VIRIKE – VESIHUOLLON RISKIENHALLINNAN NYKYTILA JA ...

sekä sen perusteella annetut rakentamismääräykset ohjaavat kiinteistöjen vesilaitteistojen
suunnittelua ja rakentamista sekä toimivat rakennusvalvontaviranomaisen työn perustana.
Kunnittain vaihtelee toteuttaako tätä valvontaa esimerkiksi rakennusvalvontaviraston osasto,
vesihuoltolaitos vai jokin muu viranomaistoimija. Terveydensuojeluviranomainen ei puutu
vesilaitteistojen toteutukseen, mutta valvoo niiden käytön aikaista asianmukaisuutta kuluttajan
käytettävissä olevan veden laadunvalvonnan kautta.
Keskeisimmiksi kiinteistöjen vesilaitteita koskeviksi säädöksiksi asiantuntijapaneelissa (ks. luku 2.4)
tunnistettiin Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) §13, §117, §125 ja §166 sekä
rakentamismääräyskokoelman D1 (Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot) määräykset ja ohjeet 2.3.1,
2.3.2, 2.3.4, 2.3.8, 2.8.3, 3.1.1, 3.2.1 ja 6.1. Kyseisten säädösten keskeiset osat on koottu liitteeseen 6.
Edellä tunnistettujen D1 määräysten selkeyttä ja kehitystarpeita arvioitiin asiantuntijapaneelissa.
Säädöstekstejä pidettiin kautta linjan selkeinä. Monessa käytännön tapauksessa joudutaan
miettimään rajankäyntiä säädöksenmukaisuuden ja -vastaisuuden välillä, mutta asiantuntijapaneelin
näkemyksen mukaan tämä on tyypillistä vaatimustenmukaisuuden arviointia eikä siinä ole koettu
olevan merkittäviä säädöstekstien muotoilusta johtuvia ongelmia.
Paneelikeskusteluissa korostettiin kiinteistön omistajan vastuuta. Kiinteistön omistajan vastuu tulee
esiin muun muassa Maankäyttö- ja rakennuslain 119 pykälässä, jonka mukaan rakennushankkeeseen
ryhtyvällä on huolehtimisvelvollisuus rakentamisen asianmukaisuudesta. Suunnittelu ja itse työ tulee
suorittaa rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä myönnetyn luvan mukaisesti.
Hankkeeseen ryhtyvällä tai hänen edustajallaan tulee olla hankkeen vaativuus huomioon ottaen
riittävät edellytykset sen toteuttamiseen sekä käytettävissään pätevä henkilöstö. Nykykäytännön
mukaan korjaustöissä kunnallinen rakennusvalvonta (tai mikä organisaatio vesilaitteiston osalta
tarkastuksen suorittaakaan) ei useimmiten tarkasta yksityiskohtaisesti suunnitelmia tai toteutusta
vaan katsoo, että hankkeen toteuttajan nimeämä, pätevyysvaatimukset täyttävä hankkeen
suunnittelija tai muu henkilö kantaa vastuun asianmukaisuudesta.
Suuri osa kiinteistöjen vesilaitteita koskevista muutostöistä on rakennusluvan alaisia, mikä tarkoittaa,
että suunnittelu- ja toteutusvaiheessa muutosten asianmukaisuus tarkastetaan. On tosin kiinteistön
omistajan vastuulla huolehtia rakennusluvan hankkimisesta. Asiantuntijapaneelin näkemyksen
mukaan näin ei kuitenkaan aina tapahdu, sillä muutostyötä ei aina mielletä luvanvaraiseksi. Aina ei
nähtävästi myöskään mielletä rakentamismääräysten soveltamistarvetta.
Asiantuntijapaneelin mukaan merkittäviä puutteita voi esiintyä myös vesilaitteiden kunnossapidossa.
Maankäyttö- ja rakennuslaki asettaa velvollisuuden rakennuksen kunnossapidolle. Suomen
rakentamismääräyskokoelman osa A4: Rakennusten käyttö- ja huolto-ohje (2000) määrittelee ko.
ohjeen laatimista ja sisältöä koskevat vaatimukset. Rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on
tarkistaa loppukatselmuksen yhteydessä, että käyttö- ja huolto-ohje on asianmukaisesti laadittu,
mutta sen käyttö jää rakennuksen omistajan omalle vastuulle eikä käytön aikaista valvontaa ole.
5.3.2 Kiinteistöjen riskit ja riskienhallinta
Säännösten tärkein tehtävä on antaa selkeät toimintatavat, joita noudattamalla varmistetaan että
talousveden laatua ei vaaranneta. Säännösten noudattamatta jättäminen aiheuttaa riskejä. Alla (kuva
29