LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Taloudelliset tekijät voivat lisätä epävakautta
6. NÄLKÄINEN VÄESTÖ JA EPÄVAKAAT INSTITUUTIOT
Valtion epävakauteen tiiviisti liittyvä puutteellinen elintarviketurva on selvästi yksi Afrikan maiden
suurimmista uhkista. 32 Tässä keskitytään selvittämään, miten valtiorakenteiden epävakaus voimistaa
akuutin elintarvikepulan riskiä, ja mitä voidaan tehdä vuosituhannen ensimmäisen kehitystavoitteen
(nälästä kärsivien määrän puolittaminen vuoteen 2015 mennessä) saavuttamiseksi.
Tuorein elintarvikekriisi korosti Saharan eteläpuolisen Afrikan epävakaiden maiden elintarviketurvan äärimmäistä alttiutta ulkoisille
häiriöille, mikä johtuu pääasiassa Afrikan maatalouden huonosta (ja pysähtyneestä) tuottavuudesta kahden viime vuosikymmenen
aikana.
Tuottavuuden kasvun pysähtyminen liittyi tiiviisti kysynnän kasvuun, mikä johtui osin kansainvälisistä tekijöistä (kysynnän kasvusta
Kiinassa ja Intiassa) mutta osin myös väestönkasvusta. Epävakaimmista Afrikan maista tuli elintarvikkeiden nettotuojia ja niiden
haavoittuvuus lisääntyi, minkä seurauksena elintarvikekriisin todennäköisyys kasvoi. 33 Maatalousvastaisuus aiheutti muuttoliikkeen
kaupunkeihin ja lisäsi maaseudun ja kaupunkien eriarvoisuutta. Se lisäsi kaupunkien väkivaltaa ja poliittista epävarmuutta, mikä
puolestaan on lisännyt resurssien käyttöä turvallisuusongelmien ratkaisuun maaseudun rahoittamisen kustannuksella – minkä
seurauksena noidankehä on valmis. Laaja muuttoliike kaupunkeihin sekä siihen liittyvä maaseudulle kohdistuvien investointien
väheneminen ovat vähentäneet maataloustuotantoa, mikä on lisännyt elintarvikkeiden tuontia ja heikentänyt maatalouden
tuotantovalmiuksia entisestään.
Elintarvikekriisi voi legitimiteettiulottuvuuden myötä lisätä valtion epävakautta, samoin kuin kansainvälinen elintarvikkeiden
hiljattainen hintapiikki voi aiheuttaa ruokamellakoita. Tilanne voi kuitenkin muuttua, jos elintarvikkeiden netto-ostajista tulee niiden
nettomyyjiä (kuten tapahtui Etelä- ja Itä-Aasiassa vihreän vallankumouksen aikana). Elintarvikkeiden myyjien tulot nousisivat ja
elintarvikkeiden hinnat alenisivat, mikä auttaisi niin epävakaiden kuin muidenkin maiden väestöjä pääsemään eroon köyhyydestä
kysynnän kasvun ansiosta. 34 Jotta kerrannaisvaikutukset alkaisivat näkyä, markkinoiden on kuitenkin toimittava kunnolla. Epävakaissa
maissa on monia esteitä markkinamekanismeille, sillä maanviljelijöiden lainansaanti on vaikeaa ja tiedon hankinnan ja sopimusten
täytäntöönpanon kustannukset ovat korkeat. Kun virallisen rahoituksen saanti on vaikeaa, kauppamäärät ovat pieniä ja kauppaa
käydään maantieteellisillä lähialueilla, mikä lisää hintavaihteluiden todennäköisyyttä.
Puutteellisen elintarviketurvan riski on suurin epävakaissa maissa, joissa on konfliktitilanteita. Syy-yhteyden löytäminen ei
ole yksinkertaista, mutta poliittinen epävakaus on yleistä puutteellisesta elintarviketurvasta kärsivissä maissa. Konflikteja ja
talousromahduksia on pidettynä syynä yli kolmasosaan elintarvikekriiseistä vuosina 1995–2003, ja siviililevottomuudet, pakolaiset ja
kotiseudultaan siirtymään joutuneet on mainittu pääasialliseksi syyksi yli puoleen Afrikan elintarvikkeisiin liittyvistä hätätilanteista. 35
Konfliktit yleensä vähentävät maataloustuotantoa ja myytävistä sadoista ja karjasta saatavia tuloja. FAO:n mukaan Afrikassa
hävisi konfliktien vuoksi yli 120 miljardin dollarin arvosta maataloustuotantoa 1900-luvun jälkimmäisenä kolmanneksena.
Elintarviketuotanto väheni 13 maassa 18:sta tutkimuksen kohteena olleesta konfliktien vaivaamasta maasta. 36
Pitkäaikaisvaikutukset maataloustoimintaan voivat olla vakavia, ja epäsuorat vaikutukset ja kielteiset ulkoiset vaikutukset voivat
uhata naapurimaiden elintarviketurvaa. Konfliktien ja sodankäynnin vaikutusten sekä maatalouden kehittymisen välillä on
vuorovaikutteinen ja mahdollisesti moninkertainen suhde. Mosambik hävisi 20 vuotta kestäneen kansalaissodan aikana 40 prosenttia
maatalouteen, infrastruktuuriin ja tietoliikenteeseen sijoittamistaan varoista. 37
Yhteiskunnallisen sekasorron tai konfliktin hallitsemassa maassa elintarviketuotannon ongelmat voivat lisätä elintarviketuonnin
tarvetta ja nostaa elintarvikehintoja naapurimaissa. Ugandassa alueen kauppakumppanien, kuten Kenian ja Etelä-Sudanin,
elintarvikkeiden kysynnän hiljattainen kasvu aiheutti elintarvikehintojen nousupaineita. 38 Huono konfliktien jälkeisen tilanteen
hallinta voi vaikeuttaa maan maatalouden ja talouden kehittymistä. Maatalousyhteisöjen paluu alun perin omistamilleen maille
ei esimerkiksi aina tuota toivottua tulosta. Sierra Leonessa eliitti oli kaappaamassa asukkaiden viljelymailleen ja viljelijäelämäänsä
palaamiseen tähtäävät toimenpiteet. 39
32
UNCTAD (2009) arvioi, että 300 miljoonalla afrikkalaisella on krooninen nälkä.
33
Afrikan maat tuovat edelleen tärkeimpiä peruselintarvikkeita, kuten vehnää ja riisiä (UNCTAD 2009).
34
Tämä suuntaus oli näkyvissä Kiinassa viime vuosina marraskuuhun 2008 asti, jolloin talous- ja rahoituskriisi uhkasi ajaa ”uudet” kaupunkityöntekijät takaisin
Kiinan maaseudulle.
35
Flores 2004.
36
Stewart et al. 2001.
37
Collier et al. 2003.
38
Benson 2008.
39
Maconachie 2008.
67
EU:N
KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI