Suomen Uniman jäsenlehti 2/2009 - Unima.nu
Suomen Uniman jäsenlehti 2/2009 - Unima.nu
Suomen Uniman jäsenlehti 2/2009 - Unima.nu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
NUKKE-<br />
TEATTERI<br />
<strong>Suomen</strong> <strong><strong>Unima</strong>n</strong> jäsenlehti 2/<strong>2009</strong><br />
Union International de la Marionnette
2<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
Pääkirjoitus<br />
10.10.<strong>2009</strong><br />
Valoa näkyvissä<br />
Tässä<br />
<strong>nu</strong>merossa<br />
Sisällysluettelo...........................2<br />
Pääkirjoitus................................2<br />
Kahden kaupungin festivaali.........3<br />
Unia Ullakolla.............................3<br />
Nasty Puppet -kirja.....................4<br />
Nukketeatterikilta perustettu........5<br />
Taikatalvi Turkuun.......................5<br />
Näkymätön käsi jatkaa................5<br />
Maskityöpajakokemuksia.............6<br />
Haiharan Nukketeatteri................7<br />
TEHDAS Teatterin vierailut...........7<br />
Nukketeatteripaneeli<br />
Teatterimuseossa........................8<br />
Kooste Teatteritilastoista 2008....10<br />
Saaren Kartanon residenssi/The<br />
Saari residence.........................12<br />
Pirkanmaalla palkittiin................15<br />
Pikku Aasin kesä.......................15<br />
Nukketeatteritalo Musta & Valkea<br />
Ratsu......................................16<br />
Baltic Sea Countries Puppet Theatre<br />
Festival <strong>2009</strong>............................17<br />
Välineteatteria Oulussa..............18<br />
Barents Puppetry Network..........20<br />
Barentsin ohjelmatietoja............21<br />
International Conference of Stage<br />
Animation................................24<br />
Confrerence Program.................25<br />
Jäsenet tiedottavat....................25<br />
Ulkomaille töihin.......................26<br />
Tanskan malli...........................27<br />
Terveiset Prahasta!....................28<br />
Työpaja Islannissa.....................30<br />
Islannin <strong>nu</strong>kketeatterielämää......31<br />
Rural Touring in The North of England........................................33<br />
Esitysarvioita............................35<br />
<strong><strong>Unima</strong>n</strong> tiedottajan palsta..........39<br />
Kuvakooste..............................40<br />
Nukketeatterin juhlavuosi kallistuu loppupuolelle, mutta meno ei hyydy!<br />
Barentsin alueen festivaali tarjoaa Oulussa ja Rovaniemellä valtavan kattauksen<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria. Tampereella koetaan ai<strong>nu</strong>tlaatuinen tutkijaseminaari, jossa pohditaan<br />
näyttämöanimointiin ja <strong>nu</strong>kketeatteriin yleensäkin liittyviä tutkimuksellisia<br />
näkökulmia. Nukkenäyttely jatkaa kiertueella aina ensi vuoden loppupuolelle<br />
saakka. Puhumattakaan yksittäisistä tekijöistä, soolotaiteilijoista ja ryhmistä, joilta<br />
putkahtelee ensi-iltoja toisensa perään. Monet teatterit ovat viettäneet myös<br />
omia merkkivuosiaan! Onnea!<br />
Juhlinnan keskellä on havaittu iloinen uutinen valtiovallan suunnalta. Vapaan kentän<br />
rahoitusta lisätään valtion ensi vuoden budjetissa tuntuvasti. Kentän muuttu<strong>nu</strong>t<br />
tilanne (koskee laajemminkin esittäviä taiteita) ei ole voi<strong>nu</strong>t jäädä päättäjiltä<br />
huomaamatta. Toivottavasti se näkyy siinä, että ryhmät voivat höllentää hieman<br />
nälkävyötään, ja että tärkeää työtä ei tarvitsisi tehdä aivan selkänaha ruvella.<br />
Toinen iloinen uutinen: Teatteri- ja Mediatyöntekijöiden alainen Teatterin Ammattilaiset<br />
ry on nyt virallisesti otta<strong>nu</strong>t meidät <strong>nu</strong>kketeatterilaiset omikseen. Tätä<br />
suhdetta kannattaa hyödyntää. Liittoutuminen on taas yksi askel ammatillisen arvostuksen<br />
nostamisessa.<br />
***<br />
Tässä lehdessä yhtenä teemana on kansainvälisyys. Se näkyy paitsi juttujen aiheissa<br />
myös siinä, että olemme lisänneet englanninkielisiä osuuksia. Lehteä kysellään<br />
kovasti ulkomaisilla festareilla, ja siksi englanninkieliset tekstit ovat jatkossakin<br />
tervetulleita. Lehti tulee yhä enemmän kaksikieliseksi jatkossakin,<br />
suomenkielisiä lukijoita unohtamatta.<br />
Mukavia lukuhetkiä!<br />
Nukketeatteri-lehden toimituskunta<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMAn hallitus: Puheenjohtaja: Janne Kuustie, muut jäsenet:<br />
Teija Muurinen, Aapo Repo, Marja Susi, Timo Väntsi. Varajäsenet: Pia Kalenius,<br />
Ilona Lehtoranta, Ilpo Mikkonen, Anna-Kaisa Väänänen.<br />
Tiedottaja Kati-Aurora Kuuskoski (<strong><strong>Unima</strong>n</strong> sihteeri)<br />
gsm: 046-8114024 (<strong>Unima</strong>)<br />
unimafinland@gmail.com<br />
k.a.kuuskoski@gmail.com<br />
NUKKETEATTERI<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> ry:n<br />
jäsenlehti nro 2/<strong>2009</strong><br />
Nukketeatteri-lehti on <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong><br />
ry:n jäsenlehti, joka ilmestyy kaksi kertaa<br />
vuodessa. Lehti jaetaan kaikille jäsenille,<br />
ja se on myös jaossa useissa<br />
<strong>nu</strong>kketeatterialan tapahtumissa.<br />
Seuraava <strong>nu</strong>mero ilmestyy huhtikuussa<br />
2010. Siihen tarkoitetut mate-<br />
riaalit tulee toimittaa 15.3.2010 mennessä<br />
osoitteeseen unimafinlad@gmail.<br />
com. Lisätietoja antaa Timo Väntsi, puh.<br />
050- 4560350.<br />
Toimitus<br />
Päätoimittaja: Timo Väntsi, Toimituskunta:<br />
Kati-Aurora Kuuskoski, Janne<br />
Kuustie, Kirjoittajat: Katriina Andriavov,<br />
Emma Jussila-Scherman, Toni Kandelin,<br />
Raimo J. Kin<strong>nu</strong>nen, Anne Lihavainen,<br />
Antti Juhani Manninen, Johanna Piritta<br />
Peltonen, Leila Peltonen, Outi Sippola,<br />
Päivi Soini, Marja Susi, Terhi Syrjänen,<br />
Marjut Tawast.<br />
Julkaisija: <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> r.y.<br />
Hallituskatu 7<br />
PL 42<br />
90015 Oulun kaupunki<br />
www.unima.fi,<br />
email: unimafinland@gmail.com<br />
Kannen kuva: Walk in the city, Painopaikka:<br />
Painosalama Oy, Turku<br />
<strong>2009</strong>
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
3<br />
Kahden<br />
kaupungin<br />
festivaali<br />
Barents Puppet<br />
Festival <strong>2009</strong><br />
Barentsin alueen <strong>nu</strong>kketeatterifestivaali sijoittuu tänä vuonna<br />
kahteen kaupunkiin, Ouluun ja Rovaniemelle. Oulussa on sekä<br />
koti- että ulkomaisia vieraita 21-26.10. yli puolensadan esityksen<br />
verran. Oulussa on vieraita Ruotsista, Norjasta, Islannista,<br />
USA:sta, Venäjältä ja Tanskasta.<br />
Rovaniemellä keskitytään sooloesityksiin perjantaina 23.10.<br />
Erikoisvieraana hollantilainen Steven Luca Groenen (Cie<br />
Puppets).<br />
Siirtyminen Oulusta Rovaniemelle kannattaa tehdä junalla, sillä<br />
junamatkan aikana on tarjolla soolo<strong>nu</strong>kketeatteriesityksiä.<br />
Mennessä esiintyy Steven Luca Groenen ja palatessa Rovaniemen<br />
soolo<strong>nu</strong>kketeatterikurssilaiset esittävät omia soolojaan.<br />
Lisää Barentsin festívaalista sivuilla/<br />
more about the barents Puppet Festival pages 20-23<br />
Unia ullakolla esitteli<br />
Turun seudun tekijöitä<br />
Barentsin alueen <strong>nu</strong>kketeatterifestivaali rantautuu tänä vuonna sekä<br />
Rovaniemelle että Ouluun. Yksi Rovaniemien osuuden odotetuimpia<br />
vieraita on Steven Luca Groenen, joka tuo mukanaan Francois Blanc<br />
-hahmonsa.<br />
Turun seudun <strong>nu</strong>kketeatterintekijät<br />
juhlistivat <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
satavuotista taivalta<br />
omalla näyttelyllään syyslokakuussa.<br />
Unia ullakolla<br />
oli Turun kulttuurikeskuksen<br />
ullakkogalleriaan koottu<br />
<strong>nu</strong>kketeatterinäyttely, jonka<br />
kunniavieraana oli 25-vuotistaitelijajuhlaansa<br />
viettävä<br />
Kitta Sara.<br />
Kitta tunnetaan Turun <strong>nu</strong>kketeatterielämän<br />
emona, joka<br />
teki näyttäviä historiallisia<br />
esityksiä mm. Turun linnaan<br />
ja käynnisti alan koulutusta<br />
Turun taiteen ja viestinnän<br />
oppilaitokseen.<br />
Näyttelyssä Kittalla oli oma<br />
osastonsa, jossa oli läpileikkaus<br />
pitkästä urasta.<br />
Näyttely esitteli <strong>nu</strong>kkeja ja<br />
<strong>nu</strong>kketeatterilavastuksia Turun<br />
eri näyttämöiltä, muun<br />
muassa Turun Kaupunginteatterista,<br />
Marionettiteatteri<br />
Mundosta ja Piironginlaatikosta<br />
Uudestakaupungista.<br />
Mukana oli useita uudehko-<br />
Kitta Saran aasi oli yksi näyttelyn hahmoista. (kuva: Timo Väntsi)<br />
jen turkulaisten <strong>nu</strong>kketeatteriryhmien<br />
Studio ry yhteistyössä Tu-<br />
<strong>nu</strong>kkeja. Jotkut run kulttuuriasiainkeskuk-<br />
<strong>nu</strong>ket olivat jopa niin uusia,<br />
että ne poistuivat välillä keikalle!<br />
sen kanssa. Näyttelyn lisäksi<br />
kulttuurikeskuksen pienessä<br />
teatteritilassa, Kassaholvissen<br />
Näyttelyssä oli tavattavissa sa, nähtiin elävää <strong>nu</strong>kketeatteria:<br />
Kurumaninyo-mummo, vispilä,<br />
Rahtiteatterin Ruma<br />
sauva-ankka, osiin hajoava<br />
Ankanpoikanen, Teatteri Su-<br />
luuranko-marionetti, denenteen Mikä mikä kuoriu-<br />
bunraku-poika, varjo, sammakko-käsi<strong>nu</strong>kke<br />
ja kaupunginteatterin<br />
suosikki Pesosen<br />
Viiru.<br />
tuu ja Tytti Marttilan Perhosen<br />
siivellä.<br />
Kuvakooste <strong>nu</strong>kkenäyttelystä<br />
tämän lehden takasivulla.<br />
Näyttelyn kokosi Puppet<br />
Wellcome to<br />
Tampere:<br />
International<br />
conference<br />
of stage<br />
animation<br />
The first scientific event of<br />
stage animation ever held<br />
in Finland will be organised<br />
at 29-30th October in<br />
Tampere. The conference<br />
will offer the field of research<br />
in question, young in<br />
Finland, an opportunity of<br />
a high level presentation.<br />
The conference will consist<br />
of lectures, a film and two<br />
demonstrations.<br />
There will be partisipants<br />
from 12 countries: United<br />
Kingdom, South-Afrika, India,<br />
Iceland, Canada, Slovakia,<br />
Finland, Switzerland,<br />
Turkey, USA and Russia.<br />
Program pages 24-25
4<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
Kirjan pääosassa eurooppalainen Bunraku-<strong>nu</strong>kke<br />
Han<strong>nu</strong> Räisä haluaa nostaa<br />
<strong>nu</strong>ken takaisin valokeilaan<br />
<strong>Suomen</strong>kielisten <strong>nu</strong>kketeatterikirjojen<br />
uusin tulokas on<br />
hämeenlinnalaisen <strong>nu</strong>kketeatterintekijän<br />
Han<strong>nu</strong> Räisän<br />
kirjoittama ja kokoama<br />
Nasty Puppet - <strong>nu</strong>kketeatteritekniikoita<br />
(Johnny Kniga).<br />
Kirjan sisältö koostuu<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin historiasta,<br />
<strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>sohjeista ja<br />
muutamasta taiteilijakuvauksesta.<br />
Pääosaan nousee<br />
Räisän oma lempilaji, eurooppalainen<br />
bunraku-<strong>nu</strong>kke.<br />
Idea <strong>nu</strong>kketeatterikirjasta syntyi pari<br />
vuotta sitten, kun Räisä työskenteli Hämeen<br />
Taidetoimikunnassa läänintaiteilijana.<br />
- Jo varhaisessa vaiheessa tuli selväksi,<br />
että tätä kirjaa ei kirjoiteta, tämä piirretään,<br />
Räisä sanoo.<br />
Kuvat ja piirrokset ovatkin isossa roolissa<br />
Nasty Puppet -kirjassa. Rade Puolakan<br />
tekemä värikäs ja yllätyksiä täynnä<br />
oleva taitto on herättänyt positiivista<br />
huomiota.<br />
Aluksi Räisän oli määrä tehdä pelkkä <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>sopas,<br />
mutta kun vihreää<br />
valoa tuli niin Hämeen Taidetoimikunnasta<br />
kuin kustantajalta, hanke kasvoi<br />
laajemmaksi.<br />
Teos koostuu Margareta Sörensonin kirjoittamasta<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin historiasta,<br />
<strong>nu</strong>kketekniikoita ja -raken<strong>nu</strong>sohjeita käsittelevästä<br />
osasta sekä kahdesta taiteilijakuvasta.<br />
Räisä on haastatellut kahta<br />
erilaista <strong>nu</strong>kketeatterimestaria: ruotsalaista<br />
Tomas Lundqvistia ja australialaishollantilaista<br />
Neville Tranteria.<br />
Räisä valitsi nämä kaksi herraa haastateltavaksi,<br />
koska Lundqvist on eurooppalaisen<br />
bunraku-<strong>nu</strong>ken kehittäjä ja<br />
Neville Tranter aikuisille suunnatun <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
eurooppalainen ”stara”. Kirja<br />
keskittyykin nimenomaan aikuisille<br />
suunnatun <strong>nu</strong>kketeatterin tekemiseen.<br />
Valinnoillaan Räisä halusi tuoda esiin, että<br />
ala on myös aikuisten, ja myös miesten,<br />
taidemuoto.<br />
- Lasten kanssa <strong>nu</strong>kketeatteria tekeville<br />
on tehty opaskirjoja. Tämän kirjan linja<br />
oli tietoinen valinta.<br />
Nukketekniikoista kirja keskittyy ennen<br />
kaikkea eurooppalaiseen bunraku-<strong>nu</strong>kkeen.<br />
Käsi<strong>nu</strong>kke, sauva<strong>nu</strong>kke, marionetti,<br />
sauvamarionetti, pöytä<strong>nu</strong>kke ja varjo<strong>nu</strong>kke<br />
käsitellään ohuemmin. Toisaalta<br />
bunrakun rakenteita pystyy soveltamaan<br />
muihin <strong>nu</strong>kketyyppeihin.<br />
Han<strong>nu</strong> Räisän yli kaksivuotinen projekti päättyi viime keväänä, kun painosta ilmestyi kirja Nasty<br />
Puppet - <strong>nu</strong>kketeatteritekniikoita. (kuva Aino Räisä)<br />
Bunraku on myös Räisän oma kuninkuuslaji,<br />
mutta tämä <strong>nu</strong>kketekniikka tulee<br />
vahvasti esiin myös Thomas Lundqvistin<br />
myötä.<br />
- Thomas puhuu tässä kirjassa enemmän<br />
<strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>ksesta. Neville Tranter<br />
puolestaan enemmän esityksen tekemisestä<br />
kokonaisuudessaan.<br />
Nukke ajautu<strong>nu</strong>t<br />
sivurooliin<br />
Tekijä toivoo, että kirja osaltaan parantaa<br />
<strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>ksen ja <strong>nu</strong>keilla näyttelemisen<br />
asemaa suomalaisessa <strong>nu</strong>kketeattereissa.<br />
Moni <strong>nu</strong>kketeatteriesitys<br />
turvautuu nykyään pitkälti näyttelijäntyöhön,<br />
vaikka se ei kaikilla alan tekijöillä<br />
ole kunnolla hallussa.<br />
Nukketeatteri kärsii paikoitellen myös<br />
uusien <strong>nu</strong>kenrakentajien vähyydestä, ja<br />
toisinaan myös <strong>nu</strong>kella näyttelemisen<br />
taidon heikkoudesta.<br />
- Nukketeatteri on instrumenttilaji. Jos<br />
instrumentti ei toimi, esitys ontuu.<br />
Kritiikin pistoja Räisä heittää muun muassa<br />
esipuheessaan, jossa hän toteaa<br />
seuraavaa: ”Suomalaiset <strong>nu</strong>kketeatterialalla<br />
pitkään vaikuttaneet teatterit,<br />
alan keulakuvat sivuuttavat <strong>nu</strong>ken ja korostavat<br />
näyttelijää. Tämä on valitettava<br />
kehitys. On tullut aika palauttaa <strong>nu</strong>kkenäyttelijä<br />
takaisin paikalleen, piiloon,<br />
pois kuvasta, <strong>nu</strong>ken tehoa pienentämästä”.<br />
Harvinainen kuvaus<br />
<strong>nu</strong>kketeatterista<br />
Harvinainen herkku löytyy kirjan ensilehdiltä.<br />
Sylvi Kekkosen kirjoittama novelli<br />
”Nukketeatteri” vuodelta 1952 lienee<br />
yksi harvoista, ehkä ai<strong>nu</strong>t, suomalainen<br />
kuvaus kiertävästä <strong>nu</strong>kketeatterista. Siinä<br />
venäläinen <strong>nu</strong>kketeatteriseurue saapuu<br />
esiintymään pappilaan.<br />
- Mi<strong>nu</strong>lla on henkilökohtainen suhde tähän<br />
novelliin. Sylvi Kekkonen on myös<br />
kotoisin Pieksämäeltä, ja lisäksi mi<strong>nu</strong>lla<br />
on ollut tapana lukea ääneen tämä novelli<br />
pitämieni kurssien alkajaisiksi.<br />
Kirjan kääntäminen ruotsiksi tai englanniksi<br />
on myös käynyt mielessä. Samoin<br />
Räisän mielissä muhii pieni ajatus uudesta<br />
kirjasta.<br />
- Jos joskus teen kirjan, aiheena voisi olla<br />
marionetti, Räisä raottaa.<br />
Timo Väntsi<br />
Han<strong>nu</strong> Räisä: Nasty Puppet -<br />
<strong>nu</strong>kketeatteritekniikoita (Johnny Kniga),<br />
kirjakaupoista 40€.
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
TeMe ottaa <strong>nu</strong>kketeatterin suojiinsa<br />
Nukketeatterikilta on syntynyt<br />
5<br />
Teatteri- ja Mediatyöntekijät<br />
TAM ry on ennenkin otta<strong>nu</strong>t<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin ammattilaiset<br />
avosylin vastaan. Nyt<br />
liitto yhteiselo astuu askeleen<br />
eteenpäin, sillä TeMen<br />
jäsenjärjestöihin kuuluva<br />
Teatterin Ammattilaiset TAM<br />
ry on perusta<strong>nu</strong>t <strong>nu</strong>kketeatterikillan.<br />
Maanantai 5. lokakuuta oli historiallinen<br />
päivä <strong>nu</strong>kketeatterin ammattilaisille.<br />
Teatterin Ammattilaiset TAM ry:n<br />
hallitus päätti, että järjestön alaisuuteen<br />
perustetaan <strong>nu</strong>kketeatterikilta. Kiltaan<br />
ovat tervetulleita kaikki, jotka työskentelevät<br />
tavalla tai toisella <strong>nu</strong>kketeatterialalla.<br />
Kiltaan voivat liittyä kaikki, jotka<br />
ovat jäsenenä jossain TeMen jäsenjärjestössä.<br />
Nukketeatterin ammattilaisia<br />
onkin hajallaan TeMen eri liitoissa kuten<br />
TAM:ssa, Ohjaajien liitossa tai Lavastustaiteilijoiden<br />
liitossa.<br />
Uusi kilta on TeMen konkreettinen kädenojen<strong>nu</strong>s<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin ammattilaisille,<br />
jotka ovat toistaiseksi olleet ammattiyhdistysmielessä<br />
”kodittomia”.<br />
TeMen toiminnanjohtaja Raimo Söder ja<br />
järjestösihteeri Pirkko Majapuro toivovat,<br />
että kilta kan<strong>nu</strong>staa <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
ammattilaisia liittymään omaan ammattijärjestöön<br />
Teatterialan Ammattilaiset<br />
TAM ry:hyn.<br />
-Nukketeatterin kilta perustetaan vähän<br />
samalla ajatuksella kuin taannoin perustettu<br />
teatteri-ilmaisunohjaajien kilta,<br />
Raimo Söder sanoo.<br />
Nukketeatterilaiset ovat hyvin samankaltaisessa<br />
tilanteessa kuin teatteri-ilmaisunohjaajat.<br />
Teatteri-ilmaisun ohjaajat<br />
ja opettajat työskentelevät lukuisissa<br />
erilaisissa tehtävissä, joilla ei ole sovellettavaa<br />
työehtosopimusta. TIOlaisten<br />
kilta on ensitöikseen luo<strong>nu</strong>t palkkasuositukset,<br />
joita kehitetään edelleen.<br />
Myös <strong>nu</strong>kketeatterialan ammattilaisilla<br />
oman työn hinnoittelu on ollut pulmallinen<br />
tilanne. Palkkasuosituksia tai hintataksoja<br />
ei löydy mistään tai niitä täytyy<br />
soveltaa muihin suosituksiin.<br />
- Teatterit käyttävät verraten paljon<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin ammattilaisten palveluja.<br />
Kyllä tällaisia tariffeja tarvitaan. Kun ne<br />
on luotu, voidaan lähteä ajamaan etuja,<br />
järjestösihteeri Pirkko Majapuro sanoo.<br />
TeMen pitkäaikainen aktiivi ja <strong>nu</strong>kketeatterikentän<br />
työmyyrä Maiju Tawast<br />
muistelee aikaa 30 vuotta sitten, jolloin<br />
perustettiin STToL eli <strong>Suomen</strong> Teatterin<br />
Toimihenkilöiden Liitto. Se kokosi alleen<br />
kirjavan joukon teattereiden työntekijöitä,<br />
joilla oli erilainen työ, koulutus<br />
ja palkka.<br />
- Ei oltu enää ”vain niitä toimiston tyttöjä”,<br />
Maiju Tawast sanoo ja kehottaa <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
ammattilaisia tarttumaan kiltahaasteeseen.<br />
Kilta on perustettu, miten nyt edetään<br />
Tärkeää on, että TeMeen ja TAMiin tulee<br />
tieto kaikista kiltatyöstä kiinnostuneista<br />
jäsenistä, ja myös uusia jäseniä järjestäytyy<br />
toimintaan mukaan. Asiaa varten<br />
kootaan työryhmä, jolle asetetaan vetäjä,<br />
kartoitetaan alan polttavimmat kysymykset,<br />
ja työ voi alkaa.<br />
Liittoihin kuuluminen ei <strong>nu</strong>oremmalle<br />
polvelle ole niin itsestään selvää kuin aiemmin.<br />
Raimo Söder, Pirkko Majapuro ja<br />
Maiju Tawast kan<strong>nu</strong>stavat liittymään liittoon.<br />
Vaikka se nipistääkin palkasta 1,5<br />
%, se tulee taatusti takaisin työsuhdeneuvonnan<br />
, juristin palvelujen ja mahdollisen<br />
työttömyyden sattuessa. (pois<br />
tämä lause, on virheellinen Etenkin vakituisen,<br />
yli 10 kuukautta kestävän työsuhteen<br />
alkaessa kannattaa hakea jäsenyyttä<br />
heti. Työssäoloehtoa ns. 10 kk<br />
voi kerryttää myöskin pätkistä (18 h/<br />
vko) reilun kahden vuoden aikana) Nukketeatterialan<br />
ammattilaiset voivat hakea<br />
TAMin jäsenyyttä ja alaa opiskelevat<br />
opiskelijajäsenyyttä.<br />
Lisätietoja www.teme.fi<br />
järjestösihteeri Pirkko Majapuro<br />
pirkko.majapuro@teme.fi<br />
teksti ja kuva:<br />
Timo Väntsi<br />
Pirkko Majapuro (oik.) ja Raimo Söder toivottavat <strong>nu</strong>kketeatterin tekijät tervetulleeksi<br />
TeMeen. Kentän edustajina Maiju Tawast (vas.) ja Tessa Lepistö (takana).<br />
Taikatalvi<br />
kantaesityksenä<br />
Nukkehahmoiset Muumipeikko, Pikku<br />
Myy ja Hemuli ovat pääosassa turkulaisen<br />
Linnateatterin esityksessä Taikatalvi.<br />
Esitys perustuu Tove Janssonin rakastettuun<br />
teokseen, joka nähdään nyt ensimmäistä<br />
kertaa näyttämöversiona. Kirjan<br />
on näytelmäksi dramatisoi<strong>nu</strong>t Fiikka<br />
Forsman, joka myös ohjaa esityksen.<br />
Muumilaakson ja Janssonin henkeä uskollisesti<br />
noudattavat <strong>nu</strong>ket on rakenta<strong>nu</strong>t<br />
taideakatemiasta <strong>nu</strong>kketeatterilinjalta<br />
valmistu<strong>nu</strong>t ja Taideteollisessa<br />
korkeakoulussa lavastusta opiskeleva<br />
Outi Herrainsilta. Hän vastaa myös pukusuunnittelusta.<br />
Visualisoinnista vastaavat<br />
myös Jukka Kyllönen ja Sanna<br />
Malkavaara. Juha Tuiski suunnittelee esityksen<br />
äänimaailman.<br />
Näyttämöllä nähdään Hannes Suominen,<br />
Timo Väntsi, Sara Welling ja Nanna<br />
Mäkinen. Näyttelijät ovat mukana sekä<br />
näyttelijöinä että <strong>nu</strong>kettajina.<br />
Ensi-ilta on 21. marraskuuta. Muumipeikon<br />
ensimmäistä talvea voi tulla katsomaan<br />
aina helmikuun alkuun asti.<br />
Lisätietoja www.linnateatteri.fi<br />
Näkymätön käsi<br />
kiertää maata<br />
Teatterimuseon mittava teatteri<strong>nu</strong>kkien<br />
näyttely Näkymätön käsi - suomalaista<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria lähtee kiertämään<br />
maata. Ensimmäiset avajaiset ovat jo<br />
marraskuussa. Kesäkuun lopussa Kaapelitehtaalla<br />
päättynyt näyttely jatkaa<br />
elämäänsä kiertonäyttelynä kolmessa<br />
kohteessa: 6.11.<strong>2009</strong>-17.1.2010 Tammisaaressa,<br />
14.4.-15.8.2010 Joensuussa<br />
ja 15.8.-8.11.2010 Vaasassa.<br />
lisätietoja: www.teatterimuseo.fi
6<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
Acting with masks -<br />
maskityöpaja Familie Flözin tapaan<br />
”If you do that, I do this”! Muun muassa tätä mantraa tuli<br />
toistettua pariharjoitteessa naamionäyttelemisen työpajassa<br />
6.-8. toukokuuta Vindängenin koulun liikuntasalissa.<br />
Työväen Näyttämöiden Liitto r.y.:n ja Espoon Kaupunginteatterin<br />
yhteisvoimin Espooseen hankkima berliiniläinen<br />
naamioteatteriseurue ”Familie Flöz” ilahdutti Louhisalin<br />
esitystensä lisäksi pariakymmentä kurssilaista.<br />
Jotkut osallistujat olivat perehtyneet<br />
naamionäyttelemiseen jo vuosien ajan,<br />
osa taas ei ollut koskaan pitänyt naamiota<br />
kasvoillaan. Paikalla oli klovneja,<br />
tanssijoita, näyttelijöitä ja kuusi <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
ammattilaista; kaikki viimeksi<br />
mainitut <strong>Unima</strong>laisia!<br />
Kurssin alkajaisiksi näyttelijä-opettajat<br />
Thomas Rascher ja Nicol-Yvonne Wolf<br />
kertoivat, kuinka he olivat tavanneet<br />
vuotta aiemmin ja päättäneet siltä istumalta<br />
yhdistää voimansa, tuloksena<br />
naamionäyttelemisen kurssi. Opettajien<br />
välittömyys loi kurssilaisten piiriin<br />
vapautuneen tunnelman ja tuntui, kuin<br />
normaali härmäläinen jäykistely olisi heti<br />
unohdettu ja naamiot <strong>nu</strong>rkkaan heitetty.<br />
Hetkinen! Naamiotahan ei missään nimessä<br />
saa<strong>nu</strong>t heittää yhtään mihinkään,<br />
vaan huolehtia siitä lempeästi. Tämä oli<br />
ensimmäisiä oppeja, ennen kuin saimme<br />
koskea himoittuja, salin sei<strong>nu</strong>stoilla<br />
lymynneitä naamioita. Naamioiden<br />
Tämä naamio sai aina säälin<br />
tunteita pintaan.<br />
Hys! Pauliina Vesslin hyssyttelee Laura Käpyahoa.<br />
Kurssilaiset yhteispotretissa. Ohjaajat Nicol ja Thomas peräkkäin eturivissä vasemmalla.<br />
kanssa tunne oli sama, kuin teatteri<strong>nu</strong>ken<br />
kohdalla; ei tulisi mieleenkään viskaista<br />
sitä ohimennen lattialle. Eritoten<br />
kun Flözien naamiot olivat hyvin aidon<br />
oloisia peruukkeineen ja viimeisteltyine<br />
piirteineen. Kurssin kuudesta naamiosta<br />
kolme oli käytössä teatterin ”Hotel Paradiso”<br />
-vierailuesityksessä, joten sekin<br />
lisäsi tietoisuutta siitä, että maskia tuli<br />
käsitellä kunnioituksella.<br />
Tutkin naamioita joka puolelta suurella<br />
