VIRIKE – VESIHUOLLON RISKIENHALLINNAN NYKYTILA JA ...

laitoksista noin puolet oli mielestään huomioinut riskiarviossa raakavesilähteen saastumisen
kemiallisesti tai mikrobien takia hyvin tai erittäin hyvin
Riskienhallintatoimet: Esimerkiksi maankäytön suunnittelulla, erilaisten ympäristöä muuttavien
toimintojen luvittamisella ja vaarallisten aineiden kuljetuksen riskienhallinnan keinoin pyritään
varmistamaan, ettei raakaveden laatua vaarantavia tilanteita pääsisi syntymään. Pintavettä käyttävät
vesihuoltolaitokset ovat toistaiseksi nojautuneet raakavettä koskevassa riskienhallinnassa pääasiassa
raakaveden täydelliseen kemialliseen käsittelyyn ja raakaveden laadun seurantaan.
5.2 Veden käsittely ja jakelu
Veden käsittely ja jakelu on vesihuoltolaitosten ydintoimintaa. Riskienhallinta on selkeästi
vesihuoltolaitoksen vastuulla. Seuraavassa esitellään vesihuoltolaitosten riskiarvioinnin
nykytilannetta suhteessa käytettyihin menetelmiin ja laitoksen kokoon. Tulokset perustuvat
vesihuoltolaitoksille suunnattuun laajan web-kyselyyn sekä asiantuntijahaastatteluihin.
5.2.1 Riskiarvioinnit
Kyselyn perusteella noin 73 % vastanneista vesihuoltolaitoksista on tehnyt riskinarviointia – toisaalta
noin neljäsosa vastanneista indikoi että riskiarviointia ei ollut tehty lainkaan. Laitoksista, jotka eivät
ole tehneet riskiarvioita, noin 65 % on vesiosuuskuntia ja veden myynnin määrä pääasiassa alle 5 000
m 3 /v. Huomattavaa on kuitenkin että noin 10 % laitoksista, joissa riskienarviointia ei ole tehty, veden
myynnin määrä on yli 350 000 m 3 /v. Tästä ei kuitenkaan voida suoraan päätellä ettei riskejä olisi
toiminnassa lainkaan huomioitu, kuten yksi avovastaus indikoi:
”Kaiken kaikkiaan erillinen riskien arviointi on jäänyt melko vähälle. Hankkeissa ja toiminnassa
on riskien olemassaoloa otettu huomioon, vaikka erillistä arviointia ei ole tehtykään.”
Riskinarvioinnin koetaan vesihuoltolaitoksissa muuttuvan sitä vaikeammaksi mitä pidemmälle siinä
edetään. Riskien todennäköisyyden arviointi osoittautui vastausten perusteella kaikkein
vaikeimmaksi. Myös häiriöiden tai vikaantumisten vaikutusten suuruuden tai laadun arviointi koettiin
häiriöiden tunnistamista ja häiriöiden aiheuttajien tunnistamista vaikeammaksi.
Päätoimisia riskienhallinnan vastuuhenkilöitä on alle kolmessa prosentissa vastanneista
vesihuoltolaitoksista ja liki neljäsosassa laitoksista (23 %) riskienhallinta on vastuutettu nimetylle
henkilölle pääasiallisten tehtävien ohella suoritettavaksi. Näin olleen yli 60 % vesihuoltolaitoksista ei
ole nimettyä riskienhallinnan vastuuhenkilöä. Osuuskunnissa riskienhallinnasta vastaa usein hallitus
Toisaalta riskienhallinnan sivutoimisia vastuuhenkilöitä löytyy myös joistain sellaisista
vesihuoltolaitoksista, joissa riskinarviointia ei ole tehty.
Riskiarviota tehtäessä vaaditaan laaja-alaista asiantuntemusta. Kaikkiaan vesihuoltolaitosten
riskinarviointia on toteutettu yleisimmin organisaation sisäisesti asiantuntijaryhmän voimin (n. 50 %)
sekä yksittäisen asiantuntijan voimin (n. 20 %). Lähes viidennes laitoksista on käyttänyt riskiarvion
tekemiseen tai prosessin ohjaamiseen ulkopuolista tahoa.
Yli puolet vastaajaorganisaatioista päivittää riskiarviointeja kolmen vuoden välein tai useammin. Noin
16 % vastaajista ilmoitti, että riskiarviointi päivitetään aina muutosten yhteydessä ja noin 20 %
vastaajista päivittää riskiarvioinnin kerran vuodessa tai useammin.
25