Artikkelisivut / Artikel - Rengas

SAATESANAT
1979
•
beenden Israel und Ägypten ihren seit 1947 andauernden
Kriegszustand und erkennen sich gegenseitig an.
gibt Elton John als erster westlicher Popstar ein Konzert
in der Sowjetunion in Leningrad.
tritt Griechenland der Europäischen Gemeinschaft (EG) bei.
wird der Hamburger SV deutscher Fußballmeister.
reist Papst Johannes Paul II zum ersten Mal in sein Heimatland Polen.
wird Margaret Thatcher britische Premierministerin.
erhält Mutter Teresa den Friedensnobelpreis.
wird Rengas geboren.
•
•
•
•
•
•
•
In den vergangenen 30 Jahren hat sich die Welt verändert und das Lebensumfeld der in
Deutschland lebenden Finninnen und Finnen mit ihr. Die heutige Technik ermöglicht ein ganz
anderes Arbeiten als in der ersten Rengas-Redaktion. Aber der Auftrag von Rengas ist gleich
geblieben: Die Gemeinschaft unter den Finnen und Finnland-Freunden in Deutschland zu
stärken und sie über kirchliche und nicht kirchliche Themen zu informieren.
Vuoden 1979 toimintakertomuksessa mainitaan, että ”kiertokirjettä lähetettiin kuluneena
vuonna 8 eri numeroa. Lokakuussa syntyi … Rengas, joka ilmestyi vuoden lopulla kaksi kertaa.
Vuoden kuluessa saatiin Etelä-Saksan ja Hampurin tunnetut suomalaiset osoitteet tiedotuslehden
jakelun piiriin. Vuoden lopulla Rengas meni 3660 osoitteeseen, mikä merkitsee 1520
uutta osoitetta edelliseen vuoteen verrattuna.” Samoin kuin 30 vuotta sitten on lehtemme pyrkimyksenä
olla täällä eläviä suomalaisia yhdistävä rengas, välittää tietoa siitä, missä Saksassa
ja Suomessa mennään ja kertoa suomalaisia kiinnostavista aiheista ja tapahtumista.
Merkkipäivä saa meidät katsomaan kiitollisena taaksepäin. Kiitämme alkuvaiheiden rohkeita
naisia ja miehiä, entisiä Renkaan toimituksen jäseniä ja niitä monia, monia, jotka ovat
lehteä kirjoituksillaan rikastuttaneet. Ja teitä, hyvät lukijamme, sillä teidän kauttanne rengas
sulkeutuu.
Wir danken den mutigen Frauen und Männern, die Rengas ins Leben
riefen, allen Mitgliedern der früheren Redaktionen und den vielen, die
durch ihre Beiträge Rengas bunt und vielseitig gemacht haben. Und Ihnen,
liebe Leserinnen und Leser; welchen Sinn hätte unsere Arbeit ohne Sie
Antoisia lukuhetkiä - viel Freude an unserer Jubiläumsausgabe
wünscht Ihnen
Mauri Lunnamo
päätoimittaja/Chefredakteur
11 • 2009
|

kuukauden Sana
Tuomarin edessä
Poikkean hetkeksi kirkkoon. Rauhoittumaan.
Kirkon ovi sulkeutuu hiljaisesti tömähtäen takanani,
ja kadun hälinä kuuluu enää vain vaimeana
huminana. Istahdan penkkiin laittaen
silmät hetkeksi kiinni.
Hetken rauhoituttuani avaan ne uudelleen ja
alan katsella ympärilleni etsien kiintopistettä,
jotain, johon keskittää katseensa. Katseeseeni
vastataan. Kristus katsoo minua suoraan silmiin
alttariseinältä. Mutta silmät eivät ole Ristiinnaulitun
sääliä ja tuskaa täynnä olevat silmät. Ne eivät
ole myöskään Hyvän Paimenen lempeät ja
armahtavat silmät. Kristus katsoo minua viimeisen
tuomion Tuomarina, Kuninkaana, jolla on
valta päättää iankaikkisesta elämästä ja kuolemasta.
Hätkähdän.
„Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni!
Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa
minulle! Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä
sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.“
Kristuksen käsikin tuntuu kovin torjuvalta.
Tiedän, en ole syytön. Olen itsekäs, ajattelen
usein vain omaa etuani, rakastan itseäni enemmän
kuin lähimmäistäni, Jumalankin aika ajoin
unohdan. Kuljen maahan kaadetun ja lyödyn
ohi papin ja leeviläisen tavoin, en osaa olla laupias
samarialainen. Haluaisin kyllä olla muitten
tukena, auttavina käsinä ja jalkoina, mutta
en aina jaksa.
”Älä torju minua, Kristus. Auta minua torjumaan
pahat ajatukseni ja tekoni. Älä tuomitse
minua.”
Nostan maahan painuneen katseeni jälleen
ylös kohti Kristusta. Tuomarin katseeseen on
tullut lempeyttä, itsetutkisteluun pysäyttänyt
torjuva käsikin tuntuu nyt kehottavan katkaisemaan
ajatusten kulun ja muistamaan pääsiäisaamun
riemua, ilosanomaa Kristuksen ylösnousemuksesta
ja kuoleman voittamisesta.
Uskonhan minä siihen.
Ilmestyskirjan aiheista ammentava Kristus-tuomari
-alttarikuva on Nürnbergin Christuskirchessä.
Kuva: Miika Rosendahl
„Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani
ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen
elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan
hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.“
Kristuksen oikea käsi vaikuttaa kutsuvalta. Se
osoittaa tietä kohti taivasta, näyttää suuntaa mihin
kulkea. Sinnepäin minäkin kuljen ja haluan
edelleenkin kulkea. Tunnen rauhoittuvani.
”Kristus, anna minulle voimaa vaeltaa oikeaan
suuntaan, anna minulle voimaa tukea
matkalla uupuvia kanssakulkijoitani. Kiitos
sinulle, Kristus.”
Nousen ja lähden kirkosta - en tuomion vaan
siunauksen saaneena.
Miika Rosendahl
| 11 • 2009
Turun tuomiokirkko

NAISTEN SEMINAARI 50+
Paikka: CVJM-Tagungsstätte, Hugo-Preuß-Str. 40a, 34131 Kassel
Aika: 26.-28.2.2010
Teema: “Elämän toinen murrosikä – mitä minulla on edessä”
Keski-ikäisellä naisella on paljon elämää repussa, mutta ehkä vielä puolet edessä.
Mitä siltä odotamme ja miten siihen valmistaudumme
Viikonlopun ohjelma, majoitus ja täysihoito € 150,- / € 120,- (1-/2-h huone)
Ilmoittautuminen SKTK:n toimistoon 15.01.2010 mennessä lomakkella, joka löytyy netistä
www.rengas.de > yleinen tapahtumakalenteri
MoniNainen - suosittu 30+ jatkuu edelleen!
kokouskieli – ammattikieli – juhlakieli
rakkauden kieli – anopin kieli – lasten kieli
pelkojen kieli – unien kieli – minun kieleni
•
•
•
olenko eri ihminen eri kielillä
voiko ihminen koskaan ymmärtää toista
tai edes itseään
Tekniset tiedot:
• Aika: 29.-31.1.2010. Aloitus pe klo 18 ja päätös su klo 13:30.
• Paikka: Tagungsstätte im Relionspädagogischen Studienzentrum
Schönberg, Im Brühl 20, 61476 Kronberg,
www.rpz-ekhn.de
• Majoitus 2-hengen huoneissa.
• Hinta 100€ / hlö (sis. majoituksen, täysihoidon, ohjelman)
Mukana myös Sanna Kiviluoto ja Päivi Lukkari
Ilmoittautuminen SKTK:n toimistoon 14.12. mennessä netistä löytyvällä lomakkella (www.
rengas.de > yleinen tapahtumakalenteri).
Lisätietoja Sannalta 0511-2779235 tai sannakiviluoto@gmail.com
11 • 2009
|

