Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

suomalaisen yhteiskuntapolitiikan tahtotilan kanssa: toinen asia on sitten
se, kuinka pitkälle julkinen valta voi edetä kohti ”jälkiteollista hyvinvointiyhteiskuntaa”
käytettävissä olevan rahoituskehyksen puitteissa (ks. myös
Hiilamo & Saari 2010; Saari 2010).
Kolmannen tien sosiaalipolitiikka
Giddensin kolmas tie on eräs eurooppalaisen yhteiskuntapolitiikan käsitteellisistä
menestystarinoista, kun menestystä arvioidaan tiedeyhteisön
osoittamalla kiinnostuksella. Se on myös ollut tärkeä käsite sosiaalidemokraattisen
yhteiskuntapolitiikan ”kehystämisessä”: se on lisännyt harjoitetun
politiikan hyväksyttävyyttä riippumatta siitä, kuinka läheisesti tai
etäisesti hallitukset ovat näitä linjauksia noudattaneet. Vuosien mittaan
Giddensin sosiaalipoliittiset näkemykset ovat myös terävöityneet ja hän on
myös tullut yhä tietoisemmaksi Iso-Britannian kehityskulun poikkeuksellisuudesta.
Näin näkemykset ovat tulleet sekä terävämmiksi, yleisemmiksi
että paremmin sovellettaviksi.
Suomen tapauksessa eräät Giddensin teemat ovat paremmin sopusoinnussa
harjoitetun yhteiskuntapolitiikan kanssa kuin toiset. Eriarvoisuuden
dynaaminen tarkastelu on myös poliittisesti tärkeä avaus, joskin tällä alueella
on jo pitkään tehty korkealaatuista tutkimusta. Tutkimusteema tulee
korostumaan tulevaisuudessa, kun rekisteriaineistojen hyödynnettävyys
paranee. Sosiaalinen investointivaltio on osoittautumassa käsitteeksi, joka
resonoi varsin hyvin sosiaalisten mahdollisuuksien merkitystä korostavien
sosiaalipoliittisten linjausten kanssa (Hiilamo & Saari 2010).
Giddens eteni rohkeasti uusille – tässä tapauksessa sosiaalipoliittisille –
alueille, joissa on kysyntää sosiologiselle keskustelulle. Sosiologian jalansija
heikentyi näissä keskusteluissa viime vuosikymmeninä, joten tuota taustaa
vasten hänen panoksensa on enemmän kuin tervetullut. Ajatustensa
soveltavuuden suhteen hän menestyi sitä paremmin, mitä enemmän hänelle
kertyi kokemusta tutkimuksen ja politiikan yhteensovittamisesta.
Giddensin politiikkakriteerit antavat yleisiä suuntaviivoja sosiaalipolitiikan
harjoittamiselle. Pohjimmiltaan ne kuitenkin edelleen kertovat enemmän
Giddensiä ympäröivästä keskusteluavaruudesta ja brittiläisestä yhteiskunnasta
kuin eri maiden sosiaaliturvajärjestelmistä ja niiden institutionaalisesta
rakenteesta. Näiden kahden välille olisi syytä rakentaa vahvemmat sillat.
169