtaa myös sähkönsiirron keskeytymiseen. 

9) As Nordic Energy Link on lausunut, että se on Estlink-sähkökaapelin 

omistaja ja operaattori. Muistuttaja on yhtynyt Pohjolan Voima Oy:n muistutuksessa 

esitettyihin asioihin.

10) Nord Stream AG on lausunut, että sillä ei ole huomautettavaa sen 

johdosta, että kaapeli risteää muistuttajan kaapeleiden putkilinjojen kanssa 

tai kulkee niiden lähellä, kunhan tiettyjä vähimmäisvaatimuksia noudatetaan. 

Muistuttaja käy parhaillaan hakijan kanssa neuvotteluja, joissa on 

tarkoitus sopia kaapelin ja putkilinjojen risteytyspaikoista, risteysten suunnittelusta 

ja vähimmäisetäisyyksistä, joita on noudatettava kaapelin kulkiessa 

lähellä putkilinjoja. Muistuttaja ja hakija ovat päässeet periaatesopimukseen 

risteysten sijainnista sekä kaapelin ja muistuttajan putkilinjojen 

vähimmäisetäisyydestä. 

Hakemuksessa estetyt koordinaatit ja sovitut vähimmäisetäisyydet eivät 

kuitenkaan vastaa niitä koordinaatteja, jotka muistuttaja on ilmoittanut suoraan 

hakijalle. 

Hakijan ja muistuttajan välistä risteyssopimusta ei ole vielä tehty ja sopimus, 

johon hakija on hakemuksessaan viitannut, ei koske hakemuksessa 

tarkoitettua kaapelireittiä. Hakemuksessa ilmoitetun ja muistuttajan hakijalle 

suoraan ilmoittaman reitin välillä on 200 m:n suuruisia eroja. Hakija ei 

ole hakemuksessaan määritellyt myöskään asennuksen sietorajaa. 

Muistuttajan putkilinjat on jo asennettu kaapelin laskemisajankohtana, joten 

kaapeli risteää toimivien (paineisten) kaasuputkien kanssa, joissa virtaa 

maakaasua. Tämä seikka on otettava huomioon hakijan asennusmenetelmissä 

ja -tekniikoissa. 

Hakija on viitannut menettelyjen ja teknisten ratkaisujen ja jopa yleissopimuksen 

osalta virheellisesti ICPC:hen (International Cable Protection 

Committee). ICPC ei ole sääntely- eikä sertifiointiviranomainen tai yleissopimus, 

vaan NGO:n tapainen organisaatio. Sen enempää ICPC:ssä kuin 

missään yleissopimuksessakaan ei ole määrätty sitovasti putkilinjaristeyksiä 

koskevista menettelyistä tai teknisistä ratkaisuista, vaan ne on laadittava 

ja niistä on sovittava asianomaisten osapuolten kesken. 

Risteysten sijainti ja suunnittelu 

Hakemuksessa ilmoitetut kaapelin ja muistuttajan putkilinjojen G-3 ja G-4 

risteyskohdat eivät sijaitse muistuttajan putkilinjojen reitillä. Lisäksi mikäli 

lupahakemuksessa ilmoitettu kaapelireitti osuu muistuttajan reitille, risteyskohtia 

on neljä (kummankin putkilinjan kanssa kilometrikohdassa 272 sekä 

toisen kanssa kilometrikohdassa 262 ja toisen kanssa kilometrikohdassa 

264; kaksi jälkimmäistä eivät kuitenkaan näy hakemuksessa risteyskohtina). 

Hakijan muistuttajalle ilmoittaman kaapelireitin mukaan risteykset kilometrikohdissa 

262 ja 264 vältetään. 

Putkilinjojen risteysmenetelmistä ja teknisistä ratkaisuista ei ole sovittu 

kaikilta osin. Uraductin käytöstä on lähtökohtaisesti sovittu muistuttajan 

kanssa edellyttäen, että valittu tuote takaa 300 mm etäisyyden kaapelin ja 

putkilinjojen välillä. Köysikannattimia ei voida käyttää risteyksen kummallakaan 

puolella, koska kalastusvälineet saattavat juuttua niihin ja vahingoit- 

25

taa kaapelia, ja kaapelin korjaaminen näin lähellä putkilinjoja saattaa vahingoittaa 

putkilinjoja. 

Kaivaus- ja upotustyöt ja uudelleentäytöt saattavat vaarantaa putkilinjojen 

eheyden, minkä vuoksi putkilinjojen kummallakin puolella tulee olla 50 m:n 

turvaetäisyys. Putkilinjoihin kohdistuvan riskin vähentämiseksi kaikki 200 

metrin etäisyydellä putkilinjoista suoritettavat kaivaus- ja upotustyöt ja uudelleentäytöt 

tulee suunnata putkilinjoista poispäin. 

Lisäksi hakijan tulee huolehtia siitä, että putkilinjan anodin ja kaapelin väliin 

jää vähintään 15 m:n turvaetäisyys, millä varmistetaan anodien eheys ja 

asianmukainen toiminta. 

Nord Stream AG:n putkilinjojen lähistöllä sijaitsevat osuudet 

Hakija on todennut, että kaapelin etäisyys muistuttajan putkilinjoista on 

aina vähintään 100 m. Kuitenkin Suomen viranomaisille ilmoitetun reitin 

mukaan kaapelin etäisyys putkilinjasta kilometrikohdassa 132–134 on ainoastaan 

58 m ja kilometrikohdassa 235 noin 90 m. Muistuttaja ei voi hyväksyä 

näitä etäisyyksiä. Ellei toisin sovita muistuttaja on edellyttänyt, että 

kaapelin ja putkilinjojen vähimmäisetäisyys vastaa paikallista syvyyttä kerrottuna 

kolmella eikä kahdella, kuten hakemuksessa. 

Muistuttaja on sopinut hakijan kanssa vähimmäisetäisyyksistä seuraavien 

sijaintipaikkojen osalta: 

- Osuus lähellä kilometrikohtaa 133: kaapelin tulee sijaita vähintään 160 

m:n päässä lähimmästä putkilinjasta kohtisuoraan mitattuna. 

- Osuus lähellä kilometrikohtaa 235: kaapelin tulee sijaita vähintään 270 

m:n päässä lähimmästä putkilinjasta kohtisuoraan mitattuna. 

- Osuus lähellä kilometrikohtaa 262/264: kaapelin tulee sijaita vähintään 

230 metrin päässä lähimmästä putkilinjasta kohtisuoraan mitattuna. 

Sotatarvikkeiden aiheuttama riski 

Ennen rakennustöiden aloittamista putkilinjojen läheisyydessä hakijan tulee 

suorittaa ammuskartoitus sen varmistamiseksi, ettei kyseessä olevilla 

alueilla ole sotatarvikkeita ja muita sodanaikaisia taisteluvälineitä. Vaikka 

miinat ja muut taisteluvälineet on laskettu merenpohjaan pääasiassa ensimmäisen 

ja toisen maailmansodan aikana, osa niistä saattaa olla edelleen 

toimintakuntoisia ja reagoida hakijan suorittamiin rakennustöihin, kuten 

kaapelin asennukseen, upotustöihin ja kiviaineksen kasaamiseen. 

Muistuttaja on raivannut sotatarvikkeita ja muita sodanaikaisia taisteluvälineitä 

putkilinjojen rakentamista varten. Kaapeliristeysten turvallinen rakentaminen 

saattaa kuitenkin edellyttää uusien sotatarvikkeiden raivausta. 

26

Vähimmäisvaatimukset koskien valokaapelin rakentamista Suomen talousvyöhykkeellä 

Nord Stream AG:n putkilinjojen läheisyydessä 

Kaapelin ja putkilinjojen pitkän aikavälin turvallisuuden ja eheyden varmistamiseksi 

putkilinjojen lähelle sijoitettavaa kaapelia asennettaessa ja risteyksiä 

rakennettaessa tulee toimia huolellisesti. Virheellisesti rakennettu 

kaapeliristeys saattaa vaarantaa niin kaapelin kuin muistuttajan putkilinjojenkin 

eheyden ja tehokkaan toiminnan. 

Edellä esitettyjen selvennysten pohjalta muistuttaja on pyytänyt, että lupaan 

sisällytetään seuraavat vähimmäisvaatimukset lupamääräyksinä, mikäli 

hakijan kanssa ei päästä risteyksistä sopimukseen: 

a) Naara-ankkuria ei saa käyttää sellaisella etäisyydellä Nord Stream 

AG:n putkilinjoista, joka vastaa veden syvyyttä kerrottuna kolmella (3). 

b) Hakijan tulee etukäteen ilmoittaa Nord Stream AG:lle ja etukäteen sopia 

sen kanssa sellaisista kaapelia koskevista asennus-, ylläpito-, korjaus- 

ja muutostöistä, jotka suoritetaan 500 m:n etäisyydellä putkilinjoista. 

