LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Globaali rahoituskriisi vaikuttaa voimakkaasti afrikan epävakaisiin valtioihin
Chenin ja Ravaillonin (2009) mukaan rahoituskriisi yhdessä elintarvikkeiden ja polttoaineiden hintapiikkien kanssa kasvattaa vuonna
2009 köyhien määrää 53–64 miljoonalla, mikä perustuu arvioihin siitä, kuinka moni elää alle 1–1,25 dollarilla päivässä. Saharan
eteläpuolisen Afrikan maiden odotetaan menettävän vähintään 50 miljardin dollarin tulot vuonna 2009. Lapsikuolleisuuden
ennustetaan nousevan. Friedman ja Schady (2009) arvioivat, että kriisi voi aiheuttaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 30 000–
50 000 lapsikuolemaa. IFPRI ennustaa, että lasten aliravitsemuksen esiintyvyys Saharan eteläpuolisessa Afrikassa lisääntyy vuoden
2005 viidesosasta neljäsosaan vuonna 2020.
Kriiseistä kärsivät eniten sotaan joutuneet köyhät naiset: kotitalouksien elättäjät, maanviljelijät, tehdastyöläiset, epäviralliset
palveluntarjoajat sekä maansisäiset ja ulkoiset pakolaiset. UNRISD:n 44 tutkimuksessa korostetaan, että kotitalouksien elättäjinä
toimivien naisten työtaakka kasvaa, jolloin heillä on vähemmän aikaa levätä ja huolehtia terveistä ja sairaista perheenjäsenistä.
Maailmanpankin Afrikan alueen apulaisjohtaja Obiageli Ezekwesili totesi toukokuussa 2009, että maailmanlaajuinen talouskriisi
vähentää rajusti Afrikan naisten henkilökohtaisia tuloja ja heidän kotitaloutensa käytössä olevia varoja, millä on erityisen haitallisia
vaikutuksia tytöille. Ezekwesilin mukaan köyhyydellä on naisen kasvot, ja maailmanlaajuinen talouden laskusuhdanne vaikuttaa
huomattavasti naisiin, koska yhä useammat heistä menettävät työpaikkansa ja joutuvat tulemaan toimeen kutistuvilla tuloilla. 45
Maailmanpankin tutkimus osoittaa jo kotitalouksien tulojen pienentyneen Ugandassa ja maataloudesta saatavien tulojen pudonneen
Madagaskarissa, missä tytöt otetaan ensimmäisenä pois koulusta. Ezekwesili toteaa myös, että Afrikan kriisin vuoksi naisilla on entistä
vähemmän työmahdollisuuksia, sillä monilla vientivetoisilla teollisuudenaloilla juuri naiset, eivät miehet, menettävät kaikkialla
Afrikassa työpaikkansa kriisin vuoksi. Myös rahalähetysten väheneminen ja mikrorahoituslainauksen tiukentuminen vähentävät
naisten kodinhoitoon käytettävissä olevia varoja.
Epävakaiden maiden hallitusten kyky reagoida kriisiin ei ollut heikentynyt yksistään epävakauden vaan myös aiempien elintarvikeja
polttoainekriisien vuoksi: elintarvikkeita ja öljyä maahantuovat epävakaat maat kokivat kriisin todelliset vaikutukset ollessaan
jo ennestäänkin erittäin vaikeassa tilanteessa, mikä vähensi niiden tuloja ja sijoituksia.
Kysynnän maailmanlaajuinen romahdus vähensi työpaikkoja monilla aloilla. AfDB (2009c) kertoo, että Saharan eteläpuolisessa
Afrikassa on kriisin seurauksena 27 miljoonaa uutta köyhää, 28 miljoonaa riskialtista työpaikkaa pääasiassa kaivostoiminnassa
mutta myös valmistusteollisuudessa, sekä kolme miljoonaa uutta työtöntä. Tuoreet arviot osoittavat työaikojen lyhentyneen
huomattavasti, mikä pakottaa työntekijät siirtymään heikommin tuottaviin töihin tai epäviralliselle sektorille, missä työttömyysluvut
ovat suuria ja tulot epävarmoja. 46
Selviytymisstrategiat kotitalouksien tasolla – Kriisin suora vaikutus kotitalouksiin on sidoksissa myös käytettävissä oleviin
varoihin, tulojen monipuolisuuteen, säästöihin ja paikallisiin turvaverkkoihin, kuten hautajaisyhdistyksiin. Hintamuutokset
vaikuttavat sekä nettotuottajiin että -kuluttajiin. Raaka-aineiden maailmanlaajuisen kysynnän lasku laskee hintoja ja vähentää
siten tuottajien tuloja. Hintojen lasku on nettokuluttajien kannalta hyvä asia, mutta valitettavasti sen hinnanlaskun siirtyminen
ei koskaan ole täydellistä ja kestää pitkään, ennen kuin se ulottuu loppukuluttajiin. 47 Elintarvikehintojen inflaatio on erittäin
korkea ja vaarantaa ajan mittaan elintarviketurvan sekä vähentää köyhien muuhun kuin ruokaan – esimerkiksi koulutukseen ja
terveyteen – käytettävissä olevia varoja.
Varallisuuden ja vakuutusmekanismien yhdistelmä muokkaa epävakaiden maiden kotitalouksien selviytymisstrategioita. Perheet
todennäköisesti myyvät omaisuuttaan selviytyäkseen kriisistä, ottavat lapset pois koulusta, vähentävät terveydenhuoltopalvelujen
käyttöä ja pienentävät ruokakuluja siirtymällä huonompilaatuisiin ja vähäkalorisempiin tuotteisiin. Syntyy noidankehä, joka
heikentää nuoremman sukupolven mahdollisuuksia päästä eroon köyhyydestä. Voi myös valitettavasti käydä niin, että lapset
eivät palaa kouluun kriisin päätyttyä tai eivät pysty paikkaamaan kouluopintoihinsa poissaolon vuoksi syntyneitä aukkoja. Lasten
ruoankulutuksen vähenemisellä voi myös olla haitallisia vaikutuksia (tietoruutu 6.3). 48
44
UNRISD 2006.
45
Maailmanpankki 2009d.
46
Maailmanpankki 2009a.
47
ODI 2009b.
48
Maailmanpankki 2009b.
87
EU:N
KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI