AINO MENSONEN PAPERIN MIELLYTTÄVYYS Diplomityö ... - TKK

TEKNILLINEN KORKEAKOULU 

Prosessi- ja materiaalitekniikan osasto 

Puunjalostustekniikan laitos 

AINO MENSONEN 

PAPERIN MIELLYTTÄVYYS 

Diplomityö, joka on jätetty opinnäytteenä tarkastettavaksi 

diplomi-insinöörin tutkintoa varten Espoossa 16.2.1996. 

Työn valvoja Professori Pirkko Oittinen

TEKNILLINEN KORKEAKOULU 

DIPLOMITYÖN TIIVISTELMÄ 

Tekijä ja työn nimi: 

Aino Mensonen 

Paperin miellyttävyys 

Päivämäärä: 16.2.1996 Sivumäärä: 85 

Osasto: 

Professuuri: 

Prosessi- ja materiaalitekniikan osasto 

Aut-75 Graafinen tekniikka 

Puunjalostustekniikan laitos 

Työn valvoja: 

Professori Pirkko Oittinen 

Paperin miellyttävyys syntyy eri tekijöiden yhteisvaikutuksena. Assosiaatioteorioiden mukaan ihminen 

assosioi uuden asian ennalta koettuun. Tästä assosiaatioketjusta riippuu miellyttääkö uusi asia vai ei. 

Työn tavoitteena oli löytää sellaisia paperin ominaisuuksia, jotka vaikuttavat paperin miellyttävyyteen. 

Kirjallisuusosassa tarkasteltiin niitä paperin ominaisuuksia, joilla uskotaan olevan merkitystä paperin 

miellyttävyyden suhteen. Kirjallisuusosassa käsiteltiin myös pakkausten miellyttävyyttä. Kokeellisessa 

osassa tehtiin subjektiivisia testejä 130 kuluttajalle ja ammattilaiselle. Testihenkilöt jaettiin seitsemään 

ryhmään: yli 50-vuotiaat kuluttajat, nuoret kuluttajat, nuoret ammattilaiset, painoalan ammattilaiset, 

paperialan ammattilaiset, keski-eurooppalaiset kuluttajat ja aasialaiset kuluttajat. Näytteet olivat 

taidepainopapereita, joille oli elektrofotograafisesti värikopioitu aikakauslehden kuvapainotteinen sivu, 

tekstipainotteinen sivu tai mainos. Näytteet jaettiin kuuteen sarjaan. Viidellä sarjalla tutkittiin paperin 

visuaalista miellyttävyyttä ja yhdellä paperin kosketeltavuutta. Kosketeltavuussarjassa muuttujia olivat 

paperin karheus, pintaenergia, kitka, jäykkyys ja paksuus. Testihenkilöt tekivät erilaisuus-, pari- ja 

paremmuusvertailutestit. Tarkoituksena oli löytää ryhmien sisällä yhdenmukaiset mielipiteet paperin ja 

painotuotteen miellyttävyydestä ja verrata niitä muiden ryhmien mieltymyksiin. 

Erilaisuuden määrittäminen oli testihenkilöille vaikeaa. Parivertailu oli helpoin suorittaa. Ammattilaisille 

testien suorittaminen oli helpompaa kuin kuluttajille. 

Tuloksia tarkasteltiin MDS-analyysin avulla. Sen perusteella testihenkilöt kiinnittivät huomionsa kuvapainotteisessa 

aikakauslehden sivussa ja mainoksessa paperin kiiltoon, kiillon tasaisuuteen, paperin vaaleuteen 

ja paperin sävyyn. Kiillon tasaisuus oli ammattilaisille tärkeämpää kuin kuluttajille. Yleisesti 

testihenkilöt pitivät vaaleasta mattapaperista. Kiilto oli yleisesti pääkriteeri. Aasilaiset kuluttajat eivät 

kiinnittäneet huomiotansa kiiltoon, heistä sävy oli tärkeämpi kriteeri. Aasialaiset pitivät hieman kellertävän 

sävyisestä paperista. 

Tekstipohjaisen aikakauslehden sivun arviointi oli vaikeampaa kuin kuvapainotteisen aikakauslehden 

sivun tai mainoksen. Tämä johtui siitä, että painojäljen osuus tekstipohjaisessa aikakauslehden sivussa 

oli suuri ja tässä työssä painomenetelmä oli kaikilla papereilla sama. 

Kosketeltavuustestissä testihenkilöt kiinnittivät huomionsa paperin jäykkyyteen, karheuteen, kiiltoon ja 

“tahmeuteen”. Yleisesti testihenkilöt pitivät sileästä mattapaperista. “Tahmea” paperi ei miellyttänyt.

HELSINKI UNIVERSITY OF TECHNOLOGY 

ABSTRACT OF THE 

MASTER’S THESIS 

Author and the name of the thesis: 

Aino Mensonen 

Pleasantness of paper 

Date: 16.2.1996 Number of pages: 85 

Faculty: 

Professorship: 

The Faculty of Process Engineering and 

Aut-75 Graphic Arts Technology 

Materials Science 

Department of Forest Products Technology 

Supervisor: 

Professor Pirkko Oittinen 

The pleasantness of paper is a sum of many factors. According to association theories people associate 

new things something we know beforehand. It depends on this association how the new thing pleasures. 

Paper properties which are assumed to affect the pleasantness of paper are discussed in the literature 

part. The about pleasantness of packages is also reviewed. 

The goal of this study was to find which papers properties affect the pleasantness of paper. In the 

experimental part subjective tests were made by over 130 persons. The test papers were art papers. 

They were divided in seven series. Five series were used to study how paper visually pleases people and 

in one series to find how the touch of the paper pleases people. Three different layouts were printed on 

the papers: a picture page, a text page and advertisement. The tests were made by seven groups: over 50 

years old consumers, young consumers, young professionals, professionals from the printing industry, 

professionals from the paper industry, consumers from Middle-Europe and consumers from Asia. The 

test persons made pair comparison tests and ranking tests. They also marked to what extent the samples 

looked alike or different. 

It was difficult for test persons to mark the difference between two samples. The pair comparison tests 

were easy for everyone. Generally the tests were easier for the professionals than for the consumers. 

In the visual tests with the picture page and the advertisement test persons paid their attention to the 

gloss, the surface, the luminance and the hue of the paper. The smoothness of the paper surface was 

much more important for the professionals than for the consumers. Generally the test persons liked 

light-coloured matt paper. The gloss was the main criterion. The hue of the paper was main criterion for 

the consumers from Asia; they liked yellowish paper. 

The text page was harder to rate than the picture page and the advertisement. That was because the 

printed area was bigger in the text page than in the others and only the paper properties varied (not the 

printing technology). 

In the tests where it was studied how the touch of the paper pleases people, tests persons paid their 

attention to the gloss, the smoothness, the stiffness, the thickness and the "stickiness" of the paper. 

Generally the test persons liked mattpaper with smooth surface, the "sticky" paper was not considered 

to be pleasant.

ALKUSANAT 

Tämä työ on tehty Teknillisen korkeakoulun Graafisen tekniikan laboratoriossa. Työ 

on osa Nordisk industriefondin hanketta Trykkvalitet - informationsteori. Esitän 

lämpimät kiitokseni työn valvojalle professori Pirkko Oittiselle kannustuksesta ja 

ohjeista työni eri vaiheissa. 

Kiitän sukulaisiani, ystäviäni, Helsinki Media painon henkilökuntaa ja Metsä-Serla 

Äänekosken taidepainopaperitehtaan henkilökuntaa mielenkiinnosta työtäni kohtaan. 

Ilman apuanne eivät subjektiiviset testit olisi olleet mahdollisia. Lisäksi haluan kiittää 

Markku Leskelää osallistumisesta työni ideoimiseen ja Teuvo Ilmosta avusta ideoiden 

toteuttamisessa. 

Kiitän laboratoriomestareita Tuire Toivosta ja Mervi Sillmania mittauksissa 

saamastani avusta. Tuirea kiitän erityisesti subjektiivisten testien järjestämisestä. 

Mikolle kiitos tuesta ja kannustuksesta. 

Espoossa 16.2.1996. 

Aino Mensonen

SISÄLLYSLUETTELO 

KIRJALLISUUSOSA 

1 JOHDANTO_______________________________________________________ 1 

2 MIELLYTTÄVYYS KÄSITTEENÄ___________________________________ 2 

2.1 Havaitseminen __________________________________________________________ 2 

2.2 Aistit __________________________________________________________________ 3 

2.2.1 Näköaisti __________________________________________________________________ 4 

2.2.2 Tuntoaisti _________________________________________________________________ 4 

3 MIELLYTTÄVYYTEEN VAIKUTTAVAT PAPERIN OMINAISUUDET __ 5 

3.1 Sävy___________________________________________________________________ 5 

3.2 Vaaleus ja valkoisuus ____________________________________________________ 5 

3.3 Karheus ja kiilto_________________________________________________________ 6 

3.4 Kosketeltavuus __________________________________________________________ 9 

3.4.1 Paperin pintaenergia _________________________________________________________ 9 

3.4.2 Paperin kitka _____________________________________________________________ 10 

3.4.3 Formaatio ________________________________________________________________ 11 

3.4.5 Käyryys _________________________________________________________________ 11 

3.4.6 Jäykkyys _________________________________________________________________ 11 

4 PAPERIN MIELLYTTÄVYYS ______________________________________ 13 

4.1 Pakkausten miellyttävyys_________________________________________________ 13 

4.2 Paperin ja painotuotteen miellyttävyys ______________________________________ 15 

4.3 Paperin ja pakkauksen miellyttävyyden mittaus ______________________________ 15 

5 LAADUN SUBJEKTIIVINEN MÄÄRITYS ___________________________ 17 

5.1 Silmän kontrastinherkkyys ja erotuskyky____________________________________ 17 

5.2 Subjektiiviset testausmenetelmät___________________________________________ 19 

5.2.1 Parivertailu _______________________________________________________________ 19 

5.2.2 Paremmuusarvostelu-menetelmät ______________________________________________ 20 

5.3 Asennneanalyysi _______________________________________________________ 21 

5.4 Multidimensional scaling-tekniikka paperin miellyttävyyden arvioinnissa ________ 22 

5.4.1 MDS-menetelmän matemaattiset periaatteet______________________________________ 23 

86

KOKEELLINEN OSA 

6 KOKEELLISEN OSAN JOHDANTO ________________________________ 27 

6.1 Esikoe, asenneanalyysi __________________________________________________ 27 

6.2 Koesuunnitelma ________________________________________________________ 28 

7 TYÖSSÄ KÄYTETYT TUTKIMUSMENETELMÄT JA - LAITTEISTOT _ 31 

7.1 Kiilto _________________________________________________________________ 31 

7.2 Kiillon tasaisuus________________________________________________________ 31 

7.3 Sävy, väri ja vaaleus_____________________________________________________ 32 

7.4 Kosketeltavuus _________________________________________________________ 32 

7.5 Pintaenergia ___________________________________________________________ 33 

7.6 Kitka _________________________________________________________________ 33 

7.7 Karheus, jäykkyys, neliömassa, paksuus ja tiheys _____________________________ 34 

7.8 Testausolot ____________________________________________________________ 34 

8 OBJEKTIIVISET MITTAUSTULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU ___ 35 

8.1 Sarjat 1 ja 2, kuvapohjainen ja tekstipohjainen sivu testitaidepainopapereilla______ 35 

8.2 Sarjat 3, 4 ja 6, tekstipohjainen sivu, mainossivu ja blanko sivu tuotantotaidepainopapereilla 

________________________________________________________________ 40 

8.3 Sarja 5, kosketeltavuussarja ______________________________________________ 44 

9 SUBJEKTIIVISET MITTAUSTULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU __ 46 

9. 1 Sarja 1, kuvapainotteinen sivu ____________________________________________ 46 

9.1.1 Ryhmä 1, yli 50-vuotiaat kuluttajat_____________________________________________ 46 

9.1.2 Ryhmä 2, nuoret kuluttajat ___________________________________________________ 49 

9.1.3 Ryhmä 5, ammatti-opiskelijat _________________________________________________ 51 

9.1.4 Yhteenveto sarjasta ja vertailu eri ryhmien kesken _________________________________ 54 

9.2 Sarja 2, tekstipainotteinen aikakauslehden sivu testitaidepainopaperilla __________ 54 

9.2.1 Yhteenveto sarjasta 2 _______________________________________________________ 56 

9.3 Sarja 3, tekstipainotteinen aikakauslehden sivu tuotantotaidepainopaperilla _______ 57 


9.3.2 Ryhmä 5, ammatti-opiskelijat _________________________________________________ 59 

9.3.3 Ryhmien välinen vertailu ____________________________________________________ 62 

9.4 Sarja 4, mainos ________________________________________________________ 62 

9.4.1 Ryhmä 1, yli 50-vuotiaat_____________________________________________________ 62 


9.4.3 Ryhmä 3, painoalan ammattilaiset _____________________________________________ 67 

9.4.4 Ryhmä 4, paperialan ammattilaiset _____________________________________________ 69 

9.4.5 Ryhmä 6, keskieurooppalaiset opiskelijat ________________________________________ 71 

9.4.6 Ryhmä 7, aasialaiset opiskelijat _______________________________________________ 72 

9.4.7 Ryhmien välinen vertailu ____________________________________________________ 74 

9.5 Sarja 5, kosketeltavuussarja ______________________________________________ 75 

9.6 Sarja 6, blanko paperi ___________________________________________________ 77 

87

9.7 Sarjojen välinen vertailu _________________________________________________ 79 

9.8 Johtopäätökset _________________________________________________________ 79 

10 YHTEENVETO __________________________________________________ 81 

11 LÄHDELUETTELO ______________________________________________ 83 

LIITTEET: 

Liite 1: Sarjan 1 mittaustulokset 





Liite 6: Sarjan 6 post-hoc-estimaatti 

Liite 7: Konfiguraatioestimaattikartat 

Liite 8: Näyte kuvapainotteisesta sivusta (sarja 1) 

Liite 9: Näyte tekstipainotteisesta sivusta (sarjat 2 ja 3) 

Liite 10: Mainossarjassa (sarja 4) käytetyt paperit 

Liite 11: Kosketeltavuussarjassa (sarja 5) käytetyt paperit 

88

1 JOHDANTO 

Paperin miellyttävyyttä ei ole aikaisemmin julkaistusta tiedosta päätellen tutkittu. 

Miellyttävyysvaikutelma syntyy tunnetusti useiden tekijöiden yhteisvaikutuksena. 

Ihmiset ovat erilaisia, mieltymykset ovat erilaisia. Ihmiset assosioivat uuden asian 

johonkin aiemmin koettuun. Tästä assosiaatioketjusta riippuu yleisen käsityksen 

mukaan miellyttääkö uusi asia ihmistä vai ei. 

Paperia ja painojälkeä on mittauksellisista lähtökohdista tutkittu paljon. Kuva-analyysi 

on pitkälle kehittynyttä. Kuluttajan mieltymykset ovat jääneet taka-alalle. On tärkeää 

tietää mihin painotuotteen ominaisuuksiin kuluttaja kiinnittää huomionsa ja mitkä 

ominaisuudet miellyttävät kuluttajaa. 

Tämän diplomityön tarkoituksena oli selvittää, mitkä paperin ominaisuudet 

vaikuttavat paperin miellyttävyysvaikutelmaan. Työssä rajottuttiin vain paperin 

ominaisuuksien vaikutuksen tutkimiseen, eikä käsitelty esim. painotuotteen 

formaattia. Lisäksi rajoituttiin tutkimaan vain taidepainopapereita. 

Kirjallisuusosassa miellyttävyyttä lähestytään psykologian näkökulmasta, assosiaatioteorioiden 

avulla. Kirjallisuusosassa käsitellään niitä paperin ominaisuuksia, joiden 

ajatellaan vaikuttavan paperin ja painotuotteen miellyttävyyteen. Työssä käsitellään 

myös pakkausten miellyttävyyttä, koska siitä on tutkimustuloksia. 

Kokeellisessa osassa tutkitaan paperin miellyttävyyttä subjektiivisilla menetelmillä. 

Koska työssä rajoitutaan taidepainopaperin tutkimiseen, ei kaikkia kirjallisuusosassa 

käsiteltäviä paperin miellyttävyyteen vaikuttavia ominaisuuksia problematisoida kokeellisessa 

osassa. Papereiksi valitaan eri taidepainopapereita ja testihenkilöiksi eriikäisiä 

kuluttajia, ammattilaisia ja eri maantieteellisiä alueita edustavia kuluttajia. 

Painomenetelmänä käytetään elektrofotograafista digitaalista värikopiointia. 

Menetelmä on edullinen ja densiteettivaihtelut eri paperien välillä ovat kopioidessa 

pieniä. Näin voidaan tutkia nimenomaan paperin ominaisuuksia. Papereille kopioidaan 

kuvapainotteinen aikakauslehden sivu, tekstipainotteinen aikakauslehden sivu 

ja mainos. Työssä tutkitaan paperin visuaalista miellyttävyyttä sekä paperin kosketeltavuutta. 

Tarkoituksena on löytää tekijöitä, jotka vaikuttavat 

miellyttävyysvaikutelmaan. Lisäksi tarkoituksena on saada selville onko ryhmien 

sisällä yhdenmukaisia mielipiteitä paperin ja painotuotteen miellyttävyydestä ja 

verrata niitä muiden ryhmien mieltymyksiin. 

1

2 MIELLYTTÄVYYS KÄSITTEENÄ 

Miellyttävyys on ominaisuus, joka kuvaa mielihyvää ja herättää mieltymystä. Verbi 

miellyttää tarkoittaa mielihyvän tunteen aikaansaamista, mieltymyksen herättämistä, 

mielen tyydyttämistä /44/. Miellyttävyyden tunteen saa aikaan esimerkiksi se, että 

tuotetta on miellyttävä käsitellä /2/. 

Psykoanalyyttisen oppisuunnan mukaan miellyttävyys syntyy mielikuvista, kohde 

assosioidaan miellyttävään kokemukseen tai asiaan. Miellyttävyyden voi aistia kaikilla 

aisteilla. 

2.1 Havaitseminen 

Havaintopsykologia /22/ pyrkii löytämään sisäisiä lakeja ja periaatteita, joiden mukaan 

havainnot tapahtuvat eri aistien alueilla. Odotuksemme ja arvostusseikat vaikuttavat 

havaitsemiseen. Havaitsemme ensisijaisesti tai ainakin paremmin nimenomaan niitä 

ärsykkeitä, jotka kiinnostavat meitä ja joita pidämme tärkeinä ja arvokkaina. 

Havaintoprosesseja analysoidaan suhteuttamalla havaintoilmiöt ulkoisiin fysikaalisiin 

ärsykkeisiin. Ärsykkeellä on yleensä jokin mitattavissa oleva intensiteetti. 

Nykyisen käsityksen mukaan havaintoon sisältyy aina kohinaa. Jos kohina on 

voimakasta käy havainto epävarmaksi (kuva 1). Mallilla voidaan tilastoida vastaajien 

vastausstrategiasta johtuvat erot, toiset vastaajat ilmoittavat havainnosta, kun ovat 

siitä täysin varmoja, toiset heti kun vähänkin tuntuu, että ärsyke esiintyy. /22/ 

Koehenkilön arvio ärsykkeen esiintymisestä 

Ei 

Kyllä 

Ärsykkeen 

esiintyminen 

Kyllä Ärsyke huomaamaton Oikea reaktio 

Ei Oikea hylkääminen Väärä hälyytys 

Kuva 1. Eri vaihtoehdot havaintokokeessa. /22/ 

Hahmopsykologia /22/ korostaa havaintojen kokonaisvaltaista luonnetta: havaintokokonaisuus 

hallitsee havainnon yksityisiä osasia ja havainto on enemmän kuin osiensa 

summa. Hahmolait pyrkivät osoittamaan periaatteet, joilla hermostomme yhdistelee 

kokonaisuuksia havaintojen yksityiskohdista. Muodostunut kokonaishahmotus on 

usein niin voimakas, että se voi vääristää yksityiskohtien havaitsemista. Hahmolakeja 

on analysoitu suuressa määrin näköhavainnon osalta, mutta hahmoperiaatteet voidaan 

siirtää myös muiden aistien alueille. 

2

Yksinkertaisin ajattelun rakennusaine on mielleyhtymä, assosiaatio. Assosiaatiolla 

/30/ tarkoitetaan kahden mielteen liittymistä toisiinsa, assosioitumista, niin, että toinen 

niistä palauttaa mieleen toisenkin. 

Kognitiivisen psykologian /28/ mukaan havaitseminen riippuu havaitsijan taidoista ja 

kokemuksista - siitä, mitä hän tietää asiasta ennestään. Useimmat havaintoteoriat ovat 

kehitetty näköaistia ajatellen. Nykyisen käsityksen mukaan ihminen ei katso kuvaa 

vaan käsittelee sitä. Näköjärjestelmän detektorit aikaansaavat hermojärjestelmässä 

viestejä vasteina kohteen piirteistä. Tieto välittyy aivoihin, jossa sitä verrataan 

aikaisemmin varastoituun tietoon. Tähän aikaisempaan tietoon liitetään uusi tieto. 

Kuvassa 2 on esitetty havaitsemisprosessi. 

Muistivarasto 

Verkkokalvo 

kuva 

Käsittelyä 

Lisää 

käsittelyä 

Lisää 

käsittelyä 

Havainto 

Kuva 2. Havaitsemisprosessin kuvaus. /28/ 

2.2 Aistit 

Tässä työssä tutkittiin paperin miellyttävyyttä. Tutkimuksessa käytettiin subjektiivisia 

mittauksia, joita täydennettiin objektiivisilla mittauksilla. Subjektiivisissa testeissä 

tutkittiin paperia sitä katselemalla ja koskettamalla. Aisteista käsitellään tämän vuoksi 

näkö ja tunto. Taulukossa 1 on esitetty näkö- ja tuntoaistin toimintamuodot /5/. 

Taulukko 1. Näkö- ja tuntoaistin toimintamuodot. 

Aisti Osa, jolla aistii Asia, jonka aistii Reseptorit 

Näkö Retina Vaaleus Sauvat 

Kontrasti 

Tapit 

Liike 

Muut tekstuuripiirteet 

Väri 

Tunto Iho Paine Ruffini corpuscles 

Merkel discs 

Tärinä 

Pacinian corpuscles 

Jokaisella reseptorisolulla on rajoitettu alue, joka on herkkä ulkopuolelta tuleville 

ärsykkeille. Tätä aluetta kutsutaan vastaanottoalueeksi. Yksi retinan näköreseptori on 

aktiivinen vain silloin, kun valo läpäisee linssin ja osuu solun vastaanottoalueelle. 

Samoin ihon aistireseptori huomaa ärsykkeen vain omalla alueellaan. /5/ 

3

2.2.1 Näköaisti 

Tämän työn ongelman asettelun kannalta on tärkeää käsitellä näköaisti. Kuvassa 3 on 

esitetty silmän rakenne. 

Kuva 3. Silmän rakenne. 

Fovean alueella lähes jokaisella reseptorilla on oma bipolaari- ja gangliosolunsa. 

Kukin tappisolu on synaptisessa yhteydessä bipolaarisoluun ja tämä edelleen 

gangliosoluun. Tämän vuoksi kyky erottaa yksityiskohtia on hyvä. Puolet isoaivojen 

näköalueesta käsittelee nimenomaan foveasta tulevaa informaatiota. Muualla 

verkkokalvossa monta reseptoria on yhteydessä samaan bipolaarisoluun ja useita 

bipolaarisoluja yhteen gangliosoluun. Gangliosoluja on tämän vuoksi paljon 

vähemmän kuin reseptoreita ja ne keräävät impulsseja suurelta verkkokalvon alueelta. 

Tämän vuoksi yksityiskohtien erotuskyky verkkokalvon reunakohdissa on huono 

mutta valonherkkyys suuri. /30/ 

Aistimusten tulkinnan kannalta tärkein osa aivoissa on taaempi assosiatiivinen alue. 

Assosiatiiviset alueet eivät ole minkään aistin yksinomaisessa palveluksessa. Ne 

keräävät tietoa useista aistireseptoreista ja muokkaavat niitä siten, että ihminen saa 

kokonaiskäsityksen ympäristöstään ja sen osista. Assosiatiivisia alueita ja 

sekundäärisia aistialueita tarvitaan mutkikkaiden mielikuvien syntymiseen. /30/ 

2.2.2 Tuntoaisti 

Tuntoaisti on yksi ihon aisteista. Muut ihonaistit ovat termiset aistit ja kipuaistit. 

Ihminen tuntee hermopäätteen avulla. Esim. ihminen tuntee ihokarvan taivutuksen, 

koska karvan juuren ympärillä on vapaita hermopäätteitä. Muut kosketusreseptorit 

reagoivat ihon muodonmuutokseen. Kosketus voi olla kevyt, koska jo yhden 

mikrometrin suuruinen muodonmuutos voi saada aikaan aistimuksen. Painereseptorit 

puolestaan lähettävät impulsseja vasta, kun suuri ihoalue muuttaa muotoaan. 

Kämmenissä on paljon tuntoreseptoreita. /30/ 

Tuntoaisti aistii paineen ja tärinän. Voidaan olettaa, että ihminen tuntee paperin 

epätasaisuuden paine-erona. 

4

3 MIELLYTTÄVYYTEEN VAIKUTTAVAT PAPERIN 

OMINAISUUDET 

Tässä työssä paperin mittausmenetelmien pitäisi olla sellaisia, että mittaustulokset 

korreloisivat subjektiivisten mittaustulosten kanssa. Seuraavassa esitetään ne paperin 

ominaisuudet, joiden oletetaan korreloivat tässä työssä tehtävien subjektiivisten 

mittausten kanssa. 

3.1 Sävy 

Katselijalle muodostuu silmään saapuvan valoärsykkeen perusteella subjektiivinen 

värivaikutelma. Tämä voidaan jakaa kolmeen osatekijään: värisävyyn, kylläisyyteen ja 

vaaleuteen /1/. CIE:n suositteleman väriavaruuden CIELAB L*, a* ja b* koordinaatit 

määritellään tristimulusarvojen (X, Y, Z) perusteella. L* kuvaa vaaleutta, a* ja b*- 

koordinaatit kromaattisuutta. Värin suhteellinen sävykulma h* ja kylläisyys c* lasketaan 

värikoordinaateista a* ja b* kaavojen 1 ja 2 mukaan. 

a 

h* = arctan * b * 

(1) 

2 2 

( ) 

c* = a * + b * 

(2) 

Sävykulman vaihtelualue on 0...360°. Neutraalinharmaissa kentissä a* ja b* ovat 

nolla, joten myös c* on nolla. Harmaatasapainon hyvyyttä /vrt. esim. 35/ kuvataan 

kromaattisuuseron ∆c avulla (kaava 3). Muunväristen kenttien toistoa voidaan mitata 

värierona ∆E (kaava 4) tai värisävyerona ∆H (kaava 5). 

∆c = c − c 

* * 

f g 

(3) 

* * * * * * 

[( f g 

) ( 

f g 

) ( 

f g 

) ] 

2 2 2 1 / 2 (4) 

∆E = L − L + a − a + b − b 

* * * * 

[( ∆ ) ( 

f g 

) ( 

f g 

) ] 

2 2 2 1 / 2 (5) 

∆H = E − L − L − c − c 

missä f viittaa syöttökuvaan ja g tuloskuvaan. 

3.2 Vaaleus ja valkoisuus 

Valkoisuus on visuaalisen vaaleus- ja värivaikutelman yhdistelmä. Visuaalista 

vaaleusvaikutelmaa kuvaa ominaisheijastusluku Ry eli Y-arvo. Ideaalivaalea on 

hypoteettinen pinta, joka heijastaa kaiken sille osuvan säteilyn eli Ry on 1 (tai 100 %) 

kaikilla aallonpituuksilla. /17/ 

Valkoisuuden mittaukset perustuvat värinmittausmenetelmiin. Värinmittauksessa 

määritetään joko suodinfotometria tai spektrofotometria käyttäen kolmiärsykekomponentit 

X, Y ja Z, joista lasketaan CIE-värikoordinaatit x ja y. Valkoisuusmittauksissa 

5

ongelmana on löytää yksi kaava, joka painottaisi kolmiärsykekomponentteja oikeassa 

suhteessa. Mm. valkopistettä ei nähdä valkoisena. Tämä johtuu siitä, että silmä ja 

aivot rekisteröivät valkoiseksi sen, mikä on vähän sinertävämpää kuin objekti, joka 

heijastaa täydellisesti koko näkökentän yli. /6/ 

Paperin valkoisuutta voidaan kuvata /6/ kaavan 6 avulla: 

( ) ( ) 

W = Y + 800 x − x + 1700 y − y , (6) 

n 

n 

missä x ja y ovat näytteestä mitatut arvot ja xn ja yn referenssiarvot D65-lampulla 

mitattuna, x=X/(X+Y+Z) ja y=Y/(X+Y+Z). 

Lim et al /23/ ovat tutkineet paperin vaaleutta. Heidän testeissään tutkittiin parivertailuin 

kolmella ryhmällä ja kolmella eri painatuksella seitsemää eri paperia, joissa vaaleusaste 

vaihteli. Ryhmät jakaantuivat paperitehtaan työntekijöihin, nuoriin kuluttajiin 

ja paperialan ammatti-ihmisiin. Paperit olivat painamattomia, puoliksi painettuja tai 

kokonaan painettuja. Vaaleus vaihteli 78,8 - 91,7 %. Heidän tutkimuksissaan eri ryhmien 

välillä ei ollut eroja vaaleuserojen havaittavuuden suhteen. Myöskään painetun 

alueen suhteellisella osuudella eikä valaistusoloilla ollut merkitystä lopputulokseen. 

Subjektiivisten ja objektiivisten mittausten välille saatiin korkea korrelaatio. 

Kokemuksen mukaan valaisuolosuhteet ja katselukulma kuitenkin vaikuttavat subjektiivisiin 

tuloksiin. 

Ihmisen saama vaikutelma paperin vaaleudesta riippuu havaitsemisolosuhteista. 

