Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

92
Polanyin markkinakritiikki kohdistuu siis itsesääntelevien markkinoiden
ihmisten (ja organisaatioiden) välisiä sosiaalisia suhteita deinstitutionalisoivaan
vaikutukseen, jonka seurauksena kotitalouksien kohtaama epävarmuus
lisääntyy olennaisesti ja koettu hyvinvointi alentuu vastaavasti. Asian
selventämiseksi on perusteltua tehdä kaksi erottelua yhtäältä riskin ja
epävarmuuden ja toisaalta markkinoiden deinstitutionalisoitumisen asteen
välillä. Riskin ja epävarmuuden välinen erottelu vaikuttaa varsin selvältä
(Knight 1921; Beckert 1996; Kuusela & Ollikainen 2005). Riskille on
ominaista se, että sen toteutumisen todennäköisyys on arvioitavissa aikaisemman
kokemuksen perusteella ja sitä vastaan voidaan vakuuttautua joko
yksityisen vakuutuksen tai kollektiivisten uudelleenjakavien järjestelmien
avulla. Sosiaalipolitiikka on eräs tehokkaimmista tavoista vastata tämän
kaltaisiin elämänkaaren ylitse sijoittuviin riskeihin. Aikaisemman kokemuksen
perusteella voidaan arvioida erilaisten riskien toteutumisen todennäköisyyksiä,
ja luoda niitä vastaan joko kollektiivisia riskinhallintajärjestelmiä
tai yksityisiä vakuutuksia. Tavanomaisia tämänkaltaisia vakuutettuja
riskejä ovat syntyminen, sairastuminen ja ikääntyminen. Samankaltaista
lähestymistapaa voidaan tietyissä rajoissa soveltaa myös opiskeluun, työja
perhe-elämän yhteensovittamiseen, asumiseen ja työttömyyteen, joskin
näissä tapauksissa erilaiset käänteisen valikoitumisen ongelmat edellyttävät
kollektiivisia vakuutusjärjestelmiä.
Epävarmuus on puolestaan ilmiö, joka ei täytä näitä ehtoja. Epävarmuuden
kohtaamisen todennäköisyys vaihtelee satunnaisesti ja murrokset
kohdistuvat ennustamattomaan henkilömäärään, jolloin sitä vastaan
vakuuttautuminen yksityisen vakuutuksen tai kollektiivisen uudelleen jakavan
järjestelmän avulla on vaikeaa. Ennalta-arvaamattomuus aiheutuu
joko ilmiöiden verkostomaisuudesta tai kompleksisuudesta. Verkostomaisuudella
tarkoitetaan epävarmuutta aiheuttavan ilmiön kytkeytymistä
erilaisiin kollektiivisen toiminnan prosesseihin. Epävarmuus/varmuus on
kollektiivinen hyödyke, joka kohtaa enemmänkin yhteisöjä kuin yksilöitä
(Dequech 2003). Epävarmuudet eivät kytkeydy niinkään yksilöihin, vaan
eri ihmisryhmien kohtalot kytkeytyvät toisiinsa. Monessa tapauksessa kyse
on erilaisista laumailmiöistä (herd behaviour). Kompleksisuudella viitataan
suuria murroksia aiheuttavien tekijöiden ja niiden välisten sosiaalisten mekanismien
monimutkaisuuteen, jotka estävät laajamittaisen kollektiivisen
vakuuttautumisen niitä vastaan.