Yhdysvallat - Finpro

Yhdysvallat 

Joulukuu 2010

Yhdysvaltain maaraportti 2 (42) 

Sonja Antell 

Maaprofiili .................................................................................................................................................................... 4 

Maa ja väestö ............................................................................................................................................................ 4 

Infrastruktuuri ............................................................................................................................................................ 4 

Politiikka ja hallinto .................................................................................................................................................... 5 

Talouden avaintiedot ................................................................................................................................................. 5 

Liiketoiminta ................................................................................................................................................................ 6 

Maan vahvuudet ja heikkoudet ................................................................................................................................. 6 

Potentiaalisia toimialoja............................................................................................................................................. 6 

Myynti ja markkinointi ................................................................................................................................................ 7 

Talous .......................................................................................................................................................................... 9 

Makrotalous ............................................................................................................................................................... 9 

BKT ........................................................................................................................................................................ 9 

Inflaatio ................................................................................................................................................................ 10 

Vaihtotase ............................................................................................................................................................ 10 

Talouspolitiikka ........................................................................................................................................................ 10 

Työvoima ................................................................................................................................................................. 11 

Ulkomaankauppa ...................................................................................................................................................... 13 

Kokonaiskauppa ...................................................................................................................................................... 13 

Ulkomaankaupan rakenne .................................................................................................................................. 13 

Tärkeimmät kauppakumppanit ............................................................................................................................ 13 

Kauppa Suomen kanssa ......................................................................................................................................... 14 

Ulkomaiset investoinnit ........................................................................................................................................... 17 

Suomalaiset investoinnit ......................................................................................................................................... 17 

Rakentaminen, logistiikka ja koneiden valmistus ................................................................................................. 17 

Rakentaminen ......................................................................................................................................................... 17 

Energia-, ympäristö- ja metsäsektori ...................................................................................................................... 18 

Energiasektori ......................................................................................................................................................... 18 

Ympäristösektori ..................................................................................................................................................... 21 

Jätehuolto ............................................................................................................................................................ 21 

Vesihuolto ............................................................................................................................................................ 22 

Jätevesihuolto ...................................................................................................................................................... 22 

Ilmastonmuutos ja sen ehkäisy ........................................................................................................................... 23 

Metsäsektori ............................................................................................................................................................ 26 

Metsätalous ......................................................................................................................................................... 26 

Metsäteollisuus .................................................................................................................................................... 27 

Life Sciences ja elintarvikesektori .......................................................................................................................... 29 

Terveydenhoitopalvelut ........................................................................................................................................... 29 

Finpro 

Porkkalankatu 1, P.O. Box 358, Helsinki, FI-00181 Finland 

Puhelin +358 204 6951, faksi +358 204 695 200. Y-tunnus FI02023177 

info@finpro.fi, www.finpro.fi


Sonja Antell 

Terveydenhoidon teknologia ................................................................................................................................... 30 

Bioteknologia ja lääkkeet ........................................................................................................................................ 31 

Maatalous- ja elintarvikesektori ............................................................................................................................... 32 

Palvelusektori ........................................................................................................................................................... 33 

Kauppa .................................................................................................................................................................... 33 

Rahoitus- ja vakuutustoiminta ................................................................................................................................. 35 

Pörssi ...................................................................................................................................................................... 37 

Kiinteistökauppa ...................................................................................................................................................... 38 

Laskentatoimi .......................................................................................................................................................... 38 

Johdon konsultointi ................................................................................................................................................. 39 

Tapakulttuuri ............................................................................................................................................................. 39 

Linkkejä ..................................................................................................................................................................... 42 






Sonja Antell 

Maaprofiili 

Maa ja väestö 

Kokonaispinta-ala: 9 629 091 km², maa-ala 9 158 960 km² 

Luonnonvarat: hiili, kupari, lyijy, molybdeeni, fosfaatti, uraani, bauksiitti, kulta, rauta, 

elohopea, nikkeli, kalium, hopea, volframi, sinkki, öljy, maakaasu, puu 

Rajanaapurit: Kanada (8893 km rajaa), Kuuba (29 km, Guantanamo Bayn tukikohta) 

ja Meksiko 3326 km 

Aika: UTC miinus 5–9 tuntia (UTC = koordinoitu yleisaika) 

Asukasluku: 310,233 miljoonaa (2010 arvio) 

Suurimmat kaupungit: New York 8,21 milj., Los Angeles 3,85 milj., Chicago 2,82 

milj. ja Houston 2,21 milj. asukasta 1.1.2008 (World Gazetteerin arvioita) 

Väestönkasvu: 0,97 % (2010 arvio) 

Syntyvyys: 13,83/1000 asukasta (2010 arvio) 

Kuolleisuus: 8,38/1000 asukasta (2010 arvio) 

Elinajanodote: miehet 75,78 vuotta, naiset 80,81 vuotta (2010 arvio) 

Kieli: englanti (espanjaa puhutaan myös paljon). Havaiji on Havaijin osavaltion 

virallinen kieli. 

Väestöryhmät: vuoden 2007 puolivälissä arviolta 296,77 miljoonaa oli yhtä rotua. 

Heistä 241,77 oli valkoisia (ml. Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan arabit ja berberit), 38,76 

miljoonaa mustia, 13,37 miljoonaa aasialaisia, 2,94 miljoonaa Amerikan intiaaneja ja 

Alaskan alkuasukkaita ja 0,54 miljoonaa havaijilaisia ja muita Tyynenmeren saarten 

asukkaita. Kun rodun sijaan tarkastellaan etnisyyttä, merkittävä ryhmä ovat latinot 

(hispanic), joita oli arviolta 45,50 miljoonaa. Heistä 42,08 miljoonaa on valkoisia. 

Uskonto: protestantteja 51,3 %, katolilaisia 23,9 %, muita kristittyjä 1,6 %, 

mormoneja 1,7 %, juutalaisia 1,7 %, buddhalaisia 0,7 %, muslimeja 0,6 %, muita tai 

ei-luokiteltuja 2,5 %, uskontokuntiin kuulumattomia 12,1 % vuonna 2007 (CIA:n arvio) 

Infrastruktuuri 

Puhelinsuuntanumerot: maatunnus 1 

Matkapuhelinstandardi: GSM 850/1900, TDMA, CDMA. iDEN, UMTS 

Sähköverkko: 120V / 60 Hz 

Kiinteiden puhelinlinjojen tiheys: 49,3 % (2009) 

Matkapuhelintiheys: 94,8 % (2009) 

Internetin käyttäjiä: 76,2/100 kotitaloutta (2009) 

Tieverkosto: maanteitä 6,47 miljoonaa km (josta moottori- ja valtateitä 75 040 km) 

Rautatieverkosto: 226 427 km 

Lentokenttiä: 15 095, joista 5174:llä päällystetty kiitotie vuonna 2009 

Tärkeimmät satamat: South Louisiana, Houston ja New York/New Jersey 






Sonja Antell 

Politiikka ja hallinto 

Virallinen nimi: The United States of America 

Valtiomuoto: liittotasavalta 

Valtionpäämies: presidentti Barack Obama (20.1.2009) 

Hallituksen johtaja: presidentti Obama (pääministeriä ei ole) 

Parlamentti: kaksikamarinen kongressi, joka muodostuu senaatista (the Senate) ja 

edustajainhuoneesta (the House of Representatives). Senaatissa on 100 jäsentä, 

kaksi jokaisesta 50 osavaltiosta. Kausi on kuusivuotinen. Joka toinen vuosi 

järjestettävissä vaaleissa valitaan kolmannes senaattoreista. Edustajainhuone 

koostuu 435 jäsenestä, jotka valitaan kunkin osavaltion asukasluvun mukaan 

osavaltion eri vaalipiireistä. Vaalit pidetään joka toinen vuosi kaikille 

edustajainhuoneen jäsenille. 

Suurimmat puolueet: Demokraattinen puolue ja Republikaanipuolue 

Seuraavat vaalit: presidentinvaalit 2012 

Aluehallinto: 50 osavaltiota ja Washington, D.C., lisäksi mm. Puerto Rico, American 

Samoa ja Virgin Islands Yhdysvaltojen hallinnon alaisina. Osavaltiot jakaantuvat 

piirikuntiin ja edelleen kuntiin. 

Merkittäviä päivämääriä: itsenäistyminen 4.7.1776, perustuslaki 17.8.1787 

Kansallispäivä: 4.7. 

Talouden avaintiedot 

Rahayksikkö: Yhdysvaltain dollari (USD)=100 senttiä 

Valuuttakurssi: 1 EUR=1,33 USD (keskimäärin 2010) 

BKT käyvin hinnoin: 14 575 miljardia USD (2010) 

BKT henkeä kohti käyvin hinnoin: 47 084 USD (2010) 

Verotus: Liittovaltion yhtiötuloverokanta 15–35 %, riippuu voittojen suuruudesta 

Tärkeimmät teollisuustuotteet: metallit, petrokemian tuotteet, autot ja muut 

moottoriajoneuvot, elintarvikkeet, tietotekniikkatuotteet, tietoliikennelaitteet ja 

kodinkoneet 

Tärkeimmät tuontituotteet: raakaöljy ja jalostetut petrokemian tuotteet, koneet, 

ajoneuvot, kulutustavarat ja teollisuuden raaka-aineet 

Suurimmat kauppakumppanit: Kanada, EU, Meksiko ja Japani 

Kansainväliset vertailut: 

Korruptio: Transparency Internationalin korruptiovertailussa vuonna 2010 

Yhdysvallat on sijaluvulla 22 Belgian ja Uruguayn välissä (178 maan joukossa; mitä 

suurempi sijaluku sitä enemmän korruptiota esiintyy). 

Kilpailukyky: World Economic Forumin kilpailukykyvertailussa vuonna 2010 

Yhdysvallat on sijaluvulla 4 Singaporen ja Saksan välissä (133 tutkitun maan 

joukossa; mitä pienempi sijaluku sitä parempi kilpailukyky). IMD:n 

kilpailukykyvertailussa vuonna 2010 Yhdysvallat on sijalla 3 Hongkongin ja Sveitsin 






Sonja Antell 

välissä (58 tutkitun maan joukossa). 

Liiketoiminta 

Maan vahvuudet ja heikkoudet 

Finpron Stamfordin-vientikeskuksen päällikkö Lasse Baldaufin arviot Yhdysvalloista: 

Hyviä puolia 

 

 

 

 

 

Maailman suurin kansantalous 

Kuluttajia on hieman yli 300 miljoonaa, joten kysyntä on valtava useille tuotteille 

Tietotekniikassa maailman kärjessä 

Yksi kieli, jolla tavoitetaan suuri maa ja laajat markkinat 

Maa on trendien suhteen edelläkävijä 

Huonoja puolia 

 

 

 

 

 

 

Yhdysvaltain markkinoille tulo ja siellä pysyminen vaativat kunnon panostuksen, 

liiketoimet eivät hoidu osa-aikaisesti 

Kilpailu on kovaa lähes kaikilla toimialoilla 

Oikeussäädökset vaihtelevat osavaltioittain 

Kohdeosavaltioita voi olla vaikea valita 

Laaja markkina-alue on usein vaikea hallita vain yhdestä toimipisteestä: on syytä 

keskittyä toimipisteen lähialueisiin 

Oikean jakeluverkoston ja -konseptin valinta työlästä 

Potentiaalisia toimialoja 

Toimialoja, joilla suomalaisilla yrityksillä on Baldaufin mukaan hyviä mahdollisuuksia: 

 

 

 

 

Tietotekniikkasektorin sovellukset, langaton viestintä ja ohjelmistot 

yrityssovelluksiin ja kuluttajille, mobile life-teema 

Terveydenhuoltosektorilla erityisesti IT-sovellukset 

Energiasektorilla uudet energiasovellukset ja globaalit energiahankkeet 

Logistiikkasektorilla erityisesti RFID-sovellukset 

Yhdysvaltojen eri alueiden ominaisuuksia: 

New England (Boston ja lähialueet): Paljon hyviä yliopistoja ja hyvin koulutettu 

väestö. Alueella paljon biotekniikka-, ohjelmisto- ja tietoliikenneyrityksiä. Vahvat siteet 

Eurooppaan. 

New York: Rahoituksen ja kaupan keskus. Useiden yhdysvaltalaisten yritysten 

pääkonttorit sijaitsevat New Yorkin kaupungissa. 






Sonja Antell 

South East: Viime vuosina ollut vahvassa taloudellisessa kasvussa. Keskuksia 

Atlanta Georgiassa ja Charlotte Pohjois-Carolinassa. Pohjois-Carolinassa sijaitsee 

myös biotekniikan keskittymä Research Triangle. 

Florida: Suuri kuubalaisväestö Miamin alueella ja vahvat siteet Latinalaiseen 

Amerikkaan. Paljon ikääntyvää väestöä ja turismia. Myös vahva tietokoneteollisuus. 

Southwest: Öljyteollisuutta Texasissa. Paljon elektroniikkateollisuutta etenkin Dallasin 

ja Austinin kaupungeissa Texasissa sekä Phoenixissa, Arizonassa. 

Kalifornia: Etelä-Kaliforniassa laaja elokuva-, viihde- ja multimediateollisuus. Pohjois- 

Kaliforniassa Silicon Valleyn erittäin vahva tietotekniikkateollisuus. 

Myynti ja markkinointi 

Finpron Stamfordin-vientikeskus: 

Yhdysvallat on pinta-alaltaan Manner-Eurooppaa suurempi markkina-alue. Asukkaita 

on runsaat 300 miljoonaa. Vaikka ihmiset puhuvat enimmäkseen samaa kieltä, 

markkinat ovat hyvin pirstaleiset ja segmentoituneet. Yhdysvallat voidaan jakaa 

useisiin maantieteellisiin ja demografisiin alaluokkiin toimialasta riippuen. 

Liiketoimintakulttuuri vaihtelee suuresti osavaltioittain ja alueittain. 

Yhdysvaltoihin tulo edellyttää ulkomaisilta yrityksiltä runsaasti aikaa, työvoimaa ja 

rahoitusta. Markkinoille tulo on haastavaa ja aikaa vievää. Suositellaan yleisesti, että 

ulkomaiset yritykset osallistuvat markkinatutkimusten tekoon ja niiden edustajat 

vierailevat säännöllisesti maassa. 

Jos yritys haluaa harjoittaa liiketoimintaa Yhdysvalloissa, sen on tiedettävä ja 

ymmärrettävä maan säännöt hyvin ennen strategisten päätösten tekoa. On tärkeää, 

että yritys ei oleta pystyvänsä muuttamaan yhdysvaltalaisten tapoja. On oltava 

valmiita mukauttamaan ja sopeuttamaan tuotteensa yritysasiakkaiden ja kuluttajien 

tarpeisiin sekä amerikkalaistamaan liiketoimintatapansa. Useimmissa tapauksissa 

ulkomaiselta yritykseltä vaaditaan jonkinlaista paikallista läsnäoloa. Menestyksekäs 

liiketoiminta vaatii kärsivällisyyttä ja voimakkaita myyntiponnistuksia. Yhdysvaltalaiset 

ostavat ratkaisuja, jotka tuottavat selvän hyödyn tai saavat heidät onnellisiksi, eivät 

vain tuotteita. 

Liike-elämä on hektistä: tuotteiden elinkaari on monesti lyhyt ja työskentelytahti on 

kiivas. Yhdysvaltalaiset ovat yleensä epämuodollisia, joskus niinkin paljon, että heitä 

pidetään tylyinä. Small talk on osa neuvotteluprosessia, ja ihmiset tekevät paljon 

kysymyksiä. Jos yhdysvaltalaiset eivät tiedä jotain, he kysyvät. Kysymysten 

esittäminen on tiedon keräämisen muoto. 

Mitä tulee muihin yleisiin markkinointikysymyksiin, erityistä huomiota on kiinnitettävä 

kuluttajien käyttäytymiseen, markkinoiden segmentointityökaluihin, kohderyhmien 






Sonja Antell 

valintaan, tuotedifferentiaatioon, asemointiin sekä tuotteen elinkaareen. 

Brandinmuodostuksella, hinnoittelulla ja markkinointikanavien valinnalla on erittäin 

suuri merkitys Yhdysvaltain kilpailuilla markkinoilla. 

Yrityspalveluiden hyödyntämistä ja ulkoistamista pitäisi harkita keinoina nopeuttaa 

markkinoille pääsyä. Yhdysvalloissa on runsaasti palveluyrityksiä, jotka auttavat 

yrityksiä käynnistämään toimintansa tai tuomaan tuotteensa markkinoille. Strategiasta 

riippuen yritys voi tarvita apua oikeus-, rahoitus-, henkilöstö-, tietotekniikka-, mainos-, 

PR- tai markkinatutkimuspalveluissa. 

Jakelukanavat 

Yhdysvalloissa liiketoiminnan ydinsana on jakelu. Yritys ei saavuta menestystä, jos 

sen tuotteille ja palveluille ei ole järjestetty tehokasta jakelua. Vähittäiskauppiaiden 

rooli on merkittävä. Kun Yhdysvaltain vähittäiskauppa kehittyy päivästä toiseen ja 

tavaranvalmistajille asetetut vaatimukset lisääntyvät, on valmistajien muututtava 

entistä joustavimmiksi. Jotta Yhdysvaltain markkinoilla menestyy, on tunnettava 

toimintaympäristö sekä toimijat ja liiketoimintakäytännöt, jotka vievät markkinoita 

eteenpäin. 

Vaikka yritys ei myisi tuotteitaan kuluttajille, vähittäiskaupan vaikutus tuntuu kaikkialla. 

Yhdysvaltain taloutta kutsutaan usein markkinoiden ohjaamaksi taloudeksi. Edut ja 

arvot myyvät, eivät tuotteet. 

Mainostaminen 

Yhdysvalloissa on tuhansia maanlaajuisia, alueellisia ja paikallisia sanoma- ja 

aikakausilehtiä. Suurimmat sanomalehdet ovat The New York Times, The 

Washington Post, The Los Angeles Times ja USA Today. Lisäksi on lukuisia 

toimialalehtiä ja muita julkaisuja. Brandeja luodaan, kehitetään ja hallitaan hyvin 

ammattimaisesti. 

Maassa pidettävät messut synnyttävät alle viisi prosenttia yritysten vuotuisesta 

liikevaihdosta. Messuja pidetään tapahtumina, joissa osoitetaan tukea myyjille ja 

asiakkaille ja joissa esitellään uusia tuotteita. Ne ovat myös merkittävä tilaisuus tavata 

nykyisiä ja potentiaalisia asiakkaita sekä muita eturyhmiä. 






Sonja Antell 

Talous 

Makrotalous 

Tärkeimmät talousluvut 2006-2011 

2006 2007 2008 2009 2010e 2011e 

BKT käyvin hinnoin (mrd 

USD) 

13 399 14 062 14 369 14 119 14 575 15 052 

BKT henkeä kohti, USD 44 896 46 670 47 258 46 021 47 084 48 190 

BKT, muutos (%) 2,7 1,9 0,0 -2,6 2,7 1,7 

Yksityinen kulutus, muutos 

(%) 

2,9 2,4 -0,3 -1,2 1,8 1,5 

Investoinnit kiinteään 

omaisuuteen, muutos (%) 

2,3 -1,8 -6,4 -18,3 4,8 5,3 

Työttömyysaste (%) 4,6 4,6 5,8 9,3 9,7 9,4 

Kuluttajahinnat, muutos (%) 3,2 2,9 3,8 -0,3 1,5 1,0 

Vaihtotase (miljardia USD) -802,6 -718,1 -668,9 -378,4 -537,1 -598,8 

Valuuttakurssi: USD / 1 EUR 1,26 1,37 1,47 1,39 1,30 1,25 

Lähde: Economist Intelligence Unit 6.12.2010 (e=ennuste) 

Huom. Finpron nettisivustojen uudistuksesta johtuen ainoastaan yllä olevaa 

makrotaulukkoa on päivitetty joulukuussa 2010. 

BKT 

Yhdysvaltojen bruttokansantuote oli 14 256 miljardia USD vuonna 2009. BKT:n 

arvioidaan kasvavan 3,3 prosenttia vuonna 2010, mitä tukevat osaltaan varastojen 

normalisoituminen sekä yksityisen kulutuksen kasvu. Tiukentuva talouspolitiikka 

kuitenkin johtaa todennäköisesti kasvun hidastumiseen 2 prosenttiin vuonna 2011. 

BKT:n rakenne vuonna 2009 (% kokonais-BKT:sta) 

Maatalous 1,2 

Teollisuus 21,9 






Sonja Antell 

Palvelut 76,9 

Lähde: EIU 06/2010 

Inflaatio 

Yhdysvaltojen kuluttajahinnat ovat nousseet viime vuosina hieman liian nopeasti 

muihin läntisiin teollisuusmaihin verrattuna. Inflaatio oli 2,9 prosenttia vuonna 2007 ja 

3,8 prosenttia vuonna 2008. Vuonna 2009 kuluttajahinnat tosin laskivat 0,3 prosenttia. 

Vuoden 2010 ensimmäisellä neljänneksellä kuluttajahinnat nousivat keskimäärin 2,4 

prosenttia, mutta tämä johtui lähinnä energian hintojen noususta. Koko vuodelle 2010 

ennustetaan 1,7 prosentin inflaatiota. 

Vaihtotase 

Yhdysvaltojen vaihtotase on ollut usean vuoden ajan alijäämäinen. Alijäämää kertyi 

419,9 miljardia USD vuonna 2009, ja vuonna 2010 vaihtotaseen ennustetaan olevan 

507,8 miljardia USD alijäämäinen. 

Vaihtotaseen alijäämä muodostuu lähinnä kauppataseen alijäämästä. Yhdysvalloista 

suoritetaan myös tulonsiirtoja ulkomaille enemmän kuin ulkomailta Yhdysvaltoihin. 

Palvelutase ja tuotannontekijäkorvausten tase ovat toisaalta ylijäämäisiä. 

Talouspolitiikka 

Liittovaltion finanssipolitiikasta vastaavat presidentin johtama hallitus ja Kongressi. 

Liittovaltion talous käsittää varsinaisen budjetin ja sosiaaliturvamaksut. Osavaltioiden 

ja kuntien budjetteja siihen ei kuulu. 

Bruttokansantuotteen kasvun hidastuminen heikensi verotulojen kasvua 

varainhoitovuonna 2009. Liittovaltion menot toisaalta kasvoivat rahoitussektorille 

myönnettävien jättimäisten tukien vuoksi. Niiden tarkoituksena oli korjata 

rahoituskriisin aiheuttamia vahinkoja. 

Kauppapolitiikka 

Yhdysvallat on Maailman kauppajärjestön (WTO) ja Pohjois-Amerikan 

vapaakauppajärjestön (NAFTA) jäsen. WTO- ja NAFTA- sopimusten ansiosta 

maahan voi viedä useita tuotteita ilman tullia. Yhdysvalloilla on myös kahdenvälisiä 

kauppasopimuksia mm. EU:n kanssa. 

Euroopan komissiolla on nykyään edustusto sekä Washingtonissa että New Yorkissa. 

EU ja USA pitävät kaksi kertaa vuodessa huippukokouksen, johon osallistuu 

Yhdysvaltain presidentti, Euroopan komission puheenjohtaja sekä EU:n 

puheenjohtajamaan hallituksen johtaja tai valtionpäämies. Huippukokouksia alettiin 






Sonja Antell 

järjestää vuonna 1990, jolloin hyväksyttiin Transatlantic Declaration. Julistus 

muodollisti osapuolten väliset suhteet. Johtajien kokouksia täydentää 

lainsäädäntöelinten yhteistyö. Yhdysvaltain Kongressin ja Euroopan parlamentin 

välisen dialogin merkitys on kasvanut jälkimmäisen muututtua neuvoa-antavasta 

elimestä todelliseksi vallankäyttäjäksi. 

Transatlanttisessa julistuksessa sovitut yhteydenpitomuodot eivät riittäneet eteen 

tulleiden asioiden hoitamiseen. Ensinnäkin Euroopan sisämarkkinoiden synty loi 

aivan uusia tilaisuuksia paitsi eurooppalaisille myös amerikkalaisille yrittäjille. 

Mahdollisuuksien hyödyntämiseksi oli lisättävä yhteistyötä eri viranomaisten, liikeelämän 

edustajien ja muiden organisaatioiden välillä. 

Tehostaakseen yhteistyötään EU ja USA hyväksyivät joulukuussa 1995 Uuden 

transatlanttisen agendan (New Transatlantic Agenda). Molemmat osapuolet lupasivat 

edistää rauhaa, demokratiaa ja vakautta, tukea talouden kasvua ja vapauttamista 

maailmanlaajuisesti ja vastustaa terrorismia ja ympäristön tilan heikkenemistä. 

Tärkeä konkreettinen taloudellinen tavoite oli synnyttää atlanttiset markkinat EU:n ja 

USA:n välille vähentämällä tavara- ja palvelukaupan sekä investointien esteitä. 

Tavoitteen toteuttamiseksi alettiin korjata taloussuhteisiin vaikuttavia säädöksiä ja 

määräyksiä. Osapuolet mm. allekirjoittivat toukokuussa 1997 Haagin 

huippukokouksessa sopimuksen tulliyhteistyöstä ja keskinäisestä avusta tulliasioissa. 

Agenda lisäsi merkittävästi poliittista ja taloudellista yhteistyötä, joka johti 

Transatlanttiseen taloudelliseen kumppanuuteen (Transatlantic Economic 

Partnership, TEP) toukokuussa 1998 EU:n ja USA:n huippukokouksessa. TEP:illä 

pyritään vähentämään kaupan esteitä etenkin biotekniikan, elintarviketurvallisuuden 

ja tietosuojan kaltaisilla herkillä aloilla ja lisäämään muuta kahdenvälistä ja 

monenvälistä yhteistyötä kaupan edistämiseksi. Myös keskinäisiä investointeja 

edistetään. 

Eräät USA:n liittovaltion standardit poikkeavat kansainvälisistä normeista, joiden 

mukaisia EU:n standardit yleensä ovat. Joidenkin EU:n standardien mukaan tehtyjen 

tuotteiden valmistajat eivät voi viedä tuotteitaan suoraan Yhdysvaltoihin. Hankalia 

kysymyksiä ovat myös merkintä- ja hygieniavaatimukset. Yhdysvalloissa on paljon 

Buy American -säädöksiä WTO:n julkisia hankintoja koskevasta sopimuksesta 

huolimatta. Kotimaisia yrityksiä tuetaan lisäksi julkisissa infrastruktuurihankkeissa, 

pienyritysohjelmien kautta ja soveltamalla liikaa kansallisen turvallisuuden periaatetta, 

joka on usein vain protektionismin korvike. 

Työvoima 

Moniin muihin OECD-maihin verrattuna Yhdysvaltojen väestörakenne on työvoiman 

saatavuuden kannalta hyvä. Yhdysvallat on suhteellisen avoin maahanmuutolle, ja 

lisäksi syntyvyys ja odotettu elinikä ovat suhteellisen korkeita, joten väestön 

arvioidaan kasvavan noin 0,8 prosenttia vuosien 2010 ja 2030 välillä. Työikäisten 






Sonja Antell 

määrä kuitenkin kasvaa hitaammin, ja koska työelämään osallistuvien määrä on jo nyt 

suuri, on työvoiman saatavuutta vaikea lisätä sitä kautta. 

Lokakuussa 2009 Yhdysvalloissa oli 233,198 miljoonaa työikäistä (yli 15-vuotiasta) 

henkilöä. Heistä siviilityövoimaan (työvoima pl. sotilaat) kuului 153,98 miljoonaa. 

Lokakuussa 2009 työllisiä oli 138,28 miljoonaa. Työllisyysaste oli 58,5 prosenttia. 

Työttömyysaste oli 10,2 prosenttia ja työttömiä oli 15,7 miljoonaa. 

Yhdysvalloissa on paljon heikosti koulutettuja työntekijöitä, joiden tulot riittävät vain 

välttämättömyyshyödykkeisiin. Toisaalta monet esimiesasemassa olevat, yksityisessä 

huippuyliopistossa koulutuksen saaneet toimihenkilöt ansaitsevat selvästi suomalaisia 

kollegoitaan enemmän. 