Kuvan muoto ja taustan tummuus vaikuttavat havaittuun vaaleuteen. Harmaa kohde 

näyttää vaaleammalta tummalla taustalla kuin vaalealla taustalla. Värillinen pinta 

näyttää vaalealta, jos valaistuksen väri järjestetään siten, että pinnan heijastama valo 

sisältää kaikkia aallonpituuksia yhtä paljon. /1/ 

Ihminen pystyy havaitsemaan helposti vaaleuseroja. Visuaalinen arvio paperin vaaleudesta 

vaihtelee eri henkilöiden välillä /6/. On todettu, että toiset pitävät enemmän 

“violetin valkoisesta”, kun taas toiset “sinisen valkoisesta” /36/. Paperin visuaalissa 

arvioinnissa ryhmä ammattilaisia vertailee näytepaperien valkoisuutta keskenään ja 

asettaa ne valkoisuuden mukaan järjestykseen. Tässä menetelmässä arviointiolosuhteilla 

on tärkeä merkitys, sillä tulokset voivat vaihdella huomattavasti, jos arvointi 

suoritetaan esim. erilaisissa valaisuolosuhteissa /13/. 

3.3 Karheus ja kiilto 

Pinnasta kokonaisheijastuva valo muodostuu sisäisestä heijastuksesta ja 

ensipintaheijastuksesta. Sisäinen heijastus on pinnan sisään taittuneen valon se osa, 

joka heijastuu diffuusisti takaisin. Ensipintaheijastus on pinnasta heijastuva väritön 

valo. Kiiltävällä pinnalla kiilto muodostuu diffuusi- ja spekulaarikomponenteista 

(valonjakokäyrästä identifioitu spekulaaripiikki), mattapinnalla kiilto muodostuu 

pelkästään diffuusikomponentista. Pinnan kokonaisheijastusta katselukulman 

funktiona kuvataan valonjakokäyrän avulla. /37/ 

6

Pinnan kiilto määritetään fysikaalisesti joko mittaamalla valonjakokäyrä tai kokonaisheijastus 

peiliheijastuskulmasta. Kuvassa 4 on esitetty mittalaitteen ja silmän ero 

kiillon katselun suhteen. /37/ 

Kuva 4. Mittalaitten ja silmän ero kiillon katselun suhteen. /37/ 

Mittalaite mittaa määrätyltä alueelta heijastuvan valon intensiteettiä, silmä puolestaan 

usean pisteen intensiteettiä. Kiillon havaitseminen perustuu pinnan luminanssijakaumaan, 

ei yksityisen pisteen intensiteettiin. Tärkeä kiiltohavaintoon vaikuttava tekijä on 

ajalliset luminanssimuutokset. Tällaisia esiintyy, kun koehenkilö liikuttaa näytettä, 

vaihtelee katselukulmaa tai valolähde liikkuu. Ajallinen luminanssimuutos ilmenee 

siten, että heijastuma liikkuu pinnalla. /37/ 

Paperin pinnan kokonaiskarheus voidaan jakaa optiseen, mikro- ja makrokarheuteen. 

Eri tekijöiden vaikutukset kiiltoon on esitetty taulukossa 2. /vrt. esim. 37/ 

Taulukko 2. Eri tekijöiden vaikutus kiiltoon. /vrt. esim. 37/ 

Karheuden Aallonpituus Vaikutus valoon Aiheuttaja Vaikutus kiiltoon 

mittakaava 

Optinen 0,1-1 µm Valoenergian diffraktio 

Pinnan partikkeleiden Vähentää kiiltoa 

sisäinen karheus, koko, 

muoto ja pakkautuminen 

Mikro 1-100 µm Valoenergian heijastuminen 

eri suuntiin 

Partikkelien pakkautuminen, 

flokkuloituminen, 

kuitukarheus ja 

kuitukoko 

Vähentää kiiltoa 

Makro 100-1000 µm Valoenergian heijastuminen 

eri suuntiin 

Partikkelien ja kuitujen 

orientoituminen sekä 

kuiturakenteet 

Aiheuttaa havaittavaa 

epätasaisuutta 

Paperilla optisen karheuden lähteitä /38/ ovat päällysteen pigmettipartikkeleiden kokoja 

muototekijät, sideaineen epätasainen jakautuminen paperissa ja kuitujen rakenne. 

Painovärikerroksessa saman suuruusluokan karheutta aiheuttaa värikerroksen 

epätasainen jakautuminen ja painoväripigmentit. Edellistä suuremman kertaluokan 

karheutta aiheutuu kuitujen koosta ja niiden muodostamista rakenteista. 

Visuaaliset kiiltotyypit /10/ voidaan jakaa kuuteen ryhmään: terävyyskiilto, peilikiilto, 

kontrastikiilto, usvaisuuskiilto, “sheen” ja “surface nonuniformity”. Taulukossa 3 on 

selitetty tarkemmin em. kiillot. 

7

Taulukko 3. Kiiltotyypit. /10/ 

Kiiltotyyppi 

Terävyyskiilto 

Peilikiilto 

Kontrastikiilto 

Usvaisuuskiilto 

Selitys 

Korkeakiiltoisten pintojen kyky muodostaa selviä peilimäisiä kuvia. 

Pinnan suhteellinen kirkkaus verrattuna referenssipintaan. 

Matalakiiltoisilla pinnoilla, joilla peilimäisiä kuvia ei näy. Pinnoilla voidaan havaita 

eroja vierekkäisten alueiden suhteellisessa kirkkaudessa, kun pintaa tarkastellaan toisaalta 

peiliheijastussuunnassa ja toisaalta siitä paljon poikkeavassa suunnassa. 

Valon sironta peiliheijastussuunnasta. 

"Sheen" Tulee näkyviin valaistaessa näytettä suuressa kulmassa (> 85°). 

"Surface 

nonuniformity" 

Ei varsinainen kiiltotyyppi, mutta kiilto saattaa mahdollistaa pinnan karheustekstuurin 

näkymisen. 

Painovärin tahraaminen on ongelmana mattapintaisilla papereilla. Kiiltäväpintaisten 

ongelmana on luettavuus. Trendinä on nykyään käyttää ensimmäisillä sivuilla kiiltäväpintaista 

paperia ja sisäsivuilla mattapintaista paperia. Tällöin annetaan lehdelle hyvä 

yleiskuva ja voidaan painaa etusivuille korkealaatuisia monivärikuvia. Sisäsivuilla 

puolestaan luettavuus on hyvä. /3/ 

KCL:ssa käytetään kiillon epätasaisuuden määrittämiseen ominaisperimetriä ja kiillon 

variaatiokerrointa. Variaatiokerroin on keskihajonnan ja keskiarvon suhde, kiilloltaan 

tasaisella paperilla on pieni variaatiokerroin. Ominaisperimetri /14/ on kehäviivan 

pituus jaettuna näytteen pinta-alalla. Kehäviiva on kynnystetyn kuvan mustien 

alueiden reunaviivan pituus. Kuvassa 5 on esitetty ominaisperimetrin geometrinen 

tulkinta. 

Kuva 5. Ominaisperimetrin geometrinen tulkinta. /14/ 

Ominaisperimetri on pieni, jos epätasaisuuslaikun koko on suuri, ja suuri, jos laikun 

koko on pieni. Kiiltävillä papereilla pienet laikut saavat aikaan visuaalisesti 

epätasaisen näköisen paperin ja suuret laikut tasaisen paperin. Mattapapereilla pienet 

laikut saavat aikaan visuaalisesti tasaisen näköisen paperin ja suuret laikut epätasaisen 

8

paperin. Kiiltävillä papereilla ominaisperimetrin arvon pitäisi olla pieni ja 

mattapapereilla arvon pitäisi olla suuri, jotta visuaalinen vaikutelma olisi 

mahdollisimman tasainen paperi. /29/ 

3.4 Kosketeltavuus 

Laamasen /18/ mukaan tekstiilikankaille käytettäviä subjektiivisia ja objektiivisia 

suureita voi käyttää kuvaamaan myös paperin vastaavia ominaisuuksia. Taulukossa 4 

on VTT:n tekstiililaboratoriossa käytössä olevat mittasuureet ja vastaavat paperin 

mittasuureet. 

Taulukko 4. Tekstiilien ja papereiden subjektiivisten ominaisuuksien vastaavat objektiiviset 

ominaisuudet (ks = paperin konesuunta, ps = paperin poikkisuunta, yp = 

paperin yläpuoli, ap = paperin alapuoli) 

Tekstiilit: Tekstiilit: Objektiiviset suureet Paperit: Objektiiviset suureet 

Subjektiivinen 

käsituntu 

Jäykkyys Taipuisuus Taivutusjäykkyys (ks, ps) 

Joustavuus Pintakitka Pintakitka (yp, ap) 

Laskeutuvuus Pinnan geometrinen karheus Pinnan geometrinen karheus (yp, ap) 

Pehmeys Kokoonpuristuvuus Kokoonpuristuvuus 

Täyteläisyys Vinoutuvuus Pintakitka paperi / paperin ks 

Kahisevuus Venyvyys, paksuus, neliömassa Paksuus, neliömassa 

Tässä työssä on tehty hypoteesi, että paperin kosketeltavuus on riippuvainen paperin 

pintaenergiasta, kitkasta, karheudesta, jäykkyydestä ja paksuudesta. Seuraavassa on 

käsitelty em. ominaisuuksia johdannonomaisesti. Ominaisuuksia ei määritellä vaan 

niistä käsitellään vain tämän työn kannalta oleelliset seikat. Kappaleissa esitetyissä 

viitteissä on ominaisuuksia tarkasteltu lähemmin. 

3.4.1 Paperin pintaenergia 

Pintaenergeettisiä perusominaisuuksia ovat pintajännitys ja pintaenergia: pintaenergia 

on mitta rajapinnoilla vaikuttaville energioille ja pintajännitysvoimille. Pintajännitys 

muodostuu van der Waalsin voimista. Van der Waalsin voimat ovat peräisin 

molekyylien elektronien liikkeistä ja indusoitujen ja pysyvien dipolien välisistä 

vuorovaikutuksista. /vrt. esim. 34/ 

Puhtaan aineen pintaenergian, γ termodynaaminen määritelmä on /21/ 

γ 

δ 

= ⎛ ⎝ ⎜ G⎞ 

⎟ 

δ ⎠ 

A T p 

, 

(7) 

missä δGon Gibbsin energian muutos ja 

δAon pinta-alan muutos. 

9

Pintaenergiaa koostuu kahdesta komponentista: dispersiovoimista eli elektronien liikkeestä 

ja poolisista voimista eli indusoiduista ja pysyvistä dipoleista. Pintaenergia esitetään 

em. komponenttien summana /21/: 

d 

γ = γ + γ 

p 

(8) 

missä yläindeksi d viittaa dispersiovoimista johtuvaan komponenttiin ja p poolisista 

voimista johtuvaan komponenttiin. 

Hypoteettisesti voidaan esittää suuren pintaenergian omaavan paperin olevan miellyttävän 

tuntuinen. Suuren pintaenergian omaava paperi tuntuu pehmeältä. Testihenkilö 

tuntee paremmin käsissään pienen pintaenergian omaavan paperin pinnan kuin suuren 

pintaenergian omaavan paperin pinnan. 

3.4.2 Paperin kitka /vrt. esim. 25/ 

Kahden kiinteän kappaleen kosketuksen välistä tangenttikomponenttia kutsutaan kitkaksi. 

Lepokitka esiintyy kappaleen ollessa paikalla. Se estää kappaleen liikkeellelähdön. 

Liikekitka puolestaan kuvaa sitä vastusta, joka esiintyy kappaleen liikkuessa toisen 

pinnan päällä. Liikekitka johtuu pintojen hankauksesta ja se jarruttaa pintojen liikettä 

toistensa suhteen. Paperin kitkan katsotaan johtuvan pääasiassa pintojen 

välisestä mekaanisesta lukkiutumisesta sekä atomien ja molekyylien välisistä 

sidosvoimista. Paperin sileämmän puolen lepokitkakertoimen on todettu olevan 

suurempi kuin karheamman pinnan. Tämän perusteella on esitetty olevan ilmeistä, että 

atomien ja molekyylien väliset sidosvoimat vaikuttavat paperin kitkakertoimeen 

enemmän kuin pinnan karheudesta aiheutuva mekaaninen lukkiutuminen. Taulukossa 

5 on esitetty paperin kitkaan vaikuttavia tekijöitä. 

Taulukko 5. Paperin kitkaan vaikuttavia tekijöitä. 

Paperin ominaisuudet 

Ominaisuus Esimerkkejä 

Perusominaisuudet neliömassa, paksuus, bulkkisuus 

Koostumus ja rakenne 

kosteuspitoisuus, kuitulaji, jauhatus, täyteaine, liima, formaatio, 

kaksipuoleisuus, kuivatusolosuhteet 

Pintaominaisuudet sileys, pintakäsittely 

Muodonmuutosominaisuudet 

kokoonpuristuvuus, taittolujuus 

Mittausmuuttujat 

Ominaisuus 

Kontaktipinta 

Hankausolosuhteet 

Muut tekijät 

Esimerkkejä 

geometrinen muoto, koko, materiaalit 

pintapaine, lämpötila, mittausnopeu, mittalaitteen jäykkyys 

tärinä, iskut, elektrostaattiset varaukset pinnoilla 

Paperin bulkin ja kitkakertoimen välille on löydetty suora yhteys. Tietyllä paperin 

paksuudella kitkakerroin pienenee neliömassan kasvaessa. Paperin pinnan karheuden 

vaikutuksesta paperin kitkaominaisuuksiin on saatu ristiriitaisia tuloksia. 

10

Hypoteettisesti voidaan olettaa, että kitkakertoimella on ideaaliarvo, jonka omaava 

paperi on miellyttävä. Hyvin pienen kitkakertoimen omaava paperi oletettavasti tuntuu 

liian liukkaalta ja suuren kitkakertoimen omaava paperi liian karhealta. 

3.4.3 Formaatio /vrt. esim. 15/ 

Formaatiolla tarkoitetaan paperin pienimittakaavaista neliömassan vaihtelua. Kun paperia 

tarkastellaan valoa vasten, näyttää paperi pilviseltä. Tätä paperin subjektiivista 

ominaisuutta kutsutaan paperin pohjaksi. Pohjan tasaisuuteen vaikuttaa sekä kuitumateriaalin 

että optisten ominaisuuksien jakautuminen arkissa. Subjektiiviseen vaikutelmaan 

vaikuttaa ihmisen näköaistin toiminta. 

Formaatio on tärkeä paperin ominaisuus, koska se vaikuttaa paperin muihin ominaisuuksiin, 

kuten paksuuden, pinnan karheuden ja huokoisuuden tasaisuuteen sekä 

paperin mekaanisiin ja optisiin ominaisuuksiin. 

3.4.5 Käyryys /vrt. esim. 43/ 

Paperin käyryys on näytteen muodosta ja mittausjärjestelmästä riippumaton materiaaliominaisuus. 

Paperin kaarevuuden kuvaamiseen tarvitaan kolme suuretta. Kaarevuus 

arvot Kx, Ky ja Kxy ovat paperin konesuuntainen, poikkisuuntainen ja diagonaalinen 

käyryys, jotka kuvaavat paperin materiaaliominaisuuksia ja liittävät paperin 

käyristymisen sen rakenteeseen. 

Painopapereiden käyristyminen voidaan jakaa kolmeen eri tapaukseen: valmistuksen 

jälkeiseen, kosteuden aiheuttamaan ja palautumattomaan käyristymiseen. Paperin valmistuksen 

jälkeinen käyryys ei ole vain valmistusprosessista riippuva ominaisuus, 

vaan se riippuu myös paperin rakenteesta ja kuivatuksen toispuoleisuudesta sekä paperin 

käsittelystä. 

Kosteuden aiheuttamaan käyryyteen vaikuttaa vain rainan toispuoleisuus. Kosteuskäyristymä 

on kääntäen verrannollinen paperin paksuuteen. 10-20 %:n ero paperin ylä- ja 

alapuolen kuituorientaatiosuhteessa tai sitoutuneisuudessa riittää aiheuttamaan selvän 

kosteuskäyristymän kopio- ja tulostuspapereissa. 

Palautumaton käyristyminen aiheutuu kuivatuksessa syntyneiden sisäisten jännitysten 

lauetessa tai muuttuessa, kun paperia kostutetaan tai lämpökäsitellään. Jännityksen 

alaisena kuivattu paperi käyristyy puolelle, jossa sisäisten jännitysten laukeaminen on 

suurinta. Jännitystilojen muutokset riippuvat siitä, millä tavalla lämpö tai kosteus vaikuttaa 

paperiin z-suunnassa. 

3.4.6 Jäykkyys /vrt. esim. 12/ 

Monikerrosrakenteen taivutusjäykkyys muodostuu eri kerrosten yhteisvaikutuksesta ja 

eri kerrosten suhteellinen vaikutus on riippuvainen kerroksen etäisyydestä rakenteen 

neutraaliakselista. 

11

Subjektiivista jäykkyyttä voidaan mitata mm. parivertailu-menetelmällä. Tällöin jäykkyyskriteerinä 

käytetään paperin lukujäykkyyttä eli ryhtiä. Jokinen /12/ on tutkinut paperin 

subjektiivista jäykkyyttä. Hän tutki neliömassaltaan 54, 60 ja 80 grammaisia papereita. 

Teoreettisesti tarkasteltuna paperin taivutusjäykkyys muodostuu paperin paksuuden 

antamasta jäyhyysmomentista ja kimmokertoimesta. Taivutusjäykkyyttä pitää mitata 

sekä kone- että poikkisuunnassa, koska useat jäykkyyttä säätelevät tekijät vaikuttavat 

eri tavoin paperin eri suunnissa. Jokinen /12/ päätyi tulokseen, että jäykkyyden suurin 

potentiaali on paperin poikkisuunnassa ja poikkisuunnassa jäykemmät paperit koettiin 

subjektiivisissa testeissä kokonaisuutena jäykempinä. 

Taivutusjäykkyytteen voidaan vaikuttaa lähinnä paperin bulkkia kasvattamalla. 

Jokisen /12/ mukaan taivutusjäykkyyteen voidaan vaikuttaa myös yksittäisten kuitujen 

ominaisuuksilla, kuidunpituutta kasvattamalla ja kuituvaurioita vähentämällä. 

Taivutusjäykkyyteen voidaan vaikuttaa päällysteen komponenttien valinnalla ja 

päällystemäärällä. Jäykkyyteen vaikuttavat pigmentti, sideainetyyppi ja sideaineen 

määrä. Päällystemäärän kasvattaminen laskee bulkkia merkittävästi. Päällysteen 

kimmokerrointa kasvattamalla voidaan parantaa paperin taivutusjäykkyyttä. 

Päällystetyn paperin bulkki on voimakkaasti riippuvainen paperin taivoitekiillosta. 

Jokisen /12/ tutkimusten perusteella paperin bulkkiin positiivisesti vaikuttavat hallintasuureet 

vaikuttavat negatiivisesti kiiltoon, eikä superkalanterin hallintasuureilla 

pystytä merkittävästi vaikuttamaan paperin bulkkiin tietyllä kiiltotasolla. 

12

4 PAPERIN MIELLYTTÄVYYS 

4.1 Pakkausten miellyttävyys /vrt. esim. 9/ 

Pakkausten miellyttävyyttä on tutkittu paljon. Pakkausmateriaalina käytetään usein paperia. 

Pakkausten miellyttävyyden tutkiminen muistuttaa täten paperin 

miellyttävyyden tutkimista. Tämän vuoksi tässä työssä käsitellään pakkausten 

miellyttävyyttä. 

Paitsi pakkaus, kuluttajan tuotevalintaan vaikuttavat tärkeimpinä muuttujina ennakkotietämys 

tuotteesta ja valmistajasta, tuotteen hinta, tuotteen puolesta suoritettu mainonta, 

kilpailevien tuotteiden läsnäolo valintatilanteessa ja tuotteiden esillepano esim. 

valintamyymälässä. 

Tarkasteltaessa kuluttajan tuotevalintaprosessia pakkauksen tehtävien kannalta 

voidaan prosessissa erottaa seuraavat vaiheet: 

1) Primäärinen edellytys koko ostoprosessille on, että kuluttaja havaitsee pakkauksen. 

Pakkauksen tehtävänä tässä vaiheessa on vetää kuluttajan huomiota puoleensa ja 

erottua riittävän selvästi kilpailevista pakkauksista. 

2) Kuluttajan havaittua pakkauksen sen on kyettävä herättämään mielenkiintoa pakkausta 

ja pakattua tuotetta kohtaan. 

3) Kuluttajan mielenkiinnon herättyä pakkausta kohtaan siinä määrin, että hän ryhtyy 

lähemmin tarkastelemaan sitä, pakkauksen kommunikointikyky joutuu koetukselle. 

Pakkauksen tulee välittää kuluttajalle riittävästi informaatiota tuotteesta ja sen ominaisuuksista 

ja samalla viestittää sanomattomin keinoin ulkoasultaan kuluttajalle 

sellaista mielikuvaa tuotteesta joka vetoaa kuluttajan ostomotiiveihin. 

4) Mikäli pakkaus onnistuu kommunikointi- ja viestintätehtävissään, kuluttajalle saattaa 

herätä halu ostaa kyseinen tuote. 

5) Lopullisessa myyntitehtävässään pakkauksen on kyettävä taivuttamaan kuluttaja 

tekemään tuotevalintansa juuri kyseisen pakkauksen hyväksi jättäen kilpailijat hyllylle. 

Kuluttajan huomion herättämiseksi pakkaussuunnittelussa pyritään värejä, muotoa, 

kokoa, kuvitusta, tavaramerkkiä, logoa tai muita helpostihavaittavia symboleja hyväksikäyttäen 

muodostamaan pakkaukselle ulkoasu, joka nopeasti ja tehokkaasti vetää kuluttajan 

huomion puoleensa. Pakkauksen ulkoasun on samalla muodostettava miellyttävä 

kokonaisuus, joka lisää puoleensa vetävyyttä; ihmiset yleensä välttävät epämiellyttävien 

kohteiden havaitsemista. 

Kuluttajalle jo tutuksi tulleeseen tuotteeseen kytkeytyy mielikuva, joka on vahvasti sidoksissa 

pakkauksen ulkonäköön (esim. Fazerin sininen suklaa). Kuluttaja etsii näitä 

tuotteita halutessaan hyllyltä nimenomaan tietyn näköistä pakkausta, joka identifioi 

halutun tuotteen laadun. 

13

Pakkauksen huomionarvoa voidaan mitata ns. näkyvyys- tai erottuvuustestein, joissa 

käytetään mm. silmänliikekameraa. Näissä testeissä tutkitaan vain yhtä pakkauksen 

elementtiä kerrallaan. Pakkaus on kuitenkin enemmän kuin osiensa summa. Kuluttajat 

eivät kiinnitä huomiota pakkausten erityisominaisuuksiin ja muodosta käsitystään niiden 

yhteenlasketun vaikutuksen perusteella vaan todennäköisesti hahmottavat pakkauskokonaisuuksia, 

joista he kiinnostuvat tai ovat kiinnostumatta. Kiinnostuksen 

herääminen on usein tunteenomainen, motivaatioihin perustuva nopea reaktio pikemmin 

kuin hidas, analyyttiseen vertailuun perustuva prosessi. 

Pakkauksen viestintätehtävä on kaksijakoinen. Toisaalta pakkauksen tulee viestiä kuluttajalle 

sanallista informaatiota pakatusta tuotteesta, toisaalta sen tulee viestiä kuluttajalle 

mielikuvaa tuotteesta ja sen ominaisuuksista. Pakkauksen on välitettävä sanomansa 

nopeasti ja selvästi; kuluttajan tulee saada tarvitsemansa tieto mahdollisimman 

helposti. Onnistuneen pakkauksen painoasu on yksinkertainen ja selkeä. 

Värejä pidetään yhtenä pakkauksen tärkeimmistä ulkoasun elementeistä. Väreillä on 

symbolisia arvoja, joiden kautta kuluttajat assosioivat niihin tiettyjä ominaisuuksia, 

esim. lämpimät ja kylmät värit. Oikeilla värivalinnoilla pyritään 

pakkaussuunnittelussa siihen, että kuluttajat saisivat pakkauksen välityksellä halutun 

kuvan tuotteen ominaisuuksista. 

Väreillä on voimakas vaikutus ihmisiin sekä tietoisella tasolla että alitajunnan kautta. 

Yksinkertaiset värit muistetaan yleensä helpommin, liian monimutkaiset eivät painu 

mieleen. Värien käytössä pitäisi pyrkiä yksinkertaisuuteen ja selkeyteen. 

Värit yhdistetään paitsi tuotetyyppeihin myös tuotteen makuun, hajuun, ulkonäköön, 

painoon ja lämpötilaan. Siksi pakkauksen värit ovat usein tuotteen omaa väriä vastaavia. 

Tällöin värien tehtävä tuotteen huomion herättäjänä kärsii. 

Pakkausten värin valinnassa pitäisi noudattaa seuraavia periaatteita: 

1) Pakkauksessa käytettävien värien tulisi vedota kuluttajien tunteisiin. 

2) Käytetyillä väreillä tulisi olla hyvä jälleenmuistiarvo, ts. tulisi käyttää puhtaita värejä. 

3) Valintamyymälöihin menevien pakkausten värien määrää tulisi rajoittaa ja käyttää 

vain kirkkaita ja puhtaita värejä. 

4) Värit tulisi valita niin, että mahdollisimman voimakkaasti vetoavat tuotteen potentiaalisiin 

ostajiin. 

5) Värejä olisi käytettävä korostamaan pakkauksen tärkeimpiä ominaisuuksia ja elementtejä, 

kuten tuotemerkkiä tai -nimeä. 

6) Pakkauksen värien tulee olla tasapainossa itse tuotteen värin kanssa. 

14

Symbolit ovat erittäin tehokkaita viestinnän välineitä. Niiden käyttö pakkauksissa 

edellyttää kuitenkin sitä, että tunnetaan niiden merkitys eri kuluttajaryhmille, koska 

monet symbolit ovat kulttuurisidonnaisia. 

Pakkauksen välittämä teksti on pääosin informatiivista. Osa on viranomaisten määräämää 

tuotetietoutta. Kuluttajat arvostavat selkeästi esitettyä, asiallista informaatiota. 

Liika informaatio voi olla hämmentävää, koska oleelliset asiat hukkuvat vähemmän 

tärkeän informaation sekaan. 

Tuotteen nimi vaikuttaa suuresti siihen millaisen mielikuvan kuluttajat tuotteesta 

muodostavat. Valmistajan nimi esitetään myös usein näkyvästi, varsinkin jos tuote halutaan 

rinnastaa valmistajan muiden tuotteiden laatutasoon. Tehokas teksti on 

yksinkertaista, lyhyttä ja ytimekästä. Sellaisena se tunkeutuu nopeasti kuluttajan tajuntaan, 

herättää hänessä uteliaisuutta tuotetta kohtaan ja säilyy hänen mielessään uusintaostoja 

varten. 

Kuva on sanattoman viestinnän tehokkain väline. Pakkauksessa kuva viestii yleensä 

tuotteesta, sen raaka-aineista ja niiden laadusta. Usein kuvassa esitetään tuote kuvitellussa 

käyttötilanteessa tai -ympäristössä. Tällöin valmistaja pyrkii vetoamaan nimenomaan 

valitun kohderyhmän tarpeisiin välittämällä kuvalla sanomaa, joka luo tuotetta 

kohtaan myönteisiä assosiaatioita. 

4.2 Paperin ja painotuotteen miellyttävyys 

Tekstin erilaiset kirjaimet miellyttävät silmää eri tavoin. Kirjaimen leveyttä, pyöreyttä, 

mittasuhteita, yksityiskohtia ja pääteviivoja voidaan vaihdella /45/. Laatua voidaan 

parantaa densiteettin, terävien reunojen ja linjaleveyden avulla. On huomattava, että 

painolaatu ja kirjainten sijainti ovat osia miellyttävän laadun aikaansaamisessa /16/. 

Metallipainovärit lisäävät hohdetta mainosesitteisiin ja raportteihin. Fluorisoivat 

painovärit ovat erinomaisia teini-ikäisille tarkoitettujen tuotteiden painatuksessa. 

Metallinväriset leimat luovat arvovaltaa yhtiön raportteihin. /27/ 

Voidaan olettaa, että miellyttävyyden tunteen paperissa saa aikaan mm. paperin väri. 

Valkaisematon paperi, joka näyttää kierrätyskuiduista valmistetulta miellyttää niitä, 

joille kierrätys on tärkeä asia. Toisaalta niille, joille kierrätys ei ole tärkeää tälläinen 

paperi näyttää likaiselta, vanhalta ja arvottomalta. 

Hypoteesina voidaan esittää, että kiilto vaikuttaa paperin miellyttävyyteen. Tuotteesta 

riippuen sekä kiiltävä että mattapaperi voivat olla miellyttävä. Kiiltävällä paperilla valon 

heijastus peiliheijastuskulmassa muodostuu niin suureksi, ettei kuluttaja näe täysin 

tuotteen informaatiota. Kuluttajaa miellyttää sellainen paperi, joka tuntuu hienolta. 

4.3 Paperin ja pakkauksen miellyttävyyden mittaus 

Pakkauksen suunnittelussa joudutaan tekemään kompromisseja. Tietyt pakkauksen 

ominaisuudet miellyttävät kuluttajaa ja saavat hänet ostamaan tuotteen. Toiset ominai- 

15

suudet voivat ärsyttää kuluttajaa niin paljon, että tuote jää ostamatta /26/. Ominaisuuksia 

ovat mm. tuotteen väri, koko ja layout. Myös tuotteen mainonta vaikuttaa ostopäätökseen. 

Kuluttajan tunnereaktiot tuotteesta eivät ole lineaarisesti riippuvaisia tuotteen 

fysikaalisista ominaisuuksista. Tuotteen ominaisuus yleensä miellyttää kuluttajaa 

tiettyyn rajaan asti, jonka jälkeen sen vaikutus laskee ja lopulta ominaisuus ärsyttää 

kuluttajaa (kuva 6) /26/. 

Miellyttävä 

Neutraali akseli 

Epämiellyttävä 

Paperin / pakkauksen ominaisuus 

Kuva 6. Paperin / pakkauksen yksittäisen ominaisuuden vaikutus tuotteen miellyttävyyteen. 

/26/ 

Mainonta vaikuttaa kuluttajan mielikuvaan tuotteesta. Tähän vaikuttaa myös yrityksen 

muiden tuotteiden menestyminen markkinoilla sekä yrityksen julkisuuden kuva. Moskowitzin 

/26/ tekemässä tutkimuksessa tutkittiin suklaapatukoilla yrityskuvan vaikutusta 

kuluttajan valintoihin ja mielikuviin. Testihenkilöt tekivät ensin sokkotestin, 

jossa he maistelivat suklaapatukoita silmät kiinni ja antoivat pisteitä neljän eri 

ominaisuuden suhteen. Toisessa osiossa testihenkilöt näkivät mikä suklaapatukka oli 

kysessä, maistelivat niitä ja antoivat taas samojen ominaisuuksien suhteen pisteitä. 

Taulukossa 6 on testin tulokset. Taulukosta nähdään, että yrityksen nimellä oli selkeä 

positiivinen vaikutus tuotteen miellyttävyyteen. 

Taulukko 6. Moskowitzin /26/ testin tulokset. 

Yritys Testi Miellyttävä Makeus Rapeus Maidon 

maku 

Nestlé sokea 32 65 35 55 

Nestlé silmät auki 56 77 45 69 

Poulain sokea 26 62 30 54 

Poulain silmät auki 27 55 36 49 

Beaumont sokea 70 80 31 66 

Beaumont silmät auki 50 66 40 69 

16

5 LAADUN SUBJEKTIIVINEN MÄÄRITYS 

Kuvan visuaalisella laadulla tarkoitetaan sen aikaansaamaa subjektiivista vaikutelmaa. 

Subjektiivisia ominaisuuksia, jotka voidaan määrittää painojäljestä ovat mm. 

tummuus, kontrasti, kiilto ja värillisyys. Laadun arvosteluun vaikuttavat kuvan 

tekninen laatu, ihmisen näkökyky sekä havaintopsykologia eli opitut asiat; ihmisillä 

on eri käsitys siitä, millainen on hyvä laatu. Subjektiivisten määritysten tulokset ovat 

täten yksilöllisiä. /7/ 

Subjektiivisissa määrityksessä käytetään psykometrisiä testimenetelmiä. Havaintojen 

mittaamisella tarkoitetaan havaintojen esittämistä numeerisesti, jolloin tuloksia 

voidaan käsitellä matemaattisin operaatioin. Painojäljen testauksessa käytetyimmät 

subjektiiviset mittausmenetelmät ovat psykologiaan perustuvat scaling-menetelmät. 

Näitä ovat mm. tässä työssä käytetyt parivertailu- ja paremmuus-menetelmät. 

Arvostelut esitetään lineaarisella asteikolla. /8/ 

5.1 Silmän kontrastinherkkyys ja erotuskyky 

Kontrastinherkkyydellä tarkoitetaan sitä, kuinka herkästi näköjärjestelmä pystyy erottamaan 

pieniä vaaleuseroja ja miten näköärsykkeen ominaisuudet vaikuttavat tähän. 

Kontrastinherkkyys määritellään yleensä kontrastikynnyksen käänteisarvona. Kontrastikynnys 

on pienin juuri havaittavissa oleva tai suurin juuri näkymätön kontrasti. /33/ 

Silmän verkkokalvolla sauvasolut mahdollistavat vaaleustasojen erottamisen 

hämärässä ja tappisolut vastaavat värinäkemisestä. Grassmannin /vrt. esim. 19/ lakien 

mukaan kolorimetria perustuu suurelta osin ns. additiiviseen värien sekoitukseen. 

Seuraavassa Grassmannin periaatteet lyhyesti: 

1) Silmä voi erottaa vain kolmenlaisia värieroja (esim. värisävy-, tummuus- ja kylläisyyseroja). 

2) Jos kolmen stimulin additiivisessa sekoituksessa yksi stimuli muuttuu, niin myös 

sekoituksen väri muuttuu. 

3) Kaikki stimulit, joilla on sama (psykofyysinen) väri käyttäytyvät samalla tavalla värejä 

additiivisesti sekoitettaessa riippumatta stimulien spektraalisesta säteilytehojakaumasta. 

Silmän optinen järjestelmä on lineaarinen alipäästösuodin. Lineaarisuudella 

tarkoitetaan sitä, että jos järjestelmään tulevat signaalit (syötesignaalit eli 

inputsignaalit) ovat x’ ja x’’ ja vastaavat järjestelmästä lähtevät signaalit 

(tulostesignaalit eli outputsignaalit) y’ ja y’’, niin syötesignaalin x’+x’’ tulostesignaali 

on y’+y’’. Alipäästösuodatuksella tarkoitetaan sitä, että järjestelmä estää korkeiden 

taajuuksien siirtoa eli vaimentaa korkeita taajuuksia, mutta matalat taajuudet siirtyvät 

vaimentumattomina. /33/ 

Ärsytyskynnykseksi kutsutaan pienintä ärsyke-intesiteettiä, jonka ihminen havaitsee. 

Ärsytyskynnystä mitataan mm. konstanssimenetelmällä. Erotuskynnys on pienin 

17

kahden ärsykkeen intensiteettien ero, jonka ihminen havaitsee. Samanlaisia ärsykkeitä 

tutkittaessa erotuskynnys ei ole vakio, vaan siihen vaikuttaa perusärsykkeen 

intensiteetti. Mitä suurempi perusärsykkeen intensiteetti on, sitä suurempi ero 

tarvitaan, jotta ero havaittaisiin. /32/ 

Weberin lain mukaan erotuskynnyksen suhde perusärsykkeen intensiteettiin on vakio. 

Laki voidaan esittää kaavan 9 mukaisesti. /vrt. esim. 32/ 

∆s 

= ks 

(9) 

missä ∆s on erotuskynnys, k on vakio ja s on perusärsykkeen intensiteetti. 

Weberin laki ei päde erittäin heikoille ja voimakkaille ärsykkeille, mikä on esitetty kuvassa 

7. Kuvassa on empiirisesti määrätty Weberin suhde (∆s/s) ärsykeintensiteetin 

(log s) funktiona ja vastaava teoreettinen käyrä. /32/ 

∆s/s 

empiirinen käyrä 

teoreettinen käyrä 

Kuva 7. Weberin suhde ärsykeintensiteetin funktiona sekä empiirisesti (katkoviiva) 

että teoreettisesti (yhtenäinen viiva) määriteltynä. /32/ 

Pienten yksityiskohtien näkemiseen pätee Riccon laki (kaava 10) /vrt. esim. 35/. Sen 

mukaan pienten yksityiskohtien erottuminen riippuu niiden heijastamasta 

kokonaisvalomäärästä, ei niiden koosta tai muodosta. Suurille kohteille Riccon laki ei 

päde. 

K = ALC 

2 , (10) 

missä K on vakio, A tutkittavan yksityiskohdan pinta-ala, L kuvan luminanssi ja C 

kontrasti, joka määritetään kaavan 11 mukaisesti. 

C 

L 

= ∆ , (11) 

L 

missä ∆L on luminanssiero kuvassa. 

log s 

18

5.2 Subjektiiviset testausmenetelmät 

5.2.1 Parivertailu 

Parivertailussa testihenkilöt vertailevat näytepareja. Näytteet näytetään arvostelijalle 

kaikin mahdollisin parein. Samaa näytettä ei kuitenkaan saisi näyttää peräkkäisissä pareissa. 

Sama näyte pyritään myös näyttämään vuorotellen näyteparin oikeassa ja 

vasemmassa reunassa. Esitettävien parien lukumäärä /8/ saadaan kaavasta 12. 

n( n − 1) 

k = 

2 

(12) 

missä n näytteiden lukumäärä. 

Jos näytteitä on suuri määrä, testihenkilö väsyy eikä viimeisiä tuloksia voida pitää 

luotettavina. Tämän vuoksi suositellaan testattavan kahdeksasta kahteentoista näytettä. 

Testihenkilöitä pitäisi olla kahdeksasta kymmeneen. /35/ 

Näytteet tulisi esittää aina vakio-oloissa, mielellään samassa paikassa. Valaistus ja 

esitysympäristö pitäisi siis olla vakiot jokaisessa testitilanteessa. Valaistuksena 

käytetään yleensä loistelamppua. Näytteet liimataan neutraaliharmaalle kartongille. 

Katseluetäisyys on yleensä noin 25 cm. /31/ 

Testiparista esitettävän kysymyksen tulee olla yksinkertainen ja selkeä, jotta testin 

avulla saadaan vastaus juuri haluttuun kysymykseen. Parivertailu sopii hyvin kuvan 

yleisen laadun määrittämiseen. Usein parivertailutestiä käytetään kuitenkin 

arvioitaessa jotain tiettyä ominaisuutta. Tällöin tulee testihenkilölle ilmoittaa, minkä 

ominaisuuden suhteen eroa tulee arvioida. Jos paremmuutta tai eroa arvostellaan 

testiparista määrittämättä tarkemmin ominaisuutta, johon havainnoitsijan on 

kiinnitettävä huomio, saadaan testituloksista luotettavia johtopäätöksiä käsiteltäessä 

tuloksia multidimensional scaling-tekniikalla. /31/ 

Parivertailutestin tulokset ilmoitetaan kuvan 8 mukaisesti matriisimuodossa. 

Käytetyin arvostelumenetelmä on 2-2-menetelmä, jossa parin paremmalle näytteelle 

annetaan 2 pistettä ja huonoimmalle 0. Jos näytteiden välillä ei huomata eroa, 

annetaan kummallekin näytteelle 1 piste. Muita käytettyjä arvosteluasteikoita ovat 1- 

1-asteikko ja neljän pisteen asteikko, jossa ero arvostellaan asteikolla 4-0, 3-1, 2-2, 1- 

3 ja 0-4. /7/ 

A B C D 

A 1 

B 1 2 

C 0 

D 

Kuva 8. Parivertailutestin arvostelumatriisi. Näyteiden A ja B välillä ei havaittu eroa, 

näyte C on parempi kuin B. /7/ 

19

Näytteiden saamat pistemäärät normalisoidaan ja matriisista lasketaan jokaisen 

näytteen pistemäärien summa kaavan 13 mukaisesti: 

R 

i 

N 

= 1 ∑rij 

(13) 

N 

j 

missä rij on pistemäärä, jonka arvostelija j on antanut näytteelle i. N on arvostelijoiden 

lukumäärä /vrt. esim. 35/. Näytteet sijoitetaan lineaariselle asteikolle saamansa pistemäärän 

mukaisesti. Lineaarisella asteikolla suurimman pistemäärän saanut paperi on 

paras ja pienimmän saanut paperi huonoin. Mitä suurempi välimatka lineaarisella 

asteikolla kahden näytteen välillä on, sitä yksimielisempiä testihenkilöt ovat olleet 

papereiden keskinäisestä järjestyksestä. Pisteiden normalisointia ei voida suorittaa, jos 

jokainen testihenkilö on sitä mieltä, että esim. paperi a on parempi kuin paperi b mutta 

muutama testihenkilö on sitä mieltä, että paperi b on parempi kuin paperi c. Tällöin 

paperi b saa sarakkeesa a arvon 0, jonka normalisoitu arvo on - ∞. Paperi b ei kuitenkaan 

ole äärettömän huono, koska se on muutaman testihenkilön mielestä parempi 

kuin paperi c. Tässä työssä em. tapauksissa pisteitä ei ole normalisoitu, vaan ne on 

sijoittettu lineeaariselle asteikolle normalisoimattomina. 

Arvostelijoiden yksimielisyyttä voidaan tutkia Kendall’n yksimielisyystekijän avulla. 

Tekijä tutkii näytteiden sijoituksen varianssianalyysillä. Näytteen sijoituksen ja keskimääräisen 

sijoituksen eron neliösumma S /vrt. esim. 35/ lasketaan kaavan 14 mukaisesti. 

n 

∑ 2 2 

( i ) 

S = N R − R 

i 

, (14) 

missä, R keskimääräinen sijoitus, Ri näytteen i pistesumma, n näytteiden ja N testihenkilöiden 

lukumäärä. 

Kendall-kerroin /vrt. esim. 35/ lasketaan kaavasta 15. 

W = 

12S 

2 

N n( n + 1)( n − 1) 

(15) 

missä S näytteiden sijoituksen ja keskimääräisen sijoituksen eron neliösumma, N 

testihenkilöiden ja n näytteiden lukumäärä. 

Kendall’n yksimielisyyskerroin vaihtelee nollan ja yhden välillä siten, että arvo 1 

vastaa täydellistä yksimielisyyttä. Kertoimen poikkeavuutta nollasta testataan 

testisuureella χ 2 ( n − 1) = ( n − 1) 

NW . Yksimielisyys ei ole merkittävä, jos testisuure 

poikkeaa selvästi nollasta. 

5.2.2 Paremmuusarvostelu-menetelmät 

Paremmuusvertailu-menetelmä on yksi suosituimmista ja käytännöllisimmistä psykometrisistä 

testausmenetelmistä. Menetelmällä voidaan testata jopa 50-60 näytettä 

20

luotettavasti ja nopeasti /31/. Paremmuusmenetelmä on lähtökohdiltaan 

kvalitatiivinen. Paremmuusjärjestyksen kriteerinä voi olla kuvan yleinen laatu tai joku 

kuvan spesifinen ominaisuus. Näytteet näytetään testihenkilölle samanaikasesti ja 

hänen tulee laittaa ne paremmuusjärjestykseen. Testi on järjestettävä vakioolosuhteissa 

kuten parivertailutestikin. /35/ Arvostelijoiden yksimielisyys lasketaan 

kappaleessa 6.2.1 esitetyllä tavalla. 

5.3 Asennneanalyysi 

Kuluttaja tuntee usein epävarmuutta ostopäätöstä tehdessään. Päätöstä helpottaakseen 

kuluttaja arvioi tarkkaan eri vaihtoehtoja. Vaihtoehtojen ominaisuuksien vertailua voidaan 

kuvata monidimensioisilla valintamalleilla. Seuraava tarkastelu perustuu 

viitteeseen /11/. 

Inkisen /11/ mukaan kuluttajan saama hyöty tai tyydytys sekä hänen preferenssinsä 

ovat riippuvaisia niistä ominaisuuksista, joita kuluttaja uskoo tuotteella olevan. Hän 

korostaa kuitenkin sitä, että kuluttajan tyydytys ei riipu ainoastaan varsinaisista 

tuoteominaisuuksista. Asiaan vaikuttavat myös erilaiset tuotteeseen liittyvät tekijät. 

Tälläisiä ovat palvelu-, yrityskuva-, status- yms. tekijät. 

Monidimensioisten valintamallien peruspiirteenä on oletus, että kuluttajat arvioivat ja 

valitsevat tuotteita niihin liittyvien useiden dimensioiden (ominaisuuksien) pohjalta. 

Mallit voidaan jakaa dekompositiomalleihin ja kompositiomalleihin. 

Dekompositiomalli vastaa MDS-analyysiä, joka on selitetty tarkemmin luvussa 5.4. 

Kuvassa 9 on esitetty graafisesti monidimensioisten valintamallien jakautuminen eri 

malleihin. 

MONIDIMENSIOISET 

VALINTAMALLIT 

DEKOMPOSITIOMALLI 

(MDS) 

KOMPOSITIOMALLI 

EI- 

KOMPENSATORINEN 

MALLI 

KOMPENSATORINEN 

MALLI 

STATISFIOINTI 

MALLI 

LEKSIKO- 

GRAAFINEN 

MALLI 

DOMINANSSI 

MALLI 

Kuva 9. Monidimensioisten valintamallien jakautuminen eri malleihin. 

21

Kompositiomallit lähtevät liikkeelle ennalta määritetyistä tuotedimensioista, joiden 

avulla kuluttajat arvioivat ja valitsevat tuotteita. Kompositiomallit jakaantuvat kompensatorisiin 

malleihin ja ei-kompensatorisiin malleihin. Kompensatorisissa malleissa 

dimension saama alhainen tai huono arvo voi kompensoitua jonkin toisen dimension 

saamalla hyvällä arvolla. Ei-kompensatorisissa malleissa tälläinen dimensioiden kompensoituminen 

ei ole mahdollista. 

Kompensatorisessa mallissa selvitetään kuluttajan asenne tuotetta kohtaan kertomalla 

keskenään tuotteen valintakriteerien tärkeys ja arvio tuotteen sisältämistä ominaisuuksista. 

Mallin mukaan ostoaikomukset ovat riippuvaisia asenteesta käyttäytyä tietyllä 

tavalla tietyssä tilanteessa ja normeista, joiden yksilö havaitsee hallitsevan tätä käyttäytymistä. 

Nämä tekijät kerrotaan motivaatiolla, joka sopii kyseisiin normeihin. 

Ei-kompensatoriset mallit voidaan jakaa dominanssimalleihin, statisfiointimalleihin ja 

leksikograafisiin malleihin. Statisfiointimallit voidaan jakaa edelleen konjuktiivisiin ja 

diskonjuktiivisiin malleihin. Konjuktiivisen mallin peruspiirre on oletus, että kuluttaja 

kiinnittää huomiota tuotteen ominaisuuksien huonoihin arvoihin asettaen ominaisuuksille 

tietyt minimiarvot, jotka niiden pitää täyttää tyydyttääkseen kuluttajan vaatimukset. 

Diskonjuktiivisen mallin mukaan arvioitaessa, kuluttajat kiinnittävät huomionsa 

ominaisuuksien hyviin arvoihin, jolloin tuotteen jonkin dimension tulisi ylittää tietty 

minimiarvo, jotta tuote kuuluisi hyväksyttävään joukkoon. Leksikograafinen malli 

olettaa, että kuluttajat arvioivat tuotevaihtoehtoja vertaamalla niitä keskenään 

tärkeimmän kriteerin suhteen. Mikäli vaihtoehdot arvioidaan tasavertaisiksi, verrataan 

niitä seuraavaksi tärkeimmän kriteerin suhteen jne., kunnes saavutetaan täydellinen 

preferenssijärjestys. 

Kuluttaja arvioi tuotteita kognitiivisten sääntöjen avulla. Valintakriteerien tehtävänä 

on synnyttää tarkoituksenmukaisia asenteita vaihtoehtoja kohtaan niin, että vaihtoehto, 

johon kohdistuu suosiollisin asenne on kuluttajalle kaikkein tyydyttävin. Kuluttajien 

käyttämät valintakriteerit ovat hyvin yksilöllisiä, koska jokainen kokee vaihtoehdot 

subjektiivisesti. 

Valintakriteerit voidaan jakaa kolmeen ryhmään: ominaisuuden silmäänpistävä piirre, 

ominaisuuden tärkeys ja ominaisuuden määräävä tekijä. Ominaisuuden silmäänpistävä 

piirre aktivoidaan muistista valintahetkellä. Ominaisuuden tärkeydellä tarkoitetaan 

sellaisia ominaisuuksia, joilla on merkitystä ja painoa tuotteen valintaan ja mitkä 

koetaan ostotilanteessa tärkeiksi. Tärkeys on kuitenkin suhteellinen ja subjektiivinen 

käsite. Ominaisuuden määräävällä tekijällä tarkoitetaan sitä, että toiset tuotteen 

ominaisuudet ovat määräävämpiä valintatilanteessa kuin toiset. Kolmesta edellä 

mainitusta ryhmästä ominaisuuden silmäänpistävyys on kuluttajan kannalta tärkein, 

koska sitä kuluttaja todellisuudessa käyttää asenteen tai valinnan muodostuksessa. 

5.4 Multidimensional scaling-tekniikka paperin miellyttävyyden 

arvioinnissa 

MDS-tekniikka eli multidimensional scaling-tekniikka on subjektiivisten testaustulosten 

analysointimenetelmä, jossa testihenkilöiden eri stimuleille antamat subjektiiviset 

erot muutetaan välimatkoiksi halutussa koordinaatistossa. Näiden etäisyyksien 

22

perusteella muodostetaan erilaisia malleja, joiden avulla testataan eri muuttujien 

välisiä korrelaatiota. /vrt. esim. 31/ 

MDS-tekniikan avulla voidaan selvittää subjektiivisten havaintojen ja objektiivisten 

mittausten välinen yhteys. Tällöin testataan esimerkiksi kuinka hyvin jokin tietty mittausmenetelmä 

vastaa ihmisen havaitsemaa ominaisuutta kohteessa tai eri 

mittausmenetelmien paremmuusjärjestys yhtä ominaisuutta mitattaessa. /vrt. esim. 31/ 

MDS-analyysin perusteita on referoitu tarkemmin mm. viitteessä /31/. 

5.4.1 MDS-menetelmän matemaattiset periaatteet 

MDS-analyysin tavoitteena on erotella visuaalisesta arvosteluaineistosta arvostelussa 

käytettyjen kriteerien (dimensioiden) lukumäärä ja löytää kullekin näytteelle 

numeroarvot kriteerien suhteen. Analyysi perustuu ajatukseen, että psykofyysisesti 

arvioidulla kuvien erilaisuudella ja fysikaalisin dimensioin ilmaistulla erolla on 

keskinäinen yhteys. /vrt. esim 35/ 

MDS-menetelmä perustuu oletukseen psykofyysisen käsitteen “erilaisuus” ja matemaattisen 

käsitteeen “välimatka” välisestä yhteydestä. Erilaisuus on kahden stimulin 

välinen subjektiivisesti havaittu ero. Välimatka on matemaattinen kahden 

koordinaattipisteen välinen etäisyys käytetyssä avaruudessa. /40/ 

Subjektiiviseen erilaisuuteen liittyy käsite “erilaisuuden määrä”. Erilaisuus on 

kvantisoitava jollain asteikolla, jotta tulokset voidaan muuttaa matemaattisiksi 

arvoiksi. Subjektiivisen testauksen tulokset saadaan suhteutettua numeerisiksi arvoiksi 

pyytämällä testihenkilöä merkitsemään stimuleissa havaitsemansa ero annettuun 

asteikkoon. Kuvassa 10 esitetään parivertailutesteissä käytetty 11 yksikköön jaettu 

eroasteikko. Asteikkoon ei yksiköitä saa merkitä numeroin, ettei testihenkilölle synny 

virheellistä assosiaatiota ko. numeroista. /40/ 

Ero kuvissa 

Täysin samanlainen 

Täysin erilainen 

Kuva 10. Parivertailussa käytetty 11 yksikköön jaettu eroasteikko. /40/ 

Subjektiivisen testin asteikkoon arvostelijan merkitsemiä eroja voidaan käyttää erilaisuuden 

matemaattisina eromittoina, joiden avulla luodaan konfiguraatiomalli 

näytteiden välisille riippuvaisuuksille. Konfiguraatiomalli esittää havaintoaineiston eri 

näytteiden välisen keskinäisen aseman. Malli luodaan monelle dimensiolle. Usein 

subjektiiviset testit mittaavat näytteiden samanlaisuutta. Testitulokset muunnetaan 

niin, että ne kuvaavat näytteiden erilaisuutta. /24, 40/ 

23

Tässä työssä käytettiin MDS-menetelmän Multiscale II - ohjelmistoa. Matemaattinen 

malli sovitettiin havaintoaineistoon. Iterointia jatkettiin, kunnes saavutettiin 

ohjelmalle annetut muuttujien suppenemisehdot. /40/ 

Subjektiivisiin testeihin perustuvaan havaintoaineistoon sovitetaan mallit 

estimoimalla kunkin mallin parametrit maximum likelihood-menetelmällä eli 

suurimman uskottavuuden menetelmällä. Menetelmän perusajatuksena on antaa 

matemaattisen mallin parametreille sellaiset arvot, että ne vastaavat mahdollisimman 

hyvin havaintoja. /20, 39/ 

MDS-tekniikalla lasketaan jokaiselle matemaattisen mallin sovitukselle testisuureita. 

Näitä vertailemalla voidaan tehdä johtopäätöksiä käytettyjen mallien paremmuudesta 

toisiinsa verrattuna. Multiscale II-ohjelmisto laskee analyysille kolme tilastollista 

testisuuretta. Nämä ovat log likelihood-arvo, AIC- ja BIC-arvot. Kun em. arvoja 

testataan tilastollisesti, löydetään käytetyistä malleista havaintoaineistoon sopiva 

malli. /39/ 

Log likelihood-arvoja ei voida sellaisenaan käyttää kuvaamaan sovituksen hyvyyttä, 

mutta niitä käytetään testattaessa kumpi kahdesta mallista on parempi. Edellytyksenä 

on tällöin riittävä suuri testiaineiston määrä, jotta estimaatit jakautuvat normaalisesti. 

/39/ 

Havainnoille estimoidaan luottamusalueet eli -ellipsit, jotka kuvaavat pisteen luottamusaluetta 

todennäköisyydellä α. MDS-analyysissä luottamusellipsit esittävät graafisesti 

pisteen (näytteen) sijainnin tarkkuuden ja suunnan. Ko. alueiden perusteella 

päätellään myös eroavatko pisteet (havainnot) merkitsevästi toisistaan. /39/ 

MDS-analyysiajosta saadaan mm. konfiguraatioestimaatteja ja post-hoc-estimaatteja. 

Seuraavassa esitetyt esimerkit ovat tämän työn kokeellisesta osasta sarjan 4, ryhmän 4 

tulokset. Konfiguraatioestimaattien avulla voidaan määrittää mihin ominaisuuksiin 

testihenkilöt ovat kiinnittäneet huomionsa. Estimaatteja saadaan jokaiselle dimesiolle 

ja niiden avulla voidaan piirtää estimaattikartat (kuvat 11 ja 12). 

2. dimensio 

30 

20 

10 

0 

-40 -20 0 20 

-10 

-20 

-30 

1. dimensio 

i 

Paperi 1 

Paperi 2 

Paperi 3 

Paperi 4 

Paperi 5 

Paperi 6 

Paperi 7 

Paperi 8 

Kuva 11. Konfiguraatioestimaattikartta (3-dimensioajo). 

24

3. dimensio 

30 

20 

10 

0 

-40 -20 

-10 

0 20 

-20 

-30 

1. dimensio 

Paperi 1 

Paperi 2 

Paperi 3 

Paperi 4 

Paperi 5 

Paperi 6 

Paperi 7 

Paperi 8 

Kuva 12. Konfiguraatioestimaattikartta (3-dimensioajo). 

Kuvissa 11 ja 12 käytettyjen paperien ominaisuudet on koottu taulukkoon 7. Tarkastelemalla 

kuvia ja taulukkoa nähdään, että testihenkilöt ovat käyttäneet ensimmäisenä 

kriteerinään (1. dimensio) paperin kiillon tasaisuutta, toisena kriteerinään 

(2. dimensio) paperin kiiltoa ja kolmantena kriteerinään (3. dimensio) paperin 

luminanssia L*. Kiilloltaan epätasaiset paperit (paperit 3, 7 ja 8) sijoittuvat kuvissa 11 

ja 12 koordinaatiston ensimmäiseen neljännekseen. Kiiltävät paperi (paperit 1, 4, 5 ja 

6) sijoittuivat kuvassa 11 niin, että uusi akseli voidaan vetää mattapapereiden ja 

kiiltävien papereiden välille. Pienimmän luminanssin L* omaavat paperit (paperit 2, 4 

ja 5) sijoittuivat kuvassa 12 koordinaatiston toiseen neljännekseen. 

Taulukko 7. Kuvissa 11 ja 12 käytettyjen paperien ominaisuudet. 

Paperi Kiilto L* Ominaisperimetri 

1 92,0 94,3 3,99 

2 17,7 93,6 1,77 

3 46,2 94,3 3,62 

4 83,9 92,5 4,15 

5 61,9 93,7 3,96 

6 65,6 94,4 3,99 

7 25,4 94,0 2,61 

8 29,4 94,5 2,03 

Kuvassa 13 on esitetty esimerkki post-hoc-estimaateista. Post-hoc-estimaatit kertovat 

kuinka helposti testihenkilöt ovat erottaneet näytteet toisistaan. Pieni arvo kertoo 

hyvästä erottuvuudesta. Kuvasta nähdään, että paperi 6 on erottunut helpoiten ja 

paperi 3 oli vaikeimmin erotettavissa. 

25

Sarja 4, ryhmä 4 (3 dimensioajo) 

Post-hoc-estimaatit 

4,00 

3,50 

3,00 

2,50 

2,00 

1,50 

1,00 

0,50 

0,00 

Paperi 1 Paperi 2 Paperi 3 Paperi 4 Paperi 5 Paperi 6 Paperi 7 Paperi 8 

Kuva 13. Post-hoc-estimaatit. 

26

6 KOKEELLISEN OSAN JOHDANTO 

Kokeellinen osa muodostui visuaalisista testeistä ja kosketeltavuustestistä. Paperin visuaalista 

miellyttävyyttä tutkittiin kuvapainotteisella ja tekstipainotteisella aikakauslehden 

sivulla, mainoksella sekä blankolla sivulla. Kosketeltavuutta tutkittiin yhdellä 

sarjalla sokkotestinä. Koesuunnitelma on esitetty tarkemmin kappaleessa 6.2. Kokeellisessa 

osassa tehtiin johdannonomaisesti esikoe, joka kuuluu kirjallisuusosassa 

esitetyn asenneanalyysin tutkimustraditioon. 

6.1 Esikoe, asenneanalyysi 

Esikokeen tarkoituksena oli selvittää painoalan ammattilaisten lähtökohtia 

miellyttävän painotuotteen luomisessa. Työssä kartoitettiin haastattelun avulla 

yhdysfaktorien ja myyjän mielikuvia siitä, millaista paperia he suosittelisivat 

mainospainotuotteeksi. Tuotteeksi valittiin naisille kohdistettu kosmetiikka-alan 

mainosesite, koska tälläinen esite on yleensä taidepainopaperille painettu 

korkealaatuinen painotuote ja tässä työssä tutkittiin nimenomaan taidepainopapereiden 

miellyttävyyttä. Haastateltavilta kysyttiin puhelimitse millä perusteella he 

suosittelisivat paperia mainostoimiston suunnittelijalle, jos kyseessä olisi em. tuote. 

Haastateltavia pyydettiin myös järjestämään tärkeysjärjestykseen seuraavat ominaisuudet: 

hinta, 

paperin sävy / väri, 

luotettava toimitus tehtaalta / paperia on omassa varastossa, 

neliömassa ja 

kiilto. 

Ominaisuudet valittiin painotuotteen luonnetta ja kustannuksia silmälläpitäen. Haastateltavia 

oli viisi henkilöä, joista kolme työskenteli ns. isossa painossa ja kaksi 

pienessä. 

Haastateltavien mukaan lähtökohtana paperinvalinnalle on tuotteen luonne ja henki, 

paperin soveltuvuus tuotteeseen, ottaen huomion myös painotekniikan ja 

suunnittelijan mieltymykset. Suunnittelija voi haluta esim. uusiopaperia tai 

mattapintaista voimakkaasti päällystettyä paperia. Korkealaatuisessa painotuotteessa 

on tärkeää paperin opasiteetti. Suurilla painotaloilla painosmäärät ovat suuria, jolloin 

paperin hinta määrittelee valittavan paperin. Jos tuotteen valmistumisaikataulu on 

tiukka, turvaudutaan varastossa jo oleviin papereihin. Kiiltävyyden suhteen paperin 

pitää olla mattapintaista tekstiosuuksiltaan. Valkoisuus on tärkeää korkealuokkaisissa 

mainoksissa. Korkealuokkaiset paperit ovat haastateltavien mukaan aina päällystettyjä 

ja puuvapaita. 

Tärkeysjärjestyksen suhteen kaikki olivat sitä mieltä, että hinta vaikuttaa sitä 

enemmän, mitä suurempi painosmäärä on. Toimitus paperitehtailta koettiin 

luotettavaksi ja se rankattiinkin vähiten tärkeimmäksi. Kuitenkin isommat painotalot 

lähtivät perusajatuksesta, että sitä paperia tarjotaan, mitä varastossa on, koska suuria 

paperieriä ei saa tehtaalta nopeasti. Pienen painotalon painosmäärät ovat pieniä, 

jolloin he pystyvät tilaamaan paperinsa tukuilta ja joustamaan. 

27

Neliömassa kuitenkin vaikuttaa myös postituskuluihin eli taas hintaan. Tämän vuoksi 

haastateltavat olivat sitä mieltä, että neliömassakin riippuu painosmäärästä, eli suositeltava 

paperi riippuu laajalti painosmäärästä. 

Paperin sävy ja kiilto olivat tärkeimpiä ominaisuuksia pienillä painosmäärillä. Kiiltävää 

paperia suositeltiin sellaisiin tuotteisiin, joissa on paljon kuvia, mattapintaista 

puolestaan tekstipohjaisiin tuotteisiin. Painotekniikalla voidaan vaikuttaa 

lopputuotteen kiiltoon. Heat-setillä voidaan painaa matalle paperille niin, että 

luettavuus on hyvä. Samanaikaisesti kuvat saavat tarvittavan kiillon uunissa. Paperin 

väri ja sävy on yleensä suunnittelijalla tiedossa. Tuotekuvastoissa suositaan yleensä 

korkean vaaleuden omaavaa paperia esim. norsunluunvalkoisen sijaan, koska 

värikuvat toistuvat parhaiten täysin valkoisella taustalla. Muissa 

mainospainotuotteissa käytetään kuitenkin myös pienemmän vaaleuden omaavia 

papereita. 

Yhteenvetona voi todeta, että haastattelun alussa haastateltavien lähtökohtana oli 

tuotteen luonne ja henki. Kuitenkin paperin hinta oli lopulta määräävin tekijä paperin 

valinnassa. Paperin korkea kiilto oli haastateltavien mukaan tärkeää kuvapainotteisilla 

sivuilla ja korkea vaaleus tuotekuvastoilla. 

6.2 Koesuunnitelma 

Tässä työssä tutkittiin paperin miellyttävyyttä taidepainopapereilla. 

Taidepainopaperilla käsitetään vähintään kaksi kertaa päällystettyä sellupohjaista 

paperia, jonka neliöpaino on 130 g/m 2 tai enemmän. Tarkoituksena oli tutkia 

miellyttävyyttä eri kuluttaja- ja ammattilaisryhmillä sekä eri maiden kuluttajilla. 

Työssä tutkittiin kuvapainotteisen ja tekstipainotteisen aikakauslehden sivun, mainoksen 

sekä blankon sivu visuaalista miellyttävyyttä sekä kosketeltavuustestillä eri päällysteillä 

päällystettyjä papereita. Papereina käytettiin sekä testitaidepainopapereita että 

tuotantotaidepainopapereita. Visuaalisiin testeihin paperit valittiin niin, että niistä 

muodostetuissa sarjoissa paperin kiilto, vaaleus ja sävy vaihtelivat mahdollisimman 

paljon. Testitaidepainopapereita oli 10 paperia ja tuotantotaidepainopapereita 8 

paperia. Tekstipainotteinen sivu kopioitiin kaikille papereille, kuvapainotteinen sivu 

testitaidepainopapereille ja mainos tuotantotaidepainopapereille. Testisivujen 

valinnassa käytettiin kriteereinä sivun miellyttävää ulkoasua ja suurta painamattoman 

pinta-alan osuutta testisivun kokonaispinta-alasta. Mainoksen valinnassa käytettiin 

lisäksi valintakriteerinä kansainvälisyyttä. Kokeellinen osa muodostui pääosin 

kuudesta sarjasta. Taulukossa 8 on selitys jokaisesta testisarjasta. 

Eri sivut kopioitiin papereille aikauslehdistä Canonin CLC 500 nelivärisellä elektrofotografiaan 

perustuvalla digitaalikopiokoneella. Kopiokonetta käytettiin, koska kopioinnissa 

densiteettivaihtelut ovat pieniä ja siten voitiin tutkia nimenomaan paperin 

ominaisuuksia. Testisivut on esitetty kuvissa 14, 15 ja 16 (näytteet olivat A4- 

kokoisia). Testisivuista on myös näytteet liitteenä: kuvapainotteinen sivu liitteessä 8, 

tekstipainotteinen sivu liitteessä 9, mainossarjassa käytetyt paperit liitteessä 10 ja 

kosketeltavuussarjan paperit liitteessä 11. 

28

Taulukko 8. Työssä käytetyt sarjat. 

Sarja Papereita Kuvaus Muuttujat Testihenkilöt 

1 10 Kuvapainotteinen sivu Kiilto Yli 50-vuotiaat kuluttajat 

Kiillon tasaisuus Nuoret kuluttajat 

Sävy 

Vaaleus 

2 10 Tekstipainotteinen sivu Kiilto Nuoret kuluttajat 

Sävy 

3 8 Tekstipainotteinen Kiilto Nuoret kuluttajat 

Sävy 

Nuoret ammattilaiset 

Vaaleus 

4 8 Mainos Kiilto Yli 50-vuotiaati kuluttajat 

Kiillon tasaisuus Nuoret kuluttajat 

Sävy 

Painoalan ammattilaiset 

Vaaleus Paperialan ammattilaiset 

Keski-eurooppalaiset 

Aasialaiset 

5 7 Kosketeltavuus Pintaenergia Sekaryhmä 

Kitka 

Karheus 

Jäykkyys 

Paksuus 

6 8 Blanko paperi Kiilto Sekaryhmä 

Vaaleus 

Sävy 

Kuva 14. Sarjan 1 testisivu, kuvapainotteinen aikakauslehden sivu. 

29

Kuva 15. Sarjojen 2 ja 3 testisivu, tekstipainotteinen aikakauslehden sivu. 

Kuva 16. Sarjan 4 testisivu, mainos. 

30

7 TYÖSSÄ KÄYTETYT TUTKIMUSMENETELMÄT JA - 

LAITTEISTOT 

7.1 Kiilto 

Kiilto mitattiin Hunter-kiiltomittarilla 75° kulmalla TAPPI-standardin T 480 mukaisesti. 

Painojäljen kiilto mitattiin Macbethin LAB-Gloss-kiiltomittarilla 45° kulmalla 

samoista papereista, joita käytettiin subjektiivisissa testeissä. Kiilto mitattiin kuvapainotteisesta 

sivusta sohvasta ja takaseinästä, tekstipainotteisista sivuista taustan 

punaisesta kohdasta ja mainoksesta huulipunakotelon yläosasta. Mitattu kiilto ilmaistaan 

näytteestä peiliheijastussuunnassa heijastuneen valon ja standardista heijastuneen 

valon intensiteettien suhteena. Kiiltomittauslaite on kaksoissädemittari, eli lampusta 

tuleva valo ohjataan diffuusin ja kapean raon kautta mitattavaan pintaan valitussa mittauskulmassa. 

Mittapäässä 45°/45° valo heijastetaan pintaan 45° kulmassa ja detektio 

tapahtuu 45° kulmassa. 

7.2 Kiillon tasaisuus 

Kiillon tasaisuus mitattiin kuvapainotteisesta sivusta ja mainoksesta Keskuslaboratoriossa 

samoista papereista, joita käytettiin subjektiivisissa testeissä. Kuvakoko oli 512 

pixeliä x 512 pixeliä ja näytteen koko 44 mm x 44 mm. Laitteisto on esitetty kuvassa 

17. 

Kuvan käsittely 

Valolähde 

Valaisukulma 

Mittauskulma 

Kamera 

Näyte 

Kuva 17. Kiillon epätasaisuuden mittaus. /29/ 

Kamerana käytettiin jäähdytettyä CCD-kameraa, detektorina oli Photometrics 

CE200A ja valolähteenä halogeenilamppu. Valaisukulmana laitteella voi käyttää 20° - 

75°, tässä työssä käytettiin valaisu- ja mittauskulmana 20 astetta. Kulman tarkkuus 

laitteella on 0,1°. /29/ 

31

Analysoitavan kiiltovaihtelun koko oli 0,01 mm - 2,5 mm ... 0,06 mm - 9 mm. Tuloksena 

saadaan kiiltovaihtelun variaatiokerroin ja ominaisperimetri. /29/ 

7.3 Sävy, väri ja vaaleus 

Testitaidepainopapereiden ja kaikkien sarjojen painojäljen sävyarvot mitattiin Minoltan 

CM-1000R spektrofotometrillä. Sävymittaukset tehtiin niistä papereista, joita 

käytetiin subjektiivisissa testeissä. Kuvapainotteisesta sivusta sävy mitattiin mökin 

katosta ja pöydän jalasta, tekstipainotteisesta sivusta sävy mitattiin taustan punaisesta 

kohdasta, mainoksesta sävy mitattiin huulipunakotelon yläosasta. Spektrofotometrissä 

on kaksi sensoria, joista ensimmäiseen tulee mitattavasta pinnasta kohtisuoraan 

heijastunut valo ja toiseen xenon-lampun valo. Sensorit muuttavat valon intensiteetin 

virraksi, jonka voimakkuus on suhteessa valon intensiteettiin. Virrat puolestaan 

muunnetaan jännitteeksi ja jännitteet digitaalisignaaleiksi. Tietokone jakaa mitattavan 

pinnan heijastusta vastaavan jännitteen xenon-lampun valaistusta vastaavalla 

jännitteellä ja määrittää näytteen spektraalisen heijastuksen. /4/ 

Tuotantotaidepainopapereiden ISO-vaaleus, luminanssi Ry, L*, a* ja b* mitattiiin 

SCAN-P3:93-standardin mukaisesti AutoElrepho laitteella. Paperin luminanssi L* 

mitattiin testitaidepainopapereista spektrofotometrillä. 

7.4 Kosketeltavuus 

Kosketeltavuutta pyrittiin muuttamaan päällystämällä papereita sauva-applikaattoreiden 

avulla lakalla. Lakka levitettiin ruiskun avulla paperin yläreunaan ja tasoitettiin 

sauva-applikaattorilla koko paperin pinnalle. Työssä käytettiin 6 µm ja 12 µm sauvaapplikaattoreita. 

Taulukossa 9 on esitetty kosketeltavuussarjan paperit. 

Taulukko 9. Kosketeltavuussarjan paperit. 

Paperi Valmistus 

1 Valmis tuotantopaperi, Gallerie Art 135 g/m 2 

2 Valmis tuotantopaperi, Gallerie Silk 135 g/m 2 

3 Vesipohjainen mattalakka 6 µm kalanteroimattomalla Gallerie Silkillä 

4 Vesipohjainen mattalakka 12 µm kalanteroimattomalla Gallerie Silkillä 

5 Öljypohjainen mattalakka kalanteroimattomalla Gallerie Silkillä 

6 Öljypohjainen kiiltolakka kalanteroimattomalla Gallerie Silkillä 

7 Valmis tuotantopaperi, Colotech 120 g/m 2 

Kosketeltavuutta mitattiin subjektiivisesti hypistelemällä paperia. Kosketeltavuuden 

potentiaalisina korrelaatteina mitattiin objektiivisesti papereiden pintaenergia, polaarisuus, 

kitka, karheus, paksuus, jäykkyys, neliömassa ja tiheys. 

32

7.5 Pintaenergia 

Pintaenergia mitattiin “sessile drop”-menetelmällä TKK:n paperitekniikan laboratoriossa. 

Pisaroiden leviäminen näytteelle kuvattiin videonauhalle, ja kosketuskulmien 

mittaus tehtiin nauhoitetusta, pysäytetystä kuvasta kuvaruudulta. Kosketuskulma mitattiin 

pisaran sivukuvasta pisaran halkaisijan ja korkeuden avulla. Laitteisto on 

tarkemmin esitelty viitteessä /21/. 

7.6 Kitka 

Kitkan mittaukseen työssä käytettiin laitetta, joka on ASTM D 1894 ja DIN 53375 

kitkanmittausstandardien mukainen muovien kitkanmittaukseen. Kuvassa 18 on 

esitetty kitkamittauslaitteistosta kaaviokuva. 

Kuva 18. Kitkamittari. 

Tutkittavalla materiaalilla päällystetty kelkka asetetaan vaakatasossa olevan alustan 

päälle, johon kiinnitetään vastapintana käytettävä näyte. Kitkamittarin antamista arvoista 

laskettiin kitkakerroin kaavan 16 avulla: 

µ = A B 

(16) 

jossa µ on kitkakerroin, A digitaalinäytön antama arvo grammoissa ja B kelkan 

paino grammoissa. 

Kuvassa 19 on esimerkki kitkamittauksen antamasta kuvaajasta, josta voidaan laskea 

lepo- ja liikekitka. 

Kuvaajan ensimmäinen piikki on muita piikkejä korkeampi ja kuvaa lepokitkaa. Liikekitka 

lasketaan sinimuotoisen kuvion keskiarvosta. Sinimuotoinen kuvio johtuu kitkan 

luonteeseen liittyvistä kiihtymisistä ja hidastumisista (takeltelemisilmiö). /25/ 

33

Kuva 19. Esimerkki kitkamittauksen antamasta kuvaajasta. 

7.7 Karheus, jäykkyys, neliömassa, paksuus ja tiheys 

Karheus mitattiin tuotantotaidepainopapereista ja kosketeltavuussarjan papereista 

Bendtsenin laitteella standardin SCAN-P21:67 mukaisesti. Kosketeltavuussarjan 

papereista karheus mitattiin myös ParkerPrintSurface-menetelmällä ISO 8791- 

standardin mukaisesti. 

Taivutusvastus on voima, jolla suorakulmainen, toisesta päästä kiinnitetty paperipala 

vastustaa määrätyissä oloissa suoritettua taivutusta. Taivutusvastus katsotaan 

mitatuksi testikappaleen siinä suunnassa, joka on kohtisuorassa kiinnittimen etureunaa 

vasten ja siltä puolelta paperia, joka on taivutuksen aikana kovera. /42/ 

Jäykkyys mitattiin L&W 9-2 - taivutusvastusmittarilla standardin SCAN-P 29:84 mukaisesti. 

Testiliuskojen mitat olivat 38 mm x 70-80 mm, paksuudeltaan liuska sai olla 

korkeintaan 6 mm. 

Neliömassa mitattiin standardin SCAN-P6:75 mukaisesti. Paperin paksuus on 

paperiarkin molempien pintojen välinen etäisyys. Pinopaksuus on yksittäisen 

paperiarkin paksuus laskettuna useiden päällekäin asetettujen arkkien paksuudesta. 

Paperin kiintotiheys on paperin massa tilavuusyksikköä kohti laskettuna paperin 

neliömassan ja pinopaksuuden perusteella. Näytteiden paksuus ja kiintotiheys mitatiin 

standardin SCAN-P7:75 mukaisesti. /41/ 

7.8 Testausolot 

Valaistuksena subjektiivisissa testeissä käytettiin D65 lamppuja, joiden värilämpötila 

oli 6500 K. Testipaperien taustana oli harmaa pahvi. Paperit asetettiin visuaalisissa 

testeissä testihenkilön eteen 20° kulmaan. Kosketeltavuustesteissä testihenkilö laittoi 

päähänsä kypärän, jossa visiiri oli tummennettu niin, ettei testihenkilö erottanut papereita 

visuaalisesti. 

34

8 OBJEKTIIVISET MITTAUSTULOKSET JA NIIDEN 

TARKASTELU 

Ihminen kiinnittää laadun arvioinnissa huomionsa yleensä korkeintaan kolmeen 

asiaan. Objektiivisista mittauksista saattaa useampi kuin kolme suuretta korreloida 

merkitsevästi testihenkilöiden havaintojen kanssa. Tässä osassa tarkastellaan 

objektiivisia mittaustulosia ja niiden välisiä korrelaatioita. Jos testihenkilön havainnot 

korreloivat kahden sellaisen objektiivisen mittaustuloksen kanssa, jotka korreloivat 

keskenään merkitsevästi, on testihenkilö oletettavasti kiinnittänyt huomionsa vain 

toiseen ominaisuuteen. Tällöin testihenkilö on yleensä kiinnittänyt huomionsa siihen 

ominaisuuteen, joka on helpommin erotettavissa eli ominaisuuteen, jonka suhteen 

paperit poikkeavat enemmän. Objektiivisten tulosten korrelaatiotarkasteluissa on 

käytetty riskitasoa α = 0,95. 

8.1 Sarjat 1 ja 2, kuvapohjainen ja tekstipohjainen sivu 

testitaidepainopapereilla 

Sarjoissa 1 ja 2 käytettiin samoja papereita. Taulukossa 10 on käytettyjen papereiden 

kiilto ja luminanssi L*. 

Taulukko 10. Sarjojen 1 ja 2 papereiden ominaisuudet. 

Paperi L* kiilto 

1 91,4 7,07 

2 88,6 33,20 

3 85,6 86,24 

4 88,7 46,68 

5 85,4 84,66 

6 86,2 86,01 

7 89,7 46,45 

8 90,5 34,49 

9 91,3 20,85 

10 93,4 76,00 

Taulukosta 10 nähdään, että paperit vaihtelivat paljon kiillon suhteen. Vaaleuden suhteen 

paperit vaihtelivat vähemmän, mutta erot olivat kuitenkin erotettavissa ihmissilmällä. 

Taulukosta nähdään, että suurimmat vaaleudet olivat papereilla 10, 9 ja 1 ja 

pienimmät vaaleudet oli papereilla 3, 5 ja 6. Papereilla, joilla oli pieni vaaleus oli korkea 

kiilto. Mattapapereita olivat paperit 1 ja 9. Kuvassa 20 on esitetty sävyarvot. 

Kuvasta nähdään, että paperit ovat sävyltään sinertäviä, paperi 1 on sinertävin ja 

paperi 2 magentan sävyinen. 

35

Sarjat 1 ja 2, sävy 

3 

2 

b* 

1 

Paperi 2 

0 

-3 -2 -1 0 Paperi 3 

Paperi 4 1 2 3 

-1 Paperi 5 

Paperi 7 

-2 Paperi 8 

-3 

a* 

Paperi 6 

Paperi 10 

Paperi 9 

Paperi 1 

Kuva 20. Sävyarvot sarjojen 1 ja 2 papereilla. 

Taulukossa 11 on esitetty näytteiden väriero ∆E. Papereita on verrattu sinisimpää 

paperiin (paperi 1). Taulukosta nähdään, että papereita 1 ja 9, papereita 7 ja 10 ja 

papereita 3 ja 5 ei ihmissilmä erota värin perusteella toisistaan. 

Taulukko 11. Sarjojen 1 ja 2 papereiden väliset värierot. 

Paperi D E 

1 0,000 

2 40,349 

3 37,991 

4 11,329 

5 38,440 

6 28,594 

7 3,614 

8 1,304 

9 0,071 

10 4,565 

Sarjan 1 painojäljestä mitatut densiteetit ovat liittenä (liite 1). Papereiden väliset densitettierot 

olivat pieniä. Densiteetit mitattiin sohvasta ja matosta. 

Taulukossa 12 on sarjojen 1 ja 2 painojäljestä mitatut kiillot. Kiillot mitattiin sarjan 1 

papereista sohvasta ja takaseinästä ja sarjan 2 papereissa taustan punaisesta kohdasta. 

Verrattaessa taulukoita 10 ja 12 nähdään, että mattapaperille (paperi 1) painettu 

painojälki oli mattainen. Korkein painojäljen kiilto saavutettiin kiiltävimmillä 

papereilla. 

36

Taulukko 12. Sarjojen 1 ja 2 painojäljen kiilto. 

Sarja 1 Sarja 1 Sarja 2 

Paperi Takaseinä Sohva Tausta 

1 4.1 7.5 7.8 

2 10.2 30.1 12.3 

3 16.0 44.1 17.0 

4 9.6 29.8 11.4 

5 13.8 39.4 15.6 

6 17.5 54.5 15.9 

7 9.9 26.6 12.8 

8 7.1 15.0 8.8 

9 6.2 18.6 7.9 

10 10.6 21.5 10.5 

Kuvissa 21 ja 22 on sarjan 1 painojäljen sävyarvot ja taulukossa 13 värierot. Kuvista 

ja taulukosta nähdään, että painojälki oli samansävyinen kaikilla papereilla. ∆E on yli 

1, eli ihmissilmä erottaa värieron, mutta koska ∆E on pienempi kuin 5, voidaan painojälkeä 

kutsua saman väriseksi. Myös sarjan 2 painojälki oli samansävyinen kaikilla 

papereilla. Suurin väriero oli papereiden 1 ja 10 painojälkien välillä, ∆E oli tällöin 

4,26. 

Sarja 1, pöydän jalka 

b* 

-12 

-3 -2 -1 -13 0 1 

-14 

-15 

-16 

-17 

-18 

a* 

Kuva 21. Sarjan 1 painojäljestä mitatut sävyarvot (pöydän jalka). 

Sarja 1, mökki 

b* 

-10 

-3 -2 -1 -11 0 1 

-12 

-13 

-14 

-15 

-16 

a* 

Kuva 22. Sarjan 1 painojäljestä mitatut sävyarvot (mökki). 

37

Taulukko 13. Sarjan 1 painojäljen värierot. 

Paperi DE (mökki) DE (pjalka) 

1 0,00 0,00 

2 2,38 3,36 

3 3,97 2,62 

4 1,73 3,79 

5 4,01 2,88 

6 3,43 2,15 

7 1,42 3,22 

8 1,03 3,35 

9 1,07 3,51 

10 2,58 3,07 

Taulukossa 14 on sarjan 1 papereista ja painojäljistä mitattujen ominaisuuksien väliset 

korrelaatiokertoimet. Taulukosta nähdään, että paperin kiillon ja painojäljen 

densiteetin välillä on merkittävä korrelaatio. Paperin kiilto ja painojäljen densiteetti 

korreloivat painojäljen kiillon kanssa. Koska densiteettierot eri papereiden välillä 

olivat pieniä (matolla papereiden välinen densiteettihajonta < 0,07 ja sohvalla 

papereiden välinen densiteettihajonta < 0,3), on todennäköistä, että testihenkilö 

kiinnittää huomionsa paperin kiiltoon, vaikka testihenkilön havainnot korreloisivatkin 

vain densiteettimittausten kanssa. Paperin ja painojäljen kiillot korreloivat painojäljen 

sävyn kanssa. Paperin vaaleus korreloi painojäljen kromaattisuuskoordinaatin b* 

kanssa. 

38

Taulukossa 15 on esitetty paperin kiillon epätasaisuus ominaisperimetrin avulla. 

Tulokset muista kiillon epätasaisuusmittauksista ovat liitteessä 1. Taulukosta nähdään, 

että kiiltävistä papereista paperit 3, 5, 6 ja 10 ja mattapapereista paperit 1 ja 9 ovat 

kiilloltaan tasaisia papereita. Kiilloltaan epätasaisia papereita ovat paperit 2, 4, 7 ja 8. 

Taulukkko 15. Paperin kiillon epätasaisuus sarjalla 1 (pap = paperi). 

Paperi Ominaisperimetri Kiilto (pap) 

1 1,69 7,07 

2 2,48 33,20 

3 3,93 86,24 

4 3,65 46,68 

5 3,71 84,66 

6 3,95 86,01 

7 3,38 46,45 

8 2,29 34,49 

9 1,81 20,85 

10 3,56 76,00 


korrelaatiokertoimet. Taulukosta nähdään, että paperin sinisyys, sävy, vaaleus ja kiilto 

on vaikuttanut painojäljen sävyyn, vaaleuteen ja kiiltoon. 

Taulukko 16. Mitattujen ominaisuuksien väliset korrelaatiokertoimet sarjalle 2 (pj = 

painojälki, pap = paperi). 

L* (pj) a* (pj) b* (pj) Kiilto (pj) 

L* (pj) 1 

a* (pj) -0,361 1 

b* (pj) -0,276 0,642 1 

Kiilto (pj) -0,712 0,019 -0,372 1 

L* (pap) 0,720 -0,873 0,115 -0,873 

a* (pap) 0,065 -0,521 0,287 -0,521 

b* (pap) -0,172 0,669 -0,378 0,669 

c*(pap) 0,167 0,114 0,393 -0,675 

h*(pap) 0,074 -0,045 0,153 -0,417 

Kiilto (pap) -0,479 0,852 -0,672 0,852 

8.2 Sarjat 3, 4 ja 6, tekstipohjainen sivu, mainossivu ja blanko sivu 

tuotantotaidepainopapereilla 

Sarjoissa 3, 4 ja 6 käytettiin samoja paperinäytteitä. Taulukossa 17 on papereiden ominaisuudet. 

Taulukosta nähdään, että paperi 1 oli kiiltävin ja paperi 2 mattaisin. Paperilla 

8 oli korkein vaaleus ja paperilla 4 pienin. 

40

Taulukko 17. Sarjojen 3, 4 ja 6 papereiden ominaisuudet. 

Paperi Luminanssi Luminanssi Karheus Kiilto Iso-vaaleus 

Ry L* 

1 86,0 94,3 3 92,0 87,3 

2 84,4 93,6 124 17,7 87,9 

3 85,9 94,3 22 46,2 89,4 

4 81,8 92,5 17 83,9 85,0 

5 84,6 93,7 9 61,9 87,8 

6 86,1 94,4 3 65,6 87,6 

7 85,2 94,0 90 25,4 86,3 

8 86,5 94,5 18 29,4 92,3 

haj 1,514 0,658 45,430 27,579 2,172 

Kuvassa 23 on esitetty papereiden sävy. Kuvasta nähdään, että paperi 8 oli sinertävin 

ja paperi 7 kellertävin. 

Sarjat 3, 4 ja 6 

6 

4 

b* 

2 

Paperi 

0 7 

Paperi Paperi 

Paperi -26 

Paperi 1 

5 

Paperi Paperi 4 

-43 

2 

-6 

a* 

Paperi 

8 

Kuva 23. Sarjoissa 3, 4 ja 6 käytettyjen papereiden sävy. 

Taulukossa 18 on em. papereista mitattujen ominaisuuksien väliset korrelaatiot. 

Taulukosta nähdään, että vaaleusmittauksista luminanssi- ja L*-mittaukset korreloivat 

hyvin, mutta vaaleusmittaus huonommin. Karheuden ja kiillon välillä on merkittävä 

korrelaatio. Paperin kromaattisuuskoordinaattien, sävyn ja kylläisyyden välillä oli 

merkittävä korrelaatio. 

Taulukko 18. Papereista mitattujen ominaisuuksien väliset korrelaatiokertoimet 

sarjoilla 3, 4 ja 6. 

Karheus 1 

Karheus Kiilto 

Kiilto -0,753 1 

Vaaleus -0,143 -0,308 1 

ISOvaaleus 

Luminanssi 

Ry 

Luminanssi Ry -0,164 -0,258 0,695 1 

Luminanssi 

L* 

Luminanssi L* -0,168 -0,253 0,676 0,999 1 

a* -0,589 0,293 0,412 -0,113 -0,132 1 

b* 0,127 0,275 -0,728 0,449 0,003 -0,728 1 

a* b* c* h* 

c* -0,222 -0,176 0,190 0,004 -0,022 0,694 -0,988 1 

h* 0,120 -0,382 0,589 -0,042 -0,064 0,339 -0,858 0,778 1 

41

Taulukossa 19 on sarjojen 3 ja 4 painojäljen mittaustulokset. Painojäljen kiilto oli 

kummallakin sarjalla pienin paperilla 2 (mattapaperi). Painojäljen kiilto oli suurin 

sarjan 3 papereilla 4 ja 5 (kiiltävä paperi) ja sarjan 4 paperilla 8. Liitteessä 4 on sarjan 

4 densiteettimittausten tulokset, painojäljen densiteetin hajonta eri paperien kesken oli 

pientä. Sarjan 3 painojäljellä ei ollut eroja vaaleuden suhteen, sarjan 4 paperilla 1 oli 

vaalein painojälki. 

Taulukko 19. Painojäljen mittaustulokset sarjoilla 3 ja 4. 

