Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

vien naisten kohdalla. Ammattitaitoisella työväestöllä on sen sijaan sellaista
erityisosaamista, joka ei ole helposti korvattavissa. Maanviljelijät erotetaan
omaksi luokakseen muista yksityisyrittäjistä ennen kaikkea heidän elämäntapaansa
ja maatilatuotantoon liittyvien erityispiirteiden vuoksi. Elämismahdollisuuksien
perusteella luokittelun kehittäjät katsovat yrittäjäluokkien
olevan liki professioluokkien tasolla (Erikson & Goldthorpe 1992).
Edellä hahmoteltua mallia voi soveltaa myös suomalaiseen yhteiskuntaan.
Suurin rakenteellinen muutos Suomen luokkarakenteessa toisen
maailmansodan jälkeen on ollut maataloussektorin raju supistuminen.
Vielä 1950-luvulla noin puolet suomalaisista sai elantonsa maataloudesta
(ks. Erola & Moisio 2007); 2000-luvun alussa osuus on noin 5 prosenttia.
Maataloudesta vapautuva työvoima siirtyi 1950- ja 1960-luvuilla kasvavan
teollisuuden ja palveluiden ammatteihin (Erikson & Pöntinen 1985). Tämän
jälkeen muutos on hidastunut.
Kuviossa 3 on esitetty suomalaisten 35–39-vuotiaiden miesten ja naisten
jakautuminen Eriksonin–Goldthorpen luokkiin vuosina 1975–2000. Silmiinpistävin
ero sukupuolten välillä on, että vuosituhannen vaihteessa naisista
43 prosenttia sijoittuu rutiininomaisiin palvelun ja hallinnon ammatteihin,
kun vastaava osuus miehillä on vain 15 prosenttia. Naisten osuus
ylemmistä professioluokista on vakiintunut noin puoleen miesten vastaavan
luokan osuudesta. Liki puolet (47 %) suomalaisista miehistä voidaan
lukea joko työväestöön tai ammattitaitoiseen työväestöön, naisilla osuus on
18 prosenttia. Työväestön suurta osuutta miesten ammateista ja erityisesti
ammattitaitoisen työväestön suurta osuutta (23 %) on selitetty Suomen
talouden erityispiirteillä. Suomi on pieni ja poikkeuksellisen vientivetoinen
talous, joka nojaa vahvasti korkean teknologian teollisuus- ja konepajatuotantoon
(Kiander 2001). Julkinen sektori on taasen suuri työllistäjä palvelu-
ja hallintotyön ammateissa; noin 40 prosenttia naisista työskentelee
julkisen sektorin palveluksessa. Vastaavasti vain 16 prosentilla miehistä on
työantajana valtio tai kunta. Naisilla palvelusektori onkin suurin työllistäjä,
miehillä sen sijaan suurin työllistä on tuotanto. (Tilastokeskus 2004.)
251