Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

224
Kaikkiaan Bauman käyttää mainituissa teoksissa 1255 lähdettä. Näistä
aikalaisdiagnoosit ja sanomalehdet muodostavat noin neljäkymmentä prosenttia.
Jos oletetaan, että muiden aikalaisdiagnoosien lähderakenne on
varsin samankaltainen kuin Baumanilla, voidaan todeta, että ehkä noin
kolmannes hänen tietovarannostaan perustuu joko aikalaisdiagnostikkojen
toisiaan vastavuoroisesti tukeviin/kritisoiviin siteerauksiin tai sanomalehtimiesten
näkemyksiin. Edellä olevassa luokittelussa ikään kuin kaatoluokkana
oleva tutkimusteoria – siis perinteinen yhteiskuntatieteellinen tutkimus
– muodostaa vajaan kolmanneksen kaikista hänen siteerauksistaan. Näitä
lähteitä on yhtä paljon kuin klassikoita tai yleisiä teorioita, joiden merkitys
konkreettisten ja ajankohtaisten ilmiöiden analysoimisen välineinä on jo
määritelmällisesti vähäinen. Tutkimusteorioita, yleisiä teorioita ja klassikoita
on puolestaan yhteenlaskettuna reilut puolet.
Kuten Bauman itse toteaa omista hyvinvointivaltion nykytilaa ja tulevaisuutta
koskevista näkemyksistään, ”emme ole aivan vielä siellä”. Hän siis
kuvaa ilmiöitä, jotka eivät aivan vielä ole todellisuutta. Samalla hän kuitenkin
toteaa, että ne ovat ”kirjoitettu seinään”, toisin sanoen niitä voi pitää
todennäköisesti toteutuvina tulevaisuusnäkyinä. (Bauman 2005c, 117.)
Baumanin esitystapaa voikin pitää eräänlaisena yhteiskuntatieteellisenä
science fiction -lähestymistapana. Siinä kuvataan ihmisten käyttäytymistä
ja yhteiskunnan toimintaa kuvitelluissa, mutta periaatteessa mahdollisissa
tilanteissa, joissa instituutiot – yhteiskunnan viralliset ja epäviralliset pelisäännöt
– eivät enää säätele ihmisten valintoja. Toisella tavalla ilmaistuna
hän olettaa diagnoosinsa lähtötilana, että instituutiot ovat heikentyneet
ja hajonneet tai heikentymässä ja hajoamassa. Tämän jälkeen hän pohtii,
kuinka elämä organisoituu institutionalisoitumassa tilassa.
Empiirisen tutkimuksen näkökulmasta aikalaisdiagnooseja voidaan pitää
tärkeinä yrityksinä luoda hypoteeseja empiirisen tutkimuksen tarpeisiin
tilanteessa, jossa aiheesta ei vielä ole tutkimusta. Aikalaisdiagnostikkona
toimimisen kannalta on kuitenkin haasteellista, että sen edellyttämiä systemaattisesta
empiirisestä tutkimuksesta vapaita ajankohtaisia to boldly go
where no-one has gone before -alueita on tosiasiassa varsin vähän. Seuraavassa
tarkastelemme eräitä teemoja, joissa Baumanin aikalaisdiagnoosit ja systemaattiset
empiiriset havainnot ovat vähintäänkin jännitteisessä suhteessa
toisiinsa nähden.