Kyseiset työt on suoritettava jäljempänä mainittujen kohtien c)-n) 

mukaisesti 

c) Nord Stream AG:n ja hakijan tulee sopia kaapelin ja putkilinjojen risteämiskohdista 

sekä risteyksen suunnittelusta. 

d) Kaapeli tulee sijoittaa vähintään 15 m:n päähän putkilinjan anodeista. 

e) Putkilinjat ylittävän kaapelin ristyskulman tulee olla mahdollisimman lähellä 

90:tä astetta. 

f) Putkilinjojen ja kaapelin vähimmäisetäisyyden tulee olla 0,3 m. 

g) Kaivaus- ja upotustyöt ja uudelleentäytöt tulee suorittaa vähintään 50 

m:n etäisyydellä putkilinjoista. Kaikki kohtisuoraan 200 m:n etäisyydellä 

putkilinjoista suoritettavat upotus- ja uudelleentäyttötyöt tulee suunnata 

putkilinjoista poispäin. 

h) Kaikki kaivaus-, upotus- tai uudelleentäyttövälineet tulee kiinnittää 

aluksen kanteen ennen putkilinjojen ylittämistä 

i) Mahdolliset aukot kaapelin köysikannattimien ja merenpohjan välillä 

risteyksen molemmin puolin tulee täyttää sopivalla materiaalilla, jotta 

estetään kalastusvälineiden juuttuminen kaapeliin. 

j) Tarvittavan kiviaineksen on oltava jalostettua. Putkilinjojen ja/tai kaapelin 

päälle kasattavan kiviaineksen enimmäiskoko (Dmax) on 123 mm. 

Kiviainesta kasattaessa tulee käyttää laskuputkea ja dynaamisesti 

asemoitua kasaamisalusta. 

27

k) Alustenväliset laitteiden siirrot ja laitteiden tai materiaalien laskut merenpohjaan 

tulee suorittaa turvallisen etäisyyden päässä putkilinjoista 

ja kaapelista. 

l) Kaapelin ja putkilinjojen etäisyyden tulee vastata vähintään putkilinjojen 

paikallista syvyyttä kerrottuna kolmella (3). 

m) Hakijan tulee suorittaa tarvittavat tutkimukset kaapelinasennuskäytävällä 

kilometrin etäisyydellä Nord Stream AG:n putkilinjoista mahdollisesti 

sijaitsevien sotatarvikkeiden paikallistamiseksi ja tunnistamiseksi. 

n) Mikäli sotatarvikkeita on raivattava kilometrin etäisyydellä Nord Stream 

AG:n putkilinjoista, hakijan tulee ilmoittaa asiasta Nord Stream AG:lle 

ja tehdä sen kanssa sotatarvikkeiden raivaamista koskeva sopimus. 

28 

Hakemuksen täydennys 

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 25.8.2011 päivätyssä 

kirjeessä pyytänyt hakijaa toimittamaan selvitykset, joista ilmenevät 

tiedot hankkeesta ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamistarpeen 

ratkaisemiseksi. Erityisesti on pyydetty tiedot kaapelireitillä olevan 

merenpohjan laadusta, liikuteltavien sedimenttien määrästä ja laadusta 

sekä tarkka kuvaus merenpohjan muokkaustekniikasta. 

Hakijan 12.9.2011 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle toimittamassa 

selvityksessä on kuvattu merenpohjan sedimenttien tyypit kaapeliväylän 

kahtenatoista osuutena. 

Selvityksessä on lisäksi todettu, että kaapeliauran jalakset uppoavat auran 

painosta enintään 0,2 metriin saakka ja että uppoamissyvyys eri sedimenttityypeillä 

vaihtelee. 

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on pyytänyt 20.9.2011 

päivätyssä kirjeessä hakijalta tarkempaa selvitystä sedimenttityypeistä 

suunnitellulla kaapelireitillä sekä millä tavoin kaapeliauran oikea korkeusasema 

merenpohjalla hallitaan sen ollessa paksun ja löyhän pohjasedimentin 

alueella (kuten liejusavella) ja millä estetään sen painuminen arvioitua 

syvemmälle. 

Hakija on täydentänyt hakemustaan 10.10.2011 seuraavalla selvityksellä: 

Sedimenttityypit suunnittelulla kaapelireitillä 

Valokaapelin asentamishankkeen vaikutukset ympäristöön ja mm. merenpohjaan 

ovat vähäiset, joten rakennustöiden täysimääräiselle ympäristövaikutusten 

arviointimenettelylle (YVA-menettely) ei ollut tarvetta. Vuosina 

2008–2009 merellä suoritettujen teknillisten tutkimusten aikana kartoitettiin 

merenpohjan sedimenttejä määritellyllä rakennusvyöhykkeellä kaapelin 

koko kulkureitillä Suomen talousvyöhykkeellä. 

Tutkimusten aikana kaapelin kulkureitillä suoritettiin sedimentin pintakerrosten 

profilointi (4 metrin syvyyteen) ja merenpohjan pinnasta otettiin 

maa-ainesnäytteitä (52 näytettä). Nämä toimenpiteet oli tarkoitettu auralla

suoritettavaan kaapelin upottamiseen liittyviin töihin, jotka vaativat selvitystä 

pohjasedimenttien yleisistä fyysisistä ja mekaanisista ominaisuuksista. 

Omien selvitysten ja tutkimusten lisäksi käytettiin aiemmin yleiseen käyttöön 

julkistettuja muiden tutkimusten tuloksia, mm. Nord Stream -yhtiön 

kaasuputken reitillä kaapelireitin välittömässä läheisyydessä suorittamien 

tutkimusten tuloksia. 

Tutkimusvyöhykkeessä merigeologian perusteella suoritetun jaottelun tuloksena 

alue jaettiin kolmeen osuuteen. Reitin osuuksien kuvaus alkaa 

kohdasta EG-2 (Ruotsin ja Suomen raja) ja jatkuu suunnassa EG-3 (Venäjän 

ja Suomen raja). 

Reitin osuus, jonka syvyyskäyrät ovat 80–120 m tai enemmän 

Tällä reitin osuudella esiintyvät laajasti nykyaikaiset holoseenikauden saviliejut 

(mQIV), joita esiintyy jääkausi- ja järvisedimenteissä (lgQIII). Sedimenttien 

paksuus on 0,5–2 m. Liejun paksuus kasvaa syvemmillä vesillä, 

lounaaseen Gotlannin altaan suuntaan (savisedimenttien akkumulointialue). 

Profiloinnin tulosten perusteella liejujen paksuus on 3–5 metriä ja yli. 

Jääkausi- ja järviliejujen paksuus tutkittavan reitin akselialueella saattaa olla 

3–6 metriä. 

Merenpohjan reliefin kohoumissa jääkausi- ja järvisavien paksuus laskee 

muutamaan senttiin ja väliin ne eivät esiinny leikkauksessa ollenkaan. Kohoumien 

huipuilla esiintyy huuhtoutunutta moreenia, jääkauden savista silttiä 

ja hiekkaista silttiä (gQIII), jotka sisältävät erikokoisia kivilohkareita 

Reitin osuus, jonka syvyyskäyrät ovat 55–80 m 

Tällä reitin osuudella lähellä merenpohjaa ja paikoin aivan pinnalla on jääkauden 

aikaisia sedimenttejä (savinen silttimoreeni ja hiekkainen siltti – 

gQIII). Pohjan reliefissä ne ovat havaittavissa pieninä 10–15 metrin kohoumina. 

Näiden kohoumien huipuilla jääkauden sedimentit peittää ohut 

kerros nykyajan kerrostumia, mm. suurirakeinen hiekka ja hiekka- ja sorasedimentit 

(mQIV). Niiden paksuus on vähäinen, enintään 1 m. 

Kohoumien rinteiden yläosissa on erijakoista hiekkaa. Kohoumien alaosaa 

lähempänä hiekka on hienorakeisempaa ja syvyyden lisääntyessä sedimentit 

muuttuvat hiekkasilttiliejuksi ja saviliejuksi, jotka esiintyvät jääkausisaven 

ja järvisaven suhteellisen tasaisella pinnalla. Profiloinnin tulosten 

mukaan jääkausisaven ja järvisaven paksuus on 1–2 metriä. 

Reitin osuus, jonka syvyyskäyrä on 20–55 m 

Tällä reitin osuudella on paljon järvi- ja jääkausikerrostumia (ribbon clay – 

lgQIII), joita esiintyy jääkauden sedimenttien epätasaisella pinnalla (savinen 

silttimoreeni ja hiekkainen siltti–gQIII). Sedimenttien paksuus on 0,5–1 

m. Niitä peittää muutaman sentin paksuinen saviliejukerros ja pohjareliefin 

29

painaumissa paksuus on 0,5–1 m. Profiloinnin tulosten perusteella tutkimusvyöhykkeen 

erillisillä alueilla liejujen paksuus saattaa olla 1–1,5 metriä. 