uteliaisuudella. Vuosien arvuuttelun jälkeen<br />
sain käsiini näitä ”mystisiä” karikatyyripäitä.<br />
Kun Familie Flöz edellisen<br />
kerran vieraili 2005 Espoossa äärimmäisen<br />
taitavan ja hiotun ”Teatro D´Illusio”<br />
-shown kanssa, olin yksi niistä, joka suu<br />
auki tuijotti ällistyneenä naamioesitystä.<br />
Pohdimme isoveljeni kanssa armottomasti,<br />
että kuinka näyttelijät saivat naamiot<br />
muuttamaan ilmeitään tunnelmien<br />
mukaan. Järki sanoi, että se on mahdotonta,<br />
koska silmissämme naamiot näyttivät<br />
kovalta materiaalilta. Päädyin lopputulokseen,<br />
että naamioissa on oltava<br />
hiuksenhienoja ilme-eroja/juonteita eri
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
7<br />
kasvonpuoliskoilla. Eli naamion suunnalla<br />
ja valojen/varjojen tarkalla suunnittelulla<br />
saatiin illuusio muuntuvista ilmeistä.<br />
Teoriani oli puppua. Käsissäni olevissa<br />
naamioissa ei ollut muotoilueroja. Kaikki<br />
olikin paljon yksinkertaisempaa...<br />
Thomas kertoi, kuinka heiltä kysytään<br />
usein esityksen jälkeen, että onko naamioissa<br />
suun kohdalla jotain joustavaa<br />
materiaalia vai millä ilveellä ilmeet tehdään.<br />
Vastaus on ihmiskeho.<br />
Yksi-ilmeinen naamio estää tunnetilojen<br />
seuraamisen kasvoilta, joten hommansa<br />
osaava näyttelijä elää ja näyttää tunteet<br />
kehonsa välityksellä. Kaiken perusta on<br />
tietysti hengitys. Yksinkertaista. Niinpä,<br />
mutta on se kumma, kuinka usein harjoituksia<br />
tehdessämme unohdimme tuon<br />
perustoiminnon.<br />
Asettaessani Flöz-maskin päähän, tuntui<br />
kuin olisin siirtynyt johonkin omaan<br />
yksityiseen ulottuvuuteen, kauas muista<br />
ihmisistä. Näkökenttä oli hyvin rajattu,<br />
kuuloaisti olematon ja hengittäminen<br />
tukalaa. Tässä tunnelmassa piti olla intuitiivinen,<br />
täysin läsnä ja hengittää rennosti.<br />
Mahtava yhtälö ensikertalaiselle.<br />
Toinen vaikea opittava oli vastanäyttelijän<br />
tekemisiin luottaminen näyttämöllä.<br />
Koska naamio rajoitti näkö- ja kuuloaistia,<br />
piti kaikkea näyttämötoimintaa hidastaa.<br />
Odottaminen estraadilla oli vaikeaa,<br />
kun ei ollut aavistustakaan mitä<br />
harjoituskaveri oli tekemässä. Teki mieli<br />
hulluna höseltää muka jotain katsojille<br />
mielenkiintoista. Kun itse pääsin seuraamaan<br />
samoja harjoituksia toisten kurssilaisten<br />
tekeminä, tajusin totuuden:<br />
vähemmän on enemmän. Ylimääräinen<br />
temppuilu pois ja selkeät toiminnot sekä<br />
tunteet tilalle. Luota kaveriin!<br />
Hengittämisen ja odottamisen lisäksi<br />
kolmas naamionäyttelemisen perusasia<br />
tuotti vaikeuksia. Jos draamateatterissa<br />
vastanäyttelijä tönäisee mi<strong>nu</strong>a, muksaisen<br />
häntä saman tien takaisin. Mutta<br />
naamioteatterissa toiminnan kulku<br />
on toinen. Kun vastanäyttelijä tönäisee<br />
mi<strong>nu</strong>a, minä siirrän ensin katseeni yleisöön,<br />
jolle esitän tönäisyn aiheuttamat<br />
mielenliikahdukset. Vasta sitten tönäisen<br />
takaisin. Teoriassa helppoa, käytännössä...<br />
no, kokeile itse.<br />
Kolmepäiväinen kurssi oli vain raapaisu<br />
naamion pinnasta, mutta se riitti lumoamaan<br />
mi<strong>nu</strong>t. Tätä haluaisin oppia<br />
lisää. Itse asiassa naamioteatteria täytyisi<br />
opettaa kaikille esiintyjille. Ainakin<br />
itselleni oli tärkeää saada muistutus, ettei<br />
naamanvääntely riitä roolitulkinnaksi.<br />
Perusasiat kuntoon. ”If you do that, I<br />
wait for next the mask workshop”!<br />
Kati-Aurora Kuuskoski<br />
Kuvat : Laura Käpyaho<br />
Lisätietoja Flözin teatterista<br />
www.floez.fi<br />
Prinsessa Ruusunen juhlistaa Nukketeatteri Haiharan 40-vuotisjuhlaa. (kuva: Jenni<br />
Rutanen)<br />
Prinsessa Ruusunen<br />
palaa Haiharaan<br />
Haiharan <strong>nu</strong>kketeatteri Tampereella juhlii kuluvana vuonna 40 vuotista taivaltaan.<br />
Nukketeatteri perustettiin vuonna 1969 Gunvor Ekroosin ideoimana ja Anneli Kurosen<br />
toteuttamana Haiharan kartanon käyttämättömänä olevaan kanalaan. Yhä vielä <strong>nu</strong>o<br />
samat tunnelmalliset, taidemuodolle mainiosti sopivat tilat ovat teatterin kotinäyttämönä.<br />
Teatteri tuottaa vuosittain yhdestä kahteen ensi-iltaa. Pääosin esitykset on suunnattu<br />
lapsille mutta ohjelmistossa on ollut myös aikuisten näytelmiä.<br />
Juhlavuoden esityksenä on Grimmin Prinsessa Ruusunen, joka oli pääroolissa myös<br />
40 vuotta sitten Haiharan <strong>nu</strong>kketeatterin ensimmäisessä ensi-illassa. Nykyiseen esitykseen<br />
on teksti sovitettu. Tällä kertaa prinsessa <strong>nu</strong>kkuu satavuotisen unensa vanhassa<br />
pesulassa. Tekijöitä kiehtoi sekä tilan äänimaailma , että moneen taipuvat<br />
hauskat esineet. Teatterin 40 v juhlanäytös pidetään su 18.10.<strong>2009</strong> klo 15.<br />
Grimm: Prinsessa Ruusunen, Ohjaus ja sovitus: Terhi Syrjänen, Nuket: Jenni Rutanen,<br />
Lavastus: Jenni Rutanen & Terhi Syrjänen, Musiikki: Black motor &Kusti Vuorinen.<br />
Lisätietoja: www.haiharan<strong>nu</strong>kketeatteri.fi<br />
TEHDAS Teatterissa<br />
<strong>nu</strong>kketeatterivierailuja<br />
Turkulaisen TEHDAS Teatterin syksyssä<br />
on tarjolla harvinaista herkkua, peräti<br />
kaksi aikuisten <strong>nu</strong>kketeatterivierailua.<br />
Sarjan aloittaa lokakuussa Antti-Juhani<br />
Mannisen sooloesitys ” Vain toivo jää”.<br />
Se kulkee toivon ja epätoivon rajamailla,<br />
langenneen uskonmiehen harhaisissa<br />
itsesyytöksissä. Se kulkee kohti uutta<br />
päivänkoittoa, anteeksiantoa. Ja totuutta.<br />
(Ensi-ilta 7.10.<strong>2009</strong>, esityksiä lokakuun<br />
ajan.)<br />
Marraskuussa nähdään Merja Pöyhösen<br />
”Kiiltokuva”. Yhden näyttelijän ja noin<br />
kuuden <strong>nu</strong>ken voimin näyttämölle rakentuu<br />
pieni mutta täydellinen <strong>nu</strong>kkekoti,<br />
kulissitalo posliiniastiastoineen. Kaikki<br />
on vähintäänkin yhtä hyvin kuin naapureilla,<br />
tai ehkä ei sittenkään, mutta posliinielämän<br />
säröjä yritetään peitellä viimeiseen<br />
asti... (Ensi-ilta 15.11.<strong>2009</strong>,<br />
esityksiä marraskuun loppuun.)<br />
Kuva esityksestä Vain toivo jää (Antti Juhani<br />
Manninen).<br />
Kumpaakin ensi-iltaa edeltää <strong>nu</strong>kketeatteriklubi,<br />
joissa tarjolla pikku esityksiä<br />
ja muuta ohjelmaa. Lisätietoja Nukketeatteri<br />
Kuuman Ankanpoikasen sivuilta<br />
www.freewebs.com/kuumaankanpoikanen/
8<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
Nukketeatteripaneeli Teatterimuseossa 20.3.<strong>2009</strong><br />
Mihin kategoriaan kuuluu<br />
teatterimaailman äpärälapsi<br />
Millä lailla <strong>nu</strong>kketeatteri niveltyy teatterin kenttään Onko <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
marginaalissa vai peräti ihan keskiössä Mihin kategoriaan kuuluu tämä<br />
äpärälapsi Ja millä saada äpärälapsen asemaa kohennettua Tätä pohdittiin<br />
Teatterimuseon ja <strong>Suomen</strong> <strong><strong>Unima</strong>n</strong> järjestämässä paneelikeskustelussa<br />
20. maaliskuuta.<br />
Nukketeatteritaiteilija ja näyttelijä Satu<br />
Paavolan johdolla paneelissa keskustelivat<br />
Espoon kaupunginteatterinjohtaja<br />
Jussi Helminen, tutkija Katriina Andrianov,<br />
FT Esa Kirkkopelto Teatterikorkeakoulusta,<br />
<strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija Elina<br />
Lajunen, <strong>nu</strong>kketeatteri Akseli Klonkin<br />
johtaja Janne Kuustie ja <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
lehtori Marja Susi Turun Taideakatemiasta.<br />
Keskusteluun osallistuivat myös museon<br />
johtaja Hanna Helavuori ja yleisö.<br />
Ensimmäisenä teemana pinnalle nousi<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin marginaalisuus taidemuotona.<br />
Mitä annettavaa <strong>nu</strong>kketeatterilla<br />
voisi olla suomalaiselle teatterikentälle<br />
Elina Lajunen rinnasti <strong>nu</strong>kketeatterin kokemisen<br />
musiikin kokemiseen. Nukketeatteri<br />
voi käsitellä vaikeita asioita syvemmin<br />
ja ”oikeasti parantaa”.<br />
Janne Kuustien mielestä suomalainen<br />
teatteri on keskimäärin melko tylsää.<br />
Nukketeatterin rikkautena on hänen<br />
mielestään mielikuvituksellisuus ja voimakkaat<br />
ideat.<br />
- Mitä tulee <strong>nu</strong>kketeatterin asemaan, koen,<br />
että <strong>nu</strong>kketeatteri ei ole edes eristäytynyt<br />
kunnolla vaan on ollut eräänlaisessa<br />
välimaastossa. Ei ole kunnolla<br />
omaa identiteettiä, ollaan vähän jaloissa,<br />
Kuustie pohti.<br />
Katriina Andrianov toi esille käsitteen<br />
<strong>nu</strong>kketeatterillinen ajattelu.<br />
- Katsojana mi<strong>nu</strong>lle antaa teatterissa<br />
paljon sellanen, mitä kutsun <strong>nu</strong>kketeatterilliseksi<br />
ajatteluksi. Esityksen ei<br />
välttämättä tarvitse profiloitua <strong>nu</strong>kketeatteriesitykseksi,<br />
olla ”puhdas” <strong>nu</strong>kketeatteriesitys.<br />
Sillä ajattelulla olisi paljon<br />
sellaista annettavaa, mitä voisi adopotoida.<br />
Nukketeatterin asema on Andrianovin<br />
mielestä kaksipiippuinen juttu.<br />
- Kun ollaan yritetty päästä tietoiseksi<br />
omasta erityislaadusta, se on kuulosta<strong>nu</strong>t<br />
siltä että vakuutetaan itseämme ja<br />
toisiamme siitä kuinka hienosta asiasta<br />
on kyse. Se ei riitä. Toinen puoli on, että<br />
kun tullaan tietoiseksi omasta erityislaadusta,<br />
niin samaan aikaan tai heti sen<br />
jälkeen pitää löytää se, mihin keskusteluun<br />
voidaan liittyä omalla erityislaadul-<br />
la.<br />
Jussi Helminen ei koe <strong>nu</strong>kketeatterin olevan<br />
eristäytynyt teatterista, vaan päinvastoin.<br />
- Mi<strong>nu</strong>sta puheteatterin tekijät ovat eristäytyneet<br />
<strong>nu</strong>kketeatterista. Me emme<br />
osaa käyttää <strong>nu</strong>kketeatterin mahdollisuuksia.<br />
Tutkimuksesta ja<br />
koulutuksesta kiviljalka<br />
Esa Kirkkopelto korosti tutkimuksen ja<br />
koulutuksen merkitystä taiteenlajin kehittämiselle<br />
mutta myös sen institutionaalisen<br />
aseman parantamiselle. Tutkimuksella<br />
ja koulutuksella voisi olla<br />
välittävä rooli teatterin ja <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
välisessä vuoropuhelussa.<br />
- Esittämisen alueella on paljon lajeja,<br />
jotka kohtaavat, kuten pantomiimi, akrobatia.<br />
Kaikki ne vaativat oikeuksiaan,<br />
ja sitä, että ”me olemme tärkeitä”.<br />
- Tunnistan tässä keskustelussa kaksi tasoa:<br />
institutionaalinen taso ja taiteenlajin<br />
oma kehityksellinen taso. Uusi taso<br />
on tutkimuksellinen taso ja ulottuvuus.<br />
Ongelma ei välttämättä ratkea <strong>nu</strong>kketeatterien<br />
ja laitosten välillä, mutta tämä<br />
kolmas tekijä voi olla välittävä monessakin<br />
mielessä. Ongelma on kai se,<br />
että kaikki arvotetaan sieltä teatterista,<br />
”isosta teatterista”.<br />
Teatterialan koulutuksen muuttuminen<br />
<strong>nu</strong>kketeatterimyönteisemmäksi kulkee<br />
Kirkkopellon mukaan vain yhtä reittiä.<br />
- Koulutus ei tule muuttumaan muuta<br />
kuin tutkimuksen ja teorian kautta, linjasi<br />
Kirkkopelto.<br />
Tehdään sitä<br />
mitä ei osata<br />
Teakista valmistuneet näyttelijät eivät<br />
osaa näytellä <strong>nu</strong>keilla, ja AMK:n opiskelijat<br />
eivät pärjää näyttelijän työssä. Tämä<br />
kärjistetty kahtiajako tuntui olevan<br />
ilmassa panelistien puheissa. Näyttelijäntyöhön<br />
lisää eväitä lähti hakemaan<br />
Turun Taideakatemian jälkeen myös Elina<br />
Lajunen, joka oli kaksi vuotta fyysisen<br />
teatterin opissa Jackues Lecoqin<br />
koulussa.<br />
- Nukketeatterissa fokus on <strong>nu</strong>kessa,<br />
mutta esittäjän pitää pystyä ottamaan<br />
se itsekin.<br />
Vaikka käyttääkin <strong>nu</strong>kkeja ja näyttelijäntyötä<br />
esityksessä, pitää osata erotella<br />
esittämisen keinot saman esityksen<br />
aikanakin.<br />
- Pitää tietoisesti tehdä valinta, Satu<br />
Paavola sanoi.<br />
Janne Kuustien mielestä <strong>nu</strong>kketeatterillista<br />
ymmärrystä pitäisi sisällyttää myös<br />
ohjaajakoulutukseen.<br />
Marja Susi Taideakatemiasta totesi, että<br />
nelivuotiseen koulutuksen aikana<br />
on mahdotonta kouluttaa näyttelijöitä.<br />
Näyttelijäntyötä toki opetetaan pitkin<br />
koulutusta kaiken muun ohella.<br />
- Osa opiskelijoista on selvästi käsityöorientoituneita,<br />
osa esiintyjiä. Osalla on<br />
laaja-alaisesti lahjakkuutta. Esiintyminen<br />
on ollut sattumanvaraista. Tavoitteena<br />
on, että ihminen osaisi olla si<strong>nu</strong>t<br />
oman esiintyjyytensä kanssa ja osaisi<br />
kehittää sitä.<br />
Satu Paavolan mielestä <strong>nu</strong>kella näyttelijän<br />
tulee myös osata hallita kehonsa ja<br />
äänensä, vaikka instrumentti onkin eri<br />
kuin näyttelijällä.<br />
- Mutta on myös toisinpäin. Nukketeatteri<br />
on opetta<strong>nu</strong>t mi<strong>nu</strong>lle paljon myös<br />
näyttelijäntyöstä, Paavola sanoi.<br />
Janne Kuustie myönsi ymmärtäneensä<br />
vasta jälkeenpäin, kuinka tärkeää oli<br />
ymmärtää jotain alasta, joka ei suoranaisesti<br />
kiinnosta<strong>nu</strong>t. Hän itse väheksyi<br />
<strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>sta opiskeluaikanaan,<br />
mutta on ymmärtänyt myöhemmin, että<br />
<strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>ksen alkeista on ollut hyötyä<br />
ohjaamisessa.<br />
Esa Kirkkopellon mielestä eri laatuisten<br />
taitojen kesken on hyvä löytää tasapaino.<br />
- Jos on teatteritaiteilijan ymmärrystä,<br />
niin pitää ymmärtää ettei yritä liikaa tai<br />
liian vähän. ja vaikka ei olisi tekniikkaa,<br />
niin voi kuitenkin olla <strong>nu</strong>kketeatterillista<br />
ajattelua. Ja sitten kun ymmärtää sen<br />
suhteessa tekniikkaan voi mennä pidemmälle.
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
9<br />
Mikä nimi<br />
lapselle<br />
Paneelissa keskustelivat Jussi Helminen (vas.), Katriina Andriavov, juontaja Satu Paavola, Elina Lajunen, Janne Kuusniemi ja Marja<br />
Susi. Kuva: Maiju Tawast<br />
Nukettamista, manipulaatiota, animoimista,<br />
<strong>nu</strong>keilla näyttelemistä Mikä<br />
termi kuvaa parhaiten sitä, mitä näyttämöllä<br />
tehdään <strong>nu</strong>kkejen kanssa<br />
- Ehkä näitä voi käyttää kaikkia rinnan,<br />
joku niistä ehkä vakiintuu ajan mittaan,<br />
pohti Katriina Andrianov.<br />
Myös <strong>nu</strong>kketeatteri itsessään pitää laajan<br />
kirjon erilaisia esittämistapoja. Oma<br />
polvi voi olla <strong>nu</strong>kke, tai arkinen esine on<br />
<strong>nu</strong>kke.<br />
- Minkään ei pidä antaa sulkea toistaan<br />
pois. Voi valita törkeästi ja härskisti keinoja<br />
ja välineitä, Andrianov sanoi.<br />
Millä tavalla sitten saada <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
hienoutta tuotua enemmän esille suurelle<br />
yleisölle Joskus viisautta voi olla , että<br />
markkinoinnissa työntää sanan ”<strong>nu</strong>kketeatteri”<br />
sivummalle. Jussi Helminen<br />
kertoi Espoon vierailuesityksestä Family<br />
Flöz, jota markkinoitiin heidän omalla<br />
nimellään. Alkemistissa avainsana oli<br />
tunnetun kirjan nimi, ei niinkään <strong>nu</strong>kketeatteri.<br />
Yleisön joukosta Maiju Tawast muistutti,<br />
että suuri muutos yleisön asenteisessa<br />
on jo tapahtu<strong>nu</strong>t. Eric Bassin vierailu<br />
80-luvulla keräsi toistakymmentä katsojaa,<br />
nyt <strong>nu</strong>kketeatterivierailut saavat<br />
salit pullolleen. Nukketeatterillista ajattelua<br />
löytyy paljon laitosteatterien tuotannoista<br />
ja tanssiteattereista, muistutti<br />
Tawast ja kehotti <strong>nu</strong>kketeatterilaisia tarjoamaan<br />
osaamistaan laajalla kentällä.<br />
Aapo Repo yleisöstämuistutti, että lapsiyleisö<br />
on koko ajan kasvavaa ja aikanaan<br />
aikuistuvaa <strong>nu</strong>kketeatterin katsojakuntaa.<br />
-Lapsiyleisö on jo teidän puolellanne,<br />
se ei ole lainkaan hassumpi tilanne, Esa<br />
Kirkkopelto kommentoi.<br />
Laitosten iso<br />
kynnys<br />
Kaikki pitivät tärkeänä, että <strong>nu</strong>kketeatteria<br />
päästään tekemään olemassaoleviin<br />
teattereihin. Marja Susi toi esiin, että<br />
laitosten työntekijälistalla on monta<br />
nimikettä, mutta <strong>nu</strong>kketeatterin ammattilaiset<br />
puuttuvat.<br />
Jussi Helminen näki ongelman laitosten<br />
tuotantotahdissa.<br />
-Kiinteissä teatteritaloissa uutta tuotetaan<br />
noin 45 harjoituksessa. Ne ovat<br />
tuotantolaitoksia, niissä ei ole tilaa uudelle<br />
ajattelulle.<br />
-Hirveä shokki voi olla, kun on kaksi ohjaajaa,<br />
pitääkö molemmille maksaa<br />
Saatikka jos onkin kuusi <strong>nu</strong>kettajaa<br />
Janne Kuustie myönsi nauttivansa tietynlaisesta<br />
marginaaliasemasta.<br />
-Itse olen aina liikku<strong>nu</strong>t vaihtoehtokulttuurin<br />
alueella. On aina tuntu<strong>nu</strong>t mukavalta,<br />
jos on saa<strong>nu</strong>t liikkeelle ihmisiä,<br />
jotka eivät ole lähellä <strong>nu</strong>kketeatteria.<br />
Jos ollaan omassa paikassa ja yritetään<br />
päteä <strong>nu</strong>kketeatteriväen keskuudessa,<br />
mitä sellainen pystyy antamaan muille<br />
henkilöille Se ei kasvata mitään eikä<br />
kehitä.<br />
Bojan Baric yleisöstä piti tärkeänä, että<br />
teatterikentälle saadaan ohjaajia ja dramaturgeja,<br />
jotka osaavat vaatia esityksiin<br />
kunnollista <strong>nu</strong>kketeatteria vaadittavine<br />
tekijöineen. Tarpeen olisi Baricin<br />
mielestä myös tila, joka toisi säännöllisesti<br />
esille <strong>nu</strong>kketeatteria kaikessa laajuudessaan<br />
ja syvyydessään.<br />
Sirkus ja nykytanssi ovat usein <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
tekijöiden vertailukohtana. Mitä<br />
ne ovat tehneet, jotta ovat saaneet<br />
nykyisen, edes jonkinlaisen arvostetun<br />
aseman<br />
Vaatimalla, oli mieltä Bojan Baric.<br />
-He (tanssin ja sirkuksen edustajat) ovat<br />
yhdessä asettaneet tavoitteita, ja vaatineet.<br />
Meidän on nyt aika vaatia.<br />
Jussi Helminen muistutti, että on olemassa<br />
myös reitti, jota kannattaa kokeilla:<br />
eurooppalainen tie. Voi lähteä ottamaan<br />
vauhtia Keski-Euroopasta jos<br />
laatua ja kontakteja piisaa.<br />
Eero Sirén yleisöstä toi aikaperspektiiviä<br />
keskusteluun. Tekijöiden määr on kasva<strong>nu</strong>t<br />
huimasti verrattuna 50- tai 70-lukujen<br />
tilanteeseen.<br />
-Nyt <strong>nu</strong>kketeattereita on vaikka miten<br />
paljon. Se käyrä tulee jatkumaan ylöspäin.<br />
Vaikka aina keskustellaan että ei<br />
tästä tule mitään.<br />
Videotallenteen pohjalta koosta<strong>nu</strong>t<br />
Timo Väntsi
10<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
VOS-teatterit tilastoissa 2008:<br />
Hevosenkenkä kasvavin,<br />
Mukamas kiertävin teatteri<br />
Tamperelainen Teatteri<br />
Mukamas oli jälleen vuoden<br />
2008 eniten kiertue-esityksiä<br />
tekevä VOS-teatteri.<br />
Espoolainen Teatteri Hevosenkenkä<br />
puolestaan kasvatti<br />
esitysmääriään eniten<br />
kaikista ryhmä- ja pienteattereista,<br />
vaikka muuten<br />
teatterien näytösmäärät<br />
vähenivät kautta maan viime<br />
vuoden aikana. Tiedot<br />
käyvät ilmi kesäkuussa ilmestyneestä<br />
Teatteritilastot<br />
2008- julkaisusta.<br />
Teatterin Tiedotuskeskus julkaisi kesäkuun<br />
lopussa jokavuotisen tilastonsa,<br />
Teatteritilastot 2008. Tilastoissa ovat<br />
mukana ns. VOS-teatterit eli valtionosuuslainsäädännön<br />
piirissä olevat 45<br />
puheteatteria ja 11 tanssiteatteria sekä<br />
<strong>Suomen</strong> Kansallisteatteri ja <strong>Suomen</strong><br />
Kansallisooppera. <strong>Suomen</strong> VOS-<strong>nu</strong>kketeattereista<br />
tässä ryhmässä ovat mukana<br />
tamperelainen Teatteri Mukamas,<br />
espoolainen Teatteri Hevosenkenkä ja<br />
hensinkiläinen Nukketeatteri Sampo.<br />
Rahoituslain ulkopuolisilla teattereilla on<br />
tilastoissa oma tilasto-osuus.<br />
Kummituskekkerit<br />
yksi katsotuimpia<br />
Esirippu aukesi kaiken kaikkiaan viime<br />
vuoden aikana vähemmän kuin edellisenä<br />
vuonna. VOS-teatterien esityskerrat<br />
vähenivät vuoden 2008 aikana 2,2 %,<br />
kertovat Teatteritilastot 2008. Samaten<br />
esityksiin myytiin lippuja 3,2 % vähemmän<br />
kuin edellisenä vuonna. Laskua tapahtui<br />
myös lasten- ja <strong>nu</strong>orten näytelmien<br />
määrässä sekä <strong>nu</strong>kkenäytelmissä.<br />
Poikkeuksia joukossa on. Teatteri Hevosenkenkä<br />
kasvatti esitysmääriään peräti<br />
16 %. Hevosenkenkä esiintyi viime<br />
vuoden aikana 315 kertaa, mikä on 44<br />
esitystä enemmän kuin edellisvuonna.<br />
Hevosenkengässä ensi-iltansa saa<strong>nu</strong>tta<br />
Kummituskekkerit-näytelmää esitettiin<br />
runsaasti viime vuoden aikana, ja se kipusikin<br />
esityskertoja laskettaessa suosituimpien<br />
näytelmien joukkoon tilalle 8.<br />
Muut VOS-<strong>nu</strong>kketeatterit pysyivät kutakuinkin<br />
tutuissa lukemissa. Nukketeatteri<br />
Sampo esiintyi 239 kertaa, eli 10 näytöstä<br />
useammin kuin edellisenä vuonna.<br />
Teatteri Mukamaksella oli 256 esitystä,<br />
joka on 9 esitystä vähemmän kuin edellisenä<br />
vuonna. Katsojia oli kaikkiaan<br />
seuraavasti: Hevosenkenkä 36.273, Mukamas<br />
28.873 ja Sampo 27.515 katso-<br />
Teatteri Hevosenkengän<br />
Kummituskekkerit (ohj.<br />
Patrik Drake) kuului<br />
maan esitetyimpien<br />
esitysten joukkoon.<br />
Roolissa Eero Ahre.<br />
Nuket, puvut ja lavastus<br />
Teemu Loikas. Kuva:<br />
Miska Reimaluoto.<br />
jaa.<br />
Kiertue-esitysten osuus tipahti ryhmillä<br />
ja pienteattereilla 34 prosentista 24<br />
prosenttiin. Keikkoja oli 266 vähemmän<br />
kuin edellisenä vuonna.<br />
Notkahdusta oli havaittavissa jonkin verran<br />
<strong>nu</strong>kketeatterienkin kiertuetilastoissa.<br />
Teatteri Mukamas oli jälleen valtakunnan<br />
kiertävin teatteri. Peräti 69 %<br />
Mukamaksen esityksistä oli muualla kuin<br />
kotikunnassa. Tosin kiertue-esitysten<br />
osuus Mukamaksen esityksistä on laske<strong>nu</strong>t<br />
vuosista 2006 (80 %) ja 2007 (77<br />
%).<br />
Mukamaksen jälkeen toiseksi eniten kiertävä<br />
VOS-teatteri oli Teatteri Eurooppa<br />
Neljä, jolla esityksistä puolet (111 esitystä)<br />
tapahtui kiertueella. Åbo Svenska<br />
Teater kiersi 99 esityksen verran, mikä<br />
on 39 % ÅST:n kaikista esityksistä. Nukketeatteri<br />
Sampon esityksistä 29 % oli<br />
kotikaupungin ulkopuolella ja Hevosenkengällä<br />
25 %.<br />
Nukketeatteri Sampon kotinäyttämön<br />
täyttöaste puolestaan oli maan toiseksi<br />
paras, peräti 95 %. Edelle meni vain<br />
Teatteri Jurkka sadalla prosentillaan.<br />
Julkinen tuki<br />
kasvoi hieman<br />
Viime vuonna VOS-teatterien julkinen<br />
tuki (valtio ja kunnanavustukset yhteensä)<br />
kasvoi viime vuonna yhteensä 7,8<br />
miljoonalla eurolla (18,8%). Painotus<br />
oli ryhmissä ja pienteattereissa, sillä niiden<br />
valtionavustusten määrä nousi 22,7<br />
%. Toisaalta ryhmien ja pienteattereiden<br />
oma tulonhankinta eli pääasiassa lipputulot,<br />
ovat peräti 39-50 %.<br />
Julkinen avustus kasvoi Hevosenkengällä<br />
14 %, Mukamaksella 8 % ja Sampolla<br />
11 %. Julkista tukea pääsylippua<br />
kohti annettiin Teatteri Hevosenkengälle<br />
16,88€, Mukamakselle 12,51€ ja Nukketeatteri<br />
Sampolle 10,54€.<br />
Ryhmistä ja pienteattereista suurimmat<br />
valtionavustusten prosenttiosuudet ovat<br />
AHAA-Teatterilla ja Nukketeatteri Sampolla<br />
(48%), Teatteri Mukamaksella (47<br />
%) ja Viiruksella (46 %). Korkeimmat<br />
valtionosuudet euromäärissä mitaten<br />
ovat Q-teatterilla 378.000€, KOM-Teatterilla<br />
363.000€ ja Teatteri Hevosenkengällä<br />
334.000€.<br />
Kotikunnat avustavat teattereita keskimäärin<br />
21 % osuudella. Hevosenkenkä<br />
saa ryhmistä ja pienteattereista korkeinta<br />
kunnanavustusta. Kotikunta Espoon<br />
osuus on 41%.<br />
Toteutuneet henkilötyövuodet olivat seuraavat:<br />
Hevosenkenkä 17, Mukamas 11<br />
ja Sampo 12. Ryhmien ja pienteatterien<br />
keskipalkka oli 2515 € kuukaudessa.<br />
Tilastojen mukaan Sampon vakinaisten<br />
päätoimisten työntekijöiden keskipalkka<br />
oli 2418,19 €, Hevosenkengän 2845,12<br />
€ ja Mukamaksen 2362,23 €.<br />
Kahdeksan<br />
kantaesitystä<br />
Tilastojen mukaan VOS-teattereissa näki<br />
ensi-iltansa kuusi kotimaista ja kaksi<br />
ulkomaista <strong>nu</strong>kkenäytelmää näytöskaudella<br />
2007-2008.<br />
Hevosenkengän Kummituskekkerien<br />
(kirj. Eero Ahre, Patrik Drake, Pekka Heiman)<br />
lisäksi kantaesityksiä olivat Sampon<br />
esitykset Noppasilla (kirj. Maija Barik)<br />
ja Veden värit (Maija Baric, Saana<br />
Trygg), Mukamaksen Vain toivo jää (Antti-Juhani<br />
Manninen), ja Sirkkaseikkailu<br />
(An<strong>nu</strong>kka Martikainen) sekä Kemin Kaupunginteatterin<br />
Miten <strong>nu</strong>ket näyttelevät<br />
(Eero Siren). Ulkomaisia kantaesityksiä<br />
olivat Turun kaupunginteatterin Keskitalven<br />
Uni (Ishmael Falke) ja Mukamaksen<br />
Boing ja kaksi mi<strong>nu</strong>uttia (Jakub Krofta).