Alla on esitetty suorittavan portaan työntekijöiden keskipalkkoja. Näiden 

työntekijöiden osuus kaikista työntekijöistä on noin neljä viidesosaa. 

Yksityisen sektorin (pl. maatilojen) suorittavan tason työntekijöiden 

keskimääräiset työajat ja palkat lokakuussa 2009 (luvuissa ei otettu huomioon 

kausivaihtelua) 

Tuntia viikossa Dollaria tunnissa Dollaria viikossa 

Yhteensä 33,5 18,72 619,63 

Metsätalous ja kaivostoiminta 44,1 23,19 1008,77 

Valmistusteollisuus 40,8 18,30 739,32 

Rakentaminen 38,3 22,98 857,15 

Palvelusektori keskimäärin 32,2 18,43 587,92 

Tukkukauppa 38,2 21,05 787,27 

Vähittäiskauppa 29,7 13.07 389,49 

Liikenne ja varastointi 36,5 18,72 685,15 

Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 42,7 29,87 1248,57 

Informaatioala 36,2 25,73 936,57 

Rahoitustoiminta 35,7 20,96 748,27 

Kiinteistö- ja yrityspalvelut 34,7 22,34 775,20 

Lähde: U.S. Department of Labor 






Sonja Antell 

Ulkomaankauppa 

Kokonaiskauppa 

Yhdysvaltain vienti- ja tuontiluvut ovat absoluuttisesti hyvin suuria, mutta BKT:hen 

nähden pieniä. Suuret kotimarkkinat vähentävät yritysten tarvetta viedä, ja valtavat 

luonnonvarat ja suuri kotimainen tarjonta vähentävät tarvetta tuoda. 

Yhdysvaltain tavarakauppa 2005-2011, miljardia dollaria 

2005 2006 2007 2008 2009 2010e 2011e 

Vienti 892,3 1015,8 1138,4 1277,0 1045,5 1252,9 1350,5 

Tuonti 1683,2 1863,1 1969,4 2117,2 1562,6 1823,5 1934,0 

Kauppatase -790,9 -847,3 -831,0 -840,3 -517,0 -570,7 -583,5 

Lähde: EIU 06/2010 (e=ennuste) 

Ulkomaankaupan rakenne 

Tärkeimmät vientituotteet vuonna 2009 (% kokonaisviennistä) 

Investointihyödykkeet (pl. autot) 36,9 

Teollisuuden materiaalit 28,0 

Kuluttajatuotteet, muut kuin ruoka (pl. autot) 14,2 

Autot, niiden osat ja moottorit 7,7 


Tärkeimmät tuontituotteet vuonna 2009 (% kokonaistuonnista) 

Teollisuuden materiaalit 29,6 

Kuluttajatuotteet, muut kuin ruoa (pl. autot) 27,5 

Investointihyödykkeet (pl. autot) 23,7 

Autot, niiden osat ja moottorit 10,3 


Tärkeimmät kauppakumppanit 

Yhdysvaltojen tärkeimmät vientimaat vuonna 2009 

Maa Osuus viennistä % 

Kanada 19,4 






Sonja Antell 

Meksiko 12,2 

Kiina 6,6 

Japani 4,8 

Iso-Britannia 4,3 


Yhdysvaltojen tärkeimmät tuontimaat vuonna 2009 

Maa Osuus tuonnista % 

Kiina 19,0 

Kanada 14,4 

Meksiko 11,3 

Japani 6,2 

Saksa 4,6 


Kauppa Suomen kanssa 

Suomen kauppa Yhdysvaltojen kanssa vuosina 2005-2009 

4500 

4000 

3500 

3000 

2500 

2000 

1500 

vienti 

tuonti 

tase 

1000 

500 

0 

2005 2006 2007 2008 2009 

Lähde.Tullihallitus 03/2010 






Sonja Antell 

Suomen kauppa Yhdysvaltojen kanssa vuonna 2009 

Vienti, 

Osuus 

Muutos 

Tuonti, 

Osuus 

Muutos 

Tase, 

milj. e 

% 

% 

milj. e 

% 

% 

milj. e 

3482 7,8 -16 1486 3,4 -20 1996 

Lähde: Tullihallitus 03/2010 (osuus Suomen koko viennistä ja tuonnista, muutos 

edellisvuodesta) 

Suomen vienti 

Suomen vienti Yhdysvaltoihin 2009 

Valmiit tavarat 

9,1 % 

Elintarvikkeet ja 

juomat 

1,4 % Raaka-aineet, 

polttoaineet 

12,0 % 

Kemialliset aineet ja 

tuotteet 

6,8 % 

Koneet, laitteet ja 

kuljetusvälineet 

51,3 % 

Valmistetut tavarat 

19,4 % 

Lähde: Tullihallitus 03/2010 

Suomen 10 tärkeintä vientituotetta Yhdysvaltoihin vuonna 2009 

SITC-nimike milj. EUR Osuus 

% 

Muutos 

% 

1 79 Muut kuljetusvälineet 1047,0 30 35 

2 64 Paperi ja pahvi sekä tuotteet niistä 460,7 13 -19 

3 33 Kivennäisöljyt ja kivennäisöljytuotteet 412,0 12 -46 

4 87 Kojeet, mittarit yms. 244,7 7 -1 

5 77 Muut sähkökoneet ja -laitteet 194,4 6 -32 

6 74 Yleiskäyttöiset teollisuuden koneet ja laitteet 159,6 5 -33 

7 71 Voimakoneet ja moottorit 148,6 4 14 

8 72 Eri toimialojen erikoiskoneet 116,2 3 -45 

9 76 Puhelin-,radio-,tv- yms. laitteet 90,0 3 -38 

10 68 Muut metallit 81,8 2 -8 

10 tärkeintä yhteensä 2955,0 85 

Suomen koko vienti 3482,1 100 -16 






Sonja Antell 


Suomen tuonti 

Suomen tuonti Yhdysvalloista 2009 

Valmiit tavarat 

17,7 % 

Elintarvikkeet ja 

juomat 

1,8 % Raaka-aineet, 

polttoaineet 

15,0 % 

Kemialliset aineet ja 

tuotteet 

17,1 % 

Koneet, laitteet ja 

kuljetusvälineet 

44,4 % 

Valmistetut tavarat 

4,0 % 


Suomen 10 tärkeintä tuontituotetta Yhdysvalloista vuonna 2009 

SITC-nimike 

milj. 

EUR 

Osuus 

% 

Muutos 

% 

1 77 Muut sähkökoneet ja -laitteet 138,8 9 -21 

2 87 Kojeet, mittarit yms. 135,4 9 -13 

3 54 Lääkevalmisteet ja farmaseuttiset tuotteet 109,3 7 49 

4 89 Muut valmiit tavarat 107,1 7 -1 

5 79 Muut kuljetusvälineet 93,6 6 11 

6 76 Puhelin-,radio-,tv- yms. laitteet 91,3 6 -10 

7 74 Yleiskäyttöiset teollisuuden koneet ja laitteet 77,2 5 -48 

8 72 Eri toimialojen erikoiskoneet 77,0 5 -39 

9 28 Malmit ja metalliromu 71,5 5 -48 

10 75 Toimistokoneet ja atk-laitteet 60,6 4 -17 

10 tärkeintä yhteensä 961,8 65 






Sonja Antell 

Suomen koko tuonti 1486,1 100 -20 


Ulkomaiset investoinnit 

Suoria sijoituksia Yhdysvaltoihin tehtiin vuonna 2009 118,6 miljardin USD arvosta. 

Suorien sijoitusten nettomäärä oli miinus 35,9 miljardia USD ja kokonaisvaranto 2397 

miljardia USD. Suorien sijoitusten osuus Yhdysvaltojen bruttokansantuotteesta oli 0,8 

prosenttia. 

Yhdysvalloista tehtiin ulkomaille suoria sijoituksia miinus 154,5 miljardin USD arvosta 

vuonna 2009. 

Suomalaiset investoinnit 

Suomen Pankin mukaan suomalaisten suorien sijoitusten kanta Yhdysvalloissa oli 

7270 miljoonaa euroa vuonna 2009. Vuoden 2009 aikana Suomesta tehtiin 

Yhdysvaltoihin suoria sijoituksia nettomääräisesti miinus 1295 miljoonan euron 

arvosta. 

Rakentaminen, logistiikka ja koneiden valmistus 

Toimialavastaava Agnese Klavina-Kontkanen, agnese.klavina-kontkanen@finpro.fi 

Rakentaminen 

 

 

Rakentamisen bruttomääräinen arvonlisäys (tuotannon arvo välikulutuksella 

vähennettynä) oli 610,8 miljardia dollaria vuonna 2007 käyvin hinnoin 

laskettuna. 

Rakentamisen osuus BKT:stä oli 4,4 prosenttia. 

Loppuunsaatetun rakentamisen arvo vuonna 2007, miljardia dollaria 

Rakentaminen yhteensä 1168,55 

Asuntorakentaminen 531,05 

Muu rakentaminen 637,50 

-Toimistot 64,73 

-Liiketilat 88,78 






Sonja Antell 

-Opetustilat 96,35 

-Tiet ja kadut 76,02 

-Sähköinfrastruktuuri 53,37 

-- Yksityinen rakentaminen 881,40 

-- Julkinen rakentaminen 287,14 

Lähde: U.S. Census Bureau 

Loppuunsaatetun rakentamisen arvo (rakentamismenot) olivat yhteensä 998,36 

miljardia dollaria vuoden 2008 tammi-marraskuussa. Menot laskivat 5,3 prosenttia 

vuoden 2007 vastaavasta ajanjaksosta. 

Yksityisen loppuunsaatetun rakentamisen arvo oli 712,86 miljardia ja julkisen 

rakentamisen 285,50 miljardia dollaria tammi-marraskuussa 2008. Yksityinen 

rakentaminen supistui 9,6 prosenttia, mutta julkinen kasvoi 7,5 prosenttia. 

Vuonna 2007 valmistui 1,503 miljoonaa yksityisasuntoa, joista 1,218 miljoonaa oli 

omakotitaloja. Vuonna 2007 aloitettiin 1,355 miljoonan uuden yksityisasunnon 

rakentaminen. Asunnoista 1,046 miljoonaa oli omakotitaloasuntoja. Vuonna 2007 

myönnettiin rakennusluvat 1,398 miljoonalle yksityisasunnolle, joista 979 900 oli 

omakotitaloja. Vuoden 2007 lopussa oli rakenteilla 1,025 miljoonaa yksityisasuntoa, 

joista omakotitaloja oli 579 100. 

Lupien, aloitusten ja rakenteilla olevien asuntojen määrä laski selvästi vuonna 2007 

vuoteen 2006 verrattuna. Vuonna 2008 myönnettiin rakennusluvat arviolta 892 500 

yksityisasunnolle. Määrä laski 36,2 prosenttia vuodesta 2007. Vuonna 2008 aloitettiin 

arviolta 904 300 yksityisasunnon rakentaminen. Määrä laski 33,3 prosenttia vuodesta 

2007. Vuonna 2008 valmistui arviolta 1,117 miljoonaa yksityisasuntoa. Määrä laski 

25,7 prosenttia vuodesta 2007. 

Asuntorakentamisen ja asuntokaupan tilanne on vuoden 2007 kesän jälkeen ollut 

hyvin vaikea. Lukuisat kotitaloudet eivät pysty lyhentämään asuntolainojaan ajallaan, 

ja luottoja myöntäneiden pankkien ja muiden rahoituslaitosten tulot ja voitot ovat 

laskeneet. 

Energia-, ympäristö- ja metsäsektori 

Toimialavastaava Juha Wilén, juha.wilén@finpro.fi 

Energiasektori 

Yhdysvallat on selvästi maailman suurin energiankuluttaja. Primäärienergian kulutus 

oli 101 554 biljoonaa brittiläistä lämpöyksikköä (BTU) vuonna 2007 ja alustavien 

laskelmien mukaan 99 304 biljoonaa BTU:ta vuonna 2008. Maa kuluttaa enemmän 






Sonja Antell 

energiaa kuin se itse tuottaa. Primäärienergian tuotanto oli 71 504 biljoonaa BTU:ta 

vuonna 2007 ja alustavien laskelmien mukaan 73 711 biljoonaa BTU:ta vuonna 2008. 

Primäärienergian tuonti oli 32 840 biljoonaa, vienti 7065 biljoonaa ja nettotuonti 25 

775 biljoonaa BTU:ta vuonna 2008. Nettotuonti kasvoi vuoteen 2005 asti, mutta laski 

vuosina 2006–2008. 

Primäärienergian tuotanto lähteittäin v. 2008, biljoonaa BTU, alustavat tiedot 

Yhteensä 73 711 

Fossiiliset polttoaineet yht. 57 940 

Hiili 23 856 

Maakaasu (kuiva) 21 150 

Raakaöljy 10 519 

Kaasukondensaatti (natural gas liquids) 2 415 

Ydinsähkövoima 8 455 

Uusiutuvat energianlähteet yht. 7 316 

Vesisähkövoima 2 452 

Maalämpö 358 

Aurinko/PV 91 

Tuuli 514 

Biomassa 3900 

Lähde: Yhdysvaltain Energiatietohallinto (EIA) 

Öljy 

Yhdysvaltain öljykentät tuottivat öljyä keskimäärin 6,85 miljoonaa barrelia päivässä 

(mbpd) vuonna 2007 ja alustavien laskelmien mukaan 6,74 mbpd vuonna 2008. 

Jälkimmäisestä luvusta oli raakaöljyn osuus 4,96 miljoonaa barrelia ja 

kaasukondensaatin 1,78 miljoonaa barrelia. Yhdysvaltalaiset yritykset veivät öljyä 

keskimäärin 1,83 mbpd ja toivat sitä 12,87 mbpd vuonna 2008. Nettotuonti oli 11,04 

miljoonaa barrelia. Öljyä tuotiin OPEC-maista 5,96 miljoonaa ja muista maista 6,91 

miljoonaa barrelia päivässä. Eniten tuotiin Kanadasta, Saudi-Arabiasta, Meksikosta, 

Venezuelasta ja Nigeriasta. Yhdysvaltain öljytuotteiden hankinta (supply) oli yhteensä 

19,42 miljoonaa barrelia päivässä. Maassa toimi 150 öljynjalostamoa vuonna 2008. 

Niiden kapasiteetti oli keskimäärin 17,61 miljoonaa barrelia päivässä. 

Tislausyksiköihin tuli öljyä keskimäärin 15,03 mbpd. Käyttöaste oli 85,4 prosenttia. 

Maakaasu 






Sonja Antell 

Maakaasua saatiin kaasulähteistä 19 400 miljardia ja raakaöljylähteistä 6647 

miljardia, yhteensä 26 046 miljardia kuutiojalkaa vuonna 2008. Kuivan maakaasun 

tuotanto oli 20 574 miljardia kuutiojalkaa. Täydentävien kaasumaisten polttoaineiden 

tuotanto oli 55 miljardia kuutiojalkaa. Maakaasua tuotiin 3982 miljardia ja vietiin 1000 

miljardia kuutiojalkaa. Nettotuonti oli 2962 miljardia. Maakaasun kulutus oli 23 243 

miljardia kuutiojalkaa. 

Hiili 

Hiilentuotanto oli 1146,6 miljoonaa lyhyttä tonnia vuonna 2007 ja alustavien 

laskelmien mukaan 1171,5 miljoonaa lyhyttä tonnia vuonna 2008. Lisäksi oli tarjolla 

jätehiiltä 13,7 miljoonaa lyhyttä tonnia. Hiiltä tuotiin Yhdysvaltoihin 34,2 miljoonaa ja 

vietiin 81,5 miljoonaa lyhyttä tonnia vuonna 2008. Nettovienti oli 47,3 miljoonaa 

lyhyttä tonnia. Kun varastojen muutos ja hävikki otetaan huomioon, hiilen kulutus oli 

1121,7 miljoonaa lyhyttä tonnia vuonna 2008. (Lyhyt tonni on 907,18474 kg). 

Sähkö 

Vuoden 2007 kesällä Yhdysvaltojen nettomääräinen sähköntuotantokapasiteetti oli 

994,9 gigawattia, josta sähkölaitosten osuus oli 965,7 gigawattia ja omaan käyttöönsä 

tuottavien yritysten osuus 29,2 gigawattia. 

Sähköntuotantokapasiteetti energialähteen mukaan v. 2007 kesällä, 

miljoonaa kW 

Yhteensä 994,9 

Fossiiliset polttoaineet yhteensä 764,0 

Hiili 312,7 

Öljy 56,1 

Maakaasu 392,9 

Muut kaasut 2,3 

Ydinsähkövoima 100,3 

Vesipumppuvoima 21,9 

Uusiutuvat energialähteet yht. 108,0 

Perinteinen vesivoima 77,9 

Puusta saatava biomassa 6,7 

Biojäte, kaatopaikkakaasu, liete, muu biomassa 4,1 

Maalämpö 2,2 

Aurinko / PV 0,5 






Sonja Antell 

Tuuli 16,5 

Muut (akut, kemikaalit, vety, höyry, rikki, 

ei-uusiutuva jäte) 

0,8 

Lähde: Yhdysvaltain energiatietohallinto 

Sähkön nettotuotanto oli 4156,7 miljardia kilowattituntia vuonna 2007 ja alustavien 

laskelmien mukaan 4110,3 miljardia kilowattituntia vuonna 2008. Jälkimmäisestä 

luvusta oli sähkölaitosten osuus n. 3967 miljardia kWh ja omaan käyttöönsä 

tuottavien yritysten osuus n. 144 miljardia kWh. Sähköä tuotettiin alustavien 

laskelmien mukaan fossiilisilla polttoaineilla 2928,3 miljardia, ydinvoimalla 806,2 

miljardia, uusiutuvilla energianlähteillä 371,7 miljardia ja muilla energialähteillä 10,4 

miljardia kWh vuonna 2008. Pelkästään sähköä tuottavissa voimaloissa sähköä syntyi 

3801,4 miljardia kWh ja lämpö-sähkövoimaloissa (CHP) 165,3 miljardia kWh. 

Yhteistuotannon osuus on siis hyvin pieni. 

Sähköä tuotiin 57 miljardia ja vietiin 24 miljardia kWh vuonna 2008. Sähkön 

nettotuonti oli 33 miljardia kWh. Sähkön loppukäyttö Yhdysvalloissa oli 3873 miljardia 

kWh. 

Ympäristösektori 

Jätehuolto 

Yhdysvalloissa syntyi 254,1 miljoonaa tonnia kiinteää yhdyskuntajätettä vuonna 2007. 

Jätemäärä kasvoi n. 50 miljoonaa tonnia vuodesta 1990. Tärkeimmät kasvusyyt ovat 

väestönkasvu ja ihmisten vaurastuminen. Yhdyskuntajätettä syntyi henkeä kohti 2,1 

kilogrammaa. Arviolta 55–65 prosenttia kiinteästä yhdyskuntajätteestä tulee 

kotitalouksista. 

Syntyneestä kiinteästä yhdyskuntajätteestä oli paperia ja kartonkia 32,7 prosenttia, 

puutarhajätettä 12,8 prosenttia, ruoantähteitä 12,5 prosenttia ja muovia 12,1 

prosenttia. Paperia ja kartonkia syntyi 83,0 miljoonaa tonnia, puutarhajätettä 32,6 

miljoonaa tonnia, ruoantähteitä 31,7 miljoonaa tonnia ja muovia 30,7 miljoonaa 

tonnia. 

Syntyneestä jätteestä oli säilytysrasioiden ja pakkausten osuus 30,9 prosenttia, 

lyhytkestoisten / kertakäyttötuotteiden osuus 24,5 ja kestohyödykkeiden 17,9 

prosenttia. 

Yhdyskuntajätteistä otettiin talteen eli hyödynnettiin yhteensä 85,0 miljoonaa tonnia, 

josta kierrätyksen osuus oli 63,3 miljoonaa ja kompostoinnin 21,7 miljoonaa tonnia 

vuonna 2007. Kompostoidusta jätteestä oli puutarhajätteiden osuus 20,9 miljoonaa 

tonnia. Hyödynnetyn jätteen osuus koko jätemäärästä oli 33,4 prosenttia. Osuus yli 

kaksinkertaistui vuoden 1990 luvusta (16,2 %), mutta on edelleen alhainen suhteessa 

maan vaurauteen. 






Sonja Antell 

Yhdyskuntajätteestä hyödynnettiin energiana 31,9 miljoonaa tonnia (poltto ja energian 

talteenotto). Osuus syntyneestä jätemäärästä oli 12,6 prosenttia. Kaatopaikoille ja 

vastaaviin paikkoihin loppusijoitettiin 137,2 miljoonaa tonnia. Osuus oli 54 prosenttia. 

Yhdysvalloissa oli 1754 kaatopaikkaa vuonna 2007. Määrä oli sama kuin vuonna 

2006 ja 2005. Vuonna 1990 niitä oli kuitenkin 6326 kpl. Kaatopaikkojen 

keskimääräinen koko on toisaalta kasvanut. Kansallisella tasolla kapasiteetista ei ole 

pulaa, mutta alueellisia pullonkauloja esiintyy joskus. 

Vesihuolto 

Liittovaltion Ympäristönsuojeluvirasto EPA:n Vesitoimisto sääntelee julkisia 

vesijärjestelmiä, mutta sillä ei ole valtuuksia säännellä yksityisiä juomavesilähteitä. 

Noin 15 prosenttia yhdysvaltalaisista käyttää omia juomavesilähteitään, ja näitä 

varantoja ei ole alistettu EPA:n standardeille. Joidenkin osavaltioiden ja kuntien 

hallitukset kuitenkin asettavat sääntöjä, joilla ne suojelevat yksityisten lähteiden 

käyttäjiä. 

Yhdysvalloissa oli 154 8795 julkista vesijärjestelmää varainhoitovuonna 2007–2008. 

Näistä 51 988 oli yhdyskuntien (kuntien tai piirikuntien) vesijärjestelmiä (lyhenne 

CWS), jotka toimittavat vettä samalle väestölle vuoden ympäri, ja 18 742 oli eiväliaikaisia 

ei-yhdyskunnallisia järjestelmiä (lyhenne NTNCWS), joita on mm. 

kouluilla, tehtailla, toimistorakennuksilla ja sairaaloilla. Nämä julkiset järjestelmät 

toimittavat vettä säännöllisesti ainakin 25 samalle ihmiselle ainakin kuuden 

kuukauden ajan vuoden sisällä. Lisäksi oli 84 149 väliaikaista ei-yhteisöllistä 

järjestelmää (TNCWS). Ne ovat julkisia järjestelmiä, jotka tarjoavat vettä 

huoltoasemien ja leirintäalueiden kaltaisissa paikoissa, joissa ihmiset eivät vietä 

kauan aikaa ja jotka ovat auki ainakin 60 päivää vuodessa. 

Yhdyskuntien järjestelmät toimittivat vettä 292,30 miljoonalle, NTNCWS-järjestelmät 

6,25 miljoonalle ja TNCWS-järjestelmät 13,57 miljoonalle ihmiselle varainhoitovuonna 

2007–2008. 

Yhdyskuntien järjestelmistä käytti 78 prosenttia pohjavettä. Pintavesijärjestelmät 

tarjosivat kuitenkin vettä 70 prosentille järjestelmien 292,3 miljoonan populaatiosta. 

NTNCWS-järjestelmistä käytti 96 prosenttia pohjavettä. Ne tarjosivat vettä 87 

prosentille järjestelmien populaatiosta. TNCWS-järjestelmistä käytti 98 prosenttia 

pohjavettä ja vain kaksi prosenttia pintavettä. Pintavesijärjestelmät tarjosivat kuitenkin 

vettä 19 prosentille populaatiosta. 

Jätevesihuolto 

Jätevesihuollosta vastaa kansallisella tasolla Ympäristösuojeluvirasto EPA:n 

Vesitoimiston Jätevesihuollon toimisto (OWM). Se toimii yhteistyössä osavaltioiden ja 

paikallishallintojen, kansalaisjärjestöjen sekä alkuperäisasukkaiden kanssa. OWM 

auttaa sääntelemään ja edistämään tehokasta ja vastuullista jätevedenkäsittelyä. Se 






Sonja Antell 

yrittää myös pitää huolta pintavesien ja vesiekosysteemien kunnosta ja varmistaa, 

että vesilaitosten vesi on turvallista juotavaksi. 

OWM:llä on erilaisia ohjelmia. Clean Water State Revolving Fund rahoittaa laajaa 

joukkoa vedenlaatua suojelevia hankkeita ja jätevedenpuhdistushankkeita. Vuonna 

2007 kiertävä rahasto myönsi 5,3 miljardia dollaria tukea. Vuoden 2007 loppuun 

mennessä rahaa oli myönnetty yhteensä yli 63 miljardia dollaria 20 700 

matalakorkoisen lainan muodossa. WaterSense-ohjelma auttaa kuluttajia löytämään 

tuotteita ja palveluita, jotka säästävät vettä ja ovat samalla teknisesti korkealaatuisia. 

Green Infrastructure -aloite liittyy tulvavesiin ja yrittää hyödyntää niitä. Se edistää 

vihreiden kattojen, sadepuutarhojen, huokoisten katukäytävien ja muiden tekniikoiden 

käyttöä niin, että saadaan parannettua veden ja ilman laatua, säästetään energiaa ja 

rahaa ja saadaan lisää vettä ihmisten käyttöön. National Pollution Discharge 

Elimination System kontrolloi veden saastumista sääntelemällä lähteitä, jotka 

vapauttavat saasteita pintavesiin. Sustainable Infrastructure Investment edistää 

parempien hallintokäytäntöjen, vedenkäyttötehokkuuden ja täyskustannushinnoittelun 

omaksumista kustannusten vähentämiseksi ja järjestelmäinvestointien lisäämiseksi. 

OWM:n budjetti on runsaat 1,4 miljardia dollaria. Luku on lähes viidesosa 

Ympäristönsuojeluviraston budjetista. 

Yhdysvaltain käytössä oleva juomavesi- ja jätevesi-infrastruktuuri rakennettiin 

suurelta osin vuosina 1945–1975. Ympäristönsuojeluviraston kyselytutkimuksen 

mukaan yli 100 000 asukasta palvelevissa vesijärjestelmissä n. 30 prosenttia putkista 

oli 40–80 vuotta vanhoja ja noin 10 prosenttia putkista yli 80 vuotta vanhoja. 

Infrastruktuuri tarvitsee huollon lisäksi jo paljon korjauksia ja uusimista. Ikä itsessään 

ei viittaa ongelmiin: jos putkia, pumppuasemia ja puhdistamoja huolletaan hyvin, 

järjestelmä voi toimia pitkän aikaa. Putkien elinikä on 15 vuodesta yli 100 vuoteen 

riippuen materiaalista ja ympäristöolosuhteista. Putkissa käytetty materiaali voi olla 

parempi indikaattori putkien kestävyydestä kuin ikä. Teräsputket, jotka asennettiin yli 

80 vuotta sitten, ovat osoittautuneet huomattavasti vähemmän vuotoherkiksi kuin 

uudemmat putket, jotka on valmistettu muista materiaaleista. Vedenkäsittelylaitokset 

voivat yleensä toimia 20–50 vuotta, ennen kuin ne vaativat laajennusta tai mittavaa 

korjausta. 

Ilmastonmuutos ja sen ehkäisy 

Kasvihuonekaasupäästöt 

Vuonna 2007 Yhdysvaltain kasvihuonekaasupäästöt olivat yhteensä 7150,1 

teragrammaa hiilidioksidiekvivalenttia. Yhdysvaltain päästöt nousivat 17 prosenttia 

vuodesta 1990 ja 1,4 prosenttia vuodesta 2006. Jälkimmäisen nousun syitä olivat 1) 

viileämpi talvi ja lämpimämpi kesä, jotka lisäsivät lämmityspolttoaineiden ja 

ilmastointilaitteissa tarvittavan sähkön kysyntää, 2) fossiilisten polttoaineiden 






Sonja Antell 

kulutuksen kasvu sähkön tuottamiseksi ja 3) vesivoimatuotannon 14,2 prosentin lasku 

v. 2007. 

Hiilidioksidipäästöt muodostavat valtaosan Yhdysvaltain kasvihuonekaasupäästöistä. 

Hiilidioksidia pääsi ilmaan 6103,4 teragrammaa (CO2-ekvivalenttia) vuonna 2007. 

Määrä kasvoi 1026,7 teragrammaa (20,2 prosenttia) vuodesta 1990. Historiallisesti 

Yhdysvaltain kasvihuonekaasupäästötrendeihin ovat vaikuttaneet eniten fossiilisten 

polttoaineiden poltosta tulevien päästöjen muutokset. CO2-päästöt fossiilisten 

polttoaineiden poltosta kasvoivat vuonna 2007 21,8 prosenttia (1026,9 teragrammaa) 

vuodesta 1990 ja 1,8 prosenttia vuodesta 2006. Yhdysvaltain hiilidioksidipäästöt 

fossiilisten polttoaineiden poltosta ovat maailman toiseksi suurimmat Kiinan jälkeen. 

Henkeä kohti lasketut päästöt ovat 10 suurimman joukossa. Parin vuoden takaisessa 

CDIAC:n tilastossa kärjessä olivat Qatar, Kuwait ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat. 

Yhdysvaltain metaanipäästöt olivat 585,3 teragrammaa CO2-ekvivalenttia vuonna 

2007. Päästöt vähenivät 31,2 teragrammaa (5,1 prosenttia) vuodesta 1990. 

Dityppioksidipäästöt olivat 311,9 teragrammaa CO2-ekvivalenttia vuonna 2007. Ne 

vähenivät 3,1 teragrammaa (1 prosentin) vuodesta 1990. Fluoriyhdisteiden (HFC, 

PFC) ja rikkiheksafluoridin (SF6) yhteenlasketut päästöt olivat 149,5 teragrammaa 

CO2-ekvivalenttia vuonna 2008. Ne nousivat 59 teragrammaa (65,2 prosenttia) 

vuodesta 1990. PFC- ja SF6-päästöt laskivat ajanjaksolla merkittävästi, mutta HFCpäästöt 

kasvoivat niin paljon, että kokonaistulos oli negatiivinen. 

Ilmastonmuutoksen ehkäisy 

Liittohallituksen eri virastoissa on ohjelmia ja yhteistyöhankkeita, jotka edistävät 

fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisestä, energiatehokkuuden lisäämistä, 

metaanin kierrättämistä ja hiilen erottamista hapesta. Ympäristönsuojeluvirastolla 

(EPA) on seuraavat kasvihuonekaasujen vähentämisaloitteet: 

The State Climate and Energy Partner Network auttaa osavaltioiden energia- ja 

ympäristöalojen toimijoita ymmärtämään paremmin ja tutkimaan ilmastonmuutosta ja 

puhdasenergiapolitiikkaa. Partneriverkosto tarjoaa ajantasaista tietoa osavaltioiden 

toimista ja edistää viestintää osavaltioiden päätöksentekijöiden välillä ilmasto- ja 

energiakysymyksistä. 

Climate Leaders on EPA:n ja yritysten välinen kumppanuus, jossa kehitetään laajoja 

strategioita ilmastonmuutosta vastaan. Partneriyritykset sitoutuvat pienentämään 

haittavaikutuksiaan globaaliin ympäristöön asettamalla suuria kasvihuonekaasujen 

vähentämistavoitteita. Osallistumalla ohjelmaan yritykset saavat EPA:n tunnustuksen 

ympäristöjohtajuudestaan ja uskottavan todisteen saavutuksistaan. Mukana on 

Fortune 100 -yrityksiä ja pienyrityksiä, jotka toimivat valmistusteollisuussa, sähkö-, 

kaasu- ja vesihuollossa sekä vähittäiskaupassa. 






Sonja Antell 

Combined Heat and Power (CHP) Partnership on vapaaehtoinen ohjelma, jonka 

tarkoitus on vähentää sähköntuotannon ympäristövaikutuksia edistämällä lämmön ja 

sähkön yhteistuotantoa. Ohjelma toimii läheisesti energiankäyttäjien, CHP-yhtiöiden, 

osavaltioiden ja paikallisten hallitusten sekä muiden sidosryhmien kanssa uusien 

hankkeiden kehittämiseksi ja yhteistuotannosta saatavien etujen promovoimiseksi. 

Vuonna 1992 EPA esitteli Energy Starin vapaaehtoisena merkintänä, joka 

suunniteltiin tunnistamaan ja edistämään energiatehokkaita tuotteita. Energy Star on 

ollut EPA:n ja energiaministeriön yhteisohjelma vuodesta 1996 lähtien. Nykyään yli 

1400 tavaranvalmistajaa käyttää ES:ää yli 40 tuoteryhmässä. EPA tarjoaa ESkumppaanuutta 

myös palveluyrityksille, kuten hotelleille. 

Liikennettä ja ilmanlaatua koskevat vapaaehtoiset ohjelmat: esimerkkejä liikennettä ja 

ilmanlaatua koskevista vapaaehtoisista ohjelmista ovat SmartWay Transport 

Partnership EPA:n ja rahtiyritysten välillä, Green Vehicle Guide, Voluntary Diesel 

Retrofit Program, Clean School Bus USA, Best Workplaces for Commuters and It All 

Adds Up to Cleaner Air. 

The Green Power Partnership on vapaaehtoinen yhteistyöhanke EPA:n ja sellaisten 

organisaatioiden kanssa, jotka ovat kiinnostuneita ostamaan vihreää sähköä. Vihreä 

sähkö on sähköä, jota tuotetaan uusiutuvista energialähteistä. EPA tukee 

organisaatioita, jotka ostavat tai aikovat ostaa vihreää sähköä. Niiden on luvattava 

korvata osa sähkönkulutuksestaan vihreällä sähköllä vuoden sisällä hankkeeseen 

tulostaan. 

Korkean lämpöpotentiaalin kaasujen vähentämisohjelmat: EPA:lla on yritysten kanssa 

joukko yhteistyöhankkeita, joiden tarkoitus on vähentää korkean lämpöpotentiaalin 

(high GWP) kaasujen päästöjä. Nämä synteettiset kaasut, mm. fluoriyhdisteet (HFC, 

PFC) ja rikkiheksafluoridi (SF6), valmistetaan kaupalliseen käyttön tai syntyvät 

teollisessa toiminnassa sivutuotteina. Jotkut näistä kaasuista ovat erittäin pahoja 

kasvihuonekaasuja, joilla on pitkä elinikä ilmakehässä. High GWPkumppanuusohjelmassa 

on eri alojen yrityksiä, ml. HCFC-22 -tuottajia, 

alumiinisulattoja, puolijohteiden valmistajia, magnesiumsulattoja ja ruiskuvalua 

käyttäviä yrityksiä. Ohjelmat ovat saavuttaneet merkittäviä päästövähennyksiä 

muiden kuin HFC:n osalta. 

Vapaaehtoiset metaaninvähentämisohjelmat: yritykset sekä osavaltioiden ja 

paikallishallitukset tekevät yhteistyötä EPA:n kanssa metaanipäästöjen 

vähentämiseksi. Yritetään ylittää teknisiä ja institutionaalisia esteitä ja luoda 

kannattavia toimintoja energia-, kaatopaikka- ja maatalousyrityksille. Yhdysvaltain 

metaanipäästöt vähenivät 10 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2003 vaikka BKT 

kasvoi ajanjaksolla melko nopeasti. Vuonna 2006 ja 2007 päästöt kuitenkin jälleen 

kasvoivat. 






Sonja Antell 

WasteWise on vapaaehtoinen EPA-ohjelma, jonka kautta organisaatiot eliminoivat 

kalliita yhdyskuntajätteitä ja lajittelevat teollisuusjätteitä, mikä vähentää kaatopaikalle 

vietävän jätteen määrää ja kustannuksia. WasteWise sallii kumppaneiden suunnitella 

omat jätteiden vähentämisohjelmansa tarpeidensa mukaan. WasteWise tarjoaa 

maksutonta teknistä apua jätteidenvähentämisen kehittämiseen, toimeenpanemiseen 

ja mittaamiseen. 

Yhdysvaltain liittovaltiolla on muitakin ohjelmia kasvihuonekaasujen vähentämiseen. 

Nämä liittyvät markkinoille tulon esteisiin, nopeuttavat hyväksi todettujen 

teknologioiden ja käytäntöjen hyväksymistä ja saavat aikaan päästövähennyksiä. 

Metsäsektori 

Metsätalous 

Yhdysvalloissa oli metsää 304 miljoonaa hehtaaria vuonna 2007. Osuus koko maaalasta 

oli 33 prosenttia. Metsäala on ollut suhteellisen vakaa vuodesta 1910. 

Metsätilastoissa Yhdysvallat jaetaan kolmeen alueeseen: pohjoiseen, eteläläiseen ja 

läntiseen. Pohjoisessa metsää oli 70 miljoonaa, etelässä 87 miljoonaa ja lännessä 

148 miljoonaa hehtaaria. 

208 miljoonaa hehtaaria koko metsäalasta oli sellaista maata (timberland), joka tuotti 

tai pystyi tuottamaan yli 20 kuutiojalkaa teollisuuden käyttöön sopivaa puuta eekkeriä 

kohti luonnonolosuhteissa. Tästä maasta oli 66 miljoonaa hehtaaria pohjoisessa, 83 

miljoonaa etelässä ja 59 miljoonaa lännessä. 

30 miljoonaa hehtaaria oli sellaista julkista metsää (reserved forest), joka tuotti tai 

pystyi tuottamaan yli 20 kuutiojalkaa teollisuuden käyttöön sopivaa puuta eekkeriä 

kohtia luonnonolosuhteissa, ja jonka hakkuita säädeltiin laeilla tai hallinnollisilla 

määräyksillä. Lisäksi oli 66 miljoonaa hehtaaria muuta metsää (other forest), joka ei 

pysty tuottamaan 20 kuutiojalkaa teollisuuden käyttöön sopivaa puuta eekkeriä kohti, 

ja jota ei kehitetä maanviljelyyn tai kaupunkirakentamiseen. 

Noin 56 prosenttia Yhdysvaltain metsämaasta oli yksityisomistuksessa vuonna 2006. 

Perheiden osuus oli 36 prosenttia, yritysten 18 prosenttia ja muiden yksityisten 

omistajien 3 prosenttia. Julkinen sektori omisti noin 44 prosenttia metsämaasta. 

Liittovaltion osuus oli 33, osavaltioiden 9 ja paikallishallitusten 1 prosentti. 

Omistusrakenne vaihtelee selvästi alueittain. Länsi-Yhdysvalloissa 70 prosenttia 

maasta oli julkisessa omistuksessa vuonna 2006. Idässä taas 81 prosenttia maasta 

oli yksityisomistuksessa. Lännen julkisista maista valtaosa on liittovaltion 

omistuksessa. Idässä osavaltiot ja piirikunnat omistivat suurimman osan julkisesta 

maasta. 

Yhdysvalloissa on arviolta 11,3 miljoonaa yksityistä metsänomistajaa. Joillain 

teollisuusyrityksillä on miljoonaa hehtaaria metsää, joillain perheillä tai yksittäisillä 

ihmisillä on vain puoli hehtaaria puita kotinsa takana. Vaikka yli 60 prosenttia 






Sonja Antell 

yksityisomistajista omistaa vain 0,5–4 hehtaaria metsämaata, suurin osa yksityisestä 

metsämaasta on vähintään 80 hehtaarin tiloilla. Yli 20 prosenttia yksityisestä 

metsämaasta on vähintään 4000 hehtaarin tiloilla. Nämä suurtilat ovat lähinnä 

yhtiöiden omistuksessa, ja niitä hoidetaan kaupallisiin tarkoituksiin. 

Yhdysvaltain puuston tilavuus oli 32 916 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2007. Puusto 

kasvoi 944 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2006. Puita hakattiin samana vuonna 549 

miljoonaa kuutiota. Lisäksi puita kuoli 276 miljoonaan kuution verran. Viime vuosina 

uutta metsää on istutettu keskimäärin noin 800 000 hehtaarin verran. Metsäteollisuus 

istuttaa yli 600 miljoonaa puuta joka vuosi, 1,7 miljoonaa puuta joka päivä ja kolme 

puuta jokaista kaadettua kohti. 

Tärkeimmät puulajit vuonna 2002 tilavuuden mukaan laskettuna olivat douglaskuusi, 

loblolly-mänty, ponderosa-mänty ja punavaahtera. Puiden määrällä mitattuna eniten 

oli punavaahteraa, loblolly-mäntyä, lännenambrapuuta ja douglaskuusta. 

Metsäteollisuus 

Yhdysvaltain metsäteollisuuden tuotannon arvo oli 265 miljardia dollaria vuonna 

2007. Bruttomääräinen arvonlisäys (tuotannon arvo vähennettynä välikulutuksella) oli 

82,1 miljardia dollaria. Osuus valmistusteollisuuden arvonlisäyksestä oli 5 prosenttia. 

Metsäteollisuus työllistää noin miljoonaa henkeä ja on 48 osavaltiossa kymmenen 

tärkeimmän valmistusteollisuussektorin työnantajan joukossa. 

Metsäteollisuus on erittäin merkittävä uusiutuvan energian tuottaja ja käyttäjä. Se 

tuottaa vuodessa 28,5 miljoonaa megawattituntia, joka riittää 2,7 miljoonan kodin 

sähkön kulutukseen. 

Paperi- ja pakkausteollisuus 

Paperi- ja pakkausteollisuuden tuotannon arvo (gross output) oli 165,8 miljardia 

dollaria vuonna 2007. Bruttomääräinen arvonlisäys (gross value added) oli 50,7 

miljardia dollaria. 

Vuonna 2008 massan, paperin ja pakkausten valmistajat työllistivät 445 000 ihmistä, 

jotka ansaitsivat arviolta 36 miljardia dollaria. 

57,4 prosenttia Yhdysvalloissa kulutetusta paperista kierrätettiiin vuonna 2008. 

