Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

jälkeen sosiaalipolitiikan eriytymisen syventyessä. 1990-luvulle tultaessa eri
sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvien henkilöiden/kotitalouksien etuuksien
ja palvelujen rakenne oli pitkälti samankaltainen yhdistelmä tulovähenteisiä,
tasamääräisiä, ansiosidonnaisia etuuksia ja yhteiskunnallisia, elämänkaareen
pikemminkin kuin sosioekonomiseen asemaan liittyviä palveluja.
Tämän kriteerin valossa suomalainen kansalaisuus vähensi luokkien välisiä
eroja. (Saari 1996.) 1990-luvun laman jälkeen sosiaaliturvan rakenteessa
on tapahtunut sosioekonomisesti latautunutta erilaistumista. Väestön valtaosa
on toki pysynyt ansioturvan ja työterveyshuollon piirissä. Heikossa
asemassa olevassa väestössä erilaisten tukien rooli on aikaisemmasta korostunut.
Toiselta puolen paremmassa asemassa olevien ryhmässä erilaisten
yksityisten vakuutusten ja luontoisetuuksien merkitys on aikaisemmasta
kasvanut. Erityisen selkeä tämä on suomalaisessa terveyspolitiikassa (ks.
tarkemmin Rahkonen ja Lahelma, tässä kokoelmassa). Näin väestö on enenevässä
määrin jakautunut «kolmen kerroksen väkeen», mikä ei ole yhtäläisen
kansalaisuuden ja yhtäläisen statuksen kannalta arvioituna myönteinen
kehityskulku.
Väliviivayhteiskunta
Oikeuksien ja luokkarakenteen väliset jännitteet korostuivat edellisten laajentumisessa
uusille alueille (ennen kaikkea poliittisista sosiaalisiin oikeuksiin)
ja uusiin väestöryhmiin. Maineikkaassa kohdassa Marshall tiivistää,
että ”omaisuuden, koulutuksen ja kansantalouden rakenteen vuorovaikutuksesta”
rakentuva ja eriarvoisuutta aiheuttava luokkarakenne sekä tasaarvoistava
kansalaisuus ovat ”sodassa keskenään” – joskin samaan hengenvetoon
hän toteaa, että tämä lause voi olla kärjistetty. Marshallin ajattelussa
ajatus kahdesta erillisestä yhteiskunnallisen organisoitumisen periaatteesta
– kapitalismista ja kansalaisuudesta – syventyi vuosikymmenten mittaan.
Muutos kulminoitui vuonna 1972 julkaistuun artikkeliin Value problems
of welfare capitalism, jossa hän esitteli ajatuksen ”väliviivayhteiskunnasta”
(hyphenated society). Tuo kirjoitus julkaistiin uudestaan vuonna 1981, jolloin
hän liitti siihen itsekriittisen jälkikirjoituksen (ks. myös Kokkonen
2006).
296