Vesihuoltolaitosten ja elintarvikeyritysten riskienhallinnan yhteistyön ...

Vesihuoltolaitosten ja elintarvikeyritysten 

riskienhallinnan yhteistyön kehittäminen 

16.2.2011 

Ylva Gilbert, Riikka Lehti ja Mari Saario

Sisällysluettelo 

Esipuhe ................................................................................................................. 3 

Terminologia ........................................................................................................ 4 

1 Johdanto ....................................................................................................... 5 

2 Elintarvikeyritys talousveden käyttäjänä ..................................................... 7 

2.1 Talousveden tuotanto ja käyttö elintarviketeollisuudessa ...................................... 7 

2.2 Elintarviketeollisuus on merkittävä vedenkäyttäjä ................................................. 7 

3 Riskienhallinnan yhteistyön lähtökohdat ..................................................... 10 

3.1 Yhteistyön kehittämisen lähtökohdat ...................................................................... 10 

3.2 Yhteinen arvo- ja laatuketju ..................................................................................... 13 

4 Talousveteen kohdistuvat vaarat ja näiden vaikutukset 

elintarvikeyrityksen toiminnalle .......................................................................... 16 

4.1 Talousveteen kohdistuvat vaarat ............................................................................. 16 

4.2 Talousveden häiriöitä ja niihin varautuminen ......................................................... 17 

4.3 Talousveden laatu- ja määrähäiriöiden vaikutuksia elintarvikeyrityksissä .............. 20 

5 Tunnistetut kehittämiskohteet .................................................................... 24 

6 Riskienhallintaa edistäviä käytäntöjä ........................................................... 25 

6.1 Yhteistyötä tukevia käytäntöjä ................................................................................ 25 

6.2 Esimerkkilausekkeita sopimuksiin ja toimintaohjeisiin ........................................... 25 

6.3 Vuoropuhelua ja yhteistyötä ................................................................................... 26 

Lähdeluettelo ....................................................................................................... 27 

Liite 1. Ohjausryhmä ............................................................................................ 29 

Liite 2. Työpajat .................................................................................................... 31 

Liite 3: Esimerkkilausekkeita vesihuoltolaitosten (myyjä) ja 

elintarvikkeita valmistavien toimijoiden (ostaja) vedentoimitus- ja 

hankintasopimuksiin sekä lausekkeita toimintaohjeisiin .................................... 33 

Liite 4: Tiedonvaihtomenettely – toimintaohje-esimerkki .................................. 43 

2 

Loppuraportti: Vesihuoltolaitosten ja elintarvikeyritysten riskienhallinnan yhteistyön kehittäminen

Esipuhe 

Elintarviketeollisuus on merkittävä talousveden käyttäjä, jolle laadukas ja riittävä vesi on kriittinen 

raaka-aine että osatekijä monissa korkeaa laatua ja hygieniaa vaativissa tuotantoprosesseissa. 

Vesihuoltolaitosten ja elintarvikeyritysten riskienhallinnan yhteistyön kehittämiseen tähtäävä hanke 

toteutettiin aikavälillä syyskuusta 2010 tammikuulle 2011. Hankkeen toteutti Gaia Consulting Oy ja 

sen rahoittajina toimivat Vesihuoltolaitosten kehittämisrahasto, Elintarvikkeiden tutkimussäätiö, 

maa- ja metsätalousministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Hanke kohdistui talousveteen ja 

siinä rajattiin jätevedet tarkastelun ulkopuolelle. 

Tässä raportissa esitellään yhteisen arvoketjun avulla vesihuoltolaitoksen ja elintarvikeyrityksen 

riskienhallinnallisen yhteistyön lähtökohdat sekä kuvataan veden laatuun ja määrään liittyviä riskejä. 

Kumpaankin tahoon kohdistuu veden laadun viranomaisvalvontaa, jonka lisäksi vesihuoltolaitokset 

toteuttavat lainsäädännön vaatimaa käyttötarkkailua ja elintarvikeyritykset omavalvontaa. Talousveden 

riskienhallintaan kohdistuvat käytännöt ja vaatimukset kuitenkin eroavat toisistaan, eikä tieto 

toisen osapuolen toiminnasta tai riskeistä aina välity tehokkaasti. 

Yhteinen käsitys riskeistä ja aktiivinen vuoropuhelu toimijoiden välillä tunnistettiin mahdollisiksi 

keinoiksi saavuttaa tehokkaampi riskienhallinnan kokonaisuus. Tämän hankkeen tavoitteeksi asetettiin 

konkreettisten riskienhallintaa edistävien yhteistyökeinojen tunnistaminen ja kehittäminen. 

Hankkeessa tunnistettiin tärkeäksi kehittää edelleen tiedonvaihdon tehostamiseen tähtääviä käytäntöjä. 

Järjestelmällisen ja jatkuvan vuoropuhelun kohteina nähtiin ainakin seuraavat aiheet: 

• yhteisen ymmärryksen luominen talousveteen kohdistuvista laatu- ja määräriskeistä 

• laatuseurantatietojen jakaminen 

• tulevista muutoksista tiedottaminen, mukaan lukien poikkeamat vedenkulutuksessa 

• yhteisesti sovittu toimintatapa tiedonjakamiselle erityistilanteissa 

Suunnitelmallisen tiedonvaihdon edistämisen yhtenä keinona tunnistettiin sovittujen toimintatapojen 

kirjaaminen sopimuksiin tai yhteisesti sovittuihin toimintaohjeisiin. Tässä raportissa on nostettu 

esiin hankkeessa muotoiltuja esimerkkejä lausekkeista, joita voidaan tapauskohtaisesti hyödyntää 

yhteisissä sopimuksissa tai toimintaohjeissa. 

Lisäksi kehitettiin konkreettinen erillinen malli tiedonvaihdon varmistamiselle. Se kattaa normaaliin 

toimintaan liittyvän tiedonvaihdon, tietojen päivittämisen sekä yhteisiä toimintatapoja keskinäiselle 

tiedottamiselle erityistilanteessa. 

Helsingissä 8.2.2010 

Hankkeen ohjausryhmä: Riina Liikanen (VVY), Seppo Heiskanen (ETL), Viljo Holopainen (Elintarviketeollisuuspooli), 

Elisa Piesala (ETL), Sebastian Hielm (MMM) ja Jarkko Rapala (STM) 

3 


Terminologia 

Vaara on tekijä tai olosuhde, joka voi aikaansaada ei-toivotun tapahtuman. Vaaraa voidaan myös 

kuvata mahdollisena vahingon lähteenä, riskin aiheuttajana tai vahinkoa mahdollistavana tilanteena. 

Riski on ei-toivotun tapahtuman todennäköisyys kerrottuna sen mahdollisilla seurauksilla. 

Erityistilanne taas kuvastaa kaikkia riskien toteutumistilanteita. Termiä käytetään muun muassa 

vesihuoltolaitoksille suunnatussa ohjeistuksessa ja normistossa. Näin ollen tässä raportissa käytetään 

termiä erityistilanne kuvaamaan ei-toivottua tilannetta. 

Häiriö on yleisesti käytetty termi toteutuneelle riskille 

Normaaliolojen häiriötilanne on poikkeuksellinen tapahtuma, jossa toimivaltaisten viranomaisten ja 

tarvittaessa valtionjohdon on ryhdyttävä erityistoimenpiteisiin tilanteesta selviämiseksi. Näitä voivat 

olla tulvat, rankkasateet tai esimerkiksi pitkäaikainen sähkökatkos.Myös talousveden saastuminen 

tai pitkäkestoinen katkos on normaaliolojen häiriötilanne. 

Kriisitilanne voi olla normaaliolojen häiriötilanne tai muu poikkeuksellinen tapahtuma, joka vaatii 

viranomaisten yhteistyötä. Termiä käytetään usein tarkoittamaan normaaliolojen vakavaa häiriötilannetta, 

esimerkiksi mittavaa luonnonkatastrofia. 

Varautuminen tarkoittaa kaikkia niitä toimia, joilla varaudutaan riskien realisoitumiseen. Erityistilanteisiin 

valmistauduttaessa on usein eroteltu poikkeusolot, esimerkiksi ydinonnettomuus tai aseellinen 

hyökkäys, ja normaaliolojen häiriötilanteet. Tästä ajattelusta on siirrytty kokonaisvaltaiseen 

riskien tarkasteluun ja hallintaan. 

Talousveden arvo- ja laatuketju kuvaa prosesseja, toimintoja ja organisaatioita talousveden tuotannossa 

aina raakavesilähteeltä kulutukseen. 

Omavalvonta on elintarvikeyrityksen suorittamaa riskienhallintaan tähtäävä toimintaa. Euroopan 

Unionin asetus yleisestä elintarvikehygieniasta samoin kuin kotimainen lainsäädäntömme edellyttävät, 

että kukin elintarvikealan toimija selvittää tuotteisiinsa ja toimintaansa liittyvät elintarviketurvallisuutta 

vaarantavat tekijät, mukaan lukien talousveden laadulliset tekijät, ja laativat yrityskohtaisen 

suunnitelman näiden aiheuttamien riskien kontrolloimiseksi 1 . 

Käyttötarkkailu on vesihuoltolaitoksen suorittamaa omavalvontaa, johon sisältyy paitsi veden laadun 

tarkkailu näytteiden perusteella myös vedenkäsittelyprosessien toimivuuden tarkkailua, toimintaympäristön 

kuten vedenottamoalueiden siisteyden ja vedenmuodostumisalueen toimintojen 

havainnointia sekä vedenjakelun toimivuuden tarkkailua. 2 

Koska tämän hankkeen kohteena on tiedonvaihto, varautumisella viitataan tässä raportissa erityistilanteiden 

tiedonsiirtosuunnitelmien laadintaan ja ylläpitoon. 

1 Evira; http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/hygieniaosaaminen/tietopaketti/omavalvonta/ katsottu 19.1.2011 

2 Valvira, Talousveden laadun turvaaminen erityistilanteissa; 2008; www.valvira.fi 

4 


1 Johdanto 

Puhdas ja hyvälaatuinen talousvesi on elintarviketeollisuusyrityksille sekä keskeinen raaka-aine että 

oleellinen osa tuotantohygienian ylläpitämisessä. Valtaosa elintarviketeollisuusyrityksistä hankkii 

talousvetensä paikallisilta vesihuoltolaitoksilta. 

Elintarviketuotanto on pitkälti riippuvainen veden puhtaudesta ja riittävyydestä. Häiriöt vesihuollossa 

voivat johtaa merkittäviin haittoihin, joiden taloudellisia seurauksia ovat esimerkiksi tuotannon 

keskeytyksestä tai tuotteiden laatuvirheistä syntyvät kustannukset. Kuluttajalle asti päässyt virheellinen 

tuote voi aiheuttaa sekä terveysriskejä että uhan elintarvikeyrityksen maineelle. 

Vesihuoltolaitosten lakisääteinen tehtävä on huolehtia toiminta-alueensa asutuksen vesihuollosta. 

Vesihuoltopalveluita sääntelevää vesihuoltolakia (119/2001) sovelletaan ”asutuksen vesihuoltoon 

sekä, jollei toisin säädetä, asutukseen rinnastuvan elinkeino- ja vapaa-ajantoiminnan vesihuoltoon”. 

Lain uudistamista selvittäneen työryhmän ehdotuksen mukaan tämä rajaa vesihuoltolain soveltamisalan 

ulkopuolelle sellaisen elinkeinotoiminnan, jonka talous- tai jätevedet poikkeavat määrällisesti 

tai laadullisesti asutuksen vesistä. Mitä lopullisessa laissa asiasta säädetään, ei ole vielä tiedossa. 

Lakisääteisen tehtävänsä lisäksi vesihuoltolaitokset palvelevat mahdollisuuksiensa ja vesivarojensa 

mukaan myös lain soveltamisalan ulkopuolelle jääviä vesihuoltopalveluiden tarvitsijoita. Tähän 

ryhmään kuuluvat elintarvikeyritykset ovat vesihuoltolaitosten tärkeitä asiakkaita. 

Vaikka vesihuoltolaitoksen ja elinkeinotoiminnan harjoittajan väliseen sopimussuhteeseen ei sovellettaisi 

vesihuoltolakia, on vesihuoltolaitoksen otettava huomioon EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin 

(2000/60/EY) pohjautuva kustannusten kattamisen periaate kaikessa toiminnassaan. Periaate 

edellyttää, että perittävien vesihuollon maksujen tulee kattaa ne kustannukset, joita palvelujen 

tuottamisesta aiheutuu. Talousvedelle on asetettu veden turvalliseen käyttöön perustuvat laatuvaatimukset, 

joista säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa talousveden laatuvaatimuksista 

ja valvontatutkimuksista (461/2000) 3 sekä terveydensuojelulaissa (763/1994). 4 Nämä säädökset 

koskevat kotitalouksissa käytettävän veden lisäksi myös elintarvikeyritysten käyttämää vettä. 

Teollisen elintarviketoiminnan riippuvuus talousveden tasaisesta laadusta ja saatavuudesta on 

synnyttänyt tarpeen etsiä yhteisiä yhteistyöratkaisuja. Näiden tavoitteena on huomioida sekä vesihuoltolaitoksen 

toimintamahdollisuudet että elintarviketeollisuusyritysten tarpeet talousveden 

laadun ja määrän suhteen. Osa vesihuoltolaitoksista ja elintarvikeyrityksistä on jo laatinut räätälöityjä 

sopimuksia tarjonnan ja tarpeiden yhteensovittamiseksi. 

Vesihuoltoalan (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys, VVY) ja elintarviketeollisuusalan (Elintarviketeollisuusliitto, 

ETL) sekä sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja maa- ja metsätalousministeriön (MMM) 

3 Asetusta sovelletaan §2 mukaisesti kaikkeen talousveteen, jota käytetään elintarvikealan yrityksessä ihmisten käyttöön 

tarkoitettujen tuotteiden tai aineiden valmistukseen, jalostukseen, säilytykseen ja markkinoille saattamiseen, paitsi sellaisissa 

tapauksissa, joissa kunnan terveydensuojeluviranomainen on varmistanut, ettei veden laatu heikennä valmiiden 

elintarvikkeiden terveydellistä laatua. 

4 Lain 16§ määritelmän mukaisesti Talousvedellä tarkoitetaan kaikkea vettä joka on tarkoitettu juomavedeksi, ruoan 

valmistukseen tai muihin kotitaloustarkoituksiin sekä kaikkea vettä, jota elintarvikealan yrityksessä käytetään elintarvikkeiden 

valmistukseen, jalostukseen, säilytykseen ja markkinoille saattamiseen 

5 


edustajat tunnistavat yhteiseksi tarpeeksi kehittää veden tuotanto- ja käyttöketjun riskienhallintaa 

vahvistamalla edelleen elintarvikeyritysten ja vesihuoltolaitosten yhteistyötä. Syksyllä 2010 toteutetussa, 

erityisesti riskienhallinnan kehittämiseen tähtäävässä yhteistyöhankkeessa, on etsitty keinoja 

edistää kummankin osapuolen yhteistä käsitystä talousveden toimitukseen ja käyttöön liittyvistä 

riskeistä ja niiden hallinnasta. 

Vesihuoltolaitos pyrkii takaamaan yhtäläisen, jatkuvan ja turvallisen talousveden toimituksen kaikille 

asiakkailleen, eikä voi lähtökohtaisesti vastata asiakkaiden poikkeaviin tarpeisiin talousveden laadun 

suhteen. Varmistamalla mahdollisiin poikkeamiin liittyvän tiedon kulkeminen osapuolten välillä 

voidaan mahdollisia haittoja kuitenkin vähentää. 

Elintarvikeyrityksen kannalta onkin erityisen tärkeää saada nopeasti tietoa todellisista tai epäillyistä 

poikkeamista. Vastaavasti vesihuoltolaitoksen on saatava tietoa vedenkulutukseen liittyvistä poikkeamista 

tai sellaisista yrityksissä tapahtuvista muutoksista, joilla voi olla vaikutusta veden kulutukseen 

tai laatuun. Avoimella vuoropuhelulla on löydettävissä yhteisiä keinoja riskien parempaan ja 

kustannustehokkaampaan hallintaan. Yhteistyöhankkeen tavoitteeksi asetettiin aktiiviseen vuoropuheluun 

ja ennakoivaan tiedonvaihtoon kannustavan toimintamallin luominen. 

Hankkeessa luotiin kaksi konkreettista työvälinettä: 

1. Yhteistyön hyviä käytäntöjä kuvaavia esimerkkilausekkeita, joista voidaan poimia sopimuksiin 

ja niiden liitteisiin sekä eri osapuolten omiin toimintaohjeisiin kussakin tilanteessa käyttökelpoiset. 

Näissä esimerkkilausekkeissa määritellään mm. miten riskejä tunnistetaan ja 

hallitaan sekä miten ylläpidetään aktiivista vuoropuhelua. 

2. Järjestelmällinen ja ennakoiva tiedonvaihtomenetelmä normaali- ja erityistilanteille riskienhallinnan 

kehittämiseksi. 

Työvälineet on esitetty tämän raportin luvussa 6 ja liitteissä 3 ja 4. Ne eivät sellaisenaan sovellu 

kaikkiin tilanteisiin, mutta antavat rungon toiminnan kehittämiselle ja yhteisen tahtotilan täsmentämiselle. 

Käytännössä toimivat ratkaisut edellyttävät aina tapauskohtaista tarkastelua. 

Hankkeessa keskityttiin vesihuoltolaitosten ja voimassa olevan vesihuoltolain soveltamisalan ulkopuolella 

olevien elintarviketeollisuuslaitosten yhteistyön kehittämiseen talousveden toimituksen 

osalta. Yhteistyö jätevesien käsittelyssä rajattiin tarkastelun ulkopuolelle. 

6 


2 Elintarvikeyritys talousveden käyttäjänä 

2.1 Talousveden tuotanto ja käyttö elintarviketeollisuudessa 

Puhtaan ja turvallisen talousveden toimittaminen on vesihuoltolaitosten ydintoimintaa. Tämän 

toiminnan yleinen laatu- ja arvoketju on esitetty kuvassa 1. Laatu- ja arvoketjua on käytetty tässä 

hankkeessa muun muassa vaarojen, riskien ja riskienhallinnan sekä yhteistyön jäsentämiseen. 

Vesihuoltolaitos Vesihuoltolaitos 

Elintarvikeyritys 

Kuluttaja 

Kuva 1. Talousveden tuotanto- ja käyttö elintarviketeollisuudessa (laatu- ja arvoketju) 

Vedenhankinnan tuotantoprosessi alkaa raakaveden muodostumisalueella ja jatkuu vedenkäsittelyn 

ja jakelun kautta kulutukseen veden käyttäjälle (kuva 1). Talousveden toimitusjärjestelmän kattava 

seuranta edellyttää maantieteellisesti laajalle levittyvää valvontajärjestelmää. Järjestelmän reaaliaikainen 

ja keskitetty valvonta on mahdollista lähettimillä varustetuilla mittausantureilla, mutta koko 

ketjun kattavan automaattisen valvontajärjestelmän rakentamisen esteinä ovat laajuus, mittausteknologian 

hinta ja teknologian puutteet veden mikrobiologisen laadun seuraamisessa. Nykyisellään 

valvonnan voimavarat keskitetään järjestelmän toiminnan kannalta kriittisiin kohteisiin, joita ovat 

mm. vedenottamot, vedenkäsittely, vesisäiliöt ja pumppaamot. 

2.2 Elintarviketeollisuus on merkittävä vedenkäyttäjä 

Elintarviketeollisuus käyttää talousvettä runsaasti sekä raaka-aineena että muissa prosesseissaan 5 . 

Elintarviketeollisuuden osuus kunnallisten vesihuoltolaitosten toimittamasta talousvedestä oli vuonna 

2008 noin 11,8 miljoonaa m 3 , mikä on noin 3 % vesihuoltolaitosten kaikkiaan toimittamasta 

talousvedestä. 6 Elintarvikeyrityksistä noin 80 % ostaa talousvetensä luontaisena monopolina toimi- 

5 Tilastokeskus. Ympäristö ja luonnonvarat. Ympäristötilasto. Vuosikirja 2010. 

6 Suomen Ympäristökeskus (2010). http://www.ymparisto.fi/default.aspnode=4823&lan=fi 

7 


valta paikalliselta vesihuoltolaitokselta. Tämän lisäksi elintarvikeyritykset käyttivät yli kymmenellä 

paikkakunnalla omien vedenottamoidensa vettä noin 4,5 miljoonaa m 3 . 7 Omia vedenottamoita on 

useimmiten kaikkein suurimmilla vedenkäyttäjillä, joita ovat esimerkiksi suuret panimot, mallastamot, 

meijerit, leipomot ja liha-alan laitokset. 

Talousvettä käytetään kuvan 2 mukaisesti elintarviketeollisuudessa tuotannossa (esimerkiksi jäähdytyksessä 

ja pesuissa), raaka-aineena tuotteissa, muiden raaka-aineiden tuotannossa sekä työntekijöiden 

hygieniassa. 

Talousveden laatu- tai saatavuushäiriöt voivat aiheuttaa välittömiä ongelmia prosesseissa ja johtaa 

tuotannon keskeyttämiseen tai laatuvirheisiin, joista osa voi olla terveydelle vaarallisia. Ääritilanteessa 

paikallisen vesihuoltolaitoksen häiriö voi ison elintarvikeyrityksen kautta laajentua valtakunnalliseksi 

epidemiaksi. 

Talousveden toimitushäiriöillä voi olla myös välillisiä vaikutuksia, esimerkiksi vedestä johtunut sairastuminen 

tai sairausepäily voi hygieniasyistä estää avainhenkilön työnteon. Myös elintarviketeollisuuden 

tärkeiden raaka-aineiden kuten maidon, lihan, kananmunien ja vihannesten tuotanto on 

riippuvaista hyvälaatuisesta talousvedestä ja herkkää vedentoimituksen häiriöille. 

Elintarviketuotantolaitos 

Kuva 2. Talousveden käytön osa-alueet elintarviketeollisuudessa 

ETL:n ja VVY:n jäsenilleen teettämässä kyselyssä 8 (2010) vastaukset osoittavat, että viiden viimeisen 

vuoden aikana 24 % vastanneista 9 elintarvikeyrityksistä on havainnut ongelmia vesihuoltolaitoksien 

7 Elintarviketeollisuusliiton selvitys vuonna 2010 

8 Vesihuolto ja elintarvikeketju-kysely. VVY:n ja ETL:n jäsenilleen lähettämä kysely toimialojen yhteistyöhön liittyen. Toteutus 

elo-syyskuussa 2010. 

9 kyselyn tähän kohtaan vastasi 75 tahoa. 

8 


toimittamassa talousvedessä. Havaintoihin johtaneiden ongelmien vähentäminen on molempien 

osapuolten edun mukaista. 

Suurin osa havainnoista liittyi häiriöihin, joista aiheutui ongelmia elintarviketeollisuuden tuotantoprosesseille, 

mutta ei kuitenkaan varsinaista terveydellistä uhkaa. Tyypillinen tällainen ongelma oli 

esimerkiksi verkostosta paineenvaihteluiden seurauksena irronnut sakka, joka aiheutti tuotteille 

laaturiskin. 

Terveydellisten riskien osalta kolmella kyselyyn vastanneista laitoksista oli kokemusta talousveden 

mikrobiologiseen laatuun liittyvistä ongelmista viimeisen viiden vuoden aikana. 

9 


3 Riskienhallinnan yhteistyön lähtökohdat 

3.1 Yhteistyön kehittämisen lähtökohdat 

3.1.1 Riskienhallinta vesihuoltolaitoksissa 

Suomalaisten vesihuoltolaitosten talousveden toimittamisen riskienhallinnan taso on vaihteleva. 

Monien riskinsä erinomaisesti hallitsevien laitosten rinnalla on toisia, joiden muodollista riskienhallintaa 

ei voida pitää tyydyttävänä. 10 

Vesihuoltopoolin syksyllä 2008 tekemään kyselyyn vastanneista vesihuoltolaitoksista vain noin 

14 %:lla on vedenhankintaa ja jakelua turvaava systemaattinen riskienhallintajärjestelmä. Kuitenkin 

vuonna 2009 VIRIKE-hankkeen osana toteutetussa kyselyssä ilmeni, että valtaosassa vesihuoltolaitoksia 

on toteutettu useita keskeisiä riskienhallintatoimia (kuva 3). Tällaisiksi toimiksi oli määritelty 

häiriötilanneisiin liittyvä toimintasuunnittelu, varautuminen, toimenpideprosessien parantaminen ja 

tekniset ratkaisut. Suurimmat riskienhallinnan haasteet löytyvät eri toimijoiden välisiltä rajapinnoilta 

ja vahvuuksia puolestaan olivat riskien tunnistaminen ja riskikartoitus. 

Kuva 3. Vastaukset VIRIKE-hankkeen kysymykseen, ovatko vesihuoltolaitokset tunnistaneet keskeisiä 

riskienhallintatoimia. 

Muodollisten riskienhallintajärjestelmien puute ei näin ollen välttämättä tarkoita, ettei vesihuoltolaitoksissa 

panostettaisi toimintavarmuuteen. Ajantasainen vesihuoltolaitoksen valvontatutkimusohjelma 

sisältää riskienhallintatoimenpiteitä aina raakavesilähteeltä vedenkäsittelyn kautta kuluttajan 

10 VIRIKE – Vesihuollon riskienhallinnan nykytila ja kehittämistarpeet. Vesi - ja viemärilaitosyhdistyksen monistesarja nro 26. 

(2009) 

10 


hanaan asti. Vesihuoltopalveluiden havaitun toimintavarmuuden perusteella suhteellisen harvoin 

sattuneiden vakavien häiriöiden perusteella talousveden turvallisuus on Suomessa hyvällä tasolla. 

Vesihuoltolaitosten muodollista riskienhallintaa on lähdetty kansainvälisestikin kehittämään aktiivisesti 

vasta 2000-luvulla. Vesihuoltolaitoksille soveltuva kokonaisvaltainen ja systemaattinen riskienhallintamenetelmä 

on esimerkiksi WHO:n kehittämä ”Water Safety Plan” (WSP) eli vesiturvallisuussuunnitelma 

11,12 . Siinä tarkastellaan koko vesihuoltojärjestelmän riskienhallintaa raakavedenotosta 

kuluttajalle. WSP-malli kattaa veden laatuun kohdistuvat riskit, mutta ei erikseen huomioi veden 

määrään ja saatavuuteen kohdistuvia riskejä, kuten poikkeuksellista kuivuutta. Tämän lisäksi vesihuoltolaitoksille 

on kehitetty menetelmiä haavoittuvuuden tunnistamiseen ja arviointiin, kuten 

”Vesihuoltolaitosten itsearviointimittaristo” 13 sekä ”Pienten vesilaitosten tarkistuslista” 14 . Riskien 

tunnistamiseen soveltuvat myös sekä aiheuttajien kautta häiriöiden tunnistamiseen suunnitellut 

menetelmät, kuten poikkeamatarkastelu HAZOP (Hazard and Operability Study) 15 , että häiriöiden 

kautta aiheuttajien tunnistamiseen tähtäävät menetelmät. 16 

Vesihuoltolaitosten toimintaan liittyvä valvontatutkimusohjelman laatiminen, riittävä käyttötarkkailu 

sekä varautuminen erityistilanteisiin perustuvat lainsäädäntöön 17 . Valvira on julkaissut Vesihuoltolaitoksen 

valvontatutkimusohjelmamallin, joka sisältää ohjeistusta myös käyttötarkkailuun. Malli on 

ladattavissa Valviran ja VVY sivustoilta 18 . Valvontatutkimusohjelmaan kuvataan käyttötarkkailun 

lisäksi myös mm. WSP-malliin perustuva turvallisuussuunnitelma, toiminta erityistilanteissa ja tiedottaminen. 

Talousvesiasetuksen 10 §:n mukaan vesilaitoksen ”valvontatutkimusohjelmaan on koottava tiedot 

talousvettä toimittavan laitoksen omasta käyttötarkkailusta sekä elintarvikealan yrityksen omavalvontaan 

liittyvästä veden laadun tarkkailusta”. Tämä velvoittaa sekä vesilaitosta, elintarvikeyritystä 

että terveydensuojeluviranomaista, joka laatii valvontatutkimusohjelman yhteistyössä talousvettä 

toimittavan laitoksen kanssa. 

Vesihuoltolaitoksissa talousvedeksi käytettävän veden laatu sekä veden käsittelyn asianmukaisuus 

varmistetaan toiminnan käyttötarkkailulla, johon sisältyy näytteiden ottoa, analyysiä ja erilaisia 

laatumittauksia. Laitoksen käyttötarkkailu sisältää myös paljon muuta, kuten laitoksen toimintaympäristön 

tarkastelun ja siinä havaittujen muutosten kirjaamisen. 

11 VIRIKE – Vesihuollon riskienhallinnan nykytila ja kehittämistarpeet. VVY monistesarja nro 26. (2009) 

12 Keski-Saari O. (2008) Talousveden standardisoitu turvallisuus. Vesitalous 5/2008. 

13 Silfverberg P. (2008 )Vesihuoltolaitosten tilan itsearviointimittaristo. 

14 Isomäki, E., Valve, M., Kivimäki A-L. ja Lahti K. (2006). Pienten pohjavesilaitosten ylläpito ja valvonta, ympäristöopas. 

15 HAZOP (Hazard and Operability Study)poikkeamatarkastelun tavoitteena on löytää toimintaprosessin häiriöistä aiheutuvat 

vaarat eli riskin aiheuttajat. Meriläinen, J. (2003). Riskianalyysimenetelmät, laajennettu tiivistelmä, 

http://www.cs.helsinki.fi/group/turvasem/abstracts/ea1jme.pdf 


17 Terveydensuojelulaki (763/1994), STM:n asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (461/2000), 

Pelastuslaki (468/2003), Valmiuslaki (1080/1991) 

18 www.vvy.fi Malliohjelma: Valvontatutkimusohjelma vesilaitokselle (2009) 

11 


3.1.2 Riskienhallintaa elintarvikeyrityksissä 

Vesihuoltolaitosten toimittaman talousveden laatukriteerit täyttävä vesi ei aina sellaisenaan sovellu 

elintarviketeollisuuden käyttöön: teollisuuden laatukriteerit voivat olla hyvin tarkkoja ja sallittu 

vaihteluväli esimerkiksi pH-arvolle hyvin pieni. Elintarviketeollisuus on siten kotitalouksia haavoittuvampi 

myös talousveden laatuvaihteluille. 

Elintarvikeyrityksillä on lakisääteinen vaatimus toteuttaa viranomaisen hyväksymää omavalvontasuunnitelmaa. 

Osa hankkeen osallistujista näki, että elintarvikkeiden raaka-aineena käytettävän 

veden laadun riskiperusteisessa valvonnassa olisi kehittämisen varaa. Toisaalta samalla kyseenalaistettiin, 

onko tämä viranomaisten tehtävä vai elintarvikeyrityksen omavalvonnan piiriin kuuluvaa 

työtä. 

Vesihuoltolaitoksen toiminnan luonteesta johtuen kaikkia elintarviketuotannolle aiheutuvia riskejä ei 

pystytä poistamaan. Elintarviketeollisuusyrityksellä on viime kädessä vastuu itse varmistaa talousveden 

soveltuminen omiin tarkoituksiinsa silloin, kun veden laatuvaatimukset eroavat asetuksen 

(461/2000) vaatimuksista. Siten myös elintarvikeyrityksen omavalvonnan kohdentaminen veden 

laadun seuraamiseen ja tarvittaessa omat käsittelyjärjestelmät ovat osa riskienhallintaa. 

”Omavalvonnan (ja tämän osana näytteenoton) perustana on toimijan vastuu, joka on määritelty 

EY:n yleisessä elintarvikehygienia-asetuksessa (852/2004) 3 artiklassa. Elintarvikelaki (23/2006) 

asettaa toimijalle velvoitteen tuntea elintarvikkeeseen ja sen käsittelyyn liittyvät terveysvaarat sekä 

elintarviketurvallisuuden ja muiden elintarvikelaissa esitettyjen vaatimusten kannalta kriittiset kohdat 

omassa toiminnassaan (19 §). Tältä pohjalta toimijan tulee omavalvontasuunnitelmassa kuvata 

nämä kriittiset kohdat ja niihin liittyvien riskien hallinta (20 §).” Eviran ohje 7448/900/2007 

Elintarvikeyrityksillä on laadun varmistamiseen liittyvälle riskienhallinnalle sekä lakisääteinen että 

pitkäaikainen käytäntö. ISO 22000 -standardi 19 on kansainvälinen standardi elintarviketurvallisuuden 

sertifioidun hallintajärjestelmän käyttöönottoa varten. Se sisältää vuorovaikutteisen viestinnän, 

järjestelmähallinnan ja vaarojen torjunnan, joka tunnetaan menetelmänä HACCP (Hazard Analysis 

and Critical Control Point) 20 eli vaaran arviointi ja kriittiset valvontapisteet. Standardia on sovellettu 

elintarviketeollisuudessa vuosia. HACCP:n toteuttaminen on elintarvikelain (23/2006) mukaan pakollinen 

kaikille elintarvikehuoneistoille ja sen periaatteet soveltuvat myös veden laadun varmistamiseen. 

HACCP:n periaatteisiin, kuten riskienhallintajärjestelmien yleensäkin, kuuluu tarkastelta- 

21 22 

van järjestelmän kuvaus ja sen toiminnan ymmärtäminen, riskien tunnistaminen ja priorisointi sekä 

riittävien riskienhallintatoimenpiteiden toteuttaminen, jotta riskit saadaan alennettua hyväksyttävälle 

tasolle. Keskeisinä riskienhallinnan keinoina menetelmään kuuluvat kriittisten valvontapisteiden 

seuranta ja toimenpiteiden etukäteissuunnittelu havaittujen poikkeamien varalta. 

19 Bureau Veritas Finland (2007) 

20 Eviran www-sivut (2010) 


22 Keski-Saari O. (2008) Talousveden standardisoitu turvallisuus. Vesitalous 5/2008. 

12 


3.1.3 Viranomaisvalvonta on osaa riskienhallintaa 

Viranomaisvalvonnan rooli on valvoa, että vähimmäisvaatimukset terveyden ja turvallisuuden 

takaamiseksi toteutuvat. Valvonta ulottuu niin yrityksiin kuin vesilaitoksiin. Käytännössä viranomaisvalvonnan 

nähtiin hankkeen työpajoissa toimivan kokonaisuutena hyvin, mutta toisaalta osa osallistujista 

toivoi myös parempaa valvonnan koordinointia eri viranomaisten välillä, erityisesti tiedonkeruun 

osalta. 

Kunnan terveydensuojeluviranomainen valvoo talousveden laatua säännöllisesti asetuksen 

(461/2000) 23 7 §:n mukaisesti 24 . Hankkeessa korostettiin, että viranomaisvalvonta ja toiminnanharjoittajien 

tekemä käyttötarkkailu 25 ovat luonteeltaan kaksi eri asiaa. Viranomaisvalvonta ei ole riskienhallintakeinona 

riittävä, vaan sen rinnalle tarvitaan aina toimivaa käyttötarkkailua. 

Viranomaisvalvonnalla ja neuvonnalla nähtiin olevan erityisen tärkeä rooli pienten vesihuoltolaitosten 

ja elintarvikeyritysten opastajina ja hyvien käytäntöjen edistäjänä, vaikkakin työpajoissa nostettiin 

esille myös riskienhallinnaltaan esimerkillisiä pieniä laitoksia. Pienten yritysten ja vesihuoltolaitosten 

viranomaisvalvonnan lisääminen nähtiin suotavana ja yleisesti toivottiin viranomaisilta 

aktiivisempaa vuoropuhelua toiminnanharjoittajan kanssa. Työpajassa nostettiin myös esille yhtenä 

haasteena valvontaviranomaisten tiukka virka-aikasidonnaisuus mm. akuuteissa tilanteissa. 

3.2 Yhteinen arvo- ja laatuketju 

Yhteisen toiminnan kehittämisen lähtökohdaksi otettiin veden toimittamisen arvoketju ja tätä muokattiin 

edelleen elintarvikeyrityksen laatuketjua tukevaksi. Yhteiseen arvoketjukuvaan lisättiin mahdollisten 

määrä- ja laatuvirheiden havainnointi (käyttötarkkailu, omavalvonta ja viranomaisvalvonta) 

sekä häiriöiden vaikutukset. Näin muodostettu yhteinen arvo- ja laatuketju ja sen valvonta on esitetty 

kuvassa 4. Kumpikin osapuoli vastaa valvonnasta ja riskeistä omalla toiminta- ja vastuualueellaan. 

23 Asetusta sovelletaan §2 mukaisesti kaikkeen talousveteen, jota käytetään elintarvikealan yrityksessä ihmisten käyttöön 

tarkoitettujen tuotteiden tai aineiden valmistukseen, jalostukseen, säilytykseen ja markkinoille saattamiseen, paitsi sellaisissa 

tapauksissa, joissa kunnan terveydensuojeluviranomainen on varmistanut, ettei veden laatu heikennä valmiiden 

elintarvikkeiden terveydellistä laatua. 

24 Vesihuoltolaitosten talousveden vähimmäistutkimustiheys on säädetty asetuksen (461/2000) 24 taulukossa 2 ja tiheys 

perustuu vedenjakelualueelle päivittäin toimitettavan tai tuotettavan veden määrään. Asetuksen (461/2000) mukaiset 

vesihuoltolaitokset tekevät yhteistyössä terveydensuojeluviranomaisen kanssa valvontatutkimusohjelman, josta on 

säädetty asetuksen 8 §:ssä. Valvontatutkimusohjelmaan on koottava tiedot mm. käyttötarkkailusta (10 §), jota viranomaisvalvonta 

tukee. 

25 Omavalvonnalle käytetään vesihuoltolaitoksissa termiä käyttötarkkailu. 

13 


Ympäristö 

1 

Hygienia 

Raaka-aine 

Vesihuoltolaitos 

2 

Laatuvirhe 

Määrävaje 

X,Y 

A 

B Y C D 


Virheelliset 

tuotteet 

Z 

Kuluttajat 

Valvonta, käyttötarkkailu ja 

ja omavalvonta 


omavalvonta 

Tuotantokatkos 

Tuotteiden 

Taudit 

takaisinveto , 


käyttötarkkailu 

Viranomaisvalvonta 

€€€€ 

Tuote 

hävitys 

Maineen 

menetys 

Asiakaskato 

Kuva 4. Talousveden yhteinen arvo- ja laatuketju ja sen valvonta 

Vesihuoltolaitoksen käyttötarkkailupisteet: 

1. Vesihuoltolaitoksen käyttötarkkailua tehdään käytettävän raakaveden laadun ja määrän 

osalta. Vesihuoltolain 15 §:n mukaan vesihuoltolaitoksen ja sille vettä toimittavan on tarkkailtava 

raakaveden määrää ja laatua sekä veden hävikkiä laitoksen verkostossa. 

2. Vesihuoltolaitoksen käyttötarkkailulla valvotaan käsittelyprosessien toimivuutta sekä seurataan 

vedenjakelujärjestelmän toimintaa ja talousveden laatua prosessin eri vaiheissa. Tietyt 

viranomaisvalvonnan muuttujat, joista tiedetään, ettei niiden laatu muutu verkostossa, voidaan 

haluttaessa mitata laitokselta lähtevästä vedestä. Lait ja asetukset veden laadun valvonnassa: 

terveydensuojelulaki (763/1994), STM:n asetus talousveden laatuvaatimuksista ja 

valvontatutkimuksista (461/2000) ja vesihuoltolaki (119/2001) 

Elintarvikeyrityksen omavalvontapisteet: 

A. Saapuvan talousveden laadun ja määrän omavalvonta on myös talousvesiasetuksen mukainen 

viranomaisvalvontapiste 

B. Hygienian omavalvonta elintarviketuotantolaitoksella 

C. Raaka-aineeksi tulevan veden tarkempi omavalvonta riippuen prosesseista ja niiden vaatimasta 

veden laadusta ja määrästä 

D. Kuluttajille toimitettavien tuotteiden laadun valvonta 

Viranomaisvalvontapisteitä säätävä normisto: 

X. Lait ja asetukset veden laadun valvonnassa: terveydensuojelulaki (763/1994), STM:n asetus 

talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (461/2000). 

Y. Lait ja asetukset elintarviketuotannossa: Elintarvikelaki 23/2006. Euroopan parlamentin ja 

neuvoston (EY) asetus elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaati- 

14 


muksista (EY 178/2002). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus elintarvikehygieniasta 

(EY 852/2004), asetus eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 

(EY 853/2004) 

Z. Lait ja asetukset kuluttajille toimitettavien elintarvikkeiden laadussa: Elintarvikelaki 23/2006. 

15 


4 Talousveteen kohdistuvat vaarat ja näiden vaikutukset 

elintarvikeyrityksen toiminnalle 

4.1 Talousveteen kohdistuvat vaarat 

Talousveden laatuun ja riittävyyteen kohdistuu sekä sisäisiä että ulkoisia vaaroja. Vaaroja esiintyy 

kaikissa veden toimitusketjun vaiheissa: 

• raakaveden muodostumisvaiheessa 

• raakavedenottovaiheessa 

• vesilaitoksen vedenkäsittelyprosesseissa 

• vesijohtoverkostossa 

• kiinteistön vesilaitteissa 

• elintarvikeyrityksen prosesseissa 

Esimerkiksi elintarviketuotantolaitoksen runsas hetkellinen vedenotto voi ylittää veden toimituskapasiteetin. 

Tällöin syntyy riski veden saatavuuden heikentymisestä tai laadun häiriöstä virtaamavaihtelun 

aiheuttaman sakan irtoamisen vuoksi. Tämä on arvoketjun sisäisestä toiminnasta aiheutuva 

vaara. Vastaavasti pitkäaikainen kuivuus voi myös aiheuttaa veden määrävajetta ja johtaa niukkuuteen. 

Tämä on arvoketjun toiminnasta riippumaton ulkoinen vaara. 

Ulkoisia vaaroja talousveden toimitukselle ovat mm. kuivuus, tulvat ja rankkasateet, ympäristöonnettomuudet 

tai alueelliset sähkökatkokset jotka voivat aiheuttaa sekä talousveden laatupoikkeamia 

että määrävajeita. Ulkoisia vaaroja ovat myös biologisia tai kemiallisia keinoja käyttävä terrorismi, 

häiriköinti ja ilkivalta. Ulkoiset vaarat kohdistuvat erityisesti raakaveteen. Ulkoisten vaarojen riskienhallinnassa 

ennalta varautuminen ja tehokas paikallinen yhteistyö viranomaisten kanssa on erittäin 

tärkeää. Ulkoisia vaaroja vesihuoltolaitos tai elintarviketeollisuusyritys ei voi omalla toiminnallaan 

poistaa, mutta niiden vaikutuksia omalle toiminnalle voi pienentää varautumalla. 

Sisäisiä vaaroja talousveden toimittamiselle ovat ne mahdolliset oman toiminnan tekijät ja olosuhteet, 

jotka voivat aiheuttaa riskin. Näitä syntyy sekä vesihuoltolaitoksessa, vedenjakeluverkostossa 

että verkostosta vettä ottavissa kiinteistöissä, mukaan lukien elintarvikeyritykset. Sisäisiä vaaroja 

aiheuttavat esimerkiksi suunnitteluvirheet, verkoston ja laitteiston kuluminen tai näistä aiheutuvat 

viat. Myös henkilökunnan toimet voivat aiheuttaa vaaroja, esimerkiksi huolimattomuus tai tietämättömyys 

kasvattavat ei-toivottujen tapahtumien todennäköisyyttä. 

Talousveden toimitusvarmuuteen vaikuttavien sisäisten vaarojen poistamisessa ja hallinnassa vesihuoltolaitoksen 

toteuttama käyttötarkkailu sekä vesihuoltolaitosten että elintarvikeyritysten oman 

toiminnan laadukkuuden varmistaminen ja riskienhallinta ovat avainasemassa. 

16 


4.2 Talousveden häiriöitä ja niihin varautuminen 

4.2.1 Häiriötyypit ja niiden taajuus 

Elintarvikeyrityksille toimitettavaan talousveteen kohdistuvat vaarat voidaan jakaa kahteen ryhmään: 

määrällisiä ja laadullisia häiriöitä aiheuttaviin. Seuraavaksi kuvataan lyhyesti eri häiriötyyppejä. 

Arviot määrä- ja laatuhäiriöiden esiintymistaajuudesta perustuvat kvalitatiiviseen asiantuntijaarvioon 

(työpajat), joita on täydennetty VVY-ETL kyselyn tuloksilla erilaisten häiriöiden havainnoinnista 

viimeisen viiden vuoden aikana. 

4.2.2 Määrähäiriöt 

Vesihuoltolaitoksen toimittaman talousveden määrään liittyvät riskit ovat liian vähäinen veden 

määrä tai täydellinen toimituskatkos 

Yleisimmiksi määrävajetta aiheuttaviksi tapahtumiksi todettiin putkirikko, sähkökatkos tai muu häiriö 

vesihuoltolaitoksen toiminnassa. Tällainen on esimerkiksi laiterikko tai muu tekninen ongelma, kuten 

pumppausongelmat. Häiriö voi olla seurausta onnettomuudesta, esimerkiksi tulipalosta. Myös vesilähteen 

pilaantuminen ja poistaminen käytöstä voi aiheuttaa määrävajetta. Samoin hetkellinen 

korkea kulutus (esimerkiksi sammutusvesi, teollisuuden kulutuspiikki) sekä kuivuus voivat rajoittaa 

veden saatavuutta. Määrälliset ongelmat ovat riippuvaisia muun muassa vesihuoltojärjestelmän ja 

vesisäiliöiden kapasiteetista sekä varavesilähteiden olemassaolosta. Yleensä vaikutus on joko välitön 

tai nopeasti kehittyvä. 

Sähkökatkokseen voidaan varautua muun muassa vesihuoltolaitoksen varavoimakoneilla tai mahdollisuudella 

käyttää varavoimaa sekä elintarvikeyrityksen omilla veden varastosäiliöllä. Korkean ajoittaisen 

kulutuksen aiheuttamaan ongelmaan on helpointa ja halvinta varautua tasaamalla vedenottoa 

varastoaltailla. Talousvesijärjestelmän kapasiteetin nostaminen on pitkä ja kallis prosessi, joka on 

perusteltua vain vedenkulutuksen ollessa jatkuvasti kapasiteetin äärirajoilla. Alhaisen kulutuksen 

aikana lisätyn kapasiteetin aiheuttama veden kasvanut viipymä voi johtaa talousveden laatuongelmiin. 

Putkirikko on yleinen syy talousveden toimitushäiriöille ja niihin varautuminen ja niiden korjaaminen 

todettiin työpajoissa pääsääntöisesti hyvin hoidetuksi. Kiinteistönomistajan, tässä tapauksessa 

elintarvikeyrityksen, on puolestaan huolehdittava oman talousvesijärjestelmänsä kunnosta. Hyvin 

hoidettukaan putkirikko ei kuitenkaan ole välttämättä lyhytkestoinen, sillä verkoston puhtaus täytyy 

varmistaa ennen käyttöönottoa. Mikrobiologisen analyysin valmistuminen kestää vähintään 18 h, 

tavallisesti kauemmin. 

4.2.3 Laatuhäiriöt 

Laatuhäiriöitä on kolmea tyyppiä: fysikaalisista, mikrobiologisista ja kemiallisista laatuvioista aiheutuvia 

häiriöitä. Talousveden laatuhäiriö voi muodostua vesihuoltolaitoksen järjestelmän lisäksi myös 

kiinteistön omassa järjestelmässä. Kiinteistön omistajan vastuulla on suunnitella, asentaa ja ylläpitää 

kiinteistön talousvesijärjestelmä siten, ettei se vaaranna toimitetun talousveden laatua. 

Veden laadun fysikaalisia virheitä ovat erityisesti sakat ja värivirheet. Fysikaaliset virheet aiheutuvat 

lähinnä verkostossa olevien saostumien irtoamisesta veteen. Saostumat voivat irrota erityisesti 

17 


verkoston virtaussuuntien tai paineen vaihtelun seurauksena. Esimerkiksi verkoston kunnossapitoja 

saneeraustöistä aiheutuva virtaussuuntien ja paineen vaihtelu on hyvin ennakoitavissa, jolloin saostumien 

esiintymisen vaarasta voidaan ilmoittaa veden käyttäjille. Putkirikosta tai tavanomaista 

suuremmasta vedenotosta aiheutuvat saostumien liikkeelle lähdöt ovat sen sijaan yllättäviä, eikä 

vesihuoltolaitos voi ennakoida niitä etukäteen. Varsinaisia syitä yllättävään kulutuspiikkiin ovat 

esimerkiksi runsas sammutusveden tarve tai teollisuuslaitosten hetkelliset vedenotot. Oman tuotannon 

kulutuspiikkien aiheuttamien häiriöiden välttäminen voi elintarvikeyrityksessä tapahtua tasaamalla 

vedenottoa varastoaltailla. Fysikaalisia laatusuosituksia, (väri, maku, haju ja sameus), täyttämättömiä 

viranomaisnäytteiden testituloksia oli vuonna 2009 suurimmilla laitoksilla 163 kpl 26 (0,3 % 

valvontatutkimustuloksista), mutta näiden aiheuttamaa haitta-astetta ei ole tämän hankkeen puitteissa 

eikä muutoinkaan tutkittu tarkemmin. 

Veden fysikaalisten laatuvirheiden esiintymistaajuus riippuu kunkin vesihuoltolaitoksen talousveden 

laadusta sekä verkoston kunnosta. Alueen geologisista ominaisuuksista johtuvat, paljon rautaa ja 

mangaania sisältävät vedet sekä huonokuntoiset verkostot altistavat verkostosaostumille. 

Veden laadun mikrobiologiset virheet aiheutuvat raakavetenä käytettävän pohjaveden tai vedenottokaivon 

saastumisesta (esim. jätevesi, eläinten ulosteet, pintavesivaluma, tai muu ulkopuolinen 

kontaminaatio). Saastuminen pintavedellä johtuu erimerkiksi tulvimisesta, lumien sulamisvesistä tai 

kaivon väärästä sijainnista. Vesi voi saastua myös pieneläinten, puutteellisen desinfioinnin tai vedenkäsittelyprosessin 

häiriön vuoksi. Verkostovesi voi saastua esimerkiksi putkirikon seurauksena tai ns. 

takaisinvirtauksen seurauksena. Takaisinvirtauksessa talousvesiverkostoon pääsee virtaamaan 

talousvettä likaavaa ainesta verkostoon liittyneeltä kiinteistöltä. Takaisinvirtauksen estämiseksi 

talousvesijärjestelmä tulee aina erottaa muita vesilähteitä käyttävistä järjestelmistä ilmavälillä ja 

kiinteistön vesijärjestelmä tulee varustaa takaiskuventtiilillä, jonka toimivuus on tarkistettava säännöllisesti. 

27 Mikrobiologinen saastuminen tapahtuu lähes aina yllättäen, eikä sitä pystytä havaitsemaan 

jatkuvatoimisten vedenlaatumittareiden avulla. Veden mikrobiologista laatua arvioidaan 

indikaattoribakteerianalyysien avulla: 

• veden ulosteperäistä saastumista osoittavat E. coli ja suolistoperäiset enterokokit 28 , 

• yleisimmin pintavesisaastumista osoittavat koliformiset bakteerit, sekä 

• veden yleistä mikrobiologista aktiivisuutta osoittava heterotrofinen pesäkeluku. 

Varsinaisten patogeenien ja virusten esiintymistä raakavedestä tai talousvedestä ei rutiinitutkimuksissa 

selvitetä. 

Veden mikrobiologisen laadun häiriöt ovat seuraamuksiltaan elintarviketuotannolle vakavimpia. 

Veden mikrobiologisen laadun häiriöt ovat suhteellisen harvinaisia, ja yleisimmin niitä esiintyy pienil- 

26 Valviran www-sivut (2010) Yhteenveto suurten, EU:lle raportoivien laitosten talousveden valvonnasta ja laadusta vuonna 

2009. THL. Liite 3. 

27 D1 Suomen rakentamismääräyskokoelma. Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot , määräykset ja ohjeet 2007. Saatavilla 

mm. http://www.finlex.fi/data/normit/28208-D1_2007.pdf 

28 Suolistoperäiset enterokokit ovat E. coli –bakteerin tapaan ulosteperäisen saastumisen ilmentäjiä, ilmaisten esiintyessään 

riskiä sairastua vesivälitteiseen suolistoinfektioon. THL, (2005) http://www.ktl.fi/portal/9107 

18 


lä pohjavesilaitoksilla 29 . Elintarvikeyritysten kannalta viranomaisten kotitalouksille antama keittokehotus 

ei ole mahdollinen vaan elintarviketuotanto joudutaan keskeyttämään ja vahinko rajaamaan, 

jotta mahdollisesti terveydelle haitallinen tuote ei pääse kuluttajalle asti. Epidemiaepäilyissä nopea 

elintarviketuotannon ja jakelun keskeytys on tärkeää, jotta epidemian laajentuminen yli kuntarajojen 

elintarvikkeiden välityksellä voidaan estää. 

Vuonna 2009 tapahtui Eviran ruokamyrkytysrekisterin mukaan yhteensä 58 elintarvike- tai vesivälitteistä 

ruokamyrkytysepidemiaa. 94 % oli elintarvikevälitteisiä ja näissä sairastui yhteensä n. 1600 

henkilöä. Suoraan vesivälitteisiä epidemioita raportoitiin 3, joissa sairastui kaikkiaan noin 200 henkilöä. 

30 Kaikkein suurimpien talousvettä toimittavien laitosten (yli 1000 m 3 päivässä taikka vähintään 

5000 käyttäjälle, tällaisia laitoksia oli v. 2009 Suomessa 160 kpl) 31 näytteiden tulokset ilmoitetaan 

Euroopan komissiolle. Vuonna 2009 suurimmilla vesilaitoksilla ilmeni 1 kpl E.coli ja 1 enterokokki 

laatuvaatimuksia täyttämättömiä näytteitä. Lisäksi oli 21 koliformisia bakteereita ja 27 heterotrooffisten 

pesäkkeiden lukumäärä laatuvaatimuksia täyttämättömiä näytteitä. 32 Mikrobiologisia laatusuosituksia 

täyttämättömiä testituloksia oli siten yhteensä 50 kpl (0,01 % valvontatutkimustuloksista). 

Tämä ei kuitenkaan anna koko kuvaa riskistä, sillä pienemmät laitokset tekevät harvemmin 

näytteiden ottoa, eikä niitä tilastoida samalla tavalla. Ei myöskään ole selvää tilastointia siitä, miten 

usein elintarvikeyritys tunnistaa mahdollisen talousvedestä johtuvan mikrobiologisen virheen joko 

tuotannossa tai laadunvarmistuksessa. Haitta-astetta ei ole tässä hankkeessa, eikä muutoinkaan 

tutkittu. Näin ollen tässä raportissa ei pyritä antamaan tarkkaa tilastollista kuvaa tapahtumataajuuksista. 

Vaikka mikrobiologisen saastumisen suoraan osoittamiseen ei ole jatkuvatoimisia mittareita, 

voidaan mikrobiologisenkin saastumisen todennäköisyyttä arvioida tietyillä jatkuvatoimisilla mittareilla. 

Veden laadun kemialliset virheet aiheutuvat raakaveden luontaisesta laadusta tai sen saastumisesta, 

puutteellisesta tai virheellisestä vedenkäsittelyprosessista, laiterikosta tai verkostosakkojen irtoamisesta. 

Kemiallinen laatuvirhe on harvoin äkillinen, vaan se on yleensä pitkään jatkuva tai hitaasti 

kehittyvä tilanne. Kemiallisia laatusuosituksia, (mukaan lukien torjunta-aineet) täyttämättömiä 

testituloksia oli 153 kpl 33 (0,3 % valvontatutkimustuloksista). Näiden haitta-astetta ei ole tässä hankkeessa 

eikä muutoinkaan tutkittu. Äkillinen kemiallinen saastuminen voi olla seurausta kemikaalionnettomuudesta, 

vedenkäsittelyn laiterikosta tai jopa tahallisesta saastutuksesta. Talousveden kemiallista 

laatua voidaan seurata sekä jatkuvatoimisten mittareiden, että yksittäisten analyysien avulla. 

Talousveden kemiallisen laadun häiriöt aiheuttavat harvoin akuuttia terveyshaittaa. Elintarviketeollisuusyrityksen 

näkökulmasta kemiallinen poikkeama laadussa on myös tavanomaisesta poikkeava 

klooraus, joka häiritsee mikrobiologisia prosesseja 34 . 

29 Talousveden valvonta ja laatu vuonna 2008, Outi Zacheus, THL, Avauksia 18/2010 

30 Zoonoosikeskus (2010) Ruokamyrkytysepidemiat vuonna 2009. 

31 Valviran www-sivut. (2010) Yhteenveto suurten, EU:lle raportoivien laitosten talousveden valvonnasta ja laadusta 

vuonna 2009. THL. 

32 Valviran www-sivut. (2010) Yhteenveto suurten, EU:lle raportoivien laitosten talousveden valvonnasta ja laadusta 

vuonna 2009. Liite 2. THL. 

33 Valviran www-sivut (2010) Yhteenveto suurten, EU:lle raportoivien laitosten talousveden valvonnasta ja laadusta vuonna 

2009. Liite 3. THL. 

34 Talousveden valvonta ja laatu vuonna 2008, Outi Zacheus, THL, Avauksia 18/2010 

19 


4.3 Talousveden laatu- ja määrähäiriöiden vaikutuksia elintarvikeyrityksissä 

4.3.1 Tunnistettuja häiriöitä 

Talousveden laatu ja määrähäiriöiden vaikutukset elintarvikeyrityksiin riippuvat siitä, mihin vettä 

tuotannossa käytetään. VVY:n ja ETL:n jäsenilleen lähettämän kyselyn 35 ja elintarvikeyritysten asiantuntijahaastatteluiden 

mukaan elintarviketeollisuusyritykset käyttävät talousvettä prosesseissaan 

pääasiassa puhtaanapitoon, raaka-aineeksi, jäähdytykseen, lämmitykseen ja pesuihin. 

Vastauksista ilmeni, että elintarviketeollisuusyritykset tunnistivat talousveden toimitusongelmina 

muun muassa alhaisen veden paineen sekä putkien jäätymisten aiheuttamat lyhytaikaiset katkot. 

Suurin osa koetuista tai tunnistetuista häiriöistä oli kuitenkin veden laatuhäiriöitä. Vesihuoltolaitosten 

asiantuntijoiden mukaan näistä enemmistö liittyi verkostosta paineenvaihteluiden seurauksena 

irronneeseen sakkaan, veden kalkkipitoisuuteen tai alkalointikemikaalin annostelusta johtuvaan 

pH:n vaihteluun. Nämä ovat sellaisia häiriöitä, joista aiheutui ongelmia elintarviketeollisuuden tuotannolle, 

mutta ei varsinaista terveydellistä uhkaa. Kolmella kyselyyn vastanneella laitoksella on 

kokemusta talousveden mikrobiologiseen laatuun liittyvistä ongelmista viimeisen viiden vuoden 

aikana. 

Kuvassa 5 on havainnollistettu tunnistetut talousveden häiriöiden vaikutusten osa-alueet (ks. myös 

kuva 2), joita ovat tuotanto, elintarviketuote, raaka-aineet sekä hygienia. 

Talousveden 

laatu- ja määrähäiriöt 

Tuotantokatkos 

Takaisinvedot 

Kuluttajien terveysriskit 

Laatu- ja imago-ongelmat 


Kuva 5. Veden laadun ja määrän häiriöiden vaikutuksia elintarviketeollisuuden ketjussa 

raaka-aineesta kuluttajalle 

35 Vesihuolto ja elintarvikeketju-kysely. VVY:n ja ETL:n jäsenilleen lähettämä kysely toimialojen yhteistyöhön liittyen. 

Toteutus elo-syyskuussa 2010. 

20 


Alkutuotannossa ja esimerkiksi kasteluvetenä voidaan käyttää myös talousvedestä poikkeavaa vettä, 

jonka laadun valvonnan ohjauksesta vastaa Evira. Alkutuotannon veden laadusta säädetään MMM 

asetuksessa 134/2006 36 . Alkutuotannon häiriöt, jotka siirtyvät elintarvikeyritykseen raaka-aineiden 

mukana tai osana, ovat välillisiä häiriöitä. Ne voivat tapahtua kaukana elintarvikeyrityksestä ja sitä 

palvelevasta vesihuoltolaitoksesta ja ne on rajattu pois tämän raportin aiheista. 

4.3.2 Talousveden määrävajeen seurauksia 

Kyselyn tulosten mukaan neljä viidestä elintarvikeyrityksestä joutuisi lopettamaan tuotannon välittömästi 

tai nopeasti talousveden toimituksen keskeytyessä tai määrän vähentyessä. Seurausten 

vakavuus on riippuvainen häiriön laadusta, suuruudesta ja kestosta. Vesihäiriöt tuottavat elintarvikeyrityksille 

laajojakin kustannuksia sekä toimenpiteitä. Niinpä käytettävän talousveden riskienhallinnan 

parantaminen on selkeästi elintarvikeyrityksen edun mukaista. 

Määrävajeen seuraukset on arvioitava jokaisessa elintarvikeyrityksessä erikseen. Vahinkojen arvioitu 

todennäköisyys ja seuraukset voidaan suhteuttaa varautumistarpeisiin. Näin voidaan arvioida miten 

paljon kannattaa investoida häiriötilanteen varalta esimerkiksi veden varastosäiliöihin tai korvaavien 

vesilähteiden ylläpitoon ja käyttöönottoon. Jos elintarvikeyrityksen tuotanto joudutaan lopettamaan 

heti talousveden toimituksen katketessa, yrityksen on hyvä varautua tuotannon hallittuun alasajoon 

varastoimalla tarvittava määrä vettä jatkuvasti kiertävään altaaseen. 

Määrähäiriöiden haitallinen vaikutus tuotantoon, lopputuotteeseen ja asiakkaaseen perustuu siihen, 

että tuotannossa ei ole riittävästi vettä tuotannon prosesseihin tai pesuihin. Tämä saattaa myös 

heikentää hygienian ylläpitämistä pitkien katkosten aikana. Pitkäkestoisen määrävajeen seurauksena 

on lopulta se, että tuotetta ei ole asiakkaan saatavilla. Tuotantolinjojen alasajo voi myös johtaa 

mittaaviin puhdistusvaatimuksiin ennen kuin tuotantoa voidaan uudelleen käynnistää. Näin määrävajeen 

myöhempien seurauksien kesto on usein pidempi kuin itse vajeen kesto. Määrän häiriöiden 

aiheuttamia seurauksia on esitetty taulukossa 1. 

Vakuutusehdoilla on myös merkitystä tilanteessa, erityisesti elintarvikeyrityksen keskeytysvakuutuksen 

osalta. Huomioitava turvallisuusriski on niin ikään se, että talousveden laajempi katkos aiheuttaa 

yleensä myös sammutusveden toimintakatkoksen. 

36 Veden, jota alkutuotantopaikalla käytetään elintarviketuotantoon käytettävien eläinten juomavetenä, vesiviljelyssä, 

alkutuotannon tuotteiden kastelussa, puhdistamisessa ja jäähdyttämisessä sekä alkutuotantopaikan pintojen, laitteiden ja 

välineiden puhdistamiseen ja huuhteluun, on oltava puhdasta. Vedessä ei saa olla siinä määrin vierasta hajua tai makua 

eikä myöskään pieneliöitä, loisia tai vieraita aineita, että vesi voisi vaarantaa alkutuotannon tuotteiden ja niistä saatavien 

elintarvikkeiden turvallisuuden. 

21 


Taulukko 1. Määrähäiriöiden aiheuttamia seurauksia elintarvikeyrityksessä 

Veden toimituksen määrähäiriö 

voi aiheuttaa: 

Veden toimituksen yllättävä katkos aiheuttaa 

tuotannon pysäyttämisen. 

Veden toimituksen määrävaje johtaa osittaiseen 

tuotannon alasajoon ja tuotantolinjojen 

priorisointiin. 

Tuotannon pysäytys tai osittainen pysäytys 

johtaa tuotannon menettämiseen 

Arvio seurausten enimmäismäärästä: 

Tuotantoprosessin pysäytys ilman hallittua alasajoa voi 

aiheuttaa mm. laiterikkoja. Koko tuotannon ylösajoaika 

riippuu toiminnan laadusta, mutta voi kestää jopa 8-9 vrk. 

Tuotantoa joudutaan mahdollisesti ajamaan alas ainakin 

osalla linjoja. Ennen toiminnan ylösajoa tulee tarkistaa, että 

pysäytettyjen linjojen putkistot puhdistetaan ja analysoidaan. 

Tämä voi viedä jopa 3 vrk, ennen kuin voidaan todeta ”toiminta 

hyväksyttävällä tasolla” ja antaa lupa käynnistää 

tuotanto uudestaan. 

Tuotannon myyntiarvo kerrottuna menetetyn tuotannon 

määrällä. Elintarvikeyritykselle voi myös langeta sopimussakko 

ja/tai vahingonkorvausvelvoite seurauksena yrityksen ja 

kolmannen osapuolen kanssa tehdyn sopimuksen rikkomisesta. 

4.3.3 Talousveden laatuhäiriöiden seurauksia 

Puolet vastanneista elintarvikeyrityksestä kyselyssä 37 ilmoittaa tuotannon keskeytettävän mikäli 

talousveden laadussa ilmenee virhe. 

Erityyppisten talousveden laatuvirheiden seurauksia elintarvikeyritykselle on esitetty kootusti 

kuvassa 6. 

Fysikaaliset laatuvirheet voivat aiheuttaa elintarviketuotannossa esimerkiksi liiallisesta kiintoaineksesta 

johtuvaa häiriötä entsymaattisille prosesseille ja suodattimien tukkeutumista. Mikäli laatuvirhettä 

ei havaita ennen tuotteen valmistumista, tulokset näkyvät muun muassa maku- ja värivirheinä. 

Mahdollisia seurauksia ovat tuotannon alasajo, tuotannon tai tuote-erien menetys sekä virheestä 

aiheutuvat käyttökustannukset. Fysikaaliset laatuvirheet ovat sekä elintarvikeyritysten että vesihuoltolaitosten 

työpajahavaintojen mukaan yleisimpiä laatuvirheitä, mutta terveysvaikutuksiltaan ne 

ovat yleensä haitattomia. 

Mikrobiologisten talousveden laatuvirheiden seurauksia tuotteiden ja tuotannon kannalta ovat 

tuotannon alasajo, tuote-erien tai tuotannon menetys, ja/tai tuotteen/tuotteiden takaisinveto. 

Mikäli virheellinen tuote pääsee kuluttajalle saakka, tuoteturvallisuus heikkenee ja tuote voi olla 

kuluttajalle haitallinen. Riski on suurin tuoretuotteissa, joiden kierto on nopeaa (esim. 24 h). Pidempään 

varastoitavissa tuotteissa on parempi mahdollisuus mm. takaisinvedoille. 



22 


Alasajo 

Fysikaaliset 

maku- ja 

värivirheet tuotteissa 

Käyttökustannukset 

Tuote-erien 

hävitys 

Tuotannon 

menetys 

Suodattimien 

tukkeutuminen 

Mikrobiologiset 

virheellinen/ 

haitallinen tuote 

Yleishygienian 

heikkeneminen 

Lisää pesuja > 

lisää riskejä 

Taudit/epidemian 

leviäminen 

Tuotannon 

menetys 

Takaisinveto 

Maine 

Kemialliset 

makuvirhe, 

poikkeava pH, 

raskasmetallit, 

torjunta-aineet, 

vedenkäsittelyprosessin 

jäämät, 

poikkeava klooraus 

Tuotannon 

keskeytys 

Entsyymien 

toimintahäiriö 

Tuotannon 

menetys 

Tuote-erien 

hävitys 

Kuva 6. Laatuvirheiden seurauksia elintarvikeyrityksille 

Kemiallisia laatuvirheitä ovat muun muassa poikkeava pH, raskasmetallit ja torjunta-aineet sekä 

normaalista poikkeava klooraus. Haitoille herkkiä ovat kaikki biologiset tuotantoprosessit ja mm. 

kemialliset puhdistusprosessit. 

Talousveden laatuvirheiden seurauksia tuotannolle ovat muun muassa varavesilähteen käyttöönotto, 

vedenkäsittelyn tehostaminen tai muut tilapäisjärjestelyt tai pysyvät järjestelyt tuotannon jatkamiseksi, 

tuotantosuunnitelmien muutokset, kuten puhdistusten lisääminen, reseptimuutokset, 

tuotannon keskeytys, erityistarkkailu ja tehostettu näytteenotto. Erilaiset laatuvirheet tai niiden 

epäilyt edellyttävät tapauskohtaisesti erilaisia toimia, jotka elintarviketeollisuusyrityksen olisi hyvä 

suunnitella ennalta (käyttökielto, ohijuoksutus, seuranta ym.). Terveydensuojeluviranomainen antaa 

talousveden käyttöön tarvittaessa rajoituksia. Taloudelliset menetykset aiheutuvat tuotannon keskeytymisestä 

ja tuote-erien menetyksestä sekä raaka-ainehävikistä. 

Talousveden laatuvirheiden vaikutuksia lopputuotteeseen ja asiakkaisiin ovat laatuvirheestä aiheutuvat 

tuotteen takaisinvedot ja tuote-erien hylkääminen, joista aiheutuu teollisuudelle taloudellisia 

menetyksiä. Tuotteen terveellisyys voi vaarantua ja vaikutukset voivat ilmetä lopputuotteen aistinvaraisessa 

laadussa, kuten maussa, rakenteessa, värissä ja hajussa. Tällaiset laatuvirheet johtavat 

tuotantoerän hylkäämiseen ja mahdollisesti tehtaalta jo lähteneiden tuotteiden takaisinvetoon. 

Taloudelliset menetykset aiheutuvat hävitettyjen tuote-erien katteen menetyksestä ja maineriskin 

aiheuttamasta myynnin menetyksestä. Pahimmissa tapauksissa seurauksena voi olla sairastumisia tai 

jopa epidemia. Tästä voi seurata elintarvikeyritykselle myös tuotevastuulain mukaisia korvausvaatimuksia. 

Haastetta lisää, että talousveden mikrobiologisesta laatuvirheestä johtuva laatuvika ei aina 

ole helposti havaittavissa. 

23 


5 Tunnistetut kehittämiskohteet 

Seuraavat kehittämiskohteet nousivat esille VVY:n ja ETL:n jäsenilleen lähettämän kyselyn 38 vastauksissa, 

haastatteluissa ja hankkeen kahdessa työpajassa: 

• Viestintä: ennakoiva viestintä esim. kunnossapitotöistä johtuvista talousveden toimituksen 

häiriöistä tai normaalia runsaammasta vedenotosta sekä tehokas viestintä talousveden toimituksen 

häiriöistä tai häiriöepäilyistä 

• Tiedonjako: Yhteydenpito ja yhteistyö sekä erityistilanteissa että osana normaalitoimintaa 

• Varautuminen: Vesihuoltolaitosten varautuminen erilaisiin talousveden laatu- ja määrähäiriöitä 

aiheuttaviin tilanteisiin ja elintarvikeyritysten varautuminen talousveden laatu- ja määrähäiriöihin 

• Tulevaisuuden mahdollisuudet: Yhteisen riskienhallinnan auditointimallin kehittäminen 

Työpajoissa kiinnitettiin huomiota erityisesti räätälöityjen sopimusten puutteeseen, vanhoihin sopimuksiin 

ja niin sanottujen vakiosopimusten sisällön puutteellisuuteen teollisuusasiakkaiden tapauksessa. 

Edellä mainitut kehittämiskohteet tulisikin huomioida jo sopimuksentekovaiheessa. 

On selvää, että pelkillä sopimuksilla ei voida hallita riskejä kattavasti. Tarvitaan myös ohjaavaa lainsäädäntöä, 

valvontaa ja käytännön laadunvarmistustyötä. Tärkeimmäksi todettiin tuottaa yhteinen 

näkemys siitä, mitkä riskit ovat ja miten näitä hallitaan. Yhteisenä tahtotilana on sopimusten kehittäminen 

siten, että riskejä, riskienhallintaa, vastuita, vuoropuhelua, varautumista ja viestintää koskevat 

käytännöt määriteltäisiin jo sopimuksentekovaiheessa, jolloin sopimus ohjaisi käytännön työtä. 

Koska eri vesihuoltolaitosten ja elintarvikeyritysten tarpeet ja toimintamahdollisuudet vaihtelevat, ei 

katsottu mahdolliseksi luoda yhtä, kaikille sopivaa sopimuspohjaa. Sen sijaan päädyttiin luomaan 

esimerkkilausekkeita, joita voidaan tapauskohtaisesti hyödyntää vesihuoltolaitoksen ja elintarvikeyrityksen 

välisessä sopimuksessa. Haasteeksi tunnistettiin vesihuoltolaitokselle yrityskohtaisen, 

räätälöidyn sopimuksen solmiminen jokaisen elintarvikeyrityksen kanssa. Alalle räätälöity yleinen 

mallisopimus olisi kuitenkin tarpeellinen erityisesti pienille toimijoille. Tämän laatimista olisi tulevaisuudessa 

syytä jatkaa. 

Viestinnän ja aktiivisen vuoropuhelun kehittäminen sekä normaalioloissa että erityistilanteissa 

tunnistettiin erityisen tarpeelliseksi. Näin voidaan ennakolta vähentää aiheutuvia vahinkoja ja tehostaa 

toimintaa, välttää väärinkäsityksiä ja varmistaa kaikkien toimijoiden yhteinen näkemys erityistilanteiden 

vaatimista toimista. 



24 


6 Riskienhallintaa edistäviä käytäntöjä 

6.1 Yhteistyötä tukevia käytäntöjä 

Liitteessä 3 esitetään kootusti vesihuoltolaitosten ja elintarvikeyritysten kanssa työstettyjä yhteistyön 

hyviä käytäntöjä kuvaavia esimerkkilauseke-ehdotuksia sopimuksiin ja toimintaohjeisiin. Tämän 

jälkeen liitteessä 4 esitetään erillinen tarkempi ehdotus toimintaohjeelle yhteistä tiedonhallintaa ja 

tiedonsiirtoa tukemaan. Käytännöt on työstetty yhdessä elintarvikeyritysten ja vesihuoltolaitosten 

sekä alan etujärjestöjen ja viranomaisten kanssa. 

Yhtenä riskienhallintakeinona tulisi laatu- ja määrähäiriöiden aiheuttamat riskit huomioida ennalta 

eri osapuolien vakuutuksissa. Riskejä ovat esimerkiksi elintarvikeyritykselle mahdollisesti lankeavat 

vahingonkorvausvastuut ja sopimussakot toimitussopimusten rikkomisesta. 

6.2 Esimerkkilausekkeita sopimuksiin ja toimintaohjeisiin 

Liitteessä 3 on kuvattu vesihuoltolaitosten ja elintarvikeyritysten yhteistyön kehittämiseksi laadittuja 

esimerkkilausekkeita. Lausekkeilla on pyritty antamaan esimerkkejä hyvistä käytännöistä hankkeessa 

keskeisiksi nousseisiin teemoihin. Esimerkkilausekkeiden teemoja ovat: 

A. Veden laatu 

B. Veden määrä 

C. Riskienhallinta 

D. Seurantatiedon jakaminen 

E. Muutoksista tiedottaminen 

F. Säännöllinen yhteistoiminta 

G. Erityistilannetoiminta 

H. Vahingonkorvaukset 

Lausekkeet ovat ehdotuksia, jotka pyrkivät tukemaan kuhunkin tilanteeseen parhaiten soveltuvien 

sopimusten ja toimintaohjeiden laatimista molempien osapuolien edun mukaisesti. 

Jokainen sopimus on yrityskohtainen. Sopimuksessa määritellään sopijapuolet (myyjä = vesihuoltolaitos; 

ostaja = talousvedensaannin kannalta kriittinen elintarvikeyritys, joka ei kuulu vesihuoltolain 

(119/2001) soveltamisalaan). 

Esimerkkilausekkeita käytetään tapauskohtaisesti ja sopimusosapuolet voivat muokata niitä 

tilanteen mukaan. Joistakin teemoista on useita esimerkkilausekkeita, joista voidaan valita sopimukseen 

kulloinkin sopiva, tai edelleen jalostaa esitettyjä teemoja. Esimerkkilausekkeet eri teemojen 

alla eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan niitä voidaan yhdistellä tarpeen mukaan. 

25 


6.3 Vuoropuhelua ja yhteistyötä 

Aktiivisen ja ennakoivan vuoropuhelun sekä täsmällisen ja nopean tiedonvälityksen tärkeys nousi 

vahvasti esille hankkeen aikana. Mitä parempi vuoropuhelu osapuolilla on normaalissa toiminnassa, 

sitä helpompi yhteistoimintaa ja erityisviestintää on hoitaa myös mahdollisissa erityistilanteissa. 

Tämän perusteella päätettiin kehittää vuoropuhelua edistävää yhteistyömallia, joka perustuu tiedonvaihdon 

järjestelmälliselle koordinoinnille. Malli on alun perin kehitetty Varsinais-Suomen alueellista 

riskienhallintaa kehittävässä VASARA-hankkeessa vuonna 2009 (Huoltovarmuuskeskus) 39 . 

Toimintamalli koostuu tiedonvaihtomenettelystä normaalioloissa ja erityistilanteissa, sekä sen päivitysprosessista. 

Toimintamallin toteuttaminen vaatii koordinointia ja molempien osapuolien sitoutumista 

toteutukseen. Tässä hankkeessa mallia on sovellettu vesihuoltolaitosten ja elintarvikeyritysten 

yhteiseen normaaliolojen tiedonvaihtomenettelyyn sekä erityistilanneviestintäohjeeseen. Tätä 

voidaan myös sisällyttää vesihuoltolaitoksen valvontatutkimusohjelmaan ja elintarvikeyrityksen 

omavalvontasuunnitelmaan. 

Tiedonvaihtomenettely on yhdessä kirjattu ohjeistus siitä, mitä ja miten tietoa ja miten usein päivitetään 

ja vaihdetaan ennakoivasti. Tiedonvaihtomenettelyyn sisältyy erityistilanneviestintäohjeen 

päivitystä, mahdollisesti myös erityistilannetoimintasuunnitelman päivitystä sekä aktiivista tiedonvaihtoa 

riskeistä, riskienhallintatoimista ja toiminnan tulevista ja ennakoitavista muutoksista. Oleellista 

on myös sopia mm. tapaamisten säännöllisyydestä. Tapaamisten tai puhelinkeskustelujen 

agenda tulisi pääosin olla ennalta sovittu ja sisältää sekä ennalta määriteltyjä että ajankohtaisia 

asioita. 

Yksityiskohtainen riskitieto on usein luottamuksellista, joten pääasiallinen riskitiedonvaihto perustunee 

lähinnä aiheuttajiin ja seurauksiin liittyvään tietoon. Tapaamisten tavoitteena on selkeyttää 

yhteistä ymmärrystä riskeistä ja niiden hallinnasta sekä tiedottaa toiminnan muutoksista ja varmistaa 

olennaisten yhteystietojen ajantasaisuus. Myös tiedonvaihtotarpeiden mahdolliset muutokset 

tulisi kirjata. On tärkeää että tapaamiset dokumentoidaan kokouspöytäkirjan tai vastaavan muodossa. 

Liitteen 4 taulukossa L4A on kootusti esitetty malliesimerkki tiedonvaihtosuunnitelman sisällöstä. 

Kukin vesihuoltolaitos ja elintarvikeyritys voi näiden ehdotusten pohjalta poimia juuri heidän 

toimintaansa sopivat asiat. 

Erityistilanneviestintäohjeeseen kirjataan yhteisesti sovitut käytännöt siitä, mitä ilmoitetaan missäkin 

häiriötilanteessa, millä tavalla, kenen toimesta ja kenelle. Liitteen 4 taulukossa L4B on kootusti 

esitetty malliesimerkki viestintäohjeesta erityistilanteessa. Tätä tulisi aina tapauskohtaisesti täsmentää 

siten, että toiminta sopii esimerkiksi olemassa oleviin kriisiviestintäohjeisiin. Viranomaisilla 

on häiriötilanteissa normiston mukaisia viestintä- ja tiedotusvelvoitteita. Niitä ei ole sisällytetty 

tähän, sillä painopiste on toimijoiden keskeinen suora tiedonvaihto. 

Viranomaistiedottamista käsitellään vesilaitoksen valvontatutkimusohjelmassa ja erityistilannesuunnitelmassa 

ja sitä ohjeistetaan mm. vesihuoltolaitosten kriisiviestintäohjeessa. Huomattavaa on, että keskinäinen 

erityistilanneilmoitus täydentää, mutta ei korvaa muita viestinnästä annettuja ohjeistuksia. 

39 Tehokasta yhteistoimintaa alueellisella riskitiedonvaihdolla. Vasara-hankkeen loppuraportti. HVK julkaisuja 5, 2009. 

http://www.huoltovarmuus.fi/documents/3/VASARA_julkaisu.pdf 

VASARA - VArsinais-Suomen Alueellisen Riskienhallinnan pArantaminen tiedonsiirtoa tehostamalla . 

26 


Lähdeluettelo 

Bureau Veritas Finland (2007). http://www.bureauveritas.fi 

Evira – Elintarviketurvallisuusvirasto (2010). HACCP järjestelmä. http://www.evira.fi 

Evira – Elintarviketurvallisuusvirasto (2011). Omavalvonta. http://www.evira.fi 

Gilbert, Y, Raivio T., Kumpulainen A. ja Vanhanen J. (2008). Tehokasta yhteistoimintaa alueellisella 

riskitiedonvaihdolla, Varsinais-Suomen alueellisen riskienhallinnan parantaminen tiedonsiirtoa 

tehostamalla (VASARA). HVK julkaisuja 5, 2009. 

Isomäki, E., Valve, M., Kivimäki A-L. ja Lahti K. (2006). Pienten pohjavesilaitosten ylläpito ja valvonta, 

ympäristöopas, Helsinki. SYKE. 

Keski-Saari O. (2008) Talousveden standardisoitu turvallisuus. Vesitalous 5/2008. 

THL, Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos (2005). Suolistoperäiset enterokokit. 

http://www.ktl.fi/portal/9107 

Meriläinen, J. (2003). Riskianalyysimenetelmät, laajennettu tiivistelmä. 

http://www.cs.helsinki.fi/group/turvasem/abstracts/ea1jme.pdf 

Silfverberg, P. (2008). Vesihuoltolaitoksen tilan itsearviointimittaristo, Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen 

monistesarja Nro 22, Maa- ja metsätalousministeriö, Kuntaliitto ja Vesi- ja viemärilaitosyhdistys, 

Helsinki. 

Suomen Ympäristökeskus (2010) Laitosten pumppaama vesimäärä 1970–2001. 

http://www.ymparisto.fi/default.aspnode=4823&lan=fi 

THL – Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (2005) Suolistoperäiset enterokokit. 

http://www.ktl.fi/portal/9107 

Valvira – Sosiaali- ja terveysalan valvontavirasto (2010) Yhteenveto suurten, EU:lle raportoivien 

laitosten talousveden valvonnasta ja laadusta vuonna 2009. 

http://www.valvira.fi/files/talousvesi_2009_yhteenveto_lopullinen_08112010.pdf 

Valvira – Sosiaali- ja terveysalan valvontavirasto (2010) Yhteenveto suurten, EU:lle raportoivien 

laitosten talousveden valvonnasta ja laadusta vuonna 2009. Liitteet. 

http://www.valvira.fi/files/talousvesi_2009_liitteet_lopullinen_08112010.pdf 

Valvira – Sosiaali- ja terveysalan valvontavirasto (2008) Talousveden laadun turvaaminen erityistilanteissa. 

www.valvira.fi 

VIRIKE – Vesihuollon riskienhallinnan nykytila ja kehittämistarpeet. Vesi - ja viemärilaitosyhdistyksen 

monistesarja nro 26. (2009). 

Vesi- ja viemärilaitosyhdistys (2009) Malliohjelma: Valvontatutkimusohjelma vesilaitokselle. 

www.vvy.fi 

27 


Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ja Elintarviketeollisuusliitto (2010) Vesihuolto ja elintarvikeketju-kysely. 

VVY:n ja ETL:n jäsenilleen lähettämä kysely toimialojen yhteistyöhön liittyen. Toteutus elosyyskuussa 

2010. 

Tilastokeskus (2010). Ympäristö ja luonnonvarat. Ympäristötilasto. Vuosikirja 2010. 

Zacheus O. (2010). Talousveden valvonta ja laatu vuonna 2008. Yhteenveto viranomaisvalvonnan 

tuloksista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Avauksia 18/2010. 

Zoonoosikeskus (2010) Ruokamyrkytysepidemiat vuonna 2009. 

http://www.zoonoosikeskus.fi/portal/fi/ruokamyrkytykset/ruokamyrkytysepidemiat_suomessa/epid 

emiat_vuonna_2009/ 

28 


Liite 1. Ohjausryhmä 

Hankkeen ohjausryhmä 

Riina Liikanen, Vesi- ja viemärilaitosyhdistys, 

Seppo Heiskanen, Elintarviketeollisuusliitto 

Viljo Holopainen, Elintarviketeollisuuspooli 

Elisa Piesala, Elintarviketeollisuusliitto 

Sebastian Hielm, Maa- ja metsätalousministeriö, 

Jarkko Rapala, Sosiaali- ja terveysministeriö 

Kokoukset 

1.9.2010 Aloituskokous, Elintarviketeollisuusliitto, Pasilankatu 2, Helsinki. 

Riina Liikanen, Vesi- ja viemärilaitosyhdistys 




Sebastian Hielm, Maa- ja metsätalousministeriö 


2.12.2010 Työkokous 1 ja 2 (esimerkkilausekkeet) 

1: Elintarviketeollisuusliitto, Pasilankatu 2, Helsinki 


Asta Mörsky, Elintarviketeollisuusliitto 

2: Vesi- ja viemärilaitosyhdistys, Asemapäällikönkatu 7, Helsinki. 


Anneli Tiainen, Vesi- ja viemärilaitosyhdistys 

18.1.2011 Hankekokous, Elintarviketeollisuusliitto, Pasilankatu 2, Helsinki. 





29 





28.1.2011 Kokous esimerkkilausekkeiden täsmentämiselle, VVY, Asemapäällikönkatu 7, Helsinki. 





Osmo Seppälä, Vesi- ja viemärilaitosyhdistys 

8.2.2011 Päätöskokous, Elintarviketeollisuusliitto, Pasilankatu 2, Helsinki. 







30 


Liite 2. Työpajat 

Työpaja I 

Elintarviketeollisuusliitto Ry, Pasilankatu 2. Helsinki. 

26.10.2010 13.00 - 16.00 

Osallistujat: 

Yritykset Nimi Tehtävä 

Valio Oy Janne Sahlstein ympäristöpäällikkö 

Raisio-konserni Maritta Punta ympäristöpäällikkö 

Oy Primula Ab Arja Martikainen laatujärjestelmäpäällikkö 

Saarioinen Oy Olavi Virtanen tekninen johtaja 

Laihian Mallas Oy Henrietta Gullman tuotekehityspäällikkö 

Oy Hartwall Ab Jukka Kronlöf tutkimuspäällikkö 

Vesihuoltolaitokset 

HSY Vesi Veli-Pekka Vuorilehto osastonjohtaja 

Riihimäen vesi Tiina Oksanen käyttöpäällikkö 

Janakkalan Vesiliikelaitos Seppo Palmanto toimitusjohtaja 

Turun vesilaitosvesiliikelaitos 

Irina Nordman toimitusjohtaja 

Muut osallistujat 

ETL Elisa Piesala toimiala päällikkö, tutkimus ja lainsäädäntö 

ETL Seppo Heiskanen johtaja, tutkimus ja lainsäädäntö 

ETL Viljo Holopainen valmiuspäällikkö, elintarvikepooli 

ETL Asta Mörsky vanhempi lakimies 

VVY Riina Liikanen vesihuoltoinsinööri 

VVY Anneli Tiainen lakiasiain päällikkö 

STM Jarkko Rapala neuvotteleva virkamies 

Gaia Consulting Oy Ylva Gilbert projektijohtaja, asiantuntija 

Gaia Consulting Oy Riikka Lehti asiantuntija 

31 


Työpaja II 

Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ry, Asemapäällikönkatu 7, 00520 Helsinki. 

22.11.2010 klo 13.00 - 16.00 


Yritykset 

Valio Oy 

Raisio-konserni 

Saarioinen Oy 

Oy Hartwall Ab 

Laihian Mallas Oy 

Vesihuoltolaitokset 

HSY Vesi 

HSY Vesi 

Riihimäen Vesi 

Janakkalan Vesi liikelaitos 

Turun vesilaitosvesiliikelaitos 

Muut osallistujat 

ETL 

ETL 

VVY 

VVY 

Valvira 

Ylva Gilbert 

Riikka Lehti 

Janne Sahlstein 

Maritta Punta 

Olavi Virtanen 

Jukka Kronlöf 

Henrietta Gullman 

Veli-Pekka Vuorilehto 

Jussi Pirinen 

Tiina Oksanen 

Seppo Palmanto 

Irina Nordman 

Elisa Piesala 

Seppo Heiskanen 

Riina Liikanen 

Anneli Tiainen 

Jaana Vaitomaa 

Gaia Consulting Oy 

Gaia Consulting Oy 

32 


Liite 3: Esimerkkilausekkeita vesihuoltolaitosten (myyjä) ja elintarvikkeita valmistavien 

toimijoiden (ostaja) vedentoimitus- ja hankintasopimuksiin sekä lausekkeita 

toimintaohjeisiin 

Suositukset koskevat vesihuoltolain soveltamisalan ulkopuolelle jääviä elintarvikkeita valmistavia toimijoita. Nämä toimijat ovat olleet hankkeen kohderyhmä. 

