Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

kohtaavat erilaisia ulkoisia rajoituksia tehdessään valintoja. Esimerkiksi samoilla
resursseilla ja preferensseillä varustetut mies ja nainen voivat kohdata
hyvinkin erilaiset rajoitukset tehdessään valintoja työmarkkinoilla. Samoin
samojen vaihtoehtojen kustannukset voivat vaihdella esimerkiksi toimijan
etnisyyden mukaan. Stratifikaatiotutkimuksessa onkin käyty paljon keskustelua
siitä, kuinka monta stratifikaation lähdettä on tai mikä niistä on keskeisin:
esimerkiksi yhteiskuntaluokat, sukupuoli vai rotu (ks. Grusky 2001).
Goldthorpen mukaan tämä on empiirinen kysymys, ja olemassa oleva todistusaineisto
viittaa siihen, että tärkein lähde on luokat (vrt. Goldthorpe 1996).
Asemien laatu ja jakautuminen työmarkkinoilla on yhteiskuntaluokkarakenteen
määräävä tekijä yksityisomistukseen ja palkkatyöhön perustuvassa
yhteiskunnassa (Erikson & Goldthorpe 1992). Ensinnäkin palkkatyöhön
perustuvassa yhteiskunnassa henkilön ja kotitalouden tulot koostuvat pääosin
työmarkkinoilla ansaituista tuloista. Lisäksi erilaisiin työmarkkinaasemiin
liittyy myös muita kuin puhtaasti rahalla mitattavia eroja, kuten
työpaikan pysyvyys, ammatin arvostus ja elämäntapoihin liittyviä eroja.
Yhteiskuntaluokat syntyvät näiden erojen perusteella. Yhteiskuntaluokkien
välillä on selkeitä tuloeroja, mutta yhteiskuntaluokat erottuvat ennen kaikkea
yhteiskuntaluokkien erilaisten arvostusten, tapojen ja elämäntyylien
kautta. Tämän vuoksi perheen kaikkien jäsenten katsotaan jakavan saman
yhteiskuntaluokan, vaikka yksittäisten perheenjäsenten tulot vaihtelisivatkin
paljon. Useimmiten perheen status määräytyy hierarkkiselta tasoltaan
korkeimman perheenjäsenen aseman mukaan eli ns. dominanssiperiaatteella.
Yhteiskuntaluokat kuvaavat siis kuinka yksilötason ilmiöistä (asemat
työmarkkinoilla) syntyy makrotason rakenteita (yhteiskuntaluokat), jotka
määräävät yksilön mahdollisuuksia elämässä.
Ammatit voidaan luokitella kolmen työmarkkina-asemaan liittyvän
kriteerin pohjalta, jotka ovat (i) yleinen asema työmarkkinoilla, (ii) asema
omassa tuotantoyksikössä sekä (iii) työsuhteen laatu. Näiden kolmen
kriteerin pohjalta voidaan erottaa kolme pääyhteiskuntaluokkaa: (1) työnantajat,
jotka ostavat työvoimaa, (2) yksityisyrittäjät, jotka eivät osta tai
myy työvoimaa ja (3) työntekijät, jotka myyvät työvoimaansa. Suurin osa
työvoimasta on työntekijöitä. (Erikson & Goldthorpe 1992) Työntekijät
voidaan vielä jakaa sen mukaan, ovatko he esimiesasemassa, myyvätkö he
ruumiillista vai henkistä työtä ja ovatko he solmineet työnantajansa kanssa
työsuhteen vai palvelussuhteen.
249