Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

Verenluovutus toimii Titmussin ajattelussa metaforana koko sosiaalipoliittiselle
toiminnalle. Titmuss väittää, että sosiaalipolitiikkaa ei voida koskaan
loppuun saakka oikeuttaa taloudellisilla perusteilla. Talousnäkökohdat
ovat kyllä sosiaalipolitiikalle tärkeitä, mutta pohjimmiltaan kyse on ihmisten
halusta auttaa vastikkeetta. Ihmiset ovat valmiita antamaan omastaan vastikkeetta,
jopa veren kaltaista hyödykettä. Yhdensuuntainen vaihto on keskeinen
sosiaalipolitiikan perusta.
Titmuss ei vältellyt keskustelemasta teoriansa kannalta hankalista
empiirisistä yksityiskohdista. USA:n ohella myös monissa muissa maissa
maksettiin verenluovuttajille korvaus. Esimerkiksi Ruotsissa lähes kaikille
verenluovuttajille maksettiin vuonna 1964. Samoin ns. sosialistisissa
maissa maksettiin verenluovuttajille korvausta. (Titmuss 1997, 238.)
Neuvostoliitossa, aivan Yhdysvaltojen tavoin, verestä maksettiin verraten
korkea hinta – tutkimuksen hetkellä litrasta verta jopa noin teollisuuden
työläisen noin puolen kuukauden palkka. Osa verenluovutuksesta
kuitenkin tapahtui maksutta. Titmuss ihmettelee USA:n ja Neuvostoliiton
verenluovutusjärjestelmän yhteisiä piirteitä. Nykytiedon valossa ei tunnu
kovin ihmeelliseltä, että altruismi ei ollut Neuvostoliitossa merkittävä
motiivi. Titmussin verenluovutusta koskeva kirja herätti laajaa keskustelua
Yhdysvalloissa, ja presidentti Nixon kiinnostui teemasta niin paljon, että
Yhdysvallat muutti verenluovutusjärjestelmäänsä.
Kuvio 1. Suomessa tehdyt verenluovutukset vuosina 2002–2010 (SPR veripalvelu 2012)
332