Aihealue Esimerkkilausekkeita sopimuksiin Esimerkkejä sopimuksen liitteisiin tai toimintaohjeisiin 

A: Veden laatu 

A: Veden 

laatu 

A1: Myyjä toimittaa ostajalle kulloinkin voimassa olevan 

terveydensuojelulainsäädännön mukaiset talousveden 

laatuvaatimukset täyttävää talousvettä 

käytettäväksi mm. elintarvikkeiden valmistuksessa. 

Lisäksi voidaan sopia: 

A2: Myyjä toimittaa ostajalle seuraavia laatukriteereitä 

täyttävää talousvettä: 

• […esimerkiksi käsittelemätöntä pohjavettä tai 

klooripitoisuuden suhteen vakioitua vettä.] 

Huom! Tämän valinnan perusteella tulee sopimuksen 

muissa pykälissä viitata sovittuihin laatukriteereihin. 

i. Mikäli ostajan tarpeet edellyttävät terveydensuojelulainsäädännön 

talousvesivaatimuksista tai sopimuksesta poikkeavaa veden laatua 

vastaa ostaja tuotantonsa edellyttämästä vedenkäsittelystä. 

ii. 

iii. 

Sovituista veden toimitusehdoista voidaan poiketa ylivoimaisen esteen 

vuoksi. Tällainen tilanne voi syntyä esim. jos raakavesilähde joudutaan 

poistamaan käytöstä saastumisen tai kuivuuden seurauksena 

Ostaja voi kuitenkin kieltäytyä ottamasta vastaan sovitusta laadusta 

poikkeavaa talousvettä. 

33 

Liite 3. Esimerkkilausekkeita vesihuoltolaitosten (myyjä) ja elintarvikkeita valmistavien toimijoiden (ostaja) vedentoimitus- ja hankintasopimuksiin sekä toimintaohjeisiin


A: Veden 

laatu 

A: Veden 

laatu 

A: Veden 

laatu 

A3: Vastuu vedestä ja sen laadusta siirtyy myyjältä 

ostajalle vesijohtoverkoston liittämiskohdassa. Mikäli 

talousvesi jo liittämiskohtaan saapuessaan ei 

täytä talousveden laatuvaatimuksia, vastuu tästä 

laatuvirheestä jatkuu myös talousveden loppukäyttökohteeseen 

asti. Vahingonkorvausvastuista 

on sovittu erikseen vahingonkorvausvastuukohdassa. 

A4: Veden laatua tarkkaillaan yhteisesti sovitussa tarkkailupisteessä. 

A5: Kumpikin sopijapuoli huolehtii veden laadusta ja 

laadun tarkkailusta omalla vastuualueellaan. Sopimuksen 

toteuttamisen kannalta tarpeelliset 

tarkkailutulokset jaetaan puolin ja toisin toimintaohjeen 

[….] mukaisesti. 

i. Liittämiskohta yksilöidään sopimuksissa sanallisesta tai tämä merkitään 

rakennuslupa-asiakirjoihin ja sopimuksen liitteenä olevaan karttaan. Jos 

merkinnät poikkeavat tosistaan, sovelletaan sopimuksessa olevaa merkintää. 

i. Talousveden laadun tarkkailupiste ostajan kiinteistöllä tai lähellä liittämiskohtaa 

on määritelty. Tämä on merkitty sopimuksen liitteenä olevaan 

asiakirjaan (esimerkiksi rakennuspiirustukseen tai vastaavaan) 

(Lausekkeet on myös eritelty esimerkkilauseke D1 kohdalla) 

i. Myyjän toimittaman talousveden laatua tarkkaillaan vesihuoltolaitoksen 

valvontatutkimusohjelman mukaisesti. Valvontatutkimusohjelmaan sisältyy 

sekä viranomaisvalvonta että laitoksen suorittamaa omaa käyttötarkkailua. 

ii. 

Ostaja tarkkailee sopimuksen mukaisen talousveden laatua omavalvontasuunnitelmansa 

mukaisesti. 

iii. 

Kumpikin osapuoli sitoutuu toimittamaan tietoja tarpeellisista tarkkailutuloksista 

sekä ilmoittamaan laatu- ja määräpoikkeamista (välittömästi) ja 

trendeistä (esimerkiksi säännöllisissä kokouksissa tai muutoin sovitulla tavalla). 

Sopimuksen toteuttamisen kannalta tarpeelliset tarkkailutulokset 

määritellään seuraavasti: […]. 

34 



B: Veden määrä 

B: Veden 

määrä 

B: Veden 

määrä 

B: Veden 

määrä 

B1: Myyjä varautuu toimittamaan ostajalle talousvettä 

[…]m 3 /pv ja […] m 3 /vuosi. Myyjän on sovittava ostajan 

kanssa etukäteen mahdollisista veden toimitusmäärien 

rajoituksista hyvissä ajoin [ esim. XX 

päivää/viikkoa], ellei syy ole ennalta arvaamaton 

ja ylivoimainen. Menettelytapaa on tarkennettu 

toimintaohjeessa. 

B2: Ostaja pitää vedenottonsa enintään tasolla [….] 

m 3 /pv ja [….] m 3 /vuosi sekä enintään [….]l/s. Ostajan 

on sovittava myyjän kanssa etukäteen [ esim. 

XX päivää/viikkoa], merkittävästi poikkeavasta vedenotosta, 

ellei syy ole ennalta arvaamaton tai ylivoimainen. 

Menettelytapaa on tarkennettu toimintaohjeessa. 

B3: Veden toimitus tapahtuu myyjän verkoston operoinnissa 

käyttämällä verkostopaineella. Maksimija 

minimipainetasot ovat […] ja [….]. 

i. Ostaja pyrkii mahdollisimman tasaiseen vedenottoon ja myyjä pyrkii 

mahdollisimman tasaiseen veden toimittamiseen. 

ii. 

Sovituista veden toimitusehdoista voidaan poiketa ylivoimaisen esteen 

vuoksi. Tällainen tilanne voi syntyä esim. jos raakavesilähde joudutaan 

poistamaan käytöstä saastumisen tai kuivuuden seurauksena. 

i. Ostaja pyrkii mahdollisimman tasaiseen vedenottoon ja myyjä pyrkii 

mahdollisimman tasaiseen veden toimittamiseen. 

35 



C: Riskien hallinta 

C: Riskien 

hallinta 

C1: Myyjä kartoittaa ja arvioi raakaveden hankintaan ja 

käsittelyyn sekä talousveden toimitukseen liittyvät 

a) talousveden laatuun ja määrään vaikuttavat 

välilliset ja välittömät riskit 

b) omasta toiminnastaan vedentoimitukselle 

syntyvät riskit 

c) tarvittavat riskienhallintatoimet 

Ostaja kartoittaa ja arvioi 

a) talousveden elintarvikekäyttöön liittyvät 

välilliset ja välittömät riskit 

b) omasta toiminnastaan vedentoimitukselle 

syntyvät riskit 

c) tarvittavat riskienhallintatoimet 

i. Riskienhallinta sisältää seuraavat osatekijät: vaarojen ja niiden mahdollisten 

seurausten kartoitus, vaaran toteutumisen todennäköisyyden ja riskin 

arviointi, toimenpiteet riskien toteutumisen välttämiseksi sekä toimenpiteet 

poikkeaman tapahtuessa. 

36 



C: Riskien 

hallinta 

C2: Sopijapuolet jakavat tietoa tunnistetuista riskeistä 

ja niiden mahdollisista vaikutuksista sekä riskienhallintatoimenpiteistä 

siten, että molemmat sopijapuolet 

voivat ottaa ne huomioon omassa toiminnassaan. 

Sopijapuolet käsittelevät tiedot 

luottamuksellisesti. 

TAI seuraavat 2 lauseketta 

C3: Ostaja jakaa säännöllisesti tietoa elintarvikkeiden 

valmistuksen ja muusta oman toimintansa vedentoimitukselle 

aiheuttamista riskeistä, riskienhallinnasta 

ja yhteistoiminnan kannalta olennaisista 

muutoksista, siten, että toinen sopijapuoli voi ottaa 

ne huomioon omassa toiminnassaan. Sopijapuolet 

käsittelevät tiedot luottamuksellisesti. 

C4: Myyjä jakaa säännöllisesti tietoa […] käyttämistään 

raakavesilähteistä, toimittamansa sopimuksen 

mukaisen talousveden laadusta ja toiminnan riskeistä, 

riskienhallinnasta ja yhteistoiminnan kannalta 

olennaisista muutoksista, siten, että toinen 

sopijapuoli voi huomioida ne omassa toiminnassaan. 

Sopijapuolet käsittelevät tiedot luottamuksellisesti. 

i. Sopijapuolten yhteistyö talousveden toimitukseen liittyvässä riskienhallinnassa 

perustuu riskienhallinnan kannalta tarpeellisen tiedon avoimeen 

jakamiseen sopijapuolten kesken. Tämä riskienhallintaan liittyvä tieto on 

luottamuksellista ja osapuolet sitoutuvat sitä luottamuksellisena käsittelemään. 

Sopijapuolet vastaavat oman toimintansa riskienhallinnasta. 

ii. 

iii. 

iv. 

Myyjä korostaa riskienhallintaa toiminnassaan talousveden hankinnassa 

ja toimituksessa ja informoi ostajaa talousveden toimitukseen liittyvistä 

riskeistä, jolloin ostaja voi niihin toiminnassaan varautua. 

Ostaja määrittelee, mitkä talousveden poikkeamat laadussa tai määrässä 

aiheuttavat elintarviketuotannolle tai tuotteille riskejä ja tiedottaa näistä 

myyjälle. 

Ostaja kartoittaa ja arvioi omasta toiminnastaan talousveden laadulle aiheutuvia 

riskejä, tiedottaa näistä myyjälle ja ryhtyy tarvittaessa riskienhallintatoimenpiteisiin, 

esimerkiksi erottaakseen talousvesiverkostonsa 

muista vesilähteistä tai muita nesteitä sisältävistä järjestelmistä rakentamismääräyskokoelman 

(D1) mukaisesti 40 . 

v. Tietoja päivitetään erikseen sovitun aikataulun mukaisesti tai vähintään 

[…kerran vuodessa, muutosten yhteydessä] 

40 D1 Suomen rakentamismääräyskokoelma. Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot , määräykset ja ohjeet 2007. Lähde: http://www.finlex.fi/data/normit/28208-D1_2007.pdf 

37 



C: Riskien 

hallinta 

C5: Osapuolet suorittavat tarvittavat riskien hallintatoimenpiteet 

riittävissä määrin mahdollisten vahinkojen 

minimoimiseksi. 

i. Mikäli ostajan tarpeet edellyttävät myyjän muiden asiakkaiden tarpeita 

tehokkaampaa riskienhallintaa talousveden/ sopimuksen mukaisen veden 

toimitushäiriöiden suhteen, sopijapuolet sopivat yhdessä tarvittavat ja 

kokonaistaloudellisesti edullisimmat riskienhallintakeinot sekä niiden toteuttamisen 

ja kustannusten vastuut. Lähtökohtaisesti talousveden toimitusvarmuus 

on sama kaikille myyjän asiakkaille ja tätä tehokkaampi riskienhallinta 

(esim. talousveden mikrobiologisen laadun varmentava 

desinfiointi ostajan kiinteistöllä) on ostajan vastuulla. 

D: Seurantatiedon jakaminen 

D: Seurantatiedon 

jakaminen 

D1: Myyjä jakaa ostajalle talousveden laaduntarkkailun 

tulokset sekä ilmoittaa etukäteen tiedossaan olevista 

veden toimituksen olennaisista muutoksista 

ostajalle. Ostaja jakaa myyjälle käyttämänsä talousveden 

laaduntarkkailun tulokset sekä ilmoittaa 

etukäteen tiedossaan olevista veden käytön olennaisista 

muutoksista 

i. Sopimuksessa määritellään talousveden laadun tarkkailupiste ostajan 

kiinteistöllä tai lähellä liittämiskohtaa. Tämä on merkitty sopimuksen liitteenä 

olevaan esimerkiksi rakennuspiirustukseen tai vastaavaan asiakirjaan. 

ii. 

(Lausekkeet on myös eritelty esimerkkilauseke A3 kohdalla) 

Sopimuksen toteuttamisen kannalta tarpeelliset talousveden laadun tarkkailutulokset 

määritellään seuraavasti: […]. Kumpikin osapuoli sitoutuu 

vaihtamaan tarkkailutietoja sekä ilmoittamaan laatu- ja määräpoikkeamista 

(välittömästi) ja trendeistä [esimerkiksi säännöllisissä kokouksissa 

tai muutoin sovitulla tavalla]. 

38 



E: Muutoksista tiedottaminen 

E: Muutoksista 

tiedottaminen 

E1: Toiminnan muutoksista jaetaan tietoa liitteenä 

olevan toimintaohjeen mukaisesti. Varautuminen 

mahdollisiin muutoksiin sopimuksen mukaisessa 

veden laadussa ja määrässä tulee huomioida kukin 

omassa suunnitelmassaan. 

i. Ostaja ilmoittaa myyjälle erikseen seuraavista asioista [sähköpostilla/soitolla…. 

kenelle] : 

• Veden kulutustarpeeseen vaikuttavat muutokset tuotannossa 

• Muutokset käytetyissä vaihtoehtoisissa vesilähteissä ja talousveden 

suojaus takaisinvirtaukselta 

• Toiminnan laadun muutos ja sen arvioitu kesto 

• Suunnitellut vesihuoltoon vaikuttavat huoltotoimet ja muutostyöt 

kiinteistöalueella. 

• Muut olennaiset muutokset […] 

• Yhteystietomuutokset 

ii. 

Myyjä ilmoittaa ostajalle erikseen seuraavista asioista [sähköpostilla/ puhelimitse 

….kenelle]: 

• Suunnitellut huoltotoimet ja muutostyöt, jotka vaikuttavat tai saattavat 

vaikuttaa ostajalle toimitettavan talousveden määrään tai laatuun 

• Suunnitellun poikkeaman arvioitu kesto ja vaikutus veden laatuun sekä 

suositus menettelytavoista poikkeamatilanteessa (esim. seuranta, 

ohijuoksutus, käyttökielto) 

• Muut olennaiset muutokset […] 

• Yhteystietomuutokset 

39 



F: Säännöllinen yhteistoiminta 

F: Säännöllinen 

yhteistoiminta 

F1: Sopijapuolet käsittelevät […muutosten yhteydessä/ 

säännöllisesti/ kerran vuodessa] veden toimittamiseen 

ja elintarvikkeiden valmistamiseen liittyviä 

asioita [kokouksessa/ puhelinneuvottelussa/…] 

Käsiteltävistä asioista sovitaan tarkemmin sopimuksen 

liitteessä/toimintaohjeessa […] 

TAI 

F2: Myyjää järjestää toiminta-aluellaan säännöllisesti 

keskustelutilaisuuksia myyjän ja sen elintarvikeyritysasiakkaiden 

kesken (Avainasiakastilaisuus). 

TAI 

F3: Osapuolet ovat sopineet yhteisestä tiedonvaihtomenettelystä, 

joka sisältää päivitysprosessin ja tätä 

noudatetaan osapuolten välisessä tiedonjaossa 

41 . 

