Otsonointiprosessin desinfiointitehon optimointi talousveden ...
Otsonointiprosessin desinfiointitehon optimointi talousveden ...
Otsonointiprosessin desinfiointitehon optimointi talousveden ...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
13<br />
reina, joten reaktioissa saattaa muodostua hydroksyyliradikaaleja, jotka puolestaan reagoivat<br />
voimakkaasti hiilivetyjen kanssa. Kuten yllä on mainittu, solun olosuhteet kuitenkin<br />
inhiboivat radikaalireaktioita. Otsonin hitaat reaktiot polysakkaridien kanssa rikkovat<br />
glykosidisidoksia ja hapettavat muodostuneita monosakkarideja. Lopputuotteina<br />
syntyy alifaattisia happoja ja aldehydejä. (Langlais et al. 1991)<br />
Aminohapot<br />
Aminohapot ja niiden muodostamat proteiinit reagoivat nopeasti otsonin kanssa erityisesti<br />
neutraalissa tai emäksisessä pH:ssa. Reaktio voi kohdistua joko molekyylin funktionaaliseen<br />
aminoryhmään, sivuketjuun tai molempiin yhtä aikaa. Aminohapon reaktiivisuus<br />
riippuu sivuketjun rakenteesta ja proteiinien reaktiivisuus riippuu täten sen sisältämien<br />
aminohappojen rakenteesta. (Langlais et al. 1991) Hapettumisalttius otsonoinnissa<br />
eräille aminohapoille reaktiivisimmasta aminohaposta alkaen on: kysteiini, metioniini,<br />
tryptofaani, tyrosiini, histidiini, kystiini ja fenyylialaniini. (Mudd et al. 1969)<br />
Proteiinit ovat soluseinän ja membraanin olennaisia rakenneosia. Katalyyttiset proteiinit<br />
eli entsyymit katalysoivat solun kemiallisia reaktioita. Otsoni häiritsee solun entsymaattista<br />
aktiivisuutta vaikuttamalla tiettyjen entsyymien sisältämiin sulfhydryyliryhmiin.<br />
Otsonoitujen bakteerien on havaittu esimerkiksi menettävän kykynsä hajottaa<br />
sokereita ja tuottaa kaasuja. (Langlais et al. 1991)<br />
Rasvahapot<br />
Myös rasvahappojen muodostamat lipidit ovat olennaisena osana solumembraanin rakenteessa.<br />
(Brock et al. 1997) Niiden reaktionopeusvakiot reaktioille otsonin kanssa<br />
ovat melko alhaisia. Reaktiivisuus kuitenkin kasvaa, mikäli hiiliketjussa on paljon etyleenisidoksia.<br />
Tällöin otsonoinnissa syntyy aldehydejä, happoja ja vetyperoksidia.<br />
(Langlais et al. 1991)<br />
Nukleiinihapot<br />
Nukleiinihapot DNA ja RNA sisältävät solun perimän eli organismin monistumiseen<br />
tarvittavan informaation. Nukleiinihappojen rakenneosia ovat nukleotidit, jotka yhteen<br />
liittyessään muodostavat polynukleotidejä. Nukleotidit ovat myös osana muita tärkeitä<br />
makromolekyylejä, kuten solun energiamolekyyli adenosiinitrifosfaattia ja koentsyymejä.<br />
Nukleotidi koostuu fosfaattiosasta, hiilihydraattiosasta ja typpeä sisältävästä emäksestä.<br />
Emäksiä on kahta eri tyyppiä: kaksoisrengasrakenteisia puriineja ja yhden hiilityppirenkaan<br />
sisältäviä pyrimidiinejä. Nukleotideissa esiintyy viittä eri emästä: adeniini,<br />
sytosiini, tymiini, guaniini ja urasiili. (Brock et al. 1997)<br />
Vaikka perusrakenteet puriini ja pyrimidiini reagoivatkin huonosti otsonin kanssa,<br />
emäkset ja niitä vastaavat nukleotidit reagoivat nopeasti. Erityisen herkästi reagoivia<br />
emäksiä ovat tymiini ja guaniini. (Legube et al. 1992) Otsonin reaktiossa nukleotidien<br />
kanssa fosfaatti- ja hiilihydraattiosat irtoavat emäksestä (Langlais et al. 1991).
Change language