Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

114
käsitykseen solidaarisuudesta, joka on korvannut veljelliseen avunantoon
ja naapuriapuun perustuneen solidaarisuuden ja muuttanut moraaliset
vastuusuhteet sopimusoikeudellisiksi suhteiksi ja eräänlaiseksi abstraktiksi
keskinäisyydeksi. Vakuutus mahdollistaa vastavuoroisen taloudellisen vastuun
jakamisen idean soveltamisen laajoissa ihmisryhmissä ilman henkilökohtaisia
kontakteja. Olennaista on se, että vakuutuksessa tämä jakaminen
ei tapahdu avustuksen tai hyväntekeväisyyden nimissä vaan tietyn ennalta
sovitun korvaussäännön mukaisesti (Ewald 1993, 219).
Ewald (1993, 213–218) korostaa, että vakuutusteknologia muuntaa erilaisia
tapahtumia riskeiksi eli todennäköisyyksiksi ja rahassa mitattaviksi
kustannuksiksi, jotka vakuutuksen välityksellä on mahdollista jakaa tietyn
vakuutusmaksuja maksavan ryhmän kesken. Vakuutustoiminnan laajetessa
riskistä on muodostunut onnettomuuden moderni määritelmä, jonka perustana
on se tilastotieteen mahdollistama havainto, että onnettomuuksia
tapahtuu säännönmukaisesti. Ewald (1993, 215–216; 2004, 47) korostaa,
että riski voidaan laskea ainoastaan jonkin populaation tasolla. Näin riskistä
on muodostunut objektivointiperiaate, joka muuttaa onnettomuudet
potentiaalisesti kaikkia vakuutuskollektiivin jäseniä kohtaaviksi riskeiksi.
Riskin käsitteen myötä onnettomuuksista tuli uudella tavalla sosiaalisia.
Ewald (2003, 36) kirjoittaa, että ”[v]akuutuksen kannalta yksilöllistä riskiä
ei varsinaisesti ole olemassa”. Voidaan sanoa, että vakuutus muuttaa yksityiset
intressit yhteisiksi ja muodostaa eräänlaisen liiton, joka kuitenkin sitoo
ihmisiä vain käsitteellisesti heidän riskiensä kautta (Ewald 2004, 48).
Samalla vakuutus perustuu taloudelliselle logiikalle, se on kapitalistisen
talousetiikan ja pääoman tytär (Ewald 1995, 75–76). Vakuutussolidaarisuus
merkitsee Ewaldille lukuisten pienten pääomien keräämistä yhteen
ja näiden pääomien jakamista ennalta sovitun säännön mukaisesti. Ewald
nostaa esiin 1800-luvun jälkipuoliskolla vaikuttaneen Edmond About’n,
jonka mukaan vakuutus ei ole vain yksityinen vaan myös sosiaalinen velvollisuus.
About (1865, 35; ks. Ewald 1993, 227–228) kirjoittaa, että ”se kuka
ei vakuuta itseään, kuormittaa yhteiskuntaa kaksin verroin”. Hänen mukaansa
vakuutus on kekseliäin tekniikka pääomien yhteen keräämisessä ja
jakamisessa ja lisää vielä, että vakuutuksen kautta meistä tulee ”kapitalisteja
kaikki tyynni”, mutta tämä tapahtuu vakuutukseen olennaisesti kuuluvan
”tiedostamattoman solidaarisuuden” kautta. About’n avulla Ewald osoittaa
vakuutukseen liittyvän solidaarisuusajattelun erityisyyden. Tällainen