Huom! Tässä voidaan vaihtoehtoisesti joko tehdä erillinen 

toimintaohje tai sopimuksen liite (ks. oikeaa saraketta) tai 

soveltaa erillistä tarkempaa tiedonvaihtomenettelyä. 

i. Yhteisessä [kokouksessa/puhelinneuvottelussa] käsitellään [… 

o Katsaus sopijaosapuolten toimintaympäristön yleisiin tapahtumiin 

(kuntamuutokset, omistussuhteet, sääilmiöt, prosessimuutokset, 

verkosto ym.) 

o Laadunseurannan trendit 

o Varautuminen ja riskienhallinta 

Mahdollisesti tapahtuneet poikkeamat vedentoimituksissa 

Muutokset toiminnan tunnistetuissa riskeissä 

Riskienhallintatoimenpiteet ja muutokset näissä 

Varautumista erityistilanteisiin sekä häiriötilanteisiin 

Toimitusvarmuus, vesivarat ja varavesilähteet 

o Ennakoitavat muutokset toiminnassa 

Myyjän tulevia muutoksia, huoltotoimia ja kehityshankkeita 

Ostajan ennakoituja tuotannon muutoksia, seisokkeja ja kehityshankkeita 

Muutokset ostajan mahdollisesti suorittamissa talousveden jatkokäsittelyissä 

ennen käyttöä. Näitä ovat mm. pehmennys, 

kloorinpoisto, suolan poisto 

o Vastuuhenkilöiden ja yhteystietojen päivitystä…] 

41 Tiedonvaihtomenettely voidaan sisällyttää osaksi vesihuoltolaitoksen valvontatutkimusohjelmaa ja elintarvikeyrityksen omavalvontasuunnitelmaa. 

40 



G: Erityistilannetoiminta 


G1: Sopijapuolet ilmoittavat suoraan toisilleen välittömästi 

• Äkillisestä ennalta arvaamattomasta talousveden 

toimituksen häiriötilanteesta 

• Häiriöepäilystä 

• Tiedotustapa ja viestintäväline sekä tilanteet, 

joita tässä tarkoitetaan, on tarkemmin 

eritelty toimintaohjeessa […] 

• Häiriötilanteissa viestin perillemeno on 

varmistettava. Ilmoitus tehdään sovitulla 

tavalla myös silloin, kun viestintävastuu 

siirtyy häiriötilanteessa viranomaisille 

TAI 

G2: Sopijapuolet ovat sopineet yhteisestä erityistilanneviestintämenettelystä, 

jota noudatetaan osapuolten 

välisessä tiedonjaossa. 

Huom! Tässä voidaan vaihtoehtoisesti joko tehdä erillinen 

toimintaohje tai sopimuksen liite (ks. oikeaa saraketta) tai 

soveltaa erillistä tarkempaa tiedonvaihtomallia. 

i. Myyjä ilmoittaa ostajalle seuraavista laatuhäiriöistä välittömästi [kenelle… 

viestintäväline] 

ii. 

iii. 

o Poikkeama lainsäädännön laatuvaatimuksista tai sopimuksessa sovitusta 

laadusta seuraavista laatuparametreistä [laatuparametrien 

listaus] sekä viimeisestä ajankohdasta, jolloin talousveden laatu on 

edellisen kerran luotettavasti todettu vaatimusten mukaiseksi elintarvikkeiden 

laaturiskien ja elintarvikehygieniariskien rajausta varten. 

o Epäilys mahdollisesta laatuhäiriöstä, joka määritellään [….] 

o Poikkeaman arvioitu kesto 

Myyjä ilmoittaa ostajalle seuraavista määrähäiriöistä välittömästi [kenelle… 

viestintäväline] 

o Poikkeamasta veden toimituksessa, joka määritellään [….] 

o Poikkeaman arvioitu kesto ja vaikuttavuus veden määrään 

Ostaja ilmoittaa myyjälle seuraavista asioista välittömästi: kenelle… viestintäväline] 

o Veden kulutustarpeeseen vaikuttavat äkilliset muutokset tuotannossa 

o Toiminnan laadun äkillinen muutos/ kulutuspoikkeamat, mukaan 

lukien seisokit 

o Havainnot laatupoikkeamista ja häiriöepäilyistä 

o Putkirikot omalla alueellaan […] 

o Muusta vesilähteestä peräisin olevan veden takaisinvirtaus tai epäily 

takaisinvirtauksesta talousvesiverkostoon 

o […] 

41 



iv. 

Sopijapuolet päättävät erityistilanteessa yhdessä parhaista menettelytavoista 

(esim. seuranta, ohijuoksutus, erityiset käyttörajoitukset elintarvikeyrityksessä). 

Tämä ei kuitenkaan sulje pois kummankaan osapuolen, 

toimintansa kannalta tarpeellista, päätöksentekoa. 


G3: Sopijapuolet ilmoittavat muille tahoille 

o erityistilanteista omien viestintäsuunnitelmiensa 

mukaan 

o häiriöepäilyissä yhdessä sovitun mukaisesti 

H: Vahingonkorvaukset 

H: Vahingonkorvaukset 

Huom! Osapuolten on syytä kiinnittää huomioita, miten 

toimittaisiin mahdollisessa vahingonkorvaustilanteessa 

(muun muassa huomioida vakuutusmahdollisuudet). 

i. Vahingonkorvauksista sovittaessa on huomioitava: 

• vakuutettavissa olevat vahingot (omat vakuutukset) 

• lainsäädännön merkitys vahingonkorvauksessa 

42 


Liite 4: Tiedonvaihtomenettely – toimintaohje-esimerkki 

Tiedonvaihtoa käsitellään yhteisessä kokouksessa säännöllisesti. Taulukossa L4A on esimerkki kokouksessa käsiteltävistä asioista. Erityistilanteiden tiedonvälitystä 

käsitellään erikseen taulukossa L4B 

Taulukko L4A. Tiedonvaihtomenettely: Malliesimerkki käsiteltävistä asioista 

Vesihuoltolaitoksen […] ja elintarvikeyrityksen […] yhteistapaaminen 

Paikka ja aika: 

Kokouspöytäkirja 

Seuraava kokous: muutosten yhteydessä / kerran vuodessa/…(sovitaan osapuolten tarpeita ja resursseja vastaavaksi) 

Seuraava harjoitus: 


Elintarvikeyritys: [esim. laadun valvonta, ympäristö, osto, riskienhallinta- ja viestintävastaavat …] 

Vesihuoltolaitos: [esim. käyttöpäällikkö, riskienhallinta- ja viestintävastaavat…] 

Aihealue Käsiteltävät asiat (esimerkkejä) Kirjataan päätökset (mukaan lukien seuraavat tehtävät, 

aikataulu, vastuuhenkilöt) 

1. Osapuolen toiminnan 

yleiskatsaus ja edellisen 

kokouksen jälkeisten 

tehtävien läpikäynti 

2. Laatu- ja määrätrendejä 

• Osapuolten toiminnan yleiskatsaus 

• Onko kaikki sovitut asiat tehty 

• Mitkä asiat ovat jääneet tekemättä 

• Onko näiden myötä ilmennyt uusia huomioitavia asioita 

• Mahdolliset muutokset tuotetussa talousvedessä sekä 

talousveden käytössä (normaaliolot) 

Liite 4: Tiedonvaihtomenettely – toimintaohje-esimerkki



3. Tapahtuneet poikkeamat 

• Raakaveden laatupoikkeamat 

• Toimitetun/ostetun talousveden laatupoikkeamat 

• Määräpoikkeamat 

• Muut sopimuspoikkeamat 

• Käyttömäärä suhteessa sopimukseen kirjattuihin määriin 

• Käyttömäärien selkeät poikkeamat 

• Korjaavat toimenpiteet 

4. Erityistilanteet • Mitä on viime tapaamisesta tapahtunut 

• Miksi on tapahtunut /syyt 

• Mitkä olivat seuraukset 

• Mitä tästä voidaan oppia 

• Voidaanko uudelleen tapahtuminen estää ja jos, niin miten 


5. Läheltä-piti-tilanteet 

(toimintavirheitä, joita puolin 

ja toisin on omassa organisaatiossa 

tapahtunut ja joista 

voidaan yhdessä oppia) 

• Mitä on tapahtunut 

• Miksi on tapahtunut /syyt 

• Mitkä olivat seuraukset 

• Mitä tästä voidaan oppia 

• Voidaanko uudelleen tapahtuminen estää ja jos, niin miten 


6. Tulevat muutokset 

• Korjaus- ja huoltotoiminnat 

• Katkokset 

• Seisokit ja tuotantomuutokset 

• Uudistukset 




7. Riskien aiheuttajat 

(päivitys) ja hallintatoimenpiteet 

(tehdyt 

ja suunnitteilla) 


• Muutokset raakaveden muodostumisalueella (esim. 

uudet riskit, vähennetyt riskit) 

• Muutokset vesihuoltolaitoksen toiminnassa (sisäiset 

riskit, esim. jos uusi laitteisto vähentää riskiä; myös uudet 

tunnistetut riskit) 

• Verkoston kunto ja verkostossa tehtävät kunnossapitoja 

muutostyöt, joista voi syntyä riskejä tai joilla riskejä 

vähennetään 


• Muutokset veden jatkokäsittelylaitteistossa 

• Huoltotoiminnat (esim. yrityksen verkostossa tehtävät 

uusinta ja muutostyöt) 

• Tuotannon muutokset, joista voi syntyä riskejä tai joilla 

riskejä vähennetään 

Sovitaan mahdollisten muutosten pohjalta, mitä muuttujia 

erityisesti seurataan seuraavalla kaudella 

8. Vedenkäytön poikkeukselliset 

tarpeet 

/rajoitteet seuraavalla 

kaudella 

• Kapasiteetit (määrä, laatu) 

• Tiedossa olevat tulevat tarpeet tilapäisiin ylityksiin 

• Pysyvämpiluonteinen tarve/neuvottelu sopimuksen 

muuttamisesta 

• Suunnitellut seisokit 




9. Erityistilannetiedonvaihtomenettelyn 

päivitys 

• Muutokset ja muutostarpeet 

• Yhteyshenkilötietojen tarkastus ja päivitys 

• Parannusehdotukset 

• Harjoituksen antia 


Taulukko L4B. Tiedonvaihtomenettely erityistilanteissa 

Veden toimituksen määrävaje 

Vesihuoltolaitokselta tiedon 

antaa (+ varahenkilöt): 


vastaanottaa (+ varahenkilöt): 

Elintarvikeyrityksestä tiedon vastaanottaa 

(+ varahenkilöt): 

Elintarvikeyrityksestä tiedon antaa (+ 

varahenkilöt): 

Nimi: _______________________ 

Nimi: _____________________ 

Nimi: ________________________ 

Nimi: ________________________ 

Puhelin: _____________________ 

Puhelin: __________________ 

Puhelin: _____________________ 

Puhelin: _____________________ 

Sähköposti:__________________ 

Sähköposti:________________ 

Sähköposti:____________________ 

Sähköposti:_______________________ 

Erityistilanne Erityistilanteen epäily Sovittuun tiedonvaihtoon sisältyy seuraavat toimet: 

Erityistilanne määritellään: 

[….]määritellään yrityskohtaisesti, 

esim. paineenlasku, toimituskatkokset 

Erityistilanteen epäilyksi määritellään 

[….]esim. verkoston 

putkirikko jossain, esim. vuoto, 

virtausmuutokset verkostossa, 

kuivuus, raakavesilähteen 

muutokset 

i. Vesihuoltolaitos ilmoittaa [välittömästi suoraan elintarvikeyritykselle/ilmoittaa 

asiasta nettisivuillaan/….]. Suora ilmoitus tehdään [puhelimitse/ 

tekstiviestillä/ sähköpostilla]. 

ii. 

iii. 

iv. 

[Sähköpostilla/ Internet-sivuille] toimitetaan kattavampi tieto ensimmäisen 

yhteydenoton jälkeen. 

Vesihuoltolaitoksen ilmoitukseen sisältyy tieto määrähäiriön mittavuudesta 

ja arvioidusta kestosta. 

Vesihuoltolaitos ilmoittaa myös korjaavista toimenpiteistä 

v. Vesihuoltolaitos ilmoittaa ennakoivasti poikkeustilanteista [nettisivuillaan/ 

puhelimitse/ tekstiviestillä… ] 

vi. 

Viestin perillemeno toiselle osapuolelle on varmistettava. 

Elintarvikeyritys ilmoittaa välittömästi kiinteistössään/alueellaan tapahtuneesta 

putkirikosta vesihuoltolaitokselle [puhelimitse/tekstiviestillä/ sähköpostilla] 


Veden laadullinen erityistilanne 


antaa (+ varahenkilöt): 


vastaanottaa (+ varahenkilöt): 

Elintarvikeyrityksestä tiedon vastaanottaa 

(+ varahenkilöt): 

Elintarvikeyrityksestä tiedon antaa (+ 

varahenkilöt): 

Nimi: _______________ 

Nimi: _______________ 

Nimi: ________________________ 

Nimi: ________________________ 

Puhelin: _____________ 

Puhelin: _____________ 

Puhelin: _____________________ 

Puhelin: _____________________ 

Sähköposti:___________ 

Sähköposti:__________ 

Sähköposti:____________________ 

Sähköposti:_______________________ 

Erityistilanne Erityistilanteen epäily Sovittuun tiedonvaihtoon sisältyy seuraavat toimet: 

Erityistilanne määritellään: 

[….]määritellään yrityskohtaisesti, 

Erityistilanteen epäilyksi määritellään 

[….] 

i. Vesihuoltolaitos ilmoittaa ennakoivasti [puhelimitse/ tekstiviestillä ] tiedossa 

olevista muutostöistä ja muutoksista, joilla voi olla vaikutusta veden 

laatuun (aiheuttaen erityistilanteen) 

ii. 

iii. 

iv. 

Vesihuoltolaitos ilmoittaa havaitsemastaan laatupoikkeamasta [välittömästi 

suoraan elintarvikeyritykselle/ asiasta nettisivuillaan]. Suora ilmoitus 

tehdään [puhelimitse/ tekstiviestillä/ sähköpostilla] 

Viestin perillemeno toiselle osapuolelle on varmistettava (esim. vastasoitolla) 

Vesihuoltolaitoksen ilmoitukseen sisältyy tieto laatuhäiriön laadusta, vakavuudesta 

ja arvioidusta kestosta. 

v. Vesihuoltolaitos ilmoittaa myös korjaavista toimenpiteistä ja viimeisen 

ajankohdan, milloin vedenlaatu on ollut viimeksi varmasti kunnossa. 

vi. 

vii. 

[Sähköpostilla/ Internet-sivuille] toimitetaan kattavampi tieto ensimmäisen 

yhteydenoton jälkeen. 

Mikäli elintarvikeyrityksen omavalvonnan osana tunnistetaan veden laatuvirhe, 

muusta vesilähteestä olevan veden takaisinvirtaus talousvesiverkostoon 

tai muu poikkeama, elintarvikeyritys tiedottaa tästä välittömästä [puhelimella 

/ sähköpostilla] vesihuoltolaitokselle.

Vesihuoltolaitosten ja elintarvikeyritysten riskienhallinnan yhteistyön ...

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?