Sarja 3 Sarja 3 Sarja 4 Sarja 4 

Paperi Kiilto Luminanssi 

L* 

Kiilto Luminanssi 

L* 

1 12,3 55,566 6,4 42,375 

2 4,4 54,409 6,3 32,146 

3 6,9 54,518 6,8 31,688 

4 14,8 54,249 9,0 29,116 

5 14,5 53,475 9,3 30,407 

6 13,8 53,413 8,5 28,885 

7 6,8 54,176 7,8 29,483 

8 9,1 52,557 11,4 26,318 

Kuvassa 24 on painojäljen sävy sarjan 4 papereilla. Kuvasta nähdään, että paperit 1 ja 

2 erottuvat muista papereista. 

-8 

-10 

0 2 4 6 8 10 

Paperi 2 

b* 

-12 

-14 

-16 

a* 

Paperi 1 

Kuva 24. Painojäljen sävy sarjalla 4. 

Taulukossa 20 on sarjan 3 papereista mitattujen ominaisuuksien väliset korrelaatiokertoimet. 

Taulukosta nähdään, että painojäljen vaaleus ja sinisyys korreloivat merkitsevästi 

keskenään. Paperin kiilto ja karheus korreloivat merkitsevästi painojäljen kiillon 

kanssa. Painojäljen kylläisyys ja painojäljen kromaattisuuskoordinaatti a* korreloivat 

merkitsevästi, painojäljen sävy ja sinisyys korreloivat merkitsevästi. Myös painojäljen 

vaaleus ja sävy korreloivat. 

42

Taulukko 20. Sarjan 3 papereista ja painojäljistä mittattujen ominaisuuksien väliset 

korrelaatiokertoimet (pj = painojälki, pap = paperi). 

L* (pj) a* (pj) b* (pj) c*(pj) h*(pj) Kiilto 

(pj) 

L* (pj) 1 

a* (pj) -0,702 1 

b* (pj) -0,711 0,137 1 

c*(pj) -0,604 0,990 -0,007 1 

h*(pj) 0,761 -0,226 -0,996 -0,084 1 

Kiilto (pj) -0,121 0,336 -0,335 0,385 0,301 1 

Karheus (pap) 0,145 -0,566 0,308 -0,617 -0,253 -0,794 

Kiilto (pap) 0,392 0,284 -0,703 0,390 0,692 0,840 

ISO-vaaleus (pap) -0,534 0,563 0,404 0,516 -0,448 -0,334 

Luminanssi Ry (pap) -0,168 0,551 -0,050 0,655 0,138 -0,287 

Luminanssi L* (pap) -0,164 0,640 -0,050 0,657 -0,014 -0,282 

a* (pap) -0,281 0,249 0,051 0,249 -0,066 0,340 

b* (pap) 0,534 0,508 -0,516 -0,116 0,520 0,129 

c*(pap) -0,502 0,208 0,431 0,153 -0,438 -0,047 

h*(pap) -0,427 -0,044 0,618 -0,130 -0,602 -0,259 


korrelaatiot. Taulukosta nähdään, että eri värillisyysmittaukset (L*, a*, b*, c*, h* ja 

densiteetti) painojäljestä korreloivat merkitsevästi. Paperin ja painojäljen kiillon 

välillä ei ollut merkittävää korrelaatiota. 

Taulukko 21. Sarjan 4 papereista ja painojäljistä mitattujen ominaisuuksien väliset 

korrelaatiokertoimet (pj = painojälki, pap = paperi). 

L* (pj) a* (pj) b* (pj) c*(pj) h*(pj) Kiilto (pj) D (pj) 

L* (pj) 1 

a* (pj) 0,944 1 

b* (pj) -0,897 -0,884 1 

c*(pj) 0,960 0,928 -0,994 1 

h*(pj) -0,885 -0,967 0,738 -0,804 1 

Kiilto (pj) -0,694 -0,554 0,340 -0,395 0,624 1 

D (pj) 0,959 0,989 -0,907 0,944 -0,943 -0,527 1 

Karheus (pap) -0,104 -0,063 0,436 -0,357 -0,132 -0,402 -0,118 

Kiilto (pap) 0,495 0,464 -0,661 0,623 -0,329 -0,059 0,491 

ISO-vaaleus (pap) -0,244 -0,178 0,104 -0,117 0,204 0,423 -0,155 

Luminanssi Ry (pap) 0,152 0,115 -0,236 0,225 -0,012 0,007 0,131 

Luminanssi L* (pap) 0,144 0,099 -0,226 0,213 0,006 -0,438 0,114 

a* (pap) -0,154 -0,069 -0,172 0,115 0,167 0,618 -0,038 

b* (pap) 0,413 0,275 -0,281 0,288 -0,222 0,009 0,262 

c*(pap) -0,371 -0,233 0,187 -0,205 0,212 0,604 -0,217 

h*(pap) -0,368 -0,268 0,446 -0,418 0,119 0,255 -0,260 

Taulukossa 22 on esitetty sarjan 4 papereiden kiillon epätasaisuus ominaisperimetrin 

avulla. Tulokset muista kiillon epätasaisuusmittauksista ovat liitteessä 4. Taulukosta 

nähdään, että kiiltävistä papereista kiilloltaan tasaisia olivat paperit 4, 1, 6 ja 5 ja mattapapereista 

paperi 2 oli tasainen. Kiilloltaan epätasaisia papereita olivat paperit 3, 7 ja 

8. 

43

Taulukko 22. Papereiden kiillon epätasaisuus sarjalla 4 (pap = paperi). 

Paperi Ominaisperimetri Kiilto (pap) 

1 3,99 92,0 

2 1,77 17,7 

3 3,62 46,2 

4 4,15 83,9 

5 3,96 61,9 

6 3,99 65,6 

7 2,61 25,4 

8 2,03 29,4 

8.3 Sarja 5, kosketeltavuussarja 

Sarjan 5 papereiden mittaustulokset on esitetty taulukossa 21. Taulukosta nähdään, 

että pintaenergia, karheus, jäykkyys, neliömassa, paksuus ja tiheys vaihtelevat 

paperien välillä. 

Taulukko 23. Sarjan 5 objektiiviset mittaustulokset. 

Paperi Selitys Pintaenergia 

Polarity Lepokitka Liikekitka Karheus/ 

PPS 

Karheus/ 

Bendtsen 

1 Gallerie Art 46,45 0,10 0,638 0,338 1,60 4,00 

2 Gallerie Silk 48,55 0,17 0,635 0,338 1,90 3,00 

3 Vesipohjainen 42,01 0,16 0,288 0,111 2,54 5,00 

mattalakka 6 mm 

4 Vesipohjainen 33,02 0,03 0,480 0,264 5,45 75,00 


5 Öljypohjainen 47,15 0,01 0,765 0,320 2,32 5,00 

mattalakka 

6 Öljypohjainen 46,41 0,01 0,560 0,174 0,86 0,25 

kiiltolakka 

7 Colotech 54,69 0,04 0,488 0,250 3,02 32,00 

haj 6,660 0,070 0,152 0,087 1,464 27,443 

Paperi Selitys Jäykkyys Neliömassa Paksuus Tiheys 

1 Gallerie Art 11,42 140 107 1310 

2 Gallerie Silk 22,04 137 117 1170 

3 Vesipohjainen 14,19 142 120 1180 


4 Vesipohjainen 19,52 145 126 1150 


5 Öljypohjainen 10,94 148 122 1220 

mattalakka 

6 Öljypohjainen 21,80 144 119 1210 

kiiltolakka 

7 Colotech 10,34 123 114 1080 

haj. 5,226 8,235 6,094 70,576 

Taulukossa 24 on mittattujen ominaisuuksien väliset korrelaatiokertoimet. Taulukosta 

nähdään, että lepo- ja liikekitka korreloivat merkitsevästi, kuin myös ja eri 

karheusmittaukset. Muita merkittäviä korrelaatiokertoimia ei löytynyt. 

44

Taulukko 24. Sarjan 5 papereista mittattujen ominaisuuksien väliset korrelaatiokertoimet. 

Pintaenergia 

Polarity 

Pintaenergia 

1 

Polarity 0,046 1 

Lepokitka 0,317 -0,333 1 

Lepokitka Liikekitka Karheus/ 

PPS 

Liikekitka 0,203 -0,027 0,819 1 

Karheus/ 

Bendtsen 

Karheus/ -0,626 -0,168 -0,325 0,020 1 

PPS 

Karheus/ -0,578 -0,336 -0,277 0,036 0,946 1 

Bendtsen 

Jäykkyys -0,376 0,127 -0,071 -0,129 -0,015 0,094 1 

Neliömassa -0,662 -0,175 0,224 -0,181 -0,003 -0,081 0,289 1 

Jäykkyys Neliömassa Paksuus Tiheys 

Paksuus -0,614 -0,299 -0,183 -0,317 0,556 0,471 0,402 0,501 1 

Tiheys -0,127 0,072 0,431 0,279 -0,499 -0,501 -0,094 0,582 -0,411 1 

45

9 SUBJEKTIIVISET MITTAUSTULOKSET JA NIIDEN 

TARKASTELU 

9. 1 Sarja 1, kuvapainotteinen sivu 

Sarja 1 koostui kymmenelle paperille kopioidusta kuvapainotteisesta aikakauslehden 

sivusta. Liitteessä 8 on näyte kuvapainotteisesta sivusta. Testin teki kolme ryhmää: yli 

50-vuotiaat kuluttajat, nuoret kuluttajat ja nuoret ammattilaiset. 

9.1.1 Ryhmä 1, yli 50-vuotiaat kuluttajat 

Ryhmässä 1 oli kahdeksan yli 50-vuotiasta kuluttajaa. Yhden testihenkilön vastaukset 

jouduttiin poistamaan ajoista, koska MDS-analyysin mukaan hän ei ollut erottanut 

papereita toisistaan ja hänen arviointinsa olivat ristiriitaisia. Kaikilla ryhmän 

testihenkilöillä oli vaikeuksia nähdä papereissa eroja. Testihenkilöitä neuvottiin 

testissä kiinnittämään huomio paperin vaaleuteen ja kiiltoon. Lisäksi testihenkilöltä 

saatettiin erikseen kysyä jokaisessa vertailussa, kumpi papereista on vaaleampi / 

kiiltävämpi ja kumpi on miellyttävämpi. Taulukossa 25 on log-likelihood-tarkastelu ja 

taulukossa 26 korrelaatiotarkastelut. 

Taulukko 25. Log-likelihood-tarkastelu sarjalla 1, ryhmällä 1. 

Subjektiivisten tulosten tarkastelussa on käytetty MDS-analyysiä, log-likelihood-tarkastelua, 

korrelaatiotarkastelua ja Kendall’n yksimielisyystarkastelua. Log-likelihoodtarkasteluissa 

on käytetty riskitasoa α=0,999 ja korrelaatiotarkasteluissa riskitasoa 

α=0,95. Tummennetut korrelaatiokertoimet ovat tilastollisesti merkitseviä. Kendall’n 

yksimielisyystarkasteluissa on käytetty eri riskitasoja, jotka on ilmoitettu tapauskohtaisesti. 

Dimensio Loglikelihood 

Vapausasteet Testisuureen Taulukko Taulukko < Testisuure 

arvo -arvo 

0 -415,491 

1 -394,672 (10-1) = 9 41,638 27,9 Totta 

2 -360,244 (10-2) = 8 68,856 26,1 Totta 

3 -337,289 (10-3) = 7 45,910 24,3 Totta 

4 -323,768 (10-4) = 6 27,042 22,5 Totta 

5 -289,855 (10-5) = 5 67,826 20,5 Totta 

Log-likelihood-tarkastelu tukee yli viiden dimension käyttöä. Korrelaatiotarkasteluiden 

mukaan tulisi käyttää neljää dimensiota. Neljän dimension MDS-ajossa 

tilastollisesti merkitseviä korrelaatioita löydettiin testihenkilöiden havaintojen ja 

seuraavien ominaisuuksien välille: paperin luminanssi L*, paperin 

kromaattisuuskoordinaatit a* ja b*, paperin kiilto, paperin kylläisyys, paperin sävy, 

sohvan densiteetti, maton densiteetti, takaseinän ja sohvan kiilto, painojäljen 

luminanssi L*, painojäljen sinisyys (b*-arvo), painojäljen kylläisyys. Objektiivisten 

mittaustulosten mukaan erot paperien densiteettimittaustuloksien välillä olivat pienet 

ja mittaustulokset korreloivat paperin kiillon kanssa. Voidaan olettaa, että testihenkilö 

on katsonut vain kiiltoa, ei densiteettiä. Paperin kiilto korreloi myös painojäljen 

46

kiillon kanssa ja mökin sinisyyden kanssa. Mökin sinisyys korreloi paperin vaaleuden 

kanssa. 

Taulukko 26. Korrelaatiotarkastelut sarjalla 1, ryhmällä 1 (D = densiteetti, pjalka = 

pöydän jalka). 

Ominai- Dimensio 

suus 2x 2y 3x 3y 3z 4x 4y 4z 4k 

L*(pap) -0,296 0,368 -0,039 0,604 -0,376 -0,017 0,494 -0,403 -0,760 

a*(pap) -0,440 0,399 -0,395 0,725 0,277 -0,341 0,604 0,243 -0,535 

b*(pap) 0,494 -0,289 0,442 -0,659 -0,185 0,379 -0,531 -0,148 0,564 

c*(pap) -0,465 0,295 -0,423 0,660 0,163 -0,360 0,526 0,128 -0,596 

h*(pap) -0,591 0,351 -0,482 0,647 0,454 -0,432 0,581 0,409 -0,242 

kiilto(pa 0,254 -0,009 0,092 -0,186 0,702 0,052 -0,052 0,716 0,631 

p) 

D(sohva) 0,332 -0,084 0,296 -0,414 0,461 0,260 -0,231 0,478 0,778 

D(matto) 0,413 -0,117 0,133 -0,327 0,625 0,094 -0,274 0,661 0,377 

Kiilto 0,384 -0,077 -0,181 0,284 -0,593 0,149 -0,134 0,611 0,677 

(takas.) 

Kiilto 0,293 -0,170 0,109 -0,337 0,494 0,081 -0,184 0,509 0,721 

(sohva) 

L* -0,719 0,377 -0,270 0,632 -0,479 -0,264 0,606 -0,527 -0,300 

(mökki) 

b* -0,130 0,190 0,115 0,298 -0,779 0,135 0,187 -0,791 -0,701 

(mökki) 

c* 0,123 -0,189 -0,126 -0,289 0,788 -0,143 -0,186 0,798 0,681 

(mökki) 

L* -0,304 0,285 0,126 0,362 -0,358 0,132 0,419 -0,397 -0,151 

(pjalka) 

b* -0,242 0,201 0,097 0,350 -0,768 0,086 0,351 -0,791 -0,349 

(pjalka) 

c* 

(pjalka) 

0,267 -0,222 -0,071 -0,392 0,756 -0,061 -0,386 0,780 0,375 

Dimensio 

Ominaisuus 5x 5y 4z 5k 5j 

L*(pap) -0,110 0,592 -0,149 -0,667 0,198 

a*(pap) -0,294 0,415 0,435 -0,540 -0,012 

b*(pap) 0,351 -0,390 -0,412 0,509 -0,102 

c*(pap) -0,336 0,379 0,376 -0,546 0,077 

h*(pap) -0,349 0,434 0,674 -0,213 0,200 

kiilto(pap) 0,175 -0,138 0,523 0,467 -0,250 

D(sohva/b) 0,380 -0,144 0,261 0,658 0,052 

D(matto) 0,339 -0,202 0,280 0,679 0,038 

Kiilto(takas.) 0,249 -0,245 0,366 0,520 -0,339 

Kiilto(sohva) 0,163 -0,287 0,296 0,550 -0,265 

L*(mökki) -0,370 0,684 -0,197 -0,284 0,435 

b*(mökki) -0,017 0,337 -0,616 -0,527 0,216 

c*(mökki) 0,014 -0,346 0,628 0,516 -0,231 

L*(pjalka) 0,026 0,647 -0,089 -0,011 0,512 

b*(pjalka) -0,093 0,506 -0,605 -0,346 0,187 

c*(pjalka) 0,116 -0,529 0,584 0,370 -0,181 

Konfiguraatioestimaatteja (liite 7) tarkastelemalla nähdään, että testihenkilöiden käyttämät 

kriteerit neljä-dimensioajossa olivat paperin kiilto (kolmas kriteeri), paperin 

kiillon tasaisuus (ensimmäinen kriteeri) ja paperin vaaleus L* (neljäs kriteeri). Yhtä 

47

kriteeriä ei löydetty. Em. kriteerit eivät objektiivisten mittaustulosten mukaan korreloi 

keskenään, joten niitä voidaan pitää erillisinä kriteereinä. 

MDS-analyysissä neljän dimension ajo antaa testihenkilöille mahdollisuuden käyttää 

neljää eri kriteeriä laadun arvioinnissa. Testihenkilö käyttää yleensä maksimissaan 

kolmea kriteeriä. Neljän dimension ajo antaa testihenkilölle mahdollisuuden käyttää 

eri kriteerejä kuin muut testihenkilöt niin, että koko ryhmä käyttää yhteensä neljää eri 

kriteeriä. Taulukossa 27 on painokertoimet testihenkilöiden käyttämille kriteereille. 

Taulukko 27. Testihenkilöiden painokertoimet eri kriteereille sarjalla 1, ryhmällä 1. 

Kriteeri 

Testihenkilö 1. 2. 3. 4. 

1 1,158 0,326 1,157 1,101 

2 1,131 1,624 0,009 0,286 

3 1,615 0,852 0,803 0,147 

4 0,874 0,125 1,795 0,008 

5 0,224 0,034 0,004 1,987 

6 0,024 1,783 0,491 0,760 

7 0,979 0,581 1,247 1,072 

Taulukosta 27 nähdään, että yksi henkilö käytti neljästä mahdollisesta kriteeristä 

kolmea, yksi käytti kahta ja viisi yhtä. Ensimmäistä kriteeriä, kiillon tasaisuutta käytti 

29 % testihenkilöistä, toista kriteeriä käytti 29 % testihenkilöistä, kolmatta kriteeriä, 

paperin kiiltoa käytti 43 % testihenkilöistä ja neljättä kriteeriä, paperin vaaleutta käytti 

43 % testihenkilöistä. Paperin vaaleus ja kiilto olivat testihenkilöiden pääkriteerit. 

Parivertailutulokset ovat kuvassa 25. Arvot on normalisoitu. Kuvasta nähdään, että 

miellyttävimmäksi paperiksi on valittu paperi 9, myös paperi 1 on koettu 

miellyttäväksi. Paperi 4 on ollut testihenkilöiden mielestä huonoin. Paperi 9 oli 

kiilloltaan tasainen mattapaperi, jolla painojälki oli mattamainen. Paperin 9 vaaleus oli 

korkea. Paperi 4 oli kiilloltaan epätasainen, puolikiiltävä paperi, jonka vaaleus oli 

keskitasoa. 

Paperi 4 

Paperi 5 

Paperi 7 

Paperi 10 

Paperi 8 

Paperi 1 

Paperi 9 

0 0,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2 1,4 

Paperi 3 Paperi 6 

Paperi 2 

Kuva 25. Sarjan 1, ryhmän 1 parivertailutulos. 

Taulukossa 28 on tulos paremmuusvertailusta. Kendall’n yksimielisyytarkastelussa on 

käytetty riskitasoa α=0,95. Paremmuusvertailu oli hankala yli 50-vuotiaille kuluttajille, 

Kendall’n yksimielisyystarkastelun mukaan testihenkilöt olivat erimielisiä 

paremmuusjärjestyksestä. 

48

Taulukko 28. Tulos paremmuusvertailusta sarjalla 1, ryhmällä 1. 

Järjestys 

1. Paperi 9 

2. Paperi 8 Kendall-kerroin 0,20 

3. Paperi 7 Testisuure 12,79 

4. Paperi 1 Taulukkoarvo 16,90 

5. Paperi 3 Taulukko < Testisuure Epätosi 

6. Paperi 4 

6. Paperi 10 

8. Paperi 5 

10. Paperi 2 

10. Paperi 6 

Testihenkilöiden kommentit koskivat kiiltoa, sen tasaisuutta ja sävyä. Testihenkilöistä 

86 % kommentoi paperin kiiltoa. Heistä 67 % piti mattapaperista, yksi keskikiiltävästä 

ja yksi korkeakiiltoisesta paperista. Testihenkilö piti kiiltävästä paperista, koska se 

näytti kalliilta ja hienolta (assosiaatio). Testihenkilöistä 86 % kommentoi sävyä. 

Heistä 33 % piti “valkoisesta” paperista, 33 % “selkeistä tummista painojäljen 

sävyistä” ja 33 % ei erottanut eri sävyjä. Lisäksi kaksi testihenkilöä ei pitänyt paperin 

kiillon epätasaisuudesta. 

9.1.2 Ryhmä 2, nuoret kuluttajat 

Ryhmässä 2 oli kymmenen n. 21-25 vuotiasta kuluttajaa. Kaksi testihenkilöä 

jouduttiin poistamaan ajoista. Yksi, koska testituloksissa oli puutteellisia tietoja ja 

toinen, koska testihenkilön vastausten sisäinen korrelaatio oli alle 0,1. Taulukossa 29 

on esitetty log-likelihood-tarkastelu ja taulukossa 30 korrelaatiotarkastelut. 


Dimensio Log-likelihood 


arvo -arvo 

0 -434,435 

1 -403,309 (10-1) = 9 62,252 27,9 Totta 

2 -358,162 (10-2) = 8 90,294 26,1 Totta 

3 -342,982 (10-3) = 7 30,360 24,3 Totta 

4 -299,327 (10-4) = 6 87,310 22,5 Totta 

Log-likelihood-tarkastelun mukaan pitäisi käyttää yli neljää dimensiota. Korrelaatiokertoimet 

mitattujen suureiden kanssa ovat parhaimpia kolmella dimensiolla. 

Tilastollisesti merkittäviä korrelaatioita löydettiin testihenkilöiden havaintojen ja 

seuraavien paperista mitattujen ominaisuuksien välille: paperin luminanssi L*, paperin 

sävy, paperin kiilto, sohvan keltaisen osavärin densiteetti, maton densiteetti, mökin 

luminanssi L*, pöydän jalan luminanssi L*, pöydän jalan kromaattisuuskoordinaatti 

b*, kiillon ominaisperimetri ja kiillon variaatiokerroin. 

49

Taulukko 30. Korrelaatiotarkastelu sarjalla 1, ryhmällä 2. 



L*(pap) -0,032 0,349 -0,059 0,441 0,621 0,052 0,383 0,589 -0,246 

a*(pap) 0,515 0,361 0,546 0,428 0,365 0,431 0,604 0,593 0,059 

b*(pap) -0,533 -0,387 -0,540 -0,451 -0,373 -0,396 -0,549 -0,603 -0,049 

h*(pap) 0,687 0,155 0,621 0,201 0,417 0,539 0,305 0,695 0,021 

kiilto 0,168 -0,570 0,185 -0,627 -0,242 0,434 -0,471 -0,229 0,007 

(pap) 

D -0,119 -0,539 -0,134 -0,614 -0,269 0,106 -0,510 -0,302 -0,191 

(sohva/y) 

D(matto) 0,042 -0,586 0,134 -0,607 -0,458 0,361 -0,320 -0,457 -0,042 

L* 0,060 0,646 -0,079 0,678 0,733 -0,223 0,399 0,865 0,052 

(mökki) 

L* -0,160 0,184 -0,300 0,197 0,670 -0,102 -0,060 0,607 -0,353 

(pjalka) 

b* -0,412 0,643 -0,439 0,649 0,505 -0,465 0,353 0,430 -0,002 

(pjalka) 

Ominaisperimetri 

0,053 -0,581 0,001 -0,631 -0,042 0,288 -0,487 -0,107 -0,099 

Variaatio 

kerroin 

0,109 -0,641 0,176 -0,676 -0,380 0,451 -0,512 -0,463 0,038 

Konfiguraatioestimaatteja (liite 7) tarkastelemalla löydetään testihenkilöiden 

kriteereiksi paperin kiilto (toinen kriteeri), kiillon tasaisuus (ensimmäinen kriteeri) ja 

paperin vaaleus (kolmas kriteeri). Em. ominaisuudet eivät korreloi keskenään, joten 

niitä voidaan pitää erillisinä kriteereinä. 

Testihenkilöt eivät ole välttämättä kiinnittäneet huomiotansa samoihin paperinominaisuuksiin. 

Taulukosta 31 nähdään, kuinka moneen ominaisuuteen kukin testihenkilö 

on huomionsa kiinnittänyt. 


Kriteeri 

Testihenkilö 1. 2. 3. 

1 1,116 1,281 0,334 

2 0,081 1,727 0,110 

3 1,297 0,093 1,144 

4 1,119 0,359 1,273 

5 0,461 0,041 1,669 

6 0,538 1,179 1,149 

7 1,732 0,006 0,024 

8 0,557 1,361 0,915 

Taulukosta 31 nähdään, että puolet testihenkilöistä on käyttänyt kahta kriteeriä ja puolet 

yhtä. Kaikki kriteerit olivat yhtä tärkeitä. 

Kuvassa 26 on tulos parivertailusta. Arvoja ei ole normalisoitu, koska kaikki testihenkilöt 

pitivät esim. paperi 10 miellyttävämpänä kuin paperia 5. Kuvasta nähdään, 

että paperit 9 ja 8 on koettu miellyttävimmiksi, paperit 3 ja 6 huonommiksi. Paperi 9 

oli kiilloltaan tasainen mattapaperi, jolla painojälki oli mattainen. Paperin vaaleus oli 

korkea. Paperi 8 oli kiilloltaan epätasainen puolimattapaperi, jolla painojälki oli 

50

mattainen. Paperin L*-arvo oli keskitasoa, paperi oli vaalea. Paperit 3 ja 6 olivat 

kiiltäviä ja magentan sävyisiä. Maton densiteetti oli papereilla 3 ja 6 suurempi kuin 

papereilla 9 ja 8, matto oli vaaleampi papereilla 9 ja 8. Yksi testihenkilö sanoi 

katsoneensa kuinka viileältä huone näytti. Viileä huone miellytti enemmän, vaalea, 

sinertävä sävy saa aikaan viileän. 

Paperi 6 

Paperi 3 

Paperi 5 

Paperi 4 

Paperi 2 Paperi 10 Paperi 1 Paperi 8 

0 0,1 0,2 0,3 Paperi 70,4 0,5 0,6 0,7 Paperi 9 0,8 


Taulukossa 32 on tulos paremmuusvertailusta. Kendall’n yksimielisyystarkastelussa 

on käytetty riskitasoa α=0,999. Kendall’n mukaan testihenkilöt ovat olleet 

yksimielisiä paremmuusjärjestyksestä. Paremmuusvertailutulos ei kuitenkaan tue 

parivertailutulosta. 


Järjestys 

1. Paperi 8 




5. Paperi 2 Taulukko < Testisuure Tosi 

6. Paperi 3 

7. Paperi 4 

8. Paperi 5 

9. Paperi 6 

10. Paperi 7 

Testihenkilöiden kommenttien mukaan 50 % testihenkilöistä piti matasta paperista, 

yksi kiiltävästä, kahta häiritsi painojäljen kiilto ja yksi ei kommentoinut kiiltoa. 

Paperin vaaleus vaikutti vain yhden testihenkilön arviointiin, häntä miellytti vaalea 

paperi. Testihenkilöiden kommentit tukevat vain kiillon osalta MDS-analyysin 

perusteella löydettyjä kriteerejä. 

9.1.3 Ryhmä 5, ammatti-opiskelijat 

Ryhmässä 5 oli kahdeksan graafisen tekniikan tai paperitekniikan opiskelijaa. Taulukossa 

33 on esitetty log-likelihood-tarkastelu ja taulukossa 34 korrelaatiotarkastelu . 

51




arvo -arvo 

0 -454,796 

1 -412,484 (10-1) = 9 84,624 27,9 Totta 

2 -372,662 (10-2) = 8 79,644 26,1 Totta 

3 -342,969 (10-3) = 7 59,386 24,3 Totta 

4 -307,226 (10-4) = 6 71,486 22,5 Totta 

Taulukko 34. Korrelaatiotarkastelut sarjalla 1, ryhmällä 5. 



L*(pap) -0,685 0,074 -0,545 0,118 -0,216 -0,483 -0,354 -0,232 0,093 

a*(pap) -0,676 0,222 -0,647 0,413 -0,104 -0,618 -0,163 -0,029 -0,516 

b*(pap) 0,634 -0,263 0,575 -0,452 0,014 0,624 0,120 0,052 0,522 

c*(pap) -0,656 0,276 -0,585 0,456 -0,033 -0,641 -0,116 -0,046 -0,484 

h*(pap) -0,458 0,121 -0,502 0,347 -0,005 -0,426 -0,156 -0,098 -0,742 

D(sohva) 0,549 -0,416 0,393 -0,478 0,110 0,685 -0,010 0,084 -0,060 

D(matto) 0,538 -0,374 0,364 -0,379 0,291 0,625 0,058 0,444 -0,224 

L* -0,740 0,396 -0,604 0,432 -0,524 -0,751 -0,167 -0,572 0,099 

(mökki) 

a* -0,615 0,393 -0,554 0,555 -0,072 -0,752 -0,005 0,057 -0,221 

(pjalka) 

b* -0,644 0,271 -0,459 0,179 -0,453 -0,572 -0,189 -0,383 0,586 

(pjalka) 

Variaatio 

kerroin 

0,559 -0,450 0,347 -0,414 0,453 0,641 -0,005 0,565 -0,257 

Sekä log-likelihood- että korrelaatiotarkastelut tukevat neljän dimension käyttöä. 

Tilastollisesti merkittäviä korrelaatioita löydettiin testihenkilöiden havaintojen ja 

seuraavien objektiivisten mittaustulosten välille: paperin luminanssi L*, paperin 

kromaattisuuskoordinaatit a* ja b*, paperin kylläisyys, paperin sävy, sohvan ja maton 

densiteetit, mökin luminanssi L*, pöydän jalan kromaattisuus koordinaatit a* ja b* ja 

kiillon variaatiokerroin. Korrelaatiotarkastelun mukaan testihenkilöt eivät 

kiinnittäneet huomiotansa paperin tai painojäljen kiiltoon. 

Konfiguraatioestimaateista (liite 7) nähdään, että testihenkilöt ovat käyttäneet 

kriteereinään paperin sävyä (kromaattisuuskoordinaattia a*, ensimmäinen kriteeri), paperin 

kiiltoa (kolmas kriteeri), paperin kiillon tasaisuutta (toinen kriteeri) ja 

painojäljen vaaleutta (neljäs kriteeri). Em. ominaisuudet eivät korreloi keskenään, 

joten niitä voidaan pitää erillisinä kriteereinä. 

Taulukossa 35 on esitetty testihenkilöiden painokertoimet eri kriteereille. Taulukosta 

nähdään, että 63 % testihenkilöistä on käyttänyt kahta kriteeriä ja 37 % on käyttänyt 

yhtä kriteeriä arvioinneissaan. Ensimmäistä kriteeriä, paperin sävyä on käyttänyt 50 % 

testihenkilöistä, toista kriteeriä, kiillon tasaisuutta 50 %, kolmatta kriteeriä, paperin 

kiiltoa 25 % ja neljättä kriteeriä painojäljen vaaleutta 37 %. Kiillon tasaisuus ja 

paperin sävy on ollut nuorille ammattilaisille tärkeämpää kuin kiiltotaso. 

52


Kriteeri 


1 0,594 1,228 0,766 1,246 

2 1,156 0,633 1,273 0,802 

3 0,826 0,075 1,724 0,582 

4 0,009 1,610 1,177 0,150 

5 1,394 1,176 0,821 0,006 

6 1,313 1,203 0,854 0,315 

7 1,287 0,813 0,016 1,297 

8 0,554 0,036 0,159 1,915 

Kuvassa 27 on tulos parivertailusta. Arvot on normalisoitu. Kuvasta nähdään, että paperi 

9 on ollut ylivoimaisesti miellyttävin ja paperi 5 ylivoimaisesti huonoin. Paperi 9 

oli kiilloltaan tasainen mattapaperi, sävyltään hieman sinertävä. Paperi 5 oli kiilloltaan 

tasainen, kiiltävä paperi. Vaaleudeltaan paperi 9 oli huomattavasti vaaleampi kuin 

paperi 5. Mökin luminanssi oli pienempi ja pöydän jalka sinertävämpi paperilla 5 kuin 

paperilla 9. 


Paperi 6 

Paperi 7 

Paperi 1 Paperi 10 Paperi 9 

0 0,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2 


Paperi 8 


Taulukossa 36 on tulos paremmuusvertailusta. Kendall’n riskitasona on käytetty 

α=0,95. Taulukosta nähdään, että testihenkilöt eivät olleet yksimielisiä paremmuusjärjestyksestä. 


Järjestys 

1. Paperi 10 





6. Paperi 3 

7. Paperi 8 

8. Paperi 6 

8. Paperi 2 

10. Paperi 5 

Testihenkilöt kommentoivat kiiltoa, sen tasaisuutta ja paperin sävyä. Testihenkilöistä 

43 % piti kiiltävästä ja 57 % matasta paperista. Sävyä kommentoi 75 % testihenkilöistä, 

heistä 83 % piti vaaleasta ja 17 % kellertävästä paperista. Kiillon tasaisuus oli 

tärkeää 50 % testihenkilöistä. 

53

9.1.4 Yhteenveto sarjasta ja vertailu eri ryhmien kesken 

Yli 50-vuotiaille kuluttajille erilaisuus- ja paremmuusvertailu tuntuivat vaikeilta, 

koska he olivat tottumattomia testeihin. Lisäksi paremmuusvertailu suoritettiin 

viimeisenä testinä ja testihenkilöt eivät jaksaneet usein keskittyä viimeiseen testiin. 

Testihenkilöt kiinnittivät huomionsa paperin kiiltoon, kiillon tasaisuuteen ja paperin 

vaaleuteen. Miellyttäviksi he kokivat vaalean, killoltaan tasaisen mattapaperin. 

Testihenkilöt eivät olleet yksimielisiä. Yhden testihenkilön arviointeihin vaikutti 

assosiaatio. 

Nuoret kuluttajat eivät olleet yksimielisiä kommenttiensa perusteella miellyttävästä 

paperista. Testihenkilöt kiinnittivät huomionsa paperin kiiltoon, kiillon tasaisuuteen ja 

paperin vaaleuteen. Testihenkilöt pitivät vaaleasta matasta paperista, huonoimmat arvostelut 

sai kiiltävä, pienen vaaleuden omaava paperi. Sekä miellyttävä että huonoin 

paperi olivat kiilloltaan epätasaisia. 

Nuoret ammattilaiset eivät ollet yksimielisiä arvioinneissaan. Testihenkilöt kiinnittivät 

huomionsa paperin kiiltoon, kiillon tasaisuuteen, paperin sävyyn ja painojäljen vaaleuteen. 

Testihenkilöt pitivät parivertailun mukaan vaaleasta, matasta paperista. Huonoimmat 

arvostelut sai kiiltävä, tumma paperi. Kuitenkin kommenteissa 43 % ilmoitti 

pitävänsä kiiltävästä paperista. Nuoret ammattilaiset olivat miellyttävän paperin 

sävystä yksimielisempiä kuin kiillosta. 

Sarjassa 1 papereiden muuttujia olivat paperin kiilto, paperin kiillon tasaisuus, paperin 

sävy ja paperin vaaleus. Nuoret ammattilaiset kiinnittivät huomionsa kaikkiin 

muuttujiin, kuluttajat kiinnittivät huomionsa paperin kiiltoon, kiillon tasaisuuteen ja 

paperin vaaleuteen. Sävyeroja kuluttajat eivät huomanneet. Testihenkilöillä oli 

ryhmästä riippumatta erilaiset mieltymykset. Suurin osa kuitenkin piti vaaleasta 

mattapaperista. 

9.2 Sarja 2, tekstipainotteinen aikakauslehden sivu testitaidepainopaperilla 

Sarja 2 koostui samoista papereista kuin sarja 1. Sarjan 2 papereille oli tulostettu 

tekstipohjainen aikakauslehden sivu (liite 9). Sarjan teki vain ryhmä 2, nuoret 

kuluttajat. Ajoista poistettiin yhden testihenkilön tulokset, koska ne eivät MDSanalyysin 

mukaan olleet loogisia. Taulukossa 37 on esitetty log-likelihood-tarkastelu 

ja taulukossa 38 korrelaatiotarkastelut. 

Sekä log-likelihood- ja korrelaatiotarkastelu tukevat 4-dimension käyttöä. Vain 

painojäljen L*:n ja testihenkilöiden havaintojen välille löydettiin korrelaatio. 

54

Taulukko 37. Log-likelihood-tarkastelu sarjalla 2. 

Dimensio Log-likelihood 


arvo -arvo 

0 -526,008 

1 -485,818 (10-1) = 9 80,380 27,9 Totta 

2 -436,457 (10-2) = 8 98,722 26,1 Totta 

3 -399,926 (10-3) = 7 73,062 24,3 Totta 

4 -368,964 (10-4) = 6 61,924 22,5 Totta 

Taulukko 38. Sarjan 2 korrelaatiotarkastelut (pj = painojälki). 



L*(pj) -0,033 -0,480 0,226 -0,335 -0,542 -0,033 -0,332 -0,143 -0,790 

Konfiguraatioestimaattien (liite 7) avulla saatiin 4-dimensioajosta testihenkilöiden 

käyttämiksi kriteereiksi paperin kiilto (ensimmäinen kriteeri) ja painojäljen L* (neljäs 

kriteeri). Kolme-dimensioajosta saatiin kriteereiksi paperin kiilto (ensimmäinen 

kriteeri) ja paperin luminanssi L* (toinen kriteeri). Konfiguraatioestimaattikartoissa 

pisteet olivat laajalla alueella. Em. ominaisuuksista paperin kiilto ja luminanssi L* 

korreloivat keskenään. 

Taulukosta 39 ilmenee eri dimensioajoissa testihenkilöiden käyttämien dimensioiden 

määrä. Taulukosta nähdään, että 33 % testihenkilöistä on käyttänyt kahta kriteeriä, 66 

% yhtä. Ensimmäistä kriteeriä, paperin kiiltoa on käyttänyt 44 % testihenkilöistä, 

toista kriteeriä, paperin vaaleutta 22 %, kolmatta kriteeriä 33 % ja neljättä kriteeriä, 

painojäljen vaaleutta 33 % testihenkilöistä. Paperin kiilto oli testihenkilöiden 

pääkriteeri. 

Taulukko 39. Testihenkilöiden painokertoimet eri kriteereille sarjalla 2. 

Kriteeri 


1 0,753 0,551 0,687 1,630 

2 0,422 1,374 1,029 0,935 

3 1,611 0,354 0,798 0,801 

4 1,458 0,776 0,895 0,686 

5 0,074 1,862 0,726 0,011 

6 0,689 0,925 1,527 0,582 

7 1,100 0,769 1,172 0,908 

8 1,032 0,980 0,914 1,066 

9 0,883 0,449 0,982 1,434 

Kuvassa 28 on esitetty tulos parivertailusta. Arvoja ei ole normalisoitu, koska mm. 

paperi 7 oli jokaisen testihenkilön mielestä miellyttävämpi kuin paperi 6. 

55


Paperi 2 Paperi 4 Paperi 10 Paperi 7 Paperi 8 Paperi 9 

0 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5 0,6 0,7 Paperi 1 0,8 

Kuva 28. Sarjan 2 parivertailutulos. 

Parivertailussa miellyttävimmiksi papereiksi koettiin paperit 9, 1 ja 8, huonoimmat 

pisteet saivat paperit 5, 6 ja 3. Miellyttäväksi koettujen papereiden painojälki oli mattainen 

ja paperin vaaleus korkea. Paperit 5, 6 ja 3 olivat kiiltäviä ja papereiden vaaleus 

oli pieni. Keskimmäisiksi jäivät paperit 2 ja 4, jotka ovat kiilloltaan ja vaaleudeltaan 

sarjan keskitasoa. Paperin kiilto ja vaaleus olivat testihenkilöiden pääkriteerejä, 

mattapintainen ja korkean vaaleuden omaavat paperit miellyttivät testihenkilöitä. 

Kiilto oli tärkeämpi kriteeri arvionneissa kuin sävy, mattapintaisuus oli tärkeämpää 

kuin miellyttävä sävy. Parivertailutulokset tukevat painokertoimista saatuja tuloksia. 

Taulukossa 40 on tulokset sarjan 2 paremmusarvostelusta ja Kendall’n yksimielisyyskertoimen 

tarkastelu. Riskitasona tarkastelussa on käytetty α=0,999. 

Taulukko 40. Tulokset sarjan 2 paremmusarvostelusta. 

Järjestys 




4. Paperi 4 Taulukko < Testisuure Totta 

4. Paperi 7 

6. Paperi 10 

7. Paperi 2 

8. Paperi 6 

9. Paperi 3 

10. Paperi 5 

Kendall’n yksimielisyystarkastelun mukaan testihenkilöt olivat yksimielisiä 

paremmuusjärjestyksestä. Arvostelussa miellyttävimmiksi papereiksi testihenkilöt 

valitsivat paperit 1, 9 ja 8, huonoimmiksi paperit 5, 3 ja 6. Tulokset ovat 

samansuuntaisia parivertailutulosten kanssa. 

Testihenkilöiden kommenttien mukaan mattapaperi oli miellyttävämpi kuin kiiltävä, 

koska kyseessä oli lukutuote. Kuluttajia miellytti vaalea paperi, jossa painojälki erottui 

tummana. Testihenkilöitä ei miellyttänyt “harmahtava” paperi. Testihenkilöiden kommentit 

tukevat sekä pari- että paremmuusvertailusta saatuja tuloksia. 

9.2.1 Yhteenveto sarjasta 2 

Sarjassa 2 papereiden muuttujia olivat paperin kiilto, paperin kiillon tasaisuus, paperin 

sävy ja paperin vaaleus. Nuoret kuluttajat kiinnittivät huomionsa paperin kiiltoon ja 

paperin ja painojäljen vaaleuteen. Miellyttävä paperi oli vaalea mattapaperi. Kaikki 

testit tukivat toisiaan. 

56

Sarjassa 3 tutkittiin kahdeksan eri taidepainopaperin miellyttävyyttä tekstipohjaisella 

painotuotteella (liite 9). Sarjan tekivät nuoret kuluttajat (ryhmä 2) ja nuoret 

ammattilaiset (ryhmä 5) 


Ryhmässä 2 oli yhdeksän nuorta kuluttajaa. MDS-ajoihin hyväksyttiin seitsemän 

testihenkilöä. Yhden tulokset poistettiin testitulosten vaillinaisuuden vuoksi. Yhden 

testihenkilön vastausten sisäinen korrelaatio oli 0,2, minkä vuoksi hänen vastauksensa 

poistettiin MDS-ajoista. Taulukossa 41 on esitetty ryhmän log-likelihood-tarkastelu ja 



9.3 Sarja 3, tekstipainotteinen aikakauslehden sivu tuotantotaidepainopaperilla 



arvo -arvo 

0 -328,287 

1 -270,537 (8-1) = 7 115,500 24,3 Totta 

2 -242,233 (8-2) = 6 56,608 22,5 Totta 

3 -214,713 (8-3) = 5 55,040 20,5 Totta 

4 -198,789 (8-4) = 4 31,848 18,5 Totta 




a*(pap) 0,786 -0,337 0,627 -0,572 -0,210 0,624 -0,584 -0,225 0,209 

b*(pap) -0,816 -0,111 -0,838 0,140 0,019 -0,839 0,158 0,047 0,094 

c*(pap) 0,843 -0,003 0,822 -0,261 -0,058 0,821 -0,279 -0,085 -0,020 

h*(pap) 0,655 0,527 0,819 0,344 -0,003 0,818 0,326 -0,027 -0,359 

Log-likelihood-tarkastelun mukaan tulisi käyttää yli neljää dimensiota. 

Korrelaatiotarkastelut tukevat kahden dimension käyttöä. Korrelaatioita löytyi testihenkilöiden 

havaintojen ja seuraavien objektiivisten mittaustulosten välille: paperin 

kromaattisuusarvot a* ja b*, paperin sävy, paperin kylläisyys. Paperin a*- ja paperin 

b*-arvot korreloivat merkittävästi keskenään. Paperin sinisyys (b*-arvo) ja sävy sekä 

kylläisyys korreloivat merkittävästi. 

Konfiguraatioestimaatteja (liite 7) tarkastelemalla löydetään testihenkilöiden käyttämiksi 

kriteereiksi paperin sävy eli paperin kromaattisuus koordinaatit a* (toinen 

kriteeri) ja b* (ensimmäinen kriteeri). Löydettyjä kriteerejä ei voida pitää erillisinä. 

57

Taulukossa 43 on testihenkilöiden käyttämien kriteereiden painokertoimet. 

Testihenkilöistä 29 % on käyttänyt kahta kriteeriä arvioinneissa, loput 71 % yhtä 

kriteeriä. Ensimmäistä kriteeriä, paperin kromaattisuuskoordinaattia b* on käyttänyt 

57 % ja toista, paperin kromaattisuuskoordinaattia a* 71 %. 

Taulukko 43. Testihenkilöiden painokertoimet eri ominaisuuksille sarjalla 3, 

ryhmällä 2. 

Kriteeri 

Testihenkilö 1. 2. 

1 1,131 0,848 

2 1,018 0,982 

3 1,024 0,975 

4 0,885 1,103 

5 0,260 1,390 

6 1,414 0,014 

7 0,888 1,101 

Kuvassa 29 on tulos parivertailusta. Papereiden saamat arvot on normalisoitu. 

Parivertailussa paperit 3 ja 2 koettiin miellyttävimmiksi ja paperit 1 ja 6 

huonommiksi. Paperi 1 oli huomattavasti kiiltävämpi kuin muut paperit. Paperi 6 

omasi myös korkean kiiltotason. Paperi 3 oli kiilloltaan keskitasoa ja paperi 2 

mattaisin. 



Paperi 3 

0 0,2 0,4 0,6 Paperi 80,8 1 1,2 1,4 


Taulukossa 44 on tulos paremmuusvertailusta ja Kendall’n yksimielisyys-tarkastelu. 

Riskitasona on käytetty α=0,95. Ryhmän 2 testihenkilöt eivät Kendall’n 

yksimielisyyskertoimet mukaan olleet yksimielisiä paremmuusjärjestyksestä. Useat 

testihenkilöt pitivät paremmuusvertailua vaikeana tehtävänä. 

Taulukkos 44. Tulos paremmusvertailusta sarjalla 3, ryhmällä 2. 

Järjestys 





5. Paperi 8 

6. Paperi 7 

6. Paperi 2 

8. Paperi 1 

58

Testihenkilöiden kommenttien mukaan mattainen paperi oli miellyttävä, paperin 

kiiltotaso oli tärkein kriteeri vertailua tehdessä. Miellyttävä paperi oli joko “täysin 

valkoinen” eli korkean vaaleuden omaava paperi tai hieman “kellertävä”. 

Testihenkilöiden kommentit tukevat parivertailutuloksia kiillon osalta. MDSanalyysissä 

ei kuitenkaan löydetty kiillon ja testihenkilöiden havaintojen välille 

korrelaatioita. Testihenkilöille erilaisuuden määrittäminen miellyttävyyden perusteella 

oli vaikeaa. 

9.3.2 Ryhmä 5, ammatti-opiskelijat 

Ryhmään viisi kuului kahdeksan paperitekniikan opiskelijaa, jotka olivat 

opiskeluissaan pitkällä. Taulukossa 45 on log-likelihood-tarkastelu, taulukossa 46 

korrelaatiotarkastelut. 




arvo -arvo 

0 -276,703 

1 -248,652 (8-1) = 7 56,102 24,3 Totta 

2 -199,153 (8-2) = 6 98,998 22,5 Totta 

3 -174,276 (8-3) = 5 49,754 20,5 Totta 

4 -159,487 (8-4) = 4 29,578 18,5 Totta 




a*(pap) 0,225 -0,846 0,000 -0,906 -0,051 0,079 -0,728 0,638 0,305 

b*(pap) 0,382 0,811 0,495 0,707 -0,012 0,380 0,723 -0,351 0,028 

c*(pap) -0,251 -0,859 -0,394 -0,787 -0,010 -0,277 -0,762 0,424 0,037 

h*(pap) -0,767 -0,550 -0,797 -0,353 0,079 -0,726 -0,519 0,064 -0,119 

b*(pj) -0,749 -0,334 -0,736 -0,154 0,025 -0,677 -0,298 0,111 -0,341 

h*(pj) 0,719 0,321 0,688 0,166 -0,046 0,635 0,276 -0,146 0,340 

Log-likelihood-tarkastelujen mukaan tulisi käyttää yli neljää dimensiota. Korrelaatiotarkastelut 

tukevat kahden tai kolmen dimension käyttöä. Tilastollisesti merkitseviä 

korrelaatioita löydettiin testihenkilöiden havaintojen ja seuraavien paperista mitattujen 

objektiivisten tulosten välille: paperin kromaattisuusarvot a* ja b*, paperin kylläisyys, 

paperin sävy, painojäljen kromaattisuusarvo b* ja painojäljen sävy. Merkittäviä 

korrelaatioita löytyi objektiivisissa mittauksissa paperin kromaattisuusarvojen a* ja b* 

välille, paperin sinisyyden ja sävyn välille, paperin sinisyyden ja paperin kylläisyyden 

välille, paperin sävyn ja paperin kylläisyyden välille. 

Koska testihenkilöiden käyttämien dimensioiden määrä ei selvinnyt log-likelihoodeikä 

korrelaatiotarkasteluista, tarkastellaan post-hoc-estimaatteja. Kuvissa 30 ja 31 on 

sarjan 3 ryhmän 5 post-hoc-estimaatit kaksi-ja kolme-dimensioajoilla. Kuvista 

nähdään, että paperit 1, 2 ja 3 erottuvat paremmin kaksi-dimensioajolla ja paperit 4, 5 

ja 6 paremmin kolme-dimensioajolla. Post-hoc-estimaattien avulla ei siis voi tehdä 

päätöstä käytettävien dimensioiden määrästä. 

59


2,50 


2,00 

1,50 

1,00 

0,50 

0,00 


Kuva 30. Post-hoc-estimaatit sarjalla 3, ryhmällä 5, dimensioajolla 2. 


2,50 


2,00 

1,50 

1,00 

0,50 

0,00 


Kuva 31. Post-hoc-estimaatit sarjalla 3, ryhmällä 5, dimensioajolla 3. 

Konfiguraatioestimaatteja (liite 7) tarkastelemalla nähdään, että 2-dimensioajossa 

testihenkilöiden käyttämät kriteerit ovat paperin kromaattisuuskoordinaatit (b* ensimmäinen 

kriteeri ja a* toinen kriteeri) eli paperin sävy. Kolme-dimensioajossa kolmanneksi 

kriteeriksi löydettiin painojäljen sinisyys, eli kromaattisuuskoordinaatti b*. 

Paperin kromaattisuuskoordinaatit korreloivat keskenään, joten niitä ei voida pitää 

erillisinä kriteereinä. 

Taulukossa 47 on testihenkilöiden käyttämät painokertoimet kaksi- ja kolme-dimensioajoissa. 

Taulukosta nähdään, että 2-dimensioajossa testihenkilöt ovat käyttäneet 

yhtä kriteeriä (50 % ensimmäistä, 50 % toista). Kolme-dimensioajossa 38 % on käyttänyt 

kahta kriteeriä ja 62 % yhtä. Kolme-dimensioajossa 25 % on käyttänyt ensimmäistä 

kriteeriä, paperin sinisyyttä, 50 % toista kriteeriä, paperin punaisuutta ja 63 % 

kolmatta kriteeriä, painojäljen sinisyyttä. 

60

Taulukko 47. Testihenkilöiden painokertoimet eri ominaisuuksille sarjalla 3, ryhmällä 

5. 

Kriteeri 

Testihenkilö 1. 2. 1. 2. 3. 

1 1,410 0,108 1,210 0,129 1,233 

2 1,245 0,671 0,855 0,909 1,201 

3 0,835 1,142 0,783 1,243 0,918 

4 0,912 1,080 0,774 1,089 1,102 

5 0,166 1,404 0,625 1,614 0,072 

6 1,200 0,749 0,884 0,626 1,351 

7 0,417 1,351 1,652 0,519 0,034 

8 1,134 0,846 0,829 1,080 1,070 

Kuvassa 32 on tulos parivertailusta. Papereiden saamat arvot on normalisoitu. 

Parivertailussa paperi 6 oli huomattavasti miellyttävämpi kuin muut paperit. 

Miellyttävällä paperilla sekä paperin että painojäljen kiillot olivat korkeita. Sävyltään 

paperi oli sinertävä. Huonoimmiksi papereiksi testihenkilöt valitsivat paperit 2 ja 7. 

Paperit sekä niiden painojälki olivat mattaisimpia. Sävyltään paperi 2 oli sinertävämpi 

ja paperi 7 kellertävämpi kuin paperi 6. Kuvan 32 normalisoiduista arvoista nähdään, 

että testihenkilöt ovat olleet yksimielisiä sekä paperin 6 miellyttävyydestä että 

paperien 2 ja 7 huonoimmuudesta. Asteikon keskelle sijoittuneista papereista eivät 

testihenkilöt ole olleet yksimielisiä. 

Paperi 2 

Paperi 8 Paperi 1 Paperi 3 Paperi 4 Paperi 6 

0 Paperi 7 0,2 0,4 Paperi 5 0,6 0,8 1 1,2 


Taulukossa 48 on tulos paremmusvertailusta sekä Kendall’n yksimielisyys-tarkastelu. 

Riskitasona on käytetty α=0,95. Kendall’n yksimielisyyskertoimen mukaan testihenkilöt 

eivät olleet yksimielisiä papereiden paremmuusjärjestyksestä. 


Järjestys 





4. Paperi 1 

6. Paperi 2 

7. Paperi 8 

8. Paperi 7 

Testihenkilöiden kommenttien mukaan “lämminsävyinen” tai “puhtaan valkoinen” 

paperi miellytti, paperi ei saanut olla sinertävän valkoinen. Kiiltävä paperi miellytti 

viittä testihenkilöistä, mattapaperi kolmea. Kiiltävä paperi miellytti, jos sitä katsoo 

niin, ettei se “häikäise”. Testihenkilöiden kommentit tukevat parivertailutuloksia. 

61

Testipapereista paperia 6 oli korkean vaaleuden omaava kiiltävä paperi, paperilla 2 oli 

pienin sävykulma ja paperilla 7 suurin sävykulma. Paperit 2 ja 7 olivat 

mattapapereita. Myös MDS-analyysin korrelaatiotuloksista saatiin korrelaatio paperin 

sävyn ja testihenkilöiden havaintojen välille. 

9.3.3 Ryhmien välinen vertailu 

Sarjan 3 papereissa vaihteli paperin kiilto ja sävy. Kummallakin ryhmällä löytyi 

korrelaatioita paperista mitatun sävyn ja testihenkilöiden havaintojen välille, ryhmällä 

5 löytyi korrelaatio myös painojäljen kromaattisuusarvon b* ja testihenkilöiden 

havaintojen välille. Testihenkilöt eivät olleet kiinnittäneet paperin kiiltoon huomiota 

MDS-analyysin mukaan. Kuitenkin parivertailujen ja testihenkilöiden kommenttien 

mukaan paperin ja painojäljen kiilto oli tärkeä kriteeri painotuotteen miellyttävyydessä. 

Paremmuusvertailuissa testihenkilöt eivät kummassakaan ryhmässä 

olleet yksimielisiä. 

Nuoret kuluttajat eivät pitäneet kiitävästä tuotteesta, suurin osa ammatti-ihmisistä 

kuitenkin piti. Korkean kiillon omaavalle paperille voidaan painaa laajan 

väriavaruuden omaavia kuvia. Ammatti-ihmiset ovatkin tiettävästi ottaneet huomioon 

tämän, tavallinen kuluttaja ei. 

Kumpikaan ryhmä ei pitänyt sinertävän valkoisesta painotuotteesta, koska se näytti 

kylmältä. “Lämminsävyinen” tuote miellytti sekä ammattilaista että tavallista 

kuluttajaa. 

9.4 Sarja 4, mainos 

Sarjassa 4 tutkittiin kahdeksan eri taidepainopaperin miellyttävyyttä mainoksella 

(liite 10). Sarjan 4 tekivät kuusi ryhmää: yli 50-vuotiaat kuluttajat (ryhmä 1), nuoret 

kuluttajat (ryhmä 2), painoalan ammattilaiset (ryhmä 3), paperialan ammattilaiset 

(ryhmä 4), keski-eurooppalaiset kuluttajat (ryhmä 6) ja aasialaiset kuluttajat (ryhmä 

7). 

9.4.1 Ryhmä 1, yli 50-vuotiaat 

Ryhmään yksi kuului yhdeksän yli 50-vuotiasta kuluttajaa. MDS-analyysistä 

jouduttiin poistamaan kahden testihenkilön vastaukset, koska heidän vastaustensa 

sisäinen korrelaatio oli vähäistä. Taulukossa 49 on log-likelihood-tarkastelu, 


Sekä log-likelihood- että korrelaatiotarkastelut tukevat neljän dimension käyttöä. 

Tilastollisesti merkittäviä korrelaatioita löytyi testihenkilöiden havaintojen ja 

seuraavien paperista mitattujen ominaisuuksien välille: painojäljen kiilto, paperin 

kromaattisuuskoordinaatit a* ja b* (2- ja 3- dimensioajoista), paperin kylläisyys, 

paperin sävy, painojäljen sinisyys (b*-arvo), painojäljen kylläisyys ja painojäljen sävy. 

62




arvo -arvo 

0 -341,545 

1 -326,558 (8-1) = 7 29,974 24,3 Tosi 

2 -264,177 (8-2) = 6 124,762 22,5 Tosi 

3 -237,220 (8-3) = 5 53,914 20,5 Tosi 

4 -214,615 (8-4) = 4 45,210 18,5 Tosi 

Taulukko 50. Korrelaatiotarkastelut sarjalla 4, ryhmällä 1 (pj = painojälki, pap = 

paperi). 



Kiilto(pj) -0,595 0,451 -0,622 0,211 0,615 -0,721 0,159 0,015 -0,564 

a*(pap) -0,703 0,445 -0,609 0,205 0,528 -0,772 0,111 0,031 -0,474 

b*(pap) 0,744 0,025 0,706 0,223 -0,165 0,668 0,291 -0,471 0,245 

c*(pap) -0,765 0,096 -0,715 -0,120 0,262 -0,726 -0,194 0,385 -0,311 

h*(pap) -0,576 -0,500 -0,546 -0,622 -0,209 -0,358 -0,677 0,710 0,035 

b*(pj) -0,438 -0,424 -0,508 -0,547 -0,105 -0,205 -0,510 0,738 -0,111 

c*(pj) 0,464 0,382 0,544 0,500 0,075 -0,726 -0,194 0,385 -0,311 

h*(pj) -0,427 -0,015 -0,546 -0,622 -0,209 -0,358 -0,677 0,710 0,035 

Konfiguraatioestimaatteja (liite 7) tarkastelemalla löydettiin kriteereiksi paperin sävy 

eli kromaattisuuskoordinaatit a* (ensimmäinen kriteeri) ja b* (toinen kriteeri), paperin 

vaaleus L* (kolmas kriteeri) ja painojäljen kiilto (neljäs kriteeri). Paperin kromaattisuuskoordinaatit 

korreloivat keskenään, paperin vaaleus ja paperin kromaattisuuskoordinaatti 

b* korreloivat. Kriteereinä voidaan pitää painojäljen kiiltoa ja paperin 

vaaleutta. 

Taulukossa 51 on testihenkilöiden käyttämät painokertoimet. Taulukosta nähdään, että 

yksi testihenkilö on käyttänyt kolmea kriteeriä, kolme kahta kriteeriä ja kolme yhtä 

kriteeriä. Kaikkia kriteerejä, paperin punaisuus, paperin sinisyys, paperin vaaleus ja 

painojäljen kiilto on käyttänyt 43 % testihenkilöistä. Mikään kriteereistä ei ollut 

ryhmän pääkriteeri. 


Kriteeri 


1 1,032 1,329 0,046 1,079 

2 1,258 0,623 1,257 0,671 

3 0,452 1,387 0,455 1,290 

4 1,133 0,034 1,565 0,516 

5 1,005 1,661 0,323 0,358 

6 0,149 0,027 1,110 1,657 

7 1,352 0,408 1,192 0,764 

Kuvassa 33 on tulos parivertailusta. Arvot on normalisoitu. Kuvasta nähdään, että 

testihenkilöt eivät ole olleet yksimielisiä parivertailussa. Miellyttävimmäksi paperiksi 

on koettu paperi 4 ja huonommiksi paperit 1 ja 8. Paperilla 4 oli korkea kiiltotaso ja 

sen painojäljen kiilto oli korkeimpia. Paperi 4 oli kiilloltaan tasainen. Paperi 1 oli 

63

kiiltävin paperi, jonka painojäljen kiilto oli alhaisimpia. Huulipuna oli paperissa täysin 

eri sävyinen ja värinen kuin muissa papereissa. Paperi 8 oli kiilloltaan epätasainen 

matta paperi, jonka painojäljen kiilto oli suurin. 



0 Paperi 8 0,1 0,2 Paperi 6 0,3 0,4 0,5 


Taulukossa 52 on tulos paremmuusvertailusta sekä Kendall’n yksimielisyystarkastelu. 

Kendall’n tarkastelussa on käytetty riskitasoa α=0,95. Taulukosta nähdään, että testihenkilöt 

eivät olleet yksimielisiä paremmuusjärjestyksestä. 


Järjestys 





5. Paperi 7 

6. Paperi 2 

6. Paperi 3 

8. Paperi 8 

Testihenkilöiden kommentit koskivat paperin kiiltoa ja sävyä. Testihenkilöistä 57 % 

piti mattapaperista ja 43 % kiiltävästä paperista, muutama huomautti epätasaisen kiillon 

häiritsevän. Kaikkia miellytti “vähän sävytetty”, ei “täysin valkoinen paperi”. 

Yli 50-vuotiaille kuluttajille testit olivat vaikeita. Pari- ja paremmuusvertailuissa 

testihenkilöt eivät olleet yksimielisiä. 


Ryhmään 2 kuului kymmenen nuorta kuluttajaa, joista yhden vastaukset poistettiin 

MDS-analyysiajoista puutteellisten vastausten vuoksi. Taulukossa 53 on log-likelihood-tarkastelu, 


64




arvo -arvo 

0 -383,237 

1 -343,516 (8-1) = 7 79,442 24,3 Tosi 

2 -333,388 (8-2) = 6 20,256 22,5 Tosi 

3 -278,113 (8-3) = 5 110,550 20,5 Tosi 

4 -249,654 (8-4) = 4 56,918 18,5 Tosi 

Taulukko 54. Korrelaatiotarkastelut sarjalla 4, ryhmällä 2 (pj = painojälki, pap = 

paperi). 



karheus -0,061 0,735 -0,302 0,686 0,021 -0,001 0,672 0,092 0,120 

(pap) 

a*(pap) 0,495 -0,730 0,644 -0,871 0,510 0,441 -0,795 0,218 -0,611 

b*(pap) -0,153 0,158 -0,206 0,340 -0,737 -0,203 0,198 -0,484 0,783 

c*(pap) 0,260 -0,295 0,331 -0,476 0,709 0,290 -0,342 0,436 -0,772 

h*(pap) -0,295 0,239 -0,282 0,124 0,776 -0,209 0,258 0,653 -0,711 

b*(pj) -0,379 0,764 -0,372 0,345 0,480 -0,358 0,404 0,176 -0,563 

c*(pj) 0,359 -0,711 0,335 -0,276 -0,491 0,346 -0,335 -0,174 0,587 

Log-likelihood-tarkastelu tukee yli neljän dimension käyttöä, korrelaatiotarkasteluiden 

mukaan tulisi käyttää kahta dimensiota. Tilastollisesti merkittäviä korrelaatioita 

löydettiin testihenkilöiden havaintojen ja seuraavien paperista mitattujen 

ominaisuuksien välille: paperin karheus, paperin kromaattisuuskoordinaatit a* ja b* 

(3- ja 4-dimensioajoista), paperin kylläisyys (3- ja 4-dimensioajoista), paperin sävy (3- 

ja 4-dimensioajoista), painojäljen sinisyys (b*-arvo) ja painojäljen kylläisyys. Paperin 

kiillon ja karheuden välillä oli merkittävä korrelaatio. Myös paperin kiilto ja 

painojäljen kromaattisuuskoordinaatti b* korreloivat. Testihenkilöiden käyttäminä 

kriteereinä voidaan pitää paperin kiiltoa ja sävyä. Konfiguraatioestimaatteja (liite 7) 

tarkastelemalla löydettiin kriteereiksi paperin kiilto (toinen kriteeri) ja paperin kromaattisuuskoordinaatti 

a* (ensimmäinen kriteeri). 

Taulukossa 55 on testihenkilöiden käyttämien kriteerien painokertoimet. Taulukosta 

nähdään, että testihenkilöt ovat käyttäneet yhtä dimensiota arvioinneissa. Testihenkilöistä 

44 % on käyttänyt ensimmäistä kriteeriä, paperin punaisuutta ja 56 % toista 

kriteeriä, paperin kiiltoa. 

65


Kriteeri 

Testihenkilö 1. 2. 

1 0,797 1,168 

2 0,017 1,414 

3 0,010 1,414 

4 1,414 0,001 

5 1,414 0,002 

6 0,671 1,245 

7 1,378 0,320 

8 0,021 1,414 

9 1,414 0,002 

Kuvassa 34 on tulos parivertailusta. Papereiden saamia arvoja ei ole normalisoitu, 

koska kaikkien testihenkilöiden mielestä esim. paperi 8 oli miellyttävämpi kuin 

paperi 1. Kuvasta nähdään, että paperi 8 on miellyttänyt testihenkilöitä eniten ja 

paperi 1 on ollut selvästi huonompi kuin muut. Paperi 8 oli kiilloltaan epätasainen 

mattapaperi, jonka vaaleus oli korkein ja sävy sinertävä. Painojäljen kiilto oli korkein 

tällä paperilla. Paperi 1 oli kiiltävin paperi, vaaleudeltaan keskitasoa, mutta 

painojäljen väriarvot olivat aivan eri luokkaa kuin muilla papereilla /vrt. kuva 24/. 

Testihenkilöitä ei parivertailun mukaan häirinnyt kiillon epätasaisuus. 

Paperi 7 


0 Paperi 1 0,1 0,2 0,3 Paperi 3 0,4 Paperi 2 0,5 0,6 


Taulukossa 56 on papereiden paremmuusjärjestys ja Kendall’n yksimielisyytarkastelu. 

Tarkastelussa on käytetty riskitasoa α=0,995 ja sen mukaan testihenkilöt olivat yksimielisiä 

paremmuusjärjestyksestä. Paremmuusvertailussa miellyttävin ja huonoin 

paperi ovat yhdenmukaiset parivertailun tulosten kanssa. 


Järjestys 

1. Paperi 8 





7. Paperi 3 

7. Paperi 7 

8. Paperi 1 

Testihenkilöiden kommentit koskivat paperin kiiltoa ja sävyä. Noin puolet piti mattapaperia 

miellyttävänä ja puolet kiiltävää. Kaksi testihenkilöä piti kellertävästä paperista, 

neljää miellytti “puhtaan valkoinen” paperi ja muutama huomatti, ettei 

66

sinertävän valkoinen paperi ollut miellyttävän näköinen. Testihenkilöiden 

mieltymykset olivat erilaisia. 

9.4.3 Ryhmä 3, painoalan ammattilaiset 

Ryhmään kolme kuului yhdeksän Helsinki Media painon ammattilaista. Testihenkilöt 

olivat diplomi-insinöörejä, insinöörejä ja myyntialan ammattilaisia. Taulukossa 57 on 

log-likelihood-tarkastelu, taulukossa 58 korrelaatiotarkastelut. 





arvo -arvo 

0 -377,205 

1 -335,515 (8-1) = 7 83,380 24,3 Tosi 

2 -270,806 (8-2) = 6 129,418 22,5 Tosi 

3 -241,638 (8-3) = 5 58,336 20,5 Tosi 

4 -222,471 (8-4) = 4 38,334 18,5 Tosi 



Kiilto 0,393 -0,893 0,059 -0,894 -0,054 0,078 -0,911 -0,116 -0,025 

(pap) 

Luminanssi 

-0,718 0,022 -0,743 0,161 0,514 -0,744 0,175 0,507 0,147 

Ry 

L*(pap) -0,716 0,008 -0,737 0,156 0,507 -0,744 0,167 0,506 0,139 


0,474 -0,771 0,182 -0,749 -0,191 0,181 -0,780 -0,204 -0,110 

Sekä log-likelihood- että korrelaatiotarkastelujen mukaan tulisi käyttää neljää dimensiota. 

Tilastollisesti merkitseviä korrelaatioita löydettiin tällöin paperin kiillon, luminanssin 

Ry, luminanssin L* ja kiillon tasaisuuden kanssa. Konfiguraatioestimaatteja 

(liite 7) tarkastelemalla löydettiin kriteereiksi paperin luminanssi L* (ensimmäinen 

kriteeri), paperin kiilto (toinen kriteeri), paperin luminanssi Ry (kolmas kriteeri) ja 

kiillon tasaisuus (neljäs kriteeri). Paperin luminanssi L* ja luminanssi Ry korreloivat 

keskenään. 

Taulukossa 59 on testihenkilöiden painokertoimet eri dimensioajoissa. Taulukosta 

nähdään, että 56 % testihenkilöistä on käyttänyt kahta kriteeriä ja 44 % yhtä. 

Ensimmäistä kriteeriä, paperin luminanssia L* käytti 56 % testihenkilöistä, toista 

kriteeriä, paperin kiiltoa käytti 44 % testihenkilöistä, kolmatta kriteeriä 33 % 

testihenkilöistä ja neljättä kriteeriä kiillon tasaisuutta 22 % testihenkilöistä. Kiillon 

taso ja paperin vaaleus olivat tärkeämpiä kriteerejä kuin kiillon tasaisuus. 

67

Taulukko 59. Testihenkilöiden painokertoimet eri ominaisuuksille sarjalla 4, ryhmällä 

3. 

Kriteeri 


1 0,800 0,567 0,396 1,697 

2 0,132 0,164 0,487 1,928 

3 1,230 1,236 0,042 0,980 

4 1,091 1,142 0,946 0,782 

5 0,096 0,613 1,901 0,015 

6 1,627 1,063 0,010 0,475 

7 1,334 1,244 0,691 0,443 

8 0,068 1,509 1,310 0,022 

9 1,097 0,702 1,380 0,631 

Kuvassa 35 on parivertailutulokset. Papereiden saamia arvoja ei ole normalisoitu, 

koska kaikki testihenkilöt pitivät paperia 8 miellyttävämpänä kuin paperia 5. Kuvasta 

nähdään, että paperi 8 on ollut miellyttävin ja paperi 1 huonoin. Paperi 3 on ollut 

myös miellyttävä, muut paperit sijoittuivat keskelle asteikkoa lähes samoin pistein. 

Paperi 8 oli kiilloltaan tasainen mattapaperi, jolla oli suurin painojäljen kiilto. Paperin 

luminanssi L* oli korkea. Painojäljen luminanssi L* oli pienin. Paperi 1 oli kiilloltaan 

epätasainen, kiiltotasoltaan kiiltävin paperi, jossa painojäljen kiilto oli vähäistä. 

Painojäljen värillisyys oli täysin muista poikkeava /vrt. kuva 24/. Testihenkilöiden 

kommenttien mukaan painojälki tällä paperilla oli “luonnoton”. Paperille 1 painetun 

painojäljen vaaleus oli suurin. Paperin 1 vaaleus oli pienempi kuin paperin 8. Paperi 3 

oli kiilloltaan epätasainen, keskikiiltävä paperi, jonka painojälki oli mattainen. Paperin 

vaaleus oli paperilla 3 keskitasoa. Paperin sinisyys oli em. paperien välistä. 

Miellyttävä paperi oli kiilloltaan epätasainen. Paperin kiiltotaso ja vaaleus olivat 

pääkriteerejä. Parivertailutulokset tukevat painokertoimista saatuja tuloksia. 

Paperi 1 

Paperi 6 


0 0,1 0,2 Paperi 70,3 Paperi 40,4 0,5 0,6 0,7 


Taulukossa 60 on tulos paremmuusvertailusta. Riskitasona on käytetty α=0,975. 

Kendall’n yksimielisyystarkastelun mukaan testihenkilöt olivat yksimielisiä 

paremmuusjärjestyksestä. Paremmuusvertailutulos tukee parivertailutulosta. 

68


Järjestys 





5. Paperi 4 

6. Paperi 6 

7. Paperi 7 

8. Paperi 1 

Testihenkilöiden kommentit koskivat paperin kiiltoa ja väriä. Kahdeksaa testihenkilöä 

miellytti mattapaperi, vaikka he huomauttivatkin, että tälläisen tuotteen tyyliin kyllä 

kuuluu kiiltävä paperi. Väriltään paperin pitäisi suurimman osan mielestä olla korkean 

vaaleuden omaava.. Muutaman testihenkilön mielestä paperin pitäisi olla “vähän 

sävytetty”, “kellertävä”. Sinertävästä paperista kukaan ei pitänyt. 

9.4.4 Ryhmä 4, paperialan ammattilaiset 

Ryhmään neljä kuului kahdeksan Metsä-Serlan Äänekosken taidepainopaperitehtaan 

ammattilaista. Testihenkilöt olivat käyttö- ja tutkimuslaboratorion henkilökuntaa sekä 

tuotannosta vastaavia henkilöitä. MDS-ajoista poistettiin yhden testihenkilön tulokset, 

koska hänen vastaustensa sisäinen korrelaatio oli negatiivinen. Taulukossa 61 on loglikelihood-tarkastelu, 






arvo -arvo 

0 -336,628 

1 -298,580 (8-1) = 7 76,096 24,3 Tosi 

2 -275,797 (8-2) = 6 45,566 22,5 Tosi 

3 -224,807 (8-3) = 5 101,980 20,5 Tosi 

4 -182,058 (8-4) = 4 85,498 18,5 Tosi 



Kiilto(pap) -0,250 -0,798 -0,061 -0,817 -0,476 -0,638 -0,381 0,565 0,145 

ISO-vaaleus(pap) 

0,415 0,486 0,303 0,749 -0,078 0,639 0,110 -0,350 -0,087 

Luminanssi 

0,307 0,061 0,335 0,665 -0,420 0,456 -0,769 -0,225 -0,357 

Ry (pap) 


-0,226 -0,682 -0,051 -0,712 -0,277 -0,701 -0,315 0,440 -0,226 

Log-likelihood-tarkastelu tukee yli neljän dimension käyttöä. Korrelaatiotarkastelut 

tukevat kolmen dimension käyttöä. Korrelaatioita löydettiin testihenkilöiden 

havaintojen ja seuraavien ominaisuuksien välille: paperin kiilto, kiillon tasaisuus ja 

paperin vaaleus. Konfiguraatioestimaateista (liite 7) löydettiin kriteereiksi kiillon 

69

tasaisuus (ensimmäinen kriteeri), paperin kiilto (toinen kriteeri) ja paperin vaaleus L* 

(kolmas kriteeri). 


nähdään, että 43 % testihenkilöistä on käyttänyt kahta kriteeriä, ja 57 % yhtä kriteeriä. 

Ensimmäistä kriteeriä, kiillon tasaisuutta on käyttänyt 29 %, toista kriteeriä, paperin 

kiiltoa 71 % ja kolmatta kriteeriä, paperin vaaleutta 42 %. Kiiltotaso oli 

testihenkilöille tärkeämpää kuin kiillon tasaisuus. 

Taulukko 63. Testihenkilöiden painokertoimet eri ominaisuuksille sarjalla 4, 

ryhmällä 4. 

Kriteeri 


1 0,010 1,097 1,340 

2 1,732 0,013 0,013 

3 1,262 1,144 0,313 

4 0,990 1,153 0,832 

5 0,892 1,211 0,859 

6 0,675 1,155 1,100 

7 0,414 0,598 1,572 


pitivät mm. paperia 8 miellyttävämpänä kuin paperia 2. Kuvasta nähdään, 

että paperit 6 ja 1 ovat olleet miellyttävimpiä ja paperi 7 huonoin. Miellyttävien papereiden 

kiilto oli korkea ja vaaleus keskitasoa. Paperin kiilto oli tasainen. Paperi 7 oli 

mattapaperi, jonka kiilto oli epätasainen. Paperin 7 vaaleus oli pieni. 

Paperi 7 Paperi 2 Paperi 3 Paperi 5 Paperi 4 Paperi 8 Paperi 6 

0 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5 0,6 0,7 Paperi 1 0,8 



on käytetty riskitasoa α=0,975. Tarkastelun mukaan testihenkilöt olivat yksimielisiä 

paremmuusjärjestyksestä. Paremmuusvertailutulos tukee parivertailutulosta. 

70


Järjestys 

1. Paperi 6 





6. Paperi 3 

7. Paperi 2 

8. Paperi 7 

Testihenkilöiden kommentit koskivat paperin kiiltoa, kiillon tasaisuutta ja paperin 

sävyä. Kuusi seitsemästä testihenkilöstä piti mattapaperia miellyttävänä. 

Paperisarjassa kuitenkin mattapapereilla oli epätasainen kiilto. Tämän vuoksi 

testihenkilöt valitsivat kiiltävän paperin miellyttävämmäksi kuin mattapaperin. Kaksi 

testihenkilöistä piti sävyltään kellertävästä, kaksi sinertävästä ja muut eivät paperin 

sävyä kommentoineet. Testihenkilöiden kommentit tukevat pari- ja 

paremmuusvertailutuloksia. 

9.4.5 Ryhmä 6, keskieurooppalaiset opiskelijat 

Ryhmässä 6 oli viisi keskieurooppalaista opiskelijaa ja tutkijaa, yksi amerikkalainen 

opiskelija ja yksi nigerialainen opiskelija. MDS-analyysi-tulokset jouduttiin 

hylkäämään suurimmalta osalta testihenkilöistä, koska tulokset eivät olleet loogisia. 

Tässä kappaleessa käsitellään kuitenkin pari- ja paremmuusvertailutulokset. 

Kuvassa 37 on tulos parivertailusta. Arvoja ei ole normalisoitu, koska kaikki 

testihenkilöt pitivät mm. paperia 8 miellyttävämpänä kuin paperia 1. Kuvasta 

nähdään, että testihenkilöt eivät olleet yksimielisiä, paperit 6, 8, 2 ja 3 on valittu 

parhaimmiksi. Yhtä paperia yli muiden ei ole. Huonoimmaksi paperiksi testihenkilöt 

valitsivat paperin 1. Paperi 1 oli kiiltävin, mutta painojälki oli usean mielestä luonnoton. 

Paperi 5 


Paperi 3 

Paperi 8 

0 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5 Paperi 20,6 Paperi 6 0,7 


Tulos paremmuusvertailusta on taulukossa 65. Kendall’n yksimielisyystarkastelussa 


paremmuusjärjestyksestä. Tulos tukee huonommaksi valitun paperin osalta parivertailutuloksia. 

Testihenkilöiden kommenttien mukaan kiillon tasaisuus oli tärkeää, mattapaperi 

miellytti muutamaa. 

71


Järjestys 

1. Paperi 6 





6. Paperi 4 

7. Paperi 7 

8. Paperi 1 

9.4.6 Ryhmä 7, aasialaiset opiskelijat 

Ryhmään seitsemän kuului kymmenen aasialaista kuluttajaa, joista yhdeksän oli 

kiinalaista ja yksi turkkilainen. Taulukossa 66 on log-likelihood-tarkastelu ja 





arvo -arvo 

0 -455,539 

1 -442,565 (8-1) = 7 25,948 24,3 Tosi 

2 -399,320 (8-2) = 6 86,490 22,5 Tosi 

3 -375,868 (8-3) = 5 46,904 20,5 Tosi 

4 -368,736 (8-4) = 4 14,264 18,5 Epätosi 

Sekä log-likelihood- että korrelaatiotarkastelut tukevat kolmen dimension käyttöä. 

Testihenkilöiden havaintojen ja seuraavien paperista mitattujen ominaisuuksien välille 

löydettiin tilastollisesti merkitseviä korrelaatioita: painojäljen mustan osavärin densiteetti, 

paperin luminanssi L*, paperin kromaattisuuskoordinaatit a* ja b*, paperin kylläisyys 

ja painojäljen kiilto (4-dimensioajosta). Konfiguraattiestimaatteja (liite 7) tarkastelemalla 

käytetyiksi kriteereiksi löydettiin paperin kromaattisuuskoordinaatti b* 

(ensimmäinen kriteeri), paperin vaaleus L* (toinen kriteeri) ja painojäljen kiilto 

(kolmas kriteeri). Kolmas kriteeri olisi konfiguraatioestimaattien mukaan voinut olla 

myös painojäljen mustan osavärin densiteetti. Tulos on ilmeinen, koska painojäljen 

mustan osavärin densiteettimittaukset korreloivat hyvin painojäljen kiillon kanssa. 

Myös paperin kromaattisuuskoordinaatit a* ja b* korreloivat keskenään. Paperin 

kylläisyyden ja sinisyyden (b*-arvo) välillä oli merkittävä korrelaatio. 

72

Taulukko 67. Korrelaatiotarkastelut sarjalla 4, ryhmällä 7 (pap = paperi, pj = painojälki). 



D (Hp/m) -0,135 -0,304 -0,050 -0,533 0,719 -0,073 -0,645 0,478 0,587 

Kiilto (pj) 0,230 -0,575 0,349 -0,655 0,609 0,310 -0,787 0,358 0,447 

L* (pap) 0,250 0,408 -0,093 0,909 0,029 0,405 0,501 0,154 0,179 

a* (pap) 0,350 -0,878 0,532 -0,743 0,066 0,424 -0,748 -0,147 0,394 

b* (pap) 0,216 0,807 -0,028 0,860 0,169 0,641 0,383 0,758 -0,491 

c* (pap) -0,085 -0,864 0,160 -0,876 -0,122 0,028 -0,700 -0,345 0,618 

h* (pap) -0,645 -0,531 -0,447 -0,671 -0,425 -0,536 -0,338 -0,567 0,654 


nähdään, että kukin testihenkilö on käyttänyt täysin vain yhtä kriteeriä 

arvioinneissaan. Testihenkilöistä 40 % on käyttänyt ensimmäistä kriteeriä, paperin 

sinisyyttä, 30 % toista kriteeriä paperin vaaleutta ja 30 % kolmatta kriteeriä, 

painojäljen kiiltoa. 

Taulukko 68. Testihenkilöiden painokertoimet eri ominaisuuksille sarjalla 4, ryhmällä 7. 

Kriteeri 


1 1,538 0,797 0,026 

2 1,368 0,419 0,976 

3 1,732 0,027 0,019 

4 0,021 0,323 1,701 

5 0,022 1,732 0,004 

6 0,582 1,601 0,313 

7 0,248 1,593 0,633 

8 0,136 0,054 1,726 

9 1,516 0,826 0,142 

10 0,204 0,543 1,632 

Tulos parivertailusta on kuvassa 38. Arvot on normalisoitu. Testihenkilöt olivat yksimielisiä 

siitä, että paperi 1 oli huonoin. Miellyttävimmän paperin valinta on tuottanut 

ryhmän sisällä vaikeuksia. Mielyttävimmäksi on valittu paperi 5. Paperi 5 oli 

kiilloltaan tasainen puolikiiltävä paperi, vaaleudeltaan keskitasoa ja sävyltään hieman 

kellertävän sävyinen. Paperi 1 oli kiilloltaan tasainen, kiiltävin, vaaleudeltaan 

vaaleimpia ja painojäljen densiteetti ja väri erosi muista merkittävästi /vrt. kuva 24/. 

Paperi 1 

Paperi 7 Paperi 2 Paperi 6 Paperi 8 Paperi 5 

Paperi 3 

0 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5 0,6 Paperi 4 0,7 0,8 




paremmuusjärjestyksestä. Paremmuusvertailutulos tukee parivertailutulosta huonoimman 

paperin osalta. Miellyttävimmän paperin valinta on tuottanut ryhmälle 

vaikeuksia. 

73

Taulukko 69. Tulos paremmusvertailusta sarjalla 4, ryhmällä 7. 

Järjestys 

1. Paperi 8 





6. Paperi 3 

7. Paperi 4 

8. Paperi 1 

Testihenkilöiden kommentit koskivat paperin kiiltoa ja sävyä. Testihenkilöistä 60 % 

kommentoi kiiltoa, heistä 33 % piti keskikiiltävästä, yksi kiiltävästä, yksi kommentoi 

vain kiillon tasaisuutta ja 33 % mielestä kiillolla ei ole merkitystä miellyttävyyden 

suhteen. Sävyä kommentoi 80 % testihenkilöistä. Heistä 75 % miellytti “vaalea” 

paperi ja 25 % “tummempi”, “kellertävämpi”. 

9.4.7 Ryhmien välinen vertailu 

Sarjan 4 papereissa vaihteli paperin kiilto, paperin kiillon tasaisuus, paperin vaaleus ja 

paperin sävy. Yli 50-vuotiaat kuluttajat kiinnittivät huomionsa paperin vaaleuteen, 

sävyyn ja painojäljen kiiltoon. Pari- ja paremmuusvertailussa testihenkilöt eivät olleet 

yksimielisiä paperin miellyttävyydestä. Testihenkilöitä miellytti vähän sävytetty 

paperi. Kiillon suhteen testihenkilöt eivät päässet yksimielisyyteen. 

Nuoret kuluttajat kiinnittivät huomionsa paperin sävyyn ja kiiltoon. Testihenkilöiden 

kommenttien mukaan testihenkilöiden mieltymykset olivat erilaisia. Pari- ja paremmuusvertailutulosten 

perusteella nuoret kuluttajat pitivät matasta valkoisesta, vähän 

sinertävästä paperista, jolle painetun painojäljen kiilto oli korkea. Kommenttien mukaan 

testihenkilöt eivät kuitenkaan päässeet kiillon ja sävyn suhteen yksimielisyyteen. 

Painoalan ammattilaiset kiinnittivät huomionsa paperin vaaleuteen, paperin kiiltoon ja 

kiillon tasaisuuteen. Testihenkilöitä miellytti vaalea, mattapaperi, jonka painojälki oli 

kiiltävä. Paperin kiiltotaso ja vaaleus olivat tärkeämpiä kriteerejä kuin kiillon 

tasaisuus. 

Paperialan ammattilaiset kiinnittivät huomionsa paperin kiiltoon, kiillon tasaisuuteen 

ja paperin vaaleuteen. Testihenkilöt pitivät kiillon tasaisuutta tärkeänä, tämän vuoksi 

kiiltävä paperi oli heistä miellyttävin. Paperin vaaleus ei ollut niin tärkeä kriteeri kuin 

paperin kiillon tasaisuus. Kuitenkin vaaleampi paperi oli testihenkilöistä 

miellyttävämpi kuin tumma. Kaikien testien tulokset tukivat toisiaan painoalan 

ammattilaisryhmällä. 

Keski-eurooppalaisille kuluttajille testit olivat vaikeita. Testihenkilöt olivat 

yksimielisiä vain siitä, että kiiltävin paperi, jolla painojälki oli “luonnoton” oli 

huonoin paperi. 

Aasialaiset kuluttajat kiinnittivät huomionsa paperin vaaleuteen ja sinisyyteen sekä 

painojäljen kiiltoon. Kiillon suhteen testihenkilöt eivät päässeet yksimielisyyteen 

74

miellyttävästä paperista, kiilto ei vaikuttanut jokaisen testihenkilön arviointiin. 

Testihenkilöitä miellytti hieman kellertävän sävyinen paperi. 

Suomalaiset kuluttajat kiinnittivät huomionsa paperin kiiltoon ja paperin sävyyn. Ammattilaisille 

oli tärkeää myös kiillon tasaisuus. Paperialan ammattilaisille kiillon 

tasaisuus oli pääkriteeri, painoalan ammattilaisille toissijainen. Aasialaisille 

kuluttajille paperin kiilto ei ollut yhtä tärkeää kuin paperin sävy. 

Suomalaisia kuluttajia ja painoalan ammattilaisia miellytti vaalea, mattapaperi. 

Paperialan ammattilaisia miellytti vaalea, kiiltävä paperi, koska kiiltävät paperit olivat 

kiilloltaan tasaisia. Aasialaisia kuluttajia miellytti kellertävän sävyinen paperi. 

9.5 Sarja 5, kosketeltavuussarja 

Sarjassa 5 tutkittiin paperin kosketeltavuutta päällystämällä papereita lakalla. 

Testihenkilöt tekivät testit sokkotestinä eli he eivät nähneet papereita vaan saivat vain 

koskea niitä. 

Sarjan viisi teki 17 opiskelijaa. Kaksi testihenkilöä jouduttiin karsimaan MDS-ajoista 

vastausten huonon sisäisen korrelaation vuoksi, testihenkilöiden vastaukset eivät 

olleet loogisia. Taulukossa 70 on log-likelihood-tarkastelu ja taulukossa 71 

korrelaatiotarkastelut. 

Taulukko 70. Log-likelihood-tarkastelut sarjalla 5. 

