LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Epävakaus vastaan resilienssi
interventiot eivät automaattisesti sulje pois pitkän aikavälin strategioita. Koska altistuminen toistuville kriiseille voi heikentää
resilienssiä, lyhytaikaiset toimet voivat olla resilienssiin perustuvan lähestymistavan mukaisia. 7 Niiden ansiosta voidaan välttyä
epävakausloukkujen syntymiseltä, kun vuosien mittaan monimutkaisissa humanitaarisissa kriiseissä toteutettujen väliintulojen
parhaista toimintatavoista otetaan opiksi.
2.2 RESILIENSSIN JA TEHOKKUUDEN ETUJA JA HAITTOJA
Talouden tehokkuus ja talouskasvu ovat köyhyyden vähentämisen kannalta välttämättömiä mutta eivät riittäviä. Resilienssiin
perustuva lähestymistapa kyseenalaistaa kehityspolitiikan, jonka mukaan ihmisten hyvinvoinnin lisäämisen kannalta olennaista
on vain tehokkuus ja talouskasvu. Kasvun maksimointiin perustuvat politiikat voivat päinvastoin joissain tapauksissa heikentää
järjestelmän resilienssiä ja vaarantaa sen kestävyyden. Esimerkiksi vientilähtöiset toimintamallit, jotka edistävät tehokkuutta ja
parantavat maan kasvupotentiaalia, voivat myös heikentää sen resilienssiä. Miten Luomalla paineita erikoistua alkutuotantoaloihin,
jotka ovat alttiita kansainvälisten markkinoiden hintaheilahteluille. Kuten Perrings (2006) toteaa, panosten keskittäminen toimintaalueille,
joilta saa suurimmat lyhytaikaiset tuotot, vähentää lähes varmasti koko järjestelmän resilienssiä. 8
2.3 UUSIA ANALYYSIMALLEJA KEHITYSSTRATEGIOIDEN LAADINTAAN
Resilienssiin perustuvalla lähestymistavalla on taipumuksena laajentaa toimivien kehitysyhteistyöpolitiikkojen päämääriä
ja vaatimuksia. Staattisten analyysien ja tulosten seurannan lisäksi myös politiikan suunnittelussa tulee käyttää apuna myös
resilienssiarviointia. Sosioekonomisen järjestelmän resilienssin lähteiden analysoiminen edellyttää sopeutuvuuden, oppimiskyvyn,
järjestäytymisen, päätöksentekoprosessien ja kollektiivisen toiminnan parempaa tuntemusta. Nämä analyysimallit voivat täydentää
tutkimusta, joka koskee sosiaalista pääomaa ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kotitalouksien varallisuutta, riskeille ja kriiseille
altistumista sekä kansalaisten ja kotitalouksien vaihtoehtoisia kriiseistä selviytymisen keinoja.
3. VALTION EPÄVAKAUS HEIKENTÄÄ SOSIOEKONOMISTA RESILIENSSIÄ
Ihmisten mahdollisuudet lisätä hyvinvointiaan ovat sidoksissa siihen, millaisessa vuorovaikutuksessa ovat
keskenään yhteiskuntarakenteiden eri tasot – perhe, paikallisyhteisö, valtioyhteisö ja maailmanlaajuinen
yhteisö – sekä erilaiset instituutiot markkinoista poliittisiin, kulttuurisiin ja oikeudellisiin järjestelmiin,
sosiaaliseen pääomaan sekä virallisiin ja epävirallisiin järjestelmiin, luonnonvarojen käyttöoikeuksien
sääntelyyn ja erimielisyyksien ja konfliktien ratkaisuun.
Tietoruutu 5.2: Talouskasvu, kehitys ja hyvinvointi epävakaissa maissa
J. Allister McGregor, Institute of Development Studies, Sussexin yliopisto
W. Arthur Lewis totesi jokin aika sitten, että talouskasvu ei ole kehityksen päämäärä vaan keino lisätä ihmisten käytettävissä
olevia vaihtoehtoja. Tämä perusajatus on nyt laajalti tunnustettu, ja monet maineikkaat kehitysajattelun edustajat ovat
käsitelleet sitä tarkemmin. Sitä ei kuitenkaan aina sovelleta johdonmukaisesti politiikkaan ja käytäntöön.
Maailmantaloutta, globaalia hallintoa ja ympäristöä koskettaneet viime aikojen kriisit ovat antaneet pontta vaatimukselle
muuttaa käsitystämme kehityksestä ja kansainvälisen kehityspolitiikan ja -käytännön organisoinnista. Kehitysajatteluun
vaaditaan laajalti inhimillistä lähestymistapaa (Sarkozyn komitean raportti 2009), joka perustuu vahvasti sen seikan
tunnustamiseen, että kehityspolitiikan tarkoituksena on luoda yhteiskuntaan ihmisten hyvinvointia edistävät olosuhteet
ja poistaa sellaiset olot ja tekijät, jotka aiheuttavat inhimillistä kärsimystä.
Epävakaiden kehitysmaiden yhteiskunnallisten olojen muuttaminen on erittäin haastava tehtävä. Monissa näistä maista
ihmiset ja yhteisöt luovat omat sosiaaliset olonsa eloonjäämisen ja menestymisen varmistamiseksi. He liittoutuvat yhteen
ja luovat paikallisia järjestelyjä. He maksavat paikallisille aseellisille ryhmittymille fyysisen turvallisuutensa varmistamisesta.
Heidän mahdollisuutensa toimia markkinoilla saattavat olla riippuvaisia paikallisista yrityspomoista. He saattavat myös
turvautua perinteisiin oikeusjärjestelmiin jonkinlaisen yleisen järjestyksen aikaansaamiseksi. Näillä järjestelyillä voidaan
luoda perusolot, joiden puitteissa elämä voi jatkua, mutta yleensä niihin kuuluu kompromisseja, joita ei voi pitää inhimillisen
7
Guillaumont ja Guillaumont Jeanneney 2009.
8
Perrings 2006.
73
EU:N
KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI