Lataa (pdf) - Kuntatekniikka
Lataa (pdf) - Kuntatekniikka
Lataa (pdf) - Kuntatekniikka
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Henkilö(kohtaisia)autokokemuksia<br />
Eräänä tavallistakin tavallisempana<br />
maanantaiaamuna viitisen<br />
vuotta sitten olin bussissa matkalla<br />
töihin. Katselin ohi ajavia henkilöautoja,<br />
joissa lähes kaikissa tuntui<br />
olevan yksi ihminen. Bussikaistan<br />
viereiselle kaistalle ajoi hopeanharmaa<br />
henkilöauto. Käänsin pääni<br />
pois, ennen kuin verkkokalvoilleni<br />
piirtynyt kuva oli saavuttanut tajuntani.<br />
Kun lopulta käsitin, mitä<br />
olin nähnyt, oli pakko katsoa uudestaan.<br />
Hieraisin silmiäni vielä kerran,<br />
mutta totta se oli: viereisellä kaistalla<br />
yksin ajavan mieskuljettajan housujen<br />
vetoketju oli auki. Hänelle oli<br />
lisäksi ilmiselvästi tullut aamulla kiire,<br />
sillä kalsareiden laittamiseen ei<br />
ollut jäänyt aikaa. Ja kuin pisteenä<br />
iin päälle herran tiedätte-kyllämikä<br />
oli juhlakunnossa – ja erittäin<br />
näkyvillä. Koska itse istuin bussissa<br />
miestä ylempänä, näin hänet vain<br />
vatsasta alaspäin ja hänen kasvonsa<br />
jäivät peittoon. Samalla tasolla<br />
hänen vieressään ajavat henkilöautonkuljettajat<br />
taas eivät nähneet<br />
kuin miehen ylävartalon, joten rajoitetun<br />
ekshibitionismin harjoittaminen<br />
oli turvallista, vaikkakin outoa<br />
ja jokseenkin häiritsevää.<br />
<br />
Autoiluun liittyy muutama muukin<br />
unohtumaton muisto. Äitini<br />
ajoi autokoulun odottaessaan minua.<br />
Vaikka siitä en luonnollisesti<br />
mitään muista, olen aina saanut<br />
unen helposti autossa. Kun vanhin<br />
siskoni hermostui passiiviseen istumiseen<br />
ja keskimmäinen siskoni<br />
voi pahoin, niin minä nukahdin.<br />
Auto ei lapsuudessani kuulunut arkipäivään,<br />
vaan sillä mentiin lähinnä<br />
mökille ja muille pitkille matkoille.<br />
Auto oli turvallinen paikka: koko<br />
viisihenkinen perheemme lähekkäin,<br />
samassa pienessä tilassa.<br />
Ensimmäinen autoiluun liittyvä<br />
ahdistava muistoni on 1980-luvun<br />
alusta. Lemmikkikissamme Kalle<br />
oli karannut kotoa, ja löysimme<br />
hänet parin korttelin päästä kuolleena,<br />
yliajettuna. Kallen vasen silmä<br />
roikkui poskella melkein kuin<br />
isona kyyneleenä, tyhjän silmäkuopan<br />
alla.<br />
<br />
Autokouluun menin jo 17-vuotiaana,<br />
kuten suurin osa ystävistänikin.<br />
Autokoulu oli kallis. Sen vuoksi<br />
en juuri ottanut ylimääräisiä ajotunteja,<br />
vaikka olisin niitä sekä tarvinnut<br />
että halunnut. Sain kortin ensimmäisellä<br />
yrittämällä, ja siitä alkoi<br />
omatoiminen ajamisharjoitteluni.<br />
Sitä ei tosin olisi tapahtunut ilman<br />
äitini painostusta. Minä kun pelkäsin<br />
kuollakseni, että tapan jonkin<br />
tai jonkun: koiran, kissan, siilin tai<br />
mikä pahinta, ihmisen.<br />
Kun ystäväni saivat kinuta vanhemmiltaan<br />
autoa lainaksi, niin minun<br />
äitini pakotti minut ajamaan.<br />
Hän oli sitä mieltä, että kun ajokortti<br />
kerran oli hankittu, piti sitä<br />
oppia hyödyntämään, jottei se jäisi<br />
kalliiksi henkilöllisyystodistukseksi.<br />
Painostuksen tuloksena totuin<br />
ajamiseen ja aloin jopa nauttia siitä.<br />
Onneksi opiskeluaikainen köyhyys<br />
pelasti minut peruuttamattomalta<br />
autoriippuvuudelta.<br />
<br />
Olen ollut mukana kolarissakin.<br />
Isäni työskenteli 1990-luvulla joitakin<br />
vuosia Pakistanin pääkaupungissa<br />
Islamabadissa, jossa olin käymässä.<br />
Olimme autossa pysähtyneenä<br />
punaisissa valoissa, kun samaan<br />
risteykseen ajoi kaksi muuta<br />
autoa, toinen punaista ja toinen<br />
keltaista päin. Punaisia päin ajaneella<br />
oli iso maastoauto, joka törmäsi<br />
jälkivihreillä kulkeneeseen ja<br />
ajautui siitä meidän automme kylkeen.<br />
Kaikki tapahtui parissa sekunnissa.<br />
Näen silti vieläkin maastoauton<br />
valot ja sen tulevan suoraan<br />
kohti.<br />
Isku oli melkoinen. Automme<br />
pomppasi törmäyksen voimasta<br />
useita metrejä, jalkakäytävän reunakiven<br />
yli. Pahiten vaurioitui kuljettajan<br />
puoli, ikkunat menivät säpäleiksi<br />
ja ovi tuli sisään. Oli suoranainen<br />
ihme, että kolarissa ei kellekään<br />
meistä kolmen auton matkustajasta<br />
käynyt juuri mitään. Niskoja<br />
naksahteli, saimme lasista naarmuja<br />
ja törmäyksen voimasta aiheutuneita<br />
mustelmia, mutta muilta fyysisiltä<br />
vammoilta säästyimme.<br />
<br />
Auto on hyödyllinen väline, joka<br />
säilyttänee jossain muodossa<br />
asemansa pitkään. Uskon kuitenkin,<br />
että autoilu tulee kallistumaan<br />
ja hankaloitumaan. Ilmastonmuutos<br />
aiheuttaa paineita, mutta vaikka<br />
sen uhka jätettäisiin huomiotta,<br />
loppuu kaupungeista tila ja ehkä<br />
halukin ehtymättömien autovirtojen<br />
majoittamiseen. Teiden rakentaminen<br />
ratkaisee harvoin liikenneongelmia,<br />
mutta lisää kustannuksia<br />
uusien ylläpidettävien väylien<br />
myötä.<br />
Poliitikkojen ja virkamiesten tehtävänä<br />
on pitää huolta siitä, että<br />
ihmiset voivat tehdä ympäristöllisesti<br />
ja taloudellisesti kestäviä asumisvalintoja.<br />
Autoilun tarvetta tulee<br />
vähentää esimerkiksi tiiviin yhdyskuntarakenteen<br />
avulla. Myös<br />
muita kilpailukykyisiä kulkumuotoja<br />
tarvitaan.<br />
Helppoa autoilun vähentämiseen<br />
houkuttelu ei kuitenkaan tule olemaan.<br />
Sillä kuten viiden vuoden takainen<br />
työmatkakokemuksenikin<br />
osoittaa, joidenkin mielestä autoilun<br />
suomat vapaudet ilmiselvästi<br />
vaan ovat liian innostavia.<br />
Mette Granberg<br />
on 34-vuotias liikennetekniikan<br />
DI, joka<br />
työskentelee liikennesuunnittelijana<br />
HSL<br />
Helsingin seudun<br />
liikenteessä.<br />
.<br />
<strong>Kuntatekniikka</strong> 6/2010<br />
47
Change language