Tavoite on nostaa osuus 60 prosenttiin vuonna 2012. Kierrätetty paperi vastaa yli 36 

prosentista kuidusta, jota käytetään uusien paperituotteiden tekemiseen. Jokainen 

kierrätetty paperitonni säästää 3,3 kuutiojaardia kaatopaikkatilaa. 

75 prosenttia paperi- ja kartonkitehtaista käytti ainakin vähän kierrätyspaperia ja 132 

tehdasta käytti ainoastaa kierrätyspaperia vuonna 2008. 






Sonja Antell 

Paperista tehdään vuosittain n. 1,5 miljoonaa tonnia rakennustuotteita, kuten eristeitä 

ja kipsilevyjä. 






Sonja Antell 

Yhdysvaltain 10 suurinta metsäteollisuusyritystä myynnin mukaan v. 2008 

Yhtiö 

Miljoonaa USD 

International Paper* 24 829 

Kimberly-Clark 19 415 

Smurfit-Stone** 7 042 

MeadWestvaco 6 637 

Weyerhaeuser 6 610 

NewPage Corporation 4 356 

Sonoco 4 122 

Graphic Packaging 4 079 

Temple-Inland 3 884 

Boise Cascade 2 978 

Lähde: PricewaterhouseCoopers (*International Paper hankki Weyerhaeuserin 

pakkaustoiminnot v. 2008, **Smurfit-Stone päätti hakeutua konkurssilain 11. luvun 

sääntelemään yrityssaneeraukseen tammikuussa 2009.) 

Vuonna 2008 suurimpien 24 metsäteollisuusyrityksen myynnin arvo nousi 100,22 

miljardista dollarista 104,04 miljardiin dollariin. Nettotulos kuitenkin heikkeni 5,61 

miljardista dollarista miinus 2,94 miljardiin dollariin. Sijoitetun pääoman tuotto (ROCE) 

laski 5,2 prosentista 2,9 prosenttiin. 

Puutuotteet 

Puutuotteiden tuotannon arvo oli 99,2 miljardia dollaria vuonna 2007. 

Bruttomääräinen arvonlisäys oli 31,4 miljardia dollaria. Vuonna 2008 puutuotteiden 

valmistajat työllistivät n. 460 000 henkeä, jotka ansaitsivat arviolta 22 miljardia 

dollaria. Tuotantolaitoksia oli noin 1000 kpl. Myynnin arvo oli noin 70 miljardia dollaria. 

Life Sciences ja elintarvikesektori 

Toimialavastaava Niina Touré, niina.toure@finpro.fi 

Terveydenhoitopalvelut 

 

 

Terveydenhuoltosektori muodostaa 17 % BKT:stä 

Yli 47 miljoonaa ihmistä on ilman sairausvakuutusta, mutta 

terveydenhuoltoreformin myötä vakuutettujen määrää on tarkoitus kasvattaa 

tuntuvasti 






Sonja Antell 

 

 

Ylipaino ja siihen liittyvät krooniset sairaudet ovat yksi suurimmista 

terveysongelmista 

5 750 sairaalaa, 947 420 vuodepaikkaa, 921 000 lääkäriä 

Huolimatta siitä, että USA:ssa käytetään yli 2 500 miljardia dollaria, eli noin 17 

prosenttia BKT:stä terveydenhuoltoon, terveydenhuoltojärjestelmää pidetään 

tehottomana ja sen hallintoa äärimmäisen kalliina. Jos tilanne jatkuu samanlaisena, 

vuonna 2018 menot kattavat yli 20 prosenttia BKT:stä. Reilun 300 miljoonan 

asukkaan Yhdysvalloissa yli 47 miljoonaa ihmistä on ilman sairausvakuutusta ja 25 

miljoonalla amerikkalaisella on alimitoitettu vakuutus. Osa väestöstä tosin saa 

terveydenhoitoa eläkeläisille ja köyhille tarkoitettujen vakuutusohjelmien puitteissa. 

Presidentti Barack Obaman yksi tärkeimmistä parannuskohteista onkin 

terveydenhuoltojärjestelmän saneeraus. Tarkoituksena on, että vakuutettujen määrä 

kasvaisi miltei 30 miljoonalla nykyisestä. Haaste koetaan erittäin kunnianhimoisena. 

Terveydenhuoltoalan yrityksille tämä tietää runsaasti uusia 

liiketoimintamahdollisuuksia lähitulevaisuudessa. 

Amerikan yksi suurimmista terveysongelmista on väestön ylipaino. Jopa 43 prosentin 

amerikkalaisista ennustetaan kärsivän ylipainosta vuonna 2018. Näin huima luku 

tietää myös kasvavia terveydenhuoltokustannuksia. Yksin ylipainon hoidon lasketaan 

maksavan 344 miljardia dollaria vuonna 2018 eli noin 21 prosenttia koko 

terveydenhuollon budjetista. America's Health Rankings -raportin mukaan tällä 

hetkellä USA:ssa käytetään 1.8 biljoonaa euroa kroonisten tautien kuten diabeteksen, 

sydäntautien ja eri syöpien hoitoon, joista kaikki kolme ovat yhteydessä mm. 

ylipainoon ja tupakointiin. 

USA:ssa on hiljattain herätty ennaltaehkäisevän hoidon merkitykseen. Siihen pyritään 

kiinnittämään entistä enemmän huomiota lähitulevaisuudessa ja näin vähentämään 

terveydenhuollon kokonaiskustannuksia. 

Myös väestön ikärakenteen muutos luo uusia paineita terveydenhuollolle. Vuonna 

2011 yli 65-vuotiaita lasketaan olevan noin 76 miljoonaa. Pyrkimyksenä on tukea 

itsenäistä kotona asumista mahdollisimman pitkään ja jo nyt Amerikassa mietitään 

erilaisia palveluasumismuotoja sekä kotihoitoa edistäviä ratkaisuja. 

Terveydenhoidon teknologia 

 

 

 

Maailman suurin lääkintälaitteiden markkina 

Maailman johtavien lääkintälaitefirmojen kotimaa 

Sairaalat suurin terveydenhoidon teknologian ostaja 

Uusia businessmahdollisuuksia yksityisklinikoiden määrän kasvaessa 






Sonja Antell 

 

USA:ssa panostetaan runsaasti tutkimus- ja kehitystyöhön 

USA on tunnettu huipputason sairaaloistaan, terveydenhoidon teknologiastaan ja 

hoitomenetelmistään. Maan terveydenhoidon teknologian markkinakoko on maailman 

suurin, 91.3 miljardia dollaria vuonna 2008. Sen lasketaan muodostavan 41 

prosenttia koko maailman markkinasta. USA:n terveydenhoidon teknologian 

markkinakoon arvioidaan rikkovan 100 miljardin dollarin raja vuoteen 2012 

mennessä. 

Yhdysvallat on maailman johtavien lääkintälaiteyritysten kotimaa. Näiden firmojen 

joukkoon kuuluvat mm. Johnson & Johnson, General Electric, Baxter, Tyco ja 

Medtronic. Itse asiassa seitsemän maailman Top 10 lääkintälaiteyrityksestä on 

pohjoisamerikkalaisia. 

Yllä mainituista yrityksistä huolimatta Yhdysvaltoihin tuodaan suhteellisen paljon 

terveydenhuollon teknologiaa, jopa 34 prosenttia. Tämä selittyy sillä, että 

yhdysvaltalaiset valmistajat ovat siirtäneet tehtaitaan kustannuksiltaan halvempiin 

maihin kuten Irlantiin ja Meksikoon. Valmistus tapahtuu siis USA:n ulkopuolella, josta 

valmiit laitteet tuodaan Yhdysvaltain markkinoille. 

Yksi lääkintälaitealan ominaispiirteistä on erittäin tarkka säädöstely. Siitä on 

pääasiassa vastuussa FDA, eli elintarvike- ja lääkevirasto, joka vastaa säädöksien 

laatimisesta Yhdysvaltain markkinoilla. Se vastaa mm. ruoka-aineiden, lääkkeiden, 

lääkintälaitteiden ja kosmetiikan tutkimisesta. FDA suorittaa tarkastuksia myös 

Yhdysvaltain ulkopuolella, jos kyseessä on tehdas, joka valmistaa Yhdysvaltain 

markkinoilla myytäviä tuotteita. 

Sairaalat ovat ehdottomasti suurin ja tärkein terveydenhoidon teknologiaa ostava 

taho. Ne satsaavat huomattavia määriä IT-pohjaisiin ratkaisuihin ja ostavat noin 57 

prosenttia terveydenhuollossa käytettävistä ratkaisuista. 

Langattomien kotihoidossa käytettävien laitteiden ja palveluiden kysynnän 

ennustetaan kasvavan 180 prosentin vuosivauhdilla lähivuosien aikana. Eniten 

tarvetta tulee olemaan ikääntyvien itsenäiseen asumiseen, hyvinvoinnin edistämiseen 

ja lääkeannosteluun liittyvillä ratkaisuilla. 

Terveyspalveluita tarjoavien yksiköiden kuten yksityisten leikkausklinikoiden ja 

kuntoutuskeskusten määrä on kasvanut tuntuvasti viime vuosien aikana. Ne 

muodostavat merkittävän markkinan terveydenhoidon lääkintälaitteille. 

Bioteknologia ja lääkkeet 

 

 

Lääketeollisuus on tiukasti valvottu FDA:n, elintarvike- ja lääkeviraston 

toimesta 

Tällä hetkellä 2 900 lääkevalmistetta on kliinisissä tutkimuksissa 






Sonja Antell 

 

 

Noin 50 000 apteekkia 

1 452 bioteknologia-alan yritystä 

USA:n lääkemarkkina kattaa 48 prosenttia koko maailman markkinoista ja on siten 

myös suurin yksittäinen markkina. Mm. amerikkalaiset Pfizer, Merck & Co ja Bristol- 

Myers Squibb ovat maailman suurimpia lääkevalmistajia. 

Lääketeollisuus on läpikäynyt voimakkaan muutoksen parin viime vuosikymmenen 

aikana bioteknologian kasvun vuoksi. Myös huomattava kysynnän kasvu, joka johtuu 

pitkälti väestön ikärakenteen muutoksesta, leikkausten ja muiden operaatioiden 

vähentymisestä ja tiukentuneesta kilpailusta rinnakkaislääkevalmistajien kesken, on 

vaikuttanut lääketeollisuuden kehitykseen. 

Amerikkalaiset lääkefirmat panostavat tutkimus- ja kehitystyöhön kasvaneen kilpailun 

ja uusien lääkkeiden patenttisuojan takia. Vuodesta 2000 lähtien lääketeollisuudessa 

tutkimus- ja kehitystyöhön on käytetty enenevissä määrin rahaa. 

USA:ta pidetään maailman bioteknologia-alan suunnannäyttäjänä. Maan tärkeimmät 

tutkimuskeskukset ovat San Franciscossa, Marylandissa, San Diegossa, Bostonissa 

ja Seattlessa. Valtion tuki tutkimuskeskuksille on merkittävä. Joissain osavaltioissa 

bioteknologia-alan yritykset saavat verohelpotuksia sekä tukea kehitys- ja 

tutkimustyölle. 

Maatalous- ja elintarvikesektori 

 

 

 

 

 

 

Suhteellisen pieni määrä suuria tiloja tuottaa suuren osan maatilojen myynnistä. 

Yli 100 000 dollarin liikevaihdon tiloja on vain alle 20 prosenttia kaikista tiloista. 

Näiden hallussa on kuitenkin noin 60 prosenttia kaikkien tilojen pinta-alasta. 

Valtaosa tiloista on luonnollisten henkilöiden tai heidän perheensä omistamia eli 

yksityisyrityksiä. 

Tärkeimpiä maataloustuotteita ovat maissi, soijapapu, heinä, vehnä ja puuvilla. 

Tärkeimpiä vientituotteita ovat viljat, vihannekset, hedelmät ja lihatuotteet. 

Tärkeimpiä tuontituotteita ovat kahvi, kaakao ja sokeri sekä vihannekset ja 

hedelmät. 

Yhdysvalloissa on noin 2 miljoonaa maatilaa. 

Yhdysvallat jaetaan kymmeneen suureen maatalousalueeseen. Alueet ovat lännestä 

itään ja pohjoisesta etelään: Pacific region (Tyynenmeren rannikon osavaltiot sekä 

Alaska ja Havaiji), Mountain (pohjoisen Montanasta etelän Arizonaan ja Uuteen 

Meksikoon) Northern Plains (Pohjois-Dakotasta Kansasiin), Southern Plains 

(Oklahoma ja Texas), Lake States (Minnesota, Wisconsin ja Michigan) Corn belt 






Sonja Antell 

(Iowasta ja Missourista lännessä Ohioon idässä) Delta States (Arkansas, Louisiana ja 

Mississippi), Northeast (Mainesta Marylandiin), Appalachia (Länsi-Virginia, Virginia, 

Kentucky, Tennessee ja Pohjois-Carolina) sekä Southeast (Alabama, Georgia, Etelä- 

Carolina ja Florida.) Alueet eroavat toisistaan maaperän, ilmaston, varastointi- ja 

markkinointimahdollisuuksien sekä kuluttajamäärien suhteen. 

Tyynenmeren alue tuottaa paljon vehnää, hedelmiä, vihanneksia, perunoita, puuvillaa 

sekä nautoja. Havaijilla päätuotteet ovat sokeriruoko ja ananas, Alaskassa 

maitotuotteet ja kasvihuonekasvit. 

Vuoristoalueella (Montanasta Arizonaan) kasvatetaan nautoja ja lampaita ja viljellään 

vehnää, heinää, sokerijuurikasta, perunaa, hedelmiä ja vihanneksia. 

Pohjoisella ja eteläisellä tasankoalueella (Northern & Southern Plains) tuotetaan 3/5 

USA:n talvi- ja kevätvehnästä sekä heinää, durraa ja puuvillaa. 

Koilliset osavaltiot ja suurten järvien alue ovat USA:n tärkeimmät 

maidontuotantoalueet. Ilmasto ja maaperä sopivat hyvin karjalle tarkoitetun viljan ja 

rehun tuottamiseen sekä karjan laiduntamiseen. 