Merenpohjan kohoumissa liejun paksuus laskee muutamaan senttiin. Harjujen 

huipuilla esiintyy huuhtoutunutta moreenia sekä jääkauden savista 

silttiä ja hiekkaista silttiä, jotka sisältävät erikokoisia kiviä. Joillakin merenpohjan 

reliefin kohouma-alueilla on hiekka- (erirakeista hiekkaa) ja hiekkasorakerrostumia, 

jotka esiintyvät jääkauden moreenisedimenttien huuhtoutuneella 

epätasaisella pinnalla (savinen siltti ja hiekkainen siltti– gQIII). 

Seuraavassa taulukossa on esitetty reitin yleistetty geotekninen poikkileikkaus 

tyypillisimpien pohjasedimenttien ylimmistä kerrostumista ja niiden 

yleiset fyysiset ja mekaaniset arvot. Suoritettujen töiden tuloksista suomalaiselle 

osapuolelle on luovutettu kaikki geologisten selvitysten materiaalit, 

jotka koskevat toimenpidevyöhykettä Suomen talousalueella, mm. tiedot 

havaittujen pohjasedimenttien tyypeistä, koostumuksesta ja ominaisuuksista. 

Yleistetty geotekninen poikkileikkaus: 

30 

Kerrostumatyyppi 

Kerrostuma 1 

Kerrostuma 2 

Maalaji 

Savilieju, homogeeninen, 

heikosti juokseva, 

mustan harmaa, ilman 

sulkeumia, rikkivedyn 

hajuinen 

Someromaaperä, sekakoosteinen 

Sedimenttikerros 

(cm) 

Esiintymissyvyys 

meressä, 

(m) 

60–100 50–120 

10–20 

40–60 

pohjanreliefin kohoumien 

huiput 

Maalajien fyysiset ja 

mekaaniset arvot 

W 

( %) 

ρ 

(g/см 3 ) 

τmax 

(кPа) 

120– 

300 

1,02– 

1,20 

- - - 

31 

Vedenalaisen kaapeliauran korkeustason säätäminen 

Suomen talousvyöhykkeellä Kaliningrad-Pietari -valokaapelijärjestelmän 

asentaa Alcatel-yhtiöön kuuluvan ALDA Marinen käytössä oleva laiva. 

Työssä käytetään SMD:n tuottamia nykyaikaisia vedenalaisia HD3-auroja, 

jotka on tarkoitettu suuriin vetovoimiin ja kaapelin upottamiseen merenpohjaan 

2,3 metrin syvyyteen. 

Ohjattavuuden vakauttamiseksi ja kaapelin syvyyden säätämiseksi sekä 

auran hallitsemattoman vajoamisen estämiseksi pohjaan, vedenalaisessa 

aurassa on kaksi etummaista jalasta ja kaksi takana olevaa lisävakauttajaa. 

Ne on asennettu alustaan, jotka sijaitsevat pystytasossa olevan auran 

rungon edessä. Kaapelin laskun aikana vain nämä kolme auran rakenneosaa 

ovat kosketuksessa merenpohjan sedimenttiin. 

Jalasten ja vakauttajien kaltevuuskulmia muutetaan automaattisesti kaukoohjauksella 

auran hydraulisen järjestelmän avulla kaapelilaivalla olevan 

asiantuntijan valvonnassa. Kulmien suuruuden mukaan määräytyy auran 

rungon upotussyvyys merenpohjaan. Ruoppaussyvyyden ollessa tiiviillä 

maaperällä (savi ja hiekka) hyvin pieni, vakauttajat asennetaan noin 30º:en 

kulmaan, jolloin kosketuspinta on pienin mahdollinen eli noin 0,4 m². Kun 

kyseessä on pehmeä maaperä (liejut), vakauttajat lasketaan alemmaksi ja 

kosketuspinta laajenee 4,4 m²:in asti. Etujalasten kosketuspinta mukaan 

lukien auran tukipinta on 9,8 m². Auran työskennellessä pehmeällä maaperällä 

ratkaiseva merkitys on tällä rakenneosalla sekä sillä, että auran 

painopiste on tasapainotettu suhteessa runkoon. 

Kaikkien SMD:n aurojen suunnittelun pääkriteerinä ovat sellaiset rakenteelliset 

ratkaisut, jotka mahdollistavat työskentelyn pehmeillä pohjasedimenteillä 

leikkauslujuuden ollessa 5 kPa, mikä vastaa liejusedimentin tiheyttä. 

Jalasten ja vakauttajien kosketuspinnan säädön myötä pienenee myös auran 

kokonaiskuormitus merenpohjassa; mitä suurempi kosketuspinta, sitä 

pienempi kuormitus merenpohjan pinnan mittayksikköä kohti. Näin ollen 

kun on ehkäistävä auran satunnainen vajoaminen (laskeutuminen, sortuminen) 

merenpohjan pehmeään maaperään (lieju tai löyhät sedimentit), 

käytetään takavakauttajia. Lisäsuojana käytetään erikoisvalmisteisia jalaksia, 

joissa on laajempi pinta, ja muutetaan kaapelilaivan nopeutta ja auran 

vetokulmaa sen liikkuessa. Mitä suurempi nopeus ja vetokulma, sitä nopeammin 

aura liikkuu ja sitä vähemmässä määrin se uppoaa merenpohjan 

sedimenttiin. 

Kaapeli on tarkoitus upottaa pääasiassa 1,2 metrin syvyyteen ja sen perusteella 

on laskettu liikuteltavan ja tiivistettävän pohjasedimentin määrät. 

Kaapelin upottamisen todellinen syvyys vaihtelee riippuen merenpohjan 

sedimentin konkreettisista tyypeistä: liejuille se on 1,2 metriin asti, hiekalle 

0,7–1,0 m ja savelle 0,5 m asti. Tuolloin kunkin osuuden upotussyvyys 

määritellään sen perusteella, millainen kaapelin suoja ulkoisilta vaikutuksilta 

on teknisesti ja taloudellisesti kannattavampaa sekä otetaan huomioon 

kaapelijärjestelmän asentamisen kokonaisaika

32 

Hakijan selitys muistutuksista 

Näin ollen kun kaapelin laskun reitti ja ehdot on lopullisesti täsmennetty, 

vedenalaisen auran liikuttaman pohjasedimentin määrä (löyhentäminen, 

tiivistäminen ja veden samennuksen lisääntyminen) on huomattavasti pienempi, 

kuin on esitetty aiemmin toimitetuissa arviolaskelmissa, millä on 

myönteinen vaikutus työskentelyalueen ympäristön tilaan. 

Kaliningrad-Pietari vedenalaisen kaapelijärjestelmän laskun ja upottamisen 

vaikutukset ihmiseen ja ympäristöön ovat minimaalisia ja tilapäisiä. Käytön 

aikana sillä käytännöllisesti katsoen ei ole minkäänlaista vaikutusta ympäristöön. 

Vedenalaisia linjoja on käytössä koko maailmassa ja ympäristövaikutusten 

kannalta niitä pidetään turvallisina suuren tietomäärän ja sähkön 

siirtomenetelminä. Esimerkiksi ainoastaan Itämeren toimivien tietoliikennekaapeleiden 

yhteispituus on 7000 km ja koko maailmassa toimivien tietoliikennekaapeleiden 

yhteispituus on yli 350 000 km. 

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen muistutuksesta 

hakija on lausunut, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut 

31.8.2010 ja 27.10.2011 päätöksen koskien kyseessä olevan hankkeen 

ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) soveltamistarvetta ja 

on todennut, että YVA-menettelyn soveltamiseen ei ole tarvetta. Hankkeen 

ympäristövaikutukset ovat vähäisiä ja lyhytaikaisia eivätkä johda negatiivisiin 

seurauksiin. 

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen muistutuksesta 

hakija on lausunut, että keskus on esittänyt, että hakija velvoitetaan 

toimittamaan ennen luvan myöntämistä tarkempi tarkkailusuunnitelma 

pohjasedimenttien muutosten tarkkailuun. 

Hakija on todennut, että ZAO UPT -yhtiö sitoutuu rakentamaan kyseisen 

vedenalaisen kaapelin turvallisin ja ympäristöystävällisin menetelmin. Sen 

takia ZAO UPT yhdessä pääurakoitsijansa Alcatel-yhtiön kanssa on laatinut 

rakennustyönaikaisen työnsuojelun, ympäristön ja työturvallisuuden 

ohjausjärjestelmän. Siihen sisältyy mm. vesikerrosten ja merenpohjan 

tarkkailusuunnitelma, jonka perusteella seurataan merenpohjan sedimenttien 

mahdollisia muutoksia niin kaapelin laskemisen ja pohjaan upottamisen 

aikana kuin myös kaapelin asentamisen jälkeisen tarkastuksen aikana. 

Vesikerrosten tarkkailu 

- Sedimentin suspensiohiukkasten tarkkailu, sedimenttien leviämisen 

nopeus, sedimenttien kasautumisen rajat ja sen muodostumisen kesto 

merivedessä rakennustyön aikana. 

- Tarkkailun tarkoituksena on kuvata ja arvioida sedimenttien leviämistä 

ja niiden laskeumaa paikalla suoritettujen mittausten perusteella, mukaan 

lukien mahdollisten meressä olevien sedimenttien sisältämien 

haitallisten aineiden leviäminen.

33 

- Tarkkailussa käytettävät menetelmät: 

Merenpohjan tarkkailu 

- Kauko-ohjattavien vedenalaisten laitteiden (ROV) käyttö. 

Laitteet etenevät vedessä kaapelireittiä pitkin, niillä suoritetaan 

visuaalinen tarkkailu vedettäessä naara-ankkuria ennen 

kaapelin laskemista ja kaapelia tarkastettaessa sen asentamisen 

jälkeen. 

- Visuaalinen tarkkailu kaapelin pohjaan upottamisen aikana 

ja vedenalaisella auralla työskennellessä. 

- Tarvittaessa meriveden näytteenotto eri syvyyksissä vastaavin 

laittein. 

- Merenpohjan muutosten (reliefin) tarkkailu ennen rakennusvaihetta ja 

sen jälkeen kaapelin rakenteellisten vaurioiden estämiseksi sekä merenpohjan 

olosuhteiden muutosten mm. paikallisen eroosion tarkkailu. 

- Tarkoituksena on kuvata ja arvioida merenpohjan reliefin ja sedimentin 

ominaisuuksia, jotta voidaan arvioida niiden palautuminen kaapelin 

laskemisen ja upottamisen jälkeen. 

- Tarkkailussa käytettävät menetelmät: 

- Syväluotausmittaukset, tarkkailu kaikuluotaimilla ja sedimentin 

partikkelien raekoon jakautuman analyysi rakentamiseen 

käytettävien alusten teknisin välinein. 

- Kaapelin merenpohjaan upottamisen syvyyspisteen jatkuva 

tarkkailu vedenalaisen auran avulla, jolloin vahvistetaan visuaalisesti 

että kaapeli ei ole vaurioitunut ja että merenpohjan 

pinta palautuu ennalleen. 

Porvoon kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnan muistutuksessa 

on huomautettu siitä, että hankkeesta aiheutuvat vaikutukset kohdistuvat 

alueen meriliikenteeseen, minkä takia on kiinnitettävä erityistä huomiota 

laivaliikenteen havainnointiin, työaikatauluista tiedottamiseen ja tarvittaessa 

varoitusten antamiseen. 

Hakija on todennut, että yllä mainitut tiedot toimitetaan Liikennevirastoon 

viimeistään kaksi kuukautta ennen töiden alkamista. Ilmoitus sisältää töiden 

kuvauksen, riskianalyysin, reittisuunnitelmat ja alustavan arvion tarpeesta 

poiketa Suomen satamiin. 

Hakija on valmis toimittamaan kaikki Porvoon kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnan 

tarvitsemat konkreettiset tiedot lautakunnan vaatimusten 

mukaisesti. Mitä tulee tarkempiin yksityiskohtiin sedimenttien analyysistä 

ja haitta-aineiden tarkkailusta rakentamisvaiheessa, nämä työt suoritetaan 

kaapelin laskemisen aikana.

34 

Museoviraston muistutuksesta hakija on todennut, että siinä ei ole esitetty 

esteitä rakennustyölle. Museovirasto on kuitenkin ehdottanut lisättäväksi 

luvan ehtoihin, että vedenalainen inventointi suoritetaan Museoviraston 

hyväksymällä tavalla ennen hankkeen toteuttamista. 

Hakija on todennut, että yllä mainittu työ olisi voitu suorittaa jo vuonna 

2009, kun valtioneuvoston suostumuksen mukaan toimitettiin kaikki tutkimusten 

tulokset. Museovirastoon on nyt luovutettu kaikki tutkimusaineistot, 

joita tarvitaan vedenalaiseen inventointiin, joka voidaan viedä päätökseen 

ennen rakennusluvan antamista. Vedenalaisen inventointivaatimuksen sisällyttämisellä 

rakennuslupaan ei ole merkitystä, koska kaikki nämä kysymykset 

ratkaistaan ennen rakennusluvan myöntämistä. 

Ahvenanmaan maakuntahallituksen muistutuksesta hakija on lausunut, 

että siinä ei ole esitetty rakentamista vastustavia näkökohtia. Kaapelin rakentamisen 

yhteydessä hakija ryhtyy toimenpiteisiin, jotka estävät haitalliset 

vaikutukset ekosysteemiin. Lisäksi hakija ilmoittaa Ahvenanmaan maakuntahallitukselle 

hyvissä ajoin öljy- ja muiden haitallisten aineiden päästöistä 

sekä mahdollisista päästö- ja muista tapaturmariskeistä. 

Ahvenanmaan maakuntahallituksen museoviraston muistutuksesta hakija 

on todennut, että sen mukaan kyseisen vedenalaisen kaapelin rakentamiselle 

ei ole mitään tunnettuja muinaismuistoihin liittyviä esteitä. 

Pohjolan Voima Oy:n muistutuksesta hakija on lausunut, että muistutus 

on ristiriitainen ja siinä käsitellyt asiat eivät kuulu Pohjolan Voima Oy:n toimialaan. 

Muistutuksessa on esitetty mielipiteitä, jotka eivät perustu perinpohjaisiin 

selvityksiin. 

Toisaalta muistutuksessa on todettu, että hakija on ollut yhteydessä Nordic 

Energy Link -yhtiöön suunnitellun valokaapelin ja Estlink-sähkökaapelin risteämäkohdan 

todentamiseksi. Toisaalta on kuitenkin vastoin todellista asiainlaitaa 

väitetty, että Nordic Energy Link ei ole käynyt mitään neuvotteluja 

UPT:n (tai tämän lukuun toimivien tahojen) kanssa risteämäsopimuksesta 

eikä ole vastaanottanut mitään luonnosta risteämäsopimukseksi. Todellisuudessa 

koordinaattien täsmentämiseksi vuosina 2009–2010 käytiin neuvottelut 

AS Nordic Energy Link -yhtiön kanssa, jolloin sen asiantuntijat antoivat 

Estlinkin voimakaapelin sijaintia täsmentävät koordinaatit ja pääjohtaja 

lähetti 6.4.2010 hakijalle oman versionsa risteämissopimuksesta ja 

hänen mielestään tarkat koordinaatit. 

Hakija on korostanut, että ICPC:n suosituksen mukaan kaapelin risteämissopimuksen 

esittäminen kuuluisi jo asennetun kaapelin omistajalle, koska 

nimenomaan tämä omistaja määrittelee risteämisen tekniset ehdot, mitä 

AS Nordic Energy Link ei ollut tehnyt. Yllä mainitusta seuraa, että valmistellessaan 

lausuntoaan Pohjolan Voima Oy:llä ei ole ollut hallussaan paikkansapitäviä 

tietoja kyseisestä hankkeesta ja suoritettavasta työstä.

Koordinaattien mahdollisten epätarkkuuksien osalta hakija on pyytänyt 

Pohjolan Voima Oy:tä vertaamaan niitä kaapelin omistajan tietoihin ja antamaan 

tarkat tiedot. Hakijan ilmoittamat koordinaatit on määritelty selvitysten 

ja AS Nordic Energy Linkin antamien tietojen perusteella. Näitä tietoja 

tarvitaan jatkossa dokumentointiin rakennustyön aikana. 

Turvallisuuden osalta hakija on todennut, että rakentamisen aikana ryhdytään 

kaikkiin toimenpiteisiin Estlink-voimakaapeliin rakentamiseen liittyvien 

vahinkojen estämiseksi. Miinoja ja muita vaarallisia esineitä ei ole havaittu. 

Jos Pohjolan Voima Oy:llä on asiaan liittyviä tietoja ja näiden esineiden 

koordinaatit, hakija on kiitollinen, jos saa ne käyttöönsä. 

Muistutus ei kuitenkaan sisällä rakennusluvan myöntämisen estäviä perusteita. 

Esitetyt huomautukset eivät täysin vastaa todellisuutta ja vaativat 

täsmennyksiä, minkä jälkeen ne voidaan ottaa rakentamisen aikana huomioon. 

AS Nordic Energy Linkin muistutuksesta hakija on lausunut, että siitä ei 

voi antaa selitystä, koska voimakaapelin omistaja ei ole ilmaissut omaa 

mielipidettään, vaan yhtynyt Pohjolan Voima Oy:n muistutukseen, jota koskeva 

selitys on lausuttu edellä. 

Nord Stream AG:n muistutuksesta hakija on todennut, että muistuttajalla 

ei ole ollut huomautettavaa sen johdosta, että kaapeli risteää Nord Streamin 

putkilinjojen kanssa tai kulkee niiden välittömässä läheisyydessä ja että 

kaapelin laskulla ei ole tarkoitus aiheuttaa vahinkoa tai haittaa kaasuputken 

omistajille. Lisäksi tulevan risteämissopimuksen valmistelun kulussa 

Nord Stream AG:n ja hakijan välillä on päästy periaatesopimukseen risteyspaikoista 

sekä kaapelin ja Nord Streamin kaasuputken vähimmäisetäisyyksistä. 

