Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

316
kannatus on Suomessa korkealla tasolla (Forma & Saarinen 2008; Kallio
2010). Tästä huolimatta Suomessa toteutettiin 1990-luvulla mittavat sosiaaliturvan
ja muiden julkisten menojen leikkaukset. Niiden merkitsemä
suunnanmuutos sosiaalisten oikeuksien laajenemisesta etuuksien kaventamiseen
koettiin dramaattisena (Kiander 2001; Julkunen 2001). Kokonaisuudessaan
lama vauhditti ja oikeutti muutoksia, jotka olivat iduillaan ja
joiden suuntaan olisi luultavasti menty ilman sitäkin.
Pierson (1995, 21–24) erottelee leikkauksia helpottavat häivytys-, hajotus-
ja kompensaatiostrategiat, mutta ne eivät kuvaa erityisen hyvin
Suomen 1990-luvun leikkauksia. Suuren laman aikaisia leikkauksia arvioinut
Virpi Kosunen (1997) kirjaa vuosilta 1990–1997 laskutavasta
riippuen 80–100 erillistä leikkauspäätöstä, joihin mukaan voidaan lukea
myös palvelu- ja asiakasmaksujen korotukset sekä palkansaajien eläke- ja
työttömyysvakuutusmaksujen korotukset. Leikkaukset kohdistuivat niin
perusturva- kuin ansioetuuksiin, niin etuuksien ehtoihin kuin tasoon,
karttumiseen ja kestoon. Ylipäänsä leikkauksissa käytettiin kaikkia kuviteltavissa
olevia tekniikoita. Omavastuuta lisätiin monin tavoin, ja omaa
vastuuta lisäsi myös tarveharkintaisten etuuksien roolin kasvu. Myös verotusta
kiristettiin julkisen talouden tasapainottamiseksi. (Kosunen 1997;
Lehtonen & Aho 2000; Julkunen 2001; 2006). Kuntien valtionosuusjärjestelmän
muutos sekä osuuksiin tehdyt leikkaukset siirsivät kriisin toimeenpanoa
kuntiin. Seurauksena oli merkittävä notkahdus sosiaali- ja
terveyspalveluissa, osin myös alku pysyvälle palvelujen niukentamiselle
(esimerkiksi lapsiperheiden palvelut).
1990-luvun laman aikana ja sen jälkeen tehdyillä leikkauksilla oli kaksoistavoitteet,
säästöjen ohella työkannustimien lisääminen. 1990-luvun
sosiaalipolitiikassa tapahtui käänne sellaiseen, mitä Piersonin käsittein voi
kutsua rekommodifikaatioksi. Kannustamisen ja aktivoinnin ideat löivät
itsensä läpi (Julkunen 2001; 2006; Björklund 2008). Työttömien velvollisuuksia
alettiin uudestaan tiukentaa (Kotiranta 2008). Aktivoivaksi ja vastikkeelliseksi
tarkoitettu työmarkkinatuki otettiin käyttöön vuonna 1994.
Suomessa kannustavuusretoriikka on ollut aktivointiretoriikkaa merkittävämpi,
ja monet pitävät vuoden 1996 kannustinloukkuuudistusta vuosikymmenen
tärkeimpänä sosiaalipoliittisena uudistuksena. Kannustinloukkutyöryhmän
työskentely, vastaanotto ja toteuttaminen olivat se foorumi,
jossa vanha ja uusi sosiaalinen mentaliteetti ottivat yhteen. Edellistä lei-