LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN

More documents

Recommendations

Info

Luku 5 EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009 1. RESILIENSSIN VAHVISTAMINEN Sopeutumis- tai kestokyvyn eli resilienssin käsite on peräisin luonnontieteistä, ja se tarkoittaa järjestelmän kykyä sopeutua häiriöön ja säilyttää perustoimintonsa muuttumattomina. 3 Järjestelmän resilienssiä on siten arvioitava suhteessa sen toimintoihin. Kun resilienssillä viitataan talousjärjestelmään, tarkoitetaan markkinoiden ja niiden tukirakenteiden valmiutta kohdentaa tehokkaasti resursseja tai tarjota keskeisiä palveluja (Perrings 2006, s. 418). Kun resilienssillä viitataan sosioekonomiseen järjestelmään, tarkoitetaan sen valmiutta antaa yhteiskunnan jäsenten tavoitella hyvinvointia ja täyttää tarpeensa ja toiveensa, joita he eivät voisi täyttää yksin yhteiskunnan ulkopuolella. Järjestelmän resilienssiä, joka on luontaisesti dynaaminen käsite, voidaan mitata arvioimalla sen valmiutta reagoida muutoksiin ja kriiseihin aktivoimalla tarvittavat sopeutumismekanismit (tietoruutu 5.1). Tietoruutu 5.1: Resilienssin ja haavoittuvuuden määrittelyä Resilienssi ja haavoittuvuus ovat käsitteitä, joita sovelletaan monilla tieteenaloilla kansantaloudesta psykologiaan ja ekologiasta turvallisuuteen. Muiden määritteiden tavoin näiden termien käyttö on usein epätarkkaa ja sekavaa ja tulkinta vaihtelevaa. Tässä raportissa käytetään seuraavia määritelmiä: Resilienssi tarkoittaa ”järjestelmän kykyä sietää häiriöitä ja kokea muutoksia ja silti säilyttää tehtävänsä, rakenteensa, identiteettinsä ja reaktionsa ulkoisiin tekijöihin muuttumattomina”. Tämän määritelmän on kehittänyt resilienssiä käsittelevä monitieteellinen tutkimusverkosto Resilience Alliance, joka on tutkinut aihetta vuodesta 1999. Haavoittuvuus tarkoittaa henkilön, ryhmän tai järjestelmän alttiutta vahingoittua kriisien seurauksena. Haavoittuvuus on kriisien ja stressitilanteiden koon ja esiintymistiheyden, kriiseille altistumisen ja kriiseihin reagoimisvalmiuden eli resilienssin tulos. Rakenteellinen haavoittuvuus tarkoittaa haavoittuvuutta sellaisten tekijöiden suhteen, jotka ovat pysyvästi riippuvaisia järjestelmän valmiudesta reagoida muutoksiin ja kriiseihin. Rakenteellinen haavoittuvuus on siten riippuvaista kriisien ja stressitilanteiden koosta ja esiintymistiheydestä sekä alttiudesta kriiseille. Resilienssi on myös kestävän kehityksen tärkeä osatekijä. Jotta ihmisten jatkuva hyvinvointi voidaan turvata, on vähennettävä sosioekonomisten ja ekologisten järjestelmien kuormitusta. Resilienssi tarkoittaa mukautumista muutoksiin ja uusiin stressitilanteisiin. Resilienssi on kestävän kehityksen kannalta ratkaisevaa, koska kriisit, häiriöt ja muuttuvat olosuhteet ovat väistämättömiä ja yleensä arvaamattomia. Tarve vähentää sosioekonomisiin järjestelmiin kohdistuvaa painetta on myös kestävän kehityksen kannalta välttämätöntä, koska nämä voimatekijät voivat heikentää resilienssiä. 2. MITÄ RESILIENSSIIN PERUSTUVA LÄHESTYMISTAPA TARKOITTAA Resilienssiin perustuvalla lähestymistavalla on monitahoisia ja mahdollisesti kauaskantoisia vaikutuksia kehitysyhteistyökeskusteluun. Se vaikuttaa kehitysyhteistyön asialistan painopisteisiin, kehitysapupolitiikan suunnitteluun ja tarkoituksenmukaiseen analyyttiseen kehykseen. Resilienssinäkökulma tarkoittaa sitä, että hyväksytään muuttumattomuusajatteluun perustuvan politiikan rajallisuus. 4 Tämän lähestymistavan soveltamisesta voi myös syntyä uusia tavoitteita ja kompromissiratkaisuja. 2.1 PITKÄN JA LYHYEN AIKAVÄLIN NÄKÖKULMIEN ETUJA JA HAITTOJA Nykyisten käytäntöjen välinen mahdollinen jännite johtuu tarpeesta reagoida nopeasti hätätilanteisiin, mikä voi vaarantaa pitkän aikavälin kehityksen. Esimerkiksi humanitaarinen elintarvikeapu ja kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen palvelujen tarjonta suojaavat ihmisiä äärimmäisissä riskitilanteissa, mutta maatalouden kehitys on todennäköisesti vähäistä sosioekonomisissa järjestelmissä, jotka ovat erittäin riippuvaisia elintarvikeavusta. 5 Vaarana on, että ulkopuolisten toimijoiden hallinnoimat erilliset rakenteet ohittavat valtion sisäiset instituutiot ja estävät niiden vahvistumisen. 6 Tätä vaaraa ei kuitenkaan pidä liioitella. Kiireelliset 3 Holling (1973) määrittelee resilienssin käsitteen seuraavasti: se tarkoittaa sitä, miten paljon häiriöitä järjestelmä sietää muuttumatta toiseksi järjestelmäksi. 4 Folke 2006. 5 Alinovi ja Russo 2009. 6 Manor 2007. 72
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009 Epävakaus vastaan resilienssi interventiot eivät automaattisesti sulje pois pitkän aikavälin strategioita. Koska altistuminen toistuville kriiseille voi heikentää resilienssiä, lyhytaikaiset toimet voivat olla resilienssiin perustuvan lähestymistavan mukaisia. 7 Niiden ansiosta voidaan välttyä epävakausloukkujen syntymiseltä, kun vuosien mittaan monimutkaisissa humanitaarisissa kriiseissä toteutettujen väliintulojen parhaista toimintatavoista otetaan opiksi. 2.2 RESILIENSSIN JA TEHOKKUUDEN ETUJA JA HAITTOJA Talouden tehokkuus ja talouskasvu ovat köyhyyden vähentämisen kannalta välttämättömiä mutta eivät riittäviä. Resilienssiin perustuva lähestymistapa kyseenalaistaa kehityspolitiikan, jonka mukaan ihmisten hyvinvoinnin lisäämisen kannalta olennaista on vain tehokkuus ja talouskasvu. Kasvun maksimointiin perustuvat politiikat voivat päinvastoin joissain tapauksissa heikentää järjestelmän resilienssiä ja vaarantaa sen kestävyyden. Esimerkiksi vientilähtöiset toimintamallit, jotka edistävät tehokkuutta ja parantavat maan kasvupotentiaalia, voivat myös heikentää sen resilienssiä. Miten Luomalla paineita erikoistua alkutuotantoaloihin, jotka ovat alttiita kansainvälisten markkinoiden hintaheilahteluille. Kuten Perrings (2006) toteaa, panosten keskittäminen toimintaalueille, joilta saa suurimmat lyhytaikaiset tuotot, vähentää lähes varmasti koko järjestelmän resilienssiä. 8 2.3 UUSIA ANALYYSIMALLEJA KEHITYSSTRATEGIOIDEN LAADINTAAN Resilienssiin perustuvalla lähestymistavalla on taipumuksena laajentaa toimivien kehitysyhteistyöpolitiikkojen päämääriä ja vaatimuksia. Staattisten analyysien ja tulosten seurannan lisäksi myös politiikan suunnittelussa tulee käyttää apuna myös resilienssiarviointia. Sosioekonomisen järjestelmän resilienssin lähteiden analysoiminen edellyttää sopeutuvuuden, oppimiskyvyn, järjestäytymisen, päätöksentekoprosessien ja kollektiivisen toiminnan parempaa tuntemusta. Nämä analyysimallit voivat täydentää tutkimusta, joka koskee sosiaalista pääomaa ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kotitalouksien varallisuutta, riskeille ja kriiseille altistumista sekä kansalaisten ja kotitalouksien vaihtoehtoisia kriiseistä selviytymisen keinoja. 3. VALTION EPÄVAKAUS HEIKENTÄÄ SOSIOEKONOMISTA RESILIENSSIÄ Ihmisten mahdollisuudet lisätä hyvinvointiaan ovat sidoksissa siihen, millaisessa vuorovaikutuksessa ovat keskenään yhteiskuntarakenteiden eri tasot – perhe, paikallisyhteisö, valtioyhteisö ja maailmanlaajuinen yhteisö – sekä erilaiset instituutiot markkinoista poliittisiin, kulttuurisiin ja oikeudellisiin järjestelmiin, sosiaaliseen pääomaan sekä virallisiin ja epävirallisiin järjestelmiin, luonnonvarojen käyttöoikeuksien sääntelyyn ja erimielisyyksien ja konfliktien ratkaisuun. Tietoruutu 5.2: Talouskasvu, kehitys ja hyvinvointi epävakaissa maissa J. Allister McGregor, Institute of Development Studies, Sussexin yliopisto W. Arthur Lewis totesi jokin aika sitten, että talouskasvu ei ole kehityksen päämäärä vaan keino lisätä ihmisten käytettävissä olevia vaihtoehtoja. Tämä perusajatus on nyt laajalti tunnustettu, ja monet maineikkaat kehitysajattelun edustajat ovat käsitelleet sitä tarkemmin. Sitä ei kuitenkaan aina sovelleta johdonmukaisesti politiikkaan ja käytäntöön. Maailmantaloutta, globaalia hallintoa ja ympäristöä koskettaneet viime aikojen kriisit ovat antaneet pontta vaatimukselle muuttaa käsitystämme kehityksestä ja kansainvälisen kehityspolitiikan ja -käytännön organisoinnista. Kehitysajatteluun vaaditaan laajalti inhimillistä lähestymistapaa (Sarkozyn komitean raportti 2009), joka perustuu vahvasti sen seikan tunnustamiseen, että kehityspolitiikan tarkoituksena on luoda yhteiskuntaan ihmisten hyvinvointia edistävät olosuhteet ja poistaa sellaiset olot ja tekijät, jotka aiheuttavat inhimillistä kärsimystä. Epävakaiden kehitysmaiden yhteiskunnallisten olojen muuttaminen on erittäin haastava tehtävä. Monissa näistä maista ihmiset ja yhteisöt luovat omat sosiaaliset olonsa eloonjäämisen ja menestymisen varmistamiseksi. He liittoutuvat yhteen ja luovat paikallisia järjestelyjä. He maksavat paikallisille aseellisille ryhmittymille fyysisen turvallisuutensa varmistamisesta. Heidän mahdollisuutensa toimia markkinoilla saattavat olla riippuvaisia paikallisista yrityspomoista. He saattavat myös turvautua perinteisiin oikeusjärjestelmiin jonkinlaisen yleisen järjestyksen aikaansaamiseksi. Näillä järjestelyillä voidaan luoda perusolot, joiden puitteissa elämä voi jatkua, mutta yleensä niihin kuuluu kompromisseja, joita ei voi pitää inhimillisen 7 Guillaumont ja Guillaumont Jeanneney 2009. 8 Perrings 2006. 73 EU:N KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI
Page 1:
LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN UUSI TOI
Page 4 and 5:
Euroopan kehitysyhteistyöraportti
Page 6 and 7:
Esipuhe EU:n kehitysyhteistyörapor
Page 8 and 9:
Sisältö EU:n kehitysyhteistyörap
Page 10 and 11:
Taulukot ja kuviot EU:n kehitysyhte
Page 12 and 13:
Lyhenteet EU:n kehitysyhteistyörap
Page 14 and 15:
Yleiskatsaus EU:n kehitysyhteistyö
Page 16 and 17:
Page 18 and 19:
Page 20:
Page 23 and 24:
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 25 and 26:
Page 27 and 28:
Page 29 and 30:
Page 31 and 32:
Page 33 and 34: EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 82 and 83: OSA KAKSI EPÄVAKAUDESTA RESILIENSS
Page 86 and 87: Luku 5 EU:n kehitysyhteistyöraport
Page 116: Luku 7 EU:n kehitysyhteistyöraport
Page 135 and 136:
Page 137 and 138:
Page 139 and 140:
Page 141 and 142:
Page 143 and 144:
Page 145 and 146:
Page 147 and 148:
Page 149 and 150:
Page 151 and 152:
Page 153 and 154:
Page 155 and 156:
Page 157 and 158:
show all

LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?

LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN