LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Globaali rahoituskriisi vaikuttaa voimakkaasti afrikan epävakaisiin valtioihin
Rahoituskriisi on todennäköisesti heikentänyt mahdollisuuksia rahoittaa maailmankauppaa. Saharan eteläpuolisen Afrikan
yritykset ovat etenkin epävakaissa maissa muita riippuvaisempia kaupan rahoituksesta. Useimmat Saharan eteläpuolisen Afrikan
yritykset ovat riippuvaisia viennin kohdemaidensa vientirembursseista pääasiassa siksi, että niiden oma rahoitusjärjestelmä
on kehittymätön ja omarahoitus on niukkaa. Nämä yrittäjät ovat erittäin epävarmassa tilanteessa ja luottamuksen puuttuessa
vähentäneet riskialtistustaan ja luottojaan. Eniten kärsivät riskialttiimmat yritykset ja maat. Siksi luotonannon säännöstely, joka
lisää kaupan kustannuksia, on hillinnyt Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden vientiä.
Analyysit 19 , jotka perustuvat 117 järjestelmäkriisiin 20 , sekä kahdenvälistä kauppaa koskevat tiedot viittaavat siihen, että vienti Saharan
eteläpuolisen Afrikan maista voi kärsiä nykyisestä kriisistä huomattavasti. Ensinnäkin aiempien rahoituskriisien ja taantumien
vaikutukset Saharan eteläpuolisen Afrikan vientiin ovat olleet voimakkaampia ja pysyvämpiä silloin, kun kauppakumppanina
on ollut teollisuusmaa. Toiseksi Saharan eteläpuolisen Afrikan maat ovat kärsineet kohdemarkkinoidensa kriiseistä muita alueita
enemmän ja pidempään. Kyse ei ole vain siitä, että alkutuotteet ovat viennissä yliedustettuina, vaan myös Saharan eteläpuolisen
Afrikan valmistusteollisuuden viennin heikosta kilpailukyvystä, mikä johtuu siitä, että sen painopiste on ollut vähän lisäarvoa
tuottavissa tuotteissa. Saharan eteläpuolinen valmistusteollisuuden ja raaka-aineiden vienti ovat kumpikin kärsineet kriisistä
huomattavasti (kuvio 6.3). Viennin haavoittuvuutta lisää myös heikko infrastruktuuri, joka nostaa kustannuksia (tullit, paperisota,
rajanylitykset). Yritysten on löydettävä oma markkinarakonsa, kehitettävä laadukkaampia tuotteita ja siirryttävä arvoketjussa
ylöspäin, jotta ne voisivat hyödyntää talouskriisin tarjoamat tilaisuudet. Se edellyttää kuitenkin oikeanlaista inhimillistä pääomaa,
jota epävakaissa maissa on vähän.
Kuvio 6.3: Saharan eteläpuolisen Afrikan alkutuotannon ja teollisuuden vienti kumppanimaan
rahoituskriisin jälkeen
0,5
Ylimääräinen vaihtosuhde
0,3
0,1
-2 -1 -0,1 1 2 3 4 5 6 7 8
-0,3
-0,5
Teollisuustuotteet
Alkutuotteet
-0,7
Vuodet kriisin jälkeen
Lähde: Berman ja Martin 2009.
Huom: Kaaviossa on esitetty poikkeama Afrikan viennissä vuoden t = 0 rahoituskriisin jälkeen keskimääräisen häiriövaikutuksen suhteen.
Y-akselilla on esitetty ylimääräinen vaihtosuhde, joka vastaa kumppanimaan rahoituskriisin aiheuttamaa poikkeamaa Saharan eteläpuolisen
Afrikan kahdenvälisessä viennissä suhteessa keskipoikkeamaan: positiivinen (negatiivinen) ylimääräinen vaihtosuhde tarkoittaa, että
kumppanimaan rahoituskriisin vaikutus Afrikan vientiin on positiivisempi (negatiivisempi) kuin keskimääräinen vaikutus vientiin.
3.3 KEHITYSAPU HIIPUMASSA – SKENAARIOISTA HUONOIN
Gleneaglesissa vuonna 2005 pidetyssä G8-huippukokouksessa luvattiin lisätä kehitysapua Afrikan maille, ja tämä lupaus on esitetty
toistuvasti uudelleen ja vahvistettu kansainvälisissä kokouksissa. Silti vuosien 2008–2009 maailmanlaajuisen kriisin käynnistämä
globaali taantuma antaa aihetta epäillä OECD/DAC:n avunantajien kehitysaputoimien todellista kehittymistä. Kehitysapubudjetteja
saatetaan pienentää suhteessa vuoden 2008 historiallisen korkeisiin budjetteihin, jotta avunantajamaiden sisäisen kysynnän
vahvistamiseen tarkoitetut finanssipoliittiset elvytyspaketit saadaan rahoitettua. Ensimmäiset merkit eräistä OECD/DAC-jäsenmaista
eivät ole rohkaisevia. Irlannin hallitus ilmoitti pienentävänsä kuluvan vuoden kehitysapubudjettiaan 22 prosentilla alun perin
suunnitellusta. Italia voi puolittaa kehitysapubudjettinsa vuonna 2009, jolloin se olisi kaikkien aikojen pienin. 21 Useimpien
kehittyneiden maiden viimeaikaiset budjettialijäämät vaikuttavat niiden kehitysapubudjetteihin lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä.
Menoleikkaukset ja korkeat korot ovat lähitulevaisuudessa todennäköisiä.
19
Berman ja Martin (2009) käyttävät vetovoimamallia impulssi-vasteiden laskemiseen. Tämä analyysi koskee koko Saharan eteläpuolista Afrikkaa, koska
epävakaiden maiden ryhmää koskevista aikasarjoista ei ole luotettavia tietoja. Lisätietoja on heidän tausta-asiakirjassaan niteessä 1B.
20
Järjestelmäkriisit on määritetty mahdollisesti useita vuosia kestäviksi tapahtumiksi, joissa osa pankkien pääomasta tai koko pääoma oli kulutettu loppuun.
Kahdenvälistä kauppaa ja rahoituskriisiä koskevat tiedot ovat vuosilta 1972–2002.
21
One 2009.
81
EU:N
KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI