Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

sovellettavuuteen Suomessa. Teemat ovat eriarvoisuus ja syrjäytyminen ja
sosiaalinen investointivaltio.
Eriarvoisuus ja syrjäytyminen
Giddensille mahdollisuuksien tasa-arvo, kuten esimerkiksi yhtäläiset koulutusmahdollisuudet,
ei yksinään takaa kansalaisten välistä tasa-arvoa (ks.
mahdollisuuksien tasa-arvosta enemmän Kankaan artikkelissa). Mahdollisuuksien
tasa-arvon riittämättömyys johtuu siitä, että yksilöiden panosten
ja tuotosten jakautumisen välillä ei ole riittävää yhteyttä. Markkinat
palkitsevat runsain mitoin hyvinkin pieniä tuottavuuseroja. Perinteinen
esimerkki on maailman paras koripalloilija, jonka tulot ovat kymmeniä
kertoja suuremmat kuin hänen joukkueensa muiden jäsenten tulot. Näin
huolimatta siitä, että maailman parhaan ja toiseksi parhaan koripalloilijan
väliset taitoerot on huomattavasti pienemmät ja että yksi pelaaja ei yksin
voi voittaa ottelua. Tämä niin sanottu Voittaja vie kaiken -ilmiö ja muut
samankaltaiset eriarvoisuutta lisäävät ilmiöt ovat sen verran epäreiluja ja
perustelemattomia, että niiden kompensoiminen yhteiskunnallisella resurssien
tasauksella on perusteltua.
Varallisuuden ja tulojen jo olemassa oleva jakautuma on myös niin epätasainen,
että yhtäläiset mahdollisuudet eivät useilla elämänalueilla ole enää
todelliset. Edellisen sukupolven tulojen eriarvoisuus heijastuu seuraavan
sukupolven mahdollisuuksien erilaisuutena. Erityisesti varallisuuden keskittyminen
on myös hyvinvointivaltioiden ongelma. Suurin osa jatkuvasta
kasvavasta varallisuudesta keskittyy varsin pienelle väestöryhmälle. Esimerkiksi
Suomessa varallisuuden suhteen vauraimmat kaksi ylintä kymmenystä
saivat yli puolet varallisuudesta vuosina 1994–2004. Suurimmalla osalla
kotitalouksista muu kuin asuntovarallisuus on edelleen suhteellisen vähäistä,
joskin selvästi kasvussa (Hiilamo & Saari 2007).
Giddens kytkee tasa-arvoisuuden syrjäytymisen vastaiseen toimintaan.
Syrjäytymistä tapahtuu yhteiskunnan molemmissa ääripäissä. Yhteiskunnan
pohjalla syrjäytymisellä tarkoitetaan yhteiskunnan “mahdollisuuksien
valtavirran” ulkopuolelle jäämistä (Giddens 1998, 103). Tältä osin Giddensin
tavoitteena näyttää olevan pohjoismainen hyvinvointivaltio, jossa
universaalit etuudet ja palvelut kattavat kaikki maassa-asuvat tuloista, sosiaaliluokasta,
uskonnosta tai alueesta riippumatta. Giddensin näkemys yh-
163