Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

78
mihin maa sijoittuu parhaan ja huonoimman maan välisellä janalla. Nykyisin
WISP:iä ylläpidetään Pennsylvanian yliopistossa Yhdysvalloissa. (Estes
1988; WISP 2012.)
Taloudellinen hyvinvointi (BKT/capita) kuvaa maan bruttokansantuloa
eli tavaroiden ja palvelujen käyttöä henkeä kohti. Hintataso on otettu
huomioon tekemällä ostovoimakorjaus. Mittari antaa karkean kuvan maan
keskimääräisestä aineellisesta hyvinvoinnista. (UNDP 2012.)
Toisen onnellisuusmittarin lähde on Ruut Veenhovenin Erasmus yliopistoon
Rotterdamiin kokoama Word Database of Happiness. Siinä kysytään
kansalaisille tehdyin kyselyhin heidän subjektiivista hyvinvointiaan.
Heitä pyydetään antamaan arvosana (1–10) siitä, ”kuinka tyytyväisiä he
ovat elämäänsä kokonaisuudessaan”. Kyselyt ovat peräisin World Values
Surveystä (WVS) ja European Values Studystä (EVS). (World Database
of Happiness 2012.) Toisen lähde on huhtikuussa 2012 YK:n puitteissa
ensimmäistä kertaa julkaistu ”World Happiness Report”. Raportin tekijät
ovat John Helliwell, Richard Layard ja Jeffrey Sachs. He käyttävät kyselyistä
laajimman eli Gallup World Pollin tuloksia, joka puolestaan käyttää porraskyselyä
(Cantril 1965). Siinä vastaajaa pyydetään kuvittelemaan portaat
pohjatasolta kymmeneen. Ylin porras edustaa parasta mahdollista elämää ja
pohja huonointa mahdollista elämää. Vastaajalta kysytään, millä portaalla
hän henkilökohtaisesti tuntee näinä aikoina seisovansa. (Helliwell, Layard
& Sachs 2012.)
Onnellisuusmittarit ovat kiinnostavia suhteessa Doyalin ja Goughin hyvinvointiteoriaan
(ja sitä lähellä olevaan WISP-indeksiin). Esitin edellä
kritiikkiä Doyalin ja Goughin teoriaa ja heidän sen pohjalle rakentamaa
mittarilistaa kohtaan siitä, ettei se ota riittävästi huomioon yhteisöllisiä kysymyksiä,
joita usein voidaan lähestyä vain subjektiivisin mittarein. Siinä
suhteessa onnellisuusmittari saattaa antaa vihjeitä siitä, mihin suuntaan
yhteisöllisten ja subjektiivisten tekijöiden huomioon ottaminen saattaisi
muuttaa Doyalin ja Goughin teoriaan perustuvia mittauksia.
Helliwell, Layard ja Sachs esittävät kiinnostavia näkökohtia hyvinvointia
koskevien mittareiden kehittämisestä ja niiden käyttämisestä: ”Sekä ulkoiset
että henkilökohtaiset tekijät säätelevät hyvinvointia. Tärkeisiin ulkoisiin
tekijöihin kuuluvat tulot, työ, yhteisö ja hallinto sekä arvot ja uskonto.
’Henkilökohtaisempia’ tekijöitä ovat henkinen ja fyysinen terveys, perheelämä,
koulutus, sukupuoli ja ikä. Monilla näistä tekijöistä on vastavuo-