VIRIKE – VESIHUOLLON RISKIENHALLINNAN NYKYTILA JA ...
VIRIKE – VESIHUOLLON RISKIENHALLINNAN NYKYTILA JA ...
VIRIKE – VESIHUOLLON RISKIENHALLINNAN NYKYTILA JA ...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
6 Näkemyksiä vesihuollon riskienhallinnan<br />
kehittämiseksi<br />
6.1 Eri menetelmien käyttö ja käytettävyys<br />
Vesihuollon riskienhallinnan menetelmät voidaan jakaa luvussa 4 esitetyn mukaisiin yleisluokkiin:<br />
haavoittuvuuden tunnistamisen menetelmät, riskiarviointimenetelmät, sekä kokonaisvaltaiset<br />
riskienhallinnan menetelmät. Nämä eroavat paitsi laajuudessaan luokittain myös<br />
menetelmäkohtaisesti yksityiskohdissa, kuten miten riskejä tunnistetaan (aiheuttajien vaiko<br />
häiröiden kautta) ja miten näitä arviodiaan (laskennallisesti vai kvalitatiivisesti). Eroavuudet<br />
tarkoittavat käytännössä sitä, että menetelmän käyttö asettaa erilaisia vaatimuksia käyttäjälleen:<br />
ensimmäistä kertaa riskejään systemaattisesti miettivän pienen vesihuoltolaitoksen kannattaa valita<br />
menetelmä, joka ei ole raskas eikä vaadi kokemusta riskiarvioinnista. Todennäköisyyksien arviointi ja<br />
riskien laskennallinen tuottaminen vaatii yleisesti ottaen huomattavasti enemmän asiantuntemusta<br />
ja aikaa. Vaativammat menetelmät soveltuvat yleisimmin suurimmille laitoksille. Suoraan ei voida<br />
tunnistaa yhtä ainutta erityisen hyvin vesihuoltolaitoksille sopivaa tai laajasti hyödynnettyä<br />
menetelmää.<br />
Riskienhallinnan tietämyksen ja tämän arvon ymmärryksen lisäämisessä on selkeästi parannettavaa.<br />
Erityisesti pienillä talkootoimintaan perustuvilla osuuskunnilla tukea tarvitaan paljon.<br />
”Osuuskuntien talkooihmiset tarvitsisivat paljon tukea ja ohjausta näihin asioihin.<br />
Koulutuspäivien anti on yleensä aivan pintaraapaisu asioista.”<br />
Myös käsitys kokonaisuuden toiminnasta riskienarvioinnista riskienhallintaan ja koko toimitusketjun<br />
huomioimisesta tuntuu olevan monilla vastaajilla puutteellinen. Usein riskienhallintaa ja sen eri osaalueita<br />
mielletään abstraktiksi eikä tunnisteta tarvetta tehdä systemaattista käytännön työtä tukevaa<br />
riskiarviointia. Osasyyllinen tähän on varmasti riskienhallintaa kuvaavien asiakirjojen, oppaiden ja<br />
kirjallisuuden taipumus käyttää erikoissanastoa ja analysoida asioita teoreettisesti. Hyvä<br />
riskienhallintajärjestelmä perustuu itse asiassa hyvin yksinkertaisten kysymysten esittämiseen ja<br />
niiden säännölliseen toistamiseen sekä vastausten hyödyntämiseen tulevaisuuden toimintaa<br />
parantaessa. Käytännössä tämä vaatii tekijältään ennen kaikkea kykyä oppia, uteliaisuutta, kykyä<br />
ajatella ”mitä jos” ja uskallusta kyseenalaistaa toimintoja, joita on ”aina ennenkin tehty näin”.<br />
Menetelmää tärkeämpää on varmistaa oikea asenne: halu vähentää riskejä (koska ovat<br />
toteutuessaan kalliitta, aiheuttavat paljon työtä ja voivat aiheuttaa vakavia terveysvaikutuksia).<br />
Riskikartoituksessa tunnistetaan mahdolliset viat ja häiriöt. Riskikartoitus on aina ensimmäinen askel<br />
riskiarvioinnissa. Riskikartoitus on siitä mainio, että tätä voidaan aina täydentää mitä enemmän<br />
riskitietoisuutta ja osaamista toimijalle kasvaa. Riskikartoituksessa voidaan hyödyntää olemassa<br />
olevia riskilistoja, joita käymällä läpi periaatteessa arvioidaan “voiko tämä tapahtua meillä”.<br />
Esimerkiksi vesihuoltolaitosten itsearviointimittaristo soveltuu riskien tunnistamisen kehikoksi. Lista<br />
34
Change language