Rahoituspaine kasvaa lain<br />
ulkopuolella olevilla ryhmillä<br />
Vuoden 2008 tilastoihin on<br />
koottu 50 rahoituslain ulkopuolisen<br />
rythmän tiedot.<br />
Katsojamäärissä tapahtui<br />
näissäkin laskua 2,4 % verran.<br />
Rahoituslain ulkopuolisten<br />
teatterien määräraha<br />
nousi valtion budjetissa<br />
16,4 % eli 1,4 miljoonaa<br />
euroa. Se merkitsi viiden<br />
uuden ryhmän mukaanottoa<br />
tuettavien piiriin.<br />
Nukketeatterikeskus Poiju oli yksi esitysmäärien<br />
kasvattaja vapaan kentän ryhmistä. Kuva<br />
esityksestä Popol Vuh. Kuva: Iida Vanttaja.<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
11<br />
Lakisääteisen tuen ulkopuolella olevien<br />
teatteri- ja tanssiryhmien määrä on voimakkaasti<br />
lisääntynyt viime vuosina ja<br />
paine tukijärjestelmän uusimiseen kasva<strong>nu</strong>t,<br />
todetaan tilastojen esipuheissa.<br />
Rahoituslain ulkopuolisten teatterien,<br />
niinsanottujen vapaiden ryhmien, kolmen<br />
kärki katsojatilastoissa oli seuraava:<br />
Tampereen Komediateatteri (73.371<br />
katsojaa), hensinkiläinen Uusi Iloinen<br />
Teatteri (48.414) ja oululainen Nukketeatteri<br />
Akseli Klonk (34.637).<br />
Akseli Klonk esiintyi vuoden aikana ylivoimaisesti<br />
eniten. Omia esityksiä oli<br />
kaikkiaan 460. Tampereen Komediateatterilla<br />
oli esityksiä toiseksi eniten (308<br />
esitystä). Kolmantena tuli Nukketeatterikeskus<br />
Poiju (228 esitystä). Toista vuotta<br />
tilastoissa oleva Poiju tuplasi myös<br />
esitysmääränsä edellisvuoteen verrattuna.<br />
Katsojia Poijun esityksillä oli vuoden<br />
aikana 29.064. Kasvu oli kolmanneksi<br />
suurin (+6264) heti Tampereen Komediateatterin<br />
ja Stella Polariksen jälkeen.<br />
Kiertueella aktiivisin oli helsinkiläinen<br />
Nukketeatteri Sytkyt 177 kiertue-esityksellään,<br />
joista ulkomailla oli 38. Toiseksi<br />
aktiivisin kiertueryhmä oli Poiju, jolla<br />
kotikunnan ulkopuolella olevia esityksiä<br />
oli 168. Poiju esiintyi ulkomailla kahdesti.<br />
Kolmantena oli Teatteri Taimine Helsingistä.<br />
Akseli Klonkilla kiertue-esityksiä<br />
oli 98, eli 21 % esityksistä.<br />
Valtion toiminta-avustusta Akseli Klonk<br />
sai 10.000 €, mikä on noin 6 % teatterin<br />
tuloista. Valtio tuki Poijua 20.000 € verran<br />
(17 % tuloista). Sen sijaan kotikunta<br />
Oulun tuki on Akseli Klonkille huomattava,<br />
80.00 € eli 52 % tuloista. Poiju ei<br />
puolestaan saa lainkaan tukea kotikaupungiltaan.<br />
Omien tulojen osuus on kummallakin<br />
ryhmällä merkittävä, Akseli Klonkilla 42<br />
% ja Poijulla 83 %.<br />
Henkilötyövuosia Akseli Klonkilla kertyi<br />
yhteensä 4 ja Poijulla 8. Luvussa ovat<br />
mukana vakinaiset päätoimiset henkilötyövuodet<br />
ja tilapäisistä työntekijöistä<br />
kertyvät henkilötyövuodet.<br />
Rahoituslain ulkopuolella olevien teatterien<br />
osuuteen on kirjattu myös teattereita,<br />
jotka toimivat täysin ilman säännöllistä<br />
julkista tukea. Joukossa on paljon<br />
soolo<strong>nu</strong>kketeattereita tai kahden hengen<br />
ryhmiä. Osalla esityskerrat ja katsojamäärät<br />
ovat tippuneet, toisilla näkyy hienoista<br />
nousua. Jyväskyläläinen Teatteri<br />
Capelle kasvatti esityskertojaan 67:stä<br />
72:een. Turkulainen Teatteri Taiga-Matto<br />
kasvatti esitysmääriään 67:een, missä<br />
oli 21 verran kasvua. Nukketeatteri<br />
Rooma piti esitysmääränsä samana kuin<br />
edellisvuonna, 93 esitystä.Mustan ja Valkoisen<br />
Teatterilla oli 40 esitystä. Vertailu<br />
edellisiin puuttuu, koska tilastoissa ei ole<br />
imatralaisteatterin lukuja aiemmilta vuosilta.<br />
Helsinkiläinen naamioteatteri Teatteri<br />
Metamorfoosi esiintyi kuusi kertaa,<br />
kun edellisvuonna esityksiä oli 19.<br />
Nukketeatteri Sytkyjen esityskerrat vähenivät<br />
211:een, mikä on 43 esitystä<br />
vähemmän kuin edellisvuonna. Sukupolvenvaihdoksessa<br />
olleen Matkalaukkuteatterin<br />
esityksiä oli seitsemän. Marionettiteatteri<br />
Mundo puolestaan ei esiintynyt<br />
viime vuonna kertaakaan.<br />
Pienille ryhmille tyypilliseen tapaan omien<br />
tulojen osuus on useilla lähes 100 %.<br />
Avustuksia oli satunnaisesti, ja niiden<br />
summat liikkuivat 10.000 - 17.000 € välillä.<br />
Vapaan kentän <strong>nu</strong>kketeattereilla oli ohjelmistossa<br />
näytäntökaudella 2007-2008<br />
esityksiä yhteensä 79, joista kantaesityksiksi<br />
on tilastoihin merkitty 23. Akseli<br />
Klonk 29, Poiju 15, Matkalaukkuteatteri<br />
2, Nukketeatteri Rooma 6, Capelle 11,<br />
Sytkyt 9, Teatteri Metamorfoosi 2, Taiga-Matto<br />
5.<br />
Timo Väntsi<br />
Lisätiedot:<br />
www.teatteri.org/tietopalvelut/teatteritilastot.html<br />
Harrastajat tilastoitiin ensimmäistä kertaa<br />
Teatterin Tiedotuskeskus on koon<strong>nu</strong>t ensimmäistä kertaa suomenkielisten harrastajateatterien esitystietoja tilastoihinsa. Harrastajateatteritilastot<br />
2008 ilmestyi samaan aikaan perinteisen Teatteritilastot 2008 - julkaisun kanssa. Kyselylomake lähetettiin<br />
noin tuhannelle harrastajateatterille, vastauksia tuli 551. Näin ollen aivan kattava vastaus ei ensimmäiselle kerralla ole.<br />
Joukossa on harrastuspohjalta toimivia <strong>nu</strong>kketeattereitakin. Etelä-Savossa toimiva Nukketeatteri Tilkku toi vuoden 2008 aikana<br />
ensi-iltaan kaksi näytelmää, joita esitettiin 37 esityksen verran. Katsojia ne keräsivät 1400.<br />
Pirkanmaalla Haiharan Nukketeatteri keräsi yhdellä näytelmällään (20 esitystä) 540 katsojaa. Nukketeatteri Hupilaisella oli ohjelmistossa<br />
9 näytelmää, joista kaksi koki ensi-illan vuoden 2008 aikana. Esityskertoja Hupilaisella oli 54, ja ne keräsivät 2592<br />
katsojaa. Nukketeatteri Nirunarun ohjelmistossa oli 13 näytelmää, joista kuusi oli vuoden 2008 tuotantoa. Esityskertoja oli 24,<br />
ja niissä oli katsojia 1947. Teatteri Moorialla oli ensi-illassa yksi näytelmä, jota esitettiin 27 kertaa, keräten 2200 katsojaa.<br />
Pohjois-Savossa Nukketeatteri Kepposen ohjelmistossa oli kaksi vuoden 2008 koke<strong>nu</strong>tta ensi-iltaa. Niitä esitettiin viisi kertaa,<br />
joissa katsojia oli 296. Uusimaalainen Nukketeatteri Olipa kerran... esiintyi 7 näytelmän voimin kaikkiaan 35 kertaa.Teatterilla<br />
oli yksi ensi-ilta. Katsojia teatteri keräsi 2010.<br />
Nukketeatteriesitysten määrää ei ole erikseen tilastoitu, mutta lastenesityksien määrä oli suomenkielisten ryhmien osalta 19<br />
% ja ruotsinkielisten osalta 25 %.
12<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
Nukketeatteria tekemään<br />
kartanomiljööseen<br />
Saaren kartano − residenssi taiteilijoille ja tutkijoille<br />
Keskellä muhevinta varsinaissuomalaista<br />
viljelymaisemaa<br />
sijaitsee kartano,<br />
jossa arvokkaiden aatelisherrojen<br />
ja kiireisen palvelusväen<br />
tilalla käyskentelee<br />
ja työskentelee tänä päivänä<br />
taiteilijoita ja tutkijoita.<br />
Saaren kartano on Koneen<br />
Säätiön ylläpitämä taiteilijoille<br />
ja tutkijoille tarkoitettu<br />
residenssi, joka on parivuotisen<br />
toimintansa aikana<br />
osoitta<strong>nu</strong>t toimivuutensa<br />
myös <strong>nu</strong>kketeatterin tekemiseen.<br />
Käsikirjoituksen tekemistä, <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>sta,<br />
harjoittelua! Saunomista, samoilemista<br />
luonnossa, yhteisiä tapaamisia!<br />
Tähän kaikkeen tarjoaa mahdollisuudet<br />
Saaren kartano vaikkapa <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
tekijälle.<br />
Mynämäen kunnan Mietoisissa sijaitsevan<br />
Saaren kartanon alueelta löytyy<br />
kuvataiteilijan työtila, asiantuntijoiden<br />
kanssa varusteltu tanssistudio, puu- ja<br />
metalliverstaat sekä työhuoneita tutkijoille<br />
ja kirjoittajille.<br />
Samanaikaisesti residenssissä voi oleskella<br />
kahdeksan tutkijaa ja taiteilijaa,<br />
ryhmäresidensseissä useampiakin. Residenssissä<br />
on mahdollisuus myös perhemajoitukseen.<br />
Majoitustilat ovat pääasiassa<br />
piharaken<strong>nu</strong>ksissa, jotka on<br />
kunnostettu vanhaan tyyliin ja alkuperäistä<br />
asua kunnioittaen.<br />
Seuraava hakuaika on elokuussa 2010,<br />
ja se koskee vuoden 2011 residenssiaikoja.<br />
Hakuaika on vuosittain 1.–31.8.<br />
Residenssiavustuksia voivat hakea yksittäiset<br />
suomalaiset tai ulkomaiset eri alojen<br />
taiteilijat, kääntäjät ja kriitikot. Niitä<br />
myönnetään 2–3 kuukauden jaksoille.<br />
Myös ryhmät voivat hakea kesäajaksi residenssijaksoa.<br />
Myöhäiskustavilainen kartanon pääraken<strong>nu</strong>s on vuodelta 1779. Saaren kartanon kuuluisin isäntä<br />
lienee kreivi Augustin Ehrensvärd. Nykyään kartanosta on kasva<strong>nu</strong>t elävä taiteilija- ja tutkijaresedenssi.<br />
Two puppeteers in Saari residence<br />
Two puppeteers worked in Saari residence during the spring<br />
<strong>2009</strong>. Here we hear some experiences.<br />
tion story that I hope will become a script<br />
for children´s theatre (or maybe a<br />
book), and I rehearsed the Finnish version<br />
of my new show, Doktor Heartless<br />
(http://doktorheartless.net)<br />
How did you get the idea to search<br />
for residence in Saari<br />
I saw the information in a email from Timo,<br />
and thought it looked like a nice place.<br />
And since we had a couple of project<br />
Residenssiavustukseen sisältyy asunto,<br />
työhuone ja 1 700 euron kuukausiapuraha.<br />
Apuraha on tarkoitettu elinkustan<strong>nu</strong>sten,<br />
matkakustan<strong>nu</strong>sten sekä tuotantokulujen<br />
kattamiseen.<br />
Saaren kartano on tarkoitettu nimenomaan<br />
työskentelyyn, siksi hakemuksessa<br />
vaaditaankin työsuunnitelma ansioluetteloineen.<br />
Apurahan maksaminen<br />
edellyttää työskentelyä ja asumista residenssissä.<br />
Yksittäisten taiteilijoiden, kääntäjien,<br />
kriitikoiden sekä tutkijoiden residenssijaksot<br />
sijoittuvat tammi−toukokuulle ja<br />
syys−joulukuulle. Kesällä kartano toimii<br />
ryhmäresidenssinä, mikä onkin mainio<br />
ajanjakso vaikka kokonaiselle teatteriryhmälle.<br />
Esimerkiksi kesällä <strong>2009</strong> Saaren<br />
kartanolla piti majaa Teatteri Quo<br />
Vadis.<br />
Koneen Säätiö osti kartanon puistoalueineen<br />
vuonna 2006 Maatalouden tutkimuskeskukselta.<br />
Saaren kartanon pitkät<br />
vaiheet ulottuvat aina 1200-luvulle<br />
saakka, jolloin se oli Turun piispan omaisuutta.<br />
aan viitata siihen, että paikalla<br />
olisi ollut tärkeä kauppapaikka tätäkin<br />
aikaisemmin.<br />
1500-luvulta alkaen Saari on toimi<strong>nu</strong>t<br />
mm. kuninkaankartanona ja everstin<br />
virkatalona, ja sitä ovat asuneet esim.<br />
Fleming- ja Aminoff-sukujen edustajat.<br />
Aminoff-suvun kausi Saaren kartanon<br />
haltijana päättyi vuonna 1943.<br />
Tämän jälkeen kartanossa toimi aluksi<br />
Työtehoseura, sitten Hovin koulukoti ja<br />
vuosina 1959−2005 Maatalouden tutkimuskeskuksen<br />
Lounais-<strong>Suomen</strong> koeasema.<br />
Timo Väntsi<br />
Lisätietoja:<br />
www.koneensaatio.fi/kartano<br />
Lars Wingård<br />
Finnish-Norwegian puppeteer Lars<br />
Wingård is one of the visitors in Saari.<br />
Lars, when were you in Saari and<br />
how long time<br />
I was in the Saaren Kartano residenssi<br />
February and March <strong>2009</strong>.<br />
Shortly about your project<br />
I worked with two projects in Saaren<br />
Kartano; I was writing on a science ficthat<br />
would fit for an application, I just<br />
applied.<br />
Did you have exact plans what to do<br />
in Saari residence<br />
Excact plans Yes. But they changed.<br />
Two months of intense writing is quite<br />
hard. After one month I needed some<br />
distance to the text, and decided to<br />
spend more time than expected on the<br />
Doktor Heartless show.
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
13<br />
How did it feel to settle down in a<br />
place where your main task is just<br />
to consentrate on your own artistic<br />
work Good vibrations, strange feelings<br />
The residence emphasizes “työrauha”. It<br />
was a good place to work. Silent. I got<br />
good emotional contact with the material<br />
I worked on. But it was also very hard to<br />
work and live alone for so long time.<br />
Co-operation and life with other artists<br />
The life with the artists was mostly social.<br />
But we (the visiting artists) decided<br />
to meet at nine o´clock in the evenings,<br />
to watch movies, play board games and<br />
eat pop corn. That kept me going.<br />
Descripe your working days<br />
Freedom, freedom, freedom. I found it<br />
easiest to write in the kitchen, because<br />
there I had no internet access.<br />
Did you make the whole performance<br />
in Saari or only certain part<br />
I developed the text for one show, and<br />
did the last finish on another. I don´t<br />
think it would have been possible to<br />
make a whole good show alone in two<br />
months.<br />
Is Saaren kartano suitable place for<br />
a puppeteer and for which kind of<br />
project To whom you would recommend<br />
this residence<br />
I would recommend it to everyone. But it<br />
is good to have some cooperation partners<br />
from outside to discuss with.<br />
Lars Wingård and his show Doctor Heartless. Puppet is made by Iisa Ilona Tähtinen.<br />
Photo: Timo Väntsi.<br />
By the way, even people with families<br />
can go there. Some of the flats are really<br />
big; mine was about 80 square metres.<br />
Have you some ideas to improve the<br />
place<br />
No, not really.<br />
The best memories / the most difficult<br />
things during your residence<br />
period<br />
Best memories is fishing and playing<br />
with the others. Most difficult time was<br />
the week that I sat alone in the forest,<br />
needing distance to my text, and knowing<br />
that there was still many weeks of<br />
intense writing ahead of me.<br />
Are you still interested to go to residence<br />
I am interested in going back to Saari as<br />
a part of a production team.<br />
Maybe abroad Where<br />
In Saari, you stay in a good apartment<br />
in a beautiful kartano with many other<br />
artists, close to Turku. The people there<br />
are really nice, the area is peaceful,<br />
and you even get about 2000 euro as<br />
tax free apuraha every month. If I would<br />
ever need a residence again, it would be<br />
irrational to apply anywhere else than<br />
Saaren Kartano.<br />
Elina Lajunen<br />
Milloin ja miten pitkään olit Saaren<br />
kartanossa<br />
Olin Saaren kartanossa reilun kaksi kuukautta<br />
helmi-maaliskuussa <strong>2009</strong>. Työstin<br />
ja harjoittelin siellä sooloesitystäni<br />
Fly! You are an angel for heaven’s sake.<br />
Esitys sai ensi illan Cirkon Uuden Sirkuksen<br />
keskuksen festivaalilla Stoassa<br />
7.5.<strong>2009</strong>.<br />
Kerro projektistasi!<br />
Opiskelin vuosina 2006-2008 Pariisissa<br />
Jacques Lecoq teatterikoulussa ja tein<br />
kevään 2008 aikana kaksi lyhyttä sooloesitystä.<br />
Ensimmäinen soolo Mitä näet<br />
oli vuoropuhelu itävaltalaisen taiteilija<br />
Valie Exportin töiden kanssa Pompidou<br />
keskuksessa. Teoksen tutkimuskohde oli<br />
nainen. Millaisia rooleja naisella on ja<br />
miten naista katsotaan. Jälkimmäinen<br />
sooloteos Le jour Avant oli koulun lopputyö.<br />
Siinä tutkin uudelleensyntymistä,<br />
menneisyyttä ja siitä luopumista. Teos<br />
perustui löyhästi feenikslin<strong>nu</strong>n myyttiin<br />
sekä Maria Callaksen elämään ja rakkauteen<br />
Aristoteles Onassiksen kanssa.<br />
Lyhyet sooloteokset innostivat mi<strong>nu</strong>a<br />
jatkamaan. Halusin tehdä koko illan esityksen.<br />
Tomi Purovaaran innoittamana<br />
aloin miettiä sirkusta ja sirkuksen maailmaa<br />
osaksi esitystäni. Löysin Wim Wenderin<br />
elokuvan Berliinin taivaan alla sekä<br />
Elina Lajunen nautti Saaren kartanon työrauhasta.<br />
(kuva: Timo Väntsi)<br />
1900-luvun alussa eläneen sirkustaiteilija<br />
Lillian Leitzelin. Teemat kuolema ja<br />
elämä olivat vahvasti läsnä tässä soolossa.<br />
Mi<strong>nu</strong>a kiehtoi rohkeus ja pelko sekä<br />
uskallus hypätä ja lentää.<br />
Mistä sait idean hakea residenssiai-<br />
kaa Saaren kartanosta<br />
Löysin ystäväni kanssa Saaren kartanon<br />
nettisivut ja mi<strong>nu</strong>sta paikka näytti<br />
hurmaavalta. Kaipasin ympäristön vaihdosta<br />
ja mi<strong>nu</strong>a viehätti ajatus olla maalla<br />
eristyksissä. Ei kuitenkaan ihan yksin<br />
vaan osana yhteisöä ja muiden taiteilijoiden<br />
kanssa.<br />
Noudatitko tarkkaa aikataulua<br />
En ja kyllä. Residenssissä elämä yksinkertaistui.<br />
Mi<strong>nu</strong>lla oli koti ja työhuone.<br />
Tein töitä, söin ja <strong>nu</strong>kuin. Päivään alkoi<br />
muodostua mukava rytmi ja mi<strong>nu</strong>sta<br />
tuntui, että mi<strong>nu</strong>lla oli aikaa. Tuntui<br />
myös, että hoidin itseäni paremmin ja<br />
söin paremmin. Kun on kokopäiväisesti<br />
keskittynyt luomiseen, on tärkeää osata<br />
irrottautua työstä. Laittaa ruokaa, lämmittää<br />
puusauna, saunoa, käydä kävelyllä<br />
ja pyöräilemässä, seikkailla tai<br />
mennä pilkille niin kuin sarjakuvapiirtäjä<br />
Tommi Musturi ja <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija<br />
Lars Wingård.<br />
Miltä tuntui asettua paikkaan, jossa<br />
päätarkoituksesi on tehdä itsenäistä<br />
taiteellista työtä<br />
Oli ihanaa saada keskittyä yhteen asiaan.<br />
Antaa luotavan teoksen vallata koko<br />
mieli. Uppoutua. Toki sen vastapuoli<br />
on se, että työstä ja teoksesta tulee<br />
helposti koko sen hetkinen elämä. Ensimmäisen<br />
kuukauden olin hurmoksessa<br />
hiljaisuudesta ja rauhasta, karta-
14<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
non kauneudesta. Mi<strong>nu</strong>sta tuntui, että<br />
olin tullut paratiisiin. Toisen kuukauden<br />
kohdalla tuli ahdistus ja yksinäisyys. Oli<br />
pakko päästä pois. Silloin otin bussin<br />
Helsinkiin ja kävin tapaamassa ystäviä.<br />
Viikonlopun tiivis treffiputki palautti kyllä<br />
useimmiten halun palata kartanon hiljaisuuteen.<br />
Yhteistoiminta ja elo muiden asukkaiden<br />
kanssa<br />
Olin residenssissä yhtä aikaa kahden<br />
ryhmän kanssa. Helmi-maaliskuussa<br />
Larsin, Tommin, kirjailija Tiina Lehikoisen<br />
ja kuvataiteilija Henni Alftanin kanssa<br />
pelasimme paljon lautapelejä. Meillä<br />
oli huimat iltasessiot Menolipun ja Carcassonnen<br />
parissa. Pääsiäisenä kartanolle<br />
tulivat etelä-afrikkalainen kuvataiteilija<br />
Jeanne Hoffman ja slovenialainen<br />
kääntäjä Julija Potrc. Heidän kanssaan<br />
saunoimme melkein joka ilta. Jeanne<br />
kävi uimassa jäisessä lammessa ja minä<br />
koetin mennä rohkeana suomalaisena<br />
perässä. En kyennyt. Istuimme yhteistilassa<br />
ja puhuimme maailmasta. Nautimme<br />
punaviiniä ja katsoimme kuvia Etelä-<br />
Afrikasta. Siellä on meri ja kirahveja. Oi,<br />
olisikohan siellä hyviä taiteilijaresidenssejä<br />
Kartanon puolesta taiteilijoiden yhteistoimintaa<br />
kan<strong>nu</strong>stetaan hienoilla yhteistiloilla<br />
ja joka maanantaiaamuisella<br />
brunssilla.<br />
Kuvaile työpäiviäsi<br />
Olen aamuvirkku ja heräsin aina viimeistään<br />
kahdeksalta. En käyttänyt herätyskelloa,<br />
koska se on mielestäni väärin ja<br />
vastenmielistä. Ensimmäiseksi aamulla<br />
sytytin kynttilän ja keitin hunajavettä.<br />
Sitten kirjoitin aamusivut, kolme sivua<br />
ajatuksenvirtaa. Voin suositella tätä metodia<br />
sekä työntekoon että henkilökohtaiseen<br />
elämään. Aamusivut auttavat<br />
jäsentämään ajatuksia. Ne herättävät<br />
kysymyksiä ja vastaavat niihin. Ne rauhoittavat<br />
mielen ja antavat huimasti uusia<br />
ideoita. Kirjoittamisen jälkeen keitin<br />
kahvit ja puuron. Sitten menin navetalle<br />
työtilaani. Tein töitä, kirjoitin, liikuin,<br />
kuuntelin musiikkia, ompelin sulkia hattuun.<br />
Yhden jälkeen pidin lounastauon<br />
ja jos pää kovin sauhusi, kävin päiväkävelyllä.<br />
Iltapäivällä palasin takaisin navetalle.<br />
Pyrin lopettamaan työskentelyn<br />
tai työn äärellä notkumisen viimeistään<br />
seitsemältä. Iltaisin saunoin tai menin<br />
yhteistiloihin viettämään aikaa toisten<br />
One of the accomodation houses of Saari residence.<br />
Saari Residence<br />
Saari Residence is a manor owned and maintained by Kone Foundation as a research<br />
and production facility for researchers and artists. Interested applicants can<br />
apply for 2- to 3-month stays at the residence. The application is open to all artists<br />
and also to researchers whose work is currently supported by a Kone Foundation<br />
grant. In the summer the residence functions as a group residence.<br />
The residence has a wide range of workspaces, from a hall for theatre and dance to<br />
researchers’ rooms. Saari Residence has capacity for 8 researchers and artists at<br />
any one time. For the group residencies, larger <strong>nu</strong>mbers are possible. The residence<br />
also offers possibilities for family accommodation.<br />
Saari Residence has good connections with many different artists’ organizations and<br />
universities. Residence staff can assist the residents to find the possibilities for collaborative<br />
work which best suit their individual needs. Saari Residence also offers<br />
regular seminars and events at which artists and researchers from various fields<br />
can meet and exchange ideas.<br />
Saari Residence is located in the Mietoinen district of Mynämäki, an attractive thriving<br />
Western Finnish agricultural region. Close by the Manor is Mietoinen Bay, which<br />
is home to a wide variety of birdlife. With its viewing towers, the area is recognized<br />
countrywide as an important location for birdspotting. The Manor is also close<br />
to preserved oak forest.<br />
More information<br />
www.koneensaatio.fi<br />
taiteilijoiden kanssa. Oli talvi ja pimeä<br />
tuli aikaisin. Uni kutsui usein viimeistään<br />
puolen yön aikaan. Kuulostaa terveelliseltä<br />
ja leppoisalta. Sitä se olikin, mutta<br />
lisättäköön mukaan kuitenkin jokaiseen<br />
luomistyöhön kuuluvat tyhjät päivät,<br />
kriisit, ahdistus ja löytämisen riemu.<br />
Teitkö koko esityksen residenssijaksolla<br />
vai jonkun vaiheen<br />
Olin aloitta<strong>nu</strong>t teoksen ideoinnin jo ennen<br />
residenssijaksoa. Käytännön työn<br />
aloitin kuitenkin vasta kartanolla. Loin<br />
kokonaisuuden residenssiaikana ja mi<strong>nu</strong>lla<br />
oli jopa muutama läpimeno ennen<br />
residenssiajan loppumista. Yleisönä olivat<br />
Lars, Jeanne ja Julija. Pääsiäisen jälkeen<br />
siirryin Helsinkiin ja sain onneksi<br />
suhteellisen monta harjoituskertaa itse<br />
esitystilaan, Stoaan musiikkisaliin. Saaren<br />
kartanon navetta on hyvä harjoitustila,<br />
mutta ei siellä esimerkiksi valaistusta<br />
voi kokeilla.<br />
Keille suosittelisit Sopiiko paikka<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin tekijöille<br />
Sopii kyllä. Ennen kaikkea se on varmasti<br />
hyvä tila kirjoittamiseen. Saaren kartanon<br />
talonmiehellä on puuverstas, mutta<br />
se ei ainakaan vielä ole tarkoitettu<br />
eikä suunniteltu niin, että se kattaisi <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>smahdollisuuden.<br />
Toki kartanolla<br />
on tila myös kuvataiteilijalle ja siihen<br />
paikkaan voisin kuvitella hyvin myös<br />
<strong>nu</strong>kenrakentajan. Esittävän taiteen tilana<br />
kartano tarjoaa navetan. Akustiikaltaan<br />
navetta on melko kolho ja kaikuisa.<br />
Mutta minä nautin. Oli hurjan hienoa<br />
saada tehdä töitä ihan omassa isossa tilassa<br />
ihan yksin kaksi kuukautta. Se oli<br />
lahja.<br />
Millaisia paran<strong>nu</strong>sehdotuksia<br />
Saaren kartanoon on vaikea keksiä paran<strong>nu</strong>ksia.<br />
Olin ihmeissäni miten hyvin<br />
meistä pidettiin huolta. Tilojen siivous ja<br />
palvelut toimivat todella hyvin ja henkilökunta<br />
on hyvin mukavaa. Jos nyt jotain<br />
parantaisin, niin navettaa sitten. Se<br />
toimii tosiaan harjoitustilana, mutta se<br />
voisi olla korkeampi ja ehkä sinne voisi<br />
pikku hiljaa hankkia valoja ja tehdä siitä<br />
enemmän teatteritilan. Tai sitten voisi<br />
ottaa alueen vielä tyhjistä ja käyttämättömistä<br />
raken<strong>nu</strong>ksista jonkun ja tehdä<br />
siitä konsertti- ja esitystilan. Yhteiskäyttöinen<br />
puuverstas ei myöskään olisi pahitteeksi.<br />
Oletko kiinnostu<strong>nu</strong>t menemään<br />
edelleen residensseihin Ehkä ulkomaille,<br />
minne<br />
Ehdottomasti. Mi<strong>nu</strong>lle on noussut residenssikuume.<br />
Voisin alkaa harrastaa niitä.<br />
Olen jo itse asiassa hake<strong>nu</strong>t yhteen<br />
residenssiin Pariisiin ja löytänyt erittäin<br />
kiinnostavan kansainvälisen sivuston<br />
www.resartis.org. Residenssit on erittäin<br />
hieno tapa keskittyä omaan työhön, tutustua<br />
uusiin paikkoihin, kulttuureihin,<br />
toisiin taiteilijoihin ja elämään.<br />
Kysymykset Timo Väntsi<br />
haastattelut tehty sähköpostitse
Nukketeatteri juhlii Pirkanmaalla<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
15<br />
Pirkanmaan <strong>nu</strong>kketeatterikentällä juhlitaan<br />
moninkertaisesti: viime vuonna<br />
tamperelainen Nukketeatteri Nirunaru<br />
täytti 25 vuotta, tämän vuoden syyskuussa<br />
kangasalalainen Nukketeatteri<br />
Hupilainen vietti 25-vuotisjuhliaan<br />
harrastajateatterina ja Tampereella jo<br />
vuodesta 1979 toimi<strong>nu</strong>t ammattiryhmä<br />
Teatteri Mukamas juhlii 30-vuotista toimintaansa.<br />
Tampereella toimiva Haiharan <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
vietti lokakuussa 40-vuotisjuhliaan.<br />
Ammattijohtoisen harrastajateatterin<br />
vetäjä Terhi Syrjänen on sovitta<strong>nu</strong>t<br />
ja ohjan<strong>nu</strong>t juhlanäytelmäksi Prinsessa<br />
Ruususen, joka esitetään teatteritilaksi<br />
kunnostetussa Haiharan kartanon entisessä<br />
kanalassa.<br />
Ansioristejä Mukamakseen<br />
Teatteri Mukamas on vuodesta 1979 lähtien<br />
tehnyt määrätietoisesti <strong>nu</strong>kketeatteria<br />
Tampereella. Teatterin ohjelmistossa<br />
on ollut sekä lapsille että aikuisille<br />
suunnattuja <strong>nu</strong>kke-, esine- ja varjoteatteriesityksiä,<br />
joista suurimman osan on<br />
ohjan<strong>nu</strong>t ja dramatisoi<strong>nu</strong>t teatterin taiteellinen<br />
johtaja Mansi Stycz. Hän sai<br />
äskettäin Pirkanmaan kulttuurirahaston<br />
palkinnon sinnikkäästä työstään lastenkulttuurin<br />
ja <strong>nu</strong>kketeatterin edistämiseksi.<br />
Vuosikymmenten saatossa teatterissa<br />
on vieraillut myös ulkomaisia ohjaajia,<br />
kuten maailmankuulun tšekkiläisen<br />
Drak-teatterin johtaja Josef Krofta, joka<br />
on 1980-luvulta lähtien ohjan<strong>nu</strong>t monia<br />
Kuulennon ensi-illan jälkeen <strong>Suomen</strong> Teatterit ry:n toiminnanjohtaja Matti A. Holopainen luovutti<br />
ansioristit Kirsi Nurmiselle ja Mansi Styczille. Katariina Stycz (vas.) ja Veronica Stycz avustivat.<br />
(kuva Patrick Stycz)<br />
Mukamaksen esityksiä. Josef Krofta lahjoitti<br />
kollegoineen teatterille 30-vuotisjuhlanäytelmän<br />
Kuulento ohjauksen ja<br />
dramatisoinnin, joka sai kantaesityksensä<br />
20.9. Mukamaksen kotinäyttämöllä,<br />
Pispalan VPK:n entisessä talossa.<br />
Juhlatilaisuudessa <strong>Suomen</strong> Teatterit<br />
ry:n toiminnanjohtaja Matti A. Holopainen<br />
ojensi Mansi Styczille teatterialan<br />
kultaisen ansiomerkin 30 vuoden työstä<br />
ja näyttelijä Kikka Nurmiselle hopeisen<br />
ansiomerkin 20 vuoden työstä. Teatterin<br />
juhlaohjelmistossa on myös Kikka<br />
Nurmisen soolona vuodesta 1990 lähtien<br />
esittämä Hiirimorsian, jolle on kertynyt<br />
jo viitisensataa esitystä.<br />
Tampereen apulaispormestari Perttu Pesä<br />
tervehti juhlivaa teatteria korostaen<br />
teatterin ja lastenkulttuurin merkitystä<br />
tamperelaisessa kulttuurielämässä.<br />
Valtionosuutta vuodesta 1993 nautti<strong>nu</strong>t<br />
Teatteri Mukamas kiertää vuosittain<br />
kaikkialla Suomessa ja esiintyy ahkerasti<br />
ulkomaisilla festivaaleilla. Teatterissa<br />
työskentelee yhdeksän vakituista<br />
<strong>nu</strong>kketeatterilaista ja useita vierailijoita,<br />
joiden voimin Mukamas antaa vuosittain<br />
250 näytöstä yli 30 000 katsojalle.<br />
Toukokuussa 2010 Tampereella pidetään<br />
VII Kansainvälinen Mukamas -<strong>nu</strong>kketeatterifestivaali,<br />
jonka esityksistä useat<br />
on suunnattu yhä kasvavalle aikuisyleisölle.<br />
Maiju Tawast<br />
Pikku Aasin<br />
kesä kului<br />
rokokoon<br />
hengessä<br />
Vaasalaisille oli tarjolla menneenä kesänä<br />
hiukan erilaista kesäteatteria. Vaasalainen<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri Pikku Aasi esitti<br />
Tikanojan taidekodin Pihakappelissa<br />
koomista koko perheen näytelmää Roki<br />
Rokokoo. Esitys yhdisteli commedia<br />
dell’artea, käsi<strong>nu</strong>kketeatteria, varjoteatteria,<br />
näyttelijäntyötä, live-musiikkia ja<br />
tanssia.<br />
Runoilija-opettaja Dottor Balanzone saapuu<br />
kreiviparin palatsiin, jossa kipeästi<br />
tarvitaan sivistyksen ja kulttuurin opetusta<br />
palatsin asukkaille, etenkin sen<br />
palvelijoille, Arlecchinolle ja Colombinalle.<br />
Kreiviparin tytär tuittuilee maestrolle,<br />
kun taas Roki-kukko rakastaa runoutta<br />
ja musiikkia rokokoon tyyliin.<br />
Taide kuuluu kaikille, tahtoo työryhmä<br />
Tikanojan taidekodin Pihakappelin valtasi kesällä tämä joukko.<br />
sanoa. Taiteen keinoin kaikki on mahdollista,<br />
ja jokainen saa olla innostu<strong>nu</strong>t taiteesta<br />
ja sen luomisesta.<br />
Rooleissa nähtiin Vaasan kaupunginteatterin<br />
näyttelijä Ilkka Aro (runoilija), Pikku<br />
Aasin Cosimo Galliano (mm. kukko)<br />
ja Kirsti Rautamo (mm.tytär) sekä Mika<br />
Cibulka (viulisti-maestro).