RENGAS 30 v.
Kenkälaatikosta se alkoi
Von Anfang an war Rengas ein Verbindungsglied
„Minä sanelin, Anneli Lorenz kirjoitti
viereisessä huoneessa sähkökirjoituskoneella
puhtaaksi ja Olli
Isomäki leikkasi tekstit liuskoiksi,
liimasi sivuille ja kuvitti”, kuvaa
Renkaan ensimmäinen päätoimittaja
toimituksen työskentelyä 1970-
luvun lopussa. Risto Marttunen toimi
vuosina 1975-1990 SKTK:n pääsihteerinä,
ja on suurelta osalta hänen
ansiotaan, että Rengas-lehti
vuonna 1979 syntyi.
Ennen Rengasta suomalaisyhteisön
tiedotus tapahtui Bonnin suurlähetystössä
monistetun kiertokirjeen
välityksellä. ”Ensimmäinen tehtävä
oli saattaa pahvisilla lasinalusilla
kenkälaatikossa olleet osoitteet sellaiseen
muotoon, että ne voitiin kopioida
tarroille”, muistelee nyt eläkkeellä
oleva pastori pioneerivaihetta.
”Monistaessa minulla vierähti aina
pari päivää suurlähetystössä. Mutta
oppihan siinä tuntemaan hyvin lähetystön
henkilökunnan, suurlähettilästä myöten.“
„Wir waren alle im selben Boot, waren - bis
auf ein paar Studenten - junge deutsch-finnische
Paare mit kleinen Kindern.“ Wenn Risto Marttunen
von den Anfängen erzählt, wird die Aufbruchstimmung
deutlich spürbar: „Als die Vision
von einer Zeitschrift entstand, hatten wir
zuerst keine Ahnung, wie diese finanziert werden
sollte. Mit Unterstützung namhafter finnischer
Unternehmen wurde das Wagnis möglich.“ Nomen
est omen: Rengas wurde ein Markenzeichen
der finnischen kirchlichen Arbeit, ein Verbindungsglied
zwischen den Gemeinden. Und
setzte ein Beispiel für finnische Gemeinden in
anderen Ländern.
| 11 • 2009
Vasemmalta oikealle: Dr. Jürgen Miksch, kirchliches Außenamt der
EKD, pastori Risto Marttunen, pastori Elwin Friberg, schwedischer
Kirchenverein in Frankfurt am Main e.V. ja Lauri Kuusinen, Frankfurtin
suomalainen seurakunta.
Suomalaisia yhdistävänä lehtenä Rengas löysi
tiensä yhä useampaan saksalais-suomalaiseen
kotiin. ”Renkaan kautta syntyi verkosto, joka
toi lisää jäseniä suomalaisiin seurakuntiin”, kertoo
Risto Marttunen, ”nimensä mukaan Renkaalla
oli alusta asti yhteyttä luova merkitys.”
Olennainen näkökohta oli myös kaksikielisyys.
1970- ja 1980-lukujen vaihde oli ”kieliherätyksen”
ja monien Suomi-koulujen syntyaikaa. Samalla
silloinen päätoimittaja koki erittäin tärkeäksi,
että viesti välittyi Renkaan kautta myös
perheiden saksankielisille jäsenille ja saksalaisille
yhteistyökumppaneille. ”Renkaalla on alusta
asti ollut kristillinen profiili. Samalla suomalaisilla
seurakunnilla ja Renkaalla on aina ollut
tärkeä merkitys suomalaisen identiteetin yllä-

RENGAS 30 v.
Im Laufe der Jahre hat sich auch Rengas verändert.
Klebstift und Offset-Druck sind der digitalen
Technik gewichen und der Schuhkarton
hat ausgedient. Die Anzahl der Leserinnen und
Leser ist inzwischen anderthalb Mal so groß.
Mit der Zeit ist der familiäre Charakter vom
Anfang verloren gegangen und ganz neue Themen
sind dazugekommen. Aber wie damals soll
Rengas auch heute seinem Namen treu bleiben:
Als Verbindungsglied den finnischen Gemeinden
in Deutschland dienen. „Ich hoffe, dass Rengas
auch in Zukunft gerne und genau gelesen wird“,
gibt Risto Marttunen dem Geburtstagskind mit
auf den Weg.
Ritva Prinz
Kuva: Ritva Prinz
pitäjinä,” hän valottaa lehden kahtaalle suuntautuvaa
tehtävää.
Einen gelungenen Balanceakt zwischen den
zwei Sprachen und verschiedenen Themen
wünscht sich der ehemalige Chefredakteur „seiner“
Zeitschrift auch in Zukunft: „Ich hoffe, dass
Rengas weiterhin ein christliches Profil behält,
ohne dabei die weniger kirchlich gebundenen
Finninnen und Finnen aus den Augen zu verlieren.
Und dass bei alldem die Pflege der finnischen
Sprache zum Tragen kommt.“
Der Vater und Großvater sieht die finnische
kirchliche Arbeit in Deutschland in einer Umbruchsituation:
„Die erste Generation stirbt allmählich
und die zweite, in Deutschland geborene,
hat ganz andere Bedürfnisse. Die Ziele der
Arbeit müssen neu überdacht werden.“
Risto Marttunen wurde 1971 in Finnland
ordiniert, nach einigen Jahren im pfarramtlichen
Dienst in Finnland kam er 1975 mit
seiner Frau Sybille nach Deutschland. Er arbeitete
15 Jahre als Pfarrer
für Westdeutschland
und als Generalsekretär
der „Finnisch-sprachigen
Kirchlichen Arbeit“.
Anschließend war
er 16 Jahre als Gemeindepfarrer
in
Wuppertal tätig.
Heute hat er
vier erwachsene
Kinder und
bald sechs Enkelkinder
und
wohnt mit seiner
Frau in
Dorsten.
11 • 2009
|

RENGAS 30 v.
Päätoimittaja Hannoverissa, toimittaja keskellä
Saksaa Gießenissä, taittaja Münchenissä ja
kirjoittajat ympäri Saksaa tai jopa Suomessa –
enää ei Rengasta tehdä yhden työpöydän ääressä.
Sähköposti ja puhelin mahdollistavat sujuvan
yhteydenpidon välimatkoista huolimatta.
Mutta mitä ajatuksia toimituksessa liikkuu
Rengasta kootessa
Katse kulissien taakse
Mauri Lunnamo, Renkaan päätoimittaja
1. Mikä sinusta Renkaan tekemisessä on
parasta
Kun näkee tekstitiedostona
pyörineet jutut
taitettuna lehdessä
kuvien kanssa.
2. Mikä aiheuttaa
sinulle painajaisia
Sähköpostiyhteyksien
katkeaminen ja takkuilu
deadlinen jälkeen.
3. Minkälaisen toivot
Renkaan olevan
30 vuoden päästä
Interaktiivisen sähköisen
median, joka sisältää
liikkuvaa kuvaa ja
ääntä ja johon voi lisätä
sisältöä (tapahtunee
jo 10 vuoden sisällä).
Ritva Prinz, Renkaan toimittaja
1. Mikä sinusta Renkaan tekemisessä on
parasta
Lukijat, jotka viestittävät, että lehti on jollain lailla
koskettanut heidän sydäntään. Tietysti toivon,
että lehti enemmän ihastuttaa kuin vihastuttaa,
mutta tärkeintä on, että se saa lukijoissa vastakaikua.
2. Mikä aiheuttaa sinulle painajaisia
Teksti, joka tulee deadline-päivän iltana klo 23.00
ja jossa sovittujen 3000 merkin sijasta on 7500
merkkiä.
Mari Mansikka, Renkaan taittaja
1. Mikä sinusta Renkaan tekemisessä on
parasta
Yhteistyö erilaisten ihmisten kanssa. Tässä työssä
oppii pitämään jalat maassa – ja hyvä niin.
2. Mikä aiheuttaa sinulle painajaisia
Tekemättömät työt.
3. Minkälaisen toivot
Renkaan olevan 30
vuoden päästä
Ilmestyipä Rengas sitten
missä muodossa tahansa,
toivon, että se on media,
jonka Saksan suomalaiset
kokevat omaksi yhdyssiteekseen.
3. Minkälaisen toivot Renkaan olevan 30 vuoden päästä
Painotuotetta tuskin enää 30 vuoden päästä on olemassa samassa muodossa
kuin nykyään. Ajankohtainen sisältö ladataan johonkin mobiiliin
laitteeseen, jonka voi taitella taskuun. Taiton, fonttityypin ja –koon voi
jokainen valita mieleisekseen. Taittajaa tuskin tarvitaan. Sisällön toivon
seuraavan aikaansa ja pysyvän ajankohtaisena.
| 11 • 2009

RENGAS 30 v.
Rengas kertoi marraskuussa 1982
Renkaan neuvottelupäivät
Yksitoista Renkaan toimittajaa seurasi kutsua
18.-19.9. Kölniin. Enemmän tai vähemmän
kokeneita työssä ja vaivassa kaikki. Siinä kuukausittaisessa.
Että saisi jotakin järkevää paperille.
Ja mahdollisimman vähän vinksallaan ja
luettavaksi.
Renkaan kolmen vuoden taipaleella on ehtinyt
tapahtua monenlaista. Lehti on kasvanutkin
lähes puolella.
Yhteisissä pulmissa riitti pohtimista tarpeeksi.
Lähtien siitä, miten vedetään mielekäs musta
viiva ja mitä liimaa käytetään, kun mukaan liimataan
mainioita graafisia esityksiä.
Vakaviakin puhuttiin. Eli mikä on Renkaan
kohderyhmä, mitkä sen päätavoitteet. Kielikysymys
oli tietenkin myös esillä. Valitsimme teemoja
vuodeksi eteenpäin.
Vuoden päästä päätettiin nimittäin taas kerätä
ideat ja kokemukset kokoon.
Rengas-Tagung in Köln
Elf Rengas-Redakteure waren der Einladung
am 18.-19.9. nach Köln gefolgt.
Beim ersten Treff ging man zunächst ins
Grundsätzliche bei den Zielen, Zielgruppen,
Themen usw.
Man stellte fest, daß das System mit der Selbstgestaltung
der Gemeindeseiten gute, farbige
Früchte getragen hat. Trotzdem möchte Rengas
auch eine gemeinsame Grundlinie finden.
In drei Jahren hat sich Rengas seitenmäßig
fast verdoppelt, was ein Beweis von dem bisher
wachsenden Bedarf unserer Zeitschrift sein
dürfte.
Bei der Tagung waren unser Graphiker Karl-
Josef Fett und der Geschäftsführer Jürgen Schäffler
aus unserer Druckerei G. Beineke, Neuss,
dabei. Sie haben uns auf der gesamten bisherigen
Rengas-Strecke begleitet. Für ihre Tipps
und Beratung bei unserem Treff sagen wir herzlichen
Dank.
Rm
11 • 2009
|

RENGAS 30 v.
Rengas - ein Ring, der verbindet
Ritva Kaarina
Schröder kann
zu Recht als eine
Frau der ersten
Stunde bezeichnet
werden: Sie
kam 1953 nach
Deutschland,
war Gründungsmitglied
der finnischen
Gemeinde
in Hannover
und ihre erste
und langjährige
Vorsitzende. Bereits
ein paar
Jahre nach der
Gründung des
Zentrums der
Finnisch-sprachigen Kirchlichen Arbeit wirkte
sie auch dort im Vorstand mit. Sie ist die „Mutter
von Rengas“. Bei einem Namenswettbewerb
für die geplante neue Zeitschrift im Frühjahr
1979 siegte nämlich ihr Vorschlag.
Den Namen beschrieb sie damals so: Rengas
kommt aus dem Urgermanischen ins Finnische.
Die Bedeutung „Ring“ ist noch in dem finnlandisierten
Wort für Deutsche zu entnehmen. Sinngemäß
kann „Rengas“ eine Verbindung mit Heimat,
Heimatkirche, Ring unter uns bedeuten.
„Nimi olisi merkitykseltään mielekäs – täällä
eläviä suomalaisia yhdistävä rengas – rengas
ketjussa, joka meitä yhdistää kotimaahan ja kotimaan
kirkkoon. Mielekäs myöskin siksi, että
sana on suomen kieleen tullut muinaisgermaanien
kielestä ja säilynyt äänneasultaan niin alkuperäisen
kaltaisena, että se ei käännöstä kaipaa
eikä sen ääntäminen aiheuta vaikeuksia suomea
osaamattomillekaan.” Näin perusteli kielenkääntäjä
ja tulkki Ritva Kaarina Schröder keväällä
1979 suomalaisten seurakuntien uudelle lehdelle
ehdottamaansa nimeä – Rengas.
Saksaa opiskeleva Ritva tuli vuonna 1953 Göttingeniin
täydentämään kielitaitoaan. Siellä hän
tutustui juuri opintonsa päättäneeseen nuoreen
juristiin, jonka kanssa hän sitten meni naimisiin.
Tuolloin pohjoinen kotimaa oli kaukana
Keski-Euroopasta. ”Ulkomaan puhelut piti tilata
etukäteen ja puhelua joutui joskus odottamaan
monta tuntia. Ei silloin puhelimessa pitkiä
puheita pidetty”, kuvailee Ritva yli 50 vuoden
takaisia kommunikaatiomahdollisuuksia. Suomeen
hän matkusti ensimmäisen kerran Saksaan
tulonsa jälkeen viiden vuoden kuluttua veljensä
häihin.
Suomi oli saksalaisin silmin katsottuna 1950-
luvulla vielä hyvin eksoottinen maa eikä Saksassa
asuvia suomalaisia ollut helppo löytää. ”Ensimmäisestä
suomalaisesta kuulin oltuani jo
muutaman vuoden Saksassa, kun olin tulkkina
messuilla. Tapasin siellä henkilön, jonka lapsen
tarhassa oli suomalainen opettaja. Hänestä tuli
paras ystäväni – tähän päivään saakka”, muistelee
Ritva, joka suuressa määrin vaikutti Hannoverin
suomalaisyhteisön syntymiseen. Hän soitti
kaikille Hannoverin suomalaisille, joiden olemassaolosta
tiesi. Lopulta oli kasassa niin monta,
että voitiin aloittaa suomalainen kantapöytä.
Melkein yhtä eksoottisella tavalla perustettiin
Hannoverin seurakunta vuonna 1975: ”Hinski
Honkkila oli ollut pari, kolme kertaa pitämässä
jumalanpalveluksen, kun syttyi ajatus seurakunnan
perustamisesta. Kirkkokahveilla ravintola
”Alte Mühlessä” valittiin sitten kirkkoraati,
ja minusta tuli sen puheenjohtaja.” Kolmesta lapsesta
ja käännöstöistä huolimatta Ritvan rahkeet
riittivät myös 12 vuoden jaksoon SKTK:n
johtokunnassa.
Johtotehtävät hän on sittemmin jättänyt seuraavalle
sukupolvelle, mutta kokonaan eläkkeelle
jäädäkseen hän on aivan liian energinen.
Naapuriavun piirissä Ritva Kaarina Schröder tukee
edelleen aktiivisesti maanmiehiä ja –naisia –
renkaana suomalaisia yhdistävässä ketjussa.
Ritva Prinz (Teksti ja kuva)
| 11 • 2009

RENGAS 30 v.
„
Die Titelseite der ersten Rengas-Ausgabe 11/1979
Feuer und Flamme
Das Rengas-Logo stammt aus
der Feder von Karl-Josef (Charly)
Fett. „Vom Namen „suomalainen
seurakunta“ kam die Idee
mit zwei S-Buchstaben. Aus denen
entstand die Flamme, die
ja ein inhaltsreiches Symbol ist.
Sie liegt sozusagen in einer offenen,
stützenden Hand“, erläutert
der ehemalige Graphikdesigner
den Hintergrund unseres Erkennungszeichens.
Rengas wurde als Zeitschrift ab
1979 herausgegeben. Graphische
Überlegungen waren allerdings
schon vorher im Gange:
„Ganz am Anfang waren mit dabei
Hinski Honkkila, Jussi Savikko
und Oiva Koskinen“, erinnert
sich Charly. Er schuf das erste
äußere Erscheinungsbild mit Bögen,
in die die Gemeinderedakteure
ihre Texte eintippen konnten.
Die Seiten wurden dann für
den Druck abfotografiert. Die so
entstandene Grundkonzeption
wurde später von anderen weiterentwickelt.
Aber noch nach
30 Jahren schwärmt Charly von
der Anfangszeit: “Es war wie eine
große Familie. Wir haben uns alle
gegenseitig geholfen.“
Das Interview führte
Ritva Prinz
Tangon aika
… Kun mietin aikaa taaksepäin, on eräs toinenkin pieneltä tuntuva asia ollut tärkeä, nimittäin „tangon
aika“ oikein suomalaiskansalliseen tyyliin. Kölniläisittäin se vain merkitsee sitä, että joka sunnuntai
jonkin auton peräkontissa kuljetetaan lentopalloverkon kiinnitystankoja Jahnwieselle. Niiden avulla
syntyy yhteys auringonpaisteella ja lumisateella…
… Wenn ich die Zeit zurückdenke, finde ich eine andere Sache wichtig, die vielleicht ganz klein aussieht;
das sind die Stangen für das Volleyballspiel. Die wurden einmal gemacht, um den Zusammenhang der
Gemeinde möglich zu machen, und werden immer sonntags auf die Jahnwiese geschleppt…
schrieb Hinski Honkkila in Rengas 11/1981 anlässlich der 10-Jahresfeier der finnischen Gemeinde Köln /
Hinski Honkkila Kölnin seurakunnan 10-vuotisjuhlan johdosta kuukauden sanassa Renkaassa 11/1981.
11 • 2009
|

Renkaan tilausmaksu 2010
Suomalaisten seurakuntien jäsenet
saavat Renkaan ilmaiseksi. Jäseneksi voi liittyä jokainen joko netissä
(www.rengas.de > home > jäsenyys) tai sivulla 58 olevalla lomakkeella.
Jäsenyys ei velvoita mihinkään. Mikäli et halua liittyä jäseneksi, mutta luet edelleen mielelläsi
Rengasta, pyydämme sinua maksamaan vuoden 2010 tilausmaksun € 25,- tilille:
Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit e.V.,
Evangelische Kreditgenossenschaft, Konto 619264, BLZ 520 604 10
merkinnällä Rengastilaus 2010 marraskuun 30. päivään mennessä. Muista merkitä selvästi,
että kyse on tilausmaksusta, jotta maksu kirjautuu oikein kirjanpitoomme.
Rengas-Abonnement 2010
Die Mitglieder der finnischen Gemeinden in Deutschland erhalten Rengas kostenlos. Die Mitgliedschaft
ist an keine Bedingungen geknüpft, jede/r kann Mitglied werden - im Internet unter
(www.rengas.de > Home > Mitgliedschaft) oder mit dem Formular auf Seite 58. Falls Sie nicht Mitglied
in einer finnischen Gemeinde werden wollen, aber trotzdem weiterhin gerne Rengas lesen
möchten, zahlen Sie bitte € 25,- für Ihr Abonnement bis zum 30. November auf das oben genannte
Konto. Bitte vermerken Sie auf der Überweisung deutlich, dass es sich um Verwendungszweck
Rengas-Abo 2010 handelt.
Kirkon tiedotuskeskuksen uutisia
Arkkipiispa Jukka Paarma saarnasi valtioneuvoston, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden
200-vuotisjuhlajumalanpalveluksessa Turun tuomiokirkossa 2.10.2009. Hän muistutti
saarnassaan hallinnon ja politiikan kirkkaan läpinäkyvästä ilmapiiristä. „Jos laki ei vastaa yleistä
moraalitajua, on se muutettava. Jos epäilyissä on aihetta, on tehtävä parannusta. Katuvalle parannuksentekijälle
on suomalainen kansa aina ollut armollinen.„
„Nyt tarvitaan hyviä esimerkkejä, tekisi mieli sanoa moraalisia esikuvia. Tarvitaan niitä, jotka omilla
ratkaisuillaan ja toimillaan näyttävät suuntaa ja jotka osoittavat, etteivät oikeudenmukaisuus, totuudellisuus,
laupeus ja omantunnon mukaan toimiminen ole vain ”kumiseva vaski tai helisevä symbaali”
eli tyhjää puhetta. Sellaisia esimerkkejä me tarvitsemme kansakuntamme eri alojen johtopaikoille.
He voivat kasvattaa sitä luottamusta, jonka varassa kansakunta voi puhaltaa yhteen hiileen.“
10 | 11 • 2009
KT 2.10.2009

