Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

keinen teesi on, että vakuutuksen muuttuminen lakisääteiseksi sosiaalivakuutukseksi
– ja myöhemmin koko hyvinvointivaltion periaatteeksi – on
solidaarisuuden paradigman ruumiillistuma ja sen toteuttamisen käytännöllinen
edellytys. Donzelot ja myös Rosanvallon (2000, 15) tulkitsevat
muutosta samankaltaisesti: riskilaskennan mukanaan tuoma yhteiskuntapolitiikan
tieteellistyminen ja sen mahdollistama sosiaalivakuutuksen kehittyminen
edistivät merkittävästi sitä prosessia, jossa käsitys yksilön vastuuvelvollisuudesta
korvautui ”objektiivisella” riskin (jakamisen) idealla.
Ewaldin vaikutus on näkynyt viime vuosina melko voimakkaasti suomalaisessa
(sosiaali)vakuutukseen liittyvässä akateemisessa keskustelussa
(esim. Eräsaari & Rahkonen 1995; Helne 2001; Meskus 2002; Hellsten
& Helne 2004; Julkunen 2004; Lehtonen & Liukko 2010; Liukko 2005;
2007; 2008). Ewaldin käsittelemä problematiikka on levinnyt myös angloamerikkalaiseen
keskusteluun, jossa on korostettu sosiaalivakuutuksen
ohella erityisesti yksityisvakuutuksen roolia ja siihen liittyviä ajankohtaisia
kysymyksiä (ks. esim. Baker & Simon 2002; Ericson, Doyle & Barry 2003;
O’Malley 2004; Ericson & Doyle 2004).
Vakuutusteknologia, riski ja solidaarisuus
Ewaldin (1993, 207–208) ajattelussa vakuutus on riskinhallinnan teknologia,
erityinen aktuaarisen eli vakuutusmatemaattisen tekniikan (tekhne)
ja tilastollisen tietomuodon (logos) yhdistävä käytäntö, jonka piirissä on
ollut mahdollista muodostaa monenlaisia eri vakuutusmuotoja. Kaikissa
näissä vakuutuksellista riskinhallintaa on sovellettu hieman eri tavoin. Se,
minkälaisen muodon vakuutusteknologiaa toteuttavat instituutiot kulloinkin
saavat, riippuu taloudellisista, moraalisista, poliittisista ja juridisista
suhdanteista sekä tietyssä historiallisessa tilanteessa vallitsevasta vakuutusajattelusta
tai ”vakuutuksellisesta mielikuvituksesta” (insurantial imaginary)
(ks. Ewald 1991). Kuten historia on osoittanut, vakuutuksen eri muodot
voivat olla vapaaehtoisia tai pakollisia ja joko julkisesti tai yksityisesti organisoituja
tai myös jotain siltä väliltä (kuten esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen
sopimat kollektiiviset työntekijöiden ryhmähenkivakuutukset).
Ewaldin ajattelun kautta vakuutus näyttäytyy myös vaikutusvaltaisena
moraaliteknologiana, joka muokkaa ihmisten välisiä vastuusuhteita. Ewaldin
mukaan vakuutusteknologian kehittyminen on johtanut moderniin
113