Taulukko 71. Korrelaatiotarkastelut sarjalla 5. 



arvo -arvo 

0 -530,938 

1 -491,178 (7-1) = 6 79,520 22,5 Tosi 

2 -452,144 (7-2) = 5 78,068 20,5 Tosi 

3 -410,604 (7-3) = 4 83,080 18,5 Tosi 

4 -368,971 (7-4) = 3 83,266 16,3 Tosi 



Pintaenergia 

0,442 0,144 0,336 0,519 0,439 0,220 0,436 0,705 -0,432 

Liikekitka 

0,676 -0,849 0,761 -0,481 0,128 0,693 -0,613 0,461 0,053 

Jäykkyys -0,479 0,176 -0,548 -0,703 -0,056 -0,663 -0,605 -0,033 0,127 

Paksuus -0,618 0,264 -0,440 -0,226 -0,918 -0,269 -0,313 -0,864 -0,403 

Log-likelihood-tarkastelu tukee neljän dimension käyttöä. Korrelaatiotarkastelujen 

mukaan tulisi käyttää kolmea dimensiota. Testihenkilöiden havaintojen ja seuraavien 

paperista mitattujen ominaisuuksien välille löydettiin korrelaatio: paperin 

liikekitkakerroin, paperin jäykkyys, paperin paksuus ja paperin pintaenergia 

(4-dimensioajo). Lepo- ja liikekitkakertoimien välinen korrelaatio oli 0,819. 

Konfiguraatioestimaatteja (liite 7) tarkastelemalla testihenkilöiden käyttämiksi 

kriteereiksi löydettiiin paperin paksuus (ensimmäinen kriteeri), paperin jäykkyys 

(toinen kriteeri) ja paperin liikekitkakerroin (kolmas kriteeri). 

75


nähdään, että 53 % testihenkilöistä on käyttänyt yhtä kriteeriä ja 47 % testihenkilöistä 

on käyttänyt kahta kriteeriä arvioinneissaan. Ensimmäistä kriteeriä, paperin paksuutta 

on käyttänyt 41 % testihenkilöistä, toista kriteeriä, paperin jäykkyyttä 59 % testihenkilöistä 

ja 47 % testihenkilöistä käytti kolmatta kriteeriä, paperin liikekitkakerrointa. 

Taulukko 72. Testihenkilöiden käyttämät painokertoimet sarjalla 5. 

Kriteeri 


1 1,150 1,295 0,010 

2 1,453 0,006 0,942 

3 0,399 1,213 1,171 

4 1,732 0,012 0,007 

5 0,487 1,150 1,201 

6 0,546 1,636 0,159 

7 0,275 1,493 0,833 

8 0,407 1,004 1,352 

9 1,199 0,648 1,069 

10 0,789 1,076 1,104 

11 0,204 1,081 1,338 

12 1,438 0,421 0,869 

13 1,503 0,108 0,854 

14 0,260 0,031 1,712 

15 0,284 1,157 1,257 

16 1,562 0,092 0,743 

17 0,791 1,525 0,223 

Kuvassa 39 on tulos parivertailusta. Arvot on normalisoitu. Kuvasta nähdään, että 

paperi 2 on ollut ylivoimaisesti miellyttävin paperi ja paperit 3 ja 6 huonoimmat. 

Paperi 6 on post-hoc-estimaattien (liite 6) mukaan helpoiten erotettavissa muista 

papereista, joten sen huonoimmuus on selvää. Paperi 2 oli taidepainopaperi (Gallerie 

Silk), joka omasi toiseksi suurimman pintaenergian, korkeimman polaarisuuden, 

pienen karheuden ja suuret kitkakertoimet. Paperi 6 oli öljypohjaisella kiiltolakalla 

päällystetty paperi, jota testihenkilöt kutsuivat tahmeaksi. Sen pintaenergia oli 

keskitasoa, mutta polaarisuus huomattavasti pienempi kuin muilla papereilla. 

Lepokitkakerroin oli paperilla 6 keskitasoa, liikekitka toiseksi pienin. Paperilla 6 oli 

huomattavan pieni karheus. Paperi 3 oli vesipohjaisella mattalakalla päällystetty 

pienen pintaenergian omaava paperi. Polaarisuus oli paperilla 3 samaa luokkaa kuin 

paperilla 2. Sekä liike- että lepokitkakertoimet olivat paperilla kolme huomattavasti 

pienemmät kuin muilla papereilla. Karheus ja jäykkyys olivat keskitasoa. Paperien 2, 

3 ja 6 paksuus oli samaa luokkaa. Miellyttävällä paperilla oli suuri liikekitkakerroin, 

huonolla paperilla pieni. 

Paperi 3 


0 Paperi 6 0,2 0,4 0,6 Paperi 7 0,8 1 1,2 1,4 


76


on käytetty riskitasoa α=0,995. Tarkasteluiden mukaan testihenkilöt olivat 

yksimielisiä paremmuusjärjestyksestä. Paremmuusvertailutulos tukee 

parivertailutulota. 

Taulukko 73. Tulos paremmuusvertailusta sarjalla 5. 

Järjestys 





5. Paperi 5 

6. Paperi 3 

7. Paperi 6 

Testihenkilöiden kommentit koskivat paperin “tahmeutta”, kiiltoa, karheutta, sileyttä, 

jäykkyttä ja pehmeyttä. “Tahmean” koki yksi testihenkilö miellyttäväksi, hän assosioi 

sen hienoon korkealaatuiseen julkaisuun. Muut testihenkilöt pitivät “tahmeutta” 

huonona. “Kiiltävän tuntuisesta” paperista piti 2 testihenkilöä ja “matan tuntuisesta” 

7. Pieni karheus oli seitsemän testihenkilön mielestä hyvä, kahden mielestä huono. 

Viiden testihenkilön mukaan hieman jäykkä paperi tuntui miellyttävältä. Papereita 

kuvattiin myös sanoin “jauhomainen”, “tarraava”, “muovimainen”, “liukas”. 

Testihenkilöiden kommentit tukevat parivertailutulosta. 

9.6 Sarja 6, blanko paperi 

Sarjassa 6 käytettiin samoja papereita kuin sarjoissa 3 ja 4. Sarjan 6 paperit olivat 

blankkoja. Sarjan teki yhdeksän opiskelijaa. Log-likelihood-tarkastelu on taulukossa 

74 ja korrelaatiotarkastelut taulukossa 75. 

Taulukko 74. Log-likelihood-tarkastelu sarjalla 6. 



arvo -arvo 

0 -425,482 

1 -360,235 (8-1) = 7 130,494 24,3 Tosi 

2 -312,102 (8-2) = 6 96,266 22,5 Tosi 

3 -274,652 (8-3) = 5 74,900 20,5 Tosi 

4 -247,009 (8-4) = 4 55,286 18,5 Tosi 

Taulukko 75. Korrelaatiotarkastelut sarjalla 6. 



Karheus 0,343 -0,449 0,055 -0,527 -0,022 0,052 -0,419 -0,108 -0,731 

(pap) 

Kiilto -0,479 0,124 -0,208 0,343 0,336 -0,249 0,200 0,025 0,943 

(pap) 

a*(pap) 0,325 0,893 0,451 0,648 -0,482 0,512 0,674 0,065 0,208 

c*(pap) 0,591 0,738 0,649 0,413 -0,358 0,677 0,406 0,366 -0,201 

h*(pap) 0,707 0,228 0,736 -0,086 0,040 0,688 -0,179 0,567 -0,378 

77

Sekä log-likelihood-että korrelaatiotarkastelut tukevat yli neljän dimension käyttöä. 

Korrelaatioita löydettiin testihenkilöiden havaintojen ja seuraavien paperista 

mitattujen ominaisuuksien välille: paperin karheus, paperin kiilto, kaksidimensioajosta 

paperin kromaattisuuskoordinaatti a*, paperin sävy ja paperin 

kylläisyys. Paperin kiillon ja karheuden välinen korrelaatio oli - 0,815, paperin sävyn 

ja paperin kylläisyyden välinen korrelaatio oli 0,778. Konfiguraatioestimaatteja (liite 

7) tarkastelemalla testihenkilöiden kriteereiksi löydettiin paperin vaaleus L* 

(ensimmäinen kriteeri), paperin kromaattisuuskoordinaatit b* (toinen kriteeri) ja a* 

(kolmas kriteeri) ja paperin kiilto (neljäs kriteeri). Paperin 

kromaattisuuskoordinaattien välillä on merkittävä korrelaatio, joten niitä ei voida pitää 

erillisinä kriteereinä. Myös paperin vaaleuden ja paperin sinisyyden (b*) välillä on 

merkittävä korrelaatio. 


nähdään, että yksi testihenkilö on käyttänyt kolmea kriteeriä, 33 % kahta ja 56 % yhtä. 

Ensimmäistä kriteeriä, paperin vaaleutta käytti 33 % testihenkilöistä, toista kriteeriä 

paperin sinisyyttä 33 % testihenkilöistä, kolmatta kriteeriä, paperin punaisuutta 44 % 

testihenkilöistä ja neljättä kriteeriä, paperin kiiltoa 33 % testihenkilöistä. 

Taulukko 76. Testihenkilöiden käyttämät painokertoimet eri ominaisuuksille sarjalla 

6. 

Kriteeri 


1 1,144 1,127 0,529 1,069 

2 0,790 1,837 0,010 0,006 

3 0,922 0,499 1,646 0,437 

4 1,496 0,773 0,910 0,581 

5 0,427 0,542 0,545 1,796 

6 1,110 0,863 1,029 0,982 

7 0,776 0,729 1,150 1,243 

8 0,994 1,141 1,288 0,226 

9 0,987 0,798 0,919 1,243 


pitivät paperia 3 miellyttävämpänä kuin paperia 2. Parivertailussa paperi 3 on 

koettu miellyttävimmäksi ja paperi 1 huonoimmaksi. Paperi 3 oli keskikiiltävä, jonka 

vaaleus oli suuri. Paperi 1 oli kiiltävin paperi, sävyltään hieman harmaa. 

Paperi 2 



Paperi 6 

0 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5 0,6 0,7 0,8 




papereiden paremmuusjärjestyksestä. Paremmuusvertailu tukee parivertailutulosta. 

78

Taulukko 77. Tulos paremmuusvertailusta sarjalla 6. 

Järjestys 

1. Paperi 3 





6. Paperi 6 

7. Paperi 4 

8. Paperi 1 

Testihenkilöiden kommentit koskivat kiiltoa ja paperin sävyä. Yksi testihenkilö piti 

kiiltävää paperia miellyttävänä, loput pitivät mattapaperia miellyttävämpänä. 

Sävyltään miellyttävän näköinen paperi oli testihenkilöiden mielestä vaalea, 

sinertävyyden miellyttävyydestä testihenkilöt eivät olleet yksimielisiä. 

Testihenkilöiden kommentit tukevat pari- ja paremmuusvertailutuloksia. 

9.7 Sarjojen välinen vertailu 

Sarjoissa 1 ja 2 oli samat paperit, sarjan 1 testisivuna oli kuvapainotteinen aikakauslehden 

sivu ja sarjan 2 tekstipainotteinen aikakauslehden sivu. Testihenkilöt 

kiinnittivät huomionsa kummassakin sarjassa paperin kiiltoon ja paperin vaaleuteen. 

Vaalea mattapaperi koettiin kummassakin sarjassa miellyttäväksi. 

Sarjoissa 2 ja 3 oli eri paperit, mutta sama tekstipainotteinen painatus. Sarjaa 3 oli 

vaikeampi arvostella paremmuusvertailulla kuin sarjaa 2, vaikka sarjassa 2 oli 

enemmän papereita. Sarjan 3 testihenkilöt pitivät lämminsävyisestä paperista, sarjan 2 

testihenkilöt vaaleasta. Testihenkilöt olivat erimielisiä miellyttävästä paperista. 

Sarjoilla 3, 4 ja 6 oli samat paperit, mutta eri painatus. Sarja 3 oli tekstipainotteinen 

aikakauslehden sivu, sarja 4 huulipunamainos ja sarja 6 blanko sivu. Testihenkilöille 

oli huomattavasti helpompaa tehdä sarjat 4 ja 6 kuin sarja 3. Sarjassa 3 paperin osuus 

testisivun pinta-alasta oli paljon pienempi kuin sarjoissa 4 ja 6. Sarjojen 4 ja 6 

testihenkilöt pitivät vaaleasta mattapaperista, poikkeuksena sarjan 4 aasialaiset, jotka 

pitivät kellertävän sävyisestä paperista. 

Kaikissa testeissä testihenkilöt kiinnittivät pääasiassa huomionsa paperin kiiltoon ja 

sävyyn. Kaikissa testeissä testihenkilöt pitivät vaaleasta mattapaperista. 

9.8 Johtopäätökset 

Paperin miellyttävyyttä voidaan mitata. Ihmiset ovat hyvin erilaisia, joten 

mieltymyksetkin ovat erilaisia. Ammattilaiset katsovat painotuotetta kriittisemmin 

kuin kuluttaja. Ammattilaisten mielikuvaa ohjaa tekniset tiedot. Painoalan 

ammattilaisista vain yksi käytti koulutustaustaansa arvioinneissa, muut myönsivät 

tietyn tyyppisen paperin soveltuvan painotuotteeseen, tässä mainokseen soveltui 

kiiltävä paperi, mutteivat pitäneet ko. paperia kuitenkaan miellyttävänä. Herääkin 

79

kysymys, miksi tuotteen luonteeseen kuuluu sellainen paperi, joka ei kuluttajaa eikä 

ammattilaista miellytä. 

Erilaisuuden määrittäminen oli kuluttajille vaikeaa. Tämän vuoksi tulisi testihenkilöiden 

kanssa harjoitella ennen testin aloittamista kymmenellä parilla miten erilaisuus 

määritellään. Vasta tämän jälkeen suoritetaan testi. 

Yleisesti kuluttajia miellytti vaalea mattapaperi. Muutama kuluttaja piti kiiltävästä, 

koska he ilmeisesti assosioivat sen hienoon tuotteeseen. Paperin kiillon tasaisuus oli 

ammattilaisille tärkeämpää kuin kuluttajille. Aasilaisia kuluttajia miellytti 

kellertävämpi paperi kuin suomalaisia kuluttajia. Keski-eurooppalaisia miellytti 

“luonnollisen” näköinen painojälki. 

Painotuotteen miellyttävyys syntyy monien tekijöiden yhteisvaikutuksena. Tässä 

työssä tutkittiin vain paperin ja erilaisten sivujen vaikutusta miellyttävyyteen. 

Painotuotteen miellyttävyyttä pitäisikin tutkia myös koko tuotteen miellyttävyytenä. 

Aikakauslehdellä miellyttävyyteen vaikuttaa mm. tuotteen formaatti, painotapa, 

sidontatapa, sivujen layout ja asiasisältö. Lisäksi tuotteen kosketeltavuudella on 

merkitystä miellyttävyyteen. Tuotteen päällysteen tulisi olla sellainen, että kuluttajan 

tekisi mieli hypistellä sitä. 

Painotuotteen miellyttävyyttä on tulisi tutkia lisää. Tämän tutkimuksessa todettiin paperin 

ja painojäljen laadun vaihteluiden vaikuttavan miellyttävyyden arviointiin. Siksi 

näytteet kannattaisi painaa painokoneella, ettei kiillon epätasaisuutta esiintyisi. Näin 

voitaisiin kiinnittää paremmin huomio paperin ominaisuuksiin. Tässä työssä tutkittiin 

eri-ikäisten kuluttajien, painoalan ja paperialan ammattilaisten ja sekä kahden ulkolaisryhmän 

mieltymyksiä. Ketjuun olisi järkevää lisätä mainostajat. 

80

10 YHTEENVETO 

Paperin miellyttävyyttä ei kirjallisuuden pohjalta syntyneen käsityksen mukaan ole 

aikaisemmin tutkittu. Miellyttävyys syntyy useiden komponenttien 

yhteisvaikutuksena. Ihmiset ovat erilaisia, mieltymykset ovat erilaisia. Ihmiset aistivat 

miellyttävyyden kaikilla aisteillaan. Tässä työssä tehtiin visuaalisia- ja 

kosketeltavuustestejä, tavoitteena löytää tekijät, jotka vaikuttavat paperin ja 

painotuotteen miellyttävyytteen. Lisäksi tavoitteena oli saada selville onko eri ryhmien 

sisällä yhdenmukaisia mielipiteitä paperin ja painotuotteen miellyttävyydestä ja 

verrata niitä muiden ryhmien mielipiteisiin. 

Kirjallisuusosassa käsiteltiin paperin miellyttävyyttä psykologian näkökulmasta. Assosiaatioteorioiden 

mukaan ihmiset assosioivat miellyttävän asian johonkin edeltä tunnettuun 

miellyttävään kokemukseen. Lisäksi kirjallisuusosassa käsiteltiin niitä paperin 

ominaisuuksia, jotka todenäköisesti vaikuttavat paperin ja painotuotteen 

miellyttävyyteen. Paperin sävy, vaaleus ja kiilto on helposti havaittavissa. Paperin 

formaatio ja käyristyminen ovat tuotteen miellyttävyyteen vaikuttavia paperin 

ominaisuuksia. Kosketeltavuustestiin testattaviksi ominaisuuksiksi valittiin paperin 

pintaenergia, paperin kitka, paperin karheus ja paperin jäykkyys. 

Työssä tutkittiin kuvapainotteisen ja tekstipainotteisen aikakauslehden sivun, mainoksen 

sekä blankon sivu visuaalista miellyttävyyttä sekä kosketeltavuustestillä eri päällysteillä 

päällystettyjä papereita. Papereina käytettiin sekä testitaidepainopapereita että 

tuotantotaidepainopapereita, jotka ensisijaisesti poikkesivat toisistaan vaaleuden, kiillon 

ja sävyn suhteen. Testitaidepainopapereita oli 10 paperia ja tuotantotaidepainopapereita 

8 paperia. Tekstipainotteinen sivu kopioitiin kaikille papereille, kuvapainotteinen 

sivu testitaidepainopapereille ja mainos tuotantotaidepainopapereille. Kokeellinen 

osa muodostui pääosin kuudesta sarjasta. Testihenkilöt jaettiin seuraaviin ryhmiin: yli 

50-vuotiaat kuluttajat (ryhmä 1), nuoret kuluttajat (ryhmä 2), painoalan ammattilaiset 

(ryhmä 3), paperialan ammattilaiset (ryhmä 4), nuoret ammattilaiset (ryhmä 5), keskieurooppalaiset 

kuluttajat (ryhmä 6) ja aasialaiset kuluttajat (ryhmä 7). Yli 50-vuotiaat 

kuluttajat arvioivat kuvapainotteisen sivu ja mainoksen miellyttävyyttä, nuoret kuluttajat 

arvioivat kaikkia testisarjoja, painoalan ammattilaiset, paperialan ammattilaiset ja 

ulkolaiset ryhmät arvioivat mainoksen miellyttävyyttä ja nuoret ammattilaiset arvioivat 

kuvapainotteisen sivun ja tuotantotaidepainopapereille kopioidun tekstisivun miellyttävyyttä. 

Kosketeltavuutta ja blankon paperin visuaalista miellyttävyyttä arvioivat 

sekaryhmät. 

Objektiivisissa mittauksissa löydettiin korrelaatiot paperin ja painojäljen kiillon 

välille, paperin kiillon ja karheuden välille, paperin kiillon ja painojäljen densiteetin 

välille. Densiteettitasojen ero papereiden välillä oli pientä. 

Erilaisuusvertailut olivat vaikeita niihin tottumattomille testihenkilöille. Parivertailu 

oli helppo, mutta paremmuusvertailussa useilla oli hankaluuksia. Ammatti-ihmisille 

testien suorittaminen oli selkeästi helpompaa kuin tavallisille kuluttajille. 

Sarjassa 1 (kuvapainotteinen aikakauslehden sivu) testihenkilöt eivät olleet 

yksimielisiä arvionneissaan. Sarjan paperit eivät erottuneet helposti toisistaan. 

81

Testihenkilöt kiinnittivät huomionsa paperin kiiltoon, kiillon tasaisuuteen ja paperin 

vaaleuteen. Miellyttävä kuvapainotteisen painotuotteen paperi oli vaalea mattapaperi. 

Eri ryhmien välillä ei ollut eroja. 

Sarjassa 2 (tekstipainotteinen aikakauslehden sivu testitaidepainopapereilla) testihenkilöt 

olivat yksimielisiä arvosteluissa, kaikki testit tukivat toisiaan. Testihenkilöt kiinnittivät 

huomionsa paperin kiiltoon ja painojäljen vaaleuteen. Miellyttävä tekstisivun 

paperi oli vaalea mattapaperi. 

Sarjassa 3 (tekstipainotteinen aikakauslehden sivu tuotantotaidepainopapereilla) testihenkilöt 

kiinnittivät huomionsa paperin kiiltoon ja sävyyn. Testihenkilöt olivat 

erimieltä miellyttävän paperin kiillosta, kuluttajista kuitenkin suurin osa piti matasta. 

Sävyltään miellyttävä paperi oli lämminsävyinen kummankin ryhmän mielestä. 

Sarjojen 2 ja 3 tulokset olivat ristiriitaisia. Tekstisivua oli vaikea arvioida, koska 

painojäljen osuus sivun pinta-alasta oli suuri ja painomenetelmä sama. 

Sarjassa 4 (mainos) testihenkilöt kiinnittivät huomionsa paperin kiiltoon, kiillon tasaisuuteen, 

paperin sävyyn ja vaaleuteen. Paperialan ammattilaisten pääkriteeri oli kiillon 

tasaisuus, tavallisille kuluttajille kiiltotaso vaikutti enemmän kuin kiillon tasaisuus. 

Aasialaisten kuluttajien arviointiin vaikutti paperin sävy enemmän kuin paperin kiilto. 

Suomalaisia kuluttajia ja painoalan ammattilaisia miellytti vaalea mattapaperi, paperialan 

ammattilaisia vaalea, kiiltävä paperi, koska kiiltävät paperit olivat kiilloltaan 

tasaisia. Aasialaisia kuluttajia miellytti kellertävä paperi. 

Sarjassa 5 (kosketeltavuussarja) testihenkilöt kiinnittivät huomionsa paperin 

liikekitkakertoimeen, paperin jäykkyyteen ja paperin paksuuteen. Miellyttävä paperi 

oli tuotantotaidepainopaperi, jolla oli suuri pintaenergia, polaarisuus ja kitkakertoimet 

ja pieni karheus. Epämiellyttävän tuntuista paperia kuvailtiin sanoin tahmea, 

muovimainen, ei-paperi ja tarraava. 

Sarjassa 6 (blanko paperi) testihenkilöt kiinnittivät huomionsa paperin kiiltoon, 

paperin vaaleuteen ja paperin sävyyn. Miellyttävä paperi oli vaalea mattapaperi. 

Testihenkilöt olivat suhteellisen yksimielisiä. 

82

11 LÄHDELUETTELO 

/1/ Aaltonen, P. Paperin optiset ominaisuudet. In: Ryti, N. (toim.). Paperin valmis 

tus, SPIY:n oppi- ja käsikirja, 3. osa. Helsinki 1969. S. D3: 1-29. 

/2/ Anon. Boxing clever with crown. Pigment resin technology 19(1990):10, s. 5. 

/3/ Anon. Matt or gloss: some reflections on woodfree surface. Paper Europe 

6(1994)4. s. 16. 

/4/ Anon. Spectrophotometer CM-1000. Users manual. 123 s. 

/5/ Bloom, F., Lazerson, A., Hofstadter, L. Brain, Mind and Behavior. USA 1985. 

323 s. 

/6/ Bristow, A. J. Brightness and Whiteness - Definition and Measurement. 20th 

International Reserach Conference, 10.-15.9.1989. Moskow 1989, IARAGAI. 

s. 193-217. 

/7/ Bristow, J., Johansson, P. A. Subjective evaluation by pair comparsion: pitfalls 

to avoid and suggestions for the presentation of results. In: Banks, W.H. (ed.). 

Advances in printing science and technology. Vol 17. Englanti 1984. s. 278- 

291. 

/8/ Guilford, J. P. Psychometric methods. 2 p. New York 1954, McGraw-Hill. 

597 s. 

/9/ Helen, H. Pakkaus - kuluttajan valinnan vaikuttaja. Pakkaus (1993)5, s. 24-26. 

/10/ Hunter, R., Harold, R. The measurement of apperance. 2 p. New York 1987, 

Wiley. 411 s. 

/11/ Inkinen, T. Kuluttajan ostopäätösprosessi ja palvelun laadun merkitys 

keittiökalusteiden valinnassa. Pro-gradu-tutkielma. HKKK. Helsinki 1992. 

/12/ Jokinen, M. LWC-paperin bulkki ja jäykkyys. Diplomityö. TKK, 

puunjalostustekniikanlaitos. Espoo 1994. 107 s. 

/13/ Jordan, B. D. & O’Neill M. A. The Whiteness of Paper - Colorimetry and 

Visual Ranking. TAPPI Journal (1991)5, s. 93-101. 

/14/ Jordan, B. D., Nguyen, N. G. Specific perimeter - a graininess parameter for 

formation and print-mottle textures. Paperi ja Puu 67(1986)6-7, s. 476-482. 

/15/ Kajanto, I. Formaatio. In: Puu-21.118 Kuitu- ja paperifysiikka. Otaniemi 1990. 

TKK. S. VII 1-17. 

83

16/ Kehl, C. Composition quality: an attempt at an interpretation of the notion of 

quality in phototypesetting. Druckspiegel 32(1977)5, s. 351-352, 354-356. 

/17/ Korpela, A. Fluorisoivat vaalenteet paperin ja kartongin lisäaineena. Espoo 

1990, KCL Paper Science Center, KCL tutkimustuloksia 42/1990. 61 s. 

/18/ Laamanen, J. Oy Keskuslaboratorio Centrallaboratorium Ab. Julkaisematon 

seloste 1991. 

/19/ Laihanen, P. Digitaalinen painokuvan värireproduktio väriopilliselta kannalta 

tarkasteltuna. Otaniemi 1988, TKK, Graafisen tekniikan laboratorio, 

Tutkimusraportti 9. 110 s. 

/20/ Laininen, P. Todennäköisyyslasku ja tilastomatematiikka. Espoo 1980, 

Otakustantamo. 254 s. 

/21/ Lehtinen, E. Kosketuskulmien ja pintaenergian mittaus paperista. 

Lisensiaatintyö. TKK, puunjalostustekniikanlaitos. Espoo 1992. 177 s. 

/22/ Lehtovaara, A., Hagfors, C. Psykologia. 15. painos. Jyväskylä 1981. 214 s. 

/23/ Lim, P., Steinlage, R., Gantner, T. Application of fuzzy Mathematics to the 

Analysis of Human Perception of Brightness of Office Papers. IS&T’s Tenth 

Congress on Advances in Non-Impact Printing Technologies 1994. s. 509-515. 

/24/ Lyne, M. B. Multidimensional Scaling Of Print Quality. TAPPI Printing, 

Reprography, Testing Conference Proceedings 1979. USA. s. 45-51. 

/25/ Marchant, P. Jälkikäsiteltävyyden riippuvuus kuivatusolosuhteista heatsetpainatuksessa. 

Diplomityö. TKK, puunjalostustekniikanlaitos. Espoo 1994. 

78 s. 

/26/ Moskowitz, H. Psychophysical Approaches to Package Design and Evaluation. 

In: Stern, W. (toim.). Handbook of Package Design Research, USA 1981. s. 

505- 534. 

/27/ Nataloni, R. Printer and the printed. Printing Impressions 33(1990)1, s. 16-18. 

/28/ Neisser, U. Kognitio ja todellisuus. Espoo 1982. 173 s. 

/29/ Niemi, K. Oy Keskuslaboratorio Centrallaboratorium Ab. Julkaisematon 

seloste 1995. 

/30/ Nienstedt, W., Hänninen, O., Arstila A., Björkquist, S.-E., Ihmisen fysiologia 

ja anatomia. 5. painos. Porvoo 1987, WSOY. 635 s. 

/31/ Nikkilä, A-M., Painojäljen subjektiivisen ja objektiivisen epätasaisuuden 

välinen yhteys. Diplomityö. TKK, puunjalostustekniikanlaitos. Espoo 1990. 86 

s. 

84

32/ Nummenmaa, T., Takala, M., von Wright, J. Yleinen psykologia kokeellisen 

tutkimuksen näkökulmasta. Otava 1982. 352 s. 

/33/ Näsänen, R. Näköaistin suorituskykytiedon soveltaminen digitaaliseen 

painokuvatekniikkaan. Otaniemi 1985, Teknillinen korkeakoulu, Graafisen 

tekniikan laboratorio, Tutkimusraportti n:o 7. 74 s. 

/34/ Oittinen, P., Saarelma, H. Graafinen materiaalitekniikka. Espoo 1987. Otatieto 

Oy. 221 s. 

/35/ Oittinen, P., Saarelma, H. Kuvatekninen laatu. Helsinki 1992. Otatieto Oy. 

141 s. 

/36/ Parkes, D. Instrumental Methods for Evaluating Brightness, Whiteness and 

Color of White and Near-White Paper Products. TAPPI journal 72(1989)9, s. 

95-100. 

/37/ Peromaa, T. Kiiltohavainnon muodostuminen akromaattisella, tasomaisella 

pinnalla. Lisensiaatintyö. Helsingin Yliopisto, Psykologian laitos. Helsinki 

1993. 64 s. 

/38/ Peromaa, T., Oittinen, P. Painojäljen kiillon muodostuminen visuaalisesti ja 

mittauksellisesti. Paperi ja Puu 73(1991)3, s.753-761. 

/39/ Ramsay, J. O. Confidence regions for multidimensional scaling analysis. 

Psychometrika 43(1978), s. 145-160. 

/40/ Ramsay, J. O. Multiscale II Manual. Mcgill University 1986. 147 s. 

/41/ SCAN-P7:75. Paksuus ja kiintotiheys. Scandinavian Pulp, Paper and Board 

testing committee, 1975. 3 s. 

/42/ SCAN-P29:84. Taivutusvastus. Scandinavian Pulp, Paper and Board testing 

committee, 1984. 3 s. 

/43/ Siirola, P. Sanomalehti- ja luettelopaperin käyristyminen ja siihen vaikuttavat 

tekijät. Diplomityö. TKK, puunjalostustekniikanlaitos. Espoo 1993. 108 s. 

/44/ Suomalaisen kirjallisuuden seura, Nykysuomen sanakirja, kolmas osa. WSOY 

Porvoo 1954. 753 s. 

/45/ Tinkel, K. Can you ever be too thin Personal publishing 6(1990)2, s. 46, 48, 

51. 

85

AINO MENSONEN PAPERIN MIELLYTTÄVYYS Diplomityö ... - TKK

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?