Yhteisessä pöydässä
Tiedämme, että on tärkeää järjestää aikaa
yhdessä olemiselle koko perheen voimin.
Kaiken arkisen kiireen keskellä ajan
löytäminen tuntuu haastavalta. Pitäisikö
sittenkin tyytyä modernisti ”laatuaikaan”,
panostaa retkiin ja ajallisesti ehkä vähäisempiin,
mutta laadullisesti merkittäviin
kohtaamisiin Miten luoda yhdessäolon
juhlaa jokapäiväiseen elämään
Arjessakin on syötävä. Ruokailuhetkeen
voi luontevasti yhdistää päivän kuulumisista
juttelemisen. Perheen kokoontuminen
saman pöydän ääreen on arjen luksusta,
josta kannattaa pitää kiinni.
Ruokailun aloittaminen yhteisellä rukouksella
tai laululla tekee hetkestä erityisen,
pienen juhlan keskellä arkipäivää. Samalla
tunnustamme, että ruoka ja koko elämä
ovat lahjaa Jumalalta. Kenties perinteiseen
ruokarukoukseen voi silloin tällöin liittää
myös kiitoksen
jokaisesta
perheenjäsenestä
An einem Tisch
Es ist wichtig, dass die Familie Zeit zusammen
verbringt; das wissen wir alle. Im Alltag jedoch ist
es gar nicht so einfach, diese Zeit zu finden. Wäre
es dann doch besser Qualität statt Quantität zu
suchen und in gemeinsame Highlights zu investieren
Wie kann der Alltag ein gemeinsames Fest
werden
Wir müssen jeden Tag essen. Beim Essen kann
man sich über die Ereignisse des Tages austauschen.
Die ganze Familie an einen Tisch zu sammeln
ist alltäglicher Luxus, auf den man nicht verzichten
sollte.
Wenn das Essen mit einem Gebet oder Lied beginnt,
wird es etwas Besonderes, ein kleines Fest
mitten im Alltag. Dabei bekennen wir, dass das Essen
und das ganze Leben uns von Gott geschenkt
wurden. Vielleicht könnte man im Tischgebet ab
und zu auch für jedes Familienmitglied danken
Perinteisiä
ruokarukouksia:
”Siunaa, Jeesus, ruokamme.
Ole aina luonamme.
Auta mua muistamaan,
että sulta kaiken saan.”
”Käymme pöytään kiittäen,
kädet yhteen liittäen.
Siunaa, Jeesus, kotiamme,
ole meidän vieraanamme.”
Virsi 472, Nyt silmäin alla Jeesuksen
”Komm, Herr Jesus,
sei du unser Gast und
segne, was du uns aus
Gnaden bescheret hast.”
”Alle guten Gaben und
alles, was wir haben,
das kommt, o Gott, von dir.
Wir danken dir dafür.”
”Danket dem Herrn,
denn er ist freundlich,
und seine Güte währet ewiglich. Amen”
”Jedes Tierlein hat sein Essen.
Jedes Blümlein trinkt von dir.
Hast auch unser nicht vergessen,
lieber Gott, wir danken dir.”
Sanna Kiviluoto
(Teksti ja kuva)
11 • 2009
| 11

Lapsen oikeus pyhään
Tänä vuonna vietetään YK:n lapsen oikeuksien
sopimuksen 20-vuotisjuhlavuotta. Suomessa
evankelis-luterilainen kirkko on ollut aktiivisesti
mukana juhlavuoden järjestelyissä ja tapahtumissa
ja pitänyt erityisesti esillä YK:n sopimuksen
mukaista lapsen oikeutta pyhään, uskoon ja
uskontoon. Tässä kirkko on ottanut kantaa myös
yhteiskunnalliseen keskusteluun puolustamalla
lapsen oikeutta uskonnolliseen ja oman uskonnon
mukaiseen kasvatukseen. Lehtien palstoilla
ja keskustelussa on ollut esillä näkemyksiä,
joiden mukaan vanhemmat eivät voi liittää lasta
oman vakaumuksensa mukaisesti uskonnolliseen
yhdyskuntaan, vaan lapselle tulee jättää
vapaus itse päättää omasta osallistumisestaan
ja kuulumisestaan kirkkoon tai uskonnolliseen
yhdyskuntaan. Ajatus arvovapaasta maailmasta
ja arvovapaasta kasvatuksesta heijastuu vahvana
näiden mielipiteiden taustalla.
Me elämme kuitenkin selkeästi erilaisten arvojen
värittämässä maailmassa; ajatus arvovapaasta
maailmasta on mahdottomuus. Myös
kasvatus on aina sidoksissa kasvattajan arvoihin.
Lapsella on oikeus saada vanhemmiltaan
sellaisia elämän eväitä, jotka auttavat ymmärtämään
ympäröivää maailmaa. Toisten uskontoa
voidaan kunnioittaa vain, jos oma pohja ja
oma identiteetti ovat vahvoja. Siihen tarvitaan
aikuisen apua ja siinä kirkko haluaa olla vanhempien
tukena.
Kristillisen ihmiskäsityksen perustana on
usko Jumalaan Luojana. Jumalan luomana jokainen
ihminen on ainutkertainen ja ainutlaatuinen.
Ihmisen ainutlaatuisuus on myös yksilöllisyyttä.
Siksi jokaisella lapsella on oikeus saada
kokea hyväksymistä sellaisena kuin hän on –
eikä vain sellaisena kuin hänen toivottaisiin olevan.
Lapsi oppii ymmärtämään elämää ennen
muuta tunteiden ja kokemusten kautta. Hän tarvitsee
läheisiä ihmissuhteita ja vuorovaikutusta.
Lapselle on tärkeää kokea, että hänet hyväksytään
silloinkin, kun hän tietää toimineensa väärin
tai vastoin odotuksia. Hyväksytyksi tuleminen
ilman ehtoja on lapselle elintärkeä kokemus
armosta ja rakkaudesta. Varhainen vuorovaikutus
ja siinä koettu hyväksyminen on Jumalasta
puhumista ilman sanoja.
Kirkkohallituksen Kasvatus ja nuorisotyö sekä
kirkollinen palvelujärjestö Seurakuntien Lapsityön
Keskus (SLK) julkaisivat muutama vuosi
sitten vanhempien tueksi aineiston ”Lapsi on
ilo – kymmenen teesiä kristillisestä kasvatuksesta
kotiväelle”. Teesit ovat ajankohtaisia myös
tänään:
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
Ole kiitollinen lapsesta
Pohdi oman uskosi perusteita
Keskustele lapsen kanssa myös uskonnollisista
asioista
Anna lapsen uskoa lapsen tavalla
Vietä lapsesi kanssa pyhäpäivää ja kirkkovuoden
juhlia
Rukoile lapsen puolesta ja hänen kanssaan
Laula lapselle virsiä ja hengellisiä lauluja
Opeta lastasi pyytämään ja antamaan anteeksi
Anna lapselle mahdollisuuksia tuottaa
iloa toisille
Anna lapsellesi toivo taivaasta
12 | 11 • 2009

Kysymykset elämän tarkoituksesta, Jumalasta
ja uskosta kuuluvat olennaisena osana ihmisenä
olemiseen ja kasvamiseen. Kristillinen kasvatus
toteutuu usein arkisen elämän keskellä, jossa lapsi
saa eri tilanteissa toiminta- ja ajattelumalleja
siitä, miten elämään tulisi suhtautua. Lapsi kysyy
ja hänellä on oikeus kuulla, mistä vanhempi
saa turvaa, toivoa ja lohdutusta elämän eri vaiheissa.
Vanhemmat sekä isovanhemmat saavat
kertoa lapselle omista arvoistaan ja omasta uskostaan:
mistä he iloitsevat, mistä ovat kiitollisia,
mitä tekevät, kun pelottaa ja minkä varassa
he jaksavat elää. Tämä auttaa lasta myös liittymään
hänelle läheisten yhteisöjen jäseneksi: ensin
osaksi perhettään ja sukuaan, sitten osaksi
laajempia yhteisöjä, kuten seurakuntaa.
Seurakunnan toiminta tarjoaa vanhemmille
tukea sekä omiin että myös lapsen esittämiin kysymyksiin.
Esimerkiksi perhekerhossa voi viettää
aikaa yhdessä, jakaa vanhemmuuden iloja
ja suruja toisten samassa tilanteessa olevien
vanhempien kanssa
sekä etsiä vastauksia
myös uskonelämän
kysymyksiin.
Kerhojen hartauksissa
ja seurakunnan
jumalanpalveluksissa
liitytään
kirkkomme pitkään
perinteeseen ja voidaan
yhdessä pyytää
Jumalalta apua
myös vanhemmuuden
tehtävään.
Raija Ojell
Varhaiskasvatussihteeri
Kirkkohallituksen Kasvatus ja nuorisotyö
Kuvat: Jarmo Kokkonen
Dieses Jahr jährt sich die UNO-Konvention
über die Rechte des Kindes zum 20. Mal. Auch
die finnische ev.-luth. Kirche hat sich aktiv an
dem Jubiläum beteiligt und dabei im Geiste der
Konvention besonders das Recht der Kinder auf
das Heilige, auf einen Glauben und auf eine Religion
betont.
In der öffentlichen Diskussion wurde häufig
auf dem Hintergrund einer wertefreien Erziehung
die Frage aufgeworfen, ob die Eltern ihre
Kinder an eine bestimmte Religionsgemeinschaft
binden dürfen.
Eine wertefreie Welt kann es jedoch nicht geben
und die Erziehung ist immer geknüpft an
die Werte des Erziehenden. Die Kinder haben
das Recht, Werkzeug zu bekommen, mit dem
sie die Welt begreifen können. Und gerade das
Wissen um die eigene Identität ermöglicht es
einem Menschen, tolerant gegenüber Andersdenkenden
zu sein.
Der christliche Glaube basiert auf dem Glauben
an einen Gott, der die Welt und die Menschen
erschaffen hat und sie alle annimmt.
Diese Erfahrung der bedingungslosen Annahme
braucht das Kind, gerade da, wo sein Verhalten
nicht den Erwartungen entspricht.
Das Kind lernt im menschlichen Miteinander
durch Vorbild, Erfahrungen und Gespräch.
So geschieht auch die christliche Erziehung mitten
im Alltag. Die Eltern und Großeltern dürfen
dem Kind erzählen, woran sie glauben und was
ihnen Kraft und Hoffnung gibt. Darin will die
Gemeinde und die Kirche sie unterstützen.
Zehn Gesichtspunkte dazu:
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
Sei dankbar für das Kind
Denke über die Grundlagen deines eigenen
Glaubens nach
Rede mit dem Kind auch über Religiöses
Lass das Kind glauben wie ein Kind
Feiere mit deinem Kind den Sonntag und
die Feste im Kirchenjahr
Bete für das Kind und mit ihm
Singe dem Kind christliche Lieder vor
Lehre dem Kind um Vergebung zu bitten
und zu vergeben
Gib dem Kind die Möglichkeit, andere zu
erfreuen
Gib dem Kind die Hoffnung auf den Himmel
Deutsche Zusammenfassung: Ritva Prinz
11 • 2009
| 13

Finnland für alle Sinne
Schon seit 1997 präsentiert Kalevala Spirit Oy Ltd finnische Weihnachtsdörfer unter dem
Motto „Kalevala Spirit“ in Deutschland und in den Nachbarländern.
„Kalevala“ ist das finnische Nationalepos, welches die Seele und den Charakter des finnischen
Volkes ausdrückt. Der Geist des Kalevala, Kalevala Spirit, ist gleichzeitig eine Weltanschauung,
Lebensart und Geisteshaltung. In der Volkstradition des Kalevala verbindet
sich ein nahes Verhältnis zur Natur mit einem verantwortungsbewussten Verhalten gegenüber
den Mitmenschen.
Im Geiste des finnischen Epos verbinden wir Geschmacks-, Seh-,- Hör- und Tastsinn zu
einem ganzheitlichen Erlebnis. Das Ziel ist ein zufriedener Gast; sowohl in den Weihnachtsdörfern
wie auch in dem offiziellem Zuhause von Kalevala Spirit, in der Kalevala Spirit Welt
in Kuhmo, Finnland.
Die Weihnachtsdörfer bieten hochqualitative Design-Produkte, in denen die fließenden Formen
und faszinierenden Farbkompositionen die Einzigartigkeit und Schönheit der finnischen
Natur widerspiegeln und Gourmet-Produkte direkt aus der sauberen finnischen Natur zum
Verkauf angeboten werden.
Alle Kalevala Spirit -Produkte entsprechen unseren selbst gewählten, strengen Kriterien. Unsere
Produkte, ihr Material und ihre Verpackung haben eine Verbindung zum Mythos des
Kalevala. Unsere Firmenphilosophie stützt sich auf authentische finnische Handarbeit, Respekt
vor natürlichen Materialien, Stilgefühl und den Mythos des finnischen Epos – Kalevala
Spirit.
Dieses Jahr wollen wir auch die Österreicher in der europäischen Kulturhauptstadt Linz begrüßen.
In Hannover feiern wir das 10-jährige Jubiläum mit leckerem, am offenen Feuer zubereiteten
Flammlachs sowie mit Glögi, unserem Beerenglühwein.
Wir heißen Sie herzlich willkommen, uns auf allen vier Weihnachtsmärkten von Kalevala Spirit
zu besuchen. Genießen Sie die Stimmung im finnischen Weihnachtsdorf! Tervetuloa!
Termine entnehmen Sie bitte der vorderen Umschlagrückseite.
ILMOITUS / ANZEIGE
Maire Schwab
Kalevala Spirit Oy Ltd
500 Bäume für den Luthergarten
Unter www.luthergarten.de hat das Deutsche Nationalkomitee des Lutherischen Weltbundes (DNK/
LWB) ein neues Internetangebot freigeschaltet. Die Homepage informiert über die Entstehung dieses
Reformationsdenkmals neuen Typs: Anlässlich des 500. Jahrestages der Reformation wird in der
Lutherstadt Wittenberg bis zum Jahre 2017 der so genannte Luthergarten entstehen. Im Rahmen
dieses Projektes werden insgesamt 500 Bäume gepflanzt. Kirchen aus aller Welt und aller Konfession
sind eingeladen, die Patenschaft für einen der 500 Bäume zu übernehmen und gleichzeitig einen
Baum im Bereich ihrer Heimatkirche zu pflanzen. „Durch sein partnerschaftliches Konzept stiftet
der Luthergarten Interaktion und setzt kommunikative Prozesse in Gang“ erläutert der Geschäftsführer
des DNK/LWB, Oberkirchenrat Norbert Denecke (Hannover), das Konzept. Auf diese Weise
entstünden Impulse, die positiv in die Stadt, die Region, das Land und letztendlich in die Welt ausstrahlten
und so länderübergreifend die Bedeutung der Reformation sichtbar machten.
Udo Hahn
Pressesprecher des DNK/LWB
14 | 11 • 2009

Kirkon toiminta vahvistuu
verkossa
Kirkko aloittaa voimakkaan panostuksen
verkkoon. Seurakuntien omien sivujen
ohella tarkoitus on näkyä Facebookissa,
Twitterissä ja erilaisissa chateissa.
Erilaisille kirkon tiedotuskeskuksen
nettihankkeille esitetään lähes
kahden miljoonan määrärahaa ensi vuodeksi.
Seurakunnissa koulutetaan verkkotyöskentelyyn
jopa 3 000 ihmistä lähivuosina.
Kirkko houkuttelee kasvavaa sukupolvea
hengellisten asioiden äärelle esimerkiksi
Lasten kirkko -pelillä, jossa voi luoda
itselleen seurakunnassa seikkailevan virtuaalihahmon
(http://lastenkirkko.fi/).
Muualla verkossa voi esimerkiksi
chatata papin kanssa tai liittyä kirkon
Facebook-verkostoon.
Suomen evankelisluterilainen kirkko:
http://evl.fi/
Merimieskirkko:
www.merimieskirkko.fi/
Muista myös Nettipappi:
www.nettipappi.fi/
Suomi-Seuran tiedote 10/2009
Wanderausstellung
„Schweben – Träumen – Leben.
Tove Janssons Mumin-Geschichten“
Kinderbibliothek Stralsund
6.10.-6.11.2009
www.stralsund.de
59. Stuttgarter Buchwochen
19.11.–13.12.2009
www.buchwochen.de
Auch in Berlin gehen die Mumin-
Veranstaltungen weiter. Projektwebsite:
www.kulturhus-berlin.de/mumin
Yhdessä
tekemisen into
„Pupu löytää
pussista monen
monta kirjainta“,
laulavat
pienet Suomikoululais
et,
niin että luokka
raikuu. Opettaja
on koulutuspäivillä
innostunut
uudesta
aakkoslaulusta
ja hänen intonsa
tarttui lapsiin.
Risto Järvenpää
kiertää
maailmaa, jotta
näin tapahtuisi
yhä useammin.
”Haluan välittää
lapsille
suomalaista kulttuuria ja auttaa ylläpitämään
suomen kieltä”, valottaa musiikin monitaituri
motiivejaan. ”Musiikkiin voi tulla mukaan,
olipa kielitaito heikko tai loistava.” Risto Järvenpää
arvostaa lastenlauluissa yksinkertaisuutta,
puhdasta suomen kieltä, leikkiä ja
”yksinkertaisten tunteiden taikaa”. Hänen mukaansa
lapsille suunnattu tarjonta määräytyy
liian usein sen mukaan, minkä odotetaan
miellyttävän äitejä, koska heidän toivotaan ostavan
tuotteita. ”Silloin lapsuus unohtuu”, hän
toteaa vakavana.
Vakavaksi ei kuitenkaan jää kukaan, kun
Saksassakin monilla koulutuspäivillä vieraillut
opettaja tarttuu kitaraansa. Rytmi, sävel ja laululeikin
liikkeet tempaavat mukaansa. ”En opeta
ihmisiä esiintymään”, selittää Risto Järvenpää,
”tärkeintä ei ole lopputulos, vaan se, mitä
tapahtuu yhdessä tekemisen kautta.” Yhdessä
tehden into tarttuu – ja välittyy edelleen.
Ritva Prinz
(Teksti ja kuva)
11 • 2009
| 15

Kesällä suomen kielen kurssille
Moni ulkosuomalainen perhe suuntaa kesäksi
Suomeen. Tämä on lapsille oiva tilaisuus vetreyttää
suomen kielen taitoa, ja reppuun kannattaakin
hankkia mahdollisimman paljon
suomen kielen eväitä kotimatkaa varten. Oiva
tapa parantaa kielitaitoa kesällä on osallistua
Suomessa suomen kielen kurssille.
Kesälukioseura on järjestänyt ulkosuomalaisille
lapsille ja nuorille suomen kielen ja kulttuurin
kursseja vuodesta 1972 lähtien. Kurssit
on suunnattu 7–18-vuotiaille lapsille ja nuorille,
ja eri ikäryhmille on omat kurssinsa. Kesällä
2009 järjestettiin yhteensä kuusi suunnilleen viikon
mittaista kurssia eri puolilla Suomea. Kurssipaikat
ovat laadukkaita kurssikeskuksia luonnonläheisissä
ympäristöissä, mikä mahdollistaa
monipuolisen ja innostavan tekemisen ja oppimisen.
Aamulla suomea, illalla saunaan
Kursseilla opiskellaan suomea yleensä aamupäivisin
parin tunnin verran. Lasten suomen kielen
taito vaihtelee paljon, joten kieltä opiskellaan
kullakin kurssilla neljässä eri tasoryhmässä. Näin
jokainen saa omia taitojaan vastaavaa opetusta.
Kurssien opetuskielenä on suomi, mutta ummikoille
voidaan kääntää tärkeimmät asiat. Pienimpien
kursseilla opitaan paljon laulun, leikkien ja
arkisten tilanteiden harjoittelun avulla. Suomen
kielen intensiivikurssilla, joka on tarkoitettu 15–
18-vuotiaille, puolestaan opiskellaan tavoitehakuisemmin
ja oppituntejakin on enemmän.
Kielen oppiminen ei kurssillakaan rajoitu pelkästään
oppitunneille. Yhteistä tekemistä ja ohjelmaa
on paljon, joten suomen kieltäkin opitaan
pelaamalla, onkimalla, saunomalla ja vaikkapa
paistamalla tikkupullaa. Hauskan toiminnan
avulla kielikin tarttuu lapsiin vaivihkaa – eikä
yhtään haittaa vaikka ei heti ymmärtäisikään
ihan kaikkea. Opettajat pitävät kyllä huolen siitä,
että tärkeimmät aikataulu- ja turvallisuusasiat
tulevat kaikille selviksi. Vähitellen sanavarasto
karttuu, ja viikon jälkeen ainakin ”välipala”,
”suomen kielen tunti” ja ”uimaranta” ovat tuttuja
sanoja myös ummikoille.
Kielitaidosta kannattaa pitää kiinni
Suomen kielen säilyminen ei ole itsestäänselvyys
ulkosuomalaisille lapsille. Valppaat vanhemmat,
innostavat Suomi-koulut ja hyvin tehdyt
suomen kielen kesäkurssit kuitenkin auttavat
lasta ja nuorta säilyttämään kielitaitonsa ja kehittämään
siitä monipuolisemman. Panostamisella
ja eri tahojen yhteistyöllä voidaankin päästä
todella hyviin oppimistuloksiin.
Suomen kielen taito on lapselle arvokasta pääomaa.
Kielitaito auttaa pitämään yhteyttä suomalaisiin
sukulaisiin ja solmimaan kaverisiteitä
Suomeen. Lisäksi suomen kieli avaa lapsille ja
nuorille tulevaisuudessa myös mahdollisuuksia
opiskeluun ja työnsaantiin Suomessa.
Ensi kesänä uudestaan
Osalla ulkosuomalaislapsia ei ole kotimaassaan
suomenkielisiä ikätovereita.
Kesäkurssi Suomessa on siis mahdollisuus
puhua suomea muiden eri puolilla
maailmaa asuvien samanikäisten lasten
ja nuorten kanssa. Kursseilta saakin paljon
uusia kavereita, joita usein tavataan
seuraavan kesän kursseilla ja joihin pidetään
yhteyttä myös kurssien välillä.
Kesälukioseuran suomen kielen kursseilla
on varsin vakiintunut asema. Mo-
Kielitaitoa voi vahvistaa myös hiekkalinnaa
rakentaen.
16 | 11 • 2009

net lapset tulevat kurssille vuodesta toiseen,
ja jotkut ehtivät vuosien saatossa
käydä jopa kymmenellä eri kurssilla. Joukossa
on myös lapsia, jotka ovat jo toisen
polven ulkosuomalaiskurssilaisia.
Kesälukioseuran ensi kesän ulkosuomalaislasten
ja -nuorten suomen kielen kurssien
tiedot ovat marraskuun lopulla luettavissa
osoitteessa www.kesalukioseura.fi.
Taina Kasso
suomen kielen opettaja, Helsinki
Kuvat: Laura Ketonen
Kivaa puuhaa riittää.
Lukijan kirje
„Tuli on irti!“ Siltä kuulostaa Rhein-Neckar-seurakuntapuoliskolla.
„Mitä enemmän suomalaisen kirkollisen työn parissa on avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, sen parempi“,
puhuu meille pastori Lari Junkkari Renkaan numerossa 8-9. „Salamyhkäisyys, huhut, juorut,
klikkiytymät eivät vie yhteisöä eteenpäin“, sanoo hän edelleen toivoen, että riita Rhein-Neckar-kirkkoraadin
ja Anssi Eleniuksen välillä olisi hänen välityksensä avulla, jos ei loppu, niin ainakin pienempi
ja jättää „loppulääkityksen“ asianomaisille itselleen Saksassa.
Siitä, mitä kirkkoraatipiireissä tapahtuu, ei ulkopuolinen yksinäinen Renkaan lukija tiedä, ei voi siihen
vaikuttaa, eikä haluaisikaan tunkeutua sisäisiin asioihin ja klikkeihin, jotka sinänsä ovat jalusta
ryhmätöille, mutta myös jalusta niin positiivisille kuin negatiivisille salamyhkäisyyksille, joista ei
puhuta ennen kuin ne eskaloituvat tällaiseksi „tulipaloksi“. Aivan inhimillinen asia ihmisten kesken.
Kuitenkin jokainen voi valita, mihin yhtyy ja kenen kanssa, ja puuttuuko asioihin vai ei.
Puutun nyt minäkin tähän mielipiteelläni, että ainakin ne sanat, joita Anssi Eleniukselta on Renkaassa
luettavissa, ovat suurenmoisia. Suomalaisten hajanaisissa seurakunnissa Saksassa voi saada
käsityksen ventovieraista pastoreista ja julkisista henkilöistä vain heidän kirjoitustensa sanojen
kautta. Sanat rakentavat tai rikkovat, ne miellyttävät tai pöyristyttävät, väsyttävät tai herättävät. Ja
viimeksi mainittua tekevät Anssi Eleniuksen sanat, olivatpa ne missä yhteydessä tahansa esitettyjä,
niin lapselle (kysymyksiä Jumalasta) kuin aikuisellekin. Hänen sanoissaan on aina „aurinkoa,
mikä herää idässä ja nukahtaa lännessä“, ei koskaan paatosta tai tuomiota, vaan syvällä uskonnollisella
hengellä, piilevällä huumorillakin höystettyjä, totutuista sanakaavoista eroavia yksilöllisiä sanakuvia.
Se kertoo hänen ajatusten esittämisen luovasta lahjakkuudestaan.
Näin ollen on vaikea kuvitella riitaa hänen kanssaan. Mutta ehkäpä juuri hänen henkinen itsenäinen
„omapäisyytensä“ tuo hänelle myös kynnyksiä eteen.
Toivon, että Lari Junkkarin mukaan „härkänen voitaisiin kutistaa jälleen kärpäseksi“ ja että Anssi
Eleniuksen sanat jäävät rikastuttamaan meitä Renkaan lukijoita vielä kauan, kauan.
Ulla Unrath, Dortmund
11 • 2009
| 17

SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA
Gospel ja Missio –
hengellisen musiikin viikonloppu
Tapasimme lauantaina musiikkiviikonlopun
osanottajien kanssa klo 14 seurakunnan tiloissa
Dornbuschissa. „Gospel ja Missio – hengellisen
musiikin viikonlopun” idea oli se, että monet
ihmiset tulevat yhteen suunnittelemaan ja
toteuttamaan seuraavan päivän messua kuoron
ja musiikkibändin kanssa.
Meidät jaettiin kahteen ryhmään. Yhdessä
ryhmässä bändi valmistautui instrumentteineen
soittamaan ja toisessa me laulajat harjoittelimme
lauluja.
Bändin johtaja oli Antti Vuori, joka oli tullut
Suomesta Saksaan tämän tapahtuman takia. Hän
itse soitti kitaraa, ja lisäksi oli vielä pianon-/klarinetin-,
viulun-, huilun- ja bassokitaransoittaja.
Kuoron johtajana toimi Hanna Purho, joka harjoitteli
kärsivällisesti kaikki laulut meidän kanssamme
alkavasta flunssasta huolimatta.
Suurin osa lauluista oli uusia messulauluja, lisäksi
mukana oli päivän virsi ja ylistysvirsi sekä
kaksi laulua nuoren seurakunnan veisuista.
Kahvitauon jälkeen kokoonnuimme kaikki yhdessä
harjoittelemaan. Pienen alkuepävarmuuden
jälkeen alkoi yhteistyö sujua paremmin ja
paremmin, ja niinpä lähdimme illan suussa tyytyväisinä
kotiin odottelemaan seuraavaa päivää.
Sunnuntaina tuntia ennen messun alkamista
kokoonnuimme kirkkoon ja kävimme vielä
kaikki laulut yhdessä läpi. Hanna Purho ei kuumeen
takia valitettavasti päässyt tulemaan, joten
Antti Vuori johti sekä kuoroa että bändiä.
Messun teemana oli ’Jumalan huolenpito’ ja
pappina toimi Anssi Elenius. Kirkkovieraille oli
valmiina laulumonisteet, jotta he voivat aktiivisesti
osallistua messun kulkuun.
Ensimmäinen laulu ‘Sama taivas, sama maa’
kertoo siitä, miten koko luomakunta on yhtä ja
yhteisellä matkalla kohti Jumalaa. ‘Kuule minun
ääneni’-laulu on rukousta, jossa ihminen huutaa
syvyydestä ja pimeydestä kuivassa erämaassa
Jumalan puoleen. Synninpäästön jälkeen kaikui
mukaansatempaava ‘Kiitos Isän ja Pojan ja Totuuden
Hengen’, ja Raamatun tekstien väliin sopi
hyvin hiljainen hymni ‘Confitemini Domino’.
Päivän virsi 507 on nuorten virsi, jossa rukoillaan
Jumalan huolenpitoa ja siunausta. Siihen Antti
Vuori oli tehnyt rytmikkään
sovituksen. Ehtoollisen viettoon
johdatti ylistysrukous
‘Pyhä yksi yhteinen, olet
Herra ikuinen…’ Lopuksi
kaikui iloinen ylistysvirsi
‘Herra, sä ilollasi täytät minun
sieluni’.
Minusta oli todella hienoa,
että tälläinen tapahtuma
järjestettiin ja sain olla
mukana siinä. Huomasin,
että messua voi näin tehdä
mielenkiintoisemmaksi
ja varsinkin nuoria ihmisiä
puhuttelevaksi.
Hanna Hillgärtner,
Frankfurt
Kuva: Ritva Prinz
18 | 11 • 2009

Musta aukko ja muita tilanteita
Mirkan töihin voi tutustua myös Berliinissä
helmikuussa: Finnland-Institut
in Deutschland, Georgenstr. 24. Näyttelyyn
osallistuvat taiteilijat: Niina
Lehtonen-Braun, Outi Pieski & Mirka
Raito. Avajaiset 11.2.2010 klo 19.
kuva: Niina Lehtonen-Braun
Tämän nimen antoi taiteilija Mirka Raito syyslokakuussa
Hampurin merimieskirkolla pitämälleen
näyttelylle. ”Musta aukko” oli yksi näyttelyn tussipiirroksista
ja ”muita tilanteita” kertoo Mirkan kuvien kerronnallisuudesta.
Hänen kuvansa esittävät usein unenkaltaisia
tilanteita. Esim. piirustuksessa ”Lohdutus”
pitkään mustaan iltapukuun pukeutunut nainen halaa
pientä itkevää poikaa. Katselija huomaa vasta toisella
silmäyksellä, ettei kyseessä olekaan nainen, vaan
kelopuu.
Mirka Raito löytää aineksia uusiin teoksiin usein
jostain määrätystä tilanteesta, itse ottamistaan valokuvista
tai esimerkiksi kirpputorilta, sanomalehdistä
tai taidehistoriasta löytämistään kuvista. Kaikki Merimieskirkon
näyttelyssä mukana olleet kuvat ovat syntyneet
viimeisten kolmen vuoden aikana ja ovat keskenään
hyvinkin erilaisia, mutta silti selkeästi yhden
taiteilijan tekemiä. Mukana oli yhtä lailla suuria ja värikkäitä
maalauksia kuin mustavalkoisia, minimalistisia
piirustuksiakin.
Mirka Raito, Kuvataideakatemiasta valmistunut
maalaustaiteen maisteri, ei suostukaan tekemään vain
yhtä määrätynlaista taidetta. Mirkan taiteen pääpaino
on maalaamisessa ja piirtämisessä, mutta niiden lisäksi
hän tekee muun muassa installaatioita ja pukuja. Hän
myös järjestää pitkäaikaisten kollegoittensa kanssa ryhmänäyttelyitä
ja tapahtumia. Niin ikään hän on esiintynyt
jo useiden vuosien ajan erilaisissa monitaiteellisissa
performanssiprojekteissa. Mirka esittelee taidettaan
niin Suomessa, Saksassa kuin muuallakin Euroopassa.
Hänen nettisivuillaan www.mirkaraito.com on nähtävissä
sekä iso määrä maalauksia että melkoinen liuta
näyttelyitä ja esityksiä, joihin hän on ottanut osaa.
Helsingin Pukinmäestä kotoisin oleva Mirka asettui
Saksaan samasta syystä kuin tuhannet muutkin suomalaisnaiset.
Hän rakastui saksalaiseen mieheen. Jo opiskeluaikoinaan
vuosituhannen vaihteessa Mirka oleskeli
ja teki taidetta Berliinissä, mutta päätyi kuitenkin
Hampuriin. Nyt perheeseen kuuluvat 5- ja 3-vuotiaat
lapset, joiden myötä Mirka ryhtyi myös opettajaksi. Jo
pari vuoden ajan hän on toiminut Hampurin suomalaisen
koulun päiväkerhon ja esikoululaisten ohjaajana.
Lasten kanssa askarrellessa, laulaessa ja leikkiessä
on taiteellisuudesta paljon apua. Mirka ottaa tämänkin
tehtävänsä erittäin vakavasti, jopa niin, että hän on
pienten ryhmien edustajana pedagogisessa neuvostossa.
Kuviensa unenkaltaisesta maailmasta huolimatta
tällä naisella on molemmat jalat maassa.
Eira Weißenburg, Hampuri
11 • 2009
| 19

SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA
Rakkaudesta − Liebeslieder
Unter Leitung von Raphael Nigbur führte
der Chor der finnischen Gemeinde Düsseldorf
am 12. September eine „Liebesgeschichte in Liedern“
auf. Die gekonnt zusammengestellten und
überzeugend dargebotenen Musikbeiträge verschiedener
Stilrichtungen erzählten Stationen
einer Liebe; vom ersten Kennenlernen über bittere
Enttäuschungen und wachsende Zuneigung
bis zum Gang zum Altar und zum Hochzeitswalzer.
Kauniisti sydämin ja punaisin helminauhoin
koristeltujen pöytien ääressä me kuulijat virittäydyimme
viinilasi kädessä rakkauskertomuksen
tunnelmaan.
”Mistä rakkaus alkaa” kysyivät konsertin
juontajat Marke-Riitta Knuts ja Ulrich Grote.
Kylvetäänkö sen siemen lapsuuden huolettomuudessa
vai alkaako se nuoren naisen ja miehen
kohtaamisessa, kun he niin kuin kansanlaulussa
huomaavat, että ”rakkaus se meissä palaa
kuin öljy pumpulissa” Yksi ja toinen sinkkumies
ylistää tosin vapauttaan ”Rallin” tapaan: ” …
Missä mä näen nätin tytön, siellä mä olen yötä,
juu.” Mutta yhtäkkiä voikin käydä niin, että yksi
tulee kaikkia muita tärkeämmäksi.
Rakkauden kuuma huuma vie mennessään.
Silloin pienikin yhteinen hetki on ”paratiisi” ja
Rauli „Badding“ Somerjoen
sanoin rakkaalle
haluaisi ”antaa kaikkein
kauneimman”. Onko siis
olemassa mitään ihanampaa
kuin heräävä rakkaus,
vaikkapa ”kahvilassa”
teen ja leivoksen kera,
kun sanoja ei tarvita
Rakkaus voi kasvaa
vain vapaudessa. Ja matkalla
voi eteen tulla myös
karvas eron hetki: ” Sinä
lähdit pois, minä katselin
parvekkeelta loittonevaa
selkääsi … taustalla aurinko, joka ei lämmitä”
(Ultra Bra). Yhtä mahdotonta, kuin on ”seilata
tyynessä”, on selvitä silloin ilman kyyneliä.
Jos rakkaus kuitenkin saa kasvaa, on yhteisten
suunnitelmien aika, vaikkapa rakentaa maja
”kalliolle kukkulalle”. Jo Cicero totesi, ettei ”…
ole lujempia siteitä kuin yhteiset suunnitelmat
ja yhteiset toiveet.” Rakkauden syventyessä tuntuu
rakastetun läheisyys täyttävän kaiken, se on
läsnä jopa ”aina kun mä maitoo juon” (Nylon
Beat, Maitoa maalta). Rakas ihminen ”kuuluu
päivään jokaiseen”, vaikka rakkaudesta onkin
parasta ”puhua hiljaa”. Tai vaikka vain ajatella,
kuunnellen Elton Johnin kappaletta ”Can you
feel the love tonight.”
Kun oma kulta on löytynyt ja hyväksi havaittu,
voi sulho sitten suunnitella vaikka, että: ”Vierelläin
ohjaan näin kirkkohon morsion” ja häävalssi
soida ”metsäkukkien” tahtiin.
Viimeistään Michael Wilmsin tulkitessa vakuuttavasti
Giordanin ”Caro mio ben” me kaikki
uskoimme, että he ”elivät onnellisina elämänsä
loppuun asti”.
Düsseldorfin seurakunnan pieni mutta aikaansaava
kuoro oli aplodinsa ansainnut.
Ritva Prinz
(teksti ja kuva)
20 | 11 • 2009
kuva: Joanna Sobczyk - Pająk - Fotolia

Kaikenikäisten
yhteinen juhla
Nürnbergin suomalainen seurakunta ja
suomalainen kielikoulu viettivät yhdessä 30-
vuotisjuhlia 20.09.09 Thomas-kirkossa Erlangenissa.
Vieraita oli n. 80 eri ikäluokista.
Paikalla oli seurakunnan ja kielikoulun perustajajäseniä,
entisiä opettajia, paljon nykyisiä
oppilaita ja ilahduttavasti myös entisiä
oppilaita.
Perhejumalanpalveluksessa myös lapset
saivat olla aktiivisesti mukana.
Juhlapöytä notkui monenlaisia herkkuja,
ja sali sekä esiintymislava oli floristi Tuija
Näriäisen johdolla koristeltu hyvin kauniisti.
Suomikoululaiset esittivät mm. näytelmän
sekä leikkivät Fröbelin Palikoiden „Sutsi Satsi
Satsaa“. Iloinen ja reipas musiikki tempasi
myös vieraat mukaansa. Oopperalaulaja
Kalle Koiso-Kanttilan vaikuttavat esitykset
jumalanpalveluksen ja juhlan aikana eivät
jättäneet ketään kylmäksi.
Kaiken kaikkiaan juhla oli hyvin onnistunut
ja lämminhenkinen. Siitä kiitos kaikille
mukana olleille.
Eija Kassner
Oopperalaulaja Kalle Koiso-Kanttila lauloi Eva Pöhlmannin
säestämänä mm. Oskar Merikannon „Itkevän
huilun“ sekä „Oi muistatko vielä sen virren”.
Kuva: Eija Kassner
Suomikoululaiset esiintyivät hauskat kärpässieni-hatut
päässään. Kuva: Lothar Taschner
Pikku rakentajat rakensivat „temppelin“ pyhäkoulunopettaja Arja Pyykkönen-Betkerin sekä pastori
Miika Rosendahlin johdolla. Kuva: Eija Kassner
11 • 2009
| 21

KIELIKOULU
Hei kielikoululaiset,
opettajat ja
vanhemmat!
Nyt on kouluvuosi taas pyörähtänyt
käyntiin vauhdilla toivottavasti virkistävän
kesäloman jälkeen, ja tätä lukiessa
ovat syyslomatkin jo käsillä!
Viime numerossa oli tuhti paketti kielikouluasiaa,
jonka toivottavasti luitte
mielenkiinnolla! Tämän lehden sivulla
15 esitellään yksi monesti Saksassa toiminut
ja luennoinut vanha tuttavamme,
musiikin monipuolinen ammattilainen
Risto Järvenpää.
Samoin sivullamme on kuvaus eräästä
jatkuvasta toimintamuodostamme eli
motivaatioleiristä. Tällä kertaa on kyseessä
Münchenin koulun järjestämä
liikunnallinen leiri.
Niinikään voitte lukea ilmoituksen
ensi vuoden pääsiäisen opintomatkasta,
jolle toivomme kiinnostuneita
osanottajia.
Hyvää syyskautta toivottaen
Päivi Nurmi-Steinke
ja koko pedagoginen neuvosto
Kielikoulujen pääsiäisen opintomatka
Helsinkiin
27.3.-10.4.2010
Pedagoginen neuvosto kutsuu reippaita 12-18-vuotiaita
nuoria osallistumaan jo 30 vuoden ajan järjestetylle
legendaariselle ja elämykselliselle pääsiäisen opintomatkalle
Helsinkiin.
Viime vuosien aikana matka on monien vanhempien
mielestä ollut suhteellisen kallis. Siksi kokeilemme tällä
kertaa sellaista vaihtoehtoa, että vanhemmat voivat tilata
itse lapsensa lennon esim. joltain nk. „halpalentoyhtiöltä“.
Sen lisäksi osallistumismaksuksi tulee 70 euroa
matkanjohtajien sekä osittain Helsingissä tapahtuvien
aktiviteettien kulujen kattamiseksi.
Alustavasti otamme ensimmäiset kahdeksan ilmoittautunutta
nuorta mukaan. Heille asiasta ilmoitetaan kirjallisesti.
Muiden kohdalla tilannetta tarkistetaan perheiden
löytymisen myötä. Pedagogisella neuvostolla
on tarkempia tietoja lentojen suhteen, joten pyydämme
matkalle lähteviä ottamaan yhteyttä meihin ennen
lennon tilaamista.
Tarkemmat tiedot matkaan osallistumisen edellytyksistä,
kutsu sekä ilmoittautumislomake löytyvät netistä
sivulta www.rengas.de/kielikoulut/pedagoginen-neuvosto/pääsiäismatka.
Ilmoittautumisen voi lähettää heti,
kuitenkin viimeistään 15.11.2009.
Iloisin terveisin
pedagoginen neuvosto
Vaikutelmia aikaisempien vuosien pääsiäismatkoilta.
Kuvat: Päivi Nurmi-Steinke ja Julius Mäkiö.
22 | 11 • 2009

KIELIKOULU
„Hyvä – Kiva – Bra,
antaa tulla lisää vaan“
Näin kuului kutsu Münchenin suomikoulun
tämänvuotiselle motivaatioleirille ”VAUH-
TI”, joka pidettiin 8.-10.5. Burg Schwaneckissä.
Tällä kertaa ohjelmassa oli liikuntaa ja 39 Etelä-Saksan
suomikoululaista (6-11 v.) tuli viettämään
viikonloppua VAUHDIN merkeissä. Tiimiin
kuuluivat liikunnanohjaaja Tiina Ripatti
Kölnistä ja leirivalvojina oli viisi meitä suomikoululaisten
äitejä sekä yksi isä (!).
Jo perjantai-illan tutustumisen jälkeen aavistimme,
että Tiina tulisi pitämään huolen siitä,
että leirin teema VAUHTI ei pääsisi unohtumaan
missään vaiheessa. Ja niinpä lauantai
alkoi aamuvarhain aamujumpalla. Pikku verryttelyn
jälkeen olimme jo täydessä vauhdissa
ja valmistauduimme Mäkkäri-leikissä ”ranskalaisia”,
”pirtelöjä” ja ”hampurilaisia” muodostaen
aamupalalle. Päivän ohjelmassa oli pesäpalloa,
sählyä ja jalkapalloa. Koska sää todella
suosi meitä, lähdimme illalla vielä vaeltamaan
Isarin rantaa pitkin. Siellä paistoimme makkaraa
ja leikimme hauskoja leikkejä.
Myös sunnuntaina ohjelma alkoi aamujumpalla
ja otimme uutta vauhtia leiriolympialaisiin.
Leiriläiset jakautuivat kuuteen joukkueeseen
ja keräsivät pisteitä eri lajeissa, kuten
saappaanheitossa, pingiksessä, tasajalkapituushypyssä,
mölkyssä, tikanheitossa ja vedenkannossa
(lusikka suussa) - ja kaikkihan selvisivät
lajista kuin lajista aivan mainiosti.
Leiriohjelma päättyi äitienpäivänä ”Lapset
vastaan äidit”-turnaukseen ja sekä jalkapalloettä
sählykentällä äidit pääsivät myös kunnon
vauhtiin. Ennen kotiinlähtöä leiriläisille jaettiin
sekä mitalit että kunniakirjat ja äideille äitienpäivälahjat,
jotka leiriläiset olivat leirin aikana
askarrelleet.
Kiitos vielä Tiinalla sekä Ninalle ja Alecille
jotka huolehtivat ohjelmasta ja meidän valvojien
tiimille. Mutta suurin kiitos kuuluu kaikille
leiriläisille, jotka olivat tosi innokkaina VAUH-
DISSA mukana!
Katri Koskinen-Grutza
Kuvat: Maarit Krug.
Tiina selostaa pesiksen historiaa
”Tässä isot ranskalaiset.“
Leirin päätteeksi „Lapset vastaan äidit“ -turnaus
11 • 2009
| 23

kirkolliset toimitukset
kaste
Samuel Eero Aleksi Fehn
synt. 10.01.2009 Frankfurt am Main
kast. 11.07.2009 Salon kirkko
Juni Olivia Adelanke Ademola
synt. 25.05.2009 Düsseldorf
kast. 05.09.2009 Düsseldorf
Miia Hanna Matilda Natzke
synt. 13.06.2009 Frankfurt am Main
kast. 06.09.2009 Tampereen
tuomiokirkko
Vilja Marie Annika Sabelus
synt. 17.07.2009 Raisdorf
kast.13.09.2009 Raisdorf
Venla Charlotte Naunin
synt. 09.05.2009 Pori
kast. 27.09.2009 Passions-kirkko,
Berlin
Lasse Juhani Evard
synt. 28.08.2007 Berlin
kast. 27.09.2009 Passions-kirkko,
Berlin
Christoph Friedrich Erik Peter
von Knorre
synt. 21.02.2009 Offenbach
am Main
kast. 27.09.2009 Frankfurt
am Main, Dornbuschkirche
Annina Haumann
synt. 02.05.2009 Herford
kast. 26.09.2009 Herford
Avioliittoon vihitty/Avioliiton kirkollinen siunaaminen
Claudia Strelau
Tero Koistinen
12.09.2009 Umkirch
Sanna-Kristiina Winkler
Enrico Kalina
12.09.2009 Christuskirche,
Hannover
Nina Susanna Savolainen
Marko Juha Jelonen
20.09.2009 Hampurin
merimieskirkko
Carola Haumann
Mikko Saukoski
26.09.2009 Herford
Toni Petteri Meisala
Anna Katariina Laamanen
26.09.2009 Zugspitzkapelle,
Garmisch-Partenkirchen
Eva Karoliina Raesma
Turkka Olavi Mäkinen
27.09.2009 Hampurin
merimieskirkko
RENKAAN AIKATAULUT:
Rengas 12/2009 ilmestyy KV 48
joulukuun tapahtumatiedot
artikkelit: 1.11. / srk-sivut: 1.11.
Rengas 1-2/2010 ilmestyy KV 1
tammi-ja helmikuun tapahtumatiedot
artikkelit: 1.12. / srk-sivut: 1.12.
24 | 11 • 2009