Nord Stream AG:n muistutuksessa mainittut poikkeavuudet reitistä johtuvat 

siitä, että rakennuslupahakemuksessa on määritelty työn suorittamiseen 

sallitun käytävän (500 m), akselilinjan (keskilinjan) koordinaatit, jonka rajoissa 

hakija on suorittanut edeltä käsin sovitut meriselvitykset. Nord 

Stream -yhtiölle on toimitettu suunnitteilla olevan reitin koordinaatit ja reitin 

suhteen on sovittu kaasuputken ja yhteyskaapelin keskinäisen sijainnin 

osalta yllämainitulla sallitulla työvyöhykkeellä. 

Muistutukseessa esitetyt huomautukset ja selvennykset sekä Nord Streamin 

AG:n esittämät vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat kaapelin laskua 

Suomen talousvyöhykkeellä lähelle Nord Stream AG:n kaasuputkea, ovat 

luonteeltaan puhtaasti teknisiä ja liittyvät kaapelin kaasuputkilinjan ylityksen 

konkreettisiin ehtoihin, kuten: 

- on määriteltävä kaapelin ja kaasuputken risteämiskohtien koordinaatit 

sekä kaapelin ja kaasuputken väliset etäisyydet niissä kohdissa, joissa 

ne ovat lähellä toisiaan 

- on määriteltävä kaapelin asennuksen sietoraja 

35

36 

- hakijan on etukäteen sovittava kaapelia koskevista asennus- ja suojausmenetelmistä 

sekä teknologioista, joita hakija käyttää risteyskohdissa 

- on sovittava edeltäkäsin kaasujohdon välittömässä läheisyydessä tapahtuvista 

kaapelin upotus- ja uudelleentäyttömenetelmistä 

- on sovittava edeltäkäsin vähimmäisetäisyydestä putkilinjan anodin ja 

kaapelin välillä ym. 

Hakija on ilmoittanut suorittavansa kaikki Nord Stream AG:n kaasujohdon 

ja kaapelin keskinäiseen sijaintiin ja kaapelin kaasujohdon ylitykseen liittyvät 

tekniset toimenpiteet ja vaatimukset sekä noudattavansa kaapelin 

asennuksen sietorajaa Suomen hallituksen tarkkaan määrittelemällä 500 

metrin rakennusvyöhykkeellä, jonka rajoissa edeltä käsin sovitut meriselvitykset 

on suoritettu. 

Kun Nord Streamin kaasuputki on valmis ja kun asiakirjat kaasuputkien sijainnista 

on saatu, hakija ja Nord Stream AG:n kaasuputken omistajat 

määrittelevät ja sopivat yhdessä risteämiskohdat sekä kaapelin ja kaasuputken 

väliset etäisyydet niissä kohdissa, joissa ne ovat lähellä toisiaan. 

Ottaen huomioon, että yhdessäkään kansainvälisessä yleissopimuksessa 

ei ole määrätty sitovasti vähimmäisvaatimuksia Nord Stream AG:n esittämistä 

putkilinjan ja kaapelin risteämiskohtia koskevista menettelyistä ja 

teknisistä ratkaisuista, asianosaisten sopijapuolten on laadittava ne ja sovittava 

niistä keskenään kaksipuolisen risteämissopimuksen puitteissa. 

Osapuolten on ratkaistava tekniset asiat ja otettava huomioon kaapelin 

laskemisen olosuhteet konkreettisessa paikassa, esimerkiksi risteämiskohdassa 

tai niissä kohdissa, joissa kaapeli ja kaasuputki kulkevat lähellä 

toisiaan. 

Nord Stream AG ja hakija ovat jo suorittaneet näitä yhteisiä toimenpiteitä 

koko vuodesta 2009 alkaen, jolloin on sovittu suunnittelu-, selvitysja rakennustöistä. 

Yhteistyön tuloksena laaditaan Nord Stream AG:n ja hakijan 

välinen risteämissopimus. 

Hakijan mukaan puhtaasti teknisten vaatimusten sisällyttäminen Suomen 

Valioneuvoston lupaan ei ole välttämätöntä, etenkin sen takia, että siihen 

liittyviä näkökohtia ei ole määritelty kansainvälisissä normiasiakirjoissa, joiden 

perusteella olisi voitu määritellä muiden vedenalaisten johtojen putkijohtojen 

ylittämiseen liittyvät vaatimukset. Tulee myös ottaa huomioon, että 

määrättyjen vähimmäisvaatimusten sisällyttäminen Suomen Valioneuvoston 

lupatekstiin sitovasti toteutettaviksi asettaisi Suomen Tasavallan vastuuseen 

rakennustyön teknisen osuuden toteuttamisesta; tekninen osuus 

on määriteltävä kaksipuolisesti kaasuputken ja laskettavan kaapelin omistajien 

välillä.

Mikäli osapuolten välistä sopimusta ei jostakin syystä saada aikaan, hakija, 

joka on ICPC:n (International Cable Protection Committee) jäsen, sitoutuu 

toteuttamaan hankkeen niiden ICPC:n suositusten mukaan, jotka eivät ole 

putkijohdon suojan suhteen ristiriidassa Nord Stream AG:n vähimmäisvaatimusten 

kanssa. 

Samalla hakija on ilmoittanut toteuttavansa ne tekniset vaatimukset, jotka 

yhteyskaapelin rakentamisen aikana takaavat kaasuputken vahingoittumattomuuden 

rakennettaessa kaapelia samansuuntaisesti kaasuputken 

kanssa kuin myös niiden risteämiskohdissa. 

Johtopäätökset 

Käsitellyistä muistutuksista ilmenee, että mikään viranomainen ja muu asianosainen 

ei ole esittänyt perusteluja, jotka voisivat estää tai joiden perusteella 

voitaisiin kieltää Kaliningradin ja Pietarin välisen vedenalaisen valokuitukaapeliyhteyden 

rakennustyöt ja käyttö. Kaikki osapuolet ovat kuitenkin 

esittäneet omat vaatimuksensa ja suosituksensa, jotka rakentamisen ja 

käytön aikana otetaan täysin huomioon. Nord Stream AG:n huomautukset 

ovat luonteeltaan teknisiä ja ne otetaan täysin huomioon Nord Stream 

AG:n kanssa solmittavassa sopimuksessa sekä rakennustöiden aikana. 

37 

MERKINTÄ 

Valtioneuvosto on 9.2.2012 antanut suostumuksensa Suomen talousvyöhykkeen 

taloudelliseksi hyödyntämiseksi valokaapelin rakentamishankkeessa 

(TEM Dnro 1341/10.01.01/2011). Päätös on pantavissa täytäntöön 

muutoksenhausta huolimatta, ellei valitusviranomainen toisin määrää. 

Suostumus on voimassa 40 vuotta päätöksen antamisesta, jonka jälkeen 

se on hakemuksesta uudistettavissa. 

ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU 

Luparatkaisu 

Aluehallintovirasto myöntää ZAO Perspective Technologies Agency:lle 

luvan Pietari–Kaliningrad merenalaisen valokaapelin rakentamiseen Suomen 

talousvyöhykkeelle hakemuksen liitetyn suunnitelman mukaisesti. 

Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, 

haittaa tai muuta edunmenetystä. 

Luvan saajan on noudatettava vesilain ja ympäristönsuojelulain säännöksiä 

ja seuraavia lupamääräyksiä. 

Lupamääräykset 

Kaapelilinjan sijainti ja rakenteet 

1) Kaapeli sijoitetaan Suomen talousvyöhykkeellä hakemuksen kohdan 6 

"Kaapelireitin koordinaatit Suomen talousvyöhykkeellä" ja hakemukseen liitettyjen 

kaapelilinjan yksityiskohtaisten reittikarttojen p.1–p.6. mukaisesti 

500 m levyisellä käytävällä. Kaapelireitin koordinaatit ovat tämän päätöksen 

liitteenä 2.

38 

Kaapelin asentaminen 

Kaapelin 500 m leveästä käytävästä voidaan poiketa ainoastaan pakottavasta 

syystä kuten sotatarvikkeiden, arkeologisten kohteiden tai muiden 

reitillä havaittavien esineiden tai kaapeleiden kiertämiseksi tai väistämiseksi 

Asiasta on ilmoitettava alueellisesti valvontavastuussa olevalle elinkeino-, 

liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Rajavartiolaitokselle. 

2) Kaapeli upotetaan meren pohjaan noin 120 cm:n syvyyteen hakemuksen 

mukaisesti. Kaapelia ei tarvitse upottaa osuuksilla, joiden pohjan laatu 

estää upottamisen tai jos kaapelin on ylitettävä pohjassa oleva este. Kaapelilinjaan 

käytettävän kaapelin on oltava hakemuksen mukainen. 

Osuuksilla, joissa kaapelia ei upoteta, on käytettävä kaksinkertaista vahvistusta. 

Näiden osuuksien sijainnista ja pituudesta on pidettävä kirjaa ja tiedot 

on annettava määräyksessä 21 sanotussa valmistumisilmoituksessa. 

Kaapeli on asennettava siten, että se pysyy meren pohjassa. 

3) Risteämiset on tehtävä siten, että olemassa olevat kaapelit pysyvät 

käyttökunnossa. Risteämiskohdan koordinaatit ja yksityiskohtainen selvitys 

risteämisen toteutuksesta on ilmoitettava kunkin kaapelin omistajalle. 

4) Risteäminen Nord Stream AG:n kaasuputkien kanssa on tehtävä siten 

että kaasuputket eivät vaurioidu. Kaapelin asentaminen Nord Strearn AG:n 

kaasuputkien ja kaapelin risteämiskohdissa, ellei muuta sovita Nord 

Stream AG:n kanssa, on tehtävä seuraavasti: 

- Naara-ankkuria ei saa käyttää 200 m lähempänä kaasuputkea 

- Kaapeli tulee sijoittaa vähintään 15 metrin päähän putkilinjan anodeista 

- Kaapeli on johdettava mahdollisimman kohtisuoraan putkien yli 

- Putkien ylitys on tehtävä siten, että kaapelin ja putken välinen etäisyys 

on vähintään 0,3 m 

- Kaapelin upottaminen kaapeliauralla on kielletty 50 m lähempänä kaasuputkia 

- Ylitykset on tehtävä siten, että mahdollinen pohjatroolin tarttuminen rakenteisiin 

estyy mahdollisimman hyvin 

- Mikäli 200 m lähempänä kaasuputkia havaitaan meren pohjassa räjähteitä, 

ne on kierrettävä. Räjähteistä on ilmoitettava Nord Stream AG:lle 

sekä rajavartiolaitokselle 

- Kaasuputkien ja kaapelin risteyskohtien tarkka sijainti on ilmoitettava 

Nord Stream AG:lle 

5) Kaapelin asennustyö on tehtävä siten, että työstä aiheutuu mahdollisimman 

vähän haittaa meriympäristölle ja sen käytölle. 

6) Kaapeliauraa ja sen edessä vedettävää naara-ankkuria on kuljetettava 

siten, ettei niillä vaurioiteta olemassa olevia kaapeleita tai putkia tai muinaismuistoja.

39 

Meriliikenteen valvonta 

7) Mikäli asennustyön aikana havaitaan merenpohjassa räjähteitä tai tynnyreitä, 

ne on kierrettävä ja niiden sijainnista ilmoitettava alueellisesti valvontavastuussa 

olevalle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Rajavartiolaitokselle. 

8) Ennen kaapelin asennustyön aloittamista on tehtävä muinaismuistoja 

koskeva vedenalaisinventointi Museoviraston hyväksymällä tavalla. 

Mikäli asennustyössä havaitaan muinaismuistoja, ne on kierrettävä ja niistä 

on ilmoitettava Museovirastolle. 

9) Asennustyön aikana on pidettävä kirjaa kaapelin tarkasta sijainnista ja 

upotuksesta. Kirjanpitoon on lisättävä tunnin tarkkuudella asennusajankohta. 

10) Kaapelin asennuksessa ja merkitsemisessä on noudatettava Liikenneviraston 

antamia ohjeita (Liikenneviraston ohjeet ilmajohtojen, kaapeleiden 

ja muiden johtojen asentamisesta ja merkitsemisestä, dnro 6155/040/2010, 

29.11.2010) 

11) Liikennevirastolle on toimitettava viimeistään kaksi kuukautta ennen 

kaapelin asennuksen aloittamista kaapelilaskualuksen toimintasuunnitelma, 

mistä tulee selvitä kaapelin laskuun osallistuvan tai osallistuvien alusten 

reittisuunnitelmat kaapelilaskun aikana. Lisäksi on toimitettava toimintakuvaus, 

riskianalyysi ja ennakoitu tarve vierailla suomalaisissa satamissa. 

12) Luvan saajan on ilmoitettava ennalta Rajavartiolaitokselle jäljempänä 

sanotut meri- ja rajaturvallisuuden ylläpitoon tarvittavat tiedot. Tätä määräystä 

noudatetaan kaapelin asentamiseen liittyvissä töissä, kaapelin kunnon 

tarkkailussa ja hankkeen vaikutusten tarkkailussa. 

- Operoivien alusten täydelliset kutsu- ja yhteystiedot (nimi, MMSI- numero, 

Call Sign, puhelinnumero sillalle, lippuvaltio) 

- Aalusten turvallisuussuunnitelmat ja -kaaviot 

- Karkea toimintasuunnitelma ja sen päivitykset koko operaation toteuttamiseksi 

(sisältäen kaikki toiminnot; kaapelinlasku, kuljetus, huolto, 

täyttö, sukellustyöt, tarkastustyöt) 

- Viikoittain tarkennettu viikkosuunnitelma 

- Päivittäinen ilmoitus, joka sisältää toiminnan luonteen, osallistuvat 

alukset sekä niiden henkilömäärät 

- Tiedot mahdollisista poikkeamatilanteista heti niiden ilmettyä (virhetoiminto, 

onnettomuus, mahdolliset ympäristöä uhkaavien aineiden pääsy 

veteen)

Kaapelin käyttö 

Korvaukset 

Tarkkailu 

Tiedot on toimitettava kaikista työhön osallistuvista aluksista mukaan lukien 

tuki- ja kuljetusalukset sekä mahdolliset ilma-alukset. 

Rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi on ilmoitettava miehistönvaihdot tarvittavine 

henkilö- ja kansallisuustietoineen vähintään kaksi vuorokautta ennen 

vaihdon toteuttamista. 

13) Kaapeli ja siihen liittyvät risteämiskohdat on pidettävä asianmukaisessa 

kunnossa. 

14) Kaapelin ja siihen liittyvien risteämiskohtien kuntoa on tarkkailtava hakemuksen 

mukaisesti. 

15) Rajavartiolaitokselle on ilmoitettava etukäteen tarkastus- tai kunnostustoimenpiteen 

aloittamisesta Suomen talousvyöhykkeellä. Nord Strearn 

AG:lle on ilmoitettava etukäteen kaapelin ja kaasuputkien risteämiskohdissa 

tapahtuvista tarkastus- tai kunnostustoimenpiteistä. 

16) Luvan saajan on sallittava myöhemmin asennettavien putkien ja kaapelien 

risteäminen kaapelin kanssa. 

17) Mikäli tässä päätöksessä tarkoitetusta yrityksestä aiheutuu sellainen 

vahinko, haitta tai muu edunmenetys, jota lupapäätöstä annettaessa ei ole 

edellytetty ja josta luvan saaja on vesilain säännösten mukaisesti vastuussa, 

eikä asiasta päästä sopimukseen, edunmenetyksen kärsinyt tai yleisen 

edun niin vaatiessa asianomainen viranomainen voi saattaa asian lupapäätöksen 

lainvoiman estämättä aluehallintoviraston ratkaistavaksi siinä 

järjestyksessä kuin hakemusasioista on vesilaissa säädetty. 

Töiden suorittamisesta mahdollisesti aiheutuva, välittömästi ilmenevä vahinko 

on viipymättä korvattava vahingonkärsijälle. 

18) Olemassa oleville kaapeleille ja kaasuputkille mahdollisesti aiheutuvien 

vahinkojen korjauskustannuksista säädetään talousvyöhykkeellä sovellettavassa 

eräiden vedenalaisten johtojen suojelemisesta annetun lain 

(145/1965) 3 §:ssä, jonka mukaan jos vedenalaista johtoa laskettaessa, 

rakennettaessa tai kuntoon pantaessa vahingoitetaan toista johtoa, uuden 

johdon omistaja on velvollinen korvaamaan vahingoittuneen johdon korjaamisesta 

aiheutuneet tarpeelliset kustannukset. 

19) Luvan saajan on tarkkailtava hankkeen vaikutuksia merialueen tilaan 

sekä olosuhteiden palautumista. 

40

Tarkkailusuunnitelma on esitettävää hyvissä ajoin ennen asennustyön 

aloittamista alueellisesti valvontavastuussa oleville Uudenmaan ja Varsinais-Suomen 

elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille hyväksyttäväksi. 

Tarkkailun tulokset ja yhteenveto on toimitettava Uudenmaan ja Varsinais- 

Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille sekä Paraisten, Espoon, 

Hangon, Helsingin, Raaseporin, Loviisan ja Porvoon kaupunkien sekä 

Kemiönsaaren, Inkoon, Kirkkonummen, Siuntion, Sipoon, Kökarin ja 

Lemlandin kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille kolmen kuukauden kuluessa 

asennustyö päättymisestä. 

Odottamattomista tapahtumista ja löydöistä on raportoitava välittömästi. 

Meriympäristöä koskeva havaintoaineisto on toimitettava tiedoksi Suomen 

ympäristökeskukselle (SYKE). 

Luvan voimassaolo ja ilmoitukset 

20) Työt on aloitettava ja saatettava olennaisilta osiltaan loppuun neljän 

vuoden kuluessa siitä lukien, kun tämä päätös on tullut lainvoimaiseksi 

uhalla, että lupa raukeaa. 

21) Töiden valmistumisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti 

aluehallintovirastolle, Rajavartiolaitokselle, Uudenmaan-, Kaakkois- 

Suomen ja Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille 

sekä Liikenneviraston meriväylät -yksikön Helsingin toimipisteelle. 

Valmistumisilmoitukseen on liitettävä a) kaapelin lopullisen sijainnin osoittavat 

kartta ja koordinaatit sekä b) kartta ja koordinaatit alueista, joilla kaapeli 

on merenpohjan yläpuolella. Paikannustiedot tulee toimittaa myös 

GIS-formaatissa ja ilmaistuna WGS84 koordinaatistossa. 

22) Lupa on voimassa 9.2.2052 saakka. Uutta lupaa on haettava, mikäli 

valtioneuvoston 9.2.2012 antamaa suostumusta Suomen talousvylhykkeen 

taloudelliseksi hyödyntämiseksi jatketaan. 

Kaapelin käytöstä poisto 

23) Kaapelin käytöstä poistosta on hyvissä ajoissa etukäteen, kuitenkin 

viimeistään kuusi kuukautta ennen käytöstä poistamista, toimitettava 

suunnitelma lupaviranomaiselle. Suunnitelman johdosta lupaviranomainen 

voi antaa tarvittavia määräyksiä käytöstä poistamisesta. 

41

42 

Perustelut 

Luvan myöntämisen edellytykset 

Hankkeen hyödyt 

Kaapelin avulla saadaan tietoliikenneyhteys Pietarin ja Kaliningradin välille. 

Se mahdollistaa uudet laajakaistasovellukset (IP, Internet, videokuva, multimediapalvelut) 

ja samalla tiedonsiirto nopeutuu. 

Hankkeen haitat 

Kaapeli upotetaan meren pohjaan kaapeliauralla, jolla meren pohjaan avataan 

vako. Vaon leveys on enintään 0,2 m ja syvyys enintään 1,2 m. Vedenalaista 

kaapeliauraa hinataan kaapelilaivan perässä kaapelin suunniteltua 

laskureittiä myöten. Kaapelia syötetään pohjaan alukselta auran rungon 

kautta. Kaapelin halkaisija on alle 4 cm. Työn aikana meren pohjan 

sedimenttiä möyhennetään Suomen talousvyöhykkeellä arviolta yhteensä 

noin 180 000 m 3 . Hankkeen vaikutukset meriveden laatuun jäävät arviolta 

vähäisiksi ja paikallisiksi, eikä meriympäristölle aiheudu sanottavaa haittaa. 

Kaapelin reitillä ei ole luonnonsuojelualueita. 

Dioksiinien ja muiden haitallisen aineiden saanti ja kertyvyys ravintoketjuissa 

ei lisäänny merkittävästi jo nyt Suomenlahdella kierrossa oleviin ainemääriin 

verrattuna. Haitallisten aineiden liikkeelle lähdön vaikutukset veden 

laatuun, pohjaeläimistöön, kalakantoihin, lintuihin, merinisäkkäisiin ja 

kalastukseen jäävät kokonaisuutena arvioituna vähäisiksi. 

Kaapelilaiva liikkuu kaapelia laskiessaan ja upottaessaan noin 1 km/h nopeudella. 

Yksittäisillä reittiosuuksilla, joissa kaapelia ei voida kaivaa merenpohjaan, 

kaapeli lasketaan meren pohjan päälle sitä upottamatta. Kaapelilaivan 

etenemisvauhti on tällöin enimmillään 10 km/h. Kaapelin lasku 

Suomen talousvyöhykkeellä kestää 3–4 viikkoa. Kaapelin asentamisesta ei 

aiheudu sanottavaa haittaa meriliikenteelle tai kalastukselle. 

Luvan myöntäminen 

Hankkeesta aiheutuvat haitat huomioon ottaen hanke ei vaaranna yleistä 

terveydentilaa tai aiheuta huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön 

luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa eikä se suuresti 

huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja. 

Lakia vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004) ei sovelleta Suomen talousvyöhykkeellä. 

Lisäksi hankkeen vaikutukset eivät ulotu Suomen aluevesille, 

joten hanke ei vaikeuta Kymijoen–Suomenlahden ja Kokemäenjoen– 

Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitosuunnitelmissa esitettyjen toimenpiteiden 

toteuttamista hyvän tavoitetilan saavuttamiseksi.

Kaapelin sijoittamiseen Suomen talousvyöhykkeelle on valtioneuvoston 

suostumus. 

Hankkeesta saatava hyöty on huomattava hankkeesta aiheutuvaan vahinkoon, 

haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna siten kuin vesilain 

2 luvun 6 §:n 2 momentissa säädetään. 

Rakentaminen voidaan järjestää ympäristönsuojelulain 41 ja 42 §:n mukaisesti 

hakemuksessa esitetyllä tavalla ja noudattaen tämän päätöksen määräyksiä 

siten, että toiminnasta ei aiheudu terveyshaittaa, merkittävää ympäristön 

pilaantumista tai sen vaaraa tai erityisten luonnonolosuhteiden 

huonontumista taikka yleiseltä kannalta muun käyttömahdollisuuden vaarantumista 

toiminnan vaikutusalueella. Kaapelista ei sen käytön aikana 

myöskään aiheudu vastaavia seurauksia. Hankkeesta ei aiheudu luonnonsuojelulaissa 

tarkoitettuja kiellettyjä seurauksia. 

Lupamääräysten perustelut 

Kaapelin sijaintia ja rakenteita koskevien määräysten tarkoituksena on 

määritellä kaapelin tarkka sijainti sekä tekniset toimenpiteet risteäville putkille 

ja kaapeleille aiheutuvien vahinkojen estämiseksi. 

Kaapelin asentamista koskevien määräysten tarkoituksena on välttää 

mahdollisuuksien mukaan kaapelin asentamisesta ja pysyttämisestä aiheutuvia 

haittoja. Lisäksi tarkoituksena on merenalaisen kulttuuriperinnön suojelemiseksi 

varmistaa tärkeiden kohteiden kunnon säilyminen ja mahdollistaa 

tarpeellisiin toimenpiteisiin ryhtyminen. 

Rajavartiolaitos vastaa Suomen talousvyöhykkeellä meripelastuslain perusteella 

meripelastustoimista, rajaturvallisuuden ylläpitämisestä, suorittaa 

erikseen säädettyjä valvontatehtäviä, kuten ympäristönsuojeluun liittyviä 

tehtäviä sekä suorittaa toimenpiteitä rikosten ennalta estämiseksi, selvittämiseksi 

ja syytteeseen saattamiseksi ja suorittaa poliisi- ja tullitehtäviä. 

Meriliikenteen valvontaa koskevien määräysten tarkoituksena on huolehtia 

meriliikenteen turvallisuudesta ja rajavalvonnan toteuttamisesta. 

Kaapelin käyttöä koskevien määräysten tarkoituksena on estää kaapelin 

pysyttämisestä aiheutuvat haitat ja mahdollistaa myöhemmin tehtävien 

kaapeleiden ja putkien sijoittaminen Suomen talousvyöhykkeelle. 

Korvauksia koskevat määräykset on annettu vesilain perusteella sekä ottaen 

huomioon eräiden vedenalaisten johtojen suojelemisesta annetun lain 

(145/1965) 3 §. 

Muut määräykset on annettu on annettu rakennustöiden vaikutusten seuraamiseksi 

ja työn luvanmukaisuuden valvomiseksi. Luvan voimassaolo on 

määrätty valtioneuvoston 9.2.2012 Suomen talousvyöhykkeen taloudelliseksi 

hyödyntämiseksi antaman suostumuksen mukaisesti. 

43

44 

Sovelletut säädökset 

Vesilain (264/1961) 2 luvun 1 a §, 3 §, 6 §:n 2 momentti, 11 §, 11 a § ja 

14 a § 

Ympäristönsuojelulain 42, 43 ja 52 § 

Töidenaloittamislupa 

Aluehallintovirasto myöntää luvan aloittaa työt ennen tämän päätöksen 

lainvoimaiseksi tulemista. 

Luvan saajan on ennen töihin ryhtymistä talletettava Etelä-Suomen aluehallintoviraston 

peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueelle 50 000 

euron suuruinen vakuus niiden vahinkojen, haittojen ja kustannusten korvaamisesta, 

jotka päätöksen kumoaminen tai luvan määräysten muuttaminen 

voi aiheuttaa. 

Perustelut 

Töiden suorittamiseksi tarvitaan erityiskalustoa, jonka vuokraus edellyttää 

pitkäaikaisia sopimuksia. Käyttämällä dynaamisesti asemoitavaa putken 

laskualusta voidaan vähentää rakentamisesta aiheutuvia haittoja. Työt 

tehdään yhtäjaksoisesti avovesikautena. Töiden aloittamisesta ei aiheudu 

huomattavaa sedimenttien haitta-aineiden leviämistä tai muuta pysyvää 

huomattavaa haitallista vaikutusta merialueella. Töiden aloittamisen lykkääntymisestä 

aiheutuisi hakijalle huomattavaa vahinkoa ja niiden aloittaminen 

voi tapahtua tuottamatta muille vesien käyttömuodoille tai luonnolle 

ja sen toiminnalle huomattavaa pysyvää haittaa, jos lupa muutoksenhaun 

johdosta evätään tai sen ehtoja muutetaan. Edellytykset töidenaloittamisluvan 

myöntämiseksi ovat siten olemassa vesilain 2 luvun 26 §:n 1 momentin 

2 kohdan perusteella. 

