Otsonointiprosessin desinfiointitehon optimointi talousveden ...

69
Kuvassa 5.3 on esitetty kontaktiajan T 10 virtaamariippuvuus. Testatuilla virtaamilla
saatujen viipymien avulla voidaan arvioida viipymää myös muilla mahdollisilla virtaamilla.
T10 (min)
160
140
120
100
80
60
40
20
0
0 20 40 60 80 100 120 140
virtaama (l/h)
Kuva 5.3 Viipymän T 10 virtaamariippuvuus koelaitoksen otsonoinnissa. Yhtenäinen viiva
kuvaa todellista virtaamariippuvuutta ja katkoviiva lineaarisesti ekstrapoloitua riippuvuutta.
Kuvassa on esitetty katkoviivalla arvio viipymän virtaamariippuvuudesta siinä tapauksessa
jos merkkiainekoe olisi tehty vain yhdellä (113 l/h) virtaamalla. Kuvasta havaitaan
että koelaitoksen virtaaman pienentyessä kontaktiaika T 10 kasvaa todellisuudessa
enemmän kuin laskennallisen arvion mukaan. Mitä kauempana merkkiainekokeen virtaamasta
arvioitava virtaama on, sitä suurempi on viipymäaika-arvion virhe todelliseen
virtaamariippuvuuteen nähden.
5.3 Desinfiointikokeiden tulokset
5.3.1 Esikoe
Esikokeessa käytetyn C. perfringens-kantaliuoksen pitoisuus oli 21 000 pmy/ml ja Enterococcus
faecalis-kantaliuoksen pitoisuus 200 000 pmy/ml. Enterokokkisuspension
pitoisuus oli väärinkäsityksen vuoksi yhtä kertaluokkaa liian suuri. Tästä johtuen vesinäytteistä
ei saatu määritettyä enterokokkien tarkkaa pitoisuutta. Esikokeen tulokset on
esitetty taulukossa 5.3. Syöttöliuoksessa enterokokkien määrä oli paljon suurempi kuin
sen olisi laskennallisesti pitänyt olla. Enterokokkien määrä syöttöliuoksessa näytti kasvavan
kolmen tunnin aikana. Syöttöliuoksen C. perfringens-pitoisuus oli laskennallisesti
105 pmy/ml, mutta liian pienen näytemäärän takia todellista pitoisuutta ei saatu määritettyä.
Vesinäytteissä clostrideja oli jäljellä keskimäärin noin 19 pmy/ml eli 15 % laskennallisesta
pitoisuudesta. Näytteessä 2.1 ei ollut lainkaan C. perfringensiä, sillä se