Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

vakinaistamista, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista sekä työelämän kehittämistä
koskevissa linjauksissa. Tärkeä rooli on myös eri viranomaisten
yhteistoimintaa ja palvelujärjestelmän kehittämistä koskevilla linjauksilla.
Rahoitusmarkkinoiden sääntely on muuttunut merkittävästi. Aina
1980-luvun lopulle korkojen muutoksia vastaan voitiin suojautua peruskorkojärjestelmien
sekä inflaatiosuojaamattomien korkojen avulla. Lainan
saaneet kotitaloudet hyötyivät näistä mahdollisuuksista. Erityisesti
1970-luvun alun korkean inflaation vuosina, jolloin suuret ikäluokat ostivat
asuntonsa, asuntolainan reaalikorko oli usein negatiivinen. Inflaatio
ylitti korkotason, jolloin laina supistui reaalisesti ilman lyhennyksiäkin.
Toisaalta lainamarkkinoiden tiukkuus johti siihen, että huomattava osa kotitalouksista
jäi ilman lainaa.
Rahoitusmarkkinoiden avautuminen 1980-luvun jälkipuoliskolla muutti
niiden toimintaa olennaisesti. Lyhyellä aikavälillä tämä hyödytti kotitalouksia,
koska rahan tarjonnan lisääntyminen johti korkojen laskuun. Samalla
yhä useammat kotitaloudet saivat lainoja – myös ne, joilta ne oli
aikaisemmin evätty. Vuosien 1991 ja 1992 devalvaatiot osoittautuivat kuitenkin
katastrofeiksi niille kotitalouksille ja yrityksille, jotka olivat ottaneet
valuuttamääräisiä lainoja 1980-luvun jälkipuoliskolla. Devalvaatioiden yhteydessä
valuuttalainojen korot nousivat moninkertaisiksi, mikä aiheutti
huomattavia taloudellisia menetyksiä ja paljon inhimillistä kärsimystä.
Nykyisin Suomessa Suomen Pankki valvoo rahoitusmarkkinoiden vakautta
yhteistyössä Euroopan keskuspankin (ECB) kanssa. Hallinnollisesti
Suomen Pankin yhteydessä, mutta siitä toiminnallisesti riippumattomana,
toimii myös Rahoitustarkastus, joka jalostettiin sen edeltäjästä pankkitarkastusvirastosta
vuonna 1993 lamavuosina saatujen kokemusten viisastuttamana.
Rahoitustarkastuksen perustehtävänä on valvoa markkinoita
markkinaehtoisesti. Vakuutuslaitosten valvonta on puolestaan vuonna
1999 aloittaneessa vakuutusvalvontavirastossa, joka on sosiaali- ja terveysministeriön
alainen laitos. Se seuraa erityisesti vakuutuslaitosten vakavaraisuutta.
Kaiken kaikkiaan rahoitusmarkkinoiden valvontajärjestelmää on
viime vuosina olennaisesti parannettu samalla, kun markkinoiden läpinäkyvyyttä
ja markkinaehtoisuutta on sen eri lohkoilla parannettu.
Kuten vuosien 2008–2009 kriisi osoittaa, nämä toimenpiteet eivät olleet
riittäviä (ks. Cassidy 2009). Unioni kuitenkin vastasi varsin päättäväisesti
kriisiin ja se teki lukuisia vakauttavia ja elvyttäviä päätöksiä. Se ei kui-
105