Maissivyöhykkeellä (Corn belt) on rikas maaperä ja erinomainen ilmasto viljelyyn. 

Tärkeimmät tuotteet ovat maissi, maitotuotteet sekä naudan- ja sianliha. Alueella 

tuotetaan myös paljon vehnää ja muita viljoja sekä soijapapua. Mississipin suiston 

(Delta States) alueen tärkeimmät tuotteet ovat soijapapu ja puuvilla. Myös riisiä ja 

sokeriruokoa kasvatetaan. Alue on merkittävä broilerintuottaja. 

Appalakkien alue on USA:n merkittävin tupakanviljelyalue. Muita tärkeitä tuotteita 

ovat pähkinät, lihakarja ja maitotuotteet. Kaakkoisalueella kasvatetaan nautoja, 

broilereita, hedelmiä, vihanneksia ja pähkinöitä. Puuvillan tuotanto on kasvussa 

vuosien taantuman jälkeen. 

Palvelusektori 

Toimialavastaava Sonja Antell, sonja.antell@finpro.fi 

Kauppa 

Kaupan osuus BKT:stä oli 6,2 prosenttia vuonna 2008. 

 

 

Kaupan bruttomääräinen arvonlisäys (tuotannon arvo välikulutuksella 

vähennettynä) oli 885,5 miljardia dollaria vuonna 2008 käyvin hinnoin 

laskettuna. 

Vuonna 2008 vähittäiskauppa kutistui -0,5 %, mikä tapahtui ensimmäistä 

kertaa sitten vuoden 1991. 






Sonja Antell 

 

 

 

Vähittäiskauppa työllisti vuonna 2008 lähes 13,4 miljoona ihmistä. 

Yhdysvaltalainen Wal-Mart on maailman suurin jälleenmyyjä ja maailman 

suurin yritys yli 374 miljardin dollarin vuosittaisella myynnillä. 

Yksittäiset kaupanalan yritykset vastaavat 95 % kaikista Amerikan 

jälleenmyyjistä, mutta saavat aikaan 50 % kaikesta vähittäiskauppojen 

myynnistä. 

Vähittäiskauppa on ylipäätään hyvin menestyvä toimiala Yhdysvalloissa. 

Taloustutkimusviraston (Bureau of Economic Analysis) mukaan vähittäiskaupan 

tuotannon arvo oli 1 373 miljardia dollaria vuonna 2007. Vähittäiskauppiaat ovat 

hyötyneet kuluttajakysynnän jatkuneesta kasvusta ja ovat pystyneet pitämään 

kustannuksensa tehokkaasti kurissa käyttämällä suhteellisen edullista työvoimaa. Se 

on myös suurin yksittäinen markkina (dollareissa mitattuna) vaatetuksen, 

kosmetiikan, hajusteiden, kalusteiden ja kodin puhdistusaineiden tuotteille. 

Tukkukaupan bruttomääräinen arvonlisäys (tuotannon arvo vähennettynä 

välikulutuksella) käyvin hinnoin laskettuna oli 805,3 miljardia dollaria vuonna 2007. 

Vastaavasti tukkukaupan myynti ilman valmistajien myyntikonttoreiden myyntiä oli 4 

243,96 miljardia dollaria vuonna 2007. Pitkäkestoisten hyödykkeiden, eli investointi- ja 

kestokulutushyödykkeiden, liikevaihto oli 2 029,50 miljardia ja lyhytkestoisten 2 

214,45 miljardia dollaria, josta elintarvikkeiden ja vastaavien tuotteiden (poislukien 

alkoholijuomat) osuus oli 510,34 miljardia. 

Vastaavasti vähittäiskaupan bruttomääräinen arvonlisäys käyvin hinnoin laskettuna oli 

892,5 miljardia dollaria vuonna 2007. Vähittäiskaupan myynti oli 4 040,41 miljardia 

dollaria vuonna 2007. Vähittäiskaupan ja ruokapalveluiden myynti oli 4 482,67 

miljardia dollaria. 

Vuonna 2008 vähittäiskauppa työllisti lähes 13,4 miljoonaa ihmistä Yhdysvalloissa, 

mikä vastaa noin 9,3 prosenttia maan kokonaistyöllisyydestä. Työllisyyden lasku yli 

13,5 miljoonasta työpaikasta vuonna 2007 on verrannollinen suljettujen kauppojen 

lukumäärän kanssa. Tähän ovat vaikuttaneet osaltaan myös uusien liikkeiden 

vähentyneet avaamiset, mikä puolestaan johtuu Yhdysvaltain talouden 

heikentyneestä tilasta. Valtaosa vähittäiskaupan työtekijöistä on osa-aikaisia ja 

työskentelee liikkeiden otollisimpina ostosaikoina. Liittovaltioiden minimipalkka 

nostettiin vakuutetuille tuntityöntekijöille 6,55 dollariin tunnissa vuonna 2008 ja 

vuonna 2009 palkka on määrätty nostettavaksi 7,25 dollariin. Monilla osavaltioilla on 

kuitenkin lisäksi omat minimipalkkasäännöksensä, jotka oikeuttavat työntekijän näitä 

kahta suurempiin palkkoihin. 






Sonja Antell 

Liikevaihto vuonna 2007, miljardia dollaria 

Vähittäiskauppa ja ruokapalvelut yhteensä 4 482,67 

Vähittäiskauppa 4 040,41 

Moottoriajoneuvojen ja niiden osien myyjät 919,25 

Huonekalu- ja sisustuskaupat 118,66 

Elektroniikka- ja kodinkonekaupat 111,36 

Rakennusmateriaali- ja puutarhatarvikekaupat 337,17 

Elintarvike- ja juomakaupat 560,65 

Terveystuotekaupat ja kemikaliot 237,44 

Huoltoasemat 445,21 

Vaate- ja asustekaupat 224,65 

Urheiluväline-, harrastus-, kirja- ja musiikkikaupat 87,32 

Yleismyymälät 576,43 

Erinäisten tuotteiden kaupat 118,85 

Vähittäismyyjät kauppojen ulkopuolella 303,42 

Elintarvikepalveluyritykset ja juomapaikat 442,26 

Lähde: U.S. Census Bureau 

Vain harvat yhdysvaltalaisista vähittäismyyjistä ovat suuria pelureita kansainvälisillä 

markkinoilla. Esimerkiksi 250 suurimmasta yhdysvaltalaisesta yrityksestä vain 87 

yrityksellä on kansainvälisiä toimintoja. Näiden top 250 yrityksen myynneistä 88,7 

prosenttia tulee kotimaan markkinoilta. Jotkut yhdysvaltalaiset vähittäismyyjät 

kuitenkin kartoittavat globaaleja laajentumismahdollisuuksia, sillä kansainvälisillä 

markkinoilla on tällä hetkellä paremmat kasvumahdollisuudet. Vähittäiskaupan 

elpyminen on selvästi sidoksissa koko Yhdysvaltojen talouden paranemisen kanssa. 

Rahoitus- ja vakuutustoiminta 

 

 

 

Rahoitus- ja vakuutustoiminnan osuus BKT:sta on noin 7,5 prosenttia. 

Rahoitus- ja vakuutustoiminnan bruttomääräinen arvonlisäys (tuotannon arvo 

välikulutuksella vähennettynä) oli 1 064,9 miljardia dollaria vuonna 2008, kun 

laskemiseen käytettiin käypiä hintoja. 

Rahoitus ja vakuutus laskivat 0,1 prosenttia vuonna 2008 - ensimmäistä 

kertaa sitten vuoden 1991. 






Sonja Antell 

Yhdysvaltain rahoitusmarkkinat ovat erittäin suuret. Rahoitus- ja vakuutuspalveluiden 

bruttomääräinen arvonlisäys (tuotannon arvo ilman välikulutusta) oli 1 064,9 miljardia 

dollaria vuonna 2008 käyvin hinnoin laskettuna. 

Yhdysvaltain pankki- ja koko rahoitussektorin keskus on New York. Tärkeitä 

alueellisia keskuksia ovat Charlotte, Chicago, San Francisco, Los Angeles, Dallas ja 

Atlanta. Pankkiluotot eivät ole niin tärkeitä rahoitusinstrumentteja Yhdysvalloissa kuin 

esimerkiksi Saksassa ja Japanissa. Yhdysvaltalaiset yksityishenkilöt, yritykset ja muut 

organisaatiot ovat jo pitkään hankkineet rahaa osakekaupoilla. Yhtiöiden osakkeet ja 

investointirahastojen osuudet ovat erittäin suosittuja sijoituskohteita. Monet yritykset 

rahoittavat myös toimintaansa laskemalla liikkeelle joukkovelkakirjalainoja. 

Maan pankkisektori koostui pitkään vahvoista alueellisista pankeista. 1990-luvulla 

tapahtui pankkifuusioita, jotka ovat synnyttäneet taseeltaan ja konttoriverkostoltaan 

hyvin suuria pankkeja. Fuusioiden syitä ovat mm. 1980-luvun säästöpankkikriisi ja 

kireä kansainvälinen kilpailu, joka vaatii yhtiöiltä suurta kokoa ja skaalaetuja. Maassa 

toimii ulkomaisia pankkeja, joista monen pääkonttori on New Yorkissa. Useat 

osavaltiot asettavat tosin tiukkoja rajoituksia ulkomaisten pankkien toiminnalle, mm. 

paikallisten pankkien kontrolloimiselle. 

10 suurinta liikepankkia taseen mukaan 30.6.2009 

Nimi 

Tase (mrd. 

1 JPMorgan Chase Bank USD) 1 663,99 Columbus, OH 

2 Bank of America, National 

Association 




info@finpro.fi, www.finpro.fi 

Sijaintipaikka 

1 450,83 Charlotte, NC 

3 Citibank NA 1 165,40 Las Vegas, NV 

4 Wachovia Bank NA /Wells Fargo & 

Co 

5 Wells Fargo Bank, NA/Wells Fargo 

560,56 Charlotte, NC 

539,62 Sioux Falls, SD 

& Co 

6 U S Bank NA 260,45 Cincinnati, OH 

Boston. MA 

7 Suntrust Bank 170,14 Atlanta, GA 

8 Bank of New Mellon 162,00 New York, NY 

9 HSBC Bank USA NA 158,96 McLean, Va 

10 State Street B&TC 150,46 Boston, MA 

Lähde: The Federal Reserve Board 

Yhdysvaltalaisten pankkien antolainaus on kasvanut 2000-luvulla nopeasti. Kasvun 

ovat mahdollistaneet kohtuullisen nopea talouskasvu vuoden 2001 jälkeen, 

keskuspankin koronlaskut vuosina 2001–2004 ja runsaat ulkomaiset sijoitukset 

Yhdysvaltain reaalitalouteen ja rahoitusinstrumentteihin. Likviditeetti kasvoi niin 

paljon, että pankit saattoivat luotottaa käytännössä ketä tahansa, myös alhaisen 

luottoluokituksen kotitalouksia, joiden mahdollisuudet maksaa asuntolainansa takaisin


Sonja Antell 

olivat hyvin heikot. Toisen aviopuolison kuolema, vakava sairastuminen, työttömäksi 

jääminen tai avioero teki asuntolainan lyhennysten ja korkojen maksamisen usein 

mahdottomaksi, ainakin vallitsevalla korkotasolla ja takaisinmaksuajalla. Heikoimman 

luottokelpoisuuden kotitalouksille myönnettyjä lainoja kutsutaan subprime-luotoiksi. 

Pankit eivät kuitenkaan välittäneet suurista riskeistä, vaan myivät luotot eteenpäin 

asuntoluottoyhtiöille ja investointipankeille, jotka myivät ne edelleen loppusijoittajille. 

Huonoja luottoja myytiin joko sellaisenaan tai usein liitettynä hyvän luottoluokituksen 

velkapapereihin. Useimmat rahoitusalan organisaatiot ja niiden työntekijät 

ymmärsivät, että näihin yhdistelmä-arvopapereihin liittyy riskejä ja että riskit ovat 

luottoluokituslaitosten optimistisia arvioita suuremmat. Riskeistä ei kuitenkaan 

välitetty, koska pelissä oleva raha oli muiden ihmisten rahaa. Monet lainoja ottaneet 

kotitaloudet toisaalta luulivat, että tyydyttävä talouskasvu ja asuntojen hintojen nopea 

nousu jatkuvat vielä pitkään (jopa ikuisesti) ja että vanhan lainan päälle voi ottaa uutta 

lainaa tai vanhan korkeakorkoisen lainan voi hoitaa uudella lainalla. Näin luulivat 

myös monet niin sanotut asiantuntijat. 

Vuonna 2007 sijoittajat alkoivat epäillä subprime-luottoja sisältävien arvopapereiden 

järkevyyttä ja niiden kysyntä laski. Sijoittajien ja rahoituslaitosten välinen ja toisaalta 

rahoituslaitosten keskinäinen luottamus heikkeni. Maan suurimpiin kuuluva 

investointipankki Bear Stearns ajautui vaikeuksiin. Ongelmat pahenivat alkuvuonna 

2008. Maaliskuussa keskuspankin New Yorkin konttori tarjosi hätälainaa, mutta se ei 

riittänyt sijoittajien rauhoittamiseksi ja pankin velvoitteiden hoitamiseksi. Yhtiö päätyi 

halvalla hinnalla suurimmalle liikepankille, JPMorgan Chaselle. Investointipankki 

Lehman Brothers ajautui lähes konkurssiin syyskuussa 2008, jolloin Barclays Capital 

osti sen New Yorkin eteläisen piirin konkurssituomioistuimen luvalla. 

Yhdysvaltain suurimmat asuntoluottoyhtiöt ovat nimeltään Fannie Mae ja Freddie 

Mac. Nämä liittovaltion tukemat yritykset (Government sponsored enterprises) ovat 

myöntäneet tai taanneet noin puolet maan asuntolainoista. Luottokriisin vuoksi 

Liittovaltion asuntorahoitusvirasto (FHFA) otti valtiovarainministeriön tuella Fannie 

Maen ja Freddie Macin lailliseen valvontaansa (conservatorship) eli otti itselleen 

omistajan oikeudet. 

Yhdysvalloissa toimivien liikepankkien tase oli 11 908,0 miljardia dollaria vuoden 

2009 lokakuussa. 