16<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
Ransun<br />
synnyinkodissa<br />
vaiherikas vuosi<br />
Sysmän Onkiniemellä on viettänyt kiintoisan<br />
vuoden, kun Eevaliisa Holma-<br />
Kin<strong>nu</strong>sen ideoima ja valmistama <strong>nu</strong>kke<br />
Ransu Karvakuono, jonka äänenä ja liikuttajana<br />
Pertti Nättilä Pirkkalasta vietti<br />
kolmikymmenvuotisia taiteilijajuhliaan<br />
4.10.2008. Samalla tietysti Ransun kaverit<br />
Eno-Elmeri ja Riku juhlivat yhteistä<br />
saavutustaan TV2:n Pikku Kakkosessa.<br />
Toimittaja ja ohjaaja Lisa Hovinheimo<br />
samalta kanavalta ohjasi ”Ransu - kansakunnan<br />
koira” - nimisen 45-mi<strong>nu</strong>uttisen<br />
dokumentin eli asiaohjelman, jonka<br />
tuotti Pirkko Frank-Arkimies. Dokumentti<br />
tuli toisen kerran vuoden lopussa, ja sekin<br />
oli 4,7 Gigatavua/ DVD:llä.<br />
Siinäpä olikin <strong>nu</strong>kketeatteritalolla ohjelmaa<br />
koko kansakunnan kanssa, kun<br />
neljännesvuosisata sitten päätettiin perustaa<br />
toinen <strong>nu</strong>kketeatteritalo entisen<br />
Valkea Ratsu-talon lisäksi (Onkiniementie<br />
230), sillä <strong>nu</strong>kkeja alkoi olla niin paljon,<br />
etteivät seinät enää riittäneet. Eevaliisan<br />
pikkuveli arkkitehti Sakari Holma<br />
Jyväskylästä lupasi tehdä piirustukset<br />
vanhaan kauppataloon, jossa oli hirsiseinät,<br />
upeat terassit ja sopivasti 0,6 ha:n<br />
tontti silokalliolla. Raken<strong>nu</strong>s<br />
sai nimekseen Nukketeatteritalo<br />
Musta &<br />
Valkea Ratsu (Onkiniementie<br />
223), koska se oli<br />
pala<strong>nu</strong>t 1971, ja mustuneet<br />
yläkerroksen seinät<br />
piti peittää kipsilevyillä.<br />
Saimme peruskorjauksen<br />
suorittajiksi hyvät kirvesmiehet<br />
Sysmästä, Olli<br />
Saarisen ja Esko Tanhulan<br />
ynnä viisitoista muuta<br />
miestä. Onni Rauhanlaakso<br />
muurasi kuuluisan<br />
takan, jolle arkkitehti antoi<br />
nimen Antero Vipunen<br />
Kalevalan 150-juhlavuoden<br />
kunniaksi. Yleisölle<br />
näytämme pienoismallia<br />
ja kysymme: ”Missähän täällä huoneessa<br />
on kolmen metrin korkuinen ja tämän<br />
mallin näköinen jättiläinen” Lapset ja<br />
vanhemmat pyörivät ympäri ja katselevat,<br />
kun ei näy missään. ”Onhan se tuossa,<br />
voi hyvänen aika! On niin suuri etten<br />
huoman<strong>nu</strong>t!” Nukketeatteriesitys ”Tos-<br />
Mustan ja Valkean Ratsun väkeä. Jukkapekka (vas.), Eevaliisa Muusamamma, Winterthurista<br />
poiken<strong>nu</strong>t Ritvaliisa Gnauck ja Raimo J. Kin<strong>nu</strong>nen (oik.) (kuva Sandra A.D.Gnauck Al-Ameri)<br />
Tässä hurmaavassa motretissa ovat<br />
Eevaliisa Holma-Kin<strong>nu</strong>nen ja Ransu<br />
Karvakuonon äiti Tosca.<br />
can kavalkadi” kestää noin 40 mi<strong>nu</strong>uttia.<br />
Se esitetään tilausryhmille 2-3 hengen<br />
voimin. ”Sama esitys vuodesta toiseen -<br />
niinkö” muuan ryhmän johtaja, opettaja<br />
kysyi. ”Minä tulen toisen kerran, kun<br />
teillä on uuden niminen esitys!” Eipä se<br />
ole sama esitys, sillä kirjoitetun tekstin<br />
lisäksi improvisoinnilla on sijaa, ja esitys<br />
on interaktiivinen eli yleisö osallistuu<br />
enemmmän tai vähemmän esityksen<br />
kulkuun. Niin on neljännesmiljoona osallistujaa<br />
käynyt Eevaliisan <strong>nu</strong>kkeja ja Sakarin<br />
miljöötä katsomassa ja laittamassa<br />
moneen moneen vieraskirjaan nimensä.<br />
Like julkaisi helmikuussa ”Nukketeatteria<br />
suomalaisilla näyttämöillä”, ja siellä<br />
on jo sarja kivoja <strong>nu</strong>kketeatteritaloja,<br />
joista ensimmäinen on siis Eevaliisan tekemä.<br />
Onnea kaikille <strong>nu</strong>kketeatterilaisille<br />
ja <strong>nu</strong>kketeatteritaloille - lasten sielun<br />
ja mielen elämä on meille tärkeää.<br />
Sysmän Onkiniemellä 7.syyskuuta <strong>2009</strong><br />
Eevaliisa Holma-Kin<strong>nu</strong>nen<br />
puh. 050-5230429<br />
Jukkapekka Kin<strong>nu</strong>nen<br />
puh 03-7186959 ja 050-5230421<br />
Raimo J. Kin<strong>nu</strong>nen<br />
p. 045-6716500<br />
e-mail: athanor@sci.fi<br />
kin<strong>nu</strong>nen@sci.fi
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
Lohikäärmeen suojeluksessa<br />
Baltic Sea Countries Puppet Theatre Festival <strong>2009</strong><br />
17<br />
Kesäkuun 12.-19. <strong>2009</strong> kokoontui Saksan<br />
Northeimiin <strong>nu</strong>kketeatteriväkeä Itämeren<br />
alueen maista.<br />
Kyseessä oli jo perinteeksi muodostu<strong>nu</strong>t<br />
Itämeren alueen maiden <strong>nu</strong>kketeatteritapaaminen<br />
ja festivaali, joka on taannoin<br />
järjestetty Tampereellakin teatteri<br />
Mukamaksen luotsaamana.<br />
Tällä kertaa järjestäjänä toimi likimain<br />
keskellä Saksaa Northeimin pikkukaupungissa<br />
sijaitseva Theater der Nacht,<br />
johtajanaan Saksan <strong><strong>Unima</strong>n</strong> vpj Ruth<br />
Schmitz. Teatterilaiset ovat raivanneet<br />
itselleen paikan kaupungin vanhan kirkon<br />
viereltä ja kunnostaneet vanhan paloaseman<br />
omaksi tilakseen. Theater der<br />
Nachtin väki on kamppaillut luutuneita<br />
byrokraatteja, pisteliäitä yleisönosastokirjoittajia<br />
ja paatuneita poliitikkoja<br />
vastaan, järjestänyt tapahtumia rahankeruuta<br />
varten, väitellyt yleisötilaisuuksissa,<br />
hake<strong>nu</strong>t lupia ja vihdoin….VAI-<br />
KUTTAVAA! Talo itsessään on käynnin<br />
arvoinen, vaikka teatteriesitystä ei onnistuisikaan<br />
näkemään. Arkkitehtuurin<br />
punaisena lankana ovat lohikäärmeen<br />
muodot. Kellarista torniin johtavat portaat<br />
on muotoiltu selkärangaksi ja lattialaatat<br />
markkeerasivat lohikäärmeen suomuja.<br />
Teatteritalon tarina oli varmaan<br />
tuttu monille alallamme ja teatterin johtajan<br />
kertomus taiteilijoiden kamppailusta<br />
byrokraatteja vastaan oli varsin<br />
koskettavaa pienen taistelu suurta vastaan<br />
–aiheistoa. Kun teatterijohtaja vielä<br />
kertoi tarinan talon kunnostuksen aikana<br />
kellarissa häiriköineestä lohikäärmeestä,<br />
jolle oli lepytykseksi syötetty sammakkoja,<br />
oli jokaisella lapse<strong>nu</strong>skoisella <strong>nu</strong>kketeatterintekijällä<br />
tippa silmäkulmassa.<br />
Runsaan viikon mittaisen festivaaliohjelmiston<br />
lomassa järjestettiin 15.6. kokous,<br />
johon Itämeren maiden <strong>Unima</strong><br />
–edustajat ja <strong>nu</strong>kketeatteriväki kerääntyivät.<br />
Paikalla oli osanottajia Ruotsista,<br />
Saksasta, Tanskasta, Virosta, Liettuasta,<br />
Latviasta, Puolasta ja Suomesta. <strong>Suomen</strong><br />
<strong>Unima</strong>a edustivat tiedottaja Kati-<br />
Aurora Kuuskoski sekä vpj Marja Susi.<br />
Kokouksen puheenjohtajana toimi Mansi<br />
Stycz. Tapaamisessa käsiteltiin mm ajatusta<br />
”Road of Puppetry” –<strong>nu</strong>kketeatterin<br />
virtuaalisesta kartasta, jonka avulla<br />
voisi Euroopassa suunnistaa <strong>nu</strong>kketeatterikohteesta<br />
toiseen. Tähän haettiin<br />
alustavasti eri maista toteuttajia ja kiinnostuneita<br />
tahoja. Kartassa näkyisivät<br />
varsinaisten teattereiden lisäksi museot,<br />
koulut, näyttelyt ja muut <strong>nu</strong>kketeatterialasta<br />
kiinnostuneiden kohteet.<br />
Festivaalin avajaiskulkueessa nähtiin mielenkiintoisia rakennelmia ja hahmoja.<br />
Kulkueen väkeä.<br />
Tapaamisessa pohdittiin myös mahdollista<br />
seuraavan Itämeren alueen <strong>nu</strong>kketeatterifestivaalin<br />
isäntämaata. Lopulliseen<br />
tulokseen ei pöydän ääressä<br />
päästy, tapahtuman järjestäminen kun<br />
vaatii resursseja sekä taloudellisesti että<br />
muutenkin puitteiltaan. Selvää oli kuitenkin<br />
se, että halukkuutta löytyy jokaisesta<br />
maasta, jos ei nyt festivaaliin niin<br />
ainakin yhteistyöhön ja kohtaamisiin.<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> sai kutsuttua seuraavan<br />
tapaamisen kokoon jo täksi syksyksi<br />
Barents –festivaalin yhteyteen Ouluun.<br />
Tähän mennessä mukaan on ilmoittautu<strong>nu</strong>t<br />
tulijoita muun muassa Ruotsista,<br />
Tanskasta ja Venäjältä. Uusi tapaaminen<br />
näinkin nopealla aikataululla pitää toivottavasti<br />
kontaktin maidemme välillä ja<br />
alueen kesken entistä vireämpänä. Saksan<br />
<strong>Unima</strong> kiinnostui myös Suomi –aiheisesta<br />
lehden erikois<strong>nu</strong>merosta, joka<br />
kirjoitettaisiin heitä varten.<br />
Itse esittelin myös aiheeseen liittyen Turun<br />
Taideakatemian <strong>nu</strong>kketeatterikoulutuksen<br />
suunnitelmia laajentua edelleen<br />
Baltic-Nordic –alueella toimivaksi<br />
kouluksi, johon sisään otettaisiin entistä<br />
enemmän lähialueiden <strong>nu</strong>kketeatterista<br />
kiinnostuneita opiskelijoita. Turun<br />
koulutus on laajuudeltaan ollut jo pitkään<br />
ainoa laatuaan Pohjoismaissa. Näillä<br />
näkymin olemme saaneet myös rahoitusta<br />
ensi keväänä tapahtuvaan aihetta<br />
käsittelevään aloitus- ja suunnitteluseminaariin,<br />
jonka puitteissa tapaamme<br />
varmasti jälleen Itämeren alueen kumppaneitamme.<br />
Alueella on paljon jaettavaa<br />
myös ammatillisten resurssien, taiteilijavierailuiden<br />
ja <strong>nu</strong>kketeatterillisen<br />
vaihdon suhteen.<br />
Nukketeatterimaailmassa tämänkaltaiset<br />
kokoukset ovat todella paikallaan, olemmehan<br />
melkoisen pieni yhteisö. Vaikka<br />
esityksiä itse melko vähän paikan päällä<br />
näinkin, oli muu seurustelu ja musikaaliset<br />
illanvietot sitäkin tärkeämpi foorumi<br />
tutustumiselle ja ajatusten vaihdolle.<br />
Uskon, että Saksan tapaamisen tuloksena<br />
meille suomalaisille kasvoi monta<br />
uutta arvokasta ja antoisaa kontaktia ja<br />
yhteistyön versoa lähivuosille.<br />
Marja Susi<br />
Kirjoittaja on <strong>Suomen</strong> <strong><strong>Unima</strong>n</strong> varapuheenjohtaja<br />
ja Turuntaideakatemian<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin lehtori<br />
kuvat: Hans Hartwich-Madsen
18<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
Välineteatteria<br />
tekemässä ja oppimassa Oulussa<br />
Päiväkirjamerkintöjä<br />
”(Vakavan)Vakaa<br />
tinasotamies” –näytelmän<br />
teosta<br />
Ti 9.6.<strong>2009</strong>, klo 9-14.15<br />
Tästä se vaan lähtee. Sukeltaminen<br />
jälleen välineteatterin<br />
tekemisen ihmeelliseen maailmaan,<br />
vaikka pitäisi makoilla<br />
heinäpellolla ja nauttia kesästä.<br />
Onhan tämäkin tietenkin<br />
tapa viettää ns. kesäloma.<br />
Opiskellen ja nauttien esittävän<br />
taiteen tekemisestä.<br />
Ekat treenit. Olo on kuumeinen<br />
ja edellisen päivän junamatka<br />
tuntuu vieläkin kehossa.<br />
Aamiaiseksi puuroa, kahvia ja<br />
särkylääkettä. Aurinko paistaa muttei<br />
lämmitä kun karautan Junateatterin<br />
Hietasaareen n. klo. 8.38. Joogaan<br />
ja kuuntelen tuulen huminaa. Mukavaa<br />
olla jälleen pohjoisessa ja päästä työskentelemään<br />
pitkästä aikaa Kuustien ohjauksessa.<br />
Samalla jos oppisi hieman<br />
välineteatteristakin jotain. Aika näyttää,<br />
kuinka kivuliaasti tämäkin esitys syntyy.<br />
Jokaisen näytelmän tekoon on kohdallani<br />
aina kuulu<strong>nu</strong>t itku ja hammasten kiristys,<br />
kuin myös onnistumisen riemun<br />
kiljahdukset. Kumpiahan tulee enemmän<br />
tämän projektin aikana<br />
Puhelin soi. Jouni Järvenpää (Akseli Klonkin<br />
näyttelijä ja koreografi) kysyy: ”Ookko<br />
nää jo Oulussa”. Treenit on siirretty<br />
Kulttuuritalo Valveelle ja parin tunnin<br />
päähän. Sinne siis. Lääkkeet vaikuttavat<br />
ja olo ei ole enää niin kuumeinen. Saavun<br />
Valveelle ja toivon saavani kahvia. Ei<br />
onnistu. Tyydyn siis banaaniin kera veden.<br />
Jouni saapuu paikalle, vaihdamme<br />
kuulumiset ja alamme harjoittelemaan.<br />
Kuustie ei kuulemma tule paikalle, vaan<br />
kirjoittaa käsikirjoitukseen viimeisiä silauksia<br />
kotonaan. Jouni opettaa mimiikan<br />
perusteita ja katsomme läpi muutamia<br />
tanssiliikkeitä näytelmää varten. On<br />
vaikeaa päästä jälleen tekemisen rytmiin,<br />
mutta kyllä se siitä. Lopetamme<br />
klo. 14.15. Jouni lähtee keikalle ja minä<br />
jäätelön ostoon. Nyt on helle.<br />
Ke 10.6.<strong>2009</strong>, klo 9-15<br />
Olo tuntuu jälleen kuumeiselta. Mittaan<br />
kuumeen, mitä ei ole. Omituista. Suuntaan<br />
kulkuni kohti Valvetta. Istun odottelemaan<br />
Jannea ja Jounia. Jouni ilmaantuu,<br />
kyselen eilisistä keikoista. Hyvin<br />
ovat kuulemma menneet<br />
tosin kiireisesti.<br />
Janne tulee ja näyttää<br />
väsyneeltä. Lähdemme<br />
torille kahville.<br />
Käsikirjoitus ei ole kuulemma valmis vieläkään.<br />
Hitto. Tulee sellainen tunne, että<br />
tämän näytelmän kanssa tulee vielä<br />
kiire. Janne suostuu ehdoukseeni siitä,<br />
että näytelmän välineet olisivat työkaluja<br />
ja esittäjän ulkoinen habitus olisi ns.<br />
”duunari”. Palattuamme Valveelle, lähden<br />
etsimään Akseli Klonkin varastosta<br />
näytelmään sopivia työkaluja ja haalaria.<br />
Haalarit löytyvät kuten myös hieno<br />
70-lukulainen työkalupakki. Itse työkalujakin<br />
löytyy muutama, mutta lisää tarvitaan<br />
vielä. Huomenna vierailu Klonkin<br />
<strong>nu</strong>kkepajalle on tosiasia. Saan käskyn<br />
alkaa ”leikkimään” työkaluilla ja mietti-<br />
mään mitä kaikkea niillä voisikaan tehdä.<br />
Puen haalarit ylleni ja alan toiminnan.<br />
Ideoita syntyy ja pursuaa. Hahmoja<br />
löytyy kuten myös eri käyttötarkoituksia<br />
tutuille työkaluille. Pitäisi vain saada<br />
esille tulleet ideat sovitettua käsikirjoituksen<br />
tuleviin raameihin. Jouni tulee<br />
välillä vapaalle toimistohommista leikkimään<br />
kanssani ja lisää ideoita syntyy.<br />
Iltapäivän aikana saamme myös Mikko<br />
Karjalaisen näytelmään tekemät musiikit<br />
cd:lle. Hienoa jälkeä on Mikko tehnyt.<br />
Tulee hyvä mieli ja hymyilyttää. Tästä<br />
tulee kelpo esitys. Kunhan vain saisin<br />
sen käsikirjoituksen pian.<br />
Torstai 11.6.<strong>2009</strong>, klo 10-14<br />
Ja niin Junateatteriin astelivat kolme<br />
miestä. Katselemme ja ihmettelemme<br />
työkaluja. Janne ja Jouni puivat<br />
toimistohommia. Allekirjoitta<strong>nu</strong>t<br />
hyppää pyörän selkään ja lähtee kilsan<br />
päähän Toppilaan Klonkin <strong>nu</strong>kkepajalle<br />
hakemaan lisää työkaluja.<br />
Tutkin pajaa, ihastelen <strong>nu</strong>kkeja ja etsin<br />
välineitä. Löydän pihtejä, hohtimet ja<br />
hengityssuojaimen. Mahtavaa! Lähden<br />
takaisin Junateatterille. Jannea haastatellaan<br />
paikalliseen lehteen ja koko porukka<br />
siemailee maukasta Vauhtipuiston<br />
(pieni huvipuisto, jonka alueella osittain<br />
Junateatteri sijaitsee)kahvia. Toimittajan<br />
poistuttua keskustelemme tinasotamiehestä,<br />
rytmistä ja liikeilmaisusta. Mitä<br />
Hans Christian tällä tarinallaan halusi<br />
viestiä Mitä asioita me haluamme tästä<br />
nostaa esille teatteri-ilmaisun keinoin<br />
Jouni lähtee toimistolle. Minä ja Janne<br />
jatkamme jutustelua. Juttelemme <strong>nu</strong>kketeatterista<br />
(kappas vain), näytelmän
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
19<br />
rytmittämisen tarkkuudesta. Saan palautetta<br />
edellisestä Fanatik Figuras –festivaalista.<br />
Paljon tulee tarpeellista ja hyvää<br />
oppia. Kiitos Janne. Jospa kuitenkin<br />
pian päästäisiin tosissaan näytelmän<br />
kimppuun.<br />
Perjantai 12.6.klo 9.30-13.54<br />
Ei treenejä. Istumme Akseli Klonkin toimistossa.<br />
Janne ja Jouni suunnittelevat<br />
Barents –festivaalia. Minä istun ja otan<br />
oppia. Hyvää viikonloppua!<br />
Maanantai 15.6. klo 9-15<br />
Ei treenejä taaskaan. Hittolainen! Janne<br />
viimeistelee tekstiä. Yöllä tulee viesti:<br />
”Klonkin spostissa tina. Aletaan ysiltä<br />
valveella” . Kuuntelen Tapio Rautavaaraa.<br />
Luen kässäriä, enkä saa vanhempieni<br />
tulostinta toimimaan..Paska.<br />
Tiistai 16.6. klo 9-15<br />
Aamu valkenee sateisena ja harmaana.<br />
Askellan Valveelle. Kahvia tarvitsee<br />
uupu<strong>nu</strong>t suu. Treeni alkavat myöhässä.<br />
Saan tekstin tulostettuna. APUA!!!!<br />
Tämän oppimisessa tulee kiire. Stressikäyrä<br />
pamahtaa punaiselle. AAAA-<br />
ARRRGGGGHHHHH! Onneksi kuitenkin<br />
edistymme ja siirrämme näytelmän ensiesitystä<br />
tiistaiksi (23.6.). Tekemistä on<br />
aivan liikaa. Toivottavasti saamme jonkinlaisen<br />
rungon kasaan ennen juhan<strong>nu</strong>sta.<br />
Juhan<strong>nu</strong>ksen jälkeen sitten läpäreitä<br />
aivan helekutisti.<br />
Saadaan näytelmän pari ensimmäistä<br />
kohtausta valmiiksi. Teksti tökkii (mikä<br />
lienee ymmärrettävää.). Kolmelta on<br />
hommat purkissa tämän päivän osalta.<br />
Nyt jankkaamaan tekstiä ja päivänokosille.<br />
Keskiviikko 17.6.<strong>2009</strong>, klo 9-14.15<br />
Jälleen Junateatterille. Janne on myöhässä<br />
40 mi<strong>nu</strong>uttia. Se ei haittaa, sillä<br />
ehdinpähän hieman joogata, nauttia<br />
auringosta ja lämmitellä. Teksti aiheuttaa<br />
edelleen paniikkia. Miten tämän ehtii<br />
oppia Käymme Jannen kanssa runkoa<br />
läpi ja valitsemme musiikit, että herra<br />
Karjailainen saa kappaleet viimeisteltyä<br />
esityskuntoon. Mietimme näytelmän<br />
tanssiosuuksille paikat, jotta koreografi<br />
Järvenpää pääsee niitä kanssani työstämään<br />
huomenna. Jospa tämä tästä.<br />
Majapaikkaan päästyäni alkaa armoton<br />
kässäripänttäys.<br />
Torstai 18.6. klo 9-14.15<br />
Tuokiokuva: Janne pirauttaa Jounille ja<br />
selostaa kässäriä puhelimessa. Minä luen,<br />
luen, luen ja vielä kerran luen. Pompottelemme<br />
Jounin (Jannella on menoja,<br />
niin Jouni saa toimia pääohjaajana<br />
jonkin aikaa) kanssa ideoita ja alamme<br />
mennä läpi ensimmäistä kohtausta. Välillä<br />
keskeytämme ja mietimme. Jouni<br />
poltaa hermosavut ja minä juon hermokahvit.<br />
Stressi puskee päälle, ahistaa ja<br />
ketuttaa. Arvoisat taiteilijat!! Kun alatte<br />
tekemään näytelmää, niin olkaa sen<br />
verran ystävällisiä ja tehkää käsikirjoitus<br />
valmiiksi hyvissä ajoin. Näin vältetään<br />
stressit/burnoutit ja elämänne laatu paranee.<br />
PISTE! Nyt häivyn Puhokselle<br />
mökkeilemään rauhoittumaan (eli opettelemaan<br />
tekstiä)<br />
Sun<strong>nu</strong>ntai 21.6. klo 18-20.45<br />
Seuraavien tuntien aikana on pakko saada<br />
suunniteltu runko lihaksi, että huomenna<br />
ja ylihuomenna sitä voimme vain<br />
jauhaa edestakaisin. Suunnitellaan, kokeillaan<br />
ja tehdään. Poistamme muutamia<br />
työkaluja leikistä pois. Jakoavain<br />
lähtee ensimmäisenä. Saamme vihdoin<br />
rungon kursittua kasaan.<br />
Maanantai 22.6. klo 9-18-30<br />
”Mennäänpäs taas läpi” huokaisee Jouni.<br />
Harjoitusten välillä on muutama esitys,<br />
johon minä ajelen äänet. Vanhasta<br />
muistista menee (ajoin tätä Jounin<br />
sooloa kun olin harjoittelussa Klonkissa<br />
2008). Esitykset harjoitusten välillä sotkevat.<br />
Ahistaa ja kahvia kuluu. Asiat kuitenkin<br />
etenevät ja se jos mikä on tässä<br />
vaiheessa hyvä. Esityksen läpimeno kestää<br />
24 mi<strong>nu</strong>uttia ja siinä on kuulemma<br />
ilmaa sen verran, että lopullinen esityksen<br />
kesto tulee olemaan n. 20 mi<strong>nu</strong>uttia<br />
kun varmuutta tulee lisää. Lopetamme<br />
päivän työt ja jätämme huomisaamuun<br />
päätöksen siitä, että esitänkö esityksen.<br />
Ajelen pyörällä ja hoen tekstiä.<br />
Tiistai 23.6. klo 9-18<br />
Aamu alkaa kunnollisella verryttelyllä,<br />
puurolla ja kahvilla (yllätys, yllätys). Jouni<br />
on ajoissa kuten aina. Alamme takomaan.<br />
Esitys kulkee ontuen, mutta menee<br />
läpi. Helpotus huokuu meistä. Tämä<br />
saadaan sittenkin esitykseen ajoissa. JI-<br />
HUU! Tehdään pieniä muutoksia, pompotellaan<br />
ideoilla ja tarkennetaan koreografiaa.<br />
Vedän vielä pari kertaa shown<br />
läpi, että saan lisää varmuutta juttuun.<br />
Jouni antaa hyvää ja rakentavaa kritiikkiä.<br />
Saan tietoa myös omista maneereistani,<br />
mitkä toistuvat mi<strong>nu</strong>lla aina kun<br />
olen epävarma jostain. Käymme kahvilla<br />
Tuirassa.<br />
Ennen kuin huomaammekaan olemme<br />
takaisin Junateatterilla ja alan jännittää.<br />
Ensiesitys alkaa kohta. Yleisöä saapuu<br />
paikalle 38, mikä tarkoittaa sitä että<br />
täyttä on. Jännittää aivan liikaa. Hengitän<br />
syvään ja koitan rauhoittaa itseni.<br />
Musiikki lähtee soimaan ja astelen näyttämölle.<br />
Jännitys unohtuu. Esitys etenee<br />
ontuen, mutta kuitenkin kelvollisesti. On<br />
kuuma ja hikeä virtaa solkenaan. ”Tuo<br />
hassu setä hikoili aika paljon.” kuulen<br />
lapsen sanovan äitilleen, kun he poistuvat<br />
esityksestä hymyilevin suin. Stressi<br />
helpottaa. Me selvisimme siitä. Nyt alkaa<br />
sitten kuudenkymmenenkahden esityksen<br />
putki (parilla vapaaviikolla höystettynä)<br />
ja siihen päälle syksyllä tapahtuvat<br />
esitykset Turussa ja toivon mukaan<br />
myös muualla Suomessa. Katsotaan miten<br />
äijän käy.<br />
Jälkinäytös<br />
Niin kesä kului kuin siivillä. Oli sateisia<br />
päiviä, mutta myös paljon aurinkoa. Oli<br />
esityksiä täysille saleille, mutta myös<br />
kahdelle henkilölle. Kaikkeen saa <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
tekijä tottua. Tärkeintä on kuitenkin<br />
se, että yleisö (niin lapset kuin aikuisetkin)<br />
viihtyi ja eli tarinan mukana.<br />
Väline- tai esineteatteri on haastava teatterin<br />
laji. Mutta toisaalta se antaa paljon<br />
vapauksia rikkoa tuttuja kaavoja ja löytää<br />
sitä kautta uusia tapoja kertoa tarinoita.<br />
Esineet ruokkivat katsojan mielikuvitusta<br />
hieman erilaisella tavalla kuin<br />
mitä <strong>nu</strong>ket. Katsojan oma henkilökohtainen<br />
suhtautuminen esineeseen vaikuttaa<br />
myös siihen miten hän hahmottaa<br />
tarinan. Tässä näytelmässä työkalut<br />
olivat tarinankertojan apuvälineitä tarinan<br />
kertomiseen. Kuten monessa Akseli<br />
Klonkin näytelmässä tässäkin näyttelijä<br />
oli tasavertainen esineiden rinnalla.<br />
(Vakavan) Vakaa tinasotamies –työvälineteatteri<br />
näytelmä elää siis nyt omaa<br />
elämäänsä ja toivottavasti elää vielä pitkään,<br />
sillä ainakin näytelmän esittäjällä<br />
on paljon intoa esittää sitä. Edessä on<br />
ainakin kansainvälinen Barents –festivaali<br />
Oulussa Lokakuussa ja sitten Turkuunkin<br />
on sovittu esityksiä ihan ensi<br />
vuoden alkuun.<br />
Toni Kandelin<br />
kirjoittaja opiskelee <strong>nu</strong>kketeatteria<br />
Turun Taideakatemiassa.<br />
Junateatteri sisältä ja ulkoa. Junateatteriin pääsee tutustumaan Barentsin festivaalien aikaan.
