Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

258
kenteellisia mahdollisuuksia ja rajoituksia ja näin lisätty mahdollisuuksien
tasa-arvoa (Erola 2009; Erola & Moisio 2002; Pekkarinen ym. 2006). Vastaavasti
sosiaalipolitiikan tutkija Antti Parpo (2004) on tutkinut, kuinka
hyvinvointivaltion tulonsiirtojärjestelmät muokkaavat taloudellisten mahdollisuuksien
ja rajoitusten jakautumista ja rakennetta Suomessa. Parpon
tutkimuksen mukaan tuloloukut (eli tilanne, jossa tulonsiirtoja saavan kotitalouden
ei kannata hankkia työtuloja) koskettavat sangen pientä osaa
väestöä. Nämä ovat esimerkkejä tutkimuksista, joissa on tutkittu, kuinka
sosiaalipoliittinen järjestelmä vaikuttaa mahdollisuuksien ja rajoituksien
määrään ja jakautumiseen väestössä. Nämä mahdollisuudet ja rajoitteet
ovat se ulkoinen rakenne, jonka yksilöt kohtaavat rakentaessaan hyvinvointiaan.
Edelliset esimerkit leikkaavat yhden osan yksilön ja rakenteen välisestä
vuorovaikutuskehästä ja tarkastelevat sitä staattisena ilmiönä. Teoreettisesti
perustellumpaa olisi tarkastella näitä osa-alueita dynaamisina osina, jotka
ajassa liikkuen vaikuttavat toinen toisiinsa. Esimerkiksi yksilöiden hyvinvointi
syntyy perheen, työmarkkinoiden sekä valtion välisessä vuorovaikutuksessa
(Esping-Andersen 1999). Näitä kolmea instituutiota voidaan
tarkastella rakenteina, jotka sekä mahdollistavat että rajoittavat yksilöiden
toimintaa ja joiden kesken sosiaalisten riskien kustannukset jaetaan
(Breen 1997). Pitkittäisaineistot mahdollistavat tämän dynaamisen vuorovaikutuksen
tutkimisen; niissä voidaan tarkastella, kuinka rakennemuutos
vaikuttaa yksilöiden resursseihin sekä tavoitteisiin ja kuinka yksilöiden
toiminta – tai sen muutos – sitten heijastuu takaisin rakenteisiin. Tämän
hyvinvointia tuottavan ja sosiaalisten riskien kustannukset jakavan vuorovaikutuksen
tutkimisen tulisi olla eräs sosiaalipoliittisen tutkimuksen ensisijaisista
kohteista.
Sosiaalitieteellisinä oppiaineina ja tutkimusaloina sosiologian ja sosiaalipolitiikan
välistä eroa korostetaan meillä usein keinotekoisesti (vrt. Erola
& Räsänen 2007). Rajanveto on englantilaisessa kontekstissa hyvin ohut
– sosiaalipolitiikan tutkijat ovat anglosaksisessa akateemisessa maailmassa
Goldthorpen kaltaisia sosiologeja. On Sociology -kirjan uudistetussa vuoden
2007 painoksessa Goldthorpe itse löysi sosiologiasta ja sosiaalipolitiikasta
paljon merkkejä siitä, että tieteenalan taso ja samalla yhteiskunnallinen relevanssi
oli kohentunut sitten vuosituhannen vaihteen. Ainakin osin tämä
on ollut seurausta rationaalisen toiminnan ja mekanismipohjaisia selityksiä