VIRIKE – VESIHUOLLON RISKIENHALLINNAN NYKYTILA JA ...
VIRIKE – VESIHUOLLON RISKIENHALLINNAN NYKYTILA JA ...
VIRIKE – VESIHUOLLON RISKIENHALLINNAN NYKYTILA JA ...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
laitoksista vain 35 % koki arvioineensa raakavedenmuodostumisalueeseensa liittyviä riskejä hyvin tai<br />
erittäin hyvin. Huomattava osa pintavettä raakavetenään käyttävien laitosten raakavesilähteistä on<br />
siten edelleen vailla riskiarvioita.<br />
6.2.2 Riskienhallintatoimet<br />
Suomessa pohjavedenottamoiden suoja-alueiden sekä pohjavesien suojelusuunnitelmien kautta<br />
toteutetaan myös riskiarviointeja seuraavat riskienhallintatoimet. Pohjavedenottamoiden suojaalueet<br />
ovat oikeusvaikutteisia, ympäristölupaviranomaisen vahvistamia alueita, joilla voidaan<br />
rajoittaa pohjaveden kannalta riskialtista toimintaa suoja-alueilla. Siten kyseessä on varsin vahva ja<br />
toimiva keino pohjavesilähteen suojelemiseksi. Pohjavedenottamoiden suoja-alueita on perustettu<br />
11 %:lle Suomen noin 2000 pohjavedenottamosta.<br />
Pohjavedenottamoiden suoja-alueiden toteuttamisessa on kuitenkin puutteita. Mirjam Orvonmaa 56<br />
on tehnyt pohjavedenottamoiden suoja-alueita koskevassa tutkimuksessaan seuraavia huomioita.<br />
Pääosa suoja-aluepäätöksistä on tehty jo yli 20 vuotta sitten. Suoja-alueiden määräykset ovat vuosien<br />
saatossa tiukentuneet ja muuttuneet yksityiskohtaisemmiksi 1990-luvun jälkeen. Vanhoja suojaalueita<br />
ei ole aina rajattu hydrogeologisin perustein, vaan maanomistus- ja korvaussyistä johtuen ne<br />
on toisinaan rajattu liian suppeiksi. Pohjavedenottamoiden suoja-alueiden rajauksista 57 % sijoittui<br />
pohjavesialueen rajojen sisäpuolelle. Suoja-alueita ei ollut erikseen otettu huomioon kaavoituksessa.<br />
Pohjavettä vaarantavia riskitekijöitä oli usein sallittu sijoitettavaksi suoja-alueiden välittömään<br />
läheisyyteen ja ne saattoivat sijaita vedenottamon pohjaveden muodostumisalueella, vaikka ne eivät<br />
sijoittuneet suoja-alueelle. Lähes 50 % tapauksista oli suoja-alue jätetty kokonaan tai osittain<br />
huomioimatta kaavoituksessa tai maa-ainestenotto- ja ympäristölupia myönnettäessä. Osa suojaalueista<br />
ei ollut edes kunnan tai vedenottajan tiedossa. Maankäyttö oli muuttunut suuresti runsaalla<br />
40 % suoja-alueista. Yleisesti voidaan todeta, että kaupunkikeskuksiin sijoittuvilla suoja-alueilla oli<br />
maankäyttö muuttunut eniten. 1990-luvun puolivälin jälkeen suoja-alueita on perustettu vähemmän<br />
osittain niiden rinnalle tulleiden suojelusuunnitelmien vuoksi.<br />
Pohjavesien suojelusuunnitelmien laatimiskriteerejä, sisältövaatimuksia, laatimismenettelyä ja<br />
oikeusvaikutuksia on moitittu epäselviksi 57 . Rintala ja kumppanit 58 selvittivät pohjavesialueiden<br />
suojelusuunnitelmamenettelyn toimivuutta ja kehittämistarpeita ja tulivat seuraaviin johtopäätöksiin.<br />
Suomessa käytössä oleva suojelusuunnitelmamenettely on kansainvälisestikin tarkasteluna varsin<br />
edistyksellinen keino yhteistyöhön ja vapaaehtoisuuteen perustuvassa pohjaveden suojelussa ja se<br />
vastaa hyvin myös useimpiin vesipuitedirektiivin tavoitteisiin. Ongelmat kohdistuvat ensisijassa<br />
toimenpiteiden toteutusaikatauluun sekä siihen, että osa suunnitelmista on tehty puutteellisesti tai<br />
niiden tiedot ovat jo vanhentuneita. Useissa suojelusuunnitelmissa onkin merkittävää<br />
päivitystarvetta. Lisäksi suojelusuunnitelma on yhä kokonaan laatimatta runsaalta 1500 I-luokan<br />
pohjavesialueelta ja noin 240 riskipohjavesialueelta. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien<br />
laatimisen vastuutaho- ja rahoitusjärjestelyt vaativat selkeyttämistä. Toistaiseksi<br />
56 Orvonmaa 2008<br />
57 mm. Hallituksen esitys eduskunnalle vesilainsäädännön uudistamiseksi 28.1.2009<br />
58 Rintala ym. 2007<br />
38
Change language