Pörssi 

Yhdysvalloissa on neljä jättimäistä pörssiä: New York Stock Exchange (NYSE 

Euronext), Nasdaq, optiopörssi American Stock Exchange (Amex) ja Chicago Stock 

Exchange (CHX). 






Sonja Antell 

NYSE Group, Inc. ja Euronext N.V. tekivät fuusiosopimuksen 1.6.2006. Uusi holdingyhtiö 

nimeltään NYSE Euronext aloitti toimintansa 4.4.2007. Yhtiön osakkeita 

kaupataan sekä New Yorkin että Pariisin pörssissä. 

New Yorkin pörssiin oli listattu 2805 yhtiötä ja rahastoa vuoden 2007 lopussa. Näistä 

2 383 oli yhdysvaltalaisia ja 422 ulkomaisia. 

NYSE Groupin listattujen osakkeiden markkina-arvo oli 17 506,77 miljardia dollaria 

vuoden 2007 joulukuussa ja 10 177,80 miljardia dollaria vuoden 2008 joulukuussa. 

Osakkeiden arvot laskivat siis vuonna 2008 huomattavasti. 

Kiinteistökauppa 

 

 

Kiinteistökaupan, vuokraus- ja leasingtoiminnan bruttomääräinen arvonlisäys 

(tuotannon arvo välikulutuksella vähennettynä) oli 1 719,8 miljardia dollaria 

vuonna 2008 käyvin hinnoin laskettuna. 

Kiinteistökauppa, vuokraus- ja leasingtoiminta muodostivat 12,5 prosenttia 

BKT:stä vuonna 2008. 

Kiinteistökauppa Yhdysvalloissa on yksi suurimmista markkinoista maailmalla. Itse 

asiassa se on niin merkittävä maailmantalouden toiminnalle, että halpa raha ja siitä 

seurannut asuntokaupan kupla aiheuttivat subprime-kriisin ja lopulta globaalin 

rahoituskriisin vuosina 2008−2009. Vastaavasti tämä sai maailmantalouden 

retuperälle. 

Yhdysvaltain kiinteistömarkkinat on jaettu kahteen eri sektoriin: kaupalliseen 

kiinteistövälitykseen ja asuntokauppaan. Suurin osa keskustelusta keskittyy 

asuntokauppaan, mutta kaupallinen kiinteistökauppa, joka käsittää toimistotilat, 

ostoskeskukset, varastot ja muut kaupalliset rakennukset, on myös talouden kriittinen 

osatekijä. 

Erityisesti Yhdysvaltain osalta kiinteistökaupalla on hyvin merkittävä rooli, sillä se 

muodostaa valtaosan kuluttajien omaisuudesta ja tarjoaa merkittävän verotulon 

hallitukselle. 

Kiinteistökaupan, vuokraus- ja leasingtoiminnan bruttotuotot olivat 2 517,3 miljardia 

dollaria vuonna 2007. 

Laskentatoimi 

Laskentatoimi kattaa yritykset, jotka tarjoavat seuraavia palveluita: kirjanpitotietojen 

auditointi, rahoitus- ja kirjanpitojärjestelmien suunnittelu, verosuunnittelu ja – 

valmistelu, palkanlaskennan prosessointi, kirjanpito ja laskutus. Toimialaan kuuluu 

myös osittain aktuaaritoiminta, fuusiot ja yritysostot sekä henkilöstöhallinnon 

konsultointipalvelut. Vuoden 2009 elokuussa Yhdysvalloissa oli 342 490 julkisesti 

rekisteröitynyttä kirjanpitäjää (The American Institute of Certified Public Accountants). 






Sonja Antell 

Laskentatoimen palveluiden vuosittaiset myyntitulot ovat 65 miljardia dollaria. Vuonna 

2005 laskentatoimen, auditoinnin ja kirjanpidon viennit olivat yhteensä 373 miljoonaa 

dollaria ja vastaavasti tuonnit 957 miljoonaa. (Survey of Current Business, lokakuu 

2006) Kaupan alijäämä johtuu todennäköisesti siitä, että yritykset kasvavassa määrin 

ulkoistavat rutiininomaisia laskentatoimen toimintoja edullisempiin maihin. 

Yhdysvaltalaiset yritykset myös myyvät toimialan palveluita ulkomaalaisen tytäryhtiön 

kautta. Viimeisimmän tiedon mukaan yhdysvaltalaisten yritysten ulkomaan tytäryhtiöt 

tekivät voittoa 782 miljoonaa dollaria, kun vastaavasti ulkomaalaisten yritysten 

tytäryhtiöt Yhdysvalloissa saivat voittoa 71 miljoonaa dollaria (2004). 

Deloitte Touche Tohmatsu, Ernst & Young, KPMG ja PricewaterhouseCoopers 

dominoivat laskentatoimen alaa globaalisti. 

Johdon konsultointi 

Konsultointipalvelujen vuosittaiset myyntitulot ovat noin 125 miljardia dollaria. 

Yhdysvaltain konsultointipalveluiden viennit olivat yhteensä 6,4 miljardia dollaria 

vuonna 2005. Vastaavasti konsultointipalveluiden tuonti oli 5,9 miljardia dollaria. 

(Survey of Current Business, lokakuu 2006) Toimiala työllistää 605 000 ihmistä. 

Kymmenen suurimman yrityksen joukkoon kuuluvat: IBM, CSC, Deloitte, Accenture, 

Lockheed Martin, Bearing Point, Booz Allen Hamilton, Hewlett-Packard, Mercer ja 

CGI Group. 

Toimialan esteinä ovat niin Yhdysvalloissa kuin ulkomaillakin tiukat 

viisumivaatimukset, jotka rajoittavat konsulttien pikaisia liikematkoja kansainvälisille 

markkinoille. Lisäksi oleskeluluvat ja kansalaisuusasiat rajoittavat konsulttien 

asumista ja liikkumista. Toimialaa hankaloittavia tekijöitä ovat myös yhtiömuotoa 

koskevat rajoitukset sekä ammattimainen rekisteröinti, jota vaaditaan asiakirjojen 

hyväksymistä varten. 

Tapakulttuuri 

Aika on rahaa, jota täytyy käyttää huolellisesti ja tuottavasti. 

Liikeneuvotteluihin, työlounaille ja -illallisille on tultava täsmällisesti. 

Jos on myöhästymässä tapaamisesta, on asiasta ilmoitettava. 

Vastaanotoilta ja cocktail-tilaisuuksista voi myöhästyä jonkin verran, asiasta ei tarvitse 

ilmoittaa. 

Mikäli toimii itse isäntänä/emäntänä, on neuvottelu hyvä aloittaa kiittämällä 

vastapuolta siitä, että hän pääsi tulemaan. 






Sonja Antell 

Tapaamisista on sovittava ainakin kaksi viikkoa etukäteen. Jos neuvotellaan 

hankalista tai monista asioista, on asiasta sovittava jopa kuukausia etukäteen. 

Liikeneuvottelut käydään nopeaan tahtiin. On mahdollista, että jo ensimmäisellä 

tapaamisella saa eteensä sopimuspaperin. Tämä on mahdollista, koska 

yhdysvaltalaiset tekevät valmiiksi useita sopimusluonnoksia. 

Suurissa yhtiöissä keskitason johtajat voivat tehdä pieniä sopimuksia yhden 

tapaamisen perusteella. Vain suuriin kauppoihin tarvitaan toimitusjohtajan suostumus 

ja useita tapaamiskertoja. 

Neuvotteluissa on tavallisesti molemmilta puolilta samalla tasolla oleva henkilö ja 

tämän lähimmät alaiset. 

Liiketoimintaa koskeviin asioihin siirrytään epämuodollisen esittelyn ja pienen 

jutustelun jälkeen. 

Yhdysvaltalaiset pyrkivät suoriutumaan neuvotteluista nopeasti. 

Neuvotteluissa voi puolustaa näkemyksiään ja väittää toiselle vastaan. 

Yhdysvaltalaisille on tärkeää voittaa neuvottelussa eli saada aikaan hyvä kauppa. 

Kun yksi kauppa on tehty, ollaan valmiita siirtymään toiseen. 

Yhdysvaltalaiset ovat tehtäväkeskeisiä. Jos neuvottelun kohteena olevaa kauppaa 

pidetään tärkeänä, se tehdään heti, kun tilaisuus on otollinen. Kompromisseihin 

ollaan valmiita, jos se hyödyttää molempia osapuolia. 

Neuvotteluissa he keskittyvät taloudellisiin asioihin, mm. voiton suuruuteen ja 

kauppahintaan, lyhyen aikavälin palkkioihin ja tuloksiin tai uuden teknologian tuomiin 

haasteisiin. 

Nopean kaupan varmistamiseksi kannattaa esittää mahdollisimman paljon faktoja. 

Salailu katsotaan epäluotettavuudeksi. Toisaalta on hyvä olla kertomatta liikaa, koska 

yhdysvaltalaiset ovat taitavia lypsämään tietoa yli tarpeen. 

Neuvotteluissa ei voi jäädä pyörittämään asioita. Jos vastapuoli alkaa katsoa tiheään 

kelloa tai naputtaa pöytää, tulee asia viedä nopeasti loppuun. 

Jos asiat eivät etene sopimuksen jälkeen kuten niiden olisi pitänyt edetä, 

yhdysvaltalaiset ovat valmiita vaihtamaan toimittajan toiseen ilman suuria 

omantunnontuskia. 

Yhdysvalloissa kaikki asiat sovitaan kirjallisesti. 

Asioiden oikean kulun varmistaa tavallisesti yrityksen juristi. 

Yhdysvalloissa haastetaan yrityksiä oikeuteen selvästi useammin kuin Euroopassa. 






Sonja Antell 

Liikelahjoja annetaan harvoin. Pieniä lahjoja voi antaa kaupan solmimisen tai 

liiketoimen onnistuneen suorittamisen jälkeen. 

Kovaa työntekoa arvostetaan paljon. Ihmisiä arvioidaan sen mukaan, kuinka kovasti 

he työskentelevät ja kuinka tehtäväorientoituneita he ovat. 

Tuottavuutta ja saavutuksia arvostetaan. Yksilöt arvioivat itseään ja muita suoritusten 

ja saavutusten perusteella. 

Amerikkalaiset ovat individualisteja. He pitävät itseään ennen kaikkea yksilöinä, joilla 

on vapaus ja vastuu hallita omaa elämäänsä, tehdä omat päätöksensä ja toteuttaa 

omat päämääränsä. Perhe ja ystävät ovat tärkeitä, mutta yksilöiden odotetaan 

tyydyttävän ensin omat tarpeensa ja halunsa. Useimmat amerikkalaiset eivät tunne 

oloaan hyväksi ollessaan riippuvaisia muista. 

Kommunikointi on suoraa ja välitöntä. Kun ongelmia syntyy, useimmat amerikkalaiset 

haluavat keskustella niistä avoimesti ja ratkaista ne. Kysymyksiin voi vastata kyllä tai 

ei, vaikka vastaus loukkaisikin toista. 

Amerikkalaiset ovat pragmaattisia ja pitävät "hyödyllisistä" ideoista. Teoria on 

osattava liittää käytäntöön. 

Työpaikalla odotetaan aktiivista osallistumista. 

Aikataulut ovat usein tiukkoja, joten ajanhallinta on tärkeä taito. 

Itsenäistä ja kriittistä ajattelua arvostetaan. 

Ihmiset ovat yleensä epämuodollisia, titteleitä ja statusta ei korosteta. Useimmat 

työtoverit sinuttelevat toisiaan. 

Epämuodollisuus ei ole epäkunnioituksen merkki. Se osoittaa pikemminkin tasa-arvoa 

ja halukkuutta ryhtyä avoimeen kanssakäymiseen. 

Kun yrityksissä käy neuvottelemassa, on muistettava kunnioittaa kaikkia työntekijöitä 

vastaanottovirkailijasta lähtien. Sihteereillä on usein hallussaan relevanttia 

informaatiota ja valtaa tehdä asioita jouduttavia päätöksiä. 

Yhdysvalloissa on sääntöjä, ja niitä noudatetaan. Työntekijät eivät tavallisesti voi 

taivuttaa sääntöjä. Jos he pitävät asiakkaasta tai neuvottelukumppanista, 

ongelmanratkaisuun voidaan käyttää ylimääräistä energiaa. Jos työntekijä ei osaa 

auttaa, älä vaatimalla vaadi nähdä hänen esimiestään. Kerro tarkkaan mitä haluat ja 

kysy kuka voisi auttaa hänen sijastaan. 






Sonja Antell 

Linkkejä 

http://europa.eu.int/comm/trade/issues/bilateral/countries/usa/index_en.htm (USA:n ja 

EU:n välisistä suhteista) 

http://www.bea.gov (Bureau of Economic Analysis, kansantalouden tilinpito) 

http://www.census.gov (Census Bureau) 

http://www.fcc.gov (Federal Communications Commission, tietoliikenteestä) 

http://www.federalreserve.gov/ (Federal Reserve, keskuspankki) 

http://www.fedstats.gov (kaikki tilastoviranomaiset) 

http://www.fms.treas.gov (Department of the Treasury, Financial Management 

service) 

Finpron vientikeskusten yhteystiedot: 

Stamford: Finpro Americas, Finland Trade Center, Three Stamford Landing, Suite 

250, 46 Southfield Avenue, STAMFORD CT 06902 USA. 

Puh.: +1 203 357 9922 

Faksi: +1 203 357 9955 

Sähköposti: stamford(a)finpro.fi 

Houston: Finpro Americas, Finland Trade Center, 1300 Post Oak Blvd., Suite 1270, 

HOUSTON, TEXAS 77056 USA. 

Puh. +1 713 627 9700 

Faksi +1 713 629 5052 

Sähköposti: houston(a)finpro.fi 

Silicon Valley: Finpro Americas, Finland Trade Center, 3945 Freedom Circle, Suite 

110, SANTA CLARA, CA 95054 USA 

Puh. +1 408 971 7303 

Faksi +1 408 971 7277 

Sähköposti: siliconvalley(a)finpro.fi

Yhdysvallat - Finpro

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?