VIRIKE – VESIHUOLLON RISKIENHALLINNAN NYKYTILA JA ...

Erityisesti vesiosuuskuntien rooli ja vastuu nousi esiin useissa kyselyn avovastauksissa, joissa
korostettiin vesiosuuskuntien toiminnan olevan talkootyöhön perustuvaa toimintaa. Muutamat
vastaajat kokivat, että näin riskialttiin tehtävän pitäisi olla isompien toimijoiden vastuulla.
”Vesiosuuskunnat ovat pitkälti harrastelijoiden toimintaa, jossa kolmannelle sektorille on
siirretty tärkeän infrastruktuurin rakentaminen ja ylläpito. Vesiosuuskuntien lisääminen
tähän maahan tulisi lopettaa ja siirtää jo olemassa olevat kuntien ja kaupunkien
vastuulle ja omistukseen.”
Riskiarvioinnin tason kehittämisen tarvetta tunnistettiin laajalti. Toisaalta osa pienemmistä
toimijoista korosti riskien vähäisyyttä heidän toiminnassaan, eivätkä nähneet tarvetta riskiarvioinnin
tason nostamiselle. Neljäsosa vastanneista ei ollut tehnyt lainkaan riskiarviointia. Näistä suurin osa
oli pieniä vesiosuuskuntia, mutta myös 10 % isoista laitoksista ei ollut edennyt riskiarviointiin. Tämä
on sangen huolestuttava tilanne, johon vaikuttanee vahvasti asenne, että erityisesti pienillä laitoksilla
ei olisi riskejä tai riskit ovat hyvin vähäisiä. Tämä pätenee erityisesti sellaisiin laitoksiin, joissa toiminta
keskittyy veden jakeluun, kuten seuraavat lainaukset kyselyn vastauksista kuvaavat:
”Pieni vesilaitos, ostaa veden isolta veden toimittajalta, pelkkä jakeluputkisto, riskit
vähäisiä, (putkistovaurio, siihen varauduttu).”
”Meidän vesiosuuskunta on pelkästään veden jakelija. Ei esimerkiksi omaa
pumppaamoa. Ei myöskään jätevesien käsittelyä. Riskit näillä perusteilla suht koht
vähäiset.”
Riskiarvioinnin pakollisuus on kuitenkin tulevaisuudessa mahdollista, mikäli WSP-mallia tullaan
soveltamaan jossain muodossa. Riskiarvioinnin tason ja siten vesihuoltovarmuuden tason nostamisen
edellytyksenä on tunnistettavissa pienten vesihuoltolaitosten riskiarviointien tekemisen tukemista.
”Olisi hyvä olla riskiluettelo, jonka kohdat käytäisiin vuosittain läpi ja voitaisiin arvioida
toteutuminen kaikilta osin, unohtamatta jotain osa-aluetta.”
Koska näitä listauksia on olemassa (kts luku 4.1) tietoisuus helpohkoista riskikartoitusmenetelmistä ja
näiden käytännön hyödyistä ei näyttäisi olevan riittävää.
6.3.2 Riskienhallintatoimet
Riskienhallintatoimet kohdistuivat pääosin vesihuoltolaitoksen oman toiminnan hallitsemiseen sekä
varautumisen kehittämiseen. Riskejä, joita syntyy vesihuoltojärjestelmän alkupäässä
(raakavesilähteet) sekä loppupäässä (kuluttajat), sekä tunnistettiin että hallittiin heikoimmin.
Kyselyn vastausten perusteella näyttäisi siltä, että hieman alle viidesosa laitoksista ei ole tunnistanut
riskienhallintatoimia ja lähes puolessa riskienhallintatoimia ei ole toteutettu. Riskienhallintatoimien
nykytilan arvioinnissa on kuitenkin huomioitava, että vesihuoltolaitokset eivät välttämättä ole
tunnistaneet jokapäiväisessä työssään tekemiä toimenpiteitä riskienhallintatoimina. Toisaalta useissa
avovastauksissa tunnistettiin selkeästi, että riskienhallintatoimia ei ole priorisoitu laitoksen
toiminnassa:
”Kyse on tärkeästä asiasta, ja liian paljon meidänkin laitoksellamme ehkäpä vain
toivotaan kädet ristissä, ettei mitään tapahtuisi.”
40