20<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
BARENTS FESTIVAL <strong>2009</strong><br />
Kuvan kartta osoittaa, kuinka laajalle Barentsin alue ulottuu. (Kartta: Arctic Centre, University of Lapland)<br />
Barents Puppetry Network –<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin pohjoinen ulottuvuus<br />
Barentsin alueeseen kuuluu<br />
Pohjois-Ruotsi (Norrbottenin<br />
ja Västerbottenin läänit),<br />
Pohjois-Norja (Nordlandin<br />
ja Tromssan läänit),<br />
Pohjois-Suomi (Oulun ja<br />
Lapin läänit) sekä Luoteis-<br />
Venäjä (Karjalan tasavalta,<br />
Murmanskin ja Arkangelin<br />
läänit, Komin tasavalta sekä<br />
Nenetsian autonominen<br />
alue).<br />
Lapin ja Oulun läänin <strong>nu</strong>kketeattereille<br />
itä-länsi-pohjoinen -ulottuvuudelle levittäytyvä<br />
Barentsin kulttuuriyhteistyö<br />
on luonteva valinta. Erityisesti Lapin taidetoimikunnalle<br />
Barentsin alue on parikymmentä<br />
vuotta tarjon<strong>nu</strong>t maaperää<br />
kansaivälisille taideprojekteille, joissa<br />
kuvataide ja musiikki ovat olleet vahvoilla.<br />
Nukketeatteri tuli mukaan vuonna<br />
1996, jolloin Barents Puppetry Network<br />
(BPN) perustettiin. Pohjoismaisen ministerineuvoston<br />
tuella <strong>nu</strong>kketeatteriverkoston<br />
sysäsivät liikkeelle rovaniemeläiset<br />
<strong>nu</strong>kketeatterintekijät haaveenaan<br />
nostaa pohjoisen <strong>nu</strong>kketeatteritaiteen<br />
tasoa ja näkyvyyttä. Verkosto on toimi<strong>nu</strong>t<br />
aktiivisesti pohjoisen alueen <strong>nu</strong>kketeatteritaiteen<br />
hankkeiden toteuttajana.<br />
Hallinto ja talous hoidetaan projektikohtaisesti.<br />
Verkostoon kuuluu sekä ammatti-<br />
että harrastajateattereita. Ammatti<strong>nu</strong>kketeattereita<br />
edustavat muun<br />
muassa Murmanskin, Petroskoin ja Arkangelin<br />
suuret laitos<strong>nu</strong>kketeatterit.<br />
Pohjoismaiset ammattiteatterit Akseli<br />
Klonkin ensemblea lukuunottamatta<br />
ovat enimmäkseen pieniä sooloteattereita.<br />
Poikkeuksena säännöstä on kuitenkin<br />
Norjan Lofooteilla sijaitseva Figurteater<br />
i Nordland, jonka ai<strong>nu</strong>tlaatuiseen kansainväliseen<br />
alue- ja tuotantoteatteritoimitaan<br />
kannattaa tutustua keskuksen sivuilla<br />
www.figurteatret.no<br />
Barentsin <strong>nu</strong>kketeatterifestivaalien ketju<br />
alkoi vuonna 1999 Kalixista, Ruotsista.<br />
Sitä seurasi heti vuonna 2000 Rovaniemen<br />
festivaali, jolla juhlistettiin suomalaisen<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin ura<strong>nu</strong>urtajan ja<br />
Lapin <strong>nu</strong>kketeatterin perustajan Annikki<br />
Setälän syntymän satavuotisjuhlaa.<br />
Tähän mennessä festivaali on ehtinyt<br />
kiertää joka toinen vuosi muissa Barentsin<br />
maissa –kunnes se taas tänä vuonna<br />
palaa Suomeen. Seitsemäs kansainvälinen<br />
Barentsin <strong>nu</strong>kketeatterifestivaali<br />
järjestetään lokakuussa Oulussa ja Rovaniemellä.<br />
Oulun festivaaliosuuden viisipäiväisessä<br />
ohjelmassa on suurempien<br />
ryhmien esityksiä, Lapin festivaalipäivä<br />
keskittyy soolo<strong>nu</strong>kketeatterin erityislajiin.<br />
Mukaan festivaaleille kutsutaan tänäkin<br />
vuonna esiintyjiä myös Barentsin<br />
alueen ulkopuolelta.<br />
Festivaalien lisäksi Barentsin alueella on<br />
toteutettu tasaisin välein erilaisia yhteistyöhankkeita,<br />
joista seuraavassa lyhyesti<br />
muutama esimerkki.<br />
Valon ja varjon maa -<br />
kansainvälistä<br />
yhteisötaidetta<br />
Perinteisen <strong>nu</strong>kketeatterin rinnalle saatiin<br />
vuonna 2002 uusia taiteidenvälisiä<br />
toimintamalleja, kun Rovaniemellä järjestettiin<br />
Alkupisteet – Starting Points<br />
-yhteisötaiteen työpaja.. Sen 26 osallistujaa<br />
olivat ammattitaiteilijoita, taideopiskelijoita<br />
ja yhteisöprojektien vetäjiä<br />
Suomesta, Ruotsista, Norjasta,<br />
Luoteis-Venäjältä, Grönlannista ja Islannista.<br />
Työskentelyä ohjasi kuusi taiteilijaa<br />
Welfare State International ( WSI<br />
)-taideyhteisöstä Englannista, heidän<br />
joukossaan ryhmän perustajajäsenet<br />
taiteellinen johtaja, kirjailija-kuvataiteilija<br />
John Fox ja yhteisöteatteriohjaaja,
monitaiteilija Sue Gill. Yli puolet Starting<br />
Points -työpajan osallistujista oli <strong>nu</strong>oria<br />
ammattitaiteilijoita tai taideopiskelijoita.<br />
Työpaja pääsi mukaan Pohjoismaisen<br />
ministerineuvoston Network North<br />
2002 –ohjelmaan, joka loi uusia taiteen<br />
ja kulttuurin yhteistyöverkostoja Brittein<br />
saarten ja muun Euroopan pohjoisten<br />
alueiden välille.<br />
Welfare State International kuului yhteisöteatteria<br />
ja -taidetta uudistavien<br />
ryhmien kansainväliseen kärkijoukkoon.<br />
Ryhmä vei jo 1960-luvun lopulla taidettaan<br />
rohkeasti ulos teatteriraken<strong>nu</strong>ksista<br />
ja taidegallerioista keskelle yhteisön arkipäivää.<br />
Ryhmää on kuvailtu ”mielikuvituksen<br />
insinööreiksi ” - The Engineers of<br />
Imagination - ja se tuli tunnetuksi jättimäisistä,<br />
energisistä ja mielikuvituksellisista<br />
katuteatteriproduktioistaan. Se<br />
mm. loi vuonna 1990 Euroopan suurimman<br />
lyhty- ja valofestivaalin Glasgown<br />
kaupunkiin.<br />
Ryhmän nimi Welfare State International<br />
korostikin sitä, että taiteet kuuluvat<br />
jokaisen ihmisen perusoikeuksiin ja niiden<br />
panos yhteisön hyvinvoinnille on yhtä<br />
merkittävä kuin terveydenhuollon, sosiaalitoimen<br />
tai koululaitoksenkin. WSI:n<br />
työtä jatkaa taideyhteisö Lanternhouse.<br />
www.lanternhouse.uk<br />
Rovaniemen työpajaa edelsi syntymään<br />
ja nimen antamiseen liittyvien lappilaisten<br />
tarinoiden kerääminen muun muassa<br />
Lapissa toimineita kätilöitä haastatellen.<br />
Työpajan osallistujille annettiin joukko<br />
taiteellisia tehtäviä, joiden vaikeusastetta<br />
vähitellen lisättiin. Tehtäviin kuului<br />
esimerkiksi veistomaisen kertakäyttöisen<br />
asun luominen sanomalehdestä, lapsuuden<br />
suojapaikan tekeminen pajusta,<br />
pulpetin muuttaminen oman henkilökohtaisen<br />
syntymätarinan näyttämöksi,<br />
suurikokoisten installaatioiden luominen<br />
kahteen vastakohtaiseen tilaan: koulun<br />
pimeään kellarimaiseen puukäsityöluokkaan<br />
ja valoisaan tekstiilityöluokkaan<br />
Yleisö kutsuttiin mukaan työpajan viimeisenä<br />
päivänä. Yhdessä tehtiin myyttinen,<br />
runollinen matka Valon ja varjon<br />
maahan. Matka eteni takaperin lapsuudesta<br />
syntymään ja edelleen ikimuistoisiin<br />
alkuriitteihin ja päättyi yhteiseen<br />
tanssiin ja karnevaaliparaatiin.<br />
Elävät tarinat – Barentsin koululaisten<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
21<br />
BARENTS FESTIVAL <strong>2009</strong><br />
Elävät tarinat hanke saavutti parisataa<br />
9-14 vuotiasta koululaista eri puolilla<br />
Barentsia. Yhden lukukauden kestäneen<br />
toiminnan tavoitteena oli herättää eloon<br />
pohjoisten alueiden omaa tarinaperinnettä<br />
ja historiaa lasten silmin nähtynä.<br />
Työskentelyn inspiraation ja tiedon lähteenä<br />
olivat lasten omien kotipaikkakuntien<br />
kirjastot ja museot. Työskentelyn<br />
aikana koululaiset loivat alueen omien<br />
<strong>nu</strong>kketeatteritaiteilijoiden myötävaikutuksella<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriesityksiä käsikirjoituksesta<br />
alkaen. Käytännön tekemisen<br />
kautta herätettiin kiinnostusta <strong>nu</strong>kketeateritaiteeseen<br />
ja luotiin oiva yhteinen<br />
sävel lasten ja <strong>nu</strong>orten omalle Barentsfestivaalille<br />
Rovaniemellä toukokuussa<br />
2004. Barentsin lasten ja <strong>nu</strong>orten <strong>nu</strong>kketeatterityöskentely<br />
jatkuu edelleen lyhyemmissä<br />
työpajoissa erityisesti festivaalien<br />
aikana.<br />
Leila Peltonen<br />
Kirjoittaja on rovaniemeläinen <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
ammattilainen, joka toimi<br />
vuoteen 2006 saakka Barentsin<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriverkoston koordinattorina<br />
Esiintyjiä kahdeksasta maasta<br />
Barentsin festivaalien Oulun osuudessa on vieraita kaikkiaan kahdeksasta eri maasta. Barentsin<br />
alueen lisäksi vieraita tulee myös Atlantin takaa.<br />
Great Small Works (USA): Definitely Maybe.<br />
Japani, Ruotsi, Islanti, Norja, Venäjä,<br />
Tanska, USA! Ja tietysti Suomi.<br />
Way of the dragon in Suomi on Takashi<br />
Iwaokan soolo, jonka aiheena on esiintyjän<br />
rakkaussuhde <strong>Suomen</strong> kanssa. Ehkä<br />
ry on turkulainen kansainvälisten esiintyjien<br />
kollektiivi. Tashi on hollantilais-japanilainen<br />
tanssija-koreografi.<br />
Ruotsalaisen Dockteatern Månstjärnan<br />
on Margareta Selanderin ja Maria Rehmanin<br />
ammattimaisesti toimiva, vuonna<br />
1987 perustettu <strong>nu</strong>kketeatteri. The<br />
Naughty Little Hare on tarina kujeilevasta<br />
jäniksestä.<br />
Ruotsalaisen Anna Leymanin Jätteflickan<br />
och sorgtrollen on seikkailutarina, joka<br />
kertoo saarella asuvista surullisista peikoista.<br />
Leymanin esitys Hår on lyhyt esitys,<br />
jolla on iso tukka. Esitys käsittelee<br />
sisäänpäin kääntyneisyyttä ja ulospäin<br />
suuntautuneisuutta.<br />
Norjalainen <strong>nu</strong>kketeatteri Kattas Figurteater<br />
toimii Tønsbergissa, Papirhuset<br />
–teatterissa, joka toimii taiteilijoidensa<br />
verkostona ja toimeksiantajana. Anne<br />
Helgdesenin kirjoittamassa näytelmässä<br />
Aslakstien Annesta tulee isoäiti ja häntä<br />
pelottaa, ettei hänestä tule hyvä sellainen.<br />
Kenties hänen lapsenlapsensa ei<br />
edes pidä hänestä<br />
Islantilaisen Pocket Theatren perusti<br />
Hallveig Thorlacius vuonna 1984. Näytelmissä<br />
yleisöllä on tärkeä rooli. Hallveig<br />
on matkustellut Euroopassa ja<br />
Amerikassa, joissa on esiintynyt yleisön<br />
omalla kielellä. Egils Saga perustuu islantilaiseen<br />
kansantaruun kuuluisasta<br />
viikingistä, Egil Skallagrímssonista. Esitys<br />
on yhdistelmä klovneriaa, varjoteatteria<br />
ja <strong>nu</strong>kketeatteria.<br />
Islantilainen Helga Arnalds on kirjailija,<br />
visuaalinen taiteilija, <strong>nu</strong>kentekijä ja<br />
esiintyjä. Hän esittää vahvasti mielikuvituksellisia<br />
ja viihdyttäviä näytelmiä,<br />
jotka sopivat perheille ja muille luovasta<br />
prosessista kiinnostuneille. The 10 Finger<br />
Theatre tuo Ouluun esityksen Leif<br />
the lucky one.<br />
Peter Holstin johtama Grønnegade Teater<br />
(Tanska) pyrkii tekemään <strong>nu</strong>keistaan<br />
aitoja ja tunteita herättäviä. Peter Holst<br />
on kerännyt <strong>nu</strong>kkeryhmän esittämään<br />
tragediaa Romeon ja Juulian <strong>nu</strong>oresta,<br />
kuolemattomasta rakkaudesta. Teatte-
22 Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong> BARENTS FESTIVAL <strong>2009</strong><br />
rin toinen esitys Nils Holgersen on Selma<br />
Lagerlöfin tuttu tarina peukaloisen matkasta<br />
villihanhien mukana.<br />
Karjala,<br />
Murmansk, Pietari<br />
State Puppet Theatre of the Republic<br />
of Karelia on yksi Venäjän vanhimmista<br />
<strong>nu</strong>kketeattereista. Ammattiteatteri perustettiin<br />
1935. Teatterin ohjelmistossa<br />
on yli kolmekymmentä näytelmää kaiken<br />
ikäisille. The Naughty Boy on liikunnallinen<br />
esitys, joka näytellään naamioiden<br />
ja <strong>nu</strong>kkien kautta.<br />
Murmansk State Puppet Theatre (Venäjä)<br />
on toimi<strong>nu</strong>t 70 vuotta ja se on vanhin<br />
ammattiteatteri Kuolan niemimaalla.<br />
The Giving Tree perustuu Shel Silversteinin<br />
tarinoihin ja lauluihin. Tarina kerrotaan<br />
näytellen piirrosten, varjojen, musiikin<br />
ja multimedian avulla.<br />
Brodyachaya Sobachka Pietarilainen<br />
ammatti<strong>nu</strong>kketeatteri, joka esittää lumoavan<br />
tarinan Ruma Ankanpoikanen.<br />
Esityksen on ohjan<strong>nu</strong>t Jacques Matthiessen.<br />
USA:sta Toy<br />
Theateria<br />
Drama Of Works tulee Yhdysvalloista.<br />
Monimutkaisessa ja globalisoituvassa yhteiskunnassa<br />
Drama Of Worksin (DOW)<br />
tavoitteena on yhdistää ihmisiä <strong>nu</strong>kketeatteritaiteen,<br />
esitysten ja koulutuksen<br />
keinoin. Tässä DOW pyrkii olemaan johtava<br />
teatteri ja esittävän taiteen edelläkävijä<br />
New Yorkin Brooklynissä. How The<br />
Earth Got Its Color on esitys siitä, kun<br />
tuuli koittaa löytää paikkansa Atsteekkijumalten<br />
hovissa ja näyttää kaikille voimansa<br />
suostumalla Yön Herran antamaan<br />
tehtävään. Warhol puolestaan on<br />
<strong>nu</strong>kketeatterinäytelmä Andy Warholista.<br />
Sleepy Hollow on varjoteatterin ja musiikin<br />
keinoin esitetty elävä mykkäelokuva.<br />
Nukketeatteri Akseli Klonk: Peter Pan.<br />
Näytelmä perustuu Washington Irvingin<br />
samannimiseen tarinaan.<br />
Great Small Works on voittoa tavoittelematon<br />
teatteri New Yorkista. Oulussa<br />
ja Rovaniemellä vierailee neljän näyttelijän<br />
ryhmä, joista yksi on kotoisin New<br />
Yorkista, kaksi Bostonista ja yksi Montrealista.<br />
Ryhmä on saa<strong>nu</strong>t kansainvälistä<br />
arvostusta Toy Theater -muodon kehittämisestä<br />
<strong>nu</strong>kketeatteritaiteen osa-alueeksi.<br />
Short Entertaining History of Toy<br />
Theater -näytelmän esittää teatterin<br />
laulamiseen erikoistu<strong>nu</strong>t professori, Dr.<br />
John Bell. A Walk In The City on saa<strong>nu</strong>t<br />
vaikutteita Italo Calvinon kirjoituksista.<br />
Definitely Maybe perustuu Boris ja Arkady<br />
Strugatskyn novelliin.<br />
Suomesta tuttuja<br />
ja uusia ryhmiä<br />
The 10 Finger Theater (Islanti: Leif the Lucky<br />
One.<br />
Pocket Theatre (Islanti): Egils Saga.<br />
Tapahtumaa isännöi Nukketeatteri Akseli<br />
Klonk, joka on vuonna 1998 Ouluun perustettu<br />
ammattiteatteri. Isäntäteatteri<br />
on festivaaleilla mukana kolmella esityksellä.<br />
Vakaa Tinasotamies on vakaalla<br />
kertojan äänellä kerrottu hilpeänvakava<br />
satu kauniiseen paperineitoon vakaasti<br />
ihastuneen tinasotamiehen seikkailusta.<br />
Satakieli on kertomus satakielestä ja<br />
Kiinan keisarista, joka lopulta huomaa,<br />
että oikeaa satakieltä ei voi korvata mekaanisella<br />
laitteella. Matkalla Myllylle on<br />
Sirpa Gripin suosittu kirjastomiljööseen<br />
sijoittuva välineteatterisoolo. Peter Pan<br />
on klassikkosatu ”ikuisesta pojasta”, joka<br />
ei tahdo kasvaa koskaan aikuiseksi ja<br />
on asu<strong>nu</strong>t tuntemattoman ajan toisessa<br />
maailmassa nimeltä Mikä-Mikä-Maa.<br />
Nukketeatteri Katputli on Elviira Davidowin<br />
vuoden 2004 alussa Kajaaniin perustama<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri. Katputlin esitys<br />
Kavioiden kopinat on varjoteatterista<br />
ja käsi<strong>nu</strong>kketeatterista ammentavassa<br />
esityksessä vähemmistökulttuureita,<br />
saamelaisuutta ja romaanikulttuuria,<br />
esitellään lapsille eläinhahmojen kannattelemina.<br />
Katputli esiintyy myös lauantain<br />
klubilla tanssillisella esityksellään<br />
Larin Kyösti.<br />
Prototyypit-ryhmän Neito, Ritari ja Hangokas<br />
on sanaton soolo<strong>nu</strong>kketeatteriesitys<br />
perhosen elinkaaresta. Prototyypit<br />
työryhmän perustivat 2006 Tampereella<br />
<strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija Kati-Aurora Kuuskoski<br />
ja kielten/draamaopettaja Eija<br />
Hanhiniemi.<br />
Teatteri Airopik on teatterialan ammattilaisten<br />
ylläpitämä harrastajateatteri.<br />
Airopikin esitys Aivohärkä on Tragikoominen<br />
monologi kateudesta, tuosta kalvavasta<br />
kansantaudista.<br />
Työryhmä Kuuma Ankanpoikaselta nähdään<br />
Oulussa kaksi esitystä: Antti-Juhani<br />
Mannisen soolo<strong>nu</strong>kketeatteriesitys aikuisille<br />
Vain toivo jää ja <strong>nu</strong>orille suunnattu<br />
seksuaalisuutta käsittelevä Fragile.<br />
Teatteri Sudenenne tuo Ouluun Lars Wingårdin<br />
soolon Docktor Heartless. Maailman<br />
paras <strong>nu</strong>kkekirurgi esiintyy lauantain<br />
iltaklubilla.<br />
BläkPox on Susanna Hemmilän, Anna<br />
Pelkosen ja Teemu Öhmanin muodostama<br />
kollektiivi, joka yhdistelee esityksissään<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin ja sirkuksen<br />
maailmoja. Sattumia pohjautuu viitteellisesti<br />
Daniil Harmsin teoksen tunnelmiin<br />
ja vinksahtaneisiin hahmoihin.<br />
They wont’t stay dead on klassikko zombie-elokuvan<br />
Night of the Living Dead<br />
innoittama <strong>nu</strong>kketeatteriesitys lauantain<br />
klubilla. Teos on Sirpa Järvenpään opinnäytetyö<br />
Turun taideakatemiasta.<br />
Timo Väntsi
Steven Luca Groenen<br />
Rovaniemen erikoisvieraana<br />
BARENTS FESTIVAL <strong>2009</strong><br />
Hollantilainen <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija<br />
Steven Luca Groenen<br />
ja hänen teatterinsa<br />
Cie Puppets lienee Barentsin<br />
festivaalin Rovaniemen<br />
osuuden odotetuin erikoisvieras.<br />
Groenen taiteeseen<br />
pääsee tutustumaan jo<br />
junamatkalla Oulusta Rovaniemelle.<br />
Soolopäivä keskittyy 7+7 Sooloa! -festivaalien<br />
aloittaman perinteen mukaisesti<br />
esittelemään soolo<strong>nu</strong>kketeatterin taitajia<br />
ja taiteenlajia. Päivän aloittaa ohjelmallinen<br />
pikajunamatka Oulusta Rovaniemelle,<br />
esiintyjänään Steven Luca Groenen<br />
Alankomaista.<br />
Oulusta Rovaniemelle perjentaina 23.10.<br />
kello 7:55 lähtevässä junassa esiintyy<br />
Steven Luca Groenen. Handland- esitys<br />
koostuu kuudesta parin mi<strong>nu</strong>utin intiimistä<br />
<strong>nu</strong>kketeatterisoolosta, joita Groenen<br />
esittää katsojien kämmenillä, aina<br />
yhdelle katsojalle kerrallaan. Groenen<br />
kiertää junamatkan aikana matkustajien<br />
joukossa esiintymässä.<br />
Rovaniemellä festivaalivieraat voivat<br />
nähdä neljä esitystä. Groenenin toinen<br />
esitys katuteatteriesitys on Francois<br />
Blanc. Tämä taiteilijahahmo on saa<strong>nu</strong>t<br />
innoituksensa ranskalaisista katutaiteilijoista.<br />
Villisti elehtien ja ranskalaista<br />
murretta mongertaen hän vangitsee<br />
ohikulkijat mestarillisiin maalauksiinssa.<br />
Taideteoksia kiinnostavampaa katseltavaa<br />
on kuitenkin itse Francois, jännittävä<br />
ja suloinen mies, jossa ajoittain pilkahtaa<br />
myös hitunen pahanilkisyyttä.<br />
Matkalaukkuteatterin (Rovaniemi) esitys<br />
Koettelemusten kaupunki on villin lännen<br />
rouheaan maailmaan sijoittuva sanaton<br />
soolo. Katkeruuden kuivattama<br />
cowboy, korventava aurinko ja karan<strong>nu</strong>t<br />
hevonen. Nyky<strong>nu</strong>kketeatterin keinoin<br />
toteutetun esityksen teemoja ovat<br />
ulkopuolisuus, viha ja kasvaminen. Miten<br />
umpikujasta edetään Voiko vihasta<br />
päästää irti ennen kuin on liian myöhäistä<br />
Esitystä ei suositella alle kouluikäisille.<br />
Merja Pöyhösen (Kuuma Ankanpoikanen)<br />
Kiiltokuva on tarina posliiniunelmien<br />
särkymispisteestä. Esityksen keskiössä<br />
on nainen, jonka tarina rakentuu pala<br />
palalta. Yhden näyttelijän ja noin kuuden<br />
<strong>nu</strong>ken voimin näyttämölle rakentuu pieni<br />
mutta täydellinen <strong>nu</strong>kkekoti, kulissitalo<br />
posliiniastiastoineen. Aikuisille.<br />
Iisa Tähtisen (Teatteri SudenEnne) esitys<br />
Mikä-Mikä Kuoriutuu on visuaalista<br />
ja fyysistä <strong>nu</strong>kketeatteria, joka hyödyntää<br />
lapsille luontaista liikkeeseen perustuvaa<br />
huumorintajua. Teos käsittelee<br />
kehollisuutta iloisen runollisesti samalla<br />
kun <strong>nu</strong>kettajan kehonosat ja <strong>nu</strong>ket muodostavat<br />
vaihtuvia hahmoja. Esitys on<br />
syntynyt yhteistyössä <strong>nu</strong>kketeatterin ja<br />
tanssin ammattilaisten kanssa.<br />
Ai<strong>nu</strong>tlaatuinen<br />
työpaja<br />
Rovaniemellä on tarjolla ai<strong>nu</strong>tlaatuinen,<br />
ammattilaistasoinen soolo<strong>nu</strong>kketeatterityöpaja.<br />
Opettaja Steven Luca Groenen<br />
hallitsee virtuoosimaisella tavalla tilanteen,<br />
jossa sekä <strong>nu</strong>kke että <strong>nu</strong>kettaja<br />
ovat näkyvissä ja kommunikoivat sekä<br />
keskenään että yleisön kanssa. Hän uudistaa<br />
soolo<strong>nu</strong>kketeatterin kieltä aktiivisesti<br />
etsimällä uusia mittakaavoja ja<br />
Merja Pöyhönen / Kuuma Ankanpoikanen:<br />
Kiiltokuva / Luster.<br />
23<br />
Steven Luca Groenen: Francois Blanc. (Kuva:<br />
Cie Puppets)<br />
näyttämöitä, kuten katsojien kämmenet<br />
Handland -sooloissa. Soolopäivää varten<br />
hän on räätälöinyt ai<strong>nu</strong>tlaatuisen työpajan,<br />
jonka tuotoksia osalistujat pääsevät<br />
esittämään heti tuoreeltaan junassa paluumatkalla<br />
Rovaniemeltä Ouluun (lähtö<br />
pe 23.10. klo 21:10).<br />
Timo Väntsi<br />
7. International Barents Puppet Theatre Festival<br />
in Oulu and Rovaniemi 21.10-26.10. <strong>2009</strong><br />
The 7.th International Barents Theatre<br />
Festival will be held in two cities: in Oulu<br />
and Rovaniemi. In Oulu there will be<br />
shows from eight countries. From Sweden,<br />
Norway, USA, Russia, Iceland, Denmark<br />
and Finland.<br />
Puppet Theatre Akseli Klonk from Oulu<br />
presents their newest shows Peter Pan<br />
and The Steadfast Tin Soldier.<br />
Friday 25th october will be the solo day<br />
in Rovaniemi. The Solo Day concentrates<br />
in presenting the special genre of solo<br />
puppet theatre, conti<strong>nu</strong>ing the theme of<br />
7+7 Solos! -International Puppet Theatre<br />
Festivals. The day is started with a<br />
train journey from Oulu to Rovaniemi. In<br />
the train the spectators will see the first<br />
performances of the day by Steven Luca<br />
Groenen. In Rovaniemi there will take<br />
place four performances: Francois Blanc<br />
by Steven Luca Groenen, Town Called<br />
Trouble by Johanna Peltonen, Kiiltokuva<br />
by Merja Pöyhönen and Mikä-Mikä hatches<br />
by Iisa Tähtinen. Moreover there<br />
is a solo puppet theatre workshop given<br />
by Groenen. In the return train the participants<br />
of the workshop will give their<br />
first solos.<br />
Tickets in Oulu: 3 -10 €<br />
Festival passes: 80€ (Members of <strong>Unima</strong><br />
50€), Sat-Sun pass 70€ (Members<br />
of <strong>Unima</strong> 40€), pass for one day 40€<br />
(Members of <strong>Unima</strong> 30€)<br />
More information:<br />
OULU: www.akseliklonk.fi<br />
akseliklonk@gmail.com<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
Johanna Peltonen: Town called<br />
Trouble. (photo: Johanna Latvala)<br />
ROVANIEMI:<br />
www.laplandpuppets.net<br />
jolatval@ulapland.fi
24<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
CONFERENCE <strong>2009</strong><br />
INTERNATIONAL CONFERENCE<br />
OF STAGE ANIMATION<br />
With themes:<br />
Puppetry as a modern art at the crossroads of scenic genres, or as traditional craft<br />
Puppet theatre as a part of a larger phenomenon and/or theatrical genre<br />
Time: 29.-30.10.<strong>2009</strong><br />
Place: The Centre for Practise as Research in Theatre, Tampere, Finland<br />
Organizers:<br />
University of Tampere: The Centre for Practise as Research in Theatre<br />
University of Tampere: Arts Department / Theatre and Drama Research<br />
Doctoral School of Performing Arts EST<br />
Along with the arrangements: UNIMA Finland<br />
For whom: For everyone interested. Targeted especially to students and researchers of theatre.<br />
The language of the conference is English. No registration fees.<br />
Significance: The first scientific event of stage animation ever held in Finland.<br />
Objectives: The conference will offer the field of research in question, young in Finland, an opportunity of a high level<br />
presentation. The notion of stage animation is not well known in Finland and understanding puppet theatre is often restricted<br />
only to a narrow sector of the whole genre. Acknowledging the significance of tradition, the conference tries to extend and diversify<br />
the idea of this art form of which – in its different manifestations – an inanimate object becoming animate(d) is characteristic.<br />
All the presentations (scientific, artistic) will be documented and, as far as possible, published with the speakers’ / performers’<br />
permission. The experiences of the organizing parties and the participants’ feedback will be utilized in developing artistic and<br />
scientific research of stage animation further.<br />
Programme: The conference will consist of lectures, a film and two demonstrations. Six (6) of the speakers belong to the<br />
Research Commission of the International UNIMA, thus representing Great Britain, Ireland, Italy, Slovakia, Russia and Finland<br />
out of the total 13 member countries of the commission. On Thursday stress will be laid on the first of the main two themes<br />
(Puppetry as a modern art at the crossroads of scenic genres, or as traditional craft) and the day will culminate in an artistic<br />
documentary film that presents the lives and life-style of the last authentic comedians-puppeteers in the Central European<br />
region. The theme of Friday (Puppet theatre as a part of a larger phenomenon and/or theatrical genre) will include two<br />
demonstrations in which both in- and outdoor spaces will be animated using light among other means. The animators of the<br />
yard will be the students of Tampere university / MAIPR (Master’s Programme in International Performance Research) together<br />
with the students of Tampere Polytechnic.<br />
The moderators of the conference are Ph.L. Outi Lahtinen from Tampere University / Arts Department and professor Esa Kirkkopelto<br />
from Theatre Academy (Helsinki).<br />
WELCOME!<br />
Enrolments: on the 23th of October at the latest.<br />
For enrolment and further information please contact:<br />
Katriina Andrianov<br />
MA, doctoral student<br />
University of Tampere / Arts Department, Theatre and Drama Research<br />
Member of UNIMA Research Commission<br />
katriina.andrianov@kolumbus.fi<br />
+358 40 586 1967
CONFERENCE <strong>2009</strong> Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
25<br />
PROGRAM<br />
THU 29.10. FRI 30.10.<br />
Moderators: Outi Lahtinen Esa Kirkkopelto<br />
University of Tampere<br />
Theatre Academy, Helsinki<br />
9.30-10.15 WELCOME: DEMONSTRATION:<br />
Organizers<br />
Teemu Määttänen,<br />
Projection and Light<br />
10.15-11.00 OPENING LECTURE: LECTURE:<br />
Ida Hledikova,<br />
Anna Ivanova-Brashinskaja,<br />
Intergration of Puppetry Tradition<br />
AXE Style of Animation<br />
into Contemporary Theatre<br />
11.00-11.30 Coffee Coffee<br />
11.30-12.15 LECTURE: LECTURE:<br />
Matthew Cohen,<br />
Teemu Paavolainen,<br />
Glocalizing Wayang: Javanese<br />
Puppetry and Cognition<br />
Shadow Puppet Theatre in Indonesia,<br />
Malaysia, the US and Elsewhere<br />
12.15-13.00 LECTURE: LECTURE:<br />
Davide Giovanzana,<br />
Esa Kirkkopelto,<br />
(TBC)<br />
In Other States<br />
13.00-14.00 Lunch Lunch<br />
14.00-14.45 LECTURE: LECTURE:<br />
John McCormick,<br />
Marianna de Leoni,<br />
Is Puppetry Theatre<br />
(TBC)<br />
14.45-15.30.1 FILM: LECTURE:<br />
The Last Caravan (64 min.)<br />
Katriina Andrianov,<br />
Script: Ida Hledikova<br />
Mode, Location and Aspect in Stage Animation<br />
Director: Peter Benovský<br />
15.30-16.00 FILM & DISCUSSION DEMONSTRATION:<br />
The Yard<br />
Director: Riku Laakkonen<br />
Performers: Students of Tampere University<br />
and Tampere Polytechnic<br />
16.00-16.30 DISCUSSION DISCUSSION & CLOSING<br />
ILMOITUSTAULU - JÄSENET TIEDOTTAVAT<br />
Onks tää <strong>nu</strong>kketeatteria<br />
Tätäkö on lausuntataide<br />
Tule ja vedä oma rajasi.<br />
<strong><strong>Unima</strong>n</strong>-jäsenkortilla tutustumistarjouksena liput 5 euroa!<br />
20.11.<strong>2009</strong> klo 19.00<br />
Ohjelmiston tyyliin kurkistus: 886-teatteri ylpeänä esittää<br />
Tikkaat ja pakki -repertuaarista osan II Kautta kiven ja kannon<br />
Näyttämöllä Jari Miettinen<br />
Balderin salissa (Aleksanterinkatu 12, Helsinki) 20. marraskuuta<br />
<strong>2009</strong> klo 19.00, Kesto 1 tunti<br />
Liput: kukkalippu 25€ (kan<strong>nu</strong>stajat), lehtilippu 15€ (normaali),<br />
siemenlippu 5€ (alen<strong>nu</strong>s) Lippuvaraukset: tekstiviestillä puh.<br />
+358(0)50 5558596 tai emaililla 886-teatteri@ttr.name<br />
Kaikissa esityksissä lausutaan suomalaista sanasinfoniaa<br />
aloittaen puolan kahdellatoista ässällä,<br />
vihellellen ja animoiden esineitä.<br />
yhteistyöterveisin Jarinne, Miettinen Jari<br />
animoiva lausuja/taiteellinen johtaja/lastentarhanopettaja<br />
886-TEATTERI, 886-teatteri@ttr.name, http://886.ttr.name<br />
OSTAN JA MYYN<br />
Suomalaista <strong>nu</strong>kketeatterikirjallisuutta, MYYN:<br />
Annikki Setälä: Nukketeatteri (Otava 1951, ensipainos)15:-<br />
Saara Kokkonen: Nukketeatteri elää (Kirjastopalvelu -82) 13:-<br />
Nättilä-Kin<strong>nu</strong>nen: Ransu Karvakuono (Wsoy 2002) 10:-<br />
Tohelon ja Torvelon <strong>nu</strong>kketeatteri (vhs 1997) 5:-<br />
(perushintaan tulee postituskuluja 5:- / kpl)<br />
O S T A N<br />
Yrjö Hirn: Leikkiä ja taidetta (Wsoy 1918)<br />
Katri Pyysalo: Kaiken maailman kasperit (Nukke- ja pukumuseo,<br />
Tampere 2001)<br />
Eija Saari: Nukketeatterin taikaa (Terveys ry 2001)<br />
Opinnäytteitä, pro graduja, tutkielmia suomalaisesta <strong>nu</strong>kketeatterista.<br />
Neuvotellaan: maiju.tawast@luukku.com<br />
Palsta on tarkoitettu UNIMAn jäsenten lyhyille tiedonannoille.<br />
Esityksiä, työntekijän hakuja, myydään/ostetaan/vaihdetaan,<br />
kursseja... ota yhteys unimafinland@<br />
gmail.com
26 Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
Jihuu,<br />
sain<br />
ulkomailta<br />
töitä!<br />
Ulkomaiseen teatteriin<br />
työharjoitteluun tai töihin<br />
lähtevän on hyvä varmistaa<br />
selustansa ja järjestää asiat<br />
ajoissa kuntoon. Byrokratia<br />
eri maissa ja erityisesti eri<br />
maitten välillä vie aikaa ja<br />
saattaa kuluttaa voimiakin,<br />
mutta kun tietää mitä tekee,<br />
ja miksi, paperisotaa<br />
on helpompi sietää. Asioita<br />
on hyvä lähteä selvittämään<br />
hyvissä ajoin ennen ulkomaille<br />
muuttoa. Näin vältyt<br />
ikäviltä yllätyksiltä esimerkiksi<br />
sairauden tai työttömyyden<br />
sattuessa.<br />
Laitoksia, joihin tutustuminen Suomessa<br />
on tarpeellista ennen ulkomaille<br />
muuttoa:<br />
Maistraatti - muuta osoitteesi sinne<br />
missä olet tai ainakin pois sieltä, missä<br />
et ole. Mieti etukäteen mitä kohdallasi<br />
tarkoittaa vakituinen muutto, mitä<br />
tilapäinen oleskelu. Mitä eroja, etuja<br />
ja haittoja ne tuovat tullessaan Muutto<br />
saattaa vaikuttaa esimerkiksi äänioikeuteesi.<br />
Mikäli oleskelet ulkomailla pidempään<br />
ja muutat toisen maan sisällä tai<br />
maiden välillä, muista aina ilmoittaa uusi<br />
osoitteesi myös <strong>Suomen</strong> maistraattiin.<br />
Oikeat tiedot <strong>Suomen</strong> väestörekisterissä<br />
nopeuttavat esimerkiksi passin saantia.<br />
Väestörekisteriä ei Suomessa pidä posti,<br />
vaan maistraatti.<br />
Kela - Kelaan tulee ilmoittaa aina, kun<br />
oleskelu ulkomailla kestää yli kuukauden.<br />
<strong>Suomen</strong> sosiaaliturvaan kuuluvat<br />
yleensä vain Suomessa asuvat. Tämän<br />
vuoksi on tärkeää, että selvität, minkä<br />
maan sosiaaliturvajärjestelmään kuulut<br />
ulkomaan oleskelun aikana. Tähän vaikuttavat<br />
esimerkiksi työsuhteen kesto,<br />
muuton vakituisuus ja palkan määrä.<br />
Pääsääntö on, että EU / ETA alueella<br />
työskentelevä kuuluu aina työskentelymaan<br />
sosiaaliturvaan. EU / ETA -maiden<br />
ulkopuolelle lähtevällä säännöt ovat erilaiset.<br />
Lisäksi esimerkiksi Pohjoismailla<br />
on keskenään erillinen sopimus sosiaaliturvasta.<br />
Sosiaaliturvaan kuuluminen<br />
on tärkeä selvittää esimerkiksi äkillisen<br />
loukkaantumisen ja sairauden varalta.<br />
Työvoimatoimisto - Jos haaveilet työnhausta<br />
ulkomailla, kannattaa työvoimatoimistosta<br />
selvittää, onko si<strong>nu</strong>lla mahdollisuus<br />
lähteä työnhakuun ulkomaille<br />
ja saada Suomesta työttömyysturva mukaasi.<br />
Jos olet lähtiessäsi työtön työnhakija<br />
Suomessa, ulkomaanmatkoista on<br />
aina ilmoitettava työvoimatoimistoon.<br />
Työvoimatoimiston kotisivuilla on myös<br />
ulkomaalaisia työpaikkailmoituksia.<br />
Verotoimisto – Kotimaisen veroilmoituksen<br />
tekemisestä ei heti pääse eroon,<br />
vaikka työskentelisikin ulkomailla. Verotuksessa<br />
on erilaisia sääntöjä riippuen<br />
esimerkiksi ulkomailla oleskelun kestosta.<br />
Muista säästää palkkakuitit ja ottaa<br />
ne mukaan palatessasi Suomeen. Veroilmoituksessa<br />
kysytään ulkomailla ansaittuja<br />
tuloja.<br />
Selvitä ulkomaalaiselta työnantajaltasi,<br />
paikallisesta väestörekisteristä ja mahdollisesta<br />
paikallisesta sosiaalivakuutuslaitoksesta<br />
miten si<strong>nu</strong>n tulee toimia saapuessasi<br />
maahan. Monessa ETA-alueen<br />
ulkopuolisessa maassa tarvitaan työlupa.<br />
Kun palaat Suomeen<br />
Muista tehdä muuttoilmoitus myös<br />
maassa, josta palaat. Suomessa ilmoita<br />
ensin osoitteesi maistraattiin. Ota sen<br />
jälkeen yhteyttä työvoimatoimistoon ja<br />
Kelaan. Kuulumista <strong>Suomen</strong> sosiaaliturvaan<br />
on aina haettava uudelleen Kelasta.<br />
Vaikka olisit kuulu<strong>nu</strong>t <strong>Suomen</strong> sosiaaliturvaan<br />
vaihto-opiskelun tai työharjoittelun<br />
aikana, on myös Suomeen paluusta<br />
ilmoitettava. Mikäli ilmoituksen jättää<br />
tekemättä, jättää esimerkiksi apteekki<br />
tai yksityinen lääkäriasema Kela-korvauksen<br />
antamatta.<br />
Palatessasi palkkatyön jälkeen EU-maasta<br />
Suomeen, pyydä paikallisesta sosiaalivakuutuslaitoksesta<br />
mukaasi ainakin<br />
E104 –lomake ja palauta se Kelaan.<br />
E104 auttaa pääsyssäsi takaisin <strong>Suomen</strong><br />
sosiaaliturvan piiriin. Mikäli si<strong>nu</strong>lla ei ole<br />
Suomessa työpaikkaa valmiina odottamassa,<br />
pyydä lähtömaasta mukaasi<br />
myös lomake E301. Mikäli tietyt ehdot<br />
täyttyvät, lasketaan tällä lomakkeella ilmoitettu<br />
Euroopan Unionissa tehty työ<br />
mukaan työssäoloehtoosi. Myös tämä lomake<br />
palautetaan Kelaan.<br />
Muista<br />
Nämä asia ovat si<strong>nu</strong>lle tärkeitä. Jos et<br />
saa virastoista kysymyksiisi ymmärrettäviä<br />
vastauksia, kysy uudestaan niin<br />
kauan, että ymmärrät. Monesti virkailijat<br />
tietävät enemmän kuin ymmärrät<br />
kysyä kysy siis aina myös, onko jotakin<br />
muuta, mitä si<strong>nu</strong>n pitäisi tietää. Virkailijat<br />
saavat palkkansa siitä, että neuvovat<br />
si<strong>nu</strong>a.<br />
Lisää aiheesta löydät:<br />
www.mol.fi<br />
www.kela.fi<br />
www.maistraatti.fi<br />
www.vero.fi<br />
Muita kiinnostavia sivuja:<br />
formin.finland.fi<br />
www.suomi-seura.fi<br />
www.hallonorden.org<br />
www.nordisketax.net<br />
Outi Sippola<br />
piirros Timo Väntsi
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
27<br />
Kuvia Teater Refleksionin esityksestä Ruma ankanpoikanen. Esitys oli mukana Tanskan lasten- ja <strong>nu</strong>orten teatterifestivaaleilla. Kuvat<br />
Outi Sippola.<br />
Festival <strong>2009</strong> - teater for børn og unge<br />
-Tanskan malli<br />
Huhtikuun lopulla osallistuin<br />
esiintyjänä viikon mittaisille<br />
lasten ja <strong>nu</strong>orten teatterifestivaaleille<br />
Tanskassa.<br />
Festivaalit olivat melkoisen<br />
suuret, esiintyjiä oli<br />
noin sadasta tanskalaisesta<br />
lastenteatterista ja muutamia<br />
ulkomaisia teattereita<br />
oli myös mukana. Kokemus<br />
oli hämmentävän huikea,<br />
vaikka ehdin itse nähdä vain<br />
murto-osan esityksistä.<br />
Vuoden <strong>2009</strong> festivaali oli järjestyksessä<br />
39. Kiertävä festivaali järjestettiin tällä<br />
kertaa Ballerupin kunnassa, paikallisjunamatkan<br />
päässä Kööpenhaminasta.<br />
Festivaali sai alkunsa vuonna 1971 Herningissä,<br />
Jyllantilaisessa 85000 asukkaan<br />
kunnassa. Ensimmäisellä kerralla mukana<br />
oli 15 teatteria yhteensä 25 esityksellä.<br />
Siitä lähtien lasten teatteritapahtuma<br />
on järjestetty joka vuosi, milloin<br />
suuremmissa milloin pienemmissä kunnissa.<br />
Tapahtuma on kuitenkin ollut kehitykseltään<br />
kasvava: vuonna 1981 teattereita<br />
oli mukana jo 40, vuonna 1991<br />
osallistui yhteensä 72 teatteria. Vuonna<br />
2001 luku oli noussut 95:een.<br />
Festivaalin järjestäjänä toimii Teatercentrum,<br />
joka on Tanskan kulttuuriministeriön<br />
alainen instituutio, yhdessä<br />
kulloinkin festivaalin järjestävän kunnan<br />
kanssa. Festivaali rahoitetaan kokonaan<br />
julkisin varoin, mikä tekee tapahtumasta<br />
yleisölle helposti lähestyttävän;<br />
kaikki esitykset ovat yleisölle ilmaisia.<br />
Festivaalin rahoituksesta suurin osa on<br />
peräisin Tanskan kulttuuriministeriöstä<br />
sekä festivaalin järjestävältä kunnalta ja<br />
alueelta, jossa kunta sijaitsee. Teatercentrum<br />
ilmoittaa kotisivuillaan festivaalin<br />
kokonaisbudjetiksi 480 000 euroa.<br />
Teatterit lähtevät mukaan talkoohengessä,<br />
eli festivaali ei osta esityksiä. Esitystensä<br />
lisäksi teatteriväellä oli myös työvuoroja<br />
festivaalin eri tehtävissä. Osa<br />
pimensi koulujen liikuntasaleja esitystiloiksi,<br />
osa tiskasi, osa levitti julisteita.<br />
Ammattiteattereita talkootyöllä mukaan<br />
houkuttelevat kuitenkin sekä tanskalaiset<br />
että ulkomaalaiset ostajat. Houkutin<br />
on tehokas, sillä esityksiä näytti<br />
myös menevän kaupaksi. Samantapainen<br />
myyntifestivaali järjestetään vuosittain<br />
myös esimerkiksi Sandefjordissa,<br />
Norjassa.<br />
Paikallisille lapsille ja aikuisille festivaali<br />
on myös enemmän kuin oivallinen<br />
asia. Festivaali kestää kokonaisen viikon.<br />
Suurin osa esityksistä oli arkipäivinä,<br />
heti aamusta alkaen. Esityksiä oli<br />
kunnan suurten esiintymistilojen lisäksi<br />
kouluilla, kirjastoissa ja päiväkodeissa,<br />
joten monet lapset pääsivät nauttimaan<br />
festivaalista jo koulupäivänsä aikana. Iltaisin<br />
ja viikonloppuna lapset saattoivat<br />
tulla paikalle vanhempiensa kanssa. Esitykset<br />
myös kiersivät kunnan alueella<br />
koulusta toiseen. Näin monella oli mahdollisuus<br />
nähdä useampi kuin yksi esitys<br />
oman alueensa koululla.<br />
Seuraava festivaali järjestetään Esbjergissä<br />
11. - 18. huhtikuuta 2010. Suosittelen!<br />
Lue lisää: www.teatercentrum.dk<br />
Outi Sippola
28<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
Prahaan mielii moni <strong>nu</strong>kketeatterilainen. Näkymä Prahan pienelle puolelle ikuisti Emma Jussila-Scherman.<br />
Terveiset Prahasta!<br />
- eli lyhyt ja epävirallinen katsaus turistikujien<br />
ulkopuoliseen <strong>nu</strong>kketeatterimaailmaa<br />
Tsekin tasavaltaa ja varsinkin pääkaupunkia Prahaa pidetään ”<strong>nu</strong>kketeatterin mekkana”.<br />
Ihan tavalliselle turistille se tulee selväksi lukuisten marionettimyymälöiden avulla, joilta ei<br />
voi välttyä turistikeskukseen, vanhaan kaupunkiin kävellessä.<br />
Praha on tehnyt myös marionettiteatterin<br />
tunnetuksi valtaville turistimassoille<br />
pyörittämällä kymmenen vuotta samoja<br />
marionettioopperoita, jotka toteutetaan<br />
usealla miehityksellä, useaan kertaan<br />
päivässä, ihan hienoilla <strong>nu</strong>keilla ja kovaan<br />
lipunhintaan juuri siellä mistä kaupunkituristi<br />
osaa sen etsiä.<br />
Valitettavasti paikallisten ammattilaisten<br />
mielipiteissä ns. turisti<strong>nu</strong>kketeatteria<br />
kohtaan vilahtavat yhä useammin sanat<br />
korruptio ja mafia.<br />
Kaduilla kävellessä ei törmää edes vahingossa<br />
paikallisen yliopiston kouluttamiin<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin ammattilaisten tekemiin<br />
näytelmiin. Täytyy tuntea ensin<br />
yksi, ja niin kuin muuallakin, <strong>nu</strong>kketeatteripiirit<br />
ovat niin pienet, että sen jälkeen<br />
tuntee ja löytää kaikki. Paikalliset <strong>nu</strong>kketaidepiirit<br />
ovat avautuneet vasta hiljattain<br />
omilleenkin, sillä Prahan kansallismuseon<br />
ullakolla, yleisöltä suletussa<br />
tilassa maanneet teatteri<strong>nu</strong>ket on saatu<br />
vasta tänä vuonna alkaneen näyttelyprojektin<br />
myötä esille kaikelle kansalle.<br />
Tammikuussa <strong>2009</strong> julkaistiin myös ensimmäinen<br />
nykyaikainen kokoelmateos<br />
<strong>nu</strong>kentekijöistä ja <strong>nu</strong>keista. Valmistuttuani<br />
Turun Taideakatemiasta olen opiskellut<br />
viiden vuoden ajan eri mittaisissa<br />
periodeissa marionettiteatteria Prahassa<br />
ja saa<strong>nu</strong>t nähdä valtavan määrän monipuolista<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria, lukuisia näyttelyitä,<br />
kirjanjulkaisutilaisuuksia ja festivaaleja.<br />
Uusia ryhmiä<br />
on syntynyt<br />
Vaikka yliopiston <strong>nu</strong>kketeatterilinja muutettiinkin<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin ja vaihtoehtoisenteatterin<br />
linjaksi, on sieltä syntynyt<br />
uusia ryhmiä ja tekijöitä 2000-luvulle.<br />
Itse pidän mielenkiintoisimpana Marek<br />
Beckan luotsaamaa Kakkuja ja Nukkeja<br />
–teatteria, jonka kotinäyttämönä toimii<br />
Svandovo Divadlon pieni näyttämö. Marek<br />
Becka opettaa <strong>nu</strong>keilla näyttelemistä<br />
yliopistossa, sekä lyhyemmillä kursseilla.<br />
Heidän ryhmänsä yhdistää Tsekeille<br />
perinteiseen tapaan näyttelijät ja <strong>nu</strong>ket<br />
lavalla, sekä tarinat ja tyylit ovat erittäin<br />
groteskeja. Aiheita ovat mm.David<br />
Lynch, Kuningas Arthur ja Rocky, sekä<br />
lapsille useita näytelmiä.<br />
Mikäli haluaa nähdä valtavalla kapasiteetilla<br />
tehtyä lastenteatteria, jossa vilahtaa<br />
myös <strong>nu</strong>ket, kannattaa ihan jo teatteriraken<strong>nu</strong>ksen<br />
vuoksi käydä Teatteri<br />
Minor´ssa, joka on yksi valtion tukemista<br />
<strong>nu</strong>kketeattereista. Teatteri työllistää<br />
myös suuren määrän vastavalmistuneita<br />
<strong>nu</strong>kketeatterinäyttelijöitä, <strong>nu</strong>kketeatteridramaturgin,<br />
ohjaajia ja tuottajia.<br />
Teatterin tiloissa voi myös nähdä uusien<br />
kykyjen näyttelyitä.<br />
Olen koke<strong>nu</strong>t, että perinteisen <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
tekeminen ei ole kovin muodikasta<br />
eikä yleistä Prahassa. Tästä kertoo<br />
se, että vaikka teatteri Minor on valtion<br />
tukema suuri <strong>nu</strong>kketeatteri, on sen ohjelmisto<br />
”muuntu<strong>nu</strong>t” lastenteatteriksi,<br />
jossa pitää vilauttaa <strong>nu</strong>kkeja, ettei tulisi<br />
sanomista. ( huom. kirjoittajan oma<br />
mielipide, ei paikallinen julkinen mielipide).<br />
Nukketeatterin ammattilaisen työttömyys<br />
on myös aina vain yleisempää ja<br />
ajaa useat maisteritason koulutuksen<br />
saaneet opiskelemaan ammattia mm.<br />
graafisen suunnittelun tai tietotekniikan<br />
alalta.<br />
Heidän tulevaisuuden kuvaansa kuuluu,<br />
että rahat ansaitaan muulla työssä<br />
ja sitten teatteria voi tehdä lisäksi, kun<br />
ei siitä kumminkaan leipää saa.(huom!<br />
Vaikka tuli saatua maisterinpaperit yli-
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
29<br />
opistosta).<br />
Alan valinneen tulee olla erityisen lahjakas<br />
ja hyvä solmimaan suhteita, jotta voi<br />
ansaita leipänsä pelkällä <strong>nu</strong>kketeatterilla.<br />
Suuren yleisön kiinnostusta kohottaa<br />
kuitenkin sielläkin suuret nimet, kuten<br />
kuuluisan elokuvaohjaajan Milos Formanin<br />
poikien perustama Forman Brothersteatteri,<br />
joka tekee <strong>nu</strong>kketeatteria, sekä<br />
Prahasta käsin maailmalla kiertävä Nori<br />
Sawa, joka myös opettaa yliopistossa.<br />
Nukenraken<strong>nu</strong>ksen taito on ollut perinteisesti<br />
erittäin korkeatasoista ja se on<br />
kokonainen oma taiteen alansa ja maailmansa<br />
jonka koulukuntiin, sukuihin ja<br />
juuriin liittyy paljon salailua, politiikkaa<br />
ja sääntöjä. Prahassa rakennetaan ja<br />
opetetaan rakentamaan marionetteja,<br />
tai bunraku-tyyppisiä mannekin- nimisiä<br />
teatteri<strong>nu</strong>kkeja ja poliittisista syistä<br />
en ole saa<strong>nu</strong>t sauva-, tai käsi<strong>nu</strong>ken teon<br />
opetusta. Olen kohdan<strong>nu</strong>t myös hilpeää<br />
sukupuolirasismia, koska satun olemaan<br />
nainen, joka haluaa tehdä <strong>nu</strong>kkensa itse.<br />
Tämä ei ole kuitenkaan koitu<strong>nu</strong>t ongelmaksi<br />
asti, sillä vanhoilla veiston<br />
opettajilla elää vahvasti tarve siirtää oppi<br />
tuleville sukupolville. Heistä on erittäin<br />
kiinnostavaa, että joku haluaa oppia<br />
teatteri<strong>nu</strong>kkien tekoa. Heidän oma työarkensa<br />
muotoutuu usein projekteista<br />
veistää <strong>nu</strong>ket jollekin teatterille, suunnitella<br />
valaisimia, huonekaluja tms. jollekin<br />
firmalle ja rakentaa lavasteita tai<br />
yksityiskohtia tv-mainoksille. Myös animaatio<br />
työllistää silloin tällöin samoja<br />
tekijöitä.<br />
Mirek Trejtnar ja Leah Gaffen ovat luotsanneet<br />
useita vuosia marionetin valmistuskursseja<br />
ulkomaalaisille ja järjestävät<br />
kesäisin ulkoilmafestivaalia, joka on saa<strong>nu</strong>t<br />
paljon osanottajia ja kiitosta tekijöiltä<br />
ja katsojilta. He ovat vahvasti kiinni<br />
paikallisessa taidemaailmassa ja työllistävät<br />
työpajoillaan paikallisia <strong>nu</strong>oria ja<br />
vanhoja <strong>nu</strong>kketeatterin ammattilaisia.<br />
Se, mikä tekee Prahan ilmapiiristä mielenkiintoisen<br />
<strong>nu</strong>kketeatterintekijälle, on<br />
se, että <strong>nu</strong>kketeatteri kuuluu siellä arkeen.<br />
Eri alojen taiteilijat käyttävät sitä<br />
osana ja inspiraationa, kaikki ovat nähneet<br />
sitä ja tietävät mitä se on. Se kuuluu<br />
koululapsille ja katukuvaan ja vaikka<br />
arki tekijänä on vaikeaa, sitä tehdään<br />
silti.<br />
Nukketeatteria Prahassa<br />
hintoina:<br />
pieni marionetti (käsintehty mutta<br />
osat massatuotettuja n. 15-25 cm) 34<br />
e, (45 cm ) 95e<br />
kokonaan käsintehty marionetti teatterikäyttöön<br />
koosta riippuen 200-<br />
1500 e<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikurssi 20 pvä Yliopistossa<br />
1153 e<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin opiskeluvuosi ulkomaalaiselle<br />
yliopistossa 8095 e<br />
2 viikon <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>styöpaja 690<br />
e<br />
animaatio<strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>styöpaja<br />
462e<br />
animaatio<strong>nu</strong>ken luurangon lunastaminen<br />
578 e<br />
lippuja esityksiin:<br />
Teatteri Minor 1,50 e<br />
lRise Loutek 2 e<br />
esim. Don Giovanni marionettioopperaan<br />
28 e<br />
marionetti<strong>nu</strong>ken veistoon soveltuvan<br />
puun kuutiohinta 1600 e<br />
teksti ja kuvat:<br />
Emma Jussila-Scherman<br />
Kirjoittaja asustelee tällä hetkellä<br />
Lappeenrannassa on Teatteri<br />
Kareluksen perustaja ja <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija,<br />
joka sai vuoden<br />
<strong>nu</strong>oritaiteilija -08 palkinnon <strong>nu</strong>kketeatterityöstä<br />
Kaakkois-<strong>Suomen</strong><br />
Taidetoimikunnalta.<br />
Kuvien marionetit Emma Jussila-Sherman veisti vuosina 2007-<strong>2009</strong>. Materiaalina lehmus, ja tekniikkana<br />
perinteinen tsekkiläinen marionettitekniikka.
30 Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
Kuoleman monet kasvot<br />
Työpaja lasten- ja <strong>nu</strong>ortenteatterin tekijöille<br />
Reykjavikissa, elokuussa <strong>2009</strong><br />
Assitej:n alullepanema, kansainvälinen<br />
lasten -ja <strong>nu</strong>ortenteatterintekijöiden<br />
työpaja, joka pidettiin ensimmäisen kerran<br />
marraskuussa 2008 Caracasissa Venezuelassa,<br />
kuljetti mi<strong>nu</strong>t tänä syksynä<br />
Islantiin. Venezuelassa puhuimme tabuista<br />
lastenteatterissa ja kulttuurissa.<br />
Islannissa otimme yhden tabuista syvempään<br />
käsittelyyn. Keskityimme siihen,<br />
kuinka kuolemaa käsitellään lastenja<br />
<strong>nu</strong>orten teatteriesityksissä. Voidaanko<br />
kuolemasta puhua, ja kuinka siitä kerrotaan<br />
näyttämöllä eri ikäisille lapsille<br />
Näiden kysymysten kanssa teimme<br />
tiivistä yhteistyötä paikallisten lasten<br />
kanssa. Mukana työpajassa oli mi<strong>nu</strong>n lisäkseni<br />
näyttelijöitä, kirjailijoita ja ohjaajia<br />
Ruotsista, Espanjasta ja Islannista.<br />
Viikon ajan teimme yhteistyötä 5- vuotiaiden<br />
ja 10- vuotiaiden lasten kanssa.<br />
Ensimmäisellä tapaamisella esitimme tarinan,<br />
joka syntyi työpajassamme Caracasissa.<br />
Se on sanaton, valkoisilla erikokoisilla<br />
papereilla kerrottu rakkaustarina<br />
perheestä, jossa on isä, äiti ja kaksi lasta.<br />
Isä sairastuu ja kuolee, mutta kuoleman<br />
jälkeen isä on lähellä perhettä<br />
muistoissa, toisessa olomuodossa. Tämä<br />
tarina kosketti jokaista lasta.<br />
Koskaan aikaisemmin he eivät olleet<br />
nähneet näin puhdasta esineteatteria.<br />
Isompien lasten oli kuulemma ensin vaikea<br />
uskoa hahmoihin, koska ne ovat vain<br />
papereita, ja paperiinhan koulussa vain<br />
piirretään ja kirjoitetaan. Ei paperilla voi<br />
Ikuiset ystävät.<br />
esittää teatteria! Se oli heidän mielestään<br />
hieman omituista. Mutta toisaalta<br />
lasten mielestä tarina tuntui surulliselta<br />
ja henkilöihin pystyi samaistumaan,<br />
ja kaikki ymmärsivät mitä kertomuksessa<br />
tapahtui. Esitys tuli jokaista lähelle ja<br />
siitä syntyi paljon ajatuksia ja kysymyksiä.<br />
Olimme yllättyneitä siitä, miten avoimesti<br />
lapset kertoivat meille omia näkemyksiään<br />
kuolemasta: ajatuksia tunteista,<br />
kuoleman jälkeisestä elämästä,<br />
uudelleen syntymisestä, elämän kiertokulusta.<br />
Kuolema ei ollut tabu lasten<br />
mielissä. Lasten ajatukset ja kysymykset<br />
kuolemasta johdattivat meitä työssämme<br />
eteenpäin seuraavien päivien aikana.<br />
Teimme uusia kohtauksia; pieniä<br />
tarinoita, jotka esitimme jälleen heille.<br />
Yhteiseksi näyttämökieleksi nousivat<br />
sanattomat, symbolein ja kehollisen ilmaisun<br />
kautta kerrotut tarinat, joita mukana<br />
ollut muusikko säesti erilaisin instrumentein.<br />
Syntyi tarina, jossa kenkä<br />
oli lemmikki kilpikonna, joka jäi ruohonleikkurin<br />
alle, ja tarina kahdesta klovnista,<br />
ikuisista ystävistä, jotka löytyvät samasta<br />
haudasta.<br />
Superlonipallot esittivät Urpoa ja Turpoa,<br />
joiden äiti on sairastu<strong>nu</strong>t syöpään.<br />
Tämä oli tarina siitä kuinka lapset kokevat<br />
äidin sairastumisen ja sairaalaan lähtemisen.<br />
Yhteistyömme sujui upeasti ja<br />
olimme kiitollisia lasten läsnäolosta työpajoissamme.<br />
Kaikesta voidaan puhua, kaikesta pitää<br />
puhua, kunhan vain se tehdään hienovaraisesti<br />
ja tuntosarvet tarkkoina. Tämä<br />
kansainvälinen työpaja osoitti sen, että<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin avulla voidaan sukeltaa<br />
yhdessä syvempiinkin vesiin. Pääsemme<br />
helposti käsiksi muistoihin ja tunteisiin,<br />
jotka voidaan välittää ja jakaa ilman sanoja.<br />
Tunteisiin, joiden olemassaolosta<br />
me emme itsekään ole tienneet . Näyttämöllä<br />
valkoinen lenkkikenkä voi olla niin<br />
herkkä ja hauras ja haavoittuvainen.<br />
Islantiin uusi<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikeskus!!<br />
Työpajan päätyttyä teimme retken Borgarnesiin,<br />
noin yhden tunnin ajomatkan<br />
päähän Reykjavikista.<br />
Makaavat vuorijättiläiset seurasivat alta<br />
luomiensa pienen auton matkaa pitkin<br />
rannikkoa kohti Borgarnesia, tapaamaan<br />
Bernd Ogrodnikia. Figuren Teatterin sielua<br />
ja henkeä, miestä, jota <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
Hiljainen hengitys.<br />
Tällä <strong>nu</strong>kella ei ole niskajäykkyyttä, loistava pään<br />
liikkuvuus!
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
31<br />
on vienyt ja vie edelleen ympäri maailmaa.<br />
Ja nyt hän on rakentamassa Islantiin<br />
jotakin aivan uutta.<br />
Bernd otti meidät lämpöisesti vastaan ja<br />
esitteli ylpeänä työmaataan. Pieni kaupunki<br />
on lahjoitta<strong>nu</strong>t hänelle ja hänen<br />
vaimolleen raken<strong>nu</strong>kset ajatuksella, että<br />
niihin rakennetaan uutta toimintaa. Ja<br />
toimintaahan syntyy. Meren rannalle tulee<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikeskus. Tavoitteena on,<br />
että talot toimisivat kohtaamispaikkana<br />
<strong>nu</strong>kketeaterilaisille ympäri maailmaa.<br />
Raken<strong>nu</strong>ksiin tulee näyttämö, jossa voi<br />
esittää pienimuotoisia näytöksiä, työpajatila<br />
kurssi- ja koulutustoimintaa varten,<br />
galleria, kahvila, työpaja lapsille ja<br />
residenssi vierailijoille.<br />
Bernd esitteli myös oman verstaansa, joka<br />
oli saksalaisella tarkuudella ja huolellisuudella<br />
rakennettu. Ja <strong>nu</strong>keillanäyttelijänä<br />
mi<strong>nu</strong>a tietenkin kiinnostivat eniten<br />
hänen marionettinsa. Olen nähnyt elokuvan<br />
String trailerin ja siinä <strong>nu</strong>ket liikkuvat<br />
aivan uskomattoman kauniisti. Bernd<br />
esitteli meille elokuvan marionettien esiäidin,<br />
<strong>nu</strong>ken, jonka mallin mukaan kaikki<br />
hahmot on rakennettu. Kaunis, puinen<br />
<strong>nu</strong>kke kävelee kuin oikea ihminen. Halusin<br />
tietenkin kokeilla, osaanko kävelyttää<br />
tuota kaunokaista. Samalla kun<br />
tartuin ohjainristikkoon, Bernd kertoi,<br />
että elokuvaa tehdessä kuudestatoista<br />
<strong>nu</strong>keillanäyttelijästä ainostaan neljä sai<br />
Puupoika, Bernd ja minä.<br />
<strong>nu</strong>ken liikkumaan niin kuin hän halusi.<br />
KLUPS! Miksi minä taas aukaisin pienen<br />
suuni. Veri jähmettyi sormiini ja niveleni<br />
kangistuivat. Sain heilutettua naruja<br />
ja ohjainristikkoa hikisesti yhteen horjuvaan<br />
askeleeseen. Että ei tain<strong>nu</strong>t tämä<br />
tyttö elokuvaan vielä päästä!<br />
Mutta onneksi pääsin aistimaan Islannin<br />
voimallisen hengen! Siellä maa puhuu,<br />
ja ihminen kuuntelee. Ja toivon uudelle<br />
keskukselle onnellista raskausaikaa<br />
ja toivottavasti suomalainen <strong>nu</strong>kketeatteriesitys<br />
pääsee jonain päivänä esiintymään<br />
vuoriäitein ja Atlantin törmäyspisteeseen.<br />
teksti ja kuvat: Anne Lihavainen<br />
Mitä kuuluu Islannin<br />
<strong>nu</strong>kketeatterielämälle<br />
Retkikohde turisteille, koulutusta ammattilaisille<br />
Tessa Lepistö ja Outi Sippola<br />
kävivät kyselemässä, mitä<br />
islantilaisessa <strong>nu</strong>kketeatterimaailmassa<br />
tapahtuu juuri<br />
nyt.<br />
Bernd Ogrodnik puhua pulputtaa kuin<br />
geotermaalinen lähde. Hän vaihtaa puheenaihetta<br />
yhtä sujuvasti kuin marionettia<br />
kädessään. Hän keittää padallisen<br />
lammassoppaa ja näyttää meille rakentamiaan<br />
<strong>nu</strong>kkeja. Strings -elokuvaa<br />
varten hän suunnitteli marionetin, joka<br />
astuu kantapää edellä kuin ihminen.<br />
Suurisilmäinen siivekäs lapsi on suloinen<br />
pöytä<strong>nu</strong>kke, jonka liike saa lisäpotkua<br />
yksinkertaisesta lankamekanismista.<br />
Nukettaja voi sen avulla sujuvasti<br />
yksin hallita koko <strong>nu</strong>ken. Sauva<strong>nu</strong>kelleen<br />
Ogrodnik on lisännyt vaijerit niskamekanismin<br />
molemmille puolille. Niillä<br />
<strong>nu</strong>kke saadaan nyökkäämään ylhäisesti<br />
diagonaaliin. Kun Ogrodnik on esitellyt<br />
meille <strong>nu</strong>kkejaan vauhdikkaan tovin,<br />
Islannin UNIMAn väkeä koolla. Suomalaisvieraat Tessa ja Outi eturivissä lattialla.
32<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
alkaa verstaalle saapua Islannin <strong><strong>Unima</strong>n</strong><br />
jäseniä.<br />
Ogrodnik tuntuu tekevän paljon <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
alalla. Hän rakentaa, esiintyy,<br />
tekee elokuvia ja <strong>nu</strong>kkemainoksia televisioon.<br />
Pöydällä koiran ruumiinosat<br />
odottavat kokoamistaan. Seuraavaksi<br />
hän aikoo esitellä meille ja islantilaisille<br />
kollegoillensa tuoreimman projektinsa,<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikeskuksen.<br />
Ogrodnik on vastikään muutta<strong>nu</strong>t Länsi-Islantilaiseen<br />
Borgarnesin kaupunkiin<br />
puolisonsa Hildur Jonsdottirin kanssa.<br />
He ovat muuttaneet sinne perustaakseen<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikeskuksen. Jonsdottir<br />
kertoo, että tuleva World of Puppets -<br />
The Centre of Puppet Arts tulee olemaan<br />
ai<strong>nu</strong>t laatuaan Islannissa.Sen lisäksi, että<br />
paikka tulee olemaan kokonainen keskus,<br />
se tulee olemaan myös Islannin tämän<br />
hetken ai<strong>nu</strong>t <strong>nu</strong>kketeatteri, jolla on<br />
varsinainen teatteritila. Kiertäviä <strong>nu</strong>kketeattereita<br />
he kertovat Islannissa olevan<br />
useita. Keskuksen teatterissa on tarkoitus<br />
esittää myös vierailevien ryhmien<br />
esityksiä.<br />
Pihassa on kolme ikiaikaista raken<strong>nu</strong>sta<br />
ja suojainen merenlahti. Raken<strong>nu</strong>kset<br />
ovat parhaillaan remontin alla, ja<br />
suunnitelma on kunnianhimoinen. Teatteritilan<br />
lisäksi rakenteilla on <strong>nu</strong>kketeatterimuseo,<br />
kahvila, leikki- ja kokeilutila<br />
yleisölle sekä näyttelytila vaihtuvia<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriaiheisia näyttelyitä varten.<br />
Verstastila on jo remontoitu. Keskuksesta<br />
tulee niin koko päivän retkikohde<br />
koti- ja ulkomaalaisille turisteille kuin<br />
koulutuskeskus <strong>nu</strong>kketeatterin ammattilaisillekin.<br />
Toimintaan suunnitellaan jo<br />
lisättäväksi vuosittainen <strong>nu</strong>kketeatterifestivaali<br />
sekä tapahtumapäiviä. Raken<strong>nu</strong>sten<br />
takana avautuvalla lahdella on<br />
saari. Saaren vanhoihin raken<strong>nu</strong>ksiin he<br />
kaavailevat tiloja tv- ja mainostöitä varten.<br />
Ammatillisia kursseja keskus tulee tarjoamaan<br />
ainakin <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>ksessa ja<br />
manipulaatiossa. Sekä Jonsdottir että<br />
Ogrodnik ovat sitä mieltä, että nälkätaiteilijuus<br />
on aikansa elänyt myytti ja että<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin pyörittäminen on bisnestä.<br />
Siksi koulutussuunnitelmaan kuuluu<br />
myös kurssi, jossa opetellaan oman<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin perustamista ja yrityksen<br />
toimintaa.<br />
Vastaanottotilan lattia on suureksi osaksi<br />
vuorivillaa. Lasten leikkitilaan voi kurkistaa<br />
huterilta tikapuilta. Teatteri- ja<br />
näyttelytila vaikuttavat varastoilta ja<br />
kahvilassa tuskin on vesijohtoa vielä.<br />
Keskuksen avajaiset ovat 20. Toukokuuta<br />
2010, hehkuttavat perustajat. Joku<br />
voisi epäillä suurta suunnitelmaa. Meitä<br />
ei epäilytä yhtään.<br />
Outi Sippola<br />
kuvat: Tessa Lepistö<br />
studiokuvat Eddi<br />
String-elokuvan marionetteja (kuva Eddi)<br />
Bernd Ogrodnik ja keiju<strong>nu</strong>kke (kuva Eddi)<br />
Bernd esitteli vieraille monipuolisia ja teknisesti taitavasti tehtyjä <strong>nu</strong>kkejaan.
Pieces from the diary<br />
Rural touring<br />
in The North<br />
of England<br />
Sue Robinson, a co-ordinator<br />
of International Village<br />
Of Culture [IVOC] had<br />
seen Akseli Klonk performing<br />
the play 3 Bears and 1<br />
Goldielocks in Viljandi, Estonia<br />
in the year 2007. Since<br />
then there had been some<br />
correspondence between<br />
our office and Sue, and later<br />
on with the IVOC Showcase<br />
Programmer Gail Ferrin,<br />
that led to our participation<br />
in the IVOC Showcase and<br />
Conference in Durham and<br />
rural touring in the North of<br />
England.<br />
Wednesday 25.3.<strong>2009</strong><br />
We had brought our props well packed<br />
to the airport a couple of days earlier,<br />
and now the most exciting part was to<br />
get the weird-shaped objects through<br />
the check-in and in to the plane. Somehow<br />
we worked it out without tears and<br />
after one change in Amsterdam we arrived<br />
on Manchester on a same plane as<br />
the props did. We landed quite late and<br />
after our tour manager Jai had picked us<br />
up with his huge van and driven us to<br />
our accommodation, we were wery tired.<br />
Still we needed to experience some Indian<br />
food with our tour-promoter Sue, her<br />
husband and a couple of their friends.<br />
After this great meal we were ready to<br />
fall in to our big fat beds.<br />
Thursday 26.3<br />
We arrived at the Boo (Horse and Bamboo<br />
Theatre) centre about three hours<br />
before our showtime, and the boys made<br />
a runthrough of the 3 Bears and one<br />
Goldielocks.We set up the lights and I<br />
got to know the sound-equipment and<br />
the control-booth, because I was doing<br />
the sounds for Jouni’s solo-performance<br />
Four skillful Brothers.<br />
The audience seemed to enjoy the the<br />
shows and we got som good feedback<br />
from our new poet writer-friend and<br />
some other people. The puppetmaker<br />
of the Horse and Bamboo center gave<br />
us a tour in her workshop, showed us<br />
their puppets and properties and told us<br />
about the history of the theatre. I was<br />
suprised that it was only six years earlier<br />
when they had given up their horsewagons<br />
that they used to do their tours<br />
with. Interesting masks, puppets, props<br />
and stuff and a great working space for<br />
the puppetmaker.<br />
Light setting at the Boo.<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
33<br />
The Barbour Institute, Tattenhall Nr Chester<br />
Friday 27.3<br />
Woke up early in my<br />
own suite. The bed was<br />
so thick and soft that I<br />
sank in it and boiled like<br />
an egg all night long.<br />
I burned a few toasts<br />
for breakfast,went for<br />
a walk and took some<br />
pictures of the sheep<br />
and lambs that cattled<br />
in the field right next to<br />
our cottage.<br />
Then we set up the set<br />
for Fish in the Woods<br />
in our living room and,<br />
according to Janne’s<br />
idea started to practice<br />
the play,with acoustic<br />
music. Tommi and<br />
Mikko played the mandolin and balalaika<br />
from The play 3 Bears and 1 Goldielocks,<br />
and so we got a breath of traditional russian<br />
folk musik into our traditional Russian<br />
fairytale, which was great.<br />
So we practiced and did some changes to<br />
get the rhythm right to fit the new music<br />
and soundscape that we also took part in<br />
new ways. There was some stage-fever<br />
in the air when we drove to New Longton<br />
and parked outside the village hall.<br />
The audience and we performed our<br />
shows and got feedback, that we spoke<br />
very understandable english, but with<br />
a very funny accent. When our hostess<br />
was chatting with the audience she also<br />
asked the kids, if anyone knew where<br />
this foreign group comes from...one<br />
of the kids pointed at the door where we<br />
arrived to the stage and said ”They come<br />
from there”. It was a cracker.<br />
Saturday 28.march<br />
I had a nightmare that included several<br />
sheep and was somekind of an awful<br />
version of Orwell’s Animal Farm. I<br />
think I’m having an overdose of cute animals,<br />
and if this dream should have reruns<br />
over the next couple of nights, I’d<br />
be ready for my kebab. Still like a daredevil<br />
I went for another walk right after<br />
breakfast, but took Jouni and Mikko as<br />
a back up.<br />
The weather seems to be very interesting:<br />
one moment it rains, the next it<br />
shines and then what do we have, well,<br />
rain again. And some serious wind, blowing<br />
from several directions. Today it<br />
was supposed to snow, but luckily there<br />
were no sings of that, because in here<br />
where no one has wintertires the traffic<br />
gets totally jammed with just two inches<br />
of snow.<br />
The next place was called Seghill, a<br />
small village with obviously a bit restless<br />
neighbourhood, because we needed to<br />
bring all of our staff from the car to the<br />
house we were performing in. However<br />
the people were friendly,and the snack<br />
we had was a booster.<br />
This time we had quite small and intimate<br />
show, with an audience of approximately<br />
30 persons. Cosy situation for
34<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
us,but it came clear that our tour manager<br />
Jai had been used to a bit bigger<br />
audiences.He had mainly been working<br />
with renowned rock-bands and had even<br />
had some Finnish customers earlier...a<br />
band called Hanoi Rocks. So I think that<br />
we were a piece of cake for him to look<br />
after...<br />
Sunday 29.march<br />
We travelled, for about 3,5 hours and<br />
ended up in Tattenhall, North Chester.<br />
We got a royal supper with coffee cake<br />
and queen Victoria’s cake for dessert.We<br />
felt very welcome.<br />
We set the lights, which was a bit of a<br />
show it self. Jouni needed to climb up on<br />
this quite shaky ladder. And then there<br />
were some problems with the transformer,<br />
so we only had four spots to work<br />
with. Luckily we found some orange-shaded<br />
bath for the beam, so we got to create<br />
some warmth to the spacious stage.<br />
We started out the two parted show this<br />
time with Fish in the woods. It was amusing<br />
and odd to notice that our audience<br />
was drinking beer and wine during our<br />
play. One fellow even looked a bit passed-out.<br />
Majority of the people were following<br />
the play very intensively and after<br />
the half time and second round the<br />
3 Bears woke up even the sleepy fellow<br />
with his beercan.<br />
After the shows we spent a while with<br />
our pleased and chatty audience. There<br />
even was this one fellow wrapped in<br />
Finnish flag, who had spent a lot of time<br />
in Helsinki because his father had worked<br />
as an embassador there for several<br />
years.<br />
Monday 30.March<br />
We packed ourselves in the van and left<br />
to Durham, where the conference was<br />
held. We were stayin at ST Aidans college<br />
student accommodation, in the top<br />
of an enormous hill we got to climb several<br />
times during our stay.<br />
Tuesday 31.Marc<br />
We slept through breakfest and went<br />
to see the town in daylight. Came back<br />
to the campus at 2pm. Took part in this<br />
welcome gathering where the event organicers<br />
introduced themselves and the<br />
two groups: National Rural Touring Forum<br />
[NRTF] and International Village of<br />
Culture [IVOC] that had made this conference<br />
and our tour happen. So there<br />
were going to be meetings where we all<br />
could speak out and say what we thought<br />
of the tours, what kind of improvements<br />
should be done and how we all could make<br />
cultural exchange work better.<br />
Then we saw two products of cultural<br />
exchange, both were works in progress:<br />
we saw UK and South Africa co-work<br />
that mixed drama, dance, rhythm,s torytelling<br />
and singing. The other one was<br />
made by people from France and UK,<br />
and it was a mixture of physical theatre,<br />
comedy, music and animation. It started<br />
Fish in the Woods , New Longton Willage Hall.<br />
with this crazy-looking illusionist ”hypnotising”<br />
us and making his head grow<br />
smaller and bigger with an illusion made<br />
with drilling machine and a spiral drawn<br />
on to a round cardboard.<br />
Wednesday 1.April<br />
After breakfest Jai picked us up and<br />
we drove over the Penines, A croup of<br />
mountains, using these narrow roads<br />
with tough turns and scary edges. Jai<br />
was a very good driver and it was one of<br />
the many times that we send our thanks<br />
to Sue for providing him for our help. So<br />
we arrived to Croglin and set everything<br />
up.<br />
After having a meal in our hostess’ lovely<br />
little cottage we walked back to the<br />
villagehall. This time there were a big<br />
crowd coming, a buss full of teenagers.<br />
So the boys switched the gears a bit, let<br />
loose with the 3 Bears etc. They started<br />
the show by joking around with the windows,<br />
Jouni came in from one and the<br />
teens loved them playing it rough.<br />
Thursday 2.April<br />
Started the morning with mingling with<br />
some conference guests and took part<br />
with the rest of the group to this meeting<br />
with the promoters. The gathering was<br />
called Making international work reality<br />
and it was time for cultural actives from<br />
all over England and world even to talk<br />
with people performing and touring to<br />
find out what kind of arrangements it takes<br />
to get foreign performers to visit.<br />
Then our new driver Margaret,took us to<br />
Hamsterley Village Hall. Tonight the audience<br />
was going to be mainly the people<br />
from the conference, but we set some<br />
little chairs too and hoped for some ”real<br />
audience also”.<br />
Had another home-cooked meal and<br />
went to have some coffee in this local<br />
pub. Then it was time for big action:<br />
there was a bus full of people from the<br />
conference and local participants also,<br />
with the kids we had hoped for .I did the<br />
sound for Jouni from a little closet next<br />
to the stage by laying on my stomach to<br />
see but not to be seen. Then there was<br />
the interval, and the really good cookies<br />
and then there were some Bears on the<br />
stage. After cleaning up we went to the<br />
Campus Bar to meet some people and<br />
listen to live music performed by two<br />
Finnish guys!.. who who were playing<br />
folk music with three other guys from<br />
Danmark and UK. After the band had ended<br />
their set and left, the people from<br />
Estonian ja Polish folk-groups fetched<br />
their instruments and the party went on.<br />
Me and Jouni danced the night away and<br />
embarrased our selves and our company<br />
a bit, in a healthy way.<br />
Friday 3.April<br />
Did my last trip on Durham’s lovely public<br />
walking baths, by change broke in to<br />
Botanic Garden which was very beautiful.<br />
Then we drove off and had a dinner<br />
with the other performers in one little<br />
town’s hotel. Then Margaret drove us<br />
to our last ve<strong>nu</strong>e in Riverside Whorlton,<br />
where we had the Fish in the Woods and<br />
of course the educational story about<br />
Goldielocks. After the show there were<br />
some unconstrained kids that wanted to<br />
see the puppets, so we showed them the<br />
bear-family and Goldielocks and chatted<br />
a bit.Then wrapped our props for the<br />
fly back home and said fairwell to the<br />
countryside.<br />
Then Margaret drove us to Manchester<br />
and left us at the Airoports Travelodge.<br />
The tour had reached its end, leaving me<br />
astonished and ready for another round<br />
anytime.<br />
Päivi Soini<br />
Diary edited by Timo Väntsi<br />
3 Bear and 1 Goldielocks at The Boo
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
Arvioita esityksistä: FANATIC fIGURAS <strong>2009</strong><br />
Johanna Piritta Peltonen & Antti Juhani Manninen<br />
35<br />
FANATIK FIGURAS. Nukketeatterin Opinnäytetyöfestivaali<br />
Turussa 25.4.-7.5.<strong>2009</strong>.<br />
Poikkeuksellisesti esityksiä on tällä kertaa<br />
arvioi<strong>nu</strong>t kaksi silmäparia; Johanna Piritta<br />
Peltosen lisäksi arvionsa antaa myös Antti<br />
Juhani Manninen.<br />
SINIPARTA<br />
Ohjaus: Leena Lahikainen<br />
Esiintyjät: Paula Vilmi, Katri Pekri<br />
Nukenraken<strong>nu</strong>s, lavastus, ohjaajan avustus: Katarina<br />
Muschiol & työryhmä<br />
Valot: Vilma Salmi<br />
Äänet: Joonas Suomalainen<br />
Muovi voi olla yllättävän kaunista monikerroksisena ja valaistuna,<br />
mutta Siniparta<br />
jäi osittain materiaaliin<br />
ihastumisen<br />
vangiksi. Tekeminen<br />
oli pientä ja hankalan<br />
tuntuista. Pään<br />
irrotus oli onnistu<strong>nu</strong>t<br />
efekti, luukkuidea<br />
toistui liiankin kanssa.<br />
Valaistuksessa<br />
oli ongelmia, trikit<br />
kärsivät väärin kohdistetuista<br />
heittimistä.<br />
Varsinkin pienet<br />
nais<strong>nu</strong>ket olivat samaa<br />
muovista kalpeutta,<br />
jonkunlainen<br />
korostus olisi tehnyt<br />
terää. Suonen näköiset<br />
haaruksista kasvavat<br />
putket joista kasvoi kukkia olivat mahtavia, älytöntä ja<br />
silti kaunista. Lopun ruhonosien leijuttelu oli tarpeetonta häntää.<br />
Kirkuvan sähkönsiniset partavarustukset oli raikas valinta,<br />
nyky<strong>nu</strong>oren paksupohjakengät eivät oikein istuneet kuvaan. Ilmeily<br />
muuttui jatkuvana teennäiseksi ja jätti tunteiden ja kerronnan<br />
suunnat epäselviksi.<br />
JPP<br />
Esityksen läpinäkyvät <strong>nu</strong>ket olivat mielenkiintoisia. Ne sopivat<br />
mukavasti yhteen ihmisen sisään pääsemisen ajatuksen kanssa.<br />
Tämän rajapinnan merkitys kuitenkin katosi kolmeen seikkaan.<br />
Siihen kuinka helposti naishahmo kulki Siniparran sisään<br />
ja ulos, siihen kuinka pieni asia rajapinnan läpäiseminen Siniparralle<br />
itselleen oli, ja siihen kuinka vaikeaa käytännössä tämä<br />
sisään ja ulos kulkeminen oli <strong>nu</strong>kenkäsittelijälle.<br />
AJM<br />
LIISAN UNI<br />
Ohjaus: Emma Kärki<br />
Nuket ja lavastus: Kadri Kalda, Rosa Bigarras Parra, Jessica<br />
Kangasniemi, Emma Kärki<br />
Valot: Mikko Semi, Tero<br />
Tässä Ihmemaan Liisan versiossa oltiin hyvien ideoiden ja toteutuksen<br />
välissä sijaitsevalla epävarmalla pohjalla. Blondi<br />
wannabe-lakinainen oli ajankohtaistava ja tunnistettava, sen<br />
esittäjällä oli suvereeni ote. Hahmoa olisi voi<strong>nu</strong>t paisutella<br />
enemmän kuin intron verran ja tehdä siitä selkeämmän kehyksen<br />
unille. Luin tyypin mukaan tuomisen ironisena kritiikkinä<br />
naisen mallia ja pinnallisuutta kohtaan. Kellojänis vieterijalkoineen<br />
oli veikeä. Trivial-tyyliset kakunpalat eivät napsahtaneet<br />
lokeroihinsa ja muutenkin tekemistä leimasi hapuilu. Peliviittaukset<br />
olivat selkeitä mutta myös helpohkoja. Valopallomato<br />
jonka piti lyödä osiaan yhteen että loistaisi häilyi kivan pöljyyden<br />
rajamailla. Monen kohdan olisi pelasta<strong>nu</strong>t täysi heittäytyminen,<br />
vaikeuksista huolimatta.<br />
JPP<br />
Tämä on vaikea pala. Esitys oli niin keskeneräinen, ennemminkin<br />
”sattumanvaraisten ideoiden esittely” kuin varsinainen<br />
”esitys jostakin”, että sitä on vaikea muuna arvostella. Musiikit<br />
olivat kyllä tarkoituksenmukaisia (kasibitti voittaa aina), ja<br />
ideoinnin turhan varovaisuuden puute plussaa. Mutta uni Se<br />
vain on liian helppo ja merkityksetön tie outoihin ja selittämättömiin<br />
maailmoihin.<br />
AJM<br />
LEHTI TUULESSA<br />
Ohjaus ja lavastus: Sini Peltola<br />
Esiintyjät: Perrine Ferrafiat, Ninni Finnberg<br />
Kuvitus: Mika Korento<br />
Toteutus: Työryhmä<br />
Valot: Juho Golnick<br />
Vaikutuin mietitystä moniulotteisesta visuaalisuudesta, jota<br />
hallitsivat hallitusti valahtavat paperiliuskat. Paperisissa <strong>nu</strong>keissa<br />
oli rusehtavan lastenanimaation henkeä, liikuttelusauvat<br />
olivat välillä tiellä. En ymmärtänyt tapahtumista tarpeeksi. Ympäristönsuojeluteema<br />
jonka tarinasta poimin jäi jotenkin laimeaksi.<br />
Epäselvä, häilyvä varjo oli runollinen ja paperiin vedellä<br />
maalaaminen rauhoittavaa. Pöytätasopaperin kohoilukin oli kivaa.<br />
Käden varjoon toivoin kättä pidempää ideaa. Miksi maalarin<br />
piti tulla vielä pyöräilemään Puupäähatturampa oli hassu,<br />
mutta puupäämäisyys mietitytti. Toisinaan olisi voi<strong>nu</strong>t harpata<br />
draamallisuuden tähden vaikka rauhallinen, hyräilevä kasvu ja<br />
elämän kulun kuvaaminen onkin tervetullutta. Aksenteilla siitäkin<br />
saa kaksin verroin terapeuttisempaa.<br />
JPP<br />
Lehti tuulessa oli viimeistelty, kokonainen ja ammattimainenkin.<br />
Itse en ymmärtänyt juuri mitään, kertova toiminta kun<br />
tuntui puuttuvan kokonaan. Mutta mitäpä siitä, kun kuvataiteellisena<br />
toimintana esitys muodosti kauniin kokonaisuuden.<br />
AJM<br />
HUVIPUISTO<br />
Ohjaus: Johanna Salo<br />
Esiintyjät: Satu Wiinikka, Perrine Ferrafiat, Benji Leblay<br />
Nukenraken<strong>nu</strong>s ja lavastus: Perrine Ferrafiat, Sarùne<br />
Peciukonyte<br />
Musiikki ja äänet: Matti Salo<br />
Valot: Sanni Pekkala ja Janne<br />
Alku oli mukavan outo: ihmisherra varjokuvana virkkaamassa.<br />
Vekkulin simppelissä mustavalkoisessa maailmassa kipitti<br />
paperihahmoja southparkilaisittain. Yksinäinen johtajaherra<br />
sai kiljuvista kakaroista tarpeekseen ja kehitteli kuoleman<br />
maailmanpyörän josta lapset lentelivät taivaanrantaan. Rytmitys<br />
kaipasi tiuken<strong>nu</strong>sta, alkupuoliskosta olisi voi<strong>nu</strong>t edetä ronskimmin<br />
äksöniin. En ihan tajun<strong>nu</strong>t miksi herra kohteli yhtä lasta<br />
niin kiltisti. Johtajaherran vartalo ja pää eivät olleet ihan<br />
parhaassa yhteydessä keskenään. Laitteisiin asettelu hidasti<br />
pikkaisen kerrontaa. Isomman kokoluokan kamppailu varjokaruselliheppojen<br />
kanssa toimi värisyttävän painajaismaisesti.<br />
Polkupyöräpyörässä ja karusellissa tuikkivat tunnelmalliset sirkusvaloviritelmät.<br />
JPP
36<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
Arvioita esityksistä: FANATIC FIGURAS <strong>2009</strong><br />
Johanna Piritta Peltonen & Antti Juhani Manninen<br />
Huvipuisto oli siisti yhdistelmä trashiä (harjoittelematon, mutta<br />
omalla tavallaan toimiva varjoteatteri) sekä tyylikkyyttä (paperimaailma<br />
kokonaisuudessaan). Tarina jäi etäiseksi, tulkinnanvaraiseksi,<br />
mutta julmuudessa uskallettiin jo astetta pidemmälle.<br />
Väittäisin kyllä, että todellisuudessa (jopa tämän esityksen<br />
maailmassa) stressistä on hieman pidempi matka lapsentappoon.<br />
Mutta mitä poneja! Efektejä! Lentäviä lapsia! Kyllä kiitos.<br />
AJM<br />
HER CUP OF TEA<br />
Dramaturgia ja ohjaus:<br />
Roosa Halme<br />
Ohjaajan assistentti:<br />
Cecile Lemaitre<br />
Esiintyjä: Katariina<br />
Tamm<br />
Nuket: Roosa Halme<br />
Kitaristi: Ilkka Turta<br />
Varjoteatterin toteutus:<br />
Työryhmä<br />
Odottamisesta ja kaihosta<br />
pettymyksen<br />
kautta suruun ja taistelun<br />
kautta takaisin<br />
kehiin, siinäpä slaavilaisen<br />
samaistuttava<br />
kaava. Vanja-enoon<br />
perustuva esitys ei liiemmin<br />
yllättänyt mutta<br />
vierasperäisen aksentin<br />
omaava esiintyjä oli<br />
suloisen uskottava tsehovilaisessa<br />
settingissä. Kökömmästä ilmaisijasta olisi jäänyt<br />
vähemmän käteen. Nukkehahmojen ja kertojapäähenkilön<br />
tekstin suhde ei ollut ihan kirkas, toivoin että esinehahmoille<br />
olisi annettu enemmän lava-aikaa. Teepusseista rakennettu<br />
<strong>nu</strong>kke hurmasi mutta sen liikutteluun ei saatu tarpeeksi voimaa<br />
ts. persoonallisuutta. Ihanaa että samovaaria käytettiin oikeasti.<br />
Morsiuslaahuksena nouseva pöytäliinan reuna teki vaikutuksen.<br />
Ruoalla leikkimiset olivat näppäriä ja tunnelman muutokset<br />
luontevia. Jotakin terää jäin kaiken nieltyäni kaipaamaan.<br />
JPP<br />
Her Cup of Tea oli teinipäiväkirjansivunomainen pikku tarina,<br />
ymmärrettävissä alusta loppuun asti. Tätä olisi helppo kritisoida<br />
liian yksinkertaiseksi. Mutta yksinkertaisen tarinan kertominen<br />
ajatellaan liian helposti helpoksi. Tässä kertoja ymmärsi<br />
mitä kertoo, alusta loppuun, ja se on harvinaista. Ja nautinto<br />
katsoa. Tosin 40 mi<strong>nu</strong>uttia näppäilykitaraa on, vaikka suloista,<br />
liikaa, kenelle tahansa. Ainoa mitä jäin kaipaamaan tässä <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
opinnäytetyössä, oli itse <strong>nu</strong>kketeatteri.<br />
AJM<br />
SIRKUS GELSOMINA<br />
Ohjaus ja dramaturgia: Laura Hallantie<br />
Esiintyjä: Sandra Lange<br />
Nukenraken<strong>nu</strong>s ja lavastus: Perrine Ferrafiat, Laura<br />
Hallantie, Katharina Muschiol<br />
Apulaisohjaus, valo- ja ääniajo: Nanna Mäkinen<br />
Valot: Marko Kallela<br />
Äänet: Tom Sundberg<br />
Reilusti La Stradaan pohjaava mutta silti omannäköisensä<br />
show valloitti sympaattisuudellaan. Tun<strong>nu</strong>smusiikkiakin käytettiin<br />
heti alussa tunnelmakanavien avaamiseksi. Esiintyjä oli<br />
aidosti, lämpimästi roolissa ja pelasti parit mokat tipahtamatta.<br />
Sirkustunnelma oli luotu kaikkien sääntöjen mukaan pieniä<br />
punaisia verhoja myöten. Jotkut sirkusviritelmät oli tehty<br />
turhan monimutkaisiksi, kiinnostus herpaantui kun lankoja piti<br />
viritellä ja osasia säätää. Zampano oli hieno, ronski ja metallinen.<br />
Muutenkin esineistä rakennetut hahmot olivat oivallisia.<br />
Veitsenheittokohtaus oli iha<strong>nu</strong>utta, talouskoneen terät potentiaalisina<br />
heittovälineinä seinällä herkullinen yksityiskohta. Turhimpia<br />
puuhailuja olisi voi<strong>nu</strong>t karsia ja rakentaa pidempiä kehittelyitä<br />
esimerkiksi matkalaukun kolistelusta.<br />
JPP<br />
Sirkus Gelsomina oli esityksistä kenties ai<strong>nu</strong>t, jossa kiinnosti<br />
mitä tarinassa seuraavaksi tulee tapahtumaan. Se oli valmis,<br />
viimeistelty esitys täynnä mielenkiintoisia <strong>nu</strong>kketeatterillisia<br />
ideoita ja viritelmiä. Mikä tärkeintä, tarinaa kerrottiin <strong>nu</strong>keilla.<br />
Ja näyttämöllä oli nähtävissä syitä (kulkuri esiintyy romuilla,<br />
kun muuta hänellä ei ole, tietenkin!) Tyhmääkin katsojaa autettiin<br />
kädestä pitäen turvallisesti läpi koko tarinan. Viekää tämä<br />
esitys kaikille sirkusfestareille, heti!<br />
AJM<br />
RUSALOCHKA<br />
Ohjaus: Nanna Mäkinen<br />
Apulaisohjaus: Maëlle Le Gall<br />
Esiintyjät: Katri Pekri, Cécile Lemaitre,Vitalia Samuilova<br />
Musiikki: Maëlle Le Gall<br />
Valot: Jukka ja Haba<br />
Pieni merenneito-aihelmassa kahiseva muovimeri aaltoili täyttäen<br />
tilan. Tytön ja pojan leikissä fokus oli hieman hukassa,<br />
oikealla hiekalla leikkiminen oli hupaisaa. Olisin halun<strong>nu</strong>t tietää<br />
mitä maahan haudattiin. Tytön meressä oleilu ja uiskentelu<br />
kesti kauan, odotin jotain eteenpäin sysäävää tapahtumaa.<br />
Milloin fiilistellä ja milloin edetä, tuo vainoava kysymys. Neidon<br />
pyrstö oli uskottavan suomuinen, mutta sen riisuminen kävi liian<br />
helposti. Miksi tyttö muuttui Rauhallisuus ja liplattava tyyneys<br />
oli hyvästä mutta draamakohoumia ja tiivistymiä olisi saa<strong>nu</strong>t<br />
upottaa mukaan. Roikkuvat, heiluvat lasipurkit olivat kuin<br />
muistoja ihmisten maailmasta. Niiden heiluttelussa oli dynamiikkaa.<br />
Lopussa tyttö meni lasipurkkiin, tuliko hänestä pojalle<br />
muisto vai vanki Ainakin jäi pohdittavaa…<br />
JPP<br />
Rusalochka johdatti katsojan audiovisuaalisesti kauniiseen, innovatiiviseen<br />
ja kokonaiseen maailmaan. Mutta taas: mikseivät<br />
<strong>nu</strong>kkehahmot puhuneet ääneen Ne selkeästi keskustelivat<br />
sanallisesti, mutta volume oli väännetty nollille, puhe oli vaihdettu<br />
eleisiin, jotka kuvastivat kuitenkin taas puhetta. Tyhmänä<br />
katsojana kaipasin enemmän selkeyttä ja syitä toimintaan ja<br />
symboleihin, sekä jännitteitä hahmojen välille. Kysymys: riittääkö<br />
taiteessa katsojalle kauneuden kokemus Vierustovereilleni<br />
riitti, kyynelet virtasivat avoimesti.<br />
AJM<br />
KIURU<br />
Ohjaus: Johanna Kultala<br />
Esiintyjät: Sarune Peciukonyte, Mirko Rajas, Katarina<br />
Tamm<br />
Visuaalinen suunnittelu: Sarune Peciukonyte<br />
Nukenraken<strong>nu</strong>s: Sarune Peciukonyte ja Johanna Kultala<br />
Jeanne D’Arcin oikeudenkäyntiin pohjautuva (taustatieto toi<br />
esitykseen tasoja) Kiuru oli riisuttua <strong>nu</strong>kketeatteria. Esitys toi<br />
näkyväksi sekä sisäisen että ulkoisen voimien taiston. Tykkäsin<br />
karusta estetiikasta – <strong>nu</strong>kke, näkyvät <strong>nu</strong>kettajat ja muutama<br />
pylväs. Ja tilaa halkovat nauhat. Elementeistä saattoi lukea
viitteitä moneen<br />
suuntaan. Alussa<br />
kehonosat<br />
löysivät toisensa<br />
kuin magneetit.<br />
Nuketus oli<br />
hyvin pätevää,<br />
oli upeaa miten<br />
hahmoon saatiin<br />
parhaimmillaan<br />
yhtä aikaa voima ja hauras herkkyys. Nukkea oli tutkittu, siihen<br />
luotettiin ja siitä saatiin paljon irti. Liikkeet olivat soljuvia, mutta<br />
koska juttua mainostettiin tanssiteatterina odotin kokonaisuudelta<br />
enemmän tanssillisuutta ja koreografista ajattelua.<br />
JPP<br />
Kiuru oli kaunis, välittäen ja huolella tehty. En ymmärtänyt siitä<br />
käytännössä katsoen mitään, oliko mitään<br />
ymmärrettävissä, en tiedä. Enemmän kuin varsinaiselta esitykseltä,<br />
Kiuru tuntui tutkimusmatkalta tämän hienon <strong>nu</strong>ken<br />
mahdollisuuksiin. Nukke tosin oli niin vaikea käsitellä, ettei se<br />
todella herännyt eloon missään vaiheessa. Hyvin mielenkiintoinen<br />
se kyllä oli. Mutta mitä tapahtui Koko esitys jätti jälkeensä<br />
vain kysymyksiä. Esimerkiksi, kasasiko Kiuru itseään<br />
Vai kasattiinko sitä Vai kasautuiko se Ja miten mikään liittyi<br />
Joan D’arciin<br />
AJM<br />
THEY WON’T STAY DEAD<br />
Ohjaus: Sirpa Järvenpää<br />
Esiintyjät: Sandra Lange, Toni Kandelin, Nanna Mäkinen<br />
Nukenraken<strong>nu</strong>s: Alina Kilpinen, Cecile Lemaitre, Sirpa<br />
Järvenpää, Sandra Lange, Toni Kandelin<br />
Tämä sammaleisessa maastossa vedetty evilbarbie-show oli<br />
hurtisti tehty oman tyylilajinsa mukaisesti. Kieli poskessa, asiaan<br />
uskoen. Juoksevan <strong>nu</strong>ken tekniikka sopi esitykseen kuin<br />
veri päähän. Samoin ahdas rosoisen leikkimisen meininki. Katsoja<br />
onnistuttiin voittamaan puolelleen olemalla avoimesti kökköjä,<br />
lapsenmielisellä yksinkertaisuudella. Tyyli pelasti senkin<br />
että ajoitukset eivät olleet ihan kohdillaan eivätkä <strong>nu</strong>ket täysin<br />
hallinnassa. Esiintyjien repeilyt antoi nekin anteeksi. Helikoptereista,<br />
älyvapaista pelastusoperaatioista ja lupauksista tuli jopa<br />
Irakin sota-mielleyhtymiä. Splätter-ruiskusta ropisi vielä jekkupisteitä.<br />
Loppu oli niin töksähtävä että siitäkin seurasi pelkästään<br />
riemureaktio.<br />
JPP<br />
Tässä eräs yleisön suursuosikeista, todellista tämän päivän<br />
<strong>nu</strong>kketrashiä. TWSD oli hyvinkin uskollinen esikuvalleen<br />
NOTLD:lle, myös pitkälle viedyssä kökköydessään. Mutta miten<br />
kompensoida elokuvan hurja kamerankäyttö, vimmainen alivalotus<br />
tai raastavat kontrastit Trash vaatii, kaipaa vastapainokseen<br />
jotain virtuoosimaista, edes hetkeksi. TWSD on eheä,<br />
siisti, kiva kokonaisuus, lempeää ja kilttiä kauhukomediaa kouluikäisille<br />
pojille, tai baareihin, parhaimmillaan promillen, parin<br />
nousuhumalassa. Suosittelen.<br />
AJM<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
37<br />
Arvioita esityksistä: FANATIC FIGURAS <strong>2009</strong><br />
KUNINGATAR K<br />
Ohjaus: Maija Linturi<br />
Esiintyjät: Essi Nummelin, Alma Rajala, Riina Tikkanen,<br />
Kaisa Selde<br />
Nuket ja lavastus: Lena Kiessling, Maija Linturi ja työryhmä<br />
Äänet ja sello: Aino Juutilainen<br />
Valot: Heini Kotilainen<br />
Rämisevän peltipurkkiestetiikan maailma symboleineen oli kokonainen.<br />
Ohjaajalla oli ollut vahvoja visioita, mittasuhde-erot<br />
olivat rohkeita. Laura Ruohosen näytelmän tekstiä oli otettu<br />
kunnianhimolla mukaan, mutta sen tykittämisessä oli myös ongelmia.<br />
Samanasteisena toistuva voimallisuus vei tehoja rämistelyssäkin.<br />
Mielenosoituksellinen jokikouruun astuminen oli<br />
tehokas ele mutta kun jokiputkeen lenteli tavaroita, vesi menetti<br />
tehokkuuttaan. Fallossymbolit eivät olleet ihan tuoreita,<br />
mutta niitäkin käytettiin reippaasti, runkkaamiseen asti. Sello<br />
oli upea kontrasti ja livesoitto toi ilmaa ja pehmeyttä. Ankerias<br />
oli vaikuttavampi puheen ja mielikuvituksen tasolla, sen pitkällinen<br />
kiemurtelu oli alleviivaavaa. Mustatut naamat olivat kiinnostava<br />
häivytyskeino ja ne synnyttivät ristiriitoja muun muassa<br />
Ruotsista ja Lapista puhumisen kanssa.<br />
JPP<br />
Tarinaa kuljetti pikemminkin tekstin mahtipontinen ja vahva<br />
lausuminen kuin toiminta hahmojen, <strong>nu</strong>kkien välillä. Tästä<br />
huolimatta Kuningatar K. oli ammattimainen, näyttävä ja ansiokas<br />
teos, omassa oudossa tyylilajissaan hiottu lähes täydelliseksi.<br />
Lähes. Miksi itse kuningatarta ei koskaan haluttu laittaa<br />
näyttämöllä alakynteen Hän pysyi loppuun asti voittamattoman<br />
vahvana. Ja tarina pysyi samalla yhtä pienenä. Entä missä<br />
piileskeli kuningattaren luvattu nerous<br />
AJM<br />
PERFUME<br />
Ohjaus: Jani Naskali<br />
Esiintyjät: Ninni Finnberg, Kaisa Selde, Kadri Kalda<br />
Nukenraken<strong>nu</strong>s: Ninni Finnberg ja työryhmä<br />
Lavastus: Ninni Fredberg, Jani Naskali<br />
Äänet: Tapio Laitinen<br />
Valot: Ilmari Pursiainen<br />
Elokuvaan perustuva teatteri on ongelmallista, tavallaan armotonta.<br />
Jos on nähnyt elokuvan, täytyy taistella että pystyisi katsomaan<br />
teatteria omana teoksenaan. Samoin on haaste tuoda<br />
elokuvan maailma lavalle kopioimatta, mutta niin että katsoja<br />
jolle elokuva ei ole tuttu pääsee kärryille. Perfume-elokuva oli<br />
tunnelmiltaan niin vahva, että se vainosi katsomiskokemusta.<br />
Vertailukohta oli kohtuuton, odotin samankaltaista makaaberin<br />
ja kauneuden liitosta. Suurin ongelma oli että dramaturgisesti<br />
olennaiset pointit kuten karmaisevan hajusteenvalmistusmenetelmän<br />
motiivit eivät korostuneet. Lyhtyraajaisissa <strong>nu</strong>keissa<br />
oli humoristisemman suunnan hetkiä, joita himmensi ylimääräinen<br />
toiminta ja sumppuuntuminen. Valoa heijastelevat lasipullot<br />
olivat kiehtovia. UV-valossa haisteleva irtonenä pomppasi<br />
alkemistihengestä. Miksi juuri tämä aihe ja tarina<br />
JPP<br />
Mietin koko esityksen ajan, miksei dialogia puhuta ääneen. En<br />
keksinyt vastausta. Vuorosanat oli jostain syystä korvattu elehtimisellä,<br />
joka kuitenkin kuvasi epämääräisesti puhetta. Mutta<br />
ei esitykseltä ansioita puuttu<strong>nu</strong>t. Koko tarina kerrottiin <strong>nu</strong>keilla,<br />
ja tässä todella yritettiin kertoa kokonainen tarina. Sanaton<br />
esitys tarvitsee jonkinlaisen toiminnallisen maailman, jossa on<br />
luonnollista olla puhumatta. Tässä juuri on eräs <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
ikuisista haasteista: miten siirtää useimpien kertomusten sisältämät<br />
dialogit, kohtaamiset ja asetelmat toiminnaksi (tai ainakin<br />
toiminnalliseksi) ilman että tuloksena on vain näiden viitteellisiä<br />
kuvia<br />
AJM
38<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
TODELLISUUDELLE VIERAS<br />
Ohjaus: Satu Wiinikka<br />
Esiintyjät: Leena Lahikainen, Linda Vapalahti, Hilla Väyrynen<br />
Lavastus: Tytti Wiinikka<br />
Musiikki: Matti Salo<br />
Valot: Kirsi-Marjut Alén<br />
Tilat rakentuivat taitavasti abstrakteilla muodoilla, viitteellisillä<br />
valoilla ja äänillä. Esitys jätti kysymyksiä, enimmäkseen hyvässä<br />
mielessä. Luisenlaiha <strong>nu</strong>kke liikkui herkästi ja sen sokeus<br />
oli oivallus. Alkukuvassa luotettiin uskottavasti vain <strong>nu</strong>kkeen ja<br />
sen liikkeeseen valokeilassa ja se kantoi. Mies kohtasi naisellisia<br />
hahmoja, kuten paperikukan. Kukan repiminen oli ilmeinen<br />
ja arkinen, jopa raaka teko. Pappishahmolta anottiin turvaa ja<br />
armoa ja sitä mies saikin, ainakin hetkeksi. Valkoinen jauhe jota<br />
siroteltiin oli kenties tuhkaa. Lopussa mies käveli kohti toivoa,<br />
avoimempana kuin ennen. Kasautuvat avautumattomat<br />
ideat ja tasarytmisyys saivat kaipaamaan ytimekkäämpää asiaan<br />
menemistä. Esitys kulki epäilyttävän hyvin pisteestä toiseen,<br />
pari äkkipysähdystä matkalle olisi ollut hyväksi.<br />
JPP<br />
Todellisuudelle vieras sisälsi kavalkadin hienoja, irrallisia ideoita.<br />
Se tuntui tuhlaukselta: miksi näin näyttäviä kuvia ei valjasteta<br />
mihinkään tehtävään Todellisuudelle vieraan maailma oli<br />
kuitenkin selkeä, täällä hahmon oli luonnollista olla vaiti. Tarina,<br />
tai tarkoitus, taas ei ollut selkeä, tai sitten sitä ei lainkaan<br />
ollut. Tässä toinen suuri ikuisuuskysymys: jos esityksellä ei ole<br />
syitä, merkitystä, tarkoitusta, eikö se silloin jää merkityksettömäksi<br />
Miksi tehdä jotain merkityksetöntä<br />
AJM<br />
ROOMIE-PAL!<br />
Ohjaus: Hemmo Kauppinen<br />
Esiintyjät: Toni Kandelin, Johanna Salo<br />
Nukenraken<strong>nu</strong>s: Jessica Kangasniemi<br />
Valot: Maria Hannonen<br />
”Sitcom for idiots”- tyyliselle showlle oli löydetty todella hyvä<br />
lähtökohta, sarjakuva. Yleisö alkoi nauraa jo ennen kuin päähenkilö<br />
oli tehnyt mitään, hyvä merkki. Yksinkertaisin vaattein<br />
ja naamioin oli luotu hahmo, joka liikkui naamioteatterin rytmityksin<br />
ja pelkistyksin. Henkilö tilasi pakettikaverin joka oli<br />
kuin miehen negatiivi, valkoinen pieni virkamies. Helposti seurattavan,<br />
vinksahtaneen hahmon kanssa voi pelata arkisiin esineisiin<br />
liittyvillä odotuksilla ja yksityiskohdilla pitkäänkin. Alla<br />
oli vakavampaa pohdintaa yksinäisyydestä, omistamisenhalusta<br />
ja tylsyydestä - ja siitä jos edellä mainitut menevät överiksi.<br />
Ajankäyttö oli onnistu<strong>nu</strong>tta, tekemiselle ja olemiselle annettiin<br />
tarpeeksi tilaa, mutta kokonaisuus oli saatu pätevästi alle puoleen<br />
tuntiin. Tarkkuuden hiomisella ja joustavammalla liioittelulla<br />
tässä on vastaansanomaton paketti.<br />
JPP<br />
Tämä tarina oli mukavan selkeä ja yksinkertainen (sillä pienessäkin<br />
tarinassa on paljon kertomista). Toisaalta tämä pieni<br />
tarina ei ollut mielenkiintoinen eikä oivaltava. Visuaalisesti<br />
Roomie-Pal! oli rouhean raikas, tyylikäs ja yhtenäinen. Mutta<br />
naamio(ja fyysinen)teatteri on vaikea taiteenlaji, joka vaatii<br />
valitettavasti huomattavasti enemmän harjoittelua. Muuten<br />
löydetty liikemateriaali jää usein väsyneen kliseiseksi, kuten<br />
tässä. Eipä sillä kai väliä, sillä katsojat tuntuivat olevan aivan<br />
riemuissaan.<br />
AJM<br />
SEESAW<br />
Ohjaus: Paula Vilmi<br />
Esiintyjät: Mirko Rajas, Johanna Kultala<br />
Nukke ja naamiot: Paula Vilmi ja Mirko Rajas<br />
Musiikki: Altti Karjalainen<br />
Valot: Oskari Ellilä<br />
Kauhun ja <strong>nu</strong>kketeatterin yhdistämisessä on viljalti mahdolli-<br />
suuksia. Elokuvaan Saw I perustuvassa pelottelussa mehevimmät<br />
mahdollisuudet missattiin, vaikka jo tilaan mennessä jännitti.<br />
Oletettiin kai että kaikki diggaavat elokuvaa jo valmiiksi.<br />
Kellariin vangitun pojan ahdistus sai karvat pystyyn mutta vääristä<br />
syistä, se oli turhan totista kauhun karjahduksineen. Kauhukliseet<br />
kuten uhkausääninauha ja lapsuuden traumaattiset<br />
leikit huvittivat. Avaimen etsimiskuvioon ei rakentu<strong>nu</strong>t riittävästi<br />
kierroksia. Kirkkaanpunaiset esineet tehostivat merkityksiä,<br />
itse uhkaavaa sahaa käytettiin yllättävän vähän. Odotin<br />
strobovaloja käytettävän karmiviin vaihtoihin ja yllätyksiin.<br />
Yleisöä olisi saa<strong>nu</strong>t pelotella enemmänkin, vaikka esitystilan lukitulla<br />
ovella. Naamiot sopivat juttuun kuin kirves päähän.<br />
JPP<br />
Saksan kielessä on sana unheimlich (tai das Unheimliche), jonka<br />
voi kääntää yhtä aikaa niin tutuksi kuin vieraaksi. Sen kokemus<br />
kaikessa epämiellyttävyydessään taitaa olla kaiken kauhun<br />
edellytyksenä. Tässä esityksessä kaikki oli niin lähellä,<br />
tuttua, tunnistettavaa ja tässä, että samanaikainen vierauden<br />
kokemus, ja samalla kauhu, jäi saavuttamatta. Paitsi hetkeksi,<br />
aivan lopussa, liian paljon aitojen kasvojen näköinen naamio<br />
ylitti tämän rajan. Esityksen toinen ansio oli sen herättämässä<br />
runsaassa keskustelussa siitä, onko <strong>nu</strong>kketeatterin keinoin ylipäänsä<br />
mahdollista tehdä (pelottavaa) kauhua.<br />
AJM<br />
PYYKKI<br />
Työryhmä: Meeri Sorjonen, Riina Tikkanen,<br />
Hemmo Kauppinen, Irina Ainasoja, Marja Sundgren,<br />
Tero Aalto, Essi Nummelin, Susanna Airaksinen<br />
Parisuhdeaihetta jynssättiin suht kulunein keinoin mutta mukana<br />
oli kumminkin aitouden tuntua. Märällä rätillä läiskintä<br />
ja siihen yhtyvä lakanarytmi oli lupaava. Tekstihaasteeseen oli<br />
taasen tartuttu innolla. Lakonisuutta ja yleisölle kommentointia<br />
olisi voi<strong>nu</strong>t käyttää enemmän hyväksi, replikointi jäi yksitotiseksi.<br />
Vauvakääröt olivat niin ennen nähtyä, että helpotuin kun<br />
niitä tungettiin mekon alle. Masturbaatiokohtaus pesukoneen<br />
päällä oli yksi parhaista, koska se a) yllätti ja b) se vietiin tarpeeksi<br />
pitkälle. Nuketus oli viihdyttävää keskitasoa. ”Lähdetään<br />
Berliiniin”- tyyliset älyttömyydet hörähdyttivät. Lisää liioittelua<br />
vaan peliin. Askarruttavien kysymyksten sarjaan tuli yksi lisää<br />
- Miksi homon exän kengät eivät olleet valkoiset Saippuakuplakone<br />
meni ihan ekstrakikkailun puolelle mutta nauratti juuri<br />
siksi. Lopuksi haluan kiittää Pesupullomiehen penistä.<br />
JPP<br />
Energinen ja rytmikäs Pyykki sukelteli syvimmistä <strong>nu</strong>kketeatterikliseiden<br />
pohjamudista trash-avant-garden aallonharjoille<br />
ja taas takaisin. Keskeneräisen tuntuinen esitys haastoi itseään<br />
välillä täysillä (kuten mahtavassa synnytyskohtauksessa)<br />
ja välillä taas sortui kulkemaan helpoimman kautta (laimeista<br />
laimein pesuainepurkkien pariutuminen). Esitys oli puheteatterina<br />
mielenkiintoinen ja ansiokas, <strong>nu</strong>kketeatterina ei. Loppua<br />
kohden paukut tuntuivat loppuvan, itsemurhan uhasta päästiin<br />
turhan helposti yli, eikä absurdiudessakaan menty tarpeeksi<br />
pitkälle.<br />
AJM<br />
Kommentti:<br />
Inkvisiittori Manninen käy<br />
Fanatik Figuras –festivaalilla<br />
Yritin katsoa kaikki Turun taideakatemian <strong>nu</strong>kketeatterilinjan<br />
opinnäytetyöt vähintään kahdesti, mutta läheisen Linna-klubin<br />
ylenpalttinen ohjelmatarjonta teki sen joittenkin esitysten kohdalla<br />
jotakuinkin mahdottomaksi. Kaikissa esityksissä oli ansionsa,<br />
kaikista esityksistä löytyi jotain mielenkiintoista ja inspiroivaa<br />
alan ihmiselle. Olen itse mieluusti ns. tyhmä katsoja,<br />
en siis suostu näkemään esityksessä enempää kuin sen näyttämöllepanossa<br />
todella on. Ja jos on kysyttävää, beibi, kysy toki:<br />
amourintiikeri@gmail.com<br />
Antti Juhani Manninen
Tiedottaja naamiokurssin pyörteissä. Kuva<br />
Laura Käpyaho.<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
39<br />
<strong><strong>Unima</strong>n</strong><br />
tiedottajan<br />
palsta<br />
NYT NUKETTAA!!<br />
Perustetaan yhdistys. Laaditaan sille säännöt. Sääntöjä noudatetaan. Ah, kuinka simppeliä, eikö<br />
25 vuoden jälkeen perustamisesta järjestön sääntöihin tehdään lisäys/muutos. Halutaan tarjota alan opiskelijoille mahdollisuus<br />
hakea edullista opiskelijajäsenyyttä.<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> r.y.:n hallitus pohti pitkään tarjotaanko jäsenyyttä kaikille opiskelijoille, mutta totesi, että kyseesså ei ole<br />
tyypillinen alen<strong>nu</strong>s (eläkeläiset, varusmiehet, työttömät). Päätoiveena oli saada <strong>nu</strong>kketeatterialan opiskelijat jo uransa alkuvaiheessa<br />
mukaan <strong><strong>Unima</strong>n</strong> toimintaan. Opiskelijajäsenyysehdot pyrittiin muotoilemaan mahdollisimman yksiselitteisiksi.<br />
Nyt säännöissä lukee: ”. Opiskelijajäseneksi hallitus voi hyväksyä opiskelijan, joka opiskelee päätoimisesti yhdistyksen edustamalla<br />
toimialalla ”. Tämän lisäksi jäsenistölle annettiin tiedotteessa selkeät lisäohjeet: ”Henkilön täytyy olla päätoiminen<br />
opiskelija, ja opiskelun keston tulee olla vähintään vuosi”. Lisäksi opiskelijajäsenmaksun suorittavan tulee ilmoittaa <strong>Unima</strong>lle<br />
opiskelupaikkansa.<br />
Luetun ymmärtäminen on välillä vaikeaa. En nimittäin aiemmin tiennyt, että Union Internationale de la Marionnette -järjestön<br />
<strong>Suomen</strong> osasto edustaa tilastotiedettä tai ravintola-alaa, muiden yllättävien ammattien lisäksi. Tänä vuonna opiskelijajäsenyyden<br />
maksaneista hädin tuskin puolet uurastaa teatterialan opinnoissa. Hei, sovitaanko, että tästä lähin jäsenyysehdot<br />
luetaan tarkemmin. Jooko<br />
<strong><strong>Unima</strong>n</strong> toiminnasta voi ja saa olla montaa eri mieltä. Näin pienen yhdistyksen jäsenenä voit vaikuttaa asioihin helposti antamalla<br />
hallitukselle ehdotuksia ja palautetta. Tärkeintä on osallistua <strong><strong>Unima</strong>n</strong> tapahtumiin, etenkin keväiseen vuosikokoukseen,<br />
missä mm. <strong><strong>Unima</strong>n</strong> toimintasuunnitelma ja talousarvio hyväksytään. Ja missä tänä vuonna hupsua keplottelua aiheuttava<br />
opiskelijajäsenyys lyötiin lukkoon.<br />
Seuraava <strong><strong>Unima</strong>n</strong> jäsenistön yhteinen tapaaminen on Oulussa Barents Festivaalin aikana la 25.10. Kannattaa tulla paikalle<br />
juttelemaan <strong><strong>Unima</strong>n</strong> toiminnasta. Myös <strong>Suomen</strong> <strong><strong>Unima</strong>n</strong> toimiston ovet ovat silloin avoinna, joten silloin on mahdollisuus<br />
kurkata ”päämajaan”.<br />
Tämä onkin viimeinen kirjoittamani tiedottajan palsta, koska pestini <strong>Unima</strong>ssa päättyy ensi vuoden alussa. Artikkelini alun<br />
rutkutuksesta huolimatta haluan kiittää kaikkia jäseniämme. Työnsarka on ollut todella monipuolinen ja mielenkiintoinen.<br />
Tusen takk!<br />
Terveisiä Kristiansandin <strong>nu</strong>kketeatterifestivaaleilta Norjasta, missä tätä tekstiä rustaan, Agder Teaterin toimistossa. Aikas<br />
paljon isompi, kuin <strong>Suomen</strong> <strong><strong>Unima</strong>n</strong> toimisto... Mutta ei niin kotoisa :-)<br />
Hilsen,<br />
Kati-Aurora Kuuskoski<br />
Tiedottaja-sihteeri<br />
unimafinland@gmail.com<br />
046-8114024<br />
Seuraava <strong>nu</strong>mero ilmestyy<br />
huhtikuussa 2010!<br />
NUKKETEATTERI-lehti ilmestyy seuraavan kerran keväällä<br />
2010, arvioitu ilmestymisaika huhtikuun loppu. Haemme<br />
taas uutisia, artikkeleita, kritiikkejä <strong>nu</strong>kketeatterin laajalta<br />
rintamalta. Juttu voi olla pitempi (5000 merkkiä välilyönteineen<br />
on noin yksi sivu lehdessä) tai ihan lyhyt (pienet uutiset<br />
eri puolilta Suomea oikein tervetulleita).<br />
Kun lähetät valokuvia, varmistathan, että niiden julkaisuun<br />
on kuvaajan ja kuvattavan kohteen lupa. Toimita kuvan ottajan<br />
nimi. Kuvan koko mielellään noin 1 megan verran.<br />
Timo Väntsi, päätoimittaja<br />
vantsi@gmail.com, puh 0400-691757<br />
tai unimafinland@gmail.com<br />
Ehdota vuoden <strong>2009</strong><br />
Nukketeatteritekoa!<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMA ry julkistaa suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
päivänä 11. helmikuuta 2010 ”VUODEN NUKKETEATTERO-<br />
TEON”. Tun<strong>nu</strong>stuspalkinto annetaan henkilölle, ryhmälle<br />
tai tapahtumanjärjestäjälle, joka on nosta<strong>nu</strong>t <strong>nu</strong>kketeatteritaidetta<br />
julkisuuteen ja siten edistänyt alan arvostusta.<br />
Voit ehdottaa UNIMAn hallitukselle palkinnonsaajaa<br />
31.12.<strong>2009</strong> mennessä kirjeitse tai sähköpostitse. Mukaan<br />
luonnollisesti hyvät perustelut.<br />
Ehdotukset osoitteeseen<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMA Hallituskatu 7 PL 42 900015 Oulun<br />
kaupunki<br />
tai unimafinland@gmail.com
40<br />
Nukketeatteri 2/<strong>2009</strong><br />
Unia ullakolla<br />
Kuvakollaashi Turun <strong>nu</strong>kketeatterinäyttelystä<br />
Brinkkalan ullakkogalleriassa<br />
3.9.-4.10.<strong>2009</strong>, järj.<br />
Puppet Stdio ry ja Turun kulttuuriasiainkeskus<br />
(kuvat Timo Väntsi)<br />
Turun Kaupunginteatteri: Myrsky (1994)<br />
Nuket Pirkko Varjonen<br />
Turun taideakatemia: Ariadnen labyrintti (2005), <strong>nu</strong>ket Outi<br />
Herrainsilta.<br />
Terhi Tuulia Lintukangas, Tiina Puranen:<br />
trapetsitaiteilija Sirkusesityksestä<br />
Circus Sergej, Sirkus Miniature<br />
(2004/2006), <strong>nu</strong>ket Tiina Puranen.<br />
Outi Sippola: Mummo (2005)<br />
Teatteri Molièren lapset: Saituri - eli lisää<br />
rahaa (2008), <strong>nu</strong>ket Raakel Pellonpää.<br />
HOX Company: Föripoika (2005), <strong>nu</strong>ket Timo<br />
Väntsi<br />
Antti Juhani Manninen: Kieku ja juhlien juhla (2000)<br />
Nukketeatteri Reaktori: Peikkoprinsessa<br />
(2008), <strong>nu</strong>ket Aapo<br />
Repo<br />
Marionettiteatteri Mundo/ Marco Pinto: <strong>nu</strong>kkeja esityksistä Viidakkoseikkailu ja Intiaanien<br />
yö.<br />
Sixfiners Teatteri: Prometheus, tuli palaa rikospaikalle<br />
(2006), <strong>nu</strong>ket Elina Putkinen, Maiju Puupponen.
Change language