Vesilain 26 §:n 3 momentin mukaan töiden aloittamislupaa koskevassa 

päätöksessä hakija on velvoitettava asettamaan ennen töiden ryhtymistä 

hyväksyttävä vakuus niiden vahinkojen, haittojen ja kustannusten korvaamisesta, 

jotka päätöksen kumoaminen tai luvan ehtojen muuttaminen voi 

aiheuttaa. Aluehallintovirasto katsoo, että 50 000 euron vakuus on kokonaisuutena 

arvioiden riittävä. 

Lainkohta Vesilain (264/1961) 2 luvun 26 § 

Lausunto muistutuksista ja vaatimuksista 

KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN 

Aluehallintovirasto ottaa muistutukset huomioon lupamääräyksistä ilmenevällä 

tavalla. 

Tämän päätöksen käsittelymaksu on 7 305 euroa 

Maksu määräytyy aluehallintoviraston maksuja koskevan valtioneuvoston 

asetuksen (1145/2009) mukaisesti. Jos päätösasiakirja sisältää useita 

maksutaulukossa maksulliseksi säädettyjä vesitalousasioita siten, että ne 

muodostavat samaa tarkoitusta palvelevan kokonaisuuden, peritään asian

LUPAPÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN 

käsittelystä korkeimpaan maksuluokkaan kuuluvan asian käsittelymaksun 

suuruinen maksu. Asetuksen maksutaulukon mukaan yli 20 000–200 000 

m 3 ktr koskevan ruoppaushakemuksen käsittelystä perittävän maksun suuruus 

on 4 870 euroa. Maksu peritään asetuksen maksutaulukon vesilain 

(264/1961) mukaisten vesitalousasioiden 3. kohdan perusteella 50 prosenttia 

taulukon mukaista maksua korkeampana. Valtioneuvoston asetusta 

sovelletaan aluehallintovirastossa 1.1.2010–31.12.2011 vireille tulleisiin 

hakemuksiin. 

45 

Päätös 

ZAO Perspective Technologies Agency 

Jäljennös päätöksestä 

Loviisan kaupunki 

Porvoon kaupunki 

Helsingin kaupunki 

Espoon kaupunki 

Hangon kaupunki 

Raaseporin kaupunki 

Paraisten kaupunki 

Inkoon kunta 

Sipoon kunta 

Kirkkonummen kunta 

Siuntion kunta 

Kemiönsaaren kunta 

Kökarin kunta 

Lemlandin kunta 

Loviisan kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen 

Porvoon kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen 

Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen 

Espoon kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen 

Hangon kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen 

Raaseporin kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen 

Paraisten kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen 

Inkoon kunnan ympäristönsuojeluviranomainen 

Sipoon kunnan ympäristönsuojeluviranomainen 

Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen 

Siuntion kunnan ympäristönsuojeluviranomainen 

Kemiönsaaren kunnan ympäristönsuojeluviranomainen 

Kökarin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen 

Lemlandin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen 

Ahvenanmaan maakuntahallitus 

Liikenneviraston Meriväylät -yksikkö Helsingin toimipiste 

Museovirasto 

Rajavartiolaitos 

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 

Liikenne- ja viestintäministeriö 

Työ- ja elinkeinoministeriö

Puolustusministeriö 

Maa- ja metsätalousministeriö 

Suomen ympäristökeskus (sähköpostitse) 

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Ympäristö- ja luonnonvarat 

vastuualue (sähköpostitse) 

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Ympäristö- ja 

luonnonvarat vastuualue (sähköpostitse) 

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Ympäristö- ja 

luonnonvarat vastuualue (sähköpostitse) 

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Kalatalouspalvelut 

ryhmä (sähköpostitse) 

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Kalatalouspalvelut 


Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Kalatalouspalvelut 


46 

Ilmoitus päätöksestä 

Ilmoittaminen ilmoitustauluilla 

Listan dpoESAVI-581-04-09-2010 mukaan. 

Tieto päätöksestä julkaistaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen 

ilmoitustaululla ja päätöksestä kuulutetaan Paraisten, 

Espoon, Hangon, Helsingin, Raaseporin, Loviisan ja Porvoon kaupunkien 

ja Kemiönsaaren, Inkoon, Kirkkonummen, Siuntion, Sipoon, Kökarin ja 

Lemlandin kuntien ilmoitustauluilla.

47 

MUUTOKSENHAKU 

Liitteet 

Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. 

1) Valitusosoitus 

2) Kaapelilinjan koordinaatit 

3) Kartta 

Tapio Kovanen Hannu Kokko Merja Ahti 

Asian ovat ratkaisseet ympäristöneuvokset Tapio Kovanen (puheenjohtaja) 

ja Hannu Kokko sekä ympäristölakimies Merja Ahti. Asian on esitellyt Merja 

Ahti. 

MA/sl

VALITUSOSOITUS 

Valitusviranomainen 

Valitusaika 

Valitusoikeus 

Valituksen sisältö 

Valituksen liitteet 

Liite 1 

Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta 

Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan 

samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. 

Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen 

antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy 4.5.2012. 

Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä 

vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön 

viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset 

kunnat, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset 

ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset. 

Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava 

- päätös, johon haetaan muutosta 

- valittajan nimi ja kotikunta 

- postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa 

koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, 

on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, 65101 Vaasa, 

sähköposti vaasa.hao@oikeus.fi) 

- miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta 

- mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi 

- perusteet, joilla muutosta vaaditaan 

- valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää 

toimiteta sähköisesti (faxilla tai sähköpostilla) 

Valituskirjelmään on liitettävä 

- asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin 

toimitettu viranomaiselle 

- mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys 

asiamiehen toimivallasta 

Valituksen toimittaminen Etelä-Suomen aluehallintovirastolle 

Etelä-Suomen aluehallintoviraston yhteystiedot 

Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava kaksin kappalein Etelä-Suomen 

aluehallintovirastolle. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä 

päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan 

myös lähettää postitse, faxina tai sähköpostilla. Sähköisesti (faxina tai sähköpostilla) 

toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä 

vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen 

virka-ajan päättymistä. 

käyntiosoite: 

Ratapihantie 9, 00520 Helsinki 

postiosoite: 

PL 110, 00521 Helsinki 

puhelin: (vaihde) 020 636 1040 

fax: 09 6150 0533 

sähköposti: 

ymparistoluvat.etela@avi.fi 

aukioloaika: klo 8 - 16.15 

Oikeudenkäyntimaksu 

Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 

90 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista 

perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä 

tapauksista, joissa maksua ei peritä.

Kaapelilinjan koordinaatit 

Liite 2 

Piste 

Maantieteelliset koordinaatit 

Huomautus 

(WGS-84-koordinaatisto) 

Pituus, itäinen Leveys, pohjoinen 

EG-2 20°27.58 58°52.84 Suomen ja Ruotsin talousvyöhykkeiden 

raja 

BM-14 20°31.04 58°56.42 

BМ-15 20°48.80 59°05.76 

BМ-15А 20°59.57 59°09.92 

S-5 21°01.97 59°11.34 Vedenalaisen kaapelin risteämiskohta 


BМ-16 21°08.47 59°15.71 

BМ-17 21°22.89 59°16.47 

BМ-18 21°30.41 59°17.83 

BМ-19 22°00.03 59°24.63 

BМ-20 22°30.42 59°29.19 

BМ-21 23°00.87 59°33.75 

BМ-22 23°28.22 59°37.72 

BМ-23 23°53.57 59°40.53 

G-3 23°57.90 59°39.17 Vedenalaisen kaasuputken risteämiskohta 

G-4 23°57.98 59°39.12 Vedenalaisen kaasuputken risteämiskohta 

BМ-24 23°59.42 59°38.84 

BМ-25 24°09.77 59°41.01 

BМ-26 24°13.98 59°42.23 




BМ-27 24°34.02 59°46.91 


S-10А 24°41.42 59°48.85 Vedenalaisen kaapelin risteämiskohta 

S-10B 24°44.53 59°49.66 Vedenalaisen kaapelin risteämiskohta 

BМ-28 24°47.24 59°50.37 



BМ-29 24°55.42 59°52.24 

BМ-30 24°59.25 59°52.51 


BМ-31 25°09.95 59°53.50 

BМ-32 25°28.26 59°52.99 

BМ-33 25°56.57 59°52.05 


BМ-34 26°07.71 59°58.39 

BМ-35 26°11.92 59°59.35 

BМ-36 26°18.25 59°59.90 

EG-3 26°20.84 60°00.26 Suomen ja Venäjän talousvyöhykkeiden 

raja

Kartta 

Liite 3

ASIAN SIIRTO - Aluehallintovirasto

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?