Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

100
kavälin voittoon tähtääviksi. Tässä suhteessa voidaan kysyä heijasteleeko
1990-luvun alkupuolen murros Karl Polanyin kuvaamaa suurta murrosta.
Ajanjakson alkupuoli vastaa Polanyin kuvausta varsin hyvin, joskin yhteiskunnallista
sääntelyä purettiin ja markkinoita vahvistettiin eri politiikkalohkoilla
eri aikaan ja eriasteisesti 1980-luvun lopulla. Pääomien sääntelyn
purkaminen tapahtui vaiheittain ja johti pääomien vapaaseen liikkuvuuteen.
Myös korot irrotettiin pitkän aikavälin vakautta taanneista peruskorkojärjestelmistä,
jotka korvattiin markkinaperustaisilla, rahan kysynnässä
ja tarjonnassa tapahtuneita muutoksia heijastavilla koroilla. Asumismarkkinoiden
muutokset 1980-luvun lopulla olivat osin seurausta edellisestä.
Työmarkkinoilla puolestaan ei tapahtunut sääntelyn purkamista. Suomen
tulopoliittinen järjestelmä kuitenkin rapautui eräiden teollisuuden alojen
suurten liukumien ja liittokohtaisten sopimusten myötä. Tämän ohella
työvoiman liikkuvuutta edistettiin Euroopan talousalueen puitteissa.
Toisaalta erilaiset epävarmuutta vähentävät sääntelyjärjestelmät ovat tehostaneet
toimintaansa nimenomaan lamanjälkeisinä vuosina. Seuraavissa
alaluvuissa tarkastellaan näiden markkinoiden rakenteellisia siirtymiä (ks.
myös Taulukko 1). Huomio kohdistuu kussakin tapauksessa 1990-luvun
alkupuolen murrokseen ja 1990-luvun jälkipuolella tehtyihin epävarmuutta
vähentäviin uudistuksiin. Tarkastelun kohteeksi on valittu ne rakenteelliset,
tilastoista nimettävissä olevat muutokset, jotka parhaiten kuvaavat
epävarmuuden laajuutta. Näitä ovat asuntojen ja vuokrien hinnan muutokset,
työttömyyskokemukset ja epätyypilliset työsuhteet sekä korkotason,
osakekurssien ja maksuhäiriöiden muutokset.