LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Globaali rahoituskriisi vaikuttaa voimakkaasti afrikan epävakaisiin valtioihin
Sanomattakin on selvää, ettei eurooppalaisten avunantajien pidä leikata Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden kehitysapua, eikä
etenkään epävakaille maille annettua apua, koska kehitysapukanava alkaisi silloin osaltaan vahvistaa niitä haittavaikutuksia, jotka
leviävät edellä kuvattujen kolmen kanavan kautta. Aiemmat kokemukset ja jotkut huolestuttavat ensi merkit ruokkivat pelkoa, että
avunantajamaat, joille oman maan kriisitilanteesta selviäminen tulee kovin kalliiksi, saattavat vähentää apuaan. IMF (2009c) esittää,
että huolimatta kansainvälisestä sitoutumisesta avun lisäämiseen, ennusteet eivät viittaa tällaiseen lisäykseen vuonna 2009 27 , ja
toteaa edelleen, että alhaisen tulotason maissa vähennys voi olla jopa 25 prosenttia edellisestä vuodesta.
Kiina, jonka budjetti ja maksutase ovat ylijäämäiset, voisi auttaa täyttämään OECD-maiden jättämän vajeen (tietoruutu 6.2).
Tietoruutu 6.2: Täyttääkö Kiina vajeen
Kiinan ja Afrikan yhteistyöfoorumi, jonka Kiina käynnisti vuonna 2000 afrikkalaisine kumppaneineen (mukana eivät
ole kolme maata, jotka edelleen tunnustavat Taiwanin autonomiseksi maakunnaksi), on foorumi, jossa Kiina voi viestiä
Afrikkaan kohdistamastaan kansainvälisestä kehitysavusta. 28 Kiina tarjoaa kansainvälistä apua Afrikan maille talousyhteistyön
muodossa, Se perustuu usein suoriin ulkomaisiin sijoituksiin ja kaupan hankkeisiin. Vuoden 2006 loppuun mennessä Kiina
oli käynnistänyt Afrikassa noin 800 kehitysapuprojektia, joista 137 liittyi maatalouteen, 133 infrastruktuuriin, 19 kouluihin
ja 38 sairaaloihin. Lisäksi Kiina on lähettänyt 43 Afrikan maahan 16 000 terveydenhuollon ammattilaista, kouluttanut
15 000 henkilöä ja luopunut Afrikan noin 1,2 miljardin dollarin velkasaatavista. 29
Kiina oli vuoden 2006 loppuun mennessä maksanut Afrikalle 5,6 miljardia dollaria kehitysapua. Kiinalainen Exim Bank, joka
on yksi maan keskeisistä toimijoista kehitysyhteistyössä, ilmoitti maksaneensa vuosina 1995–2006 Afrikkaan 12,3 miljardia
dollaria lainoina ja vientiluottoina. Tutkimuslaitos Centre for Chinese Studies 30 ilmoittaa lisäksi, että Exim Bankilla oli
syyskuussa 2006 kaikkiaan 259 hanketta 39 Afrikan maassa, ja niistä 80 prosenttia liittyi infrastruktuureihin (patoihin,
rautateihin, öljyntuotantolaitoksiin ja kaivoksiin). Jacoby (2007) on ottanut edellisten lukujen lisäksi mukaan avustukset ja
muut luotot ja arvioi, että vuoteen 2006 mennessä Kiinan Afrikalle antama rahoitustuki olisi noussut 19 miljardiin dollariin.
Afrikan maille annetun kehitysavun muotoja ovat avustukset (pääasiassa luontoismuotoiset), korottomat lainat ja
pehmeäehtoiset luotot. Kiina on hiljattain alkanut tarjota Afrikan maille lisää velkahelpotuksia. Kiinan viranomaisten sanotaan
suosivan kehitysavun antamista luontoismuotoisina avustuksina, koska se vähentää huomattavasti avun toimittamiseen
liittyviä transaktiokustannuksia ja lisää sen tehokkuutta. 31
OECD:n (2008b) selvityksen mukaan joukko Afrikan epävakaita maita (kuten Angola, Kamerun, Kongon tasavalta, Kongon
demokraattinen tasavalta, Norsunluurannikko, Eritrea, Liberia, Nigeria, Sudan ja Togo) on jo saanut pehmeäehtoisia luottoja
Kiinan Exim Bankilta. Pehneltin (2007) mukaan lähes kaikilla Kiinan tärkeimmistä kumppaneista tässä maanosassa on
puutteelliset poliittiset vapaudet ja heikko hallinto, ja Alves ja Draper (2007) puolestaan korostavat näiden maiden heikkoja
tuloksia Foreign Policy -lehden toimintakyvyttömien valtioiden indeksistä (Failed States Index, tunnetaan Suomessa myös
romahtaneiden valtioiden indeksinä). Woods (2008) ja Brautigam (2008) korostavat Kiinan lisääntyvää toimintaa Sudanin
ja Zimbabwen kaltaisissa ns. roistovaltioissa, vaikka tämä tuki sisältää muutakin kuin pelkkää kehitysapua, kun taas Shinn
(2008) painottaa Kiinan vahvoja sotilaallisia siteitä näihin kahteen maahan.
Tietoruudun kuviossa 6.2 verrataan DAC:n apua Kiinan taloudelliseen 32 yhteistyöhön Afrikan epävakaiden maiden ryhmän
kanssa. 33 DAC-maiden virallinen kehitysapu on ollut vuodesta 2000 lähtien suhdanteista riippuvaa, ja viime vuosina sen
suuntaus on ollut laskeva. Sen sijaan Kiinan ja epävakaiden maiden välisen talousyhteistyön määrä on kasvanut tasaisesti
ja oli vuonna 2006 lähes yhtä suuri kuin DAC-maiden antaman kehitysavun määrä.
Tämä suuntaus on vieläkin voimakkaampaa eräissä yksittäisissä Afrikan maissa ja varsinkin niissä, joiden länsimaisilta
avunantajilta saama rahoitustuki on vähentynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen (Angola, Päiväntasaajan Guinea, Eritrea ja
Sudan) pitkittyneiden väkivaltaisuuksien ja yleisen epävakauden levittyä koko maanosaan 34 , ja jotka saavat nyt suuren
osan rahoitustuestaan Kiinalta.
27
IMF 2009c, s. 30.
28
Gambia, Burkina Faso sekä São Tomé ja Príncipe.
29
MOFCOM 2007.
30
CCS 2008.
31
Lancaster 2007.
32
Kiinan tilastokeskuksen (National Bureau of Statistics of China) määritelmän mukaan tiedot talousyhteistyöstä ulkomaiden tai alueiden kanssa kattavat Kiinan
kehitysapuohjelmien kautta rahoittamat projektit ja kiinalaisten urakoitsijoiden sopimusprojektit. Siksi on oltava varovainen, kun vertaillaan keskenään Kiinan
talousyhteistyön rahavirtoja, joihin OECD:n (2008a) mukaan sisältyy Kiinan julkinen kehitysapu ja joita on varmasti yliarvioitu, ja kehittyneiden maiden antamaa
julkista kehitysapua, joka on enemmän kohdistettua ja itsensäselittävää.
33
Epävakaat maat on valittu OECD:n (2009b) ehdottaman operationaalisen määritelmän mukaisesti ja vahvistettu tämän raportin luvussa 2.
34
Tull 2008.
83
EU:N
KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI