VIRIKE – VESIHUOLLON RISKIENHALLINNAN NYKYTILA JA ...

eliminoimaan ja jonka realisoitumiseen varaudutaan erinäisin suunnitelmin. Suunnitelmia tekee sekä
toimija että viranomaiset. Viitekehyksen mukaisesti tarkastellaan vesihuoltoalan toimijoiden sisäistä
riskienhallintaa (kuvassa 2 keltaiset laatikot) sekä miten toimijat huomioivat oman toimintansa
ulkopuolisia uhkia ja viestittävät omista riskeistään alueellisella tasolla sekä miten lainsäädäntö ja
normiohjaus tukevat riskienhallintaa (vihreät laatikot).
Riskienhallinta kehittyy systemaattiseksi, kun erinäisten riskien toteutumisen uhkakuvat koostetaan
yhtenäiseksi riskimaisemaksi, jossa uhkien todennäköisyys ja vakavuus on huomioitu. Kun
organisaatiolla on kokonaiskuva riskeistä, voidaan tehdä priorisointipäätöksiä ja vähentää riskejä eri
toimenpiteillä. Kuvassa 3 riskienhallinnan eri vaiheet on suhteutettu tietotarpeisiin sekä käytännön
toimiin.
Kuva 3. Riskienhallinnan vaiheet © Gaia Consulting
Riskienhallinnan vaiheita voidaan myös suhteuttaa siinä vaadittaviin tietoihin. Riskikartoituksessa eli
riskien tunnistamisvaiheessa tiedot aiheuttajista, uhkakuvista ja systeemin teknisestä toiminnasta
ovat tärkeitä. Varautumisen ytimenä ovat riskiarvioinnin perusteella tehdyt riskien priorisoinnit,
riskienhallintatoimien tunnistaminen ja käyttöönotto sekä kokonaiskuvan perusteella tehdyt
suunnitelmat jäännösriskien toteutumiselle. Riskin toteutuessa ja toiminnan siirtyessä
häiriötilannetoimintaan tieto seurauksista ja miten näitä torjutaan sekä miten mahdollinen korvaava
toiminta järjestetään, ovat oleellisia 5 . Oleellinen osa hyvää riskienhallintaa on tunnistetun tiedon
hyödyntäminen myös normaalitoimissa. Tämä liukuma riskienhallinnan vaiheesta toiseen ja
tiedonkulku eri vaiheiden välillä on havainnollistettu kuvassa 3. Hankkeessa tarkastellaan erityisesti,
miten riskien tunnistaminen siirtyy käytäntöä ohjaamaan eli miten hyvin riskienhallinnan vaiheiden
väliset kytkökset, jotka on esitetty kuvassa 3 nuolina, toimivat.
5 